Kirkko

Suuri, mahtipontinen kivikirkko. Korkeat, mustat katot kohoavat taivaisiin ylistämään jumalan sanaa. Kirkossa järjestetään jumalanpalveluksia, kuin myös häitä ja hautajaisia.. vain niille, joilla on asemaa moisiin huvituksiin. Kellotornit kohoavat kaikkein korkeimmalle. Torneista kuulee aika ajoin kellojen soittoa, milloin mistäkin syystä. Kirkkosali on suuri ja valoisa. Sivuhuoneet ja sivurakennukset sisältävät tiloja kirkon henkilökunnalle, aina piispasta haudankaivajiin.
Pihamaalla sijaitsee suuri hautuumaa, jonne on haudattu niin kuninkaita kuin kansalaisiakin. Ylempiarvoisten haudat ovat tietenkin suurempia, hienompia, mitä tavallisen kansan. Mutta jokainen on laskettu lepoon asiaankuuluvalla tavalla.
Kirkossa ei katsota hyvällä friikkejä, taruolentoja tai muun uskonnonharjoittajia. Yleensä nuo saatetaan heti ensimmäisenä ulos herran huoneesta, mikäli eivät sopivasti sulaudu massaan, joka saarnaa on tullut kuuntelemaan. Kirkko on auki myös öisin.

Valvoja: Crimson

Kirkko

ViestiKirjoittaja Sadjona » 29 Tammi 2010, 14:56

Sadon

Sadon saapui mutkittelevaa tietä pitkin kirkkopihalle. Hän tunsi luissaan korkean, vanhan ja tumman rakennuksen väreilyn. Hän astui portista hautausmaalle ja tunsi satoja kirkkopihalle pystytettyjä kiviä. Hautakivia... se tuntui tutulta.. Kuin hänen lapsuuden maisemansa... Kirkot.. miksi ne kaikki näyttävät samalta..? Ainakin Sadonin aistein ne olivat täynnä sieluttomuutta. Sadon yritti puroa hautakivien seasta eläviä, mutta hänen aistinsa eivät tunteneet mitään. Tyhjää... Juuri niin kuin pitääkin... Hän irvisti sekopäisesti kirkolle ennen kuin lähestyi sen mustaksi maalattua isoa ovea.

Sadon avasi kirkon oven ja astui sisään. Hän tunsi sen, paikka oli paljon avarampi kuin mikään muu kirkko jossa hän on vieraillut. Sadon käveli keskikäytävää pitkin kohti alttaria. Hän kosketti pehmeästi alttaria ja liututti kättään sen päästä päähän. "Hmph, Kiveä.. Yhtä kylmä kuin kaikki täällä." Hän mumisi hiljaa. Sadon oli hiljaa kävelemässä takaisin kirkon ulko ovelle kunnes tunsi yhden penkkirivin päässä toisen oven. Hän pysähtyi ja kääntyi ovea kohti. Hän tunsi pienen tuulenvireen työntävän häntä ovea kohti... mutta hetkinen, eihän sisätiloissa tuule, eihän? Hän pysähtyi kesekelle penkkirivä ja avasi kaikki toimivat asitinsa. Ei mitään, ei yhtään mitään. Koko kirkko oli kuin nukkuneen ruokous. Vain muutamat hiiret leikkivät kirkon kulmaan kuluneessa kolossa, nekin hyvin hiljaa. Sadon astui taas eteenpäin, pysähtyi ovelle ja vetäisi kahvasta. "Lukossa, miksi?" Miksi kirkossa olisi lukittu ovi? Kirkot ovat aina avoimia, niin ihmisille kuin muullekkin väelle. Hän yritti uudestaan avata ovea, vähän kovemmin. Siltikään itseppäinen ovi ei suostunut edes liikahtamaan. Sadon ei pitänyt tästä paikasta ollenkaan.. Hän istahti alas, suoraan oven eteen, nojasi siihen ja torkahti.

//Kihihii, tähän saa nyt kuka vain on halukas jatkamaan~~ Olkaa kilttejä, älkääkä tappako minun nyyppämäisyytäni :) Ja neuvoja arvostan paljon ;D//
Sadjona
 

ViestiKirjoittaja Sadjona » 01 Helmi 2010, 16:18

Nuori haudankaivaja oli torkahtanut sitkeästi oven eteen. Vaikka Sadonta on yleensä hankala herättää edes laimeasta unen tilasta. Hän melkein pelästyi hereille kuullessaan jykevän mies äänen yläpuolellaan. Se ei kuitenkaan ollut ilkeän kuuloinen, vaan hyvinkin lempeä ja kiltti. Haudankaivaja rapsutti päätään ja tunsi sormensa sekaantuvan rasvaiseen hiustuppoon keskellä niskaa. Sadon haperoi palauttaessaan tajuntaansa tähän maailmaa ja saamaan aistinsa taas täys valmiuteen.

Sadon nosti päätään ylemmäs yrittäen selvittää äänen alkuperää, ja paikansikin jätinomaisen ihmisen läheltään. "Luulen että demonit olisivat jo karanneet." Sadon hymähti vastaukseksi, irvisti virkeästi ja nousi oven edestä jaloilleen. Nyt hän keskitti aistinsa tulokkaan näkemiseen. Tulokas oli pitkä, hyvinkin vahva epäilemättä, mutta mitä hän kirkossa teki? Ei nyt sunnuntai ollut, ei hän ainakaan niin uskonut. Sadon nosti vielä kirjansa lattialta tomuttaen siitä kirkon ylimääräisen lian, jota juoksentelee pitkin kirkon lattiaa tuulen viemänä. Sadon irvisti taas leveästi ja tokaisi hahmolle: " Luulin kirkkojen ovesta käyvän yksin vain kuolleet ja sairaat, taitaa isorokko vaivata vai?" Sadon käännähti vielä ja yritti vielä ovea, siitä oli tullut hänelle pakkomielle.
Sadjona
 

ViestiKirjoittaja Sadjona » 01 Helmi 2010, 19:39

Miehen ilmoitettua olevansa vielä elävä ja terve, Sadon hymähti. Ei siis töitä hänelle tiedossa. Nykyään niitä onkin yhä harvemmin, velhot ja niiden eliksiirit... Pyh! Sadon aisti miehen ympärillä katkonaisia vivahteitä, mutta hän ei ollut varma mikä aisti niitä lähettää. Vivahteet olivat kuin kakku.. niin, siis kakku. Ulkopuoli lähettää wiboja millainen kakku.. tai siis ihminen tämä oli mutta sisäpuolesta ei ollut tietoakaan. No jaa ehkä se ei ollut niin tärkeää.

Sadon virnuili miehen kysymykselle ovesta ja haparoi oven karmia, selkä osoittaen sitä. "Oikeastaan... etsin vain kirkkoväkeä mutta luulen jo tulleeni toisiin aatoksiin tässä matkalla." Ehkei tuo mies ollut paha, eikä mitään muutakaan negatiivista, ehkä kakku onkin symmetrinen. Yleensä ne eivät ole. Useimmat vain pyytävät rahaa tai yrittävät ottaa sitä väkisin. Monta koittajaa on ollut mutta kukaan ei ole edes voittanut nuorukaisen lapiota. Säälittävää mutta totta. Sadon hymyili leveästi ja ajatuksissan piirsi sormellaan ilmaan kakkua ja toisella kädellä haparoi ovea, lopulta hänen kätensä osui lukkoon. Ei kai se siinä ole ollut koko ajan? Vai laittoiko mies sen siihen..? "Älä vain anna minulle syytä huolestua aikeistasi." mies lausahti. Sadon lopetti ja astui pois oven luota. "En, en anna." Sadon otti lapion selästään ja tähtäsi sillä lukkoon.
Sadjona
 


Paluu Kirkko

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron