Kirjoittaja Ivy » 11 Tammi 2008, 23:06
Ophelia
Lilyn laskettua kukan takaisin pöydälle, seurasi pitkä hiljaisuus. Kaikki olivat omissa ajatuksissaan ja mietteissään, tietenkin myös niin hermostuksissaan kuin olla ja voivat.
Ophelia heilutteli jalkojaan ja kadehti Anemonea joka sai olla ottamassa vieraita vastaan, vaikka toisaalta, ajatus siitä että näkisi loputtoman ihmismeren sai Ophelian pian olemaan ihan kiitollinen odottamiseen.
Ophelia puri välillä hammasta, yrittäen muistaa mitä piti sanoa missäkin kohdassa. Vaikka tämä saikin kirjasta luntata niin hermostuksissa lukeminen tuskin oli kenekään vahvuus.
Ophelia havahtui Lilyn huomauttaessa ajan kulusta. Ophelia ei ollut tuskin huomannut tätä, aika oli mennyt lennossa samalla kun oli ajatellut asioita syävllisesti ja hartaasti.
Opheliakin saattoi nyt kuulla mölyn joka kantautui oven takaa, saaden tämän pään kääntymään pian pois ovelta ja hengittämään pari kertaa syvään, keräten näin rohkeutta lähteä esiintymään sadoillekin ihmisille.
Sitten Harald astui huoneeseen mikä sai Ophelian nousemaan istuimeltaan samasta syystä miksi Blackin oli noussut ja katsoi kuinka Lilyn isä, kuningas Harald alkoi viedä tytärtään ulos huoneesta. Seuraavan kerran kun Ophelia Lilyn näkisi, oli alttarilla, jolloin Ophelian oli määrä naittaa tämä Blackin kanssa satojen ihmisten edessä.
"hm?" Ophelia katsahti Blackiin tämän mainittua myöskin ajan kunnes katsahti jälleen ovelle minne Lily oli isänsä kanssa menneet.
Noin viiden minuutin kuluttua Black ja Opheliakin rohkenivat astua ulos ovesta, ihmisten täyttämään kirkkoon.
Ophelian silmät suurenivat nähtyään väen paljouden ja lähti ottamaan reippaita mutta rauhallisia askeli kohti alttarin takana olevalle korkokkeelle, seuraten jalkojansa ettei kompastuisi kesken matkan ja löisi naamaansa.
Ophelian sydän tykytti astuttuaan korokkeelle ja tuijotti nyt ryhti suorana näitä kaikkia ihmisiä jotka olivat tulleet jopa kaukaakin katsomaan Cryptin prinsessa häitä. Yleisö, tai niin sanotut todistajat olivat selvästi vaikutusvaltaisilta tasoilta, aateleita, kreivejä ja sun muita lähipiiriin kuuluvia.
Black tuli pian tämän perässä Alttarin eteen mikä sai Ophelian mielen rauhoittumaan hiukan, hän ei ollut tässä yksin ja onnistui ihmeen hyvin muutenkin kestämään painetta jonka ihmisten katseet aiheuttivat.
Ophelia sai kuunnella ihanaa hiljaisuutta ihmisten suljettua suunsa mutta säpsähti pienesti kuullessaan urkujen lujan ja kovan soiton, tämähän oli merkki morsiamen tulosta!
Ophelia katseli huoneen toiseen päähän, yrittäen nähdä Lilyn tämän isänsä saattamana mutta ensimmäinen henkilö jonka tämä näki olikin Anemone! Ophelia oli jo ihan unohtanut että tämä toimitti kukkaistytön roolia ja heitteli nyt kukkien terälehtiä punaiselle matolle ja käytti ilmeisesti kykyjään saaden terälehdet loistamaan väriään tavallista eloisammin. Kaikki oli henkeän salpaavan kaunista! Sali suorastaan loisti kirkkautta ja näki nyt Lilyn kuningas Haraldin käsivarressa, saattaen tätä alttarille, missä Black ja Ophelia tätä jo odottivatkin. Vieraat olivat nouseet seisomaan ja seurasivat nyt lumoutuneena kuinka morisanta saatettiin alttarille kauniimpana kuin koskaan.
Anemone oli saanut suuren suosion kukkaistyttönä ja vieraat olivat saaneet ihastella heidän vierestään kulkevaa morsianta... Nyt oli siis Ophelian aika loistaa...
Ophelia selvitti kurkkuaan hieman kunnes katsahti yleisöön jotka selvästikin odottivat jo hänen aloittamistaan.
"Arvon juhlavieraat! Olemme kokoontuneet tänään tänne jumalan eteen todistamaan näiden kahden kahden pyhän liiton solmintaa, luvaten näin ikuista rakkautta toisilleen niin myötä että vastoin käymisissä kunnes kuolema heidät tulisi erottaa." Ophelia aloitti kuuluvalla ja itsevarmalla äänellä, ramppikuume mikä hänen sisällään pari tuntia sitten vellosi oli nyt kadonnut ja sai enemmän luottamusta itseensä jatkaa eteenpäin uskoen ettei Henrykään olisi nyt paikalla edes katsomassa.
Ophelia sulki silmänsä hetkeksi ja hymyili katsahtaen Blackiin ja avasi suunsa jatkaakseen:
"Tahdotko sinä, Hans Black ottaa Lily Scarlingtonin rakastavaksi aviovaimoksesi, vannoen näin rakastaa ja tukea häntä niin myötä että vastoin käymisissäkin, kunnes kuolema teidät erottaa?" Ophelia jäi näin odottamaan vastausta ja käännähti sitten Lilyyn, yhä hymyillen ja jatkoi:
"Entä tahdotko sinä, Lily Scarlington ottaa Hans Blackin rakastavaiseksi aviomieheksesi, vannoen näin rakastaa ja tukea häntä niin myötä että vastoin käymisissäkin, kunnes kuolema teidät erottaa?" Ophelia jäi odottamaan vastuasta ja katsahti sitten yleisöön, ilme peruslukemilla j avasi suunsa:
"Jos jollain teistä on tätä liittoa vastaan, puhukoon nyt tai vaietkoon iäksi tästä hetkestä lähtien!" Tämä kohta oli Opheliasta kaikista tukalin ja päätti ettei odottaisi liian kauaa että ehtisi kuulla jonkun vastustamista, sillä oli kuullut etteivät kaikki olleet aivan mielissään siitä että prinsessa oli menossa naimisiin kuninkaan velhon kanssa... Tosin täällä tuskin oli ketään ylempi arvoista, muuta kuin jumala vastustamassa, ajatellen nyt että näillä kahdella oli itse kuninkaan suostumus.
"Täten on aika avihtaa sormukset pyhän liittonne merkiksi." Ophelia lauashti korottavalla äänellä kuten aikaisemminkin, mutta paljon rauhallisemmin ja odotti, sivusta seuraten kuinka nämä kultaiset sormukset löytäisivät oikean paikkansa kummankin kädessä.
"Täten julistan teidät mieheksi ja vaimoksi! Voitte suudella morsianta!"
//No älä!//