Häät

Suuri, mahtipontinen kivikirkko. Korkeat, mustat katot kohoavat taivaisiin ylistämään jumalan sanaa. Kirkossa järjestetään jumalanpalveluksia, kuin myös häitä ja hautajaisia.. vain niille, joilla on asemaa moisiin huvituksiin. Kellotornit kohoavat kaikkein korkeimmalle. Torneista kuulee aika ajoin kellojen soittoa, milloin mistäkin syystä. Kirkkosali on suuri ja valoisa. Sivuhuoneet ja sivurakennukset sisältävät tiloja kirkon henkilökunnalle, aina piispasta haudankaivajiin.
Pihamaalla sijaitsee suuri hautuumaa, jonne on haudattu niin kuninkaita kuin kansalaisiakin. Ylempiarvoisten haudat ovat tietenkin suurempia, hienompia, mitä tavallisen kansan. Mutta jokainen on laskettu lepoon asiaankuuluvalla tavalla.
Kirkossa ei katsota hyvällä friikkejä, taruolentoja tai muun uskonnonharjoittajia. Yleensä nuo saatetaan heti ensimmäisenä ulos herran huoneesta, mikäli eivät sopivasti sulaudu massaan, joka saarnaa on tullut kuuntelemaan. Kirkko on auki myös öisin.

Valvoja: Crimson

Häät

ViestiKirjoittaja Aksutar » 10 Tammi 2008, 01:04

Black,Lily,Harald

Lily räväytti silmänsä auki ja ponkaisi ylös sängystä kuulessaan miehen äänen.
"Noh, mikäs sinulle tuli? Älä nyt sydänkohtausta saa" Harald sanoi Lilyn sängyn vierestä.
"ISÄ! Älä pelästyttele!" Lily sanoi vihaisesti, mutta helpottuneella äänellä.
Se olikin vain Harald, Lily jo luuli että se olisi ollut joku muu.
"Kai sinä nyt olet valmistautunut?" Harald sanoi avatessaan verhoja.
"mi.. mihin?" Lily kysyi hieroessaan silmiään.
"voi tyttö kulta, hääsi. ne on tänään" Harald sanoi ja hymyili leveästi.
"MITÄ?! Tänään? Tietävätkö Black ja Ophelia?" Lily kysyi hieman järkyttyneenä.
Hän oli unohtanut täysin että häät pidettiin tänään! Hei, missä Anemone?!
"Missä Anemone?" Lily kysyi kysymyksen, jonka mielessään oli sanonut.
"Hän heräsi jo ajat sitten, lähti ensimmäisten palvelijoiden mukana kirkolle, hän oli niin energinen että piti saada hänelle tekemistä.. hän varmaankin tällä hetkellä koritselee kirkkoa. Sitäpaitsi, sinä et häntä tänään kerkeä vahtimaan." Harald sanoi kävellessään vaatekaapille ja otti sieltä hienon, kultaisen kellertävän mekon.
Mekko oli suuri, koristeellinen ja kaunis. Se jätti olkapäät paljaiksi, siinä oli pitkät kapeat hihat.
"Tässä on sinun asusi.. äitisikin käytti tätä meidän häissämme" Harald sanoi laittaessaan mekon sängyn päälle.
"Palvelijat tulevat auttamaan sinua, lähdemme kohta kirkolle.. siellä pidämme muutaman harjoitus kerran ennen kuin väki saapuu" Harald sanoi ja oli lähdössä jo pois.
"Isä" Lily sanoi, käveli Haraldin luo ja halasi tätä "Kiitos" Lily sanoi ja suuteli isäänsä poskelle.
"hmm, puehan nyt, vaunut odottavat" Harald sanoi taputtaessaan tytärtään päähän ja poistui ovesta.
Lily katsoi hetken aikaa hiljaa ovelle, käveli sängyn luo ja alkoi pukemaan hametta, samalla kun muutama naispuolinen palvelija tuli häntä auttamaan.

Black makasi sängyn pohjalla, kasvot painettuna tyynyyn, mutta hän ei nukkunut koska Blader metelöi. Se yritti kertoa Blackille pöydällä olevasta kääröstä, mutta Black vain narisi tälle, koittaen häätää sen ympäriltään.
Lopulta Blader sai tarpeekeen, haki käärön pöydältä ja toi sen Blackille sänkyyn.
"Mikä hiton postipalvelu sinäkin olet.." Black mutisi samalla kun nosti kasvojaan tyynystä jotta voisi lukea käärön.
Hetken aikaa hänen ilmeensä oli vakaa ja rauhallinen, kunnes hän pääsi kirjeen puoliväliin. Ilme muuttui järkyttyneeksi ja Blader hymyili itsekseen katsellessaan tätä.
"VOI PERHANA!" Black rääkäisi ja nousi äkkiä sängystä ylös.
Hän kävi vaihtamassa ylleen siistimmän ja puhtaamman kaavun, jota hän käytti yleensä juhlissa. Siinä ei ollut huppua, mutta muuten se oli samanlainen mitä hänen muut kaapunsa. Sitten hän käveli keittiöön ja pisti poskeensa jotain, tyhjällä vatsalla hän ei kyennyt ajattelemaan.. tosin hän ei pystynyt syömään paljoa, hänestä tuntui että hän oksentaisi jos söisi edes leivän.
Black heitti yllensä viittansa, otti sauvansa mukaan ja lähti kohti linnaa, jonne kuningas hänet oli pyytänyt. Kuningas odotti Blackiä linnan rappusilla.
"Hyvä että tulit, lähdetään saman tien.. Ophelia ja Lily tulevat myöhemmin, me menemme edeltä" Harald selitti samalla kun työnsi Blackin vaunuihin ja astui itse perässä.

"AU!" Lily rääkäisi kun palvelija kiristi mekon korsettia.
"Eikö se ole jo hyvä.." Lily henkäisi ja katseli itseään peilistä.
Hän ei tunnistanut itseään, Hiukset oli vastoin normaalia tottumusta kiinni koristeellisella nutturalla, mekko oli aivan eri tyyliä mitä hän yleensä puki. Yksi palvelijoista oli huomauttanut että Lily näyttää aivan äidiltään, kun tällä oli äitinsä sydämen muotoinen, kultainen kaulakoru kaulassaan. Lopulta palvelijat poistuivat ja jättivät Lily hetkeksi yksin, mutta hoputtivat tätä vaunuille. Lily nojautui pöytään ja huokaisi syvään, otti vähän vettä ja lähti kohti vaunuja. Hän astui vaunuihin ja jäi odottamaan että Ophelia tulisi.
Lilyä hermostutti, pelotti ja jännitti. Hän tunsi olonsa vaivautuneeksi ja vaihteli istumis asentoaan jatkuvasti, katsellen hermostuneesti ympärilleen.

// ThaTHAAA! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 10 Tammi 2008, 01:41

Ophelia

Ophelia olisi nukkunut tänään koko päivän jos vain olisi voinut, hänen sisäinen kellonsa herätti tämän eikä Ophelia saanut enää unen päästä kiinni. Ophelia nousi seisomaan, hieroi silmiään kunnes muisti häät!
"Voi ei, voi ei, voi ei!" Ophelia panikoi, katsellen ympärilleen ja huomasi yllänsä yhä vaalean sinisen hameensa. Ophelia ei muistanut kaatuneensa patjalle väsymyksensä takia, mutta hän muisti kaiken sen kuinka oli eilen itkenyt, saanut lohdutusta Blackiltä ja antanut tälle vertansa. Tästä Ophelialle tulikin mieleen katsahtaa kämmeneensä, mutta ei löytänyt siitä edes naarmua, hänen voimansa olivat siis jota kuinkin palautuneet.

Ophelia harjasi hiuksensa ja pesi kätensä ja kasvonsa pumppaamallaan vedellä ja alkoi miettimään kauanko häihin vielä olisi. Hänen olonsa oli melkein ennallaan, nyt hän pystyi laittamaan kaikki jännityksen piikkiin, Black ja Lily olivat menossa naimisiin!
Ophelia kuuli koputusta ovellansa ja meni ottamaan hänelle osoitetun paketin vastaan. Ophelia oli tilannut asun Lilyn ja Blackin häihin viimeisimmästä palkkiostaan ja sai sen juuri ja juuri ajoissa.
Ophelia avasi laatikon, kaivaen sieltä valkoisen hameen jonka kanssa Ophelia pyörähti pariinkin otteeseen. Hame oli valkoinen, joka oli vartalon myötäilevä rintakehän kohdalta mutta valui vapaasti alas rintakehän jälkeen, paljastamatta näin vyötärön todellista muotoa. Siihen kuului lisähihat, jotka olivat pussittavat keskeltä ja jonka molemman päädyt olivat koristeelliset ja nauhalla kiristetyt. Ophelia oli myös erikseen tilannut korun, joka tulisi hänen mustan otsapantansa tilalle. Koru oli kullan värinen, tiaramainen ja kauniisti muotoiltu. Otsan kohdalle oli asetettu suurehko opaali, tai jokin muu vastaava joka teki siitä näyttävän.

Ophelia tiesi että vaunut tulisivat odottamaan häntä ja Lily olisi myöskin mitä ilmeisemmin siellä. Puettuaan pukunsa päälle, Ophelia uskoi olevansa viittä vaille valmis kunnes huomasi Blackin antaman, valkoisen, tosin nyt puna läikkäisen kankaan palan ja piilotti sen kiireissään vaatelaatikkoonsa. Puna hänen poskillensa oli palautunut, mikä oli hyvä sillä Lily olisi saattanut kysellä miksi Ophelia oli niin kalpea.
Ophelia joutuisi laittamaan papin kaavun seremonian ajaksi, mutta itse juhla tilaisuudesa Ophelia päätti jättää sen pois, sillä se oli tukalahko ja kuuma, Ophelia tiesi.
Ophelian ei tarvinnut ottaa mitään kirjastakaan mukaansa, kaikki tarvitsemansa hän tulisi löytää kirkosta ja päätti sytyttää kaikki kappelin suitsukkeet, heittää kolikon alttarin ränniin ja soitti kelloa ja hiljentyi hetkeksi, leveä hymy huulillaan.

Vaunut odottivat häntä jo linnan porteilla ja Ophelia yritti kiiruhtaa mitä jaloistansa pääsi, ettei antaisi Lilyn odottaa tätä liian kauaa.
Ophelialle avattiin ovi vaunuihin, palvelijoita hääräsi ympäri linnan pihaa ja väkeä oli muutenkin enemmän kuin tarpeeksi.
Ensimmäinen asia jonka Ophelia näki oli Lily joka oli varmaan jo odottanutkin tätä.
"Waaaah!" Ophelia sanoi ensimmäisenä, ilmoittaen näin olemassa olonsa ja osoittaen näin myös ihastustaan. Tämä säteili kun aurinko, pitäen yllään äitinsä keltaista häämekkoa ja tämän kultaista riipusta jonka he olivat tämän puutarhasta löytäneet. Lilyn hiukset olivat sidottu kauniisti nutturalle korostaen tämän siroja kasvoja.
Ophelia istuutui tätä vastapäätä, selkä meno suuntaan päin ja hymyili Lilylle.
"Jännittääkö?" Ophelia kysyi, vaikka pystyikin päättelemään vastauksen.
Ophelia oli ainakin valmis, hän aikoi vihkiä kaksi ystäväänsä tänään satojen ihmisten edessä mikä sai Ophelian ramppi kuumeen nousemaan, mutta sai pidettyä sen toistaiseksi aisoissa.

//HERE COMES THE BRIDE!//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 10 Tammi 2008, 02:01

Black,Lily,Harald,Anemone

"Jännittääkö? Tottakai jännittä!" Lily parkaisi naurahtaen.
Hän olisi halunnut vajota maan alle tai olla edes normaali talonpoikais tyttö silloin häät eivät olisi näin suuret! Mutta ei, hänen piti olla prinsessa ja omistaa maailman kummallisin isä joka tykkäsi suurista juhlista.
Vaunut lähtivät liikkeelle, kohti suurta kivikirkkoa joka oli kylän laidalla. Matka sinne kesti noin vartin. Ihmiset kaduilla katselivat innoissaan kuninkaallisia vaunuja joita meni ohi kuin sammakoita sateella. Lily yritti olla välittämättä ihmisistä, jotka vilkuttivat ja toivottivat onnea, se sai hänet hermostumaan vielä enemmän, mutta hän heilutti kiltisti takaisin.

Black oli kuninkaan kanssa jo kirkolla, Anemone heidän seurassaan. Anemone sai heitellä ruusun terälehtiä kävellessään alttarille Lilyn edessä. Tämä oli suuri kunnia pikku tytölle ja hän oli innoissaan tehtävästään, mutta ei yhtään peloissaan. Black taas oli saada sydänhalvauksen joka kerta kun joku tuli puhumaan hänelle. Hän ei vastannut melkein mitään, mumisi vain jotain outoa, mutta kuningas vastaili hänen puolestaan kaikkiin turhiin kysymyksiin, esim. Minkä väriset kuka laitetaan pöytiin.. nuo kysymykset olisi kannattanut suunnata Lilylle, mutta tämä nyt ei vielä ollut paikalla.
Kuningas selitti Blackille innoissaan, kuinka tämä tulisi odottamaan Lilyä alttarilla Ophelian kanssa ja kuinka Lily tulisi kunikaan kanssa alttarille Anemonen perässä. Eihän se vaikealta kuulostanut eihän? Ainoa sana mitä piti sanoa, oli tahdon.. mutta koitappa sanoa se suuren joukon edessä! Ja satut tietämään että jotkut eivät liittoa hyväksy.. Black todella toivoi ettei Henry tulisi häihin, tosin tämä olikin aika epätodenäköistä.

Viimein vaunut saapuivat kirkolle ja palvelijat saattoivat Lilyn ja Ophelian kirkon takahuoneeseen. Lily istahti penkille, istuen suoremmassa mitä normaalisti. Palvelija toi hänelle lasin vettä, Lily näytti siltä kuin olisi nähnyt aaveen.
Kuningas tuli huoneeseen ja levitti kätensä tervehdykseksi.
"No mutta, te tulitte! Sehän oli nopeaa toimintaa!" Harald jylisi.
Black seurasi hänen perässään kuin koira omistajaa ja Ane ryntäsi näiden kahden ohi halaamaan Lilyä ja Opheliaa.
"Minä saan heitellä teriä!" Ane sanoi hymyillen.
"Terälehtiä, tyttökulta, terälehtiä" Kuningas korjasi ja kääntyi kohti Blackia.
"Te voitte odotella täällä, teidän ei tarvitse tehdä mitään! tulen hakemaan teidät kun alamme harjoitella.. sivupöydällä on ruokaa" Harlad sanoi, taputti Blackia olkapäälle ja poistui sulkien oven perässään.
Black seisoi hetken aikaa hiljaa ovella, kunnes käveli Lilyn viereen puiselle pitkälle penkille itsumaan. Ane meni sivupöydälle tutkimaan tarjontaa ja alkoikin pian mutustamaan viinirypäleitä.
"noh.. tässä sitä nyt ollaan" Lily sanoi katsellen tyhjyyttä.
"Niimpä taidetaan" Black vastasi vaisusti.
"Jännittääkö?" Black kysyi saman kysymyksen mitä Ophelia oli kysynyt.
"kyllä.. sinua?" Lily vastasi kääntäen katsettaan hieman Blackia kohti.
"Enemmän kuin koskaan.." Black vastasi ja katsahti Opheliaan "Jännittääkö sinua?" Black kysyi Ophelialta.

// AND THERE GOES THE BRIDE!! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 10 Tammi 2008, 16:49

Ophelia

Noin varttitunnin kestettyä pomppuisaa mukulakivi tietä ja ihmisten onnen ja huomion osoituksia kaduilla, he saapuivat suurelle kivi kirkolle jonka seinät olivat melkein yhtä lyijyn harmaat mitä linnan muuritkin.
Ophelian ei tosin suotu jäämään katselemaan maisemia ja pian heidät saatettiin kirkon takahuoneeseen.
Takahuoneen seinät olivat samaa kylmää kiveä joita nurkassa oleva pieni tulisija tulisi talvella lämmittämään.
Ophelia katseli hetken ympärilleen kunnes istuutui yhdelle penkeistä samalla kun Lily istuutui pitkälle puu penkille, huoneen vastapäähän tästä.
Ophelia huomasi Lilyn istuvan selkä tavallista suorempana, joko tätä jännitti tuleva niin paljon ettei suonut itselleen mielenrauhaa ennen kuin kaikki olisi ohi tai sitten tämän vyötärön ympäri menevä korsetti kiristi liika mikä taas pakotti Lilyn istumaan, selkä tällä lailla suorassa.

Ophelia keinutteli jalkojaan hitaasti eteen ja takaisin tuolin reunan yli kunnes käänsi katseensa melkein salamana oveen joka oli juuri avautunut. Ophelia nousi seisomaan, niiaten pienesti huomattuaan kuninkaan astuneen huoneeseen. Ophelia näki parhaaksi ettei sanoisi mitään sillä kuninkaalla näytti olevan muutenkin täystyö hymyillä ja iloita tyttärensä häistä.
Ophelia huomasi myös Blackin muttei kerennyt tervehtimään ennen kuin löysi huoneeseen rientäneen Anemonen käsivarsiensa juurelta.
"Te-..Teriä?" Ophelia katsoi alas pieneen Anemoneen jonka suupielet ylettyivät korviin asti.
Ophelia sai kuitenkin pian huokaista helpotuksesta kuultuaan kuninkaan korjauksen terälehdistä. Ophelia oli ehtinyt jo saamaan järkyttävän mielikuvan teriä heittelevästä Anemonesta, päätyen kuitenkin naurahtamaan mielessään hölmölle mielikuvalleen.

Ophelia istuutui takaisin penkille kuuntelemaan mitä Lilyn isällä, kuningas Haraldilla oli sanottavanaan. Heidän ei siis tarvitsisi tehdä mitään, he vain odottelisivat tässä huoneessa sillä välin kun palvelijat ja juhlien järjestelijät olivat saaneet paikat valmiiksi. Heidät tultaisiin sitten hakemaan harjoituksiin ja harjoituksista puheen ollen, Ophelia yritti nyt muistella opeteltuja kaavoja vaikka häntä oltiinkin armahdettu luntti kirjalla joka tulisi olemaan Ophelian edessä koko seremonian ajan.
Ophelia seurasi katseellaan kuinka Ane meni tutkailemaan sivupöydän antimia, hänellä itsellään ei ollut juurikaan ruoka halua, varsinkaan kun tiesi joutuvansa esiintymään satojen ihmisten edessä.
Se että Ophelia oli mennyt luopumaan verestään eilen ei asiaan siis vaikuttanut, hänen luustonsa tuotti uutta verta normaalia nopeampaa, kuuluen myöskin hänen elimistönsä parannus voimiin.

Kuninkaan lähdettyä Ophelia sai kuulla kuinka hermostuneisuus paistoi Lilyn äänessä. Tunnelma ei sinänsä ollut tukala, ilma vaan tuntui ummehtuneelta, näin ainakin Ophelian mielestä huone olisi kaivannut pientä tuuletusta. Blackin oli hermostunut, Anemone ja kuningas taisivat siis olla ainoita joita eivät häät niin kovasti jännittäneet, ainakaan samalla tavalla mitä heitä, varsinkaan Lilyä ja Blackiä.
Ophelia katseli vain jalkoihinsa, alkaen keinuttamaan niitä taas penkin reunalta kunnes nosti katseensa Blackiin.
"Ehkä vähän." Ophelia vastasi uskoen asian olevan näin. Hän ei todellisuudessa oikein tiennyt miltä hänestä pitäisi tuntua, toki häntä jännitti mutta ei oikein osannut määrittää sen määrää.
Hän tulisi hoitamaan puhumisen ja Blackille ja Lilylle riitti vain yksi sana alttarilla lausuttavaksi.

//O__O//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 10 Tammi 2008, 17:25

Black, Lily, Ane

Black hymähti Ophelian vastaukselle. Hän ei edes halunnut ottaa puheeksi eilisiä tapahtumia joten hän päätti pysyä hiljaa asiasta. Hän huomasi että Ophelian kädessä ollut haava oli parantunut kuten tavallisesti.
Anemone näytti olevan ainoa jolle ruoka maittoi. Lily ei halunnut, eikä voinut syödä, Black taas ei halunnut edes ajatella ruokaa.. ruuasta puheenollen, hän oli unohtanut ruokkia Bladerin.. noh, eiköhän se itsekkin osaa ruokaa hankkia. Ane otti vielä omenan mukaansa ja istui sitten penkille sitä syömään.

"Isä on ihan innoissaan.." Lily sanoi lopulta saaden Blackin katseen kääntymään itseensä.
"Hän on suunnitellut kaiken valmiiksi, viimeisiä minuutteja myöten. Meidän ei tarvitse huolehtia itse mistään" Lily jatkoi.
"Kuulin kyllä.. ja ehkä vain parempi ettei täydykkään" Black vastasi.
"niin, Siinähän menisi hermot.... Minun täytyy päästä pihalle" Lily sanoi ja nousi ylös ja ennen kuin kukaan kerkesi mitään tekemään, Lily oli poistunut takaovesta hautausmaalle.
"Tuota.. tuletteko te?" Black sanoi noustessaan ja käveli ovelle.
Ane hyppäsi alas tuolilta ja kipitti Blackin perään pihalle, hän halusi nähdä minkälainen on hautausmaa.

Hautausmaa oli suuri, todella suuri tasainen, vehreä alue jossa oli erikokoisia ja muotoisia hautakiviä. Siellä täällä, erittäin harvakseen kasvoi muutama suuri tammi. Hautojen välistä kulki suuria polkuja, jotka jaukautuivat pienempiin sivuille. Lily käveli hyvän matkan päässä tietä pitkin kohti hautausmaan perämuuria. Black jäi seisomaan vähän matkan päähän ovesta, samalla kun Anemone ryntäsi hänen ohitse kohti Lilyä. Ane hyppeli riemuisasti Lilyn ympärillä, joka käveli tasaisin askelin eteenpäin. He juttelivat jostakin, mutta Black ei kuullut mistä, sen verran kaukana kaksikko jo oli.
Black käveli seinustan vierellä olevalle penkille ja istui siihen. Hän hieroi käsiään hermostuneesti ja katseli hautausmaalle. Lily ja Ane olivat pysähtyneet suuren, vanhan tammen luo ja Lily oli nostanut Anen tämän puun alimmalle oksalle istumaan. Oksa oli noin puolitoista metriä maanpinnasta, joten se ei ollut kovinkaan korkealla.
Black katseli hiljaa kohti Lilyä ja Anea, Lilyn hiukset kiilsivät kuin kulta auringossa, kuten hänen mekkonsakkin. Hautausmaalla ei näkynyt ketään muuta, kaikilla oli jotain muuta tekemistä.
Sitten Ane ja Lily lähtivät kohti suurta, todella hienoa hautaholvia joka oli lähes keskellä hautausmaata.
"Kuningattaren hauta.." Black huokaisi itsekseen katsellessaan hautaholvia.

Holvi oli noin kaksi metriä leveä ja pitkä, se oli korokkeella ja sinne vei rappuset. Hautaholvin ovi oli koristeellinen, siihen oli kaiverrettu kyyhkyjä ja kukkia, keskellä ovea oli suuri risti. Holvin katto oli puoli ympyrä, jonka keskellä oli enkelipatsas. Väriltään holvi oli vaalean harmaa, jossa oli hopeisia ja valkoisia yksityiskohtia. Sen ympärillä oli kauniita kukkia, liljoja ja ruusuja.

Lily seisoi hautaholvin edessä hiljaa, kädet ristissä katsoen ylhäällä olevaa enkelipatsasta. Ane taas kierteli lähistöllä tutkien muita hautakiviä. Black nousi ylös penkiltä, otti pari askelta kohti Lilyä, mutta pysähtyi. Oliko hyvä mennä tämän luo juuri nyt? Ehkä hän halusi omaa rauhaa.. taikka sitten hän halusi puhua jollekulle, sitä ei voinut tietää.

// x'3 //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 10 Tammi 2008, 19:35

Ophelia

Ophelia istui hiljaa, keinutellen jalkojaan ja kuunteli mistä Black ja Lily keskustelivat samalla kun vahtasi Anea.
Äkkiä, Ophelia näki Lilystä melkein vain vilauksen tämän karatessa takaovesta ulos takapihalle.
Ophelia nousi siinä missä Anekin ja lähti tämän perään. Hän ei ollut edes ajatellut että mitä takapihalla oli ja vasta pihalla hänelle valkesi että kyseessä oli hautausmaa.
Se oli laaja, ruoho rikas alue josta löyti niin koristeellisia kuin yksinkertaisiakin hautoja.
Ophelia jäi katselemaan hetkeksi ympärilleen kaueampana sekä sivummalla ovesta, samalla kun Lily ja Anemone kävelivät kaksistaan hänestä kauempana, Blackin hän oli kadottanut ja oletti että tämäkin kierteli jossain hautausmaalla.

Ophelia alkoi kiertelemään hautoja läpi, katsellen ja vertaillen niitä toisiinsa, katsomatta kuitenkaan nimiin saatika syntymä-kuolin vuosiin, kunnes saapui suuren tammen juuren ja nojautui selkä sen runkoa vasten.
Nyt vasta Ophelia huomasi että Black olikin jäänyt seinänvierustalle sijaitsevalle penkille istumaan. Lily ja Anemonekin näkyivät täältä ja Ophelia näki myös uuren hautaholvin...
Siitä oli aikaa kun Ophelia oli viimeksi hautausmalla saatika kirkossa käynyt... Hölmön kuuloista sinänsä sillä oli papitar, mutta hän oli aina tyytynyt pieneen kappeliinsa, kirkko oli paikka muiden ihmisten rukoilulle.
Ophelia kyllä tiesi mitä tuo Lilyn katselema hautaholvi oli... Se oli hänen äitinsä, kuningatar Elisan viimeinen leposija.
Ophelia yritti miettiä mitä Lilyn päässä liikkui sillä tämän katse tuntui olevan kuin naulittu tähän vaalea kiviseen hautaan jota koristeli niin hopea että kulta, kukat ja yksityiskohtaiset kaverrukset.
Ophelia tiesi että kuningatar Elisa oli kuollut tämän synnyttäessä Lilyn, se oli siihen aikaan yksi yleisimmistä naisten kuolin syistä...

Ophelia näki täältä kaiken mitä kukakin teki. Varjo jonka tammi oli hänen ylleensä luonut suojasi tätä auringolta ja sen kuumuudelta. Ophelia etsiskeli nyt Anea ja pian huomasikin tämän päänupin yhden hautakiven takaa.
Ophelia säpsähti äkinnäiseen liikkeeseen vasemmassa silmäkulmassaan ja huomasi Blackin nousseen ja ottaneen parikin askelta suuntaan missä Lily nyt oli ja katseli äitinsä hautaa. Ophelia päätti kävellä tämän luo sillä tämä näytti hieman eksyneeltä.

"Kyllä sinä Lilyn luokse voit mennä." Ophelia sanoi samalla nojautuen kirkon kivistä seinää vasten ja katsahti kauempana heistä olevaan Lilyyn. Ophelia uskoi että Lily ei pistäisi pahakseen vaikka Black hänen luokseensa meniskin. Ophelia uskoi että tämä halusi setvittää ajatuksiaan äitinsä haudalla mutta tämän ei välttämättä tarvinnut tehdä sitä yksin ja Black jos kuka oli tällä hetkellä sopivin henkilö tukemaan tätä. Ophelian katse oli naulttuna Lilyyn, tämän mekko oli kuin auringonsäteistä räätälöidyt ja kimalsi nyt kauniisti auringonvalossa. Mekko oli hyvin säilynyt, ajatellen että se oli ollut Lilyn äidin häämekko joskus aikoinaan. Ophelia ei ollut koskaan nähnyt Lilyn äitiä muuta kuin haalistuneesta valokuvasta ja pelkästään senkin perustella Lily näytti Ophelian mielestä aivan tältä.
"Hehe! Sitten kun minä menen joskus naimisiin rakastamani miehen kanssa, haluan olla yhtä kaunis mitä Lily tänään." Ophelia sanoi ihailevalla äänensävyllä, siirtämättä katsettaan kuitenkaan Lilystä, mitä nyt Anemonea välillä vilkuili.

//: DD//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 10 Tammi 2008, 19:59

Black,Lily,Ane

Black havahtui vasta sitten, kun kuuli Ophelian äänen läheltään. Hän ei edes ollut huomannut että papitar oli tullut hänen lähelleen. Black kääntyi hitaasti Opheliaa kohti, katsoen Lilyyn. Hän ei sanonut ensimmäiseen Ophelian kommenttiin mitään, mutta siirsi katseensa tähän toisen aikana.
"varmasti oletkin" Black sanoi lievästi hymyillen.

Ane hyppeli iloisesti Ophelian ja Blackin luo.
"Äiti on aivan hiljaa" Ane sanoi.
Blackin korvaan sana äiti kuulosti oudolta, mutta hän ei sanonut mitään. Olihan tällä pienellä tytöllä oikeuskin sanoa Lilyä äidikseen ja Blackia isäkseen, tosin tuosta "isästä" vielä keskusteltiin. Anemone meni Blackin eteen ja viittoi tätä puoleensa. Black kumartui sen verran että pysyi katsomaan Anea suoraan kasvoihin. Ane ei sanonut mitään, vaan kietoi kätensä Blackin kaulan ympärille ja halasi tätä. Normaalisti Black oli kavahtanut ja perääntynyt, mutta nyt hän otti Anesta kiinni ja nosti tämän syliinsä, halaten häntä.
"Sinä olet hurjan pitkä" Ane sanoi katsellessaan alas.
Black hymähti ja katsahti Lilyyn päin. Hetken hän vielä piti pientä Anemonea sylissään, kunnes laski tämän maahan ja lähti kävelemään Lilyn luo.
Anemone jäi Ophelian kanssa siihen, katsellen Blackin loittonevaa selkää.
"Miksi he ovat niin hermona?" Ane kysyi naiviin tapaansa.

Black saapui Lilyn luo, Lily hätkähti omista maailmoistaan todellisuuteen kun tunsi Blackin käden olkapäällään.
"Onko kaikki hyvin?" Black sanoi halaten Lilyä takaapäin.
"On.. minua vain jännittää" Lily vastasi samalla kun siirsi kätensä Blackin käsivarsien päälle.
Siinä he seisoivat, katselivat yhdessä Lilyn äidin hautaa. Black kertoi, millaiset häät Lilyn isällä ja äidillä oli ollut. Vaikka aihe oli ehkä kaukaa haettu, lähelle osuttu, se rauhoitti Lilyä ja hän tunsi olonsa levolliseksi ja rauhalliseksi.

"he ovat aika outo pari.. mutta sopivat toisilleen" Ane sanoi istuessaan penkillä.
Hän nosti kätensä, painoi ne yhteen ja veti äkkiä erilleen. Käsien väliin syntyi kaunis valkoinen ruusu, jossa oli suuri musta rusetti. Rusetin keskellä oli punainen jalokivi joka kiilsi auringossa. Ruusun terälehtien reunoissa oli kultaista vivahdetta ja sen varsi näytti vihreältä jalokiveltä, kiiltäessään yhtä kauniisti kuin punainen jalokivi. Ane ojensi kukan Ophelialle ja hymyili.
"Tuo kukka on kuin he! erikseen uniikkia, yhdessä kaunista" Ane sanoi tavallista viisaamman kuuloisella äänellä.
Palvelija kuikkasi oviaukosta ja näki Ophelian lähettyvillä.
"Papitar, kohta aloitamme.. tulkaa pian" tyttö sanoi ja poistui oviaukosta.

// kukkia \o/ //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 10 Tammi 2008, 20:43

Ophelia

"Hehe!" Ophelia äännähti iloisesti Blackin kommentille kunnes huomasi Anen loikkivan iloiseen tapaansa heidän luokseen.
Opheliakaan ei ollut ihan vielä tottunut siihen että Ane kutsui Lilyä äidikseen mutta tajusi kuitenkin heti kestä tämä puhui ja täten nosti katseensa Aneomesta takaisin Lilyyn joka ei ollut liikahtanutkaan.
Ophelian kasvoille levisi pieni hymy nähdessään Blackin nostavan Anemonen syliinsä, tätä Ophelia ei ollut ennen nähnyt ja näytti hurjalta kuinka pieni tyttö nousi maasta Blackin pään tasolle, Black tosiaan oli pitkä, varsinkin Anemoneen verrattuna.
Hetken kuluttua Black laski pienen Anemonen maahan ja lähti kävelemään Lilyn luokse, jättäen heidät kaksistaan kirkon seinän vierelle.
"Sanotaan, että häiden tulee olla jokaisen ihmisen onnellisin päivä..." Ophelia vastasi hetken kuluttua Anemonelle, nojautuen vasten kirkon kylmää kiviseinää. Ophelian selitys ei välttämättä asiaa Anemonelle selittäny, nämä olivat vain hermona, varsinkin Black joka ei suurista ihmis joukoista pitänyt.

Ophelia ei tuntenut jäävänsä jalkoihin tällä kertaa, ehkä tämä oli kasvanut ja näin ihmisetkin huomasivat hänet paremmin, toisin kuin Anemone joka oli häntä paljon lyhyempi ja puolet nuorempikin.
Ophelia oli samaa mieltä mitä Anemonekin ja hymyili tämän sanoille. Lily oli valoisa persoona ja Black taas pimeä, joka tosin oli valaistumassa päin, mutta näin ajateltuna he täydensivät toisiaan.
Ophelian pää käännähti Anemoneen ja katsoi kuinka tämä levitti kätensä, luoden valkoisen ruusun käsiensä väliin. Ophelia halusi nähdä lähempää ja istahtikin penkille tämän viereen ja katseli valkoista ruusua silmät kiiluen, rusetin keskellä olevan punaisen jalokiven kanssa.

Opheli otti kukan vastaan ja piteli sitä varovaisesti käsissään, katsellen sen kultaista vivahtelua valkoisten terälehtien reunoissa.
Ophelia katsahti Lilyyn ja Blackiin ja takaisin ruusuun.
"Niin on." Ophelia vastasi lempeästi, hieman huokeahkosti mutta kaikin puolin onnellisesti. Hän pyöritteli ruusua käsissään, pitämällä sen varresta kiinni ja asetti sen etäälle kasvoistansa, nähden nyt ruusun ja hääparin vierekkäin ja hymyili. Ophelia huomasi Anen omaavan lahjan vertauskuville. Opheliakin joskus käytti niitä muttei ollut niissä erityisen lahjakas, ainakaan omasta mielestään.
Ophelia nousi jaloilleen kuultuaan että häntä kutsuttiin ja kääntyi nyt ovelta kurkkivan palvelijan puoleen.
"Aa! Selvä, tulemme pian." Ophelia vastasi kunnes tämä jo poistuikin.

Ophelia laski ruusun varovaisesti penkille Anemonen viereen ja katsahti Blackiin ja Lilyyn. Hän olisi huutanut näille tulemaan mutta se oli hyvin epäsovinnaista näin hautausmaalla että hän oli pakotettu menemään heidän luokseen ja keskeyttämään näiden kahden keskustelun.
"Harjoitukset alkavat!"

//Rusetteja! \O)//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 10 Tammi 2008, 21:39

Black,Lily,Ane,Harald

Anemone otti kukan penkiltä ja kipitti sisään ennen muita.
Kuullessaan Ophelian äänen Lily käänsi katseensa tähän ja hymyili.
"Minä olen valmis" Hän sanoi ja lähti kävelemään kohti kirkkoa päättäväisin askelin.
Black nyökkäsi ja lähti perästä kävelemään, vilkaisten hautaholvia ennen kuin lähti.

Harald heilui innoissaan ympäri kirkkoa kun viimein kaikki olivat paikalla.
"No niin, Ophelia sinä seisot tässä" Kuningas sanoi ja osoitti paikkaa alttarilla "Black taas odottaa alttarilla Lilyä joka tulee käytävää pitkin minun saattamana, Anemone taas saa heitellä terälehdet ennen kuin tulemme" Harlad jylisi ja katseli ympärilleen.
"Odottakaapa hetki!" Harlad sanoi ja käveli jonkun palvelijan luo juttelemaan.
"Aika paljon penkkejä.. tulevatko ne täyteen asti" Black kyseli katsellessaan suurta kirkkoa.
"Varmaankin.." Lily sanoi hieroessaan rannettaan hermostuneesti.
Anemone hyppeli iloisesti edes takaisin käytävää ja tarkasteli kukka asetelmia.

Pian Harald palasikin hymyillen kuin aurinko.
"No niin, aloitetaan" Harlad sanoi ja ojensi kätensä Lilylle joka tarttui siihen kiltisti.
Black asettui omalle paikalleen ja jäi siihen seisomaan suorassa, erittäin ryhdikkäästi. Ane käveli kuninkaan ja Lilyn perässä ja asettui näiden eteen, kuvitellen että hänellä oli terälehti kori käsissä, josta hän heitteli niitä. Sormukset olivat alttarilla lähellä kohtaa, jossa Lily ja Black tulisivat seisomaan Ophelian edessä.
Harald selitti koko ajan mitä tulisi tapahtumaan, samalla kun he lähtivät kävelemään Lilyn kanssa kohti alttaria. Harald luovutti Lilyn Blackille ja nämä astuivat alttarille Ophelian eteen. Anemone tulisi seisomaan Haraldin vieressä alttarin lähellä.
"JA nyt, on Ophelian vuoro!" Harald sanoi tapauttaen käsiään yhteen.

// paaarteeh \o/ //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 10 Tammi 2008, 22:22

Ophelia

Ophelia nousi matalalle korokkeelle ja jäi odottamaan siihen Blackin kanssa, katsellen kuninkan touhotusta ympäriinsä, järjestellen yhä asioita hyvin pikkutarkasti, kunne otti myös paikkansa harjoituksissa ja alkoi viemään Lilyä alttarille pieni Anemone heidän edellään.
Ophelia huomasi vuoronsa tulleen ja selvitti kurkkuaan hermostuksissaan, vaikka kyse olikin vain harjoituksista ja selasi kirjasta pari sivua eteenpäin.

"Olemme täten kokoontuneet tänne jumalan eteen todistamaan näiden kahden pyhän liiton solmintaa, luvaten näin ikuista rakkautta toisilleen niin myötä että vastoin käymisissä kunnes kuolema heidät tulee erottaa." Ophelia aloitti, lukein edessä olevaa kirjasta jonka sivuilla Ophelian sormi harhaili riviltä riville.
"Thdotko sinä Hans Black ottaa Lily Scarlingtonin rakastavaksi aviovaimoksesi, luvaten rakastaa tätä niin myötä että vastoin käymisissä kunnes kuolema teidät erottaa?" Ophelia katsahti nyt Blackiin, viittoen siihen että oli tämän vuoro sanoa se ainoa sana jonka tämän tarvitsi sanoa, miettien samalla että tiesikö tämä että hänen nimensä tultaisiin mainitsemaan satojen ihmisten edessä.
"Ja tahdotko sinä Lily Scarlington ottaa Hans Blackin sinun rakastavaksi aviomieheksesi, luvaten rakastaa tätä niin myötä että vastoin käymisissä, kunnes kuole teidät erottaa?" Ophelia toisti, vaihaten vain nimien järjestystä ja katsahti nyt Lilyyn, viitoten että nyt oli hänen vuoronsa.

"Jos jollain teistä on tätä pyhää liittoa vastaan, puhukoon nyt tai vaietkoon iäksi tästä hetkestä lähtien." Ophelia sanoi, pitäen taukoa, miettien sitten että pitäisikö hänen jättää tuo kohta kokonaan mainitsematta...
Titenkään kukaan ei ollut asiaa sinä hetkenä vastustamassa, joten Ophelia käänsi sivua tajutessaan että tämän tulisi jatkaa.
"Täten on aika vaihtaa sormukset ikuisen liittonne merkiksi." Ophelia sanoi, katsoen nyt kuningasta ja odotti että tämä selittäisi sormusten vaihdon paremmin Blackille, sillä ei uskonut että Black oli asiasta ihan perillä. Enään oli vain yksi kohta, morsiamen suutelu, mikä pisti Ophelian miettimään että pystyiskö Black siihen ilman Lilyn avitusta.
Ophelia odotti hetken aikaa hiljaa ja paikallaan kunnes oli taas hänen vuoronsa jatkaa.
"On aika suudella morsianta." Ophelia sanoi, lunttaamatta sitä tällä kertaa kirjasta ja jäi odottamaan että jotain tapahtuisi.

//-__-'//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 10 Tammi 2008, 22:56

Black,Lily,Anemone,Harald,Henry

Molemmat, Lily ja Black, Sanoivat oikeassa kohtaa tahdon niinkuin pitikin. Sitten piti antaa toisille sormukset, mutta vastoin Ophelian oletuksia, Black tiesi tasan tarkkaam mitä piti tehdä. Hän otti Lilylle tarkoitetun sormuksen ja pisti tämän Lilyn vasemman käden nimettömään, Lily otti Blackin sormuksen ja pisti tämän hänen vasempaan nimettömään.

"Jos jollain teistä on tätä pyhää liittoa vastaan, puhukoon nyt tai vaietkoon iäksi tästä hetkestä lähtien."... Henry puri hammasta takapenkillä. Hän olisi halunnut pompata pystyyn ja huutaa "totta hitossa on!", mutta hän jätti sen tekemättä.. ainakin harjoituksissa. Lily eikä Black olleet tietoisia tästä, että prinssi istui takapenkillä, mutta Harald oli huomannut asian.. ja Ane, mutta Anella ei ollut hajuakaan kuka tuo outo nuori mies oli.

Sitten tuli kohta jossa piti suudella, mutta kumpikaan ei liikkunut. He olivat päättäneet että seuraava suudelma olisi vasta "oikeissa" häissä, kun sen aika tuli.
"Sehän meni hyvin!" Harald jylisi jälleen kun toimitus olitiin saatu loppuun.
"sitten te vielä kävelette käytävää pitkin ovelle, sieltä vaunuihin ja juhlat pidetään linnan salissa" Harald sanoi taputtaessaan Blackiä selkään.
Sitten hän kääntyi ja lähti toimittamaan asioita. Lily vilkaisi ovelle johon heidän tulisi kävellä.. hetken aikaa hän tuijotti sinne, kunnes tajusi että Henry istui penkillä oven lähellä. Lily otti sormuksen pois sormestaan ja pisti sen paikalleen, Black teki samoin, sitten Lily lähti kävelemään kohti Henryä joka nousi seisomaan ylös kun näki tämän tulevan.

"Henry.." Black totesi alttarilta kun Lily lähti kävelemään kohti prinssiä.
"Kuka Henry on?" Ane kysyi saapuessaan Ophelian ja Blackin luo.
"Lilyn veli, prinssi" Black sanoi katsellessaan Lilyä ja Henryä jotka keskustelivat jostain.
Ane vain nyökkäsi ja meni lähimmälle penkille istumaan.
"Toivottavasti Henryllä ei ole mitään mielessä.." Black sanoi Ophelialle.
Lilyn ja Henryn keskustelu näytti ehkä hieman.. riitaisalta ja Black alkoi jo pelätä pahinta.

// nuuuu *_* //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 10 Tammi 2008, 23:24

Ophelia

Ophelian yllätykseksi Black tiesi miten sormukset menivät ilman että kuningas puuttui asiaan millään lailla, kai tämä oli kerennyt perehtymään asiaan ennen harjoituksia.
Ophelian lausahdettua hän tajusi harmikseen näkevänsä suudelman vasta oikeissa häissä, vaikka kaikki suudelmat mitä Lilyn ja Blackin välillä olivat olleet olivat koituneet tavalla tai toisella Ophelian järkytykeksi.
Kuningas ilmaisi mielipiteensä seremonian onnistuneeksi ja Ophelia huokaisi helpotuksesta ettei ollut alkanut änkyttämään toimituksen aikana ja uskoi että onnistuisi myös häissä, kunhan ei vain huomioisi kaikkia niitä ihmisiä jotka olivat todistamassa.

Harald antoi vielä ohjeita mitä tuli tehdä toimituksen jälkeen ja lähti toimittamaan muita asioita, poistuen kirkon suuresta ovesta.
Ophelia huomasi Lilyn tuijotuksen ovelle muttei sanonut mitään vaan piti huolen että sormukset laskettiin takaisin paikoilleen, odottamaan aitoa seremoniaa.
"Lily..?" Ophelia katsoi kuinka Lily lähti ovelle päin ja kuuli Blackin mainitsevan Henryn. Ophelia laskeutui korokkeelta ja astui alttarin eteen, Black ja Anemone vierellään, seuraten mistä oikein oli kyse.
"Hänhän on nyt Anemonen setä..?" Ophelia lisäsi, muttei odottanut saavansa vastausta ja katsoi kuinka keskustelu Lilyn ja Henryn välillä sujui.
Ophelia ei ollut ollenkaan huomannut prinnsin tuloa, Ophelia oli uskonut että sali olisi ollut tyhjä ellei heitä viittää laskettu.
"Jos Henry tietää niin tietää Arankin on sitten pakko..." Ophelia sanoi hiljahkolla äänellä ja alkoi jo pelätä näiden kahden alkamista tappelemaan. Siitä ei ollut epäillystä etteikö Henry olisi saanut asiasta tietää ennen häitä, se oli mahdotonta tältä pimittää ja jos Henryn tunsi niin pystyi helposti myös päättelemään että tämä olisi kertonut asiasta myös Aranille tai jollekkin muulle haltijalle joka olisi kertonut asiasta sitten eteenpäin.

//NUU NA NA NAANA NUNNUN NUN NAA NAA!//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 10 Tammi 2008, 23:59

Black, Ane, Lily, Henry

"Sinähän et minun häitäni pilaa! Et vaikka sinulle maksettaisiin ja jos aijot jotain, pidän huolen ettei sinua edes päästetä sisään!" Lily sanoi Henrylle vihaisena, mutta hiljaisella äänellä.
"Luuletko että minä hyväksyn tämän? Enkä minä ole ainoa joka tätä ei hyväksy usko pois" Henry väitti vastaan.
"Esimerkiksi kuka? Aran?!" Lily sanoi ristien kätensä puuskaan.
Henry oli hetken aikaa hiljaa, hän hengitti raskaasti ja nopeasti koska oli vihainen, hänen olisi tehnyt mieli tappaa Black, kaapata Lily ja juosta pois! Pois metsään, kohti haltijoiden piilopaikkaa, ystävien luo. Henry ei edes ollut odottanut että Lily vetäisi Aranin tähän mukaan, hän oli lähellä alkaa raivoamaan että juuri Aran olisi pistänyt eniten hanttiin.
"Mistä minä tietäisin?" Henry sanoi lopulta, mutta hieman epäilyttävällä äänellä.
"Ehkä tiedätkin.." Lily sanoi ja lähti kävelemään kohti Blackiä, Opheliaa ja Anea, hieroen samalla ohimoitaan.
Hän ei kerennyt ottamaan kuin muutaman askeleen, kun Henry tarttui häntä ranteesta kiinni ja käänsi ympäri. Lily oli arvannut tämän ja kääntyessään hän löi Henryä poskelle. Iskusta kuului mukavan voimakas ääni, hiljaisessa suuressa salissa. Henry hieroi poskeaan pitäen yhä Lilystä kiinni.
"Päästä irti! Vai oliko sinulla jotain muuta sanottavaa? Puollusteletko ystävääsi" Lily sanoi vihaisena.

Se oli vika tikka Henrylle, hän kohotti toisen kätensä ja löi Lilyä poskelle. Lilyn pää kääntyi iskun voimasta ja tämä oli hetken aikaa pihalla, mitä juuri oli tapahtunut kunnes tajusi mitä Henry juuri teki: Hän löi naista!
Tässä vaiheessa Black puuttui asiaan, hän lähti kävelemään kohti kaksikkoa joka seisoi käytävällä. Henry ei nähnyt Blackiä vaikka oli kasvot tätä kohti, hän oli liian keskittynyt hallitsemaan vihaansa.
"Älä sinä ala minulle puhumaan tuohon sävyyn, varsinkaan kun et tiedä mistä puhut! Minulla on ystäviä josta sinä et edes tiedä!" Henry sanoi raivoissaan.
"Jos ystäväsi ovat samanlaisia mitä Aran, niin sinulla ei hyvin mene" Lily sanoi ja näki kun Henry kohotti kätensä uudestaan.
Black otti Henryn kädestä kiinni ennen kuin tämä löi uudestaan Lilyä. Henry päästi irti Lilystä joka nojautui Blackiin kiinni.
"Eikö arvon prinssi tiedä ettei naista saa lyödä? Ja vielä omaa siskoa" Black sanoi toruvaan äänensävyyn.
Henry riuhtaisi itsensä irti Blackin otteesta ja otti pari askelta taakseppäin.
"Sinä olet vain joku saastainen kulkuri joka tuli hoviin! Sinulla ei ole mitään oikeutta naida siskoani" Henry sanoi vihaisena pidätellen raivoaan joka hänen sisällään paloi.

// Numa numa nei! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 11 Tammi 2008, 00:55

Ophelia

Nämä kaksi tappelivat, sen näki jo kauas ja Ophelia saattoi jopa kuulla miten nämä kaksi kinastelivat kovaan ääneen.
Lily mainitsi Aranin mikä sai Ophelian säpsähtämään ja tarkkaili nyt Henryn mitään sanomatonta reaktiota.
Tämä oli selvästi vihainen, Ophelian sydän tykytti peläten että näiden kahden välille syntyisi kunnon nyrkki tappelu! Ophelia ei pahemmin tiennyt millainen tämä oli vihaisena, koppavana Ophelia tätä oli tähän asti ainakin pitänyt, ei sen enempää.
Näytti jo hetken aikaa siltä että Lily oli puhunut puhuttavansa ja olisi tulossa heidän luokseen kunnes Hnery tarttui tätä ranteesta ja samassa Lily läimäisi tätä poskelle samalla kun kääntyi tätä päin!
Läimäytyksestä syntynyt voimakas ääni joka jäi kaikumaan kirkon kiviseinille vielä hetkeksi kunnes se vaimeni vaimenemistaan. Ophelia tuijotti hölmistyneenä ja katsoi kuina Lily alkoi räyhäämään, vaatien Henryä päästämään irti tästä. Mutta raivon sokaisemana Henry meni kohottamaan kätensä, saaden Ophelian peittämään äkkiä silmänsä ja kuultuaan voimakkaan läimäytyksen, Ophelia inahti vaikka hänen tekikin mieli kiljaista!
Henry löi Lilyä! Ophelia siirsi kätensä silmiensä edestä suun eteen ja katsoi järkyttyneenä kuinka Lily pää oli kääntynyt iskun voimasta sivulle.

Ophelia jäi seisomaan alttarin eteen, sekaisin ja järkyttyneenä tapahtuneesta kun Black päätti puuttua asiaan ja lähti ottamaan askelia kohti Lilyä ja Henryä, mitään sanomatta.
Lily oli toipunut Henryn läimäytyksesta ja Ophelia kuuli kuinka nämä kaksi huusivat jälleen toisilleen ja säikähti Henryn uudelleen kohoavaa kättä kunnes Black ehti paikalle pysäyttämään sen.

Ophelia uskalsi avata silmänsä jotka oli puristanut kiinni läimäytyksen varalle ja katsoi nyt Henryn otteesta vapautunutta Lilyä.
Ophelia juoksi tämän luokse sillä välin kun Black ja Henry mulkoilivat toisiaan. Ophelia juoksi Lilyn vierelle ja näki tämän yhä punoittavan posken joka oli Henryn iskusta aiheutunut.
Tämä oli Lilyn ja Blackin hääpäivä! Ja Henry tulee pilaamaan sen kaikilta. Ophelia kyllä tiesi ja ymmärsi miksi Henry näin teki muttei koskaan tulisi hyväksymään sitä. Black alkoi torumaan prinssin tekoa kuitenkin säilyttäen kylmän rauhallisuutensa, toisinkuin Henry joka irtautui tämän otteesta ja perääntyi pari askelta tästä.

Ophelialla naksahti kuultuaan mitä Henry oli Blackistä mennyt sanomaan. Tämä haukkui tätä saastaiseksi kulkuriksi joka oli tunkeutunut hoviin ja antoi sellaisen kuvan tästä että olisi tyrkyttänyt itseään Lilylle.
"VAIKENE! Me olemme kirkossa!" Ophelia huudahti Lilyn vierestä, myöskin nyt vihaisena kaikesta huudosta ja haukunnasta, varsinkin näin kirkossa millä oli poikkeava merkitys Ophelialle ja varsinkin siitä että tämä oli lyönyt Lilyä.
"Eikö Lily jo tehnyt selväksi ettei Aranista piittaa?!" Ophelia kivahti prinssille, välittämättä saatika ajattelematta tämän paljon korkeampaa arvoasemaa.
"Mene pois! Sinä löit morsianta! Sinulla ei ole oikeutta olla täällä!"
Ophelia uhosi, pysytellen visusti Lilyn hameenhelmassa kiinni ja toivoi jo että prinssi vain kääntyisi ja häipyisi...

//NUMA NUMA NUMA YAY!//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 11 Tammi 2008, 01:19

Henry, Ane, Black, Lily, Harald

Henry katsoi vihaisena Blackin ohi Opheliaa, tämäkin tiesi Aranista... Ja hän ei todellakaan välittänyt, vaikka he olisivat olleet taivaassa! Henry ei uskonut enää ihmisten jumalaan, vaan haltijoiden. Henry otti askeleen lähemmäksi Blackiä ja katsoi tätä vihaisesti. Blackin ilme ei värähtänytkään kun hän seisoi suorana Henryn edessä hiljaa.
"Sinä tulet kuolemaan, se on varma" Henry sanoi normaalilla äänellä.
Sitten hän otti askeleita taakseppäin ja pysähtyi vielä kerran.
"Tämä on suurin erehsyksenne minkä tulette tekemään!" Henry korotti ääntään ja osoitti heitä kohti.
Sitten hän kääntyi ympäri, mutta törmäsi johonkuhun lennähtäen maahan takamukselleen. Se oli Harald joka seisoi ovien edessä kädet selän takana ja katsoi Henryä säälivästi ja vihaisesti.
"Poikani, tämän pitäisi olla juhlapäivä ei surupäivä" Harald puhui vakavalla äänellä.
Henry ei sanonut mitään vaan katsoi isäänsä vihaisesti, nousi ylös ja käveli tämän vierelle.
"kyllä niitä surupäiviä riittää.." Henry sanoi ja poistui kirkosta.

Black seisoi paikallaan vielä hetken, mutta käveli sitten Lilyn luo. Lily hieroi punoittavaa poskeaan katsellen ovelle josta Henry oli poistunut. Black otti Lilyn käden pois tämän poskelta ja käänsi toisella kädellä Lilyn päätä, katsoen tämän poskea.
"Sattuuko siihen?" Black kysyi katsellessaan Lilyä.
"Ei.. ei enää" Lily sanoi hiljaa samalla kun Harald käveli heidän luo.
"Mitä tapahtui?" Harlad kysyi pysähtyessään Blackin viereen.
"Henry löi Lilyä" Black sanoi silittäen Lilyn poskea.
Harald oli hiljaa, hänen olisi tehnyt mieli mennä antamaan Henrylle selkäsauna, mutta tämä oli varmasti jo kaukana. Hänen olisi myös tehnyt mieli ottaa Lily syleilyynsä ja silittää tämän poskea kuin pienen lapsen joka tarvitsi hoivaa, mutta tällä oli nyt joku muu joka tulisi pitämään hänestä huolta ja siihen Harald luotti.
"Noh.. hänestä tuskin on enää harmia.. puoli tuntia sitten aloitamme, vieraita alkaa kohta tulla, menkää te takahuoneeseen" Harald sanoi ja lähti kävelemään oville päin, mutta otti Anemonen mukaansa, tämä sai olla hänen kanssa ottamassa vastaan vieraita.

Black sulki takahuoneen oven perässään. Lily istui penkille ja huokaisi syvään.
"Tiesin että Henrystä olisi vain harmia jos hän tulisi" Lily sanoi koskettaen poskeaan.
"älä hänestä enää välitä, hän lähti jo.." Black sanoi istuessaan alas.
Lily näki pöydällä Anemonen tekemän kukan ja meni sen luo. Hän nosti sen varovasti käsiinsä ja katseli sitä hetken aikaa.
"Mikä tämä on?" Lily kysyi katsoen Opheliaan, josko tämä tietäisi paremmin.

// *tanssii* //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Seuraava

Paluu Kirkko

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron