Häät

Suuri, mahtipontinen kivikirkko. Korkeat, mustat katot kohoavat taivaisiin ylistämään jumalan sanaa. Kirkossa järjestetään jumalanpalveluksia, kuin myös häitä ja hautajaisia.. vain niille, joilla on asemaa moisiin huvituksiin. Kellotornit kohoavat kaikkein korkeimmalle. Torneista kuulee aika ajoin kellojen soittoa, milloin mistäkin syystä. Kirkkosali on suuri ja valoisa. Sivuhuoneet ja sivurakennukset sisältävät tiloja kirkon henkilökunnalle, aina piispasta haudankaivajiin.
Pihamaalla sijaitsee suuri hautuumaa, jonne on haudattu niin kuninkaita kuin kansalaisiakin. Ylempiarvoisten haudat ovat tietenkin suurempia, hienompia, mitä tavallisen kansan. Mutta jokainen on laskettu lepoon asiaankuuluvalla tavalla.
Kirkossa ei katsota hyvällä friikkejä, taruolentoja tai muun uskonnonharjoittajia. Yleensä nuo saatetaan heti ensimmäisenä ulos herran huoneesta, mikäli eivät sopivasti sulaudu massaan, joka saarnaa on tullut kuuntelemaan. Kirkko on auki myös öisin.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Ivy » 11 Tammi 2008, 01:59

Ophelia

Henry mulkoili vielä Blackiä ja lausui viimeisen uhkauksensa, kunnes perääntyi ja osoitti heitä, korottaen ääntään vihaisesti. Ophelia huomasi Haraldin seisovan Henryn takana mutta Henryn epäonneksi, tämä huomasi isänsä vasta tömättyään tähän.
Tavllisesti Opheliaa olisi varmasti naurattanut Henryn pyrstölle lento, jollei tunnelma olisi ollut niin kurja, kiitos Henryn.
Harald katsoi poikaansa säälivästi että toruvasti. Kuningas näki poikaansa varmaan harvoin sillä heidän välinsä olivat ainakin Ophelian käsityksen mukaan kylmät näiden erimielisyyksien takia.
Henry vain nousi ylös, yhä vihaisena, vaikkei Ophelia sitä nähnytkään mutta näin ainakin arveli.
Mitä Henry surupäivillä tarkoitti? Puhuiko tämä vain lämpimikseen? Ophelia ainakin toivoi niin... Sillä uskoi tietävänsä mitä Henryn päässä liikkui siinä missä Lily ja Blackin.

Nyt Ophelia uskalsi siirtyä Lilyn hameenhelmasta hieman loitommalle ja katsoi tätä ylös, nähden yhä punoittavan posken jota Black tulikin kohta katsastamaan ja kysyi että sattuiko siihen.
Se kuulemma enää sattunut mikä helpotti Ophelian oloa, Henryn läimäisy oli näyttänyt ilkeältä ja turhankin voimakkaalta.
Haraldkin sai pian tietää että Henry oli mennyt lyömään Lilyä tämän hääpäivänä, mikä loi tukalan hiljaisuuden kaikkien välille kuninkaan antaen yllättävän tyynen kuvan itsestään.
Ophelia tosiaan toivoi ettei Henrystä enää harmia olisi sillä vieraat saapuisivat kirkolle nyt minä hetkenä hyvänsä eikä itse häihinkään ollut kauaa aikaa.

Anemonen jäädessä kuninkaan kanssa ottamaan vieraita vastaan, Lily, Black ja Ophelia menivät takaisin takahuoneeseen, odottamaan seremonian alkua.
Ophelia istahti takaisin penkille jossa oli aikaisemminkin istunut ja pysyi vaiti.
Hän lähti jo... Ophelia toisti mielessään, toivoen todellakin että Henry oli lähtenyt pois myös pysyäkseen poissa edes loppupäivän.
Ophelia kohotti katseensa valkoiseen ruusuun jonka Lily oli nyt poiminut pöydältä käteensä. Anemone oli varmaankin napannut sen penkiltä ja tuonut sen sisään harjoitusten alkaessa.
"Ai! Tuo! Anemone teki sen!" Ophelia sanoi iloisesti, yrittäen keventää tunnelmaa positiivisempaan suuntaan ja hymyili taas nähdessään tämän kauniin ruusun.
"Se kuulemma kuvastaa teitä... Kaksi uniikkia, yhdessä kaunista." Ophelia toisti Anemonen lausumat sanat sillä se kuvasi asiaa täydellisesti kaikin tavoin.

//PAAAAAAAARTEEEEEEEEEEEH!!!!//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 11 Tammi 2008, 13:16

Black, Lily, Anemone, Harald

Lily hymyili kuullessaan Opelian kertovan että Ane oli tehnyt tämän kukan ja että se kuvasti heitä.
"Se on kaunis" Lily totesi laittaessaan kukan takaisin pöydälle.
Black ei sanonut mitään, mutta hän ihaili Anen lahjoja, tämän oli erittäin taitava ikäisekseen.

Sitten Lily istui takaisin penkille, Blackin viereen ja katseli jalkoihinsa. Hän vihasi odottamsita, siinä missä sotaakin. Vaikka hänellä oli pitkä pinna, hän oli kärsimätön muissa asioissa.
Black taas toivoi ettei tämän puolituntinen loppunut ikinä, vaikka huoneessa vallitsi tunkkainen, vaivautunut hiljaisuus.
Kului vartti, hiljaisuus, kului viisi minuuttia, hiljaisuus.
"Kohta on kulunut jo puolituntia" Lily sanoi lopulta.
Hän vaihtoi istumis asentoa vähän väliä, aivan kuin vaunuissa heidän tultuaan kirkolle. Takahuoneen oven läpi saattoi kuulla vieraiden ääniä. Äänten määrästä päätellen, porukkaa oli jo melko paljon. Tasaisen väsyttävä, hiljainen ääni kantautui oven läpi ja sai Lilyn hermostumaan vielä enemmän.
Sitten Harald saapui ovesta, joka vei kellotorni käytävän kautta etuovelle, hänen ja Lilyn oli tarkoitus kiertää sitäkautta etuovelle etteivät he suoraan väkijoukon läpi marssineet.
"Noh, alkaa pikku hiljaa olla valmista" Hän sanoi hieroessaan käsiä.
Black oli noussut nähdessään kuninkaan tulevan, ihan vain kohteliaisuus syistä kun taas Lily oli muuten vain pompannut pystyyn.
"Tule, lähdetään. Te kaksi voitte kohta jo mennä paikoillenne" Harald sanoi ja ojensi kätensä Lilylle joka käveli hänen luokseen ja tarttui siihen. Sitten he poistuivat ovesta, jättäen Ophelian ja Blackin kaksin.

Black huokaisi hiljaa ja vilkaisi Opheliaan.
"Äkkiä se aika menee.." Black sanoi tarkoittamatta mitään tiettyä aikaa.
Ehkä hän tarkoitti tuota puolituntista, ehkä hän tarkoitti sitä kuinka nopeaan Lily oli kasvanut, ehkä sitä kuinka nopeasti hänestä ja Opheliasta oli tullut ystäviä... sitä ei tiennyt.
Meni vielä viisi minuuttia, sitten Black lähti ovelle, päästäen Ophelian ensin menemään paikalleen.
Lopulta, kun kaikki olivat paikoillaan, sali hiljeni katsomaan toimitusta.
Väki oli kohtalaisen värikkäisiin vaatteisiin pukeutuneita aateliasia ja kuninkaallisia sekä tärkeässä virassa olevia henkilöitä.
Black seisoi hiljaa paikalla, ajattelemattakaan ihmisiä jotka lähellä istuivat. Urut alkoivat soida ja Ane tuli ensimmäisenä heitellen terälehtiä.
Katsomosta saattoi kuulla "aaw" äännähdyksiä kun Ane kulki heidän ohitseen.
Ane käytti taitojaan, saaden terälehdet hohtamaan omaa väriään. Sitten tulivat Harald ja Lily. Lily piti visusti kiinni isänsä käsivarresta, jännityksen takia. Katsomon naiset huokailivat toiveekkaasti ja haaveilevasti nähdessään Lilyn, osa oli sitä ikä luokkaa että saattoivat jopa olla osallisina Haraldin häissä. Eniten Lilyä oli pelottanut se että hän kaatuu, mutta mitään ei tapahtunut. He pääsivät alttarille asti ehjin nahoin ja Harlad luovutti Lilyn Blackille ja sitten nämä kaksi siirtyivät Ophelian eteen, Nyt oli Ophelian vuoro avata suunsa.
Ane ja Harald menivät alttarin sivuun ja ennen kuin Harald siirsi katseensa hääpariin, hän tarkisti ettei Henryä näkynyt missään.. onneksi Lilyn poski ei enää punoittanut.

// Tuli täs mieleen, et häät on kyl perhanan pelottava tapahtuma .__.' //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 11 Tammi 2008, 23:06

Ophelia

Lilyn laskettua kukan takaisin pöydälle, seurasi pitkä hiljaisuus. Kaikki olivat omissa ajatuksissaan ja mietteissään, tietenkin myös niin hermostuksissaan kuin olla ja voivat.
Ophelia heilutteli jalkojaan ja kadehti Anemonea joka sai olla ottamassa vieraita vastaan, vaikka toisaalta, ajatus siitä että näkisi loputtoman ihmismeren sai Ophelian pian olemaan ihan kiitollinen odottamiseen.
Ophelia puri välillä hammasta, yrittäen muistaa mitä piti sanoa missäkin kohdassa. Vaikka tämä saikin kirjasta luntata niin hermostuksissa lukeminen tuskin oli kenekään vahvuus.
Ophelia havahtui Lilyn huomauttaessa ajan kulusta. Ophelia ei ollut tuskin huomannut tätä, aika oli mennyt lennossa samalla kun oli ajatellut asioita syävllisesti ja hartaasti.
Opheliakin saattoi nyt kuulla mölyn joka kantautui oven takaa, saaden tämän pään kääntymään pian pois ovelta ja hengittämään pari kertaa syvään, keräten näin rohkeutta lähteä esiintymään sadoillekin ihmisille.

Sitten Harald astui huoneeseen mikä sai Ophelian nousemaan istuimeltaan samasta syystä miksi Blackin oli noussut ja katsoi kuinka Lilyn isä, kuningas Harald alkoi viedä tytärtään ulos huoneesta. Seuraavan kerran kun Ophelia Lilyn näkisi, oli alttarilla, jolloin Ophelian oli määrä naittaa tämä Blackin kanssa satojen ihmisten edessä.
"hm?" Ophelia katsahti Blackiin tämän mainittua myöskin ajan kunnes katsahti jälleen ovelle minne Lily oli isänsä kanssa menneet.
Noin viiden minuutin kuluttua Black ja Opheliakin rohkenivat astua ulos ovesta, ihmisten täyttämään kirkkoon.
Ophelian silmät suurenivat nähtyään väen paljouden ja lähti ottamaan reippaita mutta rauhallisia askeli kohti alttarin takana olevalle korkokkeelle, seuraten jalkojansa ettei kompastuisi kesken matkan ja löisi naamaansa.
Ophelian sydän tykytti astuttuaan korokkeelle ja tuijotti nyt ryhti suorana näitä kaikkia ihmisiä jotka olivat tulleet jopa kaukaakin katsomaan Cryptin prinsessa häitä. Yleisö, tai niin sanotut todistajat olivat selvästi vaikutusvaltaisilta tasoilta, aateleita, kreivejä ja sun muita lähipiiriin kuuluvia.
Black tuli pian tämän perässä Alttarin eteen mikä sai Ophelian mielen rauhoittumaan hiukan, hän ei ollut tässä yksin ja onnistui ihmeen hyvin muutenkin kestämään painetta jonka ihmisten katseet aiheuttivat.

Ophelia sai kuunnella ihanaa hiljaisuutta ihmisten suljettua suunsa mutta säpsähti pienesti kuullessaan urkujen lujan ja kovan soiton, tämähän oli merkki morsiamen tulosta!
Ophelia katseli huoneen toiseen päähän, yrittäen nähdä Lilyn tämän isänsä saattamana mutta ensimmäinen henkilö jonka tämä näki olikin Anemone! Ophelia oli jo ihan unohtanut että tämä toimitti kukkaistytön roolia ja heitteli nyt kukkien terälehtiä punaiselle matolle ja käytti ilmeisesti kykyjään saaden terälehdet loistamaan väriään tavallista eloisammin. Kaikki oli henkeän salpaavan kaunista! Sali suorastaan loisti kirkkautta ja näki nyt Lilyn kuningas Haraldin käsivarressa, saattaen tätä alttarille, missä Black ja Ophelia tätä jo odottivatkin. Vieraat olivat nouseet seisomaan ja seurasivat nyt lumoutuneena kuinka morisanta saatettiin alttarille kauniimpana kuin koskaan.
Anemone oli saanut suuren suosion kukkaistyttönä ja vieraat olivat saaneet ihastella heidän vierestään kulkevaa morsianta... Nyt oli siis Ophelian aika loistaa...


Ophelia selvitti kurkkuaan hieman kunnes katsahti yleisöön jotka selvästikin odottivat jo hänen aloittamistaan.
"Arvon juhlavieraat! Olemme kokoontuneet tänään tänne jumalan eteen todistamaan näiden kahden kahden pyhän liiton solmintaa, luvaten näin ikuista rakkautta toisilleen niin myötä että vastoin käymisissä kunnes kuolema heidät tulisi erottaa." Ophelia aloitti kuuluvalla ja itsevarmalla äänellä, ramppikuume mikä hänen sisällään pari tuntia sitten vellosi oli nyt kadonnut ja sai enemmän luottamusta itseensä jatkaa eteenpäin uskoen ettei Henrykään olisi nyt paikalla edes katsomassa.

Ophelia sulki silmänsä hetkeksi ja hymyili katsahtaen Blackiin ja avasi suunsa jatkaakseen:
"Tahdotko sinä, Hans Black ottaa Lily Scarlingtonin rakastavaksi aviovaimoksesi, vannoen näin rakastaa ja tukea häntä niin myötä että vastoin käymisissäkin, kunnes kuolema teidät erottaa?" Ophelia jäi näin odottamaan vastausta ja käännähti sitten Lilyyn, yhä hymyillen ja jatkoi:
"Entä tahdotko sinä, Lily Scarlington ottaa Hans Blackin rakastavaiseksi aviomieheksesi, vannoen näin rakastaa ja tukea häntä niin myötä että vastoin käymisissäkin, kunnes kuolema teidät erottaa?" Ophelia jäi odottamaan vastuasta ja katsahti sitten yleisöön, ilme peruslukemilla j avasi suunsa:
"Jos jollain teistä on tätä liittoa vastaan, puhukoon nyt tai vaietkoon iäksi tästä hetkestä lähtien!" Tämä kohta oli Opheliasta kaikista tukalin ja päätti ettei odottaisi liian kauaa että ehtisi kuulla jonkun vastustamista, sillä oli kuullut etteivät kaikki olleet aivan mielissään siitä että prinsessa oli menossa naimisiin kuninkaan velhon kanssa... Tosin täällä tuskin oli ketään ylempi arvoista, muuta kuin jumala vastustamassa, ajatellen nyt että näillä kahdella oli itse kuninkaan suostumus.

"Täten on aika avihtaa sormukset pyhän liittonne merkiksi." Ophelia lauashti korottavalla äänellä kuten aikaisemminkin, mutta paljon rauhallisemmin ja odotti, sivusta seuraten kuinka nämä kultaiset sormukset löytäisivät oikean paikkansa kummankin kädessä.
"Täten julistan teidät mieheksi ja vaimoksi! Voitte suudella morsianta!"

//No älä!//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 11 Tammi 2008, 23:40

Black, Lily, Harald, Anemone

Harald katseli ylpeästi hymyillen kun Ophelia alkoi puhumaan. Ane taas ei oikein tiennyt mitä oli meneillä, mutta hän sai selville koko jutun Ophelian puheista.. ainakin sen mitä ymmärsi.
Tultiin kohtaan missä piti sanoa Tahdon.
"Tahdon" Black sanoi omalla vuorollaan epäröimättä ja selkeällä äänellä.
Sitten tuli Lilyn vuoro. Hänellä meni noin kymmenen sekunttia tajuta että oli hänen vuoronsa puhua.
"Tahdon" Lily sanoi lopulta rauhallisella äänellä.

Harald hymyili kuin aurinko, mitä pidemmälle toimitus eteni, sitä leveämpi hymy tuli. Anekin alkoi hymyillä kuninkaan mukana ja Lily oli varma, että jos hän olisi nähnyt tämän kaksikon kunnolla, hän olisi revennyt nauruun ja nauranut ties kuinka kauan.
Sitten Ophelia kysyi, onko kenelläkään mitään liittoa vastaan. Harald väänsi naamansa peruslukemille ja käännähti kohti yleisöä. Kukaan ei noussut ja huutanut mitään, muutama supatti jotain, mutta vaikenivat nähdessään kuninkaan ilmeen.
toisaalta, eihän näillä mitään todella painavaa syytä ollutkaan?

Sitten oli sormusten vaihdon aika. Black otti Lilyn sormuksen ensin ja pisti tämän hänen vasempaan nimettömään. Lily teki perässä samoin kun oli hänen vuoronsa.
Lily huokaisi mielessään helpotuksesta kun pahimmat kohdat toimituksesta olivat menneet. Blackin sisällä tanssi pieni mies onnesta joka haistatti pitkät Henrylle.
"Voitte suudella morsianta!" Käsky kävi Ophelialta.
Tällä kertaa ei tarvinut kahdesti käskeä, Black kääntyi kohti Lilyä, kumartui tämän puoleen ja suteli tätä, pitäen hänen käsistään kiinni. Molemmat sulkivat silmänsä suudelman ajaksi ja olivat taivaassa.
Lopulta Harald alkoi taputtamaan, Ane heti hänen jälkeensä ja pian koko juhla väki taputti ja nousi seisomaan. Lily ja Black kääntyivät kohti ovea ja lähtivät kävelemään sitä kohti. Ennen kuin he poistuivat alttarilta, Lily vilkaisi Opheliaa ja muodosti huulillaan sanat "Nähdään juhlissa".
Urut soivat heidän poistuessaan ja väki hurrasi. Anemone käveli Ophelian luo hymyillen.
"Se meni hienosti! Kuningas käski minut sinun seuraan, menemme kuulemma samalla vaunulla linnalle" Ane sanoi onnitellen Opheliaa.

parin päästyä ovelle, vartijat työnsivät sen auki ja sisään tulvi auringon valo, joka sokaisi vähänksi aikaa kaikki. Ulkona odotti rivi kukkaisneitoja jotka heittelivtä kukkien terälehtiä heidän mentyä ohi.
Vaunut mihin he menivät, olivat valkoiset avokattoiset, koristeelliset vaunut. Niitä veti kaksi valkoista hevosta joiden suitset ja valjaat olivat kullatut. Kuljettaja oli nuori mies, joka oli pukeutunut parhaisiinsa.
Black auttoi Lilyn ensin vaunuihin ja meni itse sitten perässä. Lily vilkutti iloisesti vieraille jotka tulvivat ulos kirkon ovista. Sitten vaunut lähtivät liikkeelle ja katosivat pian kulman taakse.
Vieraat alkoivat valua omille vaunuilleen ja ratsuilleen, päämääränään juhlasalissa pidettävät juhlat.
Harald oli lähtenyt jo omilla vaunuillaan, ollakseen ajoissa paikalla.
"Mennäänkö?" Anemone kysyi Ophelialta nyökäten heidän vaunujaan kohti.

// Jatkatko suoraan juhlasaliin? //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 12 Tammi 2008, 00:10

Ophelia

Opheliaakin hymyilytti yhtä enemmän sitä mukaan mitä pidemmälle toimitus meni mutta yritti hillitä itsensä ettei antaisi itsestään osaamatonta kuvaa juhlaväelle.
Ophelian, Blackin ja Lilyn onneksi kukaan hullu ei halunnut päästä köyden jatkoksi vastustaen liittoa ja sen jälkeen vaihdettiinkin jo sormuksia.
Ophelian silmät suurenivat nähdessään Blackin suutelevan Lilyä oma aloitteisesti ja alkoi taputtamaan siinä missä muukin juhlaväki!
Kaikki hurrasivat ja nousivat seisomaan ja lähtivät pian hääparin perässä kävelemään ulos, nähdäkseen kuinka nämä kaksi lähtisivät ensimmäisinä kirkolta kohti linnaa, valko kultaisen hevosvaunujen vetämänä.
Ophelia sai selvää Lilyn muodostamista sanoista jotka tämä oli tälle muodostanut ennen alttarilta lähtöään ja oli vilkuttanut tämän perään iloisesti.
Ophelia ei tällä kertaa edes huomannut saatika myöskän pelästynyt urkujen ääntä jotka olivat alakaneet jälleen soimaan hääparin poistuessa paikalta. Kirkossa oli ollut paljon väkeä, istumapaikkoja ei ollut edes riittänyt kaikille mikä merkitsi sitä että osa joutui seisomaan koko seremonian ajan. Sitten Anemone käveli Ophelian luo, hymyilen kuin pieni aurinko saaden tartuttamaan hymynsä myöskin Opheliaan.
"Selvä!" Ophelia nyökkäsi ja otti tätä kädestä kiinni, liittyen muun juhlaväen sekaan, nähdäkseen vielä edes vilaukselta vastanaineiden ystäviensä loittonevat vaunut.
Vaunujen kadottua näkyvistä, myös juhlavieraat astuivat sisään omiin vaunuihinsa ja suuntasivat kohti linnaa missä hääjuhlat tultaisiin pitämään, tämä merkitsi siis tanssia, musiikkia ja ruokaa koko juhlaväelle!
"Mennään vain!" Ophelia sanoi tuijotettuaan vielä hetken linnan suuntaan, leveä hymy huulillaan kunnes suuntasi kohti vaunuja Anemonen kanssa.

//Jatka vaa! >D//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt


Edellinen

Paluu Kirkko

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron