Se on katsos päästä kiinni! //sovittu

Suuri, mahtipontinen kivikirkko. Korkeat, mustat katot kohoavat taivaisiin ylistämään jumalan sanaa. Kirkossa järjestetään jumalanpalveluksia, kuin myös häitä ja hautajaisia.. vain niille, joilla on asemaa moisiin huvituksiin. Kellotornit kohoavat kaikkein korkeimmalle. Torneista kuulee aika ajoin kellojen soittoa, milloin mistäkin syystä. Kirkkosali on suuri ja valoisa. Sivuhuoneet ja sivurakennukset sisältävät tiloja kirkon henkilökunnalle, aina piispasta haudankaivajiin.
Pihamaalla sijaitsee suuri hautuumaa, jonne on haudattu niin kuninkaita kuin kansalaisiakin. Ylempiarvoisten haudat ovat tietenkin suurempia, hienompia, mitä tavallisen kansan. Mutta jokainen on laskettu lepoon asiaankuuluvalla tavalla.
Kirkossa ei katsota hyvällä friikkejä, taruolentoja tai muun uskonnonharjoittajia. Yleensä nuo saatetaan heti ensimmäisenä ulos herran huoneesta, mikäli eivät sopivasti sulaudu massaan, joka saarnaa on tullut kuuntelemaan. Kirkko on auki myös öisin.

Valvoja: Crimson

Se on katsos päästä kiinni! //sovittu

ViestiKirjoittaja Raigauge » 15 Maalis 2011, 15:53

// Onsenhime Lightmorella tänne :3 //

Shiro

Poika kantoi oikeassa kädessään kynttelikköä. Hän oli sytyttänyt jokaisen nelihaaraisen kynttilänjatkeen kynttilät palamaan, ja hitaasti hän lipui sisälle kirkon ovista. Shirolla oli yllään suuri ja tumma kaapu, joka peitti hänen kasvonsa. Tai pikemminkin silmät, otsan ja muut nenän yläpuolella. Hän yritti kävellä normaalisti. Melkein kaikkialla oli tummaan kaapuun pukeutuneita munkkeja, joilta osalta oli pää ajettu kaljuksi. Shiroa puistatti. Tämä ei ollut hänen paikkansa. Tänne hän ei kuulunut. Ihmisten luota hänet oli ajettu, ja tultaisiin ajamaan vielä ties kuinka monesti, ellei hän oppisi olemaan poissa täältä. Oli hankalaa koittaa kuvitella, kuinka pahasti asiat olivat jossakin toisaalla kuin kotona. Kotona kaikki olivat sovussa.. ihmiset, enkelit, puolipedot.. vain suuremmat voimat. Hyökyaallot, mutaatiot, ihmisten ja muiden suuruudenhullujen tekemät, veistämät omakuvansa olivat heidän ongelmansa. Heidän vihollisiaan. Täällä, se oli puoli-osa kansaa. Kokonaan joku laji oli hänen vihollisensa. Se oli mahdotonta ymmärtää.
Shiro oli letittänyt visusti pitkät hiuksensa taaksensa letille, etteivät ne pilkottaisi epäilyttävinä hänen kasvojensa vieressä. Ihmiset tunnistivat hänet viime kerrasta, eivät ne tyhmiä olleet. Ehkä hiukan hyväuskoisia, mutta se oli pojan etuna vain. Hän tarkistaisi täällä kuitenkin nyt vain luostarin kirjastosta muutamia lukelmia ja häipyisi sitten. Hän ei todellakaan aikonut osallistua jumalanpalvelukseen, ei todellakaan. Eikä niin ollen häihin, kastajaisiin tai muuhunkaan huuhaahan, mihin häntä oli yritetty uskotella. Hitto. Jumalaa ei ollut, se oli elämän peruspointti numero yksi.

"Siunausta," joku tuntematon munkki sanoi kädet toisiaan vasten Shiron suuntaan.
"Siunausta veli," Shiro nyökkäsi ja teki ristinmerkin rintakehäänsä.
Toinen lähti tyytyväisenä pois hänen edestään. Shiro ei jäänyt miettimään asiaa sen enempää, vaan jatkoi matkaansa. Päästäkseen kirjojen kimppuun, oli nähtävä hiukan vaivaa ja joustettava tietystä kohdista, mihin hän oli elämäänsä uskonut. Poika kamppaili tunnetta vastaan, jossa jumala olisi. Jossa jumala olisi, tulisi ja pelastaisi hänet tai vatsaavaa. Oli rasittavaa tuntea, tässä rakennuksessa, kuin sellainen muka oikeasti olisi jossakin. Nurkan takana, hengittämässä niskaan ja kuulemassa kaiken mitä hän ajattelee. Shiro pyytäisi anteeks- ei, ei, EI! Jumalaa ei ollut. Shiro halusi täältä äkkiä pois, joten hän kiiruhti mukamas ajatuksissaan hyllyjen luo.
Huone oli lähes tyhjä. Mitä nyt muutaman muun kynttilöiden valo osui Shiron silmiin, hyvä vaan. Saisipa hän olla hetken rauhassa. Poika katsoi kirjojen kansia, jotka olivat pinossa ja niiden selkiä, jotka olivat hyllyssä rivissä. Hän etsi oikean vuosilukeman, ja nappasi kirjan käteensä, vilkuillen ympärilleen. Hän asetti kynttelikön pöydälle ja avasi kirjan sattumanvaraisesta kohdasta, varovasti, sillä paperi voisi olla heikkoa tai lukukelvotonta, jos näillä oli kovakin kysyntä. Shiro etsi sukunimeään luetteloista. Hän äkkäsi onnekseen sen. Sivulla 165. Mies pläräsi nopeasti siihen kohtaan kirjaan ja ahmi tietoja sisälleen. Ensin hän kuitenkin kummasteli tietojen vähäisyyttä. Shiro käänteli sivuja edestakaisin. Eikö tietoa ollut enempää? Pelkkä sukupuu.. melkein. Mutta tässä olisi kaikki tarvittava varmasti. Hän siirteli etusormeaan sivuilla ja yritti lukea huomiota herättämättä.
Raigauge
 

ViestiKirjoittaja onsenhime » 22 Maalis 2011, 18:51

Lightmore

Toisin kuin Shiro, joku tummakaapuisten munkkien joukossa tunsi itsensä hyvinkin kotoisaksi luostarissa. Vaikka hän poikkesikin täysin joukosta ulkonäkönsä ansiosta.
Lightmore lipui veljiensä joukossa hajamielisen näköisenä, hymyillen. Kaavun huppu lepäsi miehen olkapäillä ja kynttilät hänen hiuksissaan valaisivat pimeää salia. Seesteisestä olemuksestaan huolimatta hänen mielentilansa oli kaikkea muuta kuin tyyni... Lightmorea olivat lähipäivinä kiusanneet jälleen ajatukset ja voimakkaat tuntemukset siitä, että jotain pahaa olisi tapahtumassa. Eikä hän osannut sanoa mitä. Tietysti hän oli rukoillut apua Herralta nähdäkseen paremmin mitä tulevan piti, muttei ollut saanut vastausta. Luultavasti Jumala tahtoi miehen pysyvän epätietoisuudessa, mutta se oli aina yhtä vaikeaa. Luojaa ei ollut syytä eikä lupaa epäillä, mutta toisaalta tietämättömyys turhautti ja pelottikin. Se oli vain kestettävä. Ja näihin ajoittaisiin koettelemuksiin totuttava.

Light oli tulossa ulkoa tiluksien huoltotöistä ja oli nyt rutiiniensa mukaisesti menossa kirjastoon kartuttamaan historiantuntemustaan. Vanhat, pölyiset kirjat ja kirjoitukset, joihin kukaan ei välttämättä ollut kajonnut vuosikausiin, tuntuivat miehestä rauhoittavilta. Yllättävn usein myös niiden tarjoamalla, loputtomalta tuntuvalla tiedolla oli pörröpäätä tyynnyttävä vaikutus. Ehkä hän voisikin selata Raamattua ja etsiä viitteitä tai apua omaan tilanteeseensa? ...Sääli ettei hän osannut sitä vielä kokonaan ulkoa.
Hiuksissa sojottavien kynttilöiden liekki lepatti Lightmoren työntäessä kirjaston oven auki. Hän seisahtui ovensuuhun, lievästi hämmästyneen näköisenä ja tuijotti jotakuta kirjan kimpussa. Vasta nyt mies todella huomasi Shiron, vaikka tuo oli kulkenut miltei hänen edellään koko matkan.
Siunausta, veli, nuorimies lausui tervehdykseksi sulkiessaan oven takanaan. Lightin oli tarkoitus kysyä vielä kaipaisiko toinen mahdollisesti apua, mutta otattuaan vain muutaman askeleen edemmäs hänen mielensä valtasi ahdistus ja oli pakko seisahtua. Tuntui suorastaan siltä kuin jostain olisi huokunut tilaan negatiivista energiaa niin että mies oli tukehtumassa. Lightmore perääntyi takaisin raskaalle, puiselle ovelle ja nojautui siihen. Sormet siirtyivät täristen puristamaan rinnalla lepäävää rukousnauhaa.
Pater noster, qui es in caelis... Lightmore aloitti rukouksen rohkeasti silmät suljettuina, mutta hänen äänensä hiipui miltei heti kuulumattomiin. Tässä vaiheessa miehellä ei ollut vielä ajatustakaan siitä, että Shiro olisi voinut olla syypää hänen pahan aistimuksiinsa.

//Pahus, pelasin kyllä viikonloppuna, mutta olin jäättänyt postaamatta >__<'' ANTEEKSI!//
onsenhime
 

ViestiKirjoittaja Raigauge » 14 Huhti 2011, 19:02

//Anteeksi kesto :/ //

Shiro nosti katseensa kuullessaan yhtäkkisen äänen. Poika oli luullut jonkun toisenkin tulleen kynttelikkö kädessään lukemaan, mutta tällä tyypillä olikin kynttilöitä päässään!? Mitä ihmettä!?? Shiro ei saisi näyttää hämmästystään, hänen piti olla tyyni, kuin kaikki olisi tavanomaista ja tuttua, turvallista... Kirja jäi lepäämään pöydälle, ja vaaleat silmät katsoivat hupun alta epäilevinä.
"Onko jokin hätänä?.." Shiro kysyi hetkellisesti hymyillen vaivaalloisesti.
Toinen puhui jotakin ihmeellistä kieltä, josta hän ei saanut mitään selvää ja ylireagoi jonkin suhteen selvästikin. Oliko toinen saamassa sydänkohtausta tai vastaavaa? Haipoika pystyi vain tuijottamaan toista kuin hullua. Pojan sormet hapuilivat kirjaa, ja länttäsi sen kannet kiinni. Niin toinen ei ainakaan saisi hänen sukuaan selville. Onnekseen ja epäonnekseen, Shiron isä oli kuulunut kirkkoon aikoinaan. Tai aikoinaan ja aikoinaan, ei poika ollut varma elikö tuo enään, hän ei ehtinyt tarkistaa vuosilukuja.
Mies kaappasi kirjan kainaloonsa ja katsoi epäluuloisesti toista.
"Onko sinulla.. eh.. huono olo?" Shiro kysyi astellen muutaman askeleen lähemmäksi.
Toinen sattui seisomaan juuri sen hyllyn vieressä, mihin hänen piti ujuttaa tämä kirja. Poika liikkui hitaasti ja varmasti, ettei loisi enempää hämminkiä, mitä toinen tässä jo selvästi teki.

Shiro upotti kirjan toisten kirjojen väliin, kuin palapelin palan, se näytti soveltuvan juuri sille paikalle. Kirjoja tuskin siirreltiin kovin usein. Niitten päällä makasi tarkemmin katsottuna melkoinen kerros pölyä. Poika loi katseensa uudelleen tähän hupaisaan munkkiin, joka selvästi taisteli itsensä kanssa jostain syystä. Kuparihius alkoi tuntemaan olonsa epämukavaksi hetki hetkeltä. Hän sai tietonsa, joten hän pystyi nyt lähtemään.
"Minä menen hälyttämään piispan, kestä vielä hetki," Shiro sanoi ja koitti kävellä toisen ohi kirjahyllyjen välistä ovelle.
Raigauge
 

ViestiKirjoittaja onsenhime » 13 Kesä 2011, 21:31

//....samoin u__ù //

Lightmore

Shiron kysellessä Lightmoren vointia mies avasi silmänsä ja katsoi järkytteneen oloisena puhujaa. Mielensisäinen rukouksensa jäi kesken kynttiläpäisen keskittyessä tunnistamaan toista. Hän ei nähnyt Shiron kasvoja, mutta tiesi äänestä ja olemuksesta tuon olevan luostarin ulkopuolelta. Vieraissa ei sinänsä ollut mitään kummallista, kävihän luostarissa usein esimerkiksi kyläläisiä rukoilemassa, kysymässä neuvoa henkisiin pulmiin tai juurikin kirjastossa. Mutta tässä vieraassa oli jotain todella puistattavaa...
Shiron liikkuessa lähemmäs kirjaa palauttaakseen Lightmore irrotti otteensa rististä ja haparoi kummatkin kätensä vasten ovea, johon oli edelleen visusti painautuneena. Päässä vihlaisi niin kovaa että mies olisi miltei voinut altaa ylen. Nyt hän ymmärsi - pahuus huokui tuosta, mikä ikinä se sitten olikin!
"Se olet sinä--se, se.... Se tulee sinusta", käkkäräpäinen sopersi ja näytti siltä kuin olisi yrittänyt sulautua takanaan jököttävään puuoveen. Hänen ilmeensä lipui kivun ja kauhistuksen läpi pelonsekaiseen raivoon.
"Älä tule lähemmäs!", Light parkaisi toisen yrittäessä ulos ,"Kuka olet? Näytä naamasi, senkin piru!"
onsenhime
 

ViestiKirjoittaja Raigauge » 21 Kesä 2011, 21:37

Shiroa ei enään huvittanut olla kirkossa sekuntiakaan. Hän halusi täältä ulos, sillä toisen oveen liimautuminen sai jotenkin pojan sisintä varautuneemmaksi. Ei, pikemminkin uhatuksi. Hänen vapautensa oli vaarassa. Häntä yritettiin pitää sellaisessa paikassa sisällä, missä hän ei halunnut olla, ei, se ei käynyt laatuun. Shiro oli koko elämänsä aikana ollut hyvin menevä ja seikkailunhaluinen, hänen piti saada happea. Hänen piti päästä pois!
Ihan kuin koko kirkko vai mikä lie luostari olisi huokunut jotakin. Niin, jotakin. Shiro ei saanut päähänsä että mikä se oli, mutta se ei tuntunut hyvältä. Ei ollenkaan. Tuntui siltä kuin kohta hänen takaansa tulisi joku isomman puoleinen kaveri joka kolauttaisi häneltä tajunnan kirjahyllyä päin. Pojan pupillit pienenivät ja laajenivat sitten adrenaliinin alkaessa virrata. Kylmänhiki nousi hänen poskelleen.
"Sinun on päästettävä minut pois!" Shiro sanoi korottaen ääntänsä.

Hän kuuli kuinka se värisi. Hänen äänensä. Hän oli loukussa. Ei kovin vaikeasti murrettavassa loukussa mutta loukussa silti, ja kaikki kahleet Shiro oli pyrkinyt aina poistamaan itsestään. Poika kutristi kulmiaan. Samassa hän otti juoksu-askeleita kohti toista, jolloin hänen huppunsa lennähti pois peittämästä kasvoja.
"Nyt sai luvan kyl riittää," poika sanoi jo tavanomaisesti. Hän otti oven vankasta kahvasta kiinni ja koetti avata sitä väkipakolla. Shiro oli kurkkuaan myöten täynnä tätä paikkaa. Näitä seiniä, kirjoja, ihmisiä ja kaikkea muutakin mitä tässä kirotussa paikassa oli! Pian hän ei kestäisi tätä painetta.. hän ei ollut ennemmin käynyt kirkoissa, ainoa asia minkä hän niistä tiesi juuri ja juuri oli tämän kirjaston sijainti, joten munkkien aseistuksesta tai muista vippaskonsteista hänellä ei ollut minkäänlaista tietoa. Ja sekös häntä arvelutti..
Raigauge
 


Paluu Kirkko

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron