Jumalanpilkkaa//varattu

Suuri, mahtipontinen kivikirkko. Korkeat, mustat katot kohoavat taivaisiin ylistämään jumalan sanaa. Kirkossa järjestetään jumalanpalveluksia, kuin myös häitä ja hautajaisia.. vain niille, joilla on asemaa moisiin huvituksiin. Kellotornit kohoavat kaikkein korkeimmalle. Torneista kuulee aika ajoin kellojen soittoa, milloin mistäkin syystä. Kirkkosali on suuri ja valoisa. Sivuhuoneet ja sivurakennukset sisältävät tiloja kirkon henkilökunnalle, aina piispasta haudankaivajiin.
Pihamaalla sijaitsee suuri hautuumaa, jonne on haudattu niin kuninkaita kuin kansalaisiakin. Ylempiarvoisten haudat ovat tietenkin suurempia, hienompia, mitä tavallisen kansan. Mutta jokainen on laskettu lepoon asiaankuuluvalla tavalla.
Kirkossa ei katsota hyvällä friikkejä, taruolentoja tai muun uskonnonharjoittajia. Yleensä nuo saatetaan heti ensimmäisenä ulos herran huoneesta, mikäli eivät sopivasti sulaudu massaan, joka saarnaa on tullut kuuntelemaan. Kirkko on auki myös öisin.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Pappis » 09 Touko 2012, 16:50

Tsytan jatkoi yhä monella tavalla ymmärrettävien lausahdusten linjaa, jotka saisivat takuulla nuoreman polven pitelemään kaksin käsin takapuolestaan. Ainoastaan ulos, vai miten ne naisista haaveilevat nuorukaiset sanoivatkaan. Sopii toivoa. Mäyrä ei sanonut demonin kommenttiin mitään ja ristin poisottamis pyynnön tullessa tuo pysyi yhä vaiti, vaikka ottikin sen kiltisti pois ja ripusti oven viereen vartomaan hänen lähtöään, jonka aika ei kaiketi tulisi pian. Viimeksi, kun demoni oli pyytänyt ihmistä istumaan se oli loppujen lopuksi päätynyt siihen, että he kaatoivat toisensa uima-altaseen eikä mustelmilta tietenkään vältytty. Nyt lähellä ei ollut allasta, vain partaveitsen terävä keihäs, joten mies istui tällä kerralla ensimmäisellä pyynnöllä. Mäyrä ei vieläkään olisi mennyt sanomaan, että luotti Tsytaniin tai laski tuon kohtalotoverikseen tai muuksi vastaavaksi, he olivat tunteneet liian vähän aikaa, että lopullisia mielipiteitä voisi alkaa muodostamaan. Sen vuoksi mies rentoutui melkein silminnähden, kun keihäs laitettiin pois. Älä ikinä luota mieheen, jollla on ase, oli yksi Mäyrän isän ohjeista. Ottaen huomioon, että Cryptissä lähes jokainen mies(ja nainen) kantoi asetta, joten ohjeen perimmäinen viesti oli varsin selvä.

"Kieltämättä..." Mäyrä vastasi ja otti vastaan punatukan tarjoaman viinipullon, jonka marjainen tuoksu tuntui päivän tehtävien koettelemuksien jälkeen riettaalta ja viekoittelevalta. Kun lasia ei ollut, mies joi kulauksen suoraan pullon suusta.
"Ei parhainta, mutta juotavaa..." hän totesi pullon pohjaa pyöritellen ja käänsi katseensa Tsytaniin, "Ja mitä tulee jatkoon...." hän jatkoi ja mietti miten edelliset kuusi tuntia kuolemaa tekevän seurana veivät kaikki halut elintärkeistä vähemmän tärkeisiin. Juomalle toki oli aina tilaa ja se olikin ainoa asia, mitä teki mieli yhden miehen syntien jälkeen. "Sitä voidaan katsoa myöhemmin."

"Mistä tiesit missä olin?" Mäyrä kysyi juotuaan toisen kulauksen pullosta. "Kertoivatko talonpojat vai seurasitko minua taas?" Sitä mies ei olisi ihmetellyt. Tsytanilla tuntui olevan taipumusta sellaiseen. Melkein niin paljon, että tuosta saattaisi olla jopa vakoojaksi, ellei hän sitten ollut jo sellainen. Sekään ei olisi ollut ihme.
Pappis
 

ViestiKirjoittaja harlekiini » 09 Touko 2012, 17:33

Ihminen oli hämmästyttävän yhteistyöhaluinen, minkä demoni pani hyvillään merkille ristin jäädessä kiltisti ovensuuhun. Hän oli osittain odottanut parrakkaan miehen vastustavan ehdotusta, etenkin nähtyään tavan, jolla Mäyrä punahiuksisen pitelemää salkoasetta katsoi. Yhteistyön taustalla saattoi piillä jonkinlainen ajatus herrasmiessopimus; jos et vahingoita minua, en minäkään vahingoita sinua, ja niin edelleen. Viinikin kelpasi. Tsytan virnisti leveästi katsellessaan sängyllä istuvaa valepappia, joka oli melkein häntäkin tekopyhempi. Joi viiniä suruttomasti, vehtasi kirkon kupeessa samaa sukupuolta edustavan, viholliskuningasta palvelevan demonin kanssa, ja oli hylännyt ristinsäkin. Tieto uskonveljen tempauksista olisi saanut hiippakunnan jos toisenkin arkkipiispat pyörimään hyrrinä haudoissaan. Hän oli naurahtaa ajatuksilleen.

Mäyrä ei vaikuttanut aivan yhtä innostuneelta jatkamaan keskeytynyttä hauskanpitoa, mutta näyttikö ihminen nyt milloinkaan muulta kuin kuolleista herätetyltä? Kuolleista puheen ollen Hymyilevän demonin kulmat kurtistuivat hetkeksi hänen nuuhkaistessaan ilmaa kokeilevasti. Hänen hajuaistiaan ei voinut kehoa mullistavaksi, mutta ihmisen ympärillä leijui kummallinen kalman tuntu aivan kuin toinen olisi viettänyt päiväkausia sairaiden ja kuolleiden vierellä. Se oli tietysti mahdollista, olihan kyse ainakin teoriassa papista, mutta Tsytan tunsi kiinnostuksensa ottavan askeleen taaksepäin. Hän tunsi itse muutaman pahahengen, joiden vastuulla tautien levittäminen oli ja tiesi olevansa niille immuuni (haltiakehostaan hän ei ollutkaan niin varma), mutta sairastumisen riski ei koskaan ollut erityisen houkutteleva.

Houkuttelevaa sen sijaan oli ihmisen harhaanjohtaminen tuon esittäessä kysymyksensä. Tsytan harkitsi kertovansa totuudenmukaisesti, että oli sattumalta vain nähnyt ihmisen kadulla, mutta mitä hauskaa siinä olisi ollut?
"Eivät, ja en. Ei minun tarvitse." Hän ojensi kättään ottaakseen vuorostaan kulauksen viiniä, jonka oli sentään omilla noituuden ansioillaan maksanut, virnistäen ihmiselle kiusoittelevasti.
"Muistatko, kun suutelin sinua silloin kaksi kuukautta sitten, Sieluton?" Demoni nappasi pullon itselleen ja kallisti sen huulilleen jääden odottamaan reaktiota. Todellisuudessa hänen vihjaamansa sielunsiteen muodostaminen oli mahdotonta, paitsi kenties demonilordeille, mutta ihmisen ei tarvinnut tietää sitä.
harlekiini
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 09 Touko 2012, 18:34

Vaikka Tsytan vastasi kysymykseen kieltävästi, Mäyrä oletti todlelisuuden olevan silti jotain niiden kahden vaihtoehdon luokkaa. Ellei demoni ollut sitten kehittänyt pikapikaa itselleen jonkinlaisen "Mäyrä-aistin", jolla tuo vaistosi missä mies milloinkin kulki. Ehkä ei... Mies ei kysellyt asiasta enempää, ainakaan vielä, ja antoi Tsytanin vuorostaan juoda miesten joka päiväistä leipää tai tässä tapauksessa hedelmää.
"En ole unohtanut", tuo vastasi demonin kysymykseen taannoisesta suudelmasta. Missä välissä hän olisi ehtinyt? Pari viikkoa välikohtauksen jälkeenkin tapaus oli palannut Mäyrän mieleen vähintäänkin kerran päivässä. Joka kerta tuo oli tuntenut turhautumista, koska oli epävarma tai lähinnä tietämätön teon motiiveista eikä mies pitänyt siitä tunteesta.

"Muistan myös ne pari edellista kertaa ja viime yön", mies sanoi levitellen kättään kysyvän oloisesti, "Mitä ajat takaa?" hän kysyi, koska ei ollut myöskään varma siitä mihin demonin kysymys oli johdattelemassa tätä keskustelua. Lempinimet alkoivat saada uusia sävyjä, jotka olivat kieltämättä aiempia "kultasta" ja "ruususta" muutamia miljoonia kertoja parempia. Mäyrä oli sanonut Tsytanille olevansa sieluton niin monta kertaa, että nimi tuntui varsin osuvalta.
Pappis
 

ViestiKirjoittaja harlekiini » 09 Touko 2012, 18:56

Ihminen myönsi muistinsa toimivan, mihin demoni vastasi nyökkäyksellä. Hän huljutteli viiniä pullon seinämiä vasten odotellen, jatkaisiko tummahiuksinen. Kun odotettua johtopäätöstä ei kuulunut, Tsytan hymyili susimaisesti ja osoitti pulloa pitelevän kätensä etusormella ihmisen sydäntä.
"Minä osaan syödä sieluja, ihminen. Luuletko, ettei niiden merkitseminen kuuluisi myös kykyihini? Hassua kyllä, se ei kuulunut. Kaksi kuukautta olet ollut lintu, jonka koiven rengastin, ja Napa, jota kohti kompassi osoittaa. Tiedän missä liikut, kunnes päätän toisin. Löysin sinut siis varsin helposti."
Hän tyhjensi jälleen pulloa ennen kuin laski sen lattialle miesten väliin jäävälle ei-kenenkään maalle.
"Tässä kohtaa kysyt miksi tein niin, ja minä vastaan, että huvikseni. Koska pystyin siihen. Koska olit karkottanut illalliseni ja juoksuttanut minua pitkin linnaa, ja koska kiinnostuin sinusta. Olet lamaantunein tapaus mitä olen nähnyt, Sieluton, ja taidankin kutsua sinua siksi. En usko, että edes huomaisit vaikka veisinkin sielusi."

Demoni nojautui taaksepäin tuolissaan ja kohautti hartioitaan.
"Mutta minä huomaisin, enkä aio tehdä niin, kuten olen jo sanonut. Taidan tyytyä siihen osaan, joka minulla jo on."
Keihäs kalahti punahiuksisen laskiessa sen viimein kädestään lattialankuille tuolinsa viereen.
"Nyt kun se on selvitetty, kerro toki päivästäsi. Ilma ympärilläsi on epämiellyttävää, missä oikein olen ryvennyt? Ja juo viini loppuun, se ei ole lainkaan hassumpaa kun makuun tottuu."
harlekiini
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 09 Touko 2012, 21:50

//Ois varmaan aika siistiä, jos parikymmentä myöhemmin, kun Mäyrä on jo jääny eläkkeelle, Tsytan tapais sen pojan. "Sinäkö muka Mäyrä? Älä jauha potaskaa pentu!" Ois varmaan kokemisen arvoisia hetkiä :'D

Eli siis suudelmalla Tsytan oli merkinnyt Mäyrän jotenkin, että tuo löysi hänet mistä hyvänsä, milloin hyvänsä ja silloin, kun häntä huvitti. Mies nyökkäsi hyvin hitaasti, ei siksi, ettei olisi tajunnut, vaan koska hän ei kuvaannollisesti sanottuna ostanut tuota selitystä. Jos kerran Tsytan oli koko ajan tiennyt miehen sijainnin, miksi tuo löysi hänet vasta kahden kuukauden jälkeen ja ikään kuin sattumalta. Mäyrä ei kysynyt, miksi Tsytan "merkitsi hänet", mutta vastaus tuli muutenkin, joten hänen ei edes tarvinnut vaivautua. Motiivi tuntui ainoalta asialta, jota demoni ei tuntunut valehtelevan, mutta mies kohteli tietoa silti varauksella.
"Niin, voisi olla, että olet jo vienyt sen", Mäyrä tokaisi sellaisella ilmeella ja äänellä, ettei sielun puuttuminen todella olisi edes mikään ihme vaan täysin looginen selitys.

Tsytan pyysi Mäyrää kertomaan päivästään tai oikeastaan isä Ferhnillin päivästä ja siemailemaan viiniä ohessa. Mies joi kohteliaisuudesta yhden suullisen, muttei juonut tyhjäksi asti. Demonin seurassa hän mieluusti vältteli alkoholia jo ihan vain sen takia, ettei ollut kovan luokan juomaveikkoja ja, koska hän ei aikonut sulkea pois vaihtoehtoa, että viini olisi myrkytetty. Tosin hän oli jo juonut vähän ja samoin oli Tsytan. Tältä kantilta myrkyn pitäisi olla pois suljettu vaihtoehto, mutta vastalääke ei ollut ja se saman tien aukaisi toisenkin mahdollisuuden uudestaan. Mäyrä ei kyllä nähnyt mitään syytä, miksi Tsytan voisi edes hypoteettisesti harkita myrkyttämistä, mutta, kuten Mäyrän isä oli sanonut, suojaa aina selustasi niin et koskaan ylläty. Tosin mies oli sössinyt jo.

"Olin erään sairaan matkamiehen seurana ennen tämän kuolemaa", Mäyrä aloitti. Kalman haju tuntui todella tarttuvan ruton lailla. "Hän tunnusti minulle kaikki syntinsä viimeisin neljänkymmenen vuoden ajalta. Ja Herran nimessä isä Ferhnill antoi hänelle tietysti syntinsä anteeksi. Sitten sinun viestinviejäsi ilmestyi." Mäyrä nojautui taaksepäin osoittaakseen, että siinä oli hänen päivänsä. Ei niinkään mielenkiintoista, mutta tulipahan ainakin koettua. Tosin mies olisi mieluusti jättänyt sen kokematta. Jo kaksi päivää ilman, että hän oli pystynyt tekemään lainkaan oikeita töitä. Ja odotettavissa oli kaiketi myös kaksi yötä ilman kunnon unta. Mikäs sen mukavempaa...

//Tuli suurlähettiläs Saldovan vastamyrkkyineen mieleen...
Pappis
 

ViestiKirjoittaja harlekiini » 10 Touko 2012, 01:45

¤¤ "Ruusunen, kuka tuo papparainen on?" ¤¤

"Katsotaan sitten kun et ole enää yhtä kiinnostava", Tsytan vastasi naurahtaen. Mäyrän koko olemuksen kattava harmaus ei todellakaan ollut kaukana sielunriiston vaikutuksista, kuten hän oli useampaan otteeseen itselleen jo todennut, joskin kyky ajatella omilla aivoilla ja kokea pieniäkin tunteenpurkauksia poissulkivat vaihtoehdon tehokkaasti. Oli juuri ja juuri mahdollisuuksien rajoissa, että joku Mäyrän esi-isistä oli luovuttanut niin itsensä kuin jälkipolviensakin sieluista suurimman osan taitavalle demonille sukupolvia aiemmin jättäen jäljelle vain riekaleen, jonka avulla rationaalinen ajattelu oli mahdollista. Edes Tsytan ei kuitenkaan tiennyt, oliko moinen mahdollistakaan, mutta se tuntui epätodennäköiseltä. Niin suuri sopimus olisi vaatinut aivan yhtä suurta vastalahjaa, eikä ihminen hänen edessään tuntunut poikkeavan millään tavalla kaltaisistaan. Oliko se mahdollisesti osa sopimusta?

Valepapin päivä ei kuulostanut erityisen tapahtumarikkaalta, joskin ihmisen toiminta kuulosti demonin korviin erikoiselta. Mäyrällä ei hänen tietääkseen ollut pappisvihkimystä, joten tumman miehen siunauksella ja synninpäästöllä ei pitäisi olla mitään vaikutusta. Se siis tarkoitti, että yksi sielu oli heitetty hukkaan; niin Taivas kuin Helvettikin olivat jääneet ilman. Kenties kuolleen sielu liittyisi luonnon energiankulkuun kuten muidenkin siunaamatta jääneiden, mutta haaskausta se silti oli.
Ainakin hän oli ennen kuolemaansa tyynin mielin, demoni kommentoi jättäen epäilyksensä kuolemanjälkeisestä tyyneydestä roikkumaan sanattomina ilmaan. Hän nousi seisomaan ja astui valepapin eteen.
"En kuitenkaan kutsunut sinua tänne vain vaihtelemaan kuulumisia", hän sanoi hiljaa. "Kuten jo sanoin, meiltä jäi jotain kesken."



¤¤ Rofl, kyllä. Hetken jo harkitsin olisinko pistänyt Tsytanin sittenkin huumaamaan Mäyrän, mutta josko jokin toinen kerta. ¤¤
harlekiini
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 10 Touko 2012, 09:40

//"En ole Ruusunen, papparainen on isäni ja kuka hemmetti sinä olet?"

"Niin..." Mäyrä sanoi, vaikka hän ei juuri piitannut, olisiko mies lähtenyt kauhusta kirkuen vai levollisesti nukkuessaan. Oli sitten asia erikseen saiko hän olla levollinen siellä, minne kuolemansa jälkeen joutui. Sillä syntimäärällä luulisi tuon palavan Helvetissä pari ikuisuutta. Tosin Cryptissä ei tainnut olla kovinkaan monta ihmistä, joka oikeasti olisi ansainnut paikkansa Taivaan iloissa. Useimmat papitkin olivat tekopyhempiä kuin miltä näyttivät, mutta kansa ei ollut sen parempaa. Varmaan jokainen mies oli rikkonut vähintäänkin yhtä kymmenestä käskysta vähintäänkin kahdesti. Useimmat olivat kuitenkin käyneet kaikki läpi ihan vain kokeilun vuoksi. Mäyrän mielestä ihmisten uskonto oli jo itsessään niin suuri huijaus, että jo pelkästään sen vuoksi mies ei arvostanut lajiaan juuri lainkaan. Ehkä juuri sen takia hänen oli niin helppo huijata heitä niin häikäilemättömästi haltioiden edun vuoksi. Katumusta hän ei ollut tuntenut työstään koskaan ja hän toivoi, ettei hänen poikansakaan hairahtuisi tuntemaan sitä.

Mäyrä katsoi Tsytania ylöspäin, kun tuo astui seisomaan hänen eteensä. He olivat kyllä saman pituisia, mutta sängyllä istuessaan Mäyrän silmät olivat punatukan vyötärön tasolla.
"Tiedän..." Mäyrä vastasi lähes yhtä hiljaa mitä demonkin. Viime yönä hän oli sanonutkin, että Tsytan oli sen sortin persoona, joka ei piitannut vastaisiko toinen kyllä vai ei, vaan otti sen, mitä tahtoi, joka tapauksessa. Mäyrä olisi tosin voinut nousta sängyltä ja marssia ulos ovesta, mutta lattialla lepäävä keihäs oli yhä potentiaalinen uhkaus. Mies pysyi paikallaan ja katsoi tyhjällä katseella Tsytania silmiin. Oli hänkin ärsyyntynyt, että edellinen yö oli päättynyt niin nopeasti ja vielä kesken kaiken... Mäyrä tunsi pientä ärsytystä kuollutta matkalaista kohtaan.

//Joo... Toinen kerta... Hehehehehe...
Pappis
 

ViestiKirjoittaja harlekiini » 10 Touko 2012, 12:01

Mäyrän kyky olla yhtä ilmeikäs kuin patsas kutkutti toki uteliaisuutta, mutta keskustelun kannalta se oli suorastaan turhauttavaa. Kykenemättä lukemaan ihmisen ilmeiden vaihteluista tuon ajatuksia, Tsytanin oli vain tehtävä johtopäätöksensä sanojen pohjalta. Ihmisen antamia yksi- ja kaksitavuisia vastauksia ei tosin voinut pitää erityisen informatiivisina niitäkään. Hän silmäili istuvaa miestä hetken odottaen vihjausta myöntävästä tai kielteisestä suhtautumisesta demonin toteamukseen, sillä niin piittaamattomalta kuin hän muiden mielipiteitä kohtaan vaikuttikin, hän antoi silti niille painoarvoa. Tiettyyn pisteeseen saakka. Mäyrän tapauksessa kieltävän vastauksen hyväksyminen olisi ollut turhanpäiväistä; eikö ihminen ollut yöllä tehnyt hyvin selväksi haluavansa samaa kuin demonikin?

Punaisten saappaiden korot kopsahtelivat lattialankkuja vasten Tsytanin piipahtaessa ovella. Hän käänsi avainta lukossa kunnes kuuli sen loksahtavan, ja otti metallinpalan mukaansa sujauttaen sen vyönsä alle palatessaan takaisin sängyn luokse. Hän ei halunnut majatalonväkeä tai isä Ferhnilliä mahdollisesti kaipaavia tunkemaan sisään kesken kaiken, eikä toisaalta halunnut ottaa riskiä mäyrän jänistämisestä ja pakoyrityksestä. Mikäli ihminen haluaisi poistua, siihen tarvittaisiin avain, ja sitä Tsytan ei luovuttaisi vapaaehtoisesti. Pysähtyessään ihmisen eteen hän tiedosti myös ajatuksen huonon puolen. Valepapin lisäksi hän oli lukinnut myös ristin samaan tilaan kanssaan. Ovensuusta se ei kykenisi vahingoittamaan häntä, mutta oli yhtä kaikki viheliäinen ajatus.
Demoni laski vaalean kätensä silittelemään Mäyrän hiuspehkoa, ja siveli sormenpäillään korvan pyöreää muotoa.
"Kuinka turhauttavaa asioiden kesken jättäminen onkaan."
Hän kumartui lähemmäs kuin suudellakseen, mutta pysäytti liikkeen jättäen kasvonsa muutaman tuuman päähän ihmisen omista.
Minulla on koko päivä aikaa, ja sikäli kun se minusta riippuu, et sinäkään ole toistaiseksi menossa mihinkään. Otahan tämä pois. Hän kuljetti kätensä ihmisen hiuksista nykäisemään papinkaapua.
harlekiini
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 10 Touko 2012, 15:28

Kuullessaan lukon kalahtavan kiinni, Mäyrä tunsi hetken pientä epämukavuutta. Lukkojen takana kesti olla vain silloin, kun oven oli lukinnut itse. Silloin, kun se oli tehnyt joku muu, jolla oli ase ja jotain muutakin sydämellä, ei voinut kunnolla rentoutua. Toki joissain tilanteissa se toi pienen turvallisuuden tunteen, lukittu ovi esti paon, mutta piti myös kutsumattomat vieraat tarpeentullen ulkopuolella. Kuten tässä tapauksessa. Tsytan tullessa lähemmäs ja laskiessaan kätensä Mäyrän hiuksiin, mies tiesi ettei hänellä tulisi olemaan syytä pakoon.
"Tiedän..." Mäyrä vastasi hieman demonia syyllistäen. Viime yönä turhautuminen oli vienyt melkein yöunet ja sen takia mies oli joutunut pari tuntia sitten pinnistelemään, että näyttäisi levänneeltä ja kuuntelevalta sairaan miehen luona. Tummat silmänaluset eivät olleet yhtä voimakkaan näköiset kuin tavallisesti, mutta kyllä ne yhä olivat näkyvillä, vaikka Mäyrä oli saanut kirkon luona kuitattua monien viikkojen univelkoja.
Demoni lupasi, että oli luvassa pitkä yö, ja hauskassa lykyssä myös päivä, heille molemmille. Mies oletti, että kirkossa häntä ei alettaisiin kaipaamaan viimeistään silloin, kun matkalaista vietäisiin sinne haudattavaksi, mutta sitä ennen hänellä oli aikaa.

Tsytan kehotti heti alkuun Mäyrää riisumaan papin kaapunsa, mikä nosti miehen suupieliä hivenen, tuon ottaessa ruskean hupullisen vaatteen pois yltään ja viskaten sen lattialle. Häneltä ei riittänyt arvostusta pyhien miesten muka pyhille räteille, joten siihen se saisi myös jäädä, ainakin toistaiseksi.
"Älä jätä kesken sitä, mitä olet jo aloittanut", Mäyrä huomautti nojautuessaan lähemmäs Tsytania ja vei kätensä tuon niskan taakse, jossa tuon sormet haroivat demonin punaista hiuspehkoa. Juuri keskenjäämisen turhauttavuudestahan punatukka oli juuri puhunut ja eikös tuo heti ollut aloittamassa suudelmaa, joka jäi sitten tuumien päähän. Turhauttavaa, kieltämättä.
Pappis
 

ViestiKirjoittaja harlekiini » 10 Touko 2012, 16:12

Demonin punainen takki seurasi karkeaa kaapua mytyksi lattialle, ja hetken kuluttua myös saappaat kellahtivat kumoon punahiuksisen potkittua ne jaloistaan. Tsytan virnisti ihmisen käden painuessa hänen niskaansa. Hänen hiuksiaan kiinni pitelevät puikot liikahtelivat käden liikkeen mukana ja kalahtivat vaimeasti toisiaan vasten.
"Ei ole aikomustakaan." Hän nojautui kuromaan heidän huultensa väliin jäävän välimatkan umpeen. Hän maistoi raikkaan hedelmäviinin ihmisen ulkoilman ahavoittamilla huulilla ja lämpimällä kielellä tutkiessaan fyysisesti vanhemman miehen suusta lähes laiskasti, toinen käsi leväten tummahiuksisen kaulan sivulla. Hän ei ollut liiemmin huolissaan kiinnijäämisestä; huone oli toisessa kerroksessa ja auringossa kiiltävä ikkunalasi niin tahrainen, ettei siitä kurkistavan olisi ollut helppoa nähdä sisään. Ovi oli turvallisesti lukossa, eikä kenelläkään ollut syytä murtautua sisään väkisin elleivät sitten sattuisi kuuntelemaan oven takana ja erehtymään tulkitsemaan kuulemansa äänet papin kidutukseksi.

Tsytan vastusti halua liittyä Mäyrän seuraan sängylle ja irrottautui suudelmasta, pyyhkäisten samalla kyynärpäällään ihmisen käden hiuksistaan. Jotkin asiat oli helpompi hoitaa pienellä välimatkalla.
"Riisu", hän käski kiskoessaan itsekin paitansa päänsä yli.
harlekiini
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 10 Touko 2012, 19:36

//Ja peli ottaa taas suunnan k-AGNAN eli k-18 puolelle. Pikkupupuset varokaatten! Omalla vastuulla.

Mäyrän olisi tehnyt mieli vielä sanoa jotain, mutta Tsytanin painaessa huulensa suudelmaan, mies antoi asian olla. Hänellä ei ollut mitään tärkeää sanottavaa muutenkaan ja kielelle oli nyt parempaankin käyttöä. Mies vastasi kevyesti Tsytanin tutkiskelevalle kielelle, joka vetäytyi varsin pian, demonin suoristaessa selkänsä ja käskiessään miehen riisuutua.
"Mieheksi, joka turhautuu keskeytyksistä, sinä näköjään tykkäät tuottaa paljon sellaisia..." Mäyrä sanoi ja seurasi vierestä, kun Tsytanin hyväkuntoinen yläruumis paljastui paidan alta. Paidat viskattiin lattialle ensimmäisenä ja, kun oltiin pääsemässä housuihin ihminen tarttui demonin housujen vyötäisistä ja veti tuon lähemmäs laskien samalla housuja aavistuksen verran alemmas.
"Paras viimeiseksi", hän sanoi ja liikutti etusormeansa Tsytanin lantiota pitkin.
Pappis
 

K18

ViestiKirjoittaja harlekiini » 10 Touko 2012, 20:24

Tsytan naurahti ihmisen huomiolle.
"Viivytysten jälkeen päämäärän saavuttaminen on sitäkin antoisampaa", hän ilmoitti nostaessaan kätensä irrottamaan puikot hiuksistaan, ja ravisteli päätään vapauttaakseen kuontalonsa poninhännän muodosta. Punaiset suortuvat pörhistyivät harjaksi, joka muistutti läheisesti niiden käyttäytymistä hänen tosimuodossaan ja valuivat kuohkeina vaaleaihoista selkää ja rintakehää pitkin päälaen lyhyempien hiusten sekoittuessa pidempien joukkoon. Hänen laskiessaan puikot pienelle pöydälle Mäyrä nykäisi hänen lantionsa lähemmäs.

Demoni kohotti sanoille kulmiaan, ja hänen toinen suupielensä nytkähti ylöspäin. Hän oli jo aiemmin pannut merkille asetelman, joka toi ihmisen pään kerrassaan sopivalle korkeudelle.
"Aivan totta", punahiuksinen vastasi virnistäen ja kohotti ihmisen leukaa sormillaan, avaten toisella kädellä housujensa etumuksen ristikkäisnarut päästäen vaatteen putoamaan alemmas ja paljastamaan punertavan karvoituksen.
"Suutelet mainiosti, mutta kykeneekö kielesi muuhunkin?" Leuan sänkeä sivelleet sormet kulkivat ihmisen takaraivolle painamaan päätä lähemmäs demonin lantiota. Viesti ei jättänyt paljoakaan tulkinnanvaraa.
harlekiini
 

K18

ViestiKirjoittaja Pappis » 10 Touko 2012, 21:27

Vaikka Mäyrän katse oli Tsytanin käden takia kohti tuon kasvoja, tuo näki sivusilmällä, miten demoni avasi toisella kädellään housujensa etumuksen, jonka takaa paljastui punainen häpykarvoitus sekä jotain muutakin. Mies tunsi toisen käden painavan päätänsä lähemmäs tuon lantiota ja heittävän haasteen, johon moni mies sanoisi tylysti ei ja iskisi miekalla, jos se värkki ei nyt silmien edestä katoaisi. Mäyrä ei, sillä hän oli nähnyt sellaisen tästä kulmasta aiemminkin. Miehen alentuvuudesta ja suostuvuudesta tykättiin ottaa kaikki irti eikä tuo laittanut vastaan, koska kiihottui toimituksesta yleensä itsekin.

Mäyrä vilkaisi Tsytania kerran ennen kuin otti tuon miehuuden tottuneesti käteensä. Hän haistoi ilmassa leijuvan myskin alkaessaan hieroa sitä varovasti sieltä täältä kuunnellessaan samalla Tsytanin reaktioita eri kohdissa. Vähän ajan päästä mies asetti vapaan kätensä demonin polvitaipeeseen ja otti falloksen kärjen suuhunsa suudellen sitä aluksi lempeästi. Sitä mukaa, mitä toimitus eteni pidemmälle, Mäyrän suudelmat muuttuivat halukkaammiksi, kieli kiusoittelevammaksi ja toinen käsi saattoi välillä livahtaa luvatta muille teille. Hetkittäin miehen katse saattoi käydä Tsytanin kasvoissa, mutta ne olivat nopeita vilkaisuja. Siinä asemassa oli jokseenkin kiusallista yrittää katsoa toista silmiin.
Pappis
 

K18

ViestiKirjoittaja harlekiini » 10 Touko 2012, 22:05

Ihmismies oli mukavan tottelevainen. Tsytan nautti huvittuneena kiusoittelevista suudelmista, jotka välittyivät pieninä sähköiskuina hänen lantiolleen ja herättelivät hänen miehuuttaan täyteen pituuteensa. Kiihtyvät suudelmat saivat hänet henkäisemään ja muuttamaan kätensä otteen ihmisen takaraivosta pakottavammaksi. Hänen kärsivällisyytensä oli rajallinen, eivätkä ihmisen taidokkaat suudelmat ainakaan pitkittäneet sitä. Hän painoi tummahiuksisen päätä lähemmäs tehdäkseen lopun kiusoittelusta ja ohjeistaakseen ihmistä ottamaan varren kokonaan suuhunsa.

Varsin pian demonin toimitusta seurailleen silmät painuivat kiinni ja suu raottui hengityksen muuttuessa vaimeiksi huokauksiksi. Mäyrän suun taitavuus ei todellakaan rajoittunut pelkkiin suudelmiin. Samalla se paljasti, kuinka ihmisen halukkuus ei liittynyt pelkkään uutuudenviehätykseen, vaan valepapilla oli kokemusta tämänkaltaisista toimista. Eikö Mäyrän jumalanpilkka tuntenut rajoja? Demoni virnisti itsekseen ja hyväili sotkuisen tukan peittämää takaraivoa myötäillessään lantiollaan pään liikkeitä. Hän ei ollut tehnyt virhettä ottaessaan ihmisen silmätikukseen; tätä laatua oleva pyhäinhäväistys ja laeille sylkeminen olivat melkein parempaa kuin sielun syöminen. Mutta vain melkein.
Tsytanilla ei ollut aavistustakaan kauanko aikaa oli kulunut, mutta lopulta pakotus hänen jalkovälissään kasvoi lähes kestämättömäksi. Demoni puraisi alahuultaan ja äännähti mielihyvästä saavuttaessaan huippunsa, tukeutuen kummallakin kädellään ihmisen hartioihin. Hän hengitti raskaasti vetäytyessään ja pyyhkäisi hiuksensa kasvoiltaan voimakkaalla liikkeellä, ennen kuin loi himon tummentamien silmiensä katseen tummahiuksiseen.
"Riisu", hän toisi matalasti, omat housunsa pysyen jalassa enää silkan kitkan voimalla.
harlekiini
 

K18

ViestiKirjoittaja Pappis » 10 Touko 2012, 22:40

Kaiken se ottaa ja kaiken se nielee, niinhän siinä eräässä vanhassa laulussa taidettiin sanoa. Tosin siinä taidettiin viitata alkoholiin eikä siihen, mitä Mäyrä oli paraikaa ottamassa ja melko pian nielemässä, vaikka osuva se oli silti. Mies sai hillittyä kakovaa refleksiä, mikä tuli, kun suu tungettiin yllättäen täyteen jotain ja alkoi liikuttaa päätän edestakaisin kuumaa, sykkivää vartta myötäillen. Tsytanin käsien hienoinen liike hiuksissa ja hiljaiset huokaukset kertoivat Mäyrälle, että toinen oli varsin mielissään ja lähestyi huippuaan. lKuului voimakas henkäisy, käsien paino molemmilla olkapäillä ja kuuma, suolainen aines syöksyi miehen nieluun ennen kuin tuo ehti tehdä mitään. Hieman yskien mies nieli kaiken ja pyyhki muutamia valkoisia tippoja pois viiksistään, kun punatukka vetäytyi pois raskaasti hengittäen. Mäyrän hengitys ei ollut vielä yhtä raskasta kuin Tsytanilla, mutta äskeisen jälkeen hänenkin oli pakko tasata hengitystään.

Mies oli nojautunut käsiensä varaan sängylle, kun Tsytan käski häntä uudemman kerran riisuutua.
"Osaatko enää muuta sanoakaan?" Mäyrä kysyi hienoisesti huohottaen ja ryhtyi avaamaan toisella kädellään housujensa nyörejä, mikä osoittautui yllättävän haastavaksi. Hetken roplaamisen jälkeen solmu aukesi ja mies nousi seisomaan saadakseen housut helpommin pois. Riisuessaan omansa hän pyyhkäisi samalla alas Tsytanin housut, jotka pysyivät ylhäällä enää tahdon voimalla, kun luonnon lait pettivät. Lattialla oli nyt kolme vaatemyttyä. Yhdessä oli Mäyrän papin kaapu, toisessa kaksikon paidat ja kolmannessa lepäsivät nyt housut, kaksikon seistessä ilkialasti vastakkain. Mies otti askeleen lähemmäs Tsytania, että heidän reitensä(ja jotkin muutkin), melkein koskettivat toisiaan.
"Ilmeesi perusteella taisit huomata, että kykenen kielelläni muuhunkin kuin valehtelemiseen..." tuo sanoi hiljaa naurahtaen ja vei kätensä kiusoittelevan hitaasti demonin lantiolle.
Pappis
 

EdellinenSeuraava

Paluu Kirkko

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron