Kirjoittaja Pappis » 09 Touko 2012, 21:50
//Ois varmaan aika siistiä, jos parikymmentä myöhemmin, kun Mäyrä on jo jääny eläkkeelle, Tsytan tapais sen pojan. "Sinäkö muka Mäyrä? Älä jauha potaskaa pentu!" Ois varmaan kokemisen arvoisia hetkiä :'D
Eli siis suudelmalla Tsytan oli merkinnyt Mäyrän jotenkin, että tuo löysi hänet mistä hyvänsä, milloin hyvänsä ja silloin, kun häntä huvitti. Mies nyökkäsi hyvin hitaasti, ei siksi, ettei olisi tajunnut, vaan koska hän ei kuvaannollisesti sanottuna ostanut tuota selitystä. Jos kerran Tsytan oli koko ajan tiennyt miehen sijainnin, miksi tuo löysi hänet vasta kahden kuukauden jälkeen ja ikään kuin sattumalta. Mäyrä ei kysynyt, miksi Tsytan "merkitsi hänet", mutta vastaus tuli muutenkin, joten hänen ei edes tarvinnut vaivautua. Motiivi tuntui ainoalta asialta, jota demoni ei tuntunut valehtelevan, mutta mies kohteli tietoa silti varauksella.
"Niin, voisi olla, että olet jo vienyt sen", Mäyrä tokaisi sellaisella ilmeella ja äänellä, ettei sielun puuttuminen todella olisi edes mikään ihme vaan täysin looginen selitys.
Tsytan pyysi Mäyrää kertomaan päivästään tai oikeastaan isä Ferhnillin päivästä ja siemailemaan viiniä ohessa. Mies joi kohteliaisuudesta yhden suullisen, muttei juonut tyhjäksi asti. Demonin seurassa hän mieluusti vältteli alkoholia jo ihan vain sen takia, ettei ollut kovan luokan juomaveikkoja ja, koska hän ei aikonut sulkea pois vaihtoehtoa, että viini olisi myrkytetty. Tosin hän oli jo juonut vähän ja samoin oli Tsytan. Tältä kantilta myrkyn pitäisi olla pois suljettu vaihtoehto, mutta vastalääke ei ollut ja se saman tien aukaisi toisenkin mahdollisuuden uudestaan. Mäyrä ei kyllä nähnyt mitään syytä, miksi Tsytan voisi edes hypoteettisesti harkita myrkyttämistä, mutta, kuten Mäyrän isä oli sanonut, suojaa aina selustasi niin et koskaan ylläty. Tosin mies oli sössinyt jo.
"Olin erään sairaan matkamiehen seurana ennen tämän kuolemaa", Mäyrä aloitti. Kalman haju tuntui todella tarttuvan ruton lailla. "Hän tunnusti minulle kaikki syntinsä viimeisin neljänkymmenen vuoden ajalta. Ja Herran nimessä isä Ferhnill antoi hänelle tietysti syntinsä anteeksi. Sitten sinun viestinviejäsi ilmestyi." Mäyrä nojautui taaksepäin osoittaakseen, että siinä oli hänen päivänsä. Ei niinkään mielenkiintoista, mutta tulipahan ainakin koettua. Tosin mies olisi mieluusti jättänyt sen kokematta. Jo kaksi päivää ilman, että hän oli pystynyt tekemään lainkaan oikeita töitä. Ja odotettavissa oli kaiketi myös kaksi yötä ilman kunnon unta. Mikäs sen mukavempaa...
//Tuli suurlähettiläs Saldovan vastamyrkkyineen mieleen...