Kirjoittaja Pappis » 11 Touko 2012, 16:35
Ennen auringonlaskua Mäyrä kiittäisi Tsytania? Kenties, mies aprikoi tuon jalan vavahtaessa demonin onnistuessa osumaan miellyttävään kohtaan, kenties.
Mies otti punatukan avun vastaan ja nousi tuon perässä seisomaan osoittamatta järin suurta, jos edes pientäkään, innostusta demonin konttaamisehdotukseen. Jos Hänen korkeutensa käskisi, kyllä Mäyrä sen tekisi, mutta nyt oli hiukan eri tilanne ja hänellä oli sentään edes vähän ylpeyttä jäljellä kaiken kokemansa jälkeen. Vain vähän kuitenkin ja sekin on lähinnä vakoojanylpeys, jolla ei tämän kaltaisissa asioissa ole mitään merkitystä.
"Minulla ei ole Jumalaa, jonka silmissä vajota", mies sanoi selkänsä suoristaessaan ja pyyhkäisi pari valkoista pisaraa pois alavatsaltaan. Demoni oli ilmeisesti yhä suuresti huvittunut ajatuksesta papin ja demonin lemmenleikeistä, että aikoi ottaa tuosta syntisestä tilanteesta kaiken irti, vaikka pappi ei ollutkaan oikea. Se tosin taisi jostain kulmasta katsottuna tehdä tilanteesta entistä pervomman, mutta sillä ei ollut kaksikolle väliä. Eihän kukaan muu majatalosta tiennyt millaisia syntejä yläkerrassa oikein tehdään ja miten riettaasti!
Tosin satunnaiset kolahduksen ja äänet saattaisivat jälkikäteen herättää kysymyksia. Ainakin lipaston kolahdus, kun Tsytan työnsi Mäyrän sitä kohti kuului takuulla ainakin seinän toiselle puolelle, ellei se sitten ollut ulkoseinä. Ele yllätti miehen siinä määrin, että hän ehti tuntea pienen kivun vihlauksen olkapäässään ennen kuin sattui paljon enemmän ja paljon alemmas. Mäyrä puri hammasta ettei olisi kironnut muualla eteläisellä kielellä, joka ei taipunut hyvin yleiskieleksi, mutta sillä oli jotain tekemistä päillä ja niiden tunkemista paikkaan, jonne aurinko paistaa, kunhan tarpeeksi raottaa. Mies yritti rentoutua ja hengitellä rauhallisemmin, jotta kipu helpottaisi. Hän painoi otsansa Tsytanin hartiaa vasten ja muisti, minkä takia jotkut miehet sanoivat, että "ainoastaan ulos". Kun ei ollut tehnyt mitään tällaista pitkään aikaan, se tuppasi hieman tuntumaan.
"Seuraavalla kerralla, Tsytan..." Mäyrä sanoi puuskahtaen ja nosti katseensa demonin olan yli huoneen toiseen päähän, "Olisitko hyvä ja varoittaisit etukäteen?" Hetken mies mietti, oliko hänen kannattanut mainita "seuraavaa kertaa"? Hän oli aika varma, että demoni tarttuisi siihen, mutta tarttukoot. Tuo oli jo pidellyt kiinni ihan tarpeeksi intiimeistä paikoista, että sanoihin tarttuminen tuntuisi missään. Ainakaan tällä hetkellä Mäyrä ei olisi voinut sanoa tuntevansa mitään muuta, kuin ylimääräisen objektin takapuolessaan.