Jumalanpilkkaa//varattu

Suuri, mahtipontinen kivikirkko. Korkeat, mustat katot kohoavat taivaisiin ylistämään jumalan sanaa. Kirkossa järjestetään jumalanpalveluksia, kuin myös häitä ja hautajaisia.. vain niille, joilla on asemaa moisiin huvituksiin. Kellotornit kohoavat kaikkein korkeimmalle. Torneista kuulee aika ajoin kellojen soittoa, milloin mistäkin syystä. Kirkkosali on suuri ja valoisa. Sivuhuoneet ja sivurakennukset sisältävät tiloja kirkon henkilökunnalle, aina piispasta haudankaivajiin.
Pihamaalla sijaitsee suuri hautuumaa, jonne on haudattu niin kuninkaita kuin kansalaisiakin. Ylempiarvoisten haudat ovat tietenkin suurempia, hienompia, mitä tavallisen kansan. Mutta jokainen on laskettu lepoon asiaankuuluvalla tavalla.
Kirkossa ei katsota hyvällä friikkejä, taruolentoja tai muun uskonnonharjoittajia. Yleensä nuo saatetaan heti ensimmäisenä ulos herran huoneesta, mikäli eivät sopivasti sulaudu massaan, joka saarnaa on tullut kuuntelemaan. Kirkko on auki myös öisin.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Pappis » 12 Touko 2012, 03:05

Lämpimät henkäisyt niskaansa vasten, toisen kuuma keho selässään kiinni ja syvät, voimakkaat, toistuvat työnnöt. Mielihyvän aallot vyöryivät miehen yli jokaisella työnnöllä, jokainen aina edellistä voimakkaampana. Mäyrän keho värähti aiempaa voimakkaammin, tuon tuntiessa käden kietoutuvan kaikkein herkimmän kohdan ympärille. Miehen silmät puristuivat tiukasti kiinni, tuon nauttiessa jokaisesta liikkeestä, jonka Tsytan teki. Kun yksi aisti suljettiin pois, kaikki muut terävöityivät. Hän kuuli liikkeiden äänet, sydämien kiivaat lyönnit, Tsytanin hengityksen ja omat tukahtuneet huokauksensa... Tsytanin käden ja lantion samantahtiset liikkeet. Mäyrä tunsi suuren mielihyvän aallon syöksyvän läpi koko hänen kehonsa, joka jäykistyi samalla, kun mieli pyyhkiytyi tyhjäksi kaikesta muusta paitsi nautinnosta, joka purkautui valkeana nesteenä miehuudesta Tsytanin käteen.

Tunteen mennessä ohi koko miehen keho tuntui mukavan turralta ja hän olisi mielellään kaatunut vaikka lattialle, mutta Tsytan jatkoi vielä, yhä kiihdyttäen. Äskeisen orgasmin jälkeen miehen paikat olivat hellinä ja sen sijaan, että työnnöt olisivat tuntuneet enää miellyttäviltä, kipu oli palannut. Demonin siirtäessä kätensä pois Mäyrän suun tieltä, mies ensimmäisenä veti hengästyneenä henkeä.
"...Tsytan...!" tuo huohotti punatukan tahdin ja hengityksen kiihtyessä,"Odot-" Enempää Mäyrä ei saanut sanottua.
Pappis
 

K18

ViestiKirjoittaja harlekiini » 12 Touko 2012, 03:58

Tsytan raotti silmiään alistamansa miehen orgasmin hetkellä tuntiessaan kehon jäykistyvän allaan, lihasten samalla kiristyessä hetkeksi hänen vartensa ympärillä peräti kivuliaasti ennen kuin rentoutuivat jälleen. Demoni tunsi omankin huippunsa lähestyvän, mutta sympatianpuuska sai hänet harkitsemaan vetäytymistä ollakseen satuttamatta ihmistä liiaksi. Hän oli kuitenkin aivan liian lähellä ja aivan liian keskittynyt itseensä osoittaakseen lähes turhaa varovaisuutta sellaiselle henkilölle, jota kohtaan hänellä ei ollut minkäänlaista tunnesidettä. Viimeiset työnnöt yltyivät lähes väkivaltaisiksi, Tsytanin vain vaivoin tiedostaessa nautintonsa pilven lävitse Mäyrän protestit ennen kuin intiimi kosketus vei hänet rajansa yli. Hän tukahdutti parahduksensa ihmisen hartiaa vasten, ehtien juuri ja juuri vetää itsensä ulos ennen kuin tuli omalle kädelleen ja valepapin takareidelle.

Demonin punaiset hiukset valuivat sotkuisina pitkin hänen ylävartaloaan hänen huohottaessaan raskaasti ihmistä vasten nojaten. Tsytanin jalat vapisivat hieman jännityksen lauettua koko hänen kehossaan, ja hän tuskin olisi kyennyt seisomaan ilman ruskeahiuksisen tarjoamaa tukea.
Hän nielaisi yrittäen rauhoittaa hengitystään, sydän yhä jyskyttäen kylkiluita vasten kuin kilpahevosella. Hän päästi irti parrakkaan miehen hartiasta ja pyyhkäisi hikeä kasvoiltaan. Kesti hetken ennen kuin hän kykeni muodostamaan kokonaisia lauseita, osin huohotukseltaan, osin silkkaa epätietoisuuttaan. Mitä hän olisikaan sanonut?
"Olen...pahoillani, jos olin liian kovakourainen", oli lopulta mitä punahiuksinen sai sanotuksi. Hän otti haparoivan askeleen kauemmas Mäyrästä ja vilkaisi tahriintunutta kättään toinen kulma kohoten. Hän etsi katseellaan vesikannua ja maljaa, jotka usein jätettiin huoneisiin aamuista kasvojenpesua varten, muttei löytänyt sellaista. Käytävän päässä hänen huoneensa vieressä tosin oli ollut sellainen, mutta sen saattoi unohtaa. Kohtaloonsa alistuneena demoni nosti muitta mutkitta kämmenensä suunsa eteen ja nuoli kitkerän eritteen sormistaan.
harlekiini
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 12 Touko 2012, 04:33

Demoni ei hillinnyt itseään, vaikka Mäyrä yritti tätä pyytää. Päinvastoin, Tsytan jatkoi ja vielä entistä kiivaammin. Mies pelkäsi jalkojensa pettävän allansa kohta, mutta myös sitä, että muut kirkossa saattaisivat ihmetellä, kun yksi papeista ei istuisi kuukauteen. Pelkästään tuntiessaan Tsytanin saapuvan hurmoksen, helpotuksen, toisen vetäytyessä ulos ja lämpimän nesteen lentävän reidelleen, Mäyrä jo epäili jo tulevansa uudestaan vaikkei siitä olisi mitään tullut näin pian. Takapuoleen sattui aivan liian paljon, vaikka pieni kuningas ei ollut pienentynyt juuri yhtään tulemisen jälkeen. Hetken miehet nojasivat toisiinsa, hengitystään tasaillen, kunnes Mäyrä hengähti kuuluvasti ja antoi itsensä valua istumaan paljaalle lattialle. Keho ei ollut vieläkään rauhoittunut, sydämen lyödessä yhä tuhatta ja sataa. Koko vartalo tuntui kuumalta ja herkältä, eritoten lantion seutu. Siihen liittyen Tsytan esittikin pahoittelunsa, joille Mäyrä vain heilautti laiskasti kättään.
"Älä suotta pyydä..." tuo sanoi ja raapi päätään. Kovakouraiselta toimitus olisi tuntunut muutenkin, pakollisen väliaikaisen selibaatin takia. Tuntuma oli päässyt katoamaan, mikä tietysti teki tapahtumien kulun astetta kivuliaammaksi. Mies nuolaisi huoliaan ja huomasi olevansa janoinen. Suuteleminen ja suihin ottaminen oli kuivattanut huulet ja kurkun, mutta kuten Tsytankin, myös Mäyrä päätyi siihen johtopäätökseen ettei huoneessa ollut juotavaa.
"...Hiisi..." tuo mutisi ja vilkaisi sivusilmällä demonin vaihtoehtoista ratkaisua, joka ei tässä tilanteessa vaikuttanut yhtään hassummalta hätävaihtoehdolta.

Hetken aikaa huoneessa hallitsi joissain määrin kiusallinen hiljaisuus. Pelkästään elintoimintojen tasaaminen vei oman aikansa ja ainoa kuultava ääni oli kaksikon syvä hengitys. Mäyrä pyyhki hikeä kasvoiltaan ja huokaisi. Vieläkin vähän haparoiden hän nousi ja käveli Tsytanin luokse tarttuen tuon käteen, johon molemmat olivat tulleet ja jossa tavaraa oli sitten senkin edestä. Hän otti suuhunsa tuon pikkurillin ja nimettömän, jotka olivat vielä kauttaaltaan valkoisessa eritteessä, ja nuoli ne puhtaaksi.
"Minullakin on jano..." tuo tokaisi, eikä sanonut muuta.
Pappis
 

K18

ViestiKirjoittaja harlekiini » 12 Touko 2012, 14:04

Tsytan katseli vastapäistä seinää raskaiden hengitysten rikkomassa hiljaisuudessa puhdistaessaan kättään eritteistä, joiden makua ei erityisemmin voinut kehua. Hän kaipasi kylpyä. Haltiavartalo kiilteli hiestä ja oli tahriintunut muista ruumiin eritteistä, niin demonin itsensä kuin ihmisenkin. Paljun vaatiminen majatalonisännältä näissä olosuhteissa olisi kuitenkin saattanut herättää epäilyksiä, etenkin jos hän kävelisi aulaan sitä vaatimaan hielle ja seksille lemuten. Paksukalloisinkin isäntä kykenisi päättelemään tapahtumien kulun, minkä jälkeen he olisivat molemmat pahoissa vaikeuksissa. Demoni ei kenties kohtaisi loppuaan hirttoköyden päässä, mutta ruumis kuolisi ja hän päätyisi takaisin Syvyyksiin juuri kun Cryptin tapahtumat alkoivat saada kiintoisia käänteitä. Tsytan veti syvään henkeä ja päästi sen ulos pitkänä huokaisuna rauhoittaen niin hengityksensä kuin sydämenlyöntinsäkin. Hänen olisi odotettava soveliaan mittainen aika ennen kuin poistuisi kaupungista etsimään jokea tai lähdettä jossa kaapia kuonat iholtaan.

Demoni havahtui ajatuksistaan Mäyrän tartuttua hänen käteensä. Hän oli odottanut ihmisen pukeutuvan ja poistuvan, kuten niin usein tämänkaltaisissa tilanteissa, joissa kumpainenkin osapuoli tiedosti tunteiden puuttumisen eikä niitä jäänyt vaatimaankaan. Hän naurahti selitykselle eikä hetkeen vastannut jäätyään seuraamaan sormiensa puhdistusta, joka Mäyrälle ominaiseen tapaan tapahtui keskittymiskykyä varsin tehokkaasti häiritsevällä tavalla. Vielä aktista väsyneenäkin hän tunsi sykähdyksen miehuudessaan ihmisen kielen leikkiessä hänen sormillaan.

"Tarjoaisin tuopilliset, ellei se olisi hieman epäviisasta tällä hetkellä", hän sanoi virnistäen ihmisen lopetettua janonsa tyydyttämisyritykset. Tsytan kosketti puhtaalla kädellään tummahiuksisen niskaa ja etsi katseellaan hedelmäviinipulloa, joka nökötti sängyn vierellä siinä, mihin he olivat sen hylänneetkin. Hän tarttui pulloon ja huljutti sitä kokeilevasti. Pohjalla hölskyi puoli juomasarvellista, joka oli jäänyt juomatta ennen olennaisempiin asioihin siirtymistä. Punahiuksinen hymähti ja maistoi kulauksen huuhtoakseen kitkerän maun suustaan ennen kuin ojensi sameanvihreän pullon ihmiselle.
"Ei tässä tuopillista ole, mutta on se tyhjää parempi. Kenties muistan pitää paremman huolen juoma- ja peseytymispuolesta..ensi kerralla." Demonin virnistys leveni hänen painottaessaan viimeisiä sanoja.
harlekiini
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 13 Touko 2012, 15:31

Tuopillinen tosiaan tekisi hyvää juuri tällä hetkellä, Mäyrä ajatteli tuntiessaan vieläkin kitkerän maun suussaan, joka, janon sammuttamisen sijaan, oli lisännyt sitä. Lisää samaa tavaraa hän ei kyllä tahtonut huuhtoa kurkustaan alas, vaan ihan ihmisten juomaa. Jotain ei oltu lypsetty ihmisistä tai haltioiksi naamioituneista demoneista. Maku ei ollut paras mahdollinen. Mäyrä arveli, että pääsisi poistumaan huoneesta vasta pimeän laskettua, kun majatalon asiakkaat olisivat joko huoneissaan tai kotonaan. Silloin harvat paikalla olevilla ihmisillä, ei olisi huoneesta mahdollisesti kuuluneet äänet niin hyvässä muistissa. Ikkunasta vaivihkaa poistuminen kuului enemmän vakoojan tapoihin, mutta, kun hänet oli kerran menevän huoneeseen, ei olisi käynyt laatuun, jos hänen ei olisi nähty myös poistuvan sieltä.

Mäyrä otti Tsytanin tarjoaman pullon ilolla vastaan. Viini ei ollut koskaan maistunut niin hyvältä, vaikka se ja miehisen eritteen yhdistelmämaku oli hieman erikoinen.
"Tämän olisi voinut huomata aikaisemminkin", hän huomautti antaessaan pullon takaisin demonille. Siellä oli vielä yhden suullisen verran juotavaa. Tsytan huomautti paremmasta varautumisesta seuraavalla kerralla. Mäyrä vilkaisi tuota kulmiensa alta ja kysyi itseältään, miksi oli edes pyytänyt varoittamaan seuraavalla kerralla. Eikö yksi kerta demonin verrattain rajussa käsittelyssä riittänyt? Miehen keho taisi olla sitä mieltä, että ei.
"Toivottavasti silloin, minulla ei ole peiteroolia, josta pitää kiinni", hän sanoi ja kävi poimimaan vaatteitansa lattialta. Pian papin kaapu verhosi taas Mäyrän kehoa, joka yhä tuoksui siltä, miltä syntiä tehneet papit yleensä tuoksuivatkin. Mies ei käynyt ottamassa vielä oven pielestä ristiä, joka oli joutunut seuraamaan koko epäpyhää toimitusta. Hänen kannattaisi poistua vielä.

"Aiotko viipyä täällä kauankin?" Mäyrä kysyi Tsytania vilkaisten. Jos demoni jatkaisi kylässä pyöriskelyä se saattaisi olla hivenen häiritsevää miehen työskentelylle. Kaksi hukkaan heitettyä päivää ilman mahdollisuuttakaan työlle. Mäyrä olisi halunnut pyytää punatukkaa poistumaan kylästä ainakin siksi aikaa, kun hän oli siellä pappina, mutta hän oli melko varma, miten Tsytan reagoisi siihen. Todennäköisesti naurahtava virnistys ja olettamus, että mies ei pystyisi kiihkossaan pitämään käsiään erossa punatukasta sekä tietysti viittaus seuraavaan kertaan.
Pappis
 

ViestiKirjoittaja harlekiini » 14 Touko 2012, 18:19

Tsytan naurahti ihmisen murahdukselle peiteroolista ja venytteli käsiään ja ylävartaloaan antaumuksella ravistaakseen uupumuksen raajoistaan, ennen kuin otti tarjotun pullon vastaan. Hän tunsi jälleen virkistyvänsä, joskin hedelmiä tukevampi ateria ennen paluuvaelluksen aloittamisesta ei olisi pahitteeksi. Haltialinna ei ollut aivan naapurissa, ja hänen tulisi kävellä rivakasti ehtiäkseen hyväksyttävässä ajassa takaisin. Nahor olisi sijainnut lähempänä, mutta se, kuten monet muutkaan sienten lailla ympäriinsä nousseet kyläpahaset eivät tarjonnut lainkaan niin paljon huvitusta kuin kokonainen kaupunki. Hänen retkensä ihmiskaupunkiin tulisivat muutenkin käymään vähiin niin pitkään kuin hän haltiakuningasta palvelisi, mahdollisesti kauemminkin. Ihmiset tuskin tiesivät tuon taivaallista hänen menemisistään ja tulemisistaan, mutta haltioiden silmissä liiallinen ajanvietto viholliskaupungissa liian nopeasti ei olisi ollut suotavaa, eikä hänellä ollut varaa herättää epäilyksiä yhtään laajemmalti kuin mitä sai nyt aikaan yksilötasolla.

Hän seuraili Mäyrän pukeutumista vinosti hymyillen. Ihmisten karkeus verrattuna siroihin ja kauniisiin haltioihin oli aina kiehtonut häntä. Lihaksikkainkaan haltia ei olisi yhtä raskasrakenteinen kuin yhtä ankarasti harjoitellut ihminen, karvaisinkaan haltia ei kasvattaisi samanlaista turkkia kuin useimmat ihmismiehet, eikä ruminkaan haltia yltäisi samaan kuin ihminen, jonka kasvot jumalat olivat raiskanneet. Siinä missä haltioilla oli vuosisatoja aikaa elää ja kasvaa, ihmiset joutuivat supistamaan saman muutamaan kymmeneen vuoteen, kenties vain muutamaan yksittäiseen vuoteen. Ihmiset olivat kaikkea mitä haltiat eivät olleet, sekä yleisellä tasolla lähempänä hänen kaltaisiaan kuin iättömät suippokorvat. Jopa demoni piti epätäydellisyyttä virheettömyyttä kiehtovampana, joskin edes Tsytanin hopeakieli ei kyennyt löytämään sopivia sanoja tuon kiehtovuuden tarkempaan kuvailemiseen.

Tsytan istahti sängyn reunalle yhä alastomana roikottaen viinipulloa sormistaan ja pudisti päätään kysymykselle. Linnaan olisi yli viikon taivallus.
"Vain illansuuhun. En usko, että minua erityisemmin kaivataan linnassa, mutta en halua olla virstojen päässä mikäli niin tapahtuu." Hän ei pitänyt sävystä jolla Cúthalion oli puhunut manaajista hyväksyessään hänet linnaansa, eikä hän epäillyt etteikö kierosieluinen haltia kutsuisi maageja karkottamaan vitkutelleen demonin takaisin Helvetin syvyyksiin vain nähdäkseen, kuinka se tapahtui.
Punahiuksisen silmät pilkahtivat hyvin tutun oloisesti hänen katsoessaan lyhytikäisempää miestä, mutta ilme oli kaikesta huolimatta hyväntahtoinen.
"Ajattelin pysähtyä matkan varrella kylässä tai parissa harjoittamassa hieman lisää samaa noituutta, jonka kimpusta yllätit minut eilen. Sinä arvatenkin jatkat eloasi ah-niin-hurskaana pappina ja nautit kaupunkilaisten vieraanvaraisuudesta, arvatenkin jonkin nerokkaan juonen varjolla?"
Demoni tyhjensi hedelmäviinin loput kurkkuunsa ja, kykenemättä vastustamaan kiusausta, levitti kätensä muka anteeksipyytävästi.
"Kuoripoikaparkoja säästääkseni tarjoaisin sinulle kolmannen kierroksen, mutta en usko meille suodun ajan taipuvan moiseen, nyt kun olet jo pukeissakin. Lisäksi taisin luvata, etten ota tätä tavaksi. Hän laski pullon lattialle ja nojautui sängylle puoli-istuvaan asentoon käsiensä varaan, puhaltaen hiussuortuvan silmänsä päältä. Sen sijaan, Mäyrä, pyydä isännältä poistuessasi tuopillinen ja kerro, että se tulee minun laskuuni."
harlekiini
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 14 Touko 2012, 19:12

Mäyrä ei näyttänyt olevansa positiivisesti yllättynyt, että Tsytan aikoi poistua ihmisten kylästä niinkin pian. Hänellä ei tosin ollut aavistutakaan kauan tuo oli jo tappanut aikaa keskellä vihollisleirin ydintä. Demonin matkasuunnitelmat kuulostivat papin virkaa harjoittaneen korviin sangen vaarallisilta.
"Vaikka maagit, noidat ja muut ovat yleistyneet kovin, ihmiset ovat silti epäluuloisia sitä kohtaan, mitä eivät ymmärrä. En suosittelisi", mies sanoi eikä viitsinyt mainita toiselle, että hänen leikkinsä oli lähes yhtä vaarallista, ottaen huomioon, ettei hänellä ollut edes kunnon suunnitelmaakaan. Se oli itsessään varsinainen ihme, koska vakoojan olisi typerä koikkelehtia vihollisalueella ilman suunnitelmaa. Tosin papin kaapu suojelisi Mäyrää niin kauan, kun hän ei jäisi kiinni tekemästä mitään typerää. Miespuolisen demonin kanssa oli yksi niistä, joskin nautinnollista.

Mies nosti suupieliään hymyntapaiseen Tsytanin nojautuessa sängylle. Pienen edes sekunnin murto-osaakaan kestävän ajan, Mäyrä taisi harkita lähtönsä lykkäämistä, tehdäkseen jotain muuta. Vain hetken ajan.
"En koske kuoropoikiin, toisin kuin kollegani..." mies sanoi nostaessaan hupun kasvojensa suojaksi, "Mutta haltiaksi naamioutunutta demonia voisin harkita." Lausahdus olisi voinut olla flirttaileva, ellei Mäyrä olisi sanonut sitä normaalilla äänellään, jossa äänenpaino vaihteli vähän, jos laisinkaan. Mies nosti ristinsä oven pielestä ja laski sen kaulaansa. Isä Ferhnill tuli päällimmäiseksi persoonaksi ja Mäyrä joutui hillitsemään itseään, ettei olisi "näkemiin" toivotuksen yhteydessä sanonut "herran siunausta". Demoni tuskin piittaisi sellaisista. Niine hyvineen hän sulki oven Tsytanin huoneeseen ja käveli majatalon alakertaan, josta hän ei ostanut tuopillista. Hän aikoi palata kirkolle mahdollisimman pian ja toivoa, ettei ollut liian kauaa poissa, koska ei välttämättä halunnut lähteä keksimään kaukaa haettuja, mutta yllättävän realistisia selityksiä. Poistuessaan ulos hämärtyvään iltaan, mies oli aika varma, että tulisi tapaamaan Tsytanin samoissa merkeissä joskus vuosien päästä, tahtoi hän sitä tai ei.

//Nonnih siinä! Ja kaikki tämä vain parissa viikossa! Kiitosta rutosti, kun tähän sai vuodattaa ylitse pursuavaa inspiraatiota ;D
Pappis
 

ViestiKirjoittaja harlekiini » 15 Touko 2012, 01:10

Demoni oli kuitannut monet ihmisen puheet olankohautuksella, ja niin hän teki varoituksellekin hykerrellen päälle.
"Olen elänyt lähes vuosituhannen, ihmisparka. Eivät yhdet jäniksenmieliset kyläläiset minua hengiltä saa." Tsytan hymyili itsevarmasti, mutta hänen mielensä perukoilla oli noussut ajatus liiallisen koppavuuden sanojen päätymisestä ironisesti hänen viimeisikseen. Vastaavat ei tuo barbaariheimo taistella osaa ja hahaa, katsokaapas kaverit, mitä minä osaan olivat jo surullisenkuuluisien viimeisten lausuntojen kärkisijoilla, ja demonin tokaisu tuntui kuuluvan samaan sarjaan. Syrjäisistä kyläpahasistakin löytyi hämmästyttävän paljon sisäistä voimaa tarpeen vaatiessa, ja varmasti olisi jokin hökkelikeskittymä jonka pappi ei olisi turmeltunut juoppo ja kykenisi tekemään demonin olon vähintään hankalaksi ennen hänen luovuttamistaan eteenpäin. Punahiuksinen oli kuitenkin aina ollut varovainen huolimatta rempseänoloisesta luonteestaan.

Hiusraja oli vähällä nielaista punertavat kulmat Mäyrän sanojen saadessa ne kurkottamaan ylöspäin. Hän ei ollut aivan varma, oliko sanat tarkoitettu vitsiksi, mutta yhdistettynä aiempaan viittaukseen seuraavasta kerrasta Tsytan arkistoi puheet mielessään Mahdollisesti tapahtuvien kansioon lisäten positiivisuutta ja toiveikkuutta ilmaisevat kirjanmerkit. Joskin niin kutkuttava kuin ajatus uusintakierroksesta olikin, Mäyrällä ei olisi mitään asiaa keihäänmitan päähän demonista ennen kuin olisi hylännyt kirkon tilpehöörinsä.
Tsytan kaivoi avaimen vaatteistaan ja nakkasi sen valepapille päästääkseen tuon ovesta ulos. Hän hyvästeli ihmismiehen muutamalla sanalla ja odotti oven sulkeutumista ennen kuin asettui makaamaan pitkin pituuttaan viileille petivaatteille hengittäen syvään ja levollisesti kattoon tuijottaen. Auringonvalon muodostamat neliöt olivat siirtyneet kielimään ajan kulumisesta. Aurinko painuisi pian horisonttiin, ja hänen olisi lähdettävä. Sitä ennen hän ehtisi kuitenkin lepäillä hetken ja miettiä leveästi virnistellen pettyneen oloista välähdystä ihmismiehen tummissa silmissä demonin kerrottua lähtöaikeistaan. Vähäinen aika teki ihmisistä niin hätäisiä

Tsytan poistui kaupungista kuun kiivettyä vielä siniselle taivaalle. Hän oli poistunut huoneestaan jonkin aikaa Mäyrän lähdettyä ja ravinnut itsensä lihasopalla, jonka aineksiin hän ei ollut halunnut tutustua paremmin, leivällä ja niin laimealla oluella, että se olisi käynyt pahanhajuisesta vedestä. Hän oli ostanut uuden vesileilin rikkoutuneensa tilalle ja aikoi täyttää sen metsälähteestä jahka ennättäisi sinne asti. Ilma oli viilentynyt ja herättänyt hyttyset, mikä tiesi riemuisasti sirkuttaville pääskyille viimeistä metsästysretkeä ennen yöpuulle painumista. Punahiuksinen ravisteli verenimijöitä korviltaan ja hymyili aitoa, lämmintä hymyä tarpoessaan metsän reunaa kohti valiten suorimman reitin haltiakaupunkiin. Hän joutuisi kenties poikkeamaan aiotulta tieltään hieman löytääkseen tarpeeksi suuren lammen nopeaa kylpemistä varten, mutta hän murehtisi siitä myöhemmin.


¤¤ Kyl maar näin on! Kiitoksia. ¤¤
harlekiini
 

Edellinen

Paluu Kirkko

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron