let the bodies hit the... grave || Fentiz

Suuri, mahtipontinen kivikirkko. Korkeat, mustat katot kohoavat taivaisiin ylistämään jumalan sanaa. Kirkossa järjestetään jumalanpalveluksia, kuin myös häitä ja hautajaisia.. vain niille, joilla on asemaa moisiin huvituksiin. Kellotornit kohoavat kaikkein korkeimmalle. Torneista kuulee aika ajoin kellojen soittoa, milloin mistäkin syystä. Kirkkosali on suuri ja valoisa. Sivuhuoneet ja sivurakennukset sisältävät tiloja kirkon henkilökunnalle, aina piispasta haudankaivajiin.
Pihamaalla sijaitsee suuri hautuumaa, jonne on haudattu niin kuninkaita kuin kansalaisiakin. Ylempiarvoisten haudat ovat tietenkin suurempia, hienompia, mitä tavallisen kansan. Mutta jokainen on laskettu lepoon asiaankuuluvalla tavalla.
Kirkossa ei katsota hyvällä friikkejä, taruolentoja tai muun uskonnonharjoittajia. Yleensä nuo saatetaan heti ensimmäisenä ulos herran huoneesta, mikäli eivät sopivasti sulaudu massaan, joka saarnaa on tullut kuuntelemaan. Kirkko on auki myös öisin.

Valvoja: Crimson

let the bodies hit the... grave || Fentiz

ViestiKirjoittaja Aksutar » 21 Heinä 2012, 21:55

Pumpkin

Päivä oli kääntynyt iltaan ja ilta oli kääntymässä yöhön. Lämmin kesäyö kelpasi kenelle tahansa, joten miksi sitä turhaan ajoissa kotiin kiiruhtaisi? Hautausmaalla ei ollut tosin enää ketään ylimääräistä. Vain muutama kuoropoika kiiruhti kohti kotia, muuten hautausmaalla oli paikalla vain kirkon palkollisia. Näihin kuului myös illuusiossaan pauhaava lohikäärme. Pumpkin oli jo pidempään tehnyt töitä siellä täällä ansaitakseen maallista mammonaa. Yksi näistä töistä oli hautojen siistiminen. Tummahipiä olikin viettänyt koko pitkän, lämpimän kesäpäivän nyhtäen rikkaruohoja ja siistien hautakiviä. Hellepäiväksi lueteltava vuorokaudenpuolikas ajoi suurimman osan pihalla työskentelevistä ihmisistä sisälle vilvoittelemaan, odottamaan iltaa. Pumpkinia se ei haitannut, sillä naaras suorastaan nautti kuumista keleistä. Mitä muutakaan lohikäärmeeltä saattoi odottaa.

Nyt kuitenkin aurinko oli jo laskenut, joskin ulkona oli yhä valoisaa. Pikkuhiljaa hämärä kuitenkin teki tuloaan. Kun jo kahdeskymmenes hautarivi oli menossa, päätti naaras lopulta pitää tauon ja katsella ympärilleen.
Hänen lisäkseen hautausmaalla näytti olevan vain haudankaivaja. Pumpkin oli nähnyt tuon miehen työskentelevän hautausmaalla useamminkin, mutta koskaan ei ollut tullut tilaisuutta käydä tutustumaan tuohon sen paremmin. Kauaa ei naaraan tarvinnutkaan pohtia, tunkisiko tuo nokkansa miehen asioihin ja häiritsisi tuon työtä. Sen kummemmin miettimättä kävi naiseksi naamioitunut lohikäärme kävelemään iloisenreippain askelin lähemmäksi miekkosta.

No sinäpä riemukkaan ammatin olet valinnut Naaras kävi aloittamaan päästyään kuuloetäisyydelle miehestä. Varmuudenvuoksi piti nainen lapionvarrenmitan välimatkaa mieheen, siltä varalta, että tuo päättäisi häntä humauttaa. Tuttuun tapaansa ei naaras miettinyt miten keskustelun aloitti, antoi vain sanojen lipsua suustaan.
Lienisi varmaan riemukkaampaa seurassa, hmm? Kädet hakeutuivat puuskaan ja paino toiselle jalalle Vai oletko sinäkin mysteerinen erakko joka viihtyy kuolleiden seurassa paremmin, mitä elävien? Viimeiset toteamukset tulivat jokseenkin vitsailevan aavemaiseen sävyyn.

// Fentiz kera kiltti herransa. Btw ihan vaan että ymmärsin ehkä oikein, käyttääkö herrasi myös töitä tehdessään samaa asustusta, mikä on esittelyssä kuvattu? Kilt n stuff? //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Fentiz » 23 Heinä 2012, 14:49

Angus

Angus vihasi kuumia päiviä, lapionvarressa heiluessa ei päässyt kylmä tulemaan vaikka ilma olisikin viileämpi, mutta hellepäivinä huhkiminen ja ilman kuumuus loivat sietämättömän yhdistelmän. Edellämainitusta syystä johtuen haudankaivaja oli päätynyt aloittamaan päivän työt vasta illalla, vaikka ei ilta- ja yötöistäkään erityisemmin pitänyt, mutta illalla sentään pystyi työskentelemään.

Työrutiineissaan myöhässä oleva, keskeneräisen haudan kanssa työskentelevä haudankaivaja mutisi itsekseen kiroten hellepäiviä kun kuuli puhetta yläpuoleltaan. Aluksi mies ei ollut aivan sataprosenttisen varma että puhe oli edes suunnattu hänelle, se ei kuulostanut keneltäkään tutulta kirkonmieheltä ja kuka nyt tulisi haudan kanssa kiroilevalle haudankaivajalle puhumaan?
Nostaessaan katseensa maasta kävi miehelle kuitenkin selväksi että sanat olivat juurikin hänelle osoitettu. Anguksen edessä muutaman kädenmitan päässä seisoi astetta tummempi noin parikymppiseltä näyttävä nuori nainen. Silmiinpistävintä tässä muukalaisessa oli normaaliin totuttua tummemman ihonvärin lisäksi hopeanvalkea tukka joka osittain nousi erikoisesti pystyyn.

Ennenkuin haudankaivaja ehti sanoa mitään ensimmäisen toteamuksen vastineeksi, ehti toinen jo heittää ensimmäisen kysymyksensä. "Olen tullut siihen tulokseen että nämä hommat sujuvat paremmin yksin.." mies murahti epäselvästi vastaukseksi ja yritti iskeä lapiotaan uuteen kerrokseen maata, mutta tämä nuori nainen oli selvästi päättänyt saada juttuseuraa haudankaivajasta ja jatkoi vain puhetulvaansa.
"Kuulehan tyttöseni, tykkään tehdä työni rauhassa ja viettää sosiaalista elämää vasta sen jälkeen, kuolleet kun eivät paljoa kerro elämäntilanteestaan." haudankaivaja vastasi pyöräyttäen yhtä ja ainutta silmäänsä.
Angus iski lapionsa maahan, täytti piippunsa rauhallisesti, toppasi ja sytytti sen imien savua nautinnollisesti. "Mikäs sinut tänne minua hidastamaan ajoi? Ei kai johdolla ole mitään sanottavaa työtahdistani?" Haudankaivaja hymähti ivallisesti, puhaltaen savua nuorukaisen suuntaan.

//Juu, eipä tuolla ukollani erikseen taida olla minkäänlaisia työvaatteita. Samat kamat yllä kun descriptionissakin on//
Fentiz
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 23 Heinä 2012, 15:32

Mies oli yllättävän kärttyisänkuuloinen. Tai no, ei se Pumpkinille yllätys ollut, tuo tuppasi saamaan kärttyisiä vastauksia aina kun jollekulle uskaltautui puhumaan. Uteliaankujeileva hymy säilyi tummahipiän kasvoilla, miehen käydessä kertomaan hommiensa sujuvan paremmin soolona. Tuo vielä lisäsi, ettei pahemmin seurasta välittänyt työnsä ohessa, kehottaen näin ilmeisesti naarasta poistumaan kiltisti paikalta. Ehkä joku järkevä tai helposti itseensä ottava henkilö olisikin saattanut häipyä nokka pystyssä saman tien, mutta Pumpkin jäi paikoilleen seisomaan.
Nainen kuitenkin näytti tutkivan enemmän miehen ulkonäköä, kuin kuuntelevan tuon sanoja. Kun piippu astui kuvioihin, ei Pumpkin voinut olla tarkkailematta mielenkiintoisesti moisen kapistuksen käyttöä. Päänsä jopa kallistui pienesti, aivan kuin tarkkaan kuuntelevalla koiralla konsanaan.
Miehen puhaltaessa savua ilmaan, kohden naista, ei Pumpkin voinut olla virnistämättä pienesti. Hänkin osasi tuon! Tosin hän ei tarvinnut siihen mitään ylimääräisiä piippuja tai pahnoja. Kuitenkin, nainen päätti olla leijumatta omilla luontaisilla taidoillaan. Liikaa huomiota herättävät tempaukset piti jättää vähemmälle näin ihmisten keskuudessa. Savua ei kuitenkaan lähdetty pakoon, vaan annettiin tuon oudolta tuoksuvan pilven ajautua haihtuvana päin kasvoja.

Näytät hassulta Tummempi kaksikosta pamautti yllättäen, jättäen vastaamatta mihinkään miehen sanoihin En tiennytkään että miehetkin käyttävät mekkoja. Eikö tuo ole turhan lyhyt sinulle?
Et taida olla paikallisia, hmm? En ainakaan ole ennen nähnyt noin omalaatuisia ihmisiä täälläpäin Paraskin puhuja. Itse loisti vaaleasta ihmismassasta, kuin tähti yötaivaalla.
Mutta se mikä minut tänne ajoi, on silkka tylsyys. En usko että työtahtisi siitä pahasti kärsii, vai etkö osaa keskittyä kahteen asiaan yhtä aikaa? Monet puhuvat töitä tehdessään, tuskin haudankaivaminen niin keskittymistä vaativaa hommaa on, ettetkö puhua voisi Nainen virnisti kujeilevasti Nimi on Pumpkin. Esitteletkö itsesi vai oletko siihen liian kiireinen ja alan kutsua sinua vain haudankaivajaksi?
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Fentiz » 28 Heinä 2012, 20:37

Piippu näytti tekevän yllättävän suuren vaikutuksen Anguksen uuteen juttutoveriin, aivan kuin tämä ei olisi ennen kyseistä välinettä nähnytkään, mutta haudankaivaja ei viitsinyt jäädä kyselemään enempää aiheesta. Toinen näytti siltä ettei välttämättä ollut ihan läheltä kotoisin, ehkäpä sieläpäin ei piippua paljoa polteltu.

Kun nainen sitten ihan arvaamatta räiskäytti ilmoille haudankaivajan ulkonäöstä, tämä hätkähti hieman. Kyllä ihmiset yleensäkin noteerasivat melko ilmiselvät ulkoiset erilaisuudet, mutta paikallisen etiketin ansiosta niitä ei yleensä lauottu tuollalailla kuin tykinsuusta, ei ainakaan ilman kunnollista rohkaisuryyppyä.
Seuraavan lauseen kuullessaan mies kuitenkin kalpeni naamaltaan täysin, "Mekkoja?" Tarkkasilmäinen saattoi nähdä verisuonen hieman tykyttävän haudankaivajan otsalla, "mekkoja?!".
Kivi jota angus oli nostamassa sai uuden tarkoituksen kun vihainen haudankaivaja viskasi sen haudasta kohti vähän matkan päässä seisovaa naista. Heitto ilman kunnollista tähtäystä ja ilman kahden silmän suomaa etua lensi tuntuvasti ohi ja kopsahti vähän matkan päässä olevan hautakiven kylkeen, tumpsahtaen siitä nurmikolle.
Höyrynsä päästettyään ja tajuttuaan että toinen ei oikeasti tarkoittanut sanojaan pahalla, haudankaivaja palasi lapionvarteen hieman nolon näköisenä mutta nopeammalla vaudilla.
"Kröhöm.. Anteeksi tuosta, ja ei en todellakaan ole alunperin täältä päin. Tulen alunperin ylämailta, missä nämä ovat kyllä ihan kunnolliset miesten varusteet. Ja se on kiltti, ei mekko"

Viimein haudankaivaja päätti pitää pienen tauon ja lopetti lapioimisen, ilta oli jo hyvää matkaa pimenemässä.
"No sinäpä nenäkäs olet, tosiaan. Nimi on Angus, käytä sitä mieluummin kuin ammattinimikettä" Angus tarjosi likaista kättään.
"Sinun vuorosi, et itsekään näytä siltä että olisit täältä alunperin."
Fentiz
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 01 Elo 2012, 19:23

Viekkaanhuvittunut ilme kohosi lohikäärmeen kasvoille, miehen käydessä reagoimaan mekko kommenttiin. Osui ja upposi. Mutta mekkohan se oli! Jos siis Pumpkinilta kysyttiin. Pumpkinilta, joka ei koskaan ollut edes kuullut puhuttavan kilteistä. Haudankaivaja kävi reagoimaan melko aggressiivisesti tähän kommenttiin ja Pumpkin saikin pian huomata kiven lentävän kohti. Tosin, kivi meni mukavasti ohi kohteestaan. Siltikin, vaistomaisesti tummahipiä kävi väistämään kiveä, virnistäen tuon jälkeen pienesti.
Haudankaivaja kävi koitenkin rauhoittumaan hetken riehumisen jälkeen, pahoitellen äskeistä raivonpuuskaansa. Nainen hymähti, ristien kätensä takaisin puuskaan, samalla kun paino laskettiin toiselle jalalle.
Kulmansa nousivat kysyvästi ylös, miehen kertoessa tuon mekon olevankin nimeltään kiltti ja siellä mistä hän tuli, nuo kiltit olivat miesten vaatteet.
Noh kukin tavallaan. Se sopiikin sinulle paremmin, kuin tavallisen tylsät housut! Naaras laukoi jälleen omia kommenttejaan miettimättä sen pahemmin, katsoisiko mies ne kohteliaisuutena vai loukkauksena.

No, Mies kävi lopulta esittelemään itsensä Angukseksi, eikä halunnut, että nainen käyttäisi hänestä ammattinimikettään. Pumpkin hymähti pienesti, virneen kiiriessä takaisin kasvoille miehen seuraavien sanojen myötä.
Tulen meren takaa. etelästä. Minulle huomautellaan harvinaisen usein, etten näytä täkäläiseltä. Miksiköhän ihmeessä? Nainen tokaisi naurahtaen. Kyllä hän tiesi varsin hyvin, miksi kaduilla herätti huomiota.
Nimi on Pumpkin, Toiset tuppaavat kyllä kutsumaan se idiootti, joka tunkee nokkansa toisen asioihin Ehkä se olikin harvinaisen totta.
Olisit ihan hyvin voinut ruveta työksesi viskomaan kiviä. Äsken se ainakin onnistui. Miksi siis haudankaivajaksi rupesit? Äänestään saattoi kuulla selvän mielenkiinnon. Kukapa nyt ei haluaisi tietää, miksi joku päättäisi ryhtyä ammatiltaan haudankaivajaksi! Olihan sitä paljon sottaisempia, epämieluisampia ja huonompipalkkaisiakin töitä, mutta haudankaivaja oli varmasti yksi erikoisimmista. Ainakin lohikäärmeen mielestä. Lohikäärmeen, joka ei oikein ymmärtänyt, miksi raatoja maahan pistettiin muhimaan.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Fentiz » 05 Elo 2012, 20:05

Toinen oli selvästi tullut jäädäkseen, eikä haudankaivajalla näyttänyt olevan asiaan nokan koputtamista. Eipä tämä uskaltanut käydä toista häätämäänkään äskeisen riehumisensa jälkeen, saisi vain kuulla kunniansa joltain kirkonmieheltä jälkeenpäin.
Angus murahti jotain hyvin epämääräistä, myöntämisen tapaista, toverinsa muotitietoiseen kommenttiin, ainakaan tämä ei näyttänyt ottavan nokkiinsa pahemmin vaikka haudankaivaja olikin menettänyt malttinsa kuin härkä punaisen vaatteen edessä.

"Meren takaa etelästä , hmh, Enpä voi sanoa että montaa henkilöä sieltä tuntisin.." haudankaivaja vastasi hajamielisesti keskittyen välillä taas kaivamiseen. Kuullessaan kuitenkin naisen nimen ja tämän 'kutsumanimen', pysäytti mies taas työnsä ja tämän kasvoilla saattoi nähdä hennon hymynkareen 'osuvasti sanottu' haudankaivajan mielessä käväisi.
Angus pyöräytti silmäänsä kuullessaan naljailua kiven paiskomisestaan, kaipa hän oli ansainnut sen. Samainen lause jatkui kuitenkin kysymykseen jonka Angus oli kuullut niin monesti. "Tarvitsevathan nämä toverit vielä viimeisen kaverin kuoppaamaan heidät." mies aloitti, "Ja miksi juuri minut? Olenhan minä vähän keskivertoa kaveria rotevampi ja nautin fyysisestä työstä joten mikä ettei.. Työajat ovat sopivat ja niinkuin taisinkin jo mainita, nämä veijarit, jotka maahan pitää saattaa, ovat mitä mainiointa työ- ja juttuseuraa." Angus lopetti, päästäen kasvoilleen kieron hymyntapaisen.
Fentiz
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 16 Elo 2012, 12:56

Kovin monikaan ei myöntänyt tuntevansa porukkaa etelästä päin, joten ei Pumpkin ollut yllättynyt, ettei Anguskaan moista myöntänyt. Eipä siitä oikein paikallisia voinut syyttää, harvemmin tähän valtakuntaan kukaan halusi majoittua epävakaan tilanteen takia. Varsinkaan etelästä päin tulevat, täällähän oli huomattavasti kylmempää, varsinkin talvisin.
No, Angus kävi mutkitta kertomaan, miksi tämän alan oli valinnut. Vastauksesta päätellen mies oli saanut selitellä useampaankin otteeseen työvalintaansa. Kuullessaan vastauksen, ei Pumpkin voinut kieltää, etteikö miehellä ollut pointtia.
No, ainakin sinulla on syysi naaras kävi tokaisemaan haudankaivajalle, vastaten pienesti virnuillen tuon hymynpoikaseen puheiden päätteeksi.
Mutta kuolleet eivät ole kovin eloisaa puheseuraa. Ehkä minun pitäisi häiritä sinua useammin, niin et yksinäiseksi tulisi! Naaras jatkoi heittäen nyt selvästi vitsiä haudankaivajan keskustelutovereista Siitä sinä varmasti ilahtuisit.

Montako hautaa sinun pitää vielä kaivaa? Silkka uteliaisuus nostatti uusia, melko laimean tylsiä kysymyksiä, jotka varmasti kuulostivat enemmän tai vähemmän epätoivoisilta tavoilta pitää keskustelua yllä. Keskustelua, jonka toinen osapuoli olisi varmasti halunnut jo päättää tähän.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Fentiz » 26 Elo 2012, 02:46

//Elvis tuli käymään ja bitch-slappasi: "Little less conversation, little more action"//

"No tottavie olet hm... eläväisempää seuraa kuin nämä kaverit täälä" Angus hymähti kevyesti jättäen aiheen tähän. Toinen ei kuitenkaan ollut vielä valmis jättämään haudankaivajaa rauhaan ja jatkoi melko tylpästi kysymällä tarvittavien hautojen määrästä. "Noh... tänään pitäisi saada tämä keskeneräinen..." Angus nyökkäsi kohti avonaista hautaa jossa seisoi "...ja sen lisäksi vähintään yksi tänään. Jos taas meinasit pitemmällä tähtäimellä, vastaus on: paljon. Niin kauan kuin tämä sota jatkaa riehumistaan, ei minulta hommat lopu." haudankaivaja lopetti ja sylkäisi, kuin sanat olisivat tuoneet pahan maun miehen suuhun.

Kaksikon jutellessa ilta-yö oli tosissaan alkanut pimentyä. Angus otti jälleen kerran piippunsa vyöltään, täytti ja sytytti sen. Yön hämärässä piipun pesä erottui hyvin ja valaisi hieman miehen kasvoja puertavalla kajolla. Haudankaivaja ehti vetää muutamia hengenvetoja savua kunnes yhtäkkiä mies kalpeni täysin tuntiessaan nyt jo tutuksi muodostuneen tunteen sisällään. Piippu putosi haudankaivajan kädestä suoraan vielä keskeneräisen haudan pohjalle kun mies kramppasi vahvasti vääntyen miltei kaksinkerroin.
Angus suoristi itsensä kun muutoksen "esi-aalto" meni ohi, enää ei kestäisi pitkään ennenkuin hän taas muuttuisi eläimellisempään muotoonsa. "Anteeksi, mutta minun on nyt todella mentävä kotiin.. minun pitää.. hm.. tehdä jotain sielä" mies mumisi ja lähti juoksun ja kävelyn sekaista vauhtia kohti lähellä sijaitsevaa kotirakennustaan.

//Kannattaisikos tätä nyt jatkaa tässä samassa pelissä vai tehdä jatko? Kirkko osioon se kuitenkin vissiin on tuleva kun ukkoni asunto on kerran hautuumaan yhteydessä//
Fentiz
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 26 Elo 2012, 22:37

// Thats more like it! Jatketaan vaan tässä, mikäli peli meinaa siirtyä pidemmäks aikaa jonnekin muualle ni sitten voi harkita jonkinlaista paikanvaihdosta. Mutta kuten sanoit, herrasi asunto on lähitienoilla ni mitä sitä paikkaa vaihtamaan //


Hautoja riitti kaivettavaksi, jos tältä päivätä meinasi työt loppua, oli lisää luvassa. Nainen ei voinut muuta kuin myöntävästi hymähtää ja nyökätä haudankaivajan sanoihin. Niin kauan kuin sota riehui, oli myös ruumiita haudattavana. Talvikin oli tulossa, moinen karsi heikoimmat pois kaduilta. Niin kamalalta kuin se kuulostikin. Naaras ei kuitenkaan kyennyt tuntemaan pahoin kuolleiden johdosta, sen verran eläimellinen oli. Monesti oli hänellä käynyt mielessä ehdottaa, että teloitettujen varsinkin vihollisten ruumiit olisi ihan hyvin voinut antaa petojen syötäväksi! Ei kovin nero idea, mutta käärme ei nähnyt siinä muuta kuin hyvää.
Keltainen katse seikkaili hetken haudoissa, kunnes palasi takaisin niiden kaivajaan. Tuo kävi jälleen tonkimaan piippunsa esille ja lähti sytyttelemään sitä. Nainen oli avaamassa suunsa kyseenalaistaakseen tämän polttotahdin terveydellisyyden, mutta sanat jäivät kurkkuun tuon huomatessa miehen äkkinäisen kalpenemisen. Kulmat kohosivat kysyvästi naaraan tarkkaillessa miestä, joka yllättäen tipahti kaksinkerroin haudan pohjalle, aivan kuin olisi saanut jonkinlaisen kohtauksen.
Oletko kunnossa? Pumpkin kävi kysymään, saamatta kuitenkaan vastausta. Angus kävi suoristautumaan pian takaisin pystyyn. Nainen otti askeleen lähemmäksi haudankaivajaa, mutta pysähtyi niille sijoilleen tuon ilmoittaessa, että hänen piti mennä nyt kotiin. Näin äkkiä? Mikäli Pumpkin ei juuri olisi todistanut tuon äskeistä kramppaamista ja kalpenemista, olisi Pumpkin varmasti antanut asian olla ja lähtenyt eriteille. Nyt kuitenkin jonkin asteen huolen ja mielenkiinnon sekoitus ajoi naarasta lähtemään miehen perään.

Ja niin tuo myös lähti. Nopeammat askeleet kävivät saavuttamaan haudankaivajan ennen kuin tuo ehätti kotiinsa asti piiloon.
Mikä sinulle tuli? Sanat pääsivät ilmoille kun tummahipiä oli päässyt puhe-etäisyydelle miehestä Et vaikuta voivan kovin hyvin, onko kaikki kunnossa? Tarvitsetko apua?
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Fentiz » 28 Elo 2012, 00:01

Angus matkasi pakokauhun ja epävarmuuden sekaisin askelin kohti omaa kotiaan. Kyllä hän ehtisi perille ennen muutosta ja vaikka ei kerkeäisikiään niin ainakaan kukaan ei sitä huomaisi, eihän kukaan nyt tähän aikaan hautuumaalla oleilisi, mitä nyt joskus rakastunut nuoripari jännitystä ja romantiikkaa etsimässä, mutta haudankaivaja oli onnistunut pysymään näistä harvoista visiiteistä erossa. Ja tietenkin miehen uusi juttutoveri, Pumpkinko tämän nimi oli?
'Luulisi hänen nyt kumminkin jääneen...' Anguksen ajatus keskeytyi kun hän kuuli selvät askeleet takaataan ja kuuli tutun, huolestuneenoloisen äänen takaataan 'pahus...'

Haudankaivaja pysähtyi ja kääntyi aikeenaan hätistää toinen pois ennenkuin väistämätön tapahtui. Angus ehti avata suunsa kun viiltävä tuska iski tähän ja mies kaatui polvilleen maahan 'Liian myöhäistä..'.
Maassa polvillaan oleva haudankaivaja karjaisi tuskasta kun talttahammaspari tunkeutui ulos tämän kallosta ja punertavaa karvaa alkoi työntyä esiin ympäri miehen kehoa.
Angus keräsi mielenvoimansa ja nosti katseensa, nyt punaisena kiiltävän silmän kera, kohti Pumpkinia ja korisi hieman anelevalla, hieman käskevällä äänellä: "Mene!... Ei ole mitään... mitä voisit tehdä... En halua että... sinä.." Miehen lause loppui kesken kun tämän selkä köyristyi ja rotevoitui repien tämän paidan selkämyksen, häntäluu lähti työntymään eteenpäin rotanhännäksi muodostuen ja haudankaivajan kasvot ja raajat muuttuivat rottamaisiksi, repien otuksen kengät.

Mies oli muuttunut kokonaan pedoksi joka haisteli ilmaa punaisen silmän skannatessa ympäristöä.
Fentiz
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 28 Elo 2012, 15:29

Pumpkin oli aikeissa vaatia jo vastausta ja selitystä miehen outoon käytökseen, kun tuo kävi lopulta pysähtymään ja kääntymään ympäri. Tummille kasvoille nousi närkästyneen vaativa ilme, joka kuitenkin vaihtui äkkiä hämmästyneen huolestuneeksi miehen tipahtaessa polvilleen. Ei tarvinnut olla kylän viisain tajutakseen, ettei Anguksella kaikki ollut kunnossa.
Normaalisti Pumpkin olisi jo kyykistynyt polvilleen tipahtaneen puoleen, mutta ennen kuin naaras ehti tuota vaistomaista liikettä tehdä, kävi haudankaivaja karjahtamaan tuskasta samalla kun kirjaimellisesti alkoi muuttaa muotoaan. Oliko tuo ihmissusi? Se oli ensimmäinen ajatus moista muodonmuutosta todistaessa. Nainen jähmettyi paikoilleen muutaman askeleen päähän ja vilkaisi taivaalle. Ei nyt ollut täysikuu Muuttuivatko ihmissudet miten sattui? Naaraalla ei pahemmin ollut kokemusta ihmissusista, joten ei lohikäärme osannut noita pahemmin tulkita. Katse kuitenkin laskeutui takaisin mieheen tuon käydessä anelevansävyisellä äänellä käskemään naista poistumaan paikalta. Joku normaali ihminen, jolla oli jonkinlaista itsesuojeluvaistoa, olisi varmasti lähtenyt jo juoksujalkaa pois paikalta. Pumpkin ei kuitenkaan hievahtanutkaan.

Pumpkin otti varautuneemman asennon. Tuo oli nyt valmis hyppäämään mihin tahansa suuntaan väistääkseen mahdollisen hyökkäyksen tuolta ihmisrotalta? Ihmissusi osoittautuikin joksikin täysin muuksi, mitä lohikäärme oli osannut epäillä. Mielenkiintoista, jännittävää mutta samalla jokseenkin pelottavaa. Kultainen katse kaventui tarkastelemaan nyt rottaihmistä, joka kävi haistelemaan ilmaa.
No tämäpä mielenkiintoinen yllätys Naaras totesi lopulta ääneen, koettaen enemmän tai vähemmän väkisin kiinnittää rotan huomion itseensä Tosin, eipä se kovin yllättävää ole, että haudankaivajalla olisi jotain luurankoja kaapissa.
Otus tuskin ymmärsi puhetta ja jos ymmärsi, ei siihen varmaan kovin inhimillisesti reagoisi. Niin Pumpkin ainakin oletti, tuskin Angus olisi käskenyt häntä poistumaan paikalta, mikäli pystyisi hillitsemään itseään tässä muodossa. Varovainen naaras jännitti kaikki lihaksensa valmiina ampaisemaan kauemmaksi otuksesta, mikäli tuo tosiaan päälle aikoi. Paikalla saatikka lähettyvillä ei onneksi ollut ketään todistamassa tätä hirviötä joten jos meno liian vaaralliseksi kävi, saattoi Pumpkin hetkeksi paljastaa myös oman todellisen muotonsa itsepuolustuksen ja rotan hillitsemisen nimissä. Ei naaraalla ollut aikomustakaan jättää tuota vartioimatta, ties kenen kimppuun tuo kävisi! Joten jos hänellä oli mahdollisuus estää mahdollisten puolustuskyvyttömien henkiä, aikoi hän sen myös tehdä.


// Asd, ootko miettiny mitä nyt mahdollisesti tapahtuu? Jos ei sulla mitään suunnitelmaa ole niin ehdotan tätä: Ne ottaa enemmän tai vähemmän rajummin yhteen petomuodoissa, jonka seurauksena Angus sitten ottaa vähän enemmän osumaa kunnes mikäli saan olettaa oikein siltä loppuu energia/muodonmuutos loppuu/se kuukahtaa ja Pumpkin sitten raahaa sen jonnekin piiloon joko ihmisenä tahi rottaihmisenä. Kun Angus sitten viimein herää tovin tai toisen jälkeen toivottavasti ihmisenä niin ne vois vähän vaihtaa sanoja sen tapahtuman johdosta, jonka jälkeen molemmilla olis toistensa salaisuuden piiloteltavana. What say thee? Pistä toki yksäriä jos paremmin haluut jutella //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Fentiz » 28 Elo 2012, 19:16

//Kuulostaa hyvältä suunitelmalta, eiköhän lohikäärme nyt yhden rotan helposti maahan piiskaa ;D//

Angus, jos tuota otusta nyt enää Angukseksi saattoi kutsua, kääntyi tuijottamaan ainoalla silmällään Pumpkinia. Hetken aikaa rotta seisoi vain paikallaan, tuijottaen kohti vierasta olentoa kun Anguksen oma tahdonvoima taisteli pitääkseen otuksen aisoissa. Lopulta kumminkin väistämätön toteutui ja otus pudisti nopeasti päätään ja päästi äänen joka oli jotain rotan vinkaisun ja jonkin isomman eläimen karjaisun välillä ja hyppäsi kohti Pumpkinia joka onnistui helposti väistämään tämän ensimmäisen hyökkäyksen.

Kauaa ei kestänyt ennenkuin rotta-otus oli taas jaloillaan, sen silmä vihaa leimuten. Otus mittaili hetken ajan vastustajaansa, häntä mesmerisoivasti puolelta toiseen piiskaten. Kumpikin osapuoli seisoi hetken aikaa jännittyneinä odottaen toisen liikettä kun yhtäkkiä rotta-Angus astui askeleen eteenpäin aivan kuin hyökätäkseen, mutta kääntyikin sivuttain vastustajaansa nähden ja päästi paksun, piiskamaisen rotanhäntänsä viilettämään huimaa vauhtia, ilman viheltäessä, kohti Pumpkinia. Otuksen aivoissa alkoi jo voitonriemu muodostua, ensimmäinen isku olisi sen.
Fentiz
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 29 Elo 2012, 11:51

Nainen virnisti pienesti otuksen katseen kohdistuessa itseensä. Eipähän lähtenyt luikkimaan minnekään. Hetken kaksi petoa tuijotti toisiaan hiljaa, kunnes rotta päätti tehdä oman siirtonsa. Tuon äännähdys oli jotain, mikä pisti kylmät väreet kulkemaan pitkin selkää. Jos Pumpkinilta olisi kysytty, oli tämä hirviö varmasti pelottavampi, mitä tavanomaiset ihmissudet. Tummahipiä onnistui kuitenkin väistämään tämän otuksen ensimmäisen hyökkäyksen hypähtämällä muutaman kerran kauemmaksi tuosta. Lihakset jännittyivät uudestaan väistöliikkeeseen naaraan jäädessä odottamaan rotan seuraavaa siirtoa, virnuillen jälleen itsekseen. Pumpkinilla ei ollut aikomustakaan hyökätä itse tuon otuksen kimppuun, hän tyytyi väistelyyn ja puolustukseen. Ihmisilluusiossaan hänestä ei pahemmin vastusta ollut ja todellista muotoaan hän ei ihan vielä viitsinyt näyttää. Piti olla sata varma, ettei lähistöllä ollut ketään uteliasta katselemassa. Kaksikko oli kyllä huomattavasti syrjässä satunnaisista ohikulkijoista, joten ylimääräisten katseiden vaara oli verrattain pieni.

Naaras odotti rotalta samanlaista helposti väistettävää hyökkäystä, mutta sen sijaan otus osoitti jonkinlaista älykkyyttä vaihtamalla taktiikkaa. Yhden askeleen otus astui eteenpäin, aivan kuin olisi lähtenyt hyökkäykseen, mutta yllättäen tuo kääntyikin sivuttain ja antoi häntänsä ruoskan tavoin käydä heilauttaen iskeytymään kohden ihmistä.
Siinä vaiheessa Pumpkin ei enää aikonut leikkiä haavoittuvaisessa olomuodossaan. Myös pieni pakokauhu ja panikointi saivat naaraan nyt hylkäämään ihmisilluusion ja päästämään valloilleen tultasyöksevän pedot. Muutos tapahuti liikkeestä, vain muutamassa sekunnissa. Nainen otti nopean askeleen kauemmas hännästä ei kuitenkaan tuon ulottumattomiin ja siinä samassa kaksijalkainen illuusio rikkoutui, tuon tilalle ilmestyen serpentin. Rotan häntä iskeytyi lohikäärmeen kylkeen, saaden punaisen ilmestyksen sähähtämään pienesti. Sillä samalla sekunnilla kävi toinen lohikäärmeen etujaloista nousemaan sen verran, että käärme sai nopean otteen rottapedon hännästä. Häntä painettiin maan ja lohikäärmeen jalan väliin, samalla kun serpentin pää työntyi lähemmäksi rottaa. Lohikäärme päästi ilmoille pienen, haastavan karjaisun samalla kun rotan häntä päästettiin nopean tarrautumisen jälkeen irti. Anna tulla, käy kimppuun, karjaisu provosoi, samalla kun käärmemäinen peto lähti liikehtimään levottomasti rotan ympärillä.

Vieläkään Pumpkin itse ei tehnyt elettäkään hyökätäkseen, vaan antoi rotan riehua omaa energiaansa pois. Hän oli valmis puolustamaan itseään ja pärjäisi melko varmasti tuolle otukselle painissa. Liekkejään naaras ei aikonut käyttää, hän ei halunnut kärventää Angus parkaa hengiltä.


// Goody! Olettakaamme siis että saa hittailla myös hieman? Sekä sinä että minä, mun puolesta tää voi mennä ihan kunnon painiks joten päälle vaan, ei tuo lisko siitä mihinkään karkaa. Korkeintaan kietoutuu ympärille ku hemmetin boa //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Fentiz » 29 Elo 2012, 19:48

Rotan voitonriemu muuttui hetkessä, helposta iltapalasta olikin muuttunut suuri, pitkulainen olio. Mitään sellaista ei rotta, tahi Angus, ollut koskaan nähnyt. Ensin otuksen mieleen tuli käärme, mutta jalat pilasivat tämän mahdollisuuden. Jonkinlainen lisko? Ei sekään vaikuttanut todennäköiseltä. Oli mikä oli, sen syöminen ei olisi yhtä helppo juttu kuin vielä äsken sen paikalla olleen ihmisen.
Luitamurskaavaksi tarkoitettu hännänisku osui, mutta sillä ei ollut toivottua vaikutusta ja lohikäärme päästi vain pienen sähähdyksen merkiksi että mitään olisi tapahtunut. Seuraavaksi rotta huomasikin että edellämainittu häntä löytyi tiukasti maan ja lohikäärmeen etujalan alta, vaistomaisesti otus koitti vetää sitä pois tukalasta paikasta ja onnistuikin siinä lohikäärmeen nostaessa jalkaansa, jonka seurauksena rotta, joka ei odottanut tällaista liikettä, lensi kuonolleen maahan, mistä oli kuitenkin takaisin jalkeillaan silmänräpäyksessä.

Rotta seisoi nyt pienen matkan päässä lohikäärmeestä. Sen mielessä oli enää täysi taistelukiihko, otuksen häntä heilui edestakaisin piiskaten ilmaa ja se piti omituista, ehkä hieman maaniselta naurulta kuulostavaa vingahtelevaa ääntä.
Seuraavaksi rotta hyppäsi kiinni lohikäärmeen toiseen takajalkaan, koittaen raapia raivokkaasti, häntä jakaen iskuja pitkin lohikäärmeen kylkeä. Otus irtosi pian jalasta jotta ei saisi uutta tälliä ja rottamaisen liukkaastilivahti lohikäärmeen alta tämän vasemmalle puolelle ja hyppäsi kohti sen kylkeä valmiina upottamaan hampaansa lohikäärmeen kylkeen.

//Juu, varmaan luonnollisinta että vähän hittaillaan.
Ah, ja Btw, lohikäärmeet ei varmaankaan voi "sairastua" lykantrofiaan, on ne senverran erilaisia anatomialtaan ihmiseen verrattuna. Mietin vaan ton puremisen kannalta//
Fentiz
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 04 Syys 2012, 12:50

Lohikäärme piti matalaa murinaa. Murinaa, joka muistutti erehdyttävästi krokotiilien ääntelyä. Sen kultaiset silmät seurasivat maasta ylös nousseen rotan jokaista liikettä, odottaen tuon seuraavaa siirtoa. Oli siirto mikä tahansa, uskoi naaras olevansa valmis ottamaan sen vastaan. Vaikkei ehkä ollut sitä kestävintä lohikäärmerotua, uskoi suhteellisen pienikokoinen naaras pystyvänsä selättämään rottapedon melko helposti.
Lopulta karvaisempi kaksikosta kävi hyökkäykseen, ottaen kohteekseen lohikäärmeen toisen takajalan. Sitä mukaan mitä tuon kynnet yrittivät käydä raatelemaan punaista suomupeitettä, peruutti lohikäärme kauemmas rotasta, nopeatempoiseen tahtiin. Molemmat otuksista taisivat kuitenkin olla yhtä nopeita, joten ei lohikäärme kaikilta raapaisuilta voinut säästyä, hännäniskuista puhumattakaan. Mutta niin kauan kuin vammat olisivat vain pintanaarmuja tahi tylppiä iskuja, aikoi naaras ottaa ne vastaan.
Siinä missä rottakin, yritti liskokin käydä tekemään vähemmän fataalimpaa osumaa rottaan. Lähinnä koettaen aina kun saumaa tuli, mukiloida tuota selkään tahi kylkiin etujaloillaan, varoen käyttämästä kynsiään. Vaikka kuinka yritti varoa, ei tuo aina voinut raateluun sopivia kynsiään poiskaan kääntää. Se, osuivatko ne sitten kohteeseensa, oli eri asia.

Rotta kävi vaihtamaan puolta, saaden lohikäärmeen hetkeksi kadottamaan näköyhteyden itseensä. Seuraava hyökkäys tuli vasemmalta puolelta suoraan kylkeen, osuen jopa kohteeseensa. Lohikäärme päästi ilmoille hieman voimakkaamman karjaisun, kuitenkin pitäen äänenvolyymin sen verran matalalla, ettei se turhan kauas kantautunut. Sillä samalla sekunnilla kun oli rotan hampaat iskeytyneet suomupeitteeseen, kävi käärmemäinen tulikita yllättäen kiertymään rotan ympärille. Niin tiukasti, kuin suikin mahdollista, ilman että mursaksi tuota kuitenkaan hengiltä. Tuon hengitystä ja liikkumista kuitenkin vaikeutettiin niin, että tukalat oltavat varmasti tulivat. Kierryttyään muutamaan otteeseen rottapedon ympärille niin, että tuon jalat, kädet sekä rintakehä olivat pahimmassa puristuksessa, kävi liskon toinen etujalka nousemaan rotan päälaelle, yrittäen irrottaa tuon purentaa irti itsestään.
Nyt oli kyse siitä, kumpi pedoista luovuttaisi ensimmäisenä. Lohikäärme kivun edestä vai rottapeto, ennen kuin happi loppuisi. Pumpkin kuitenkin pyrki pitämään inhimillisentietoisen puolensa yllä, ettei vahingossakaan eläimellisyyttään kävisi puristamaan rottaa hengiltä. Korkeintaan tainnuttamaan tuon tyystin.


// Joo, ajattelin kans itte ettei moinen purema lohikäärmeelle mitään aiheuta, korkeintaan kipua, ehkä tulehduksen jos kovin on bakteeripitoinen purenta. ASd, pahoittelen vastauksen kestoa!
Onhan Anguksen rottamuoto muuten anatomisesti samanlainen mitä ihmissusilla, mutta pää on vaan rotan ja häntä? //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Seuraava

Paluu Kirkko

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron