let the bodies hit the... grave || Fentiz


Suuri, mahtipontinen kivikirkko. Korkeat, mustat katot kohoavat taivaisiin ylistämään jumalan sanaa. Kirkossa järjestetään jumalanpalveluksia, kuin myös häitä ja hautajaisia.. vain niille, joilla on asemaa moisiin huvituksiin. Kellotornit kohoavat kaikkein korkeimmalle. Torneista kuulee aika ajoin kellojen soittoa, milloin mistäkin syystä. Kirkkosali on suuri ja valoisa. Sivuhuoneet ja sivurakennukset sisältävät tiloja kirkon henkilökunnalle, aina piispasta haudankaivajiin.
Pihamaalla sijaitsee suuri hautuumaa, jonne on haudattu niin kuninkaita kuin kansalaisiakin. Ylempiarvoisten haudat ovat tietenkin suurempia, hienompia, mitä tavallisen kansan. Mutta jokainen on laskettu lepoon asiaankuuluvalla tavalla.
Kirkossa ei katsota hyvällä friikkejä, taruolentoja tai muun uskonnonharjoittajia. Yleensä nuo saatetaan heti ensimmäisenä ulos herran huoneesta, mikäli eivät sopivasti sulaudu massaan, joka saarnaa on tullut kuuntelemaan. Kirkko on auki myös öisin.

Valvoja: Crimson

Viesti Ke Syys 05, 2012 10:06

Rotan hampaat upposivat lohikäärmeen suomupeitteeseen ja otus kuuli tyydytyksekseen tukahdutetun karjaisun toiselta osapuolelta, vaaka oli kääntymässä mukavasti rotan puolelle, tai niin se ainakin luuli kunnes huomasi serpentin kietoutuvan ympärilleen kuin kuristajakäärme ikään. Otus yritti vielä piiskata hännällään vastustajaansa mutta ei saanut mitään aikaan ja pian oli niin tiukassa puristuksessa että ei saanut häntäänsä enää liikutelluksi kuin hieman päästä, mikä taas ei hyödyttänyt mitään.

Kaiken tämän aikaa rotta oli pitänyt leukansa niin tiukassa lukossa kuin vain pystyi. Se tiesi kaikkien valttien valuvan käpälistään ja piti eläimen raivolla kiinni viimeisestä taistelumahdollisuudestaan.
Pian rotta olikin täydellisessä lukossa, se ei voinut liikuttaa yhtäkään jäsentään, lukuunottamatta hännänpäätä joka viuhtoi vaarattomana puolelta toiselle otuksen panikoidessa. Hengittäminen kävi työlääksi vastustajan lihasten jännittyessä mikä sai rotan täydelliseen paniikkiin. Samaan aikaan kun rotta koitti pitää leukojaan lukossa henkensä kaupalla, huomasi se pian että vastustaja oli saanut asetettua jalkansa otuksen päälaelle ja koitti saada tuota hellittämään otettaan, kauaa ei rottahirviökään painetta jaksaisi.

Kuten ennustaa saattoi, rotan voimat ehtyivät tovissa ja heikolla vinkaisulla varustettuna sen leuat irtosivat lohikäärmeen kyljestä pienen verisuihkun saattelemana. Otuksen keho veltostui ja pää jäi roikkumaan lohikäärmeen ruumista vasten. Häntä teki vielä muutaman raukean liikkeen ennenkuin sekin pysähtyi täysin.

//Joo aikalailla, sillä nyt on karvattomat tassut/kädet & jalat niinkuin rotalla ja se on kyyrympi kuin miten ihmissusi yleensä kuvataan//
Avatar

Monarkki

Viestit: 14225

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Pe Syys 14, 2012 7:59

Mitä pidempään rotta piti kiinni, sitä rajummin alkoi käärme repimään tuota irti itsestään. Kynnet kävivät jopa muutamaan otteeseen painumaan uhkaavasti syvemmälle rottapedon ihoon, kuitenkaan käymättä totaalisesti rikkomatta sitä. Ainakin niin Pumpkin uskoi. Hän ei vieläkään halunnut satuttaa Angusta, sillä tuo ei ollut oma itsensä. Tuskin mies olisi hänen kimppuunsa käynyt selvin päin, omana itsenään. Peto ei kuitenkaan voinut aina varoa voimiaan, vaan väkisinkin tuli käytettyä enemmän tai vähemmän raakaa voimaa.
Lopulta rotta kävi veltostumaan. Siinä missä tuon leukojen ote hellitti lohikäärmeestä, päästi lisko irti tuon päästä. Hetken Pumpkin piti veltostunutta rottaa otteessaan, kunnes hellitti kokonaan, antaen tuon vajota maahan, joko totaalisesti tajuttomana tai tajuissaan. Otti rotta vastaan kehoaan tai ei, lohikäärme perääntyi pedon luota ja samalla otti jälleen ihmisilluusionsa esille. Tumma nainen hengitti syvään, raskaasti, sydämen pumpatessa nopeaan tahtiin rinnassa. Taistelu ei ollut pitkä, saatikka raskas, mutta aina moinen yhteenotto nostatti pulssia itse kullakin.

Koska rotta ei näyttänyt hyökkääviä eleitä, uskalsi Pumpkin käydä astelemaan lähemmäksi.
Angus? Nainen kysyi askeltamisensa lomasta, ollen yhä varuillaan. Hän ei halunnut ottaa turhia riskejä, mutta ei myöskään halunnut jättää miestä oman onnensa nojaan. Vaikka itse vuosi verta, ei naaras käynyt välittämään omasta kunnostaan sen pahemmin. Juuri nyt häntä huolestutti haudankaivaja enemmän, kuin omat haavansa.

Viesti Su Loka 07, 2012 10:30

Loohikäärme päästi, nyt tajuttoman, rotan putoamaan veltoksi mytyksi maahan, eikä aikaakaan kun kaiken energiansa menettäneessä pedossa alkoi näkyä muutoksia: Otuksen viiksikarvat ikäänkuin imeytyivät takaisin, talttahampaiden kera, kuonoon joka omasta puolestaan muotoutui takaisin päähän, mikä alkoi jälleen näyttää enemmän ihmisen kuin minkään muun otuksen päältä. Häntä hävisi takaisin sinne mistä oli ikinä tullutkaan ja kynnet sekä etu- että takakäpälistä vetäytyivät käpälien sisään, jonka jälkeen raajat muuttuivat takaisin ihmisen raajoiksi. Miestä peittävä karvakerros katosi saaden muutoksen päätökseen ja maassa makaava haudankaivaja oli taas entisensä, muutamaa mustelmaa ja naarmua lukuunottamatta.

Nimensä kuullessaan Angus raotti silmäluomiaan ja nousi heikosti istumaan hieroen ohimoaan, "Pahus, olo on kuin seuraavana aamuna muutaman Kallen erikoisen jälkeen".
Pian mies kuitenkin sai päänsä sen verran selväksi että muistikuvat juuri tapahtuneesta palailivat mieleen.
Haudankaivaja katsoi hetken puoliksi epäuskon vallassa nuorukaista joka piti selvästi turvaetäisyyttä miehestä.
"Älä huoli, en enää aio hyökätä kimppuusi..." haudankaivaja päästi suustaan ja koitti pistää painoa kädelleen päästäkseen pystyyn, kuitenkin lopettaen yrityksen irvistäen, kun huomasi ruhjeen kyynärpäässään.
"Taidatkin olla ensimmäinen joka on saanut tietää salaisuuteni ja elänyt sen kanssa, mutta etpä taida itsekään olla ihan sitä miltä päällepäin näytät, hmm?" Angus koitti hymyillä, etsien piippuaan vyöltään, sitä kumminkaan paikantamatta.

// Anteeksi ylivenyneestä vastausajasta //
Avatar

Monarkki

Viestit: 14225

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Loka 13, 2012 2:15

Rottapedon muodonmuutos takaisin ihmiseksi oli yhtä mielenkiintoinen, mitä toisin päin. Harvoin sitä sai muodonmuutosta todistaa minkään pakotetun olomuodon kohdalla. Lohikäärme olikin harvinaisen kiinnostunut moisista, mutta osasi silti pitää sen pienen välimatkan rottapetoon, ihan varmuuden vuoksi.
Miehen nimen toteaminen kävi havahduttamaan selvästi osumaa ottaneen miehen. Angus kävi nousemaan istumaan, eikä todellakaan vaikuttanut olevan ihan parhaimmassa kunnossa. Toteamus Kallen erikoisista sai Naaraan virnistämään pienesti, mutta hän ei tuohon voinut mitään todeta. Uskoi kuitenkin, että olotila saattoi olla samanlainen, vaikkei hänellä ollut kokemusta alkoholin ikävistä puolista. Lohikäärmeen juottaminen humalaan, joka johtaisi krapulaan, oli melko haastava tehtävä.
Agnuksen epäuskoinen tuijotus sai osakseen vain kulmien kohotuksen naaraalta, joka uskalsi rentoutua vasta sitten, kun mies tokaisi, ettei aikonut kimppuun hyökätä. Tummahipiä uskaltautui astumaan muutaman askeleen lähemmäksi, ollen kuitenkin vielä valmis juoksemaan ja lujaa, mikäli Angus aikoisi päälle käydä tai huutaa apua, kun piilossaan lymyilevä lohikäärme oli itsensä ilmi antanut sikäli mikäli haudankaivaja muisti äskeisestä mitään.

Kävi kuitenkin pian selväksi, että Angus muisti turhankin selvästi, mitä äsken tapahtui. Pumpkin olisi halunnut pitää tosimuotonsa salassa mahdollisimman monelta, mutta nyt oli jo liian myöhäistä miettiä totuuden paljastumista.
Mikään ei ole sitä, miltä näyttää Naaras tokaisi käyden nyt kävelemään aivan Anguksen viereen ja kyykistyi tuon tasolle katseellaan tarkastellen tuon pintapuolisia ruhjeita. Angus vaikutti olevan erittäin uupunut äskeisestä, eikä ihmekään. Äskeinen ylös yrittäminenkin oli mieheltä jäänyt puolitiekseen, kun kipu oli sen estänyt.
Mikäli haluat, voin auttaa sinua ruhjeidesi kanssa Minähän ne aiheutin, voisin siis yhtä hyvin koettaa hoitaa ne.. tai ainakin auttaa sinut asunnollesi lepäämään? Puheenaihe vaihtui vielä toisaalle, sillä Pumpkin ei pitänyt tätä paikkaa kovin turvallisena moiselle keskustelulle, kummankaan osapuolen kannalta.
Niinpä nainen olikin nyt valmis avustamaan haudankaivajan ylös, mikäli tuo ottaisi avun vastaan ja antaisi naisen auttaa itsensä asunnolleen, missä olisi sentään jonkinlaista suojaa aroille keskustelunaiheille.
Avatar

Monarkki

Viestit: 14225

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Marras 12, 2012 1:31

// Vastaus on nyt venynyt sen verran, että kiskaisen hahmoni pois. Ota yhteyttä jos ja kun haluat/ehdit jatkaa peliä! //
Edellinen

Paluu Kirkko

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö