//Jatkoa pelistä Vanki voi olla monella tapaa//
Kayden
Kirkon jykevä, tumma hahmo kohosi pilvistä taivasta vasten. Kivipatsaiden syyttävän katseen alla pyövelin vaunut kolistivat kirkon porttien ohitse. Kayden veti kevyesti ohjaksista saadakseen hevosensa pysähtymään. Paikka oli ennestään tuttu sekä pyövelille, että hänen hevoselleen. Käveltyään vaunujen taakse mies avasi luukun ketjujen kilistessä ja nyökkäsi lyhyesti, vaikkei toinen sitä varmaan nähnytkään. "Voit lopettaa esityksen", hän sanoi puolidemonille, joka makasi vaunujen kyydissä, nostaen sitten lapionsa vaunuista olalleen. Darionin itsemurha ei olisi onnistuneesti lavastettu, ellei hautausmaan laidasta löytyisi tälle kaivettua hautaa.
Darion oli tehnyt oman osuutensa esityksestä harvinaisen hyvin, mutta Kayden ei vaivautunut kehumaan tämän suoritusta. Huolimatta hetken herpaannuksestaan ja yhdestä lämpimästä halauksesta, hän ei ollut muuttanut mieltään. Hän ei halunnut Darionin ymmärtävän, miten paljon mies todellisuudessa kaipasi hänen huomiotaan. Pyöveli uskotteli itselleen edelleen, että kunhan puolidemoni lähtisi kaupungista, hän pystyisi unohtamaan tämän ja jatkamaan elämäänsä niinkuin tähänkin asti. Ilman tunnontuskia yhdenkään kiduttamisesta.
Viha ja pelko oli hänelle tuttua, niihin oli helppo suhtautua ja niiden kanssa hän oli oppinut elämään. Mutta tunne hyväksynnästä ja välittämisestä sai hänet ahdistumaan. Se tuntui hyvältä, mutta myös synnytti paineita. Hänestä tuntui, että jotta sama voisi jatkua, hänen pitäisi olla tietynlainen, käyttäytyä tietyllä tavalla... Ja tuo tunne, tunne että hänen pitäisi jatkuvasti miettiä toimintaansa toisen näkökulmasta - se sai hänet perääntymään.
"Tule", Kayden kehotti heilauttaen kättään suuntaansa ja käveli puisesta portista hautausmaalle lapio olallaan. Darionin näkökulmasta hän oli varmaankin jo tehnyt osuutensa... mutta pyöveli ei halunnut ottaa sitä riskiä, että jokin menisi pieleen. Hän aikoi itse huolehtia siitä, että puolidemoni poistuisi kaupungista vielä tänä päivänä. Hän painoi lapion maahan kohdassa, johon Darionin valehauta tulisi, muiden vierelle, muttei alkanut vielä kaivamaan, vaan nojasi lapioonsa sytyttäen itselleen tupakkaa. "Kelpaisiko?" hän kysäisi, ojentaen askia Darionia kohden. Hänellä ei ollut kiire selvittää ajatuksiaan tälle, mutta eipä heillä ollut muutenkaan mitään hätää, ainakaan toistaiseksi. Kirkon piha vaikutti paljolti autiolta ja vaikka siellä joku olisikin, niin tuskin kukaan joka tietäisi Darionin kuolemaantuomituksi "rikolliseksi".
"Vien sinut Länsikujille", Kayden sanoi sitten, puhaltaen valkeaa savua ilmaan, "Sieltä pääset helpoimmin ulos kaupungista... Mutta tarvitset hevosen." Pyöveli olisi valehdellut jos olisi väittänyt, ettei Darionin lähtö olisi vaivannut häntä. Mutta hän yritti parhaansa mukaan esittää, niinkuin tuo ei koskettaisi millään tavalla. Juuri nyt hän laittoi mielessään puolidemonin turvallisuuden omien tarvitsevuuden tunteidensa edelle... Kaupunki ei ollut turvallinen paikka Darionille.