Joulukirkossa - Joka iikalle avoin, tulkaa mukaan!

Suuri, mahtipontinen kivikirkko. Korkeat, mustat katot kohoavat taivaisiin ylistämään jumalan sanaa. Kirkossa järjestetään jumalanpalveluksia, kuin myös häitä ja hautajaisia.. vain niille, joilla on asemaa moisiin huvituksiin. Kellotornit kohoavat kaikkein korkeimmalle. Torneista kuulee aika ajoin kellojen soittoa, milloin mistäkin syystä. Kirkkosali on suuri ja valoisa. Sivuhuoneet ja sivurakennukset sisältävät tiloja kirkon henkilökunnalle, aina piispasta haudankaivajiin.
Pihamaalla sijaitsee suuri hautuumaa, jonne on haudattu niin kuninkaita kuin kansalaisiakin. Ylempiarvoisten haudat ovat tietenkin suurempia, hienompia, mitä tavallisen kansan. Mutta jokainen on laskettu lepoon asiaankuuluvalla tavalla.
Kirkossa ei katsota hyvällä friikkejä, taruolentoja tai muun uskonnonharjoittajia. Yleensä nuo saatetaan heti ensimmäisenä ulos herran huoneesta, mikäli eivät sopivasti sulaudu massaan, joka saarnaa on tullut kuuntelemaan. Kirkko on auki myös öisin.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Lörri » 17 Joulu 2012, 16:54

Aaaaah! Miten mahtavasti kaikki voikaan sujua silloin, kun on sujuakseen? Albinus nautti. Seurakunta otti vastaan hänen sanansa juuri kuten hän niiden toivoikin maaperäänsä uppoavan, ja tämän jo pidempään hänen mielessään rakentuneen ja jalostuneen saarnan ulos saaminen tuntui mahtavalta! Juuri näin, juuri näin! Ihailtavaa nöyryyttä ja herran pelkoa.

Jumalanpalvelus oli jo lopuillaan, mutta kärsi silti pahasti keskeytyksestä kun kirkon kookkaat ja painavat pääovet lennähtivät sepposen selälleen päästäen jäätävän viiman ja lumen ryöppyämään sisään hämärään ja hartaaseen kirkkoon. Ihmiset hengähtivät yllättyneinä ja säikähtäen, kylmää kavahtaen, joku kiljaisikin. Ovella seisoi todella kookas tummiin vaatteisiin pukeutunut mies, hänellä oli musta viitta ja musta miekka. Hänen takanaan erottui toinen mies, soturi aseistuksesta päätellen hänkin, ja tällä miehellä oli käsivarsillaan jotain, joka ei erottunut muuta kuin taljoihin käärittynä myttynä.
" Mitä Jumalan nimessä tämä on olevinaan!" Karjahti Albinus saarnastuolistaan niin, että joka ikinen olento koko kirkossa joutui sen kuulemaan; myöskin nuo miehet jotka seisoivat ovella. " Millä oikeudella te tulette ja keskeyttätte Herramme Jumalan palveluksen juuri sen parhailla hetkillä?!"
" Me tarvitsemme suojaa ja apua!" Huusi etummainen tummanpuhuva mies kovaan ääneen, ja päästi ohitseen kirkkoon miehen, joka kantoi tuota pientä myttyä sylissään.
Albinus tunsi miten hänen sisuksistaan alkoi kohota raivo, ja kohta se jo vavisutti hänen jäseniään kauttaaltaan.
Minun Jumalanpalvelukseni?!!Tämä on aivan ennenkuulumatonta!!!
" Keitä te olette ja mitä te oikein teette?!" Albinus ärähti vielä korkealta saarnastuolistaan ja lähti sitten rivakasti laskeutumaan portaita alas, vinkaten samalla eräälle uskolliselle piispanhuovilleen, sotamiehelleen, että seuraisi hänen kannoillaan.

/ No niin, tulkaa joku mun kanssa, plts! Tässäkohtaa tuolla voisi syttyä vaikka mimmonen rasisitinen kärhämä,sillä tuo sotamies kantaa sylisään loukkaantunutta taruoloento lasta,ja se tarvis apua mutta mutta mutta mutta...kansa on varmaan kahtiajakoista tämmöisessä asiassa, tai jakaantuu vielä useammalekin taholle? hmm?/
Lörri
 

ViestiKirjoittaja Lörri » 28 Joulu 2012, 11:30

Mies joka kantoi sylissään tuota epämääräistä kääröä, lähti kulkemaan rivakasti piispaa vastaan kirkon keskikäytävää pitkin.
Kaikki Jumalan sanaa kuulemaan tullut kansa oli kääntynyt katsomaan näitä tulijoita, ja kirkossa alkoi kuulu matala ja hämmentynyt puheensorina. Äänet kimposivat kirkon hyisistä kiviseinistä ja muodostivat sekametelin, joka kuulosti lähinnä suunnattoman suuren mehiläisparven surinalta.

Mies aukoi kiireesti kantamuksensa peitteitä astellessaan viimeisiä askeleita piispaa kohden, ja nähdessään mitä kääröstä paljastui, Albinus jähmettyi kuin taika-iskusta niille jalansijoilleen. Miehen sylissä oli vaaleanpunakarvainen, tupsukorvainen ja pörröhäntäinen olento, joka oli kuin ihminen lukuunottamatta noita edellämainittuja oravamaisia piirteitä.

Mies polvistui piispan eteen maahan ja nosti vaalenapunaisen orava-tytön kokonaan pois vällyistään. " Olkaa niin hyvä, teidän Jumalaisuutenne!" mies sanoi pyytävästi Albinukselle." Me ratsastimme tämän tytön kumoon tiellä, ja pelkäänpä, että hän loukkaantui kuollettavasti ratsuni juostessa hänen ylitseen. Pyydän saada hänelle viimeisen voitelun, varmuuden vuoksi." Miehen ääni oli nöyrä ja epätoivoinen. Toinen tummiin pukeutunut sotilas astahti hänen taakseen ja avasi suunsa; " Me toivoimme, että täällä olisi paikalla joku henkilö, joka osaisi parantamisen salat. Jos jotain olisi vielä tehtävissä tytön hyväksi."

Albinuksen mielen sumensi yksinkertaisesti raivo. Tuollainen! Saastainen! Mitä nämä miehet oikein ajattelivat tuodessaan tälläisen epäpyhän otuksen Herran huoneeseen?!?!
" Ulos kirkostani samantien, kaikki kolme!!" Hurjistunut piispa ärähti uhkaavasti ja vetäisi esiin koristeellisen miekkansa juhlavan piispan kaapunsa alta.

Mikäli Albinus ei olisi ollut niin raivon sumentamassa mielentilassa, hän olisi tullut ajatelleeksi, että mitä mahtoikaan kaikki kansa ajatella pyhästä johtajastaan, joka tällätavoin oli valmis heittämään luotaan ja Herran huomasta ilmeisen vakavasti loukkaantuneen pienen lapsen?
Lörri
 

ViestiKirjoittaja harlekiini » 02 Tammi 2013, 15:43

¤¤ Tähän väliin huomautus. Vaikka seuranhakusi ei heti vastausta saisikaan, yksinpelit ovat kiellettyjä TNF:ssä. Odota kärsivällisesti tai ehdota ihmisille joko suoraan tai seuranhakutopicissa. ¤¤
harlekiini
 


Paluu Kirkko

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron