Joulun alla / Lily ja Aksu


Suuri, mahtipontinen kivikirkko. Korkeat, mustat katot kohoavat taivaisiin ylistämään jumalan sanaa. Kirkossa järjestetään jumalanpalveluksia, kuin myös häitä ja hautajaisia.. vain niille, joilla on asemaa moisiin huvituksiin. Kellotornit kohoavat kaikkein korkeimmalle. Torneista kuulee aika ajoin kellojen soittoa, milloin mistäkin syystä. Kirkkosali on suuri ja valoisa. Sivuhuoneet ja sivurakennukset sisältävät tiloja kirkon henkilökunnalle, aina piispasta haudankaivajiin.
Pihamaalla sijaitsee suuri hautuumaa, jonne on haudattu niin kuninkaita kuin kansalaisiakin. Ylempiarvoisten haudat ovat tietenkin suurempia, hienompia, mitä tavallisen kansan. Mutta jokainen on laskettu lepoon asiaankuuluvalla tavalla.
Kirkossa ei katsota hyvällä friikkejä, taruolentoja tai muun uskonnonharjoittajia. Yleensä nuo saatetaan heti ensimmäisenä ulos herran huoneesta, mikäli eivät sopivasti sulaudu massaan, joka saarnaa on tullut kuuntelemaan. Kirkko on auki myös öisin.

Valvoja: Crimson

Viesti Pe Joulu 14, 2012 4:42

Joulun alla / Lily ja Aksu

Albinus

Adventtisunnuntain ensimmäinen Jumalanpalvelus oli juuri päättynyt. Albinus oli kiirehtinyt ylhäisten Jumalanpalvojien edelle sivureittiä pitkin, ja seisoi nyt tyynessä pakkasaamussa kirkon ovensuussa odottelemassa heitä saapuvaksi. Aurinko ei olut vielä lähelläkään nousemistaan vaan makasi jossain taivaanrannan takana antaen yön vielä viipyä, vaikka aamun aika jo olikin.
Albinus piti tapanaan kätellä ja jutella kirkon ylhäiset ja varakkaat ja niin sanotusti arvovieraat ovella heidän lähteissään. Se piti yllä hyviä suhteita, ja saattoipa siinä saada jokusen tärkeän tiedon itselleen tai sovittua tapaamisen tai jotain muuta sangen hyödyllistä. Hänen oppipoikansa Albinus IV seisoi varjon lailla hänen vierellään ja näytti hytisevän kylmästä, vaikka Piispa Albinus olikin vaatinut häntä vetämään ylleen susiturkkinsa...välillä piispaa oikein vihmoi kiukku, kun tuo poika tuntui olevan jollain tavalla heikko ja aivan ihmeellinen haaveilija! Toisaalta nuorukainen osoitti kyllä erinomaista lahjakkuutta ja kehityskelpoisuutta, mutta mitä tahansa tästä tulisikaan, se olisi jotain erilaista, mitä Piispa itse ja hänen setänsä ennen häntä olivat piispan toimessa olleet....ja se oli kieltämättä hieman huolestuttavaa. Eritoten, kun Albinuksen olettamuksen mukaan nuori III tulisi olemaan valtakaudellaan kuningas Henryn vierellä...ja no niin, siinä sitä olikin pähkinää purtavaksi.
Sitten Albinuksen kurtistuneet kulmat silisivät ja hänen kasvonsa sulivat lämpöiseen hymyyn. Kirkon ovesta astui ulos kaunis Lily Scarlington. Albinus ojensi raskaiden sormusten peittämän kätensä tervehtiäkseen ja kumarsi niskaansa kunniottavasti, astuen samalla lähemmäs tätä valtakunnan vihreäsilmäistä kaunotarta. Nainen oli upeasti pukeutunut, ja Albinuksen arvokkuutta halajava silmä ihasteli naisen yllä olevaa ylellisyyttä....sen hän itse tajusi ihastuksensa syyksi; ei suinkaan prinsessan häikäisevää ulkonäköä, sillä missään nimessä piispa ei suvainnut ajatustakaan naisen kauneuden ihannoinnista, ellei kyseessä ollut itse Pyhä Jumalan Äiti.
" Teidän armonne!" Hän tervehti ilostuneesti prinsessaa." Olen iloinen tavoittaessani teidät tällätavoin Herran huoneen ovelta! Emme ole aikoihin ennättäneet vaihtaa puolikasta sanaa, vaikka toki olen pannut merkille miten ahkera Jumalan sanan kuulija ylhäisyys on ollut. Jos teidän ylhäisyytenne suinkin suo, viettäisin oikein mielelläni pienen juttutuokion kanssanne?"
Avatar

Monarkki

Viestit: 14221

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Joulu 15, 2012 7:06

Lily

Kuningashuoneen piti käydä myös edustamassa kansan keskuudessa. Koska itse kuningas oli vuoteen orjana, jäi se vastuu nyt nuorimmalle Scarlingtonille. Jumalanpalvelus oli mitä paras paikka osoittaa yhteenkuuluvuutta kansan ja kuninkaallisten välillä. Eikä Lily voinut kieltää, etteikö olisi pitänyt kirkossa käymisestä. Kirkko vain tuppasi herättää haikeita muistoja nuoressa naisessa, joka aina ennen isänsä kanssa oli jumalanpalveluksissa käynyt. Edesmennyt kuningas oli aina pitänyt välit hyvänä kirkkoon, Lily näki velvollisuudekseen jatkaa tätä perinnettä. Henry ei koskaan ollut perustanut kirkosta ja sen toisinaan liiankin jyrkistä kannoista epäpyhiin friikkeihin, joten veljeltään Lily ei uskaltanut odottaa ihmeitä kirkon suhteen. Kuten todettu, ei Henry edes päässyt osallistumaan kirkon menoihin nyt, tapaturmansa johdosta. Lisäksi monarkilla istui demoni vierellään, joka kantoi neuvonantajan titteliä... siitä kirkolla varmasti oli omat mielipiteensä, tai niin Lily epäili. Peräti tiesi, mikäli vanha Hillgore ei ollut mennyt pehmenemään.

Siinä paha, missä mainitaan sanonta olisi voinut nyt pitää kauniisti paikkansa, mikäli prinsessa olisi pitänyt piispaa pahana ihmisenä. Koreasti, mutta siveellisesti pukeutuneen siniverisen kasvoille nousi ystävällinen, hillitty hymy, samalla kun Hillgorea käytiin tervehtimään asianmukaisella tavalla.
Siitä todellakin on aikaa, liiankin kauan Lempeä hymy pysyi kasvoilla, matkan pysähtyessä nyt piispan seuraan Mutta onhan se velvollisuuteni tulla kuulemaan Jumalan sanaa. Isäni olisi pitänyt siitä.
Mikäli te pyydätte, en näe mitään syytä kieltäytyä keskustelusta. Kuten todettu, siitä on aivan liian pitkä aika, kun viimeksi vaihdoimme sanoja Siniverinen kävi vastaamaan myönteisesti Albinuksen pyyntöön juttutuokiosta. Eipä hänellä ollut kiire minnekään ja jos totta puhuttiin, halusi Lily keskustella piispan kanssa. Jo isänsä seurassa hän oli pitänyt Albinuksesta, miksei siis ilman isäänsäkin voisi suoda aikaansa vanhalle miehelle ja ylläpitää kuningashuoneen ja kirkon välejä?
Onko teillä jotain kenties mielessänne?

Viesti Ma Joulu 17, 2012 12:33

"Kyllä vain, teidän armonne, isänne sydäntä olisi kovasti lämmittänyt nähdä teidän käyvän kirkossa...kuten se omaanikin lämmitää." Sanoi Albinus kovin lämpöisesti kaunottarelle. " Jos teille sopii, voisimme siirtyä kävelemään tuonne vähän syrjemmälle, tässä syntyy tuota pikaa kova ruuhka. Vaikkapa tuonne hautausmaalle, siellä on auratut polut ja kaunista talvellakin." Piispa ehdotti prinsessalle ja ojensi käsivartaan hautausmaalle vievän polun suuntaan niin että hänen upean piispankaapunsa laajat hihat liehuivat keskellä pihaa; kuin purjelaivan täydet purjeet. " Teidän armonne; minulla on mieleni päällä paljonkin..oijjoi, voitte uskoa että on. En oikeastaan edes tiedä että mistä voisin aloittaa?" Nyt Albinuksen ääni oli huolekas ja vakava." Valtakunnan tila. Ja minua erityisesti kiinnostaa valtakunnan uskonnollinen tila; tietenkin. Tahtoisin kuulla teidän kuninkaallisen näkemyksenne siitä? Onko meidän syytä olla huolissamme kaikenlaisen...väärän ja syntisen ja harhaoppisuuden lisääntymisestä maassa? Minä tiedän paljon kaikenlaista, teidän ylhäisyytenne, mutta en ollenkaan kaikkea. Enkä kuitenkaan mitään siitä mitä te korkea-arvoinen prinsessa saatte tietää, ja omia ymmärryksen lahjojani ei voi verrata teidän omiinne, joten mielipiteenne olisi minulle todella tärkeä, teidän armonne."
Albinus olisi toki tahtonut kysyä suoraa Henrystä ja siitä, mikä tämän todellinen tilanne oli ja olivatko ne kaikki huhut ja puheet aivan totta, mitä hän oli saanut kuulla, mutta katsoi parhaaksi antaa sen joko pujahtaa luonnollisesti keskustelulun mukaan tai jollei siltä näyttänyt, niin hän voisi aina ohjailla keskustelua siihen suuntaan.
Avatar

Monarkki

Viestit: 14221

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Joulu 20, 2012 3:46

Isän muisteleminen Albinuksen kanssa tuntui hyvältä. Kuin olisi vanhan ystävän kanssa keskustellut menneistä, hyvistä ajoista. Jostain syystä Lily ei pitänyt edesmenneen kuninkaan mainitsemisesta toisten suhteen, mutta ilmeisesti nainen oli valmis tekemään poikkeuksen piispan suhteen. Ehkä se johtui siitä, että Albinuksella ja Haraldilla oli aina ollut hyvät välit, Lilyn ei siis tarvinnut pelätä, että piispa sanoisi yhtään pahaa sanaa edesmenneestä. Lily halusi muistaa isäänsä hyvällä ja olikin täysin kieltänyt itseään muistelemasta Haraldista mitään pahaa.
Sirosti prinsessa kävi nyökkäämään piispan ehdotukseen keskustelun siirtämisestä syrjemmälle, vaikkapa hautuumaalle. Matka kävikin keskustelun lomasta viemään hautausmaan puhtaina pidetyille poluille, samalla kun kaksi vartijaa lähti ylimystön perään varmistamaan, ettei mitään tulisi sattumaan. Ei sitä koskaan tiennyt, jos katkera kansalainen päättäisi päälle käydä, kun tilaisuus tuli!
Minulla on kyllä aikaa teille Lily naurahti ystävällisesti piispan päivitellessä sitä, kuinka paljon asiaa hänellä oikeastaan olikaan.

Ei sinänsä ollut yllätys, että puheeksi tuli valtakunnan tila, varsinkin se uskonnollinen puoli. Lily ymmärsi piispan huolen, nyt kun valta oli vaihtunut ja asiat menneet hieman.. no, miten sattuu, ei kuningas huoneelta oltu pahemmin ehditty miettimään kirkon ja hovin yhteistyötä. Lily ei oikeastaan osannut vastata mitään kysymykseen, tai niin hän kuvitteli. Kyllä prinsessa tiesi, mitä uskonto pahimmillaan saattoi aiheuttaa, jos vainot alkaisivat mutta toisaalta, olihan siinä myös pointtinsa. Opettajansakin oli kovin uskovainen mies, tuolta alkoi myös tarttua mielipiteitä nuorennaisen päähän.
Uskon että aikanaan meidän on tehtävä asialle jotain. Juuri nyt en usko, että kuningashuone käy asiaan puuttumaan ja toivon, että ymmärrätte. Veljeni ei ole voinut kovin hyvin tapaturmansa jälkeen ja on yhä lepopotilaana Lily aloitti hetken mietittyään, miten asiaa lähtisi lähestymään Albinuksen seurassa En haluaisi rasittaa Hänen Majesteettiaan millään, hänen olisi parasta keskittyä vain omaan paranemiseen.. jahka hän pääsee liikkeelle, uskon, että hän tulee henkilökohtaisesti keskustelemaan asiasta kanssanne ja jos ei tulisi, pakottaisi Lily veljensä käymään piispan luona.. tai pyytämään piispan linnalle. Tosin, linnalla sattui ja tapahtui koko ajan, ehkä oli parempi pitää uskonmiehet linnanmuurien ulkopuolella Lily epäili, ettei Albinus pahemmin perustanut kuninkaan uudesta neuvonantajasta, joka lajiltaan oli demoni.
Mutta henkilökohtainen mielipiteeni? Tietenkin toivoisin, että kirkon sanaa kuultaisiin, eikä harhauduttaisi väärille poluille


// asdasda, pahoittelen kestoa .3. Pahoittelen myös, etten ole toista peliä jatkanut/aloittanut, mutta en saa hahmoista kiinni niin jumitan siinä, miten vastaukseni lopettaisin T_T Elä siis huoli, en ole unohtanut sitä peliä! //

Viesti Pe Joulu 21, 2012 9:17

" Minulla on kyllä aikaa teille." Sanoi ihana Lily Scarlington, ja se lämmitti piispa Albinuksen mieltä ja sydäntä. Hän ojensi yhä vahvan käsivartensa prinsessalle, jotta tämä voisi tarttua siihen, niin kuin hyvä tapa oli.
Piispa vilkaisi nopeasti olkansa yli nuoreen Albinukseen, joka näytti jääneen seisomaan kirkon ovelle juuri kuten pitikin ja ottaneen siinä piispan tehtävät hoitaakseen. Ei tuo nuorukainen aivan kelvoton ollut, välillä älliä oli enemmänkin kuin tarpeeksi, ja juuri tälläisissä tilanteissa piispa saattoi olla veljenpoikaansa erittäin tyytyväinen. Albinus IV tiesi juuri mitä häneltä kulloinkin vaadittiin, ja suoritti sen erinomaisesti, jollei se jotenkin sotinut hänen peruspersoonaansa vastaan.

Hautausmaa oli levollisen rauhallinen rasvatyynessä aamun hämärässä. Mikään tai kukaan ei liikkunut siellä, lukuunottamatta tietenkin piispaa ja prinsessaa saattajineen.

Albinus nyökkäsi prinsessalle päätään raskaan piispanpäähineensä alla.
" Ilman muuta, teidän korkeutenne. Tottakai on selvää, ettei Kuningas Henry nyt voi, eikä saa, keskittyä muuhun kuin toipumiseen. Hallitsijain ja kirkon välit ovat minulle kunnia-asia, sillä niiden ollessa hyvät on meillä vankka valtakuntakin." Albinuksen äänestä kuulsi hienoinen harmi, ja myös hieman hänen saarnastuolin paatostaan. Haraldin aikana tämä asia oli ollut aivan selviö, eikä tälläistä kuilua kuningashuoneen ja kirkon välille olisi kertakaikkiaan päässyt synymään. Ensinnäkin, piispa itse olisi ollut valvomassa kuninkaan vuoteen vierellä, eikä hänen tarvitsisi kuunnella huhuja...ja aivan todellakin JÄRKYTTÄVIÄ sellaisia, kaupungilta ja tiedustelijoiltaan.
" Ja teidän korkeutenne olen aina tiennyt Jumalan karitsaksi." Piispa sitten sanoi Lilylle lempeästi ja katsoi häneen vetisillä silmillään. " Mutta veljenne. Minä en tiedä, ovatko ne kaikki huhut totta,mitä tästä Kunikaani tilanteesta saan kuulla, mutta jos niissä on puoletkaan totuutta, minä olen todella epäonnistunut valtakuntamme hengellisenä isänä ja Harald Scarlingtonin pojan sielunpaimenena. Se on raskas taakka, teidän korkeutenne. Hyvin raskas. Niinpä toivoisinkin, että kertoisitte asian todellisen laidan. Mikä Majesteetin tila on? Onko Hänen Korkeutensa jalka todellakin poikki? Ja se mitä tulee näihin huhuihin demoneista...mistä helvetillisestä pesäkkeestä NE ovat lähtöisin?!"

// Eipä mitään, kyllähän tämä tästä etenee, ja mitä niihin kolmeen tulee, niin en ajatellut että olet unohtanut ko. asian, anna tulla sitten vaan kun on valmista, ei kiirusta :) //
Avatar

Monarkki

Viestit: 14221

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Pe Joulu 21, 2012 2:44

Lily kävi tarttumaan nätisti vanhan miehen ojennettuun käsivarteen, nyökäten samalla miehelle. Mukava, ystävällinen ele, jota ei käyty sivuuttamaan. Ei Albinukselta. Yleensä Lily piti mielellään etäisyyttä ainakin nykyään ja halusi säilyttää sen oman ilmatilansa. Kuitenkin, Albinus oli yhä kuin vanha ystävä, tuon seurassa nainen osasi olla rennommin.
Hautausmaa vaikutti erittäin rauhalliselta ja hiljaiselta. Hämärässä paikka osasi kuitenkin olla jollain mystisellä tavalla ehkä hieman pelottava, vähintään haikea. Vihreä katse lipuikin pitkin pihamaata katsellen pienesti ympärille, aivan kuin varmistaen, ettei mistään hyppäisi yllättäen mitään epämieluisaa niskaan. Eihän Lilyllä ollut mitään syytä pelätä, olihan mukana saattajia, mutta koskaan ei voinut olla liian varovainen.. Ainakaan Lilyn mielestä.
Katse kääntyi kuitenkin takaisin piispaan, tuon käydessä vastaamaan prinsessan sanoihin. Ymmärtäväinen nyökkäys suotiin Albinukselle, tuon kertoessa hallitsijan ja kirkon välien olevan hänelle kunnia-asia. Kyllähän sen ymmärsi, Albinus kantoi hengellistä vastuuta siinä missä hallitsija vastuuta valtakunnastaan.

Kuten Lily oli odottanut, halusi Albinus kuulla, mitä hovissa tapahtui. Kaikista niistä huhuista, jotka eivät ilmeisesti vielä viralliselta taholta olleet ehättäneet kirkon tietoon. Ymmärrettävää sinänsä, kovin moni salaisuus mitä hovissa liikkui, ei linnanmuurien toiselle puolelle koskaan kantautunut. Tosin, kuninkaan tila ja tieto demonista eivät olleet kovin salattua tietoa loppupeleissä.
Huhut veljeni jalasta pitävät paikkansa. Hänellä ei enää ole vasenta jalkaa, vaan menetti sen haltioiden hyökkäyksessä Hän on toipumassa iskusta, mutta ymmärrätte varmaan, miksei häntä ole näkynyt muutamaan kuukauteen oikeastaan missään.. Lily kävi yksinkertaisesti selittämään tilanteen. Sen päivän tapahtumia ei ollut mukava muistella, Lily oli nähnyt pitkään ja näki vieläkin painajaisia siitä synkästä päivästä, jolloin hän oli joutunut ratsastamaan kuin tuuli veljeään kyyditen, aina hovin kappelille, jossa papitar onnistui pelastamaan Henryn hengen. Ja se verinen kappeli sitä mielikuvaa ei nopeasti mielestään pyyhkinyt.

Mitä taas tulee demoneihin tai demoniin Prinsessa aloitti varovasti, miettien miten tämän asian nyt nätisti ilmaisisi vanhalle miehelle, aiheuttamatta tuolle sydänkohtausta. Sehän tästä puuttuisi, että Piispa kävisi kuukahtamaan keskellä hautausmaata uutisista Tiedättehän veljeni hän on aina ollut kovin avoin taruolentoja kohtaan. Rodusta riippumatta. Nyt
Hän tarvitsi neuvonantajan, kun isäni neuvonantajan ja veljeni välit ja arvomaailmat eivät ihan.. kohdanneet. Joten, en ole varma miten tähän päädyttiin, mutta nyt hovissa liikkuu demoni kantaen titteliä kuninkaan neuvonantaja tuntui jokseenkin pahalta myöntää hovissa liikkuvan demonin. Hetken nainen käyttäytyikin kuin tuhmuuksistaan kainosti kertova pikku tyttö, huomaamattaan puheidensa lomasta silitellen vanhan miehen käsivartta, josta yhä piti kiinni.
HäneTai siis sen nimi on Roswell. Olen tavannut demonin kerran, mutta en osaa sanoa hänsiitä mitään sen paremmin Piispa tuskin arvosti, jos demonista puhuttiin kuin ihmisestä. Kyllä Lily tiesi, että jotkut henkilöt katsoivat taruolentoja olivatpa ne kuinka inhimillisiä tahansa ennemmin eläimeen verrattavina otuksina, kuin ihmisinä.


// goody! Koitan tässä mahdollisimman pian saada sen aloituksen nakuteltua loppuun, hetki kun lopetan lagailun x.x //

Viesti To Joulu 27, 2012 11:08

Albinuksen mieli rauhoittui yleensä aina hautausmaan rauhassa. Kalmisto huokui ja henki piispan mielestä samaa rauhaa, jota ikiajat pyhässä maassa levänneet ruumiit saivat siellä kokea. Piispa saattoi mielestään tuntea paikan pyhyyden. Niinpä hän nytkin onnistui pysymään melkoisen rauhallisena keskustellessaan Lilyn kanssa näistä kovastikin mieltä kuohuttavista asioista...ainoastaan hänen leukansa veltto iho tutisi järkytyksestä, eikä sitäkään saattanut havaita, ellei osannut katsoa.
Demoneita, Pyhä Jumalan äiti sentään!!

Albinus kuunteli prinsessaa tarkasti ja nyökkäeli tämän kertoessa veljensä jalasta. Aivan, aivan, tämä piti paikkansa siis..oli kuulunut niin moninaisia huhuja kuninkaan tilasta, että Albinus oli nyt kovin tyytyväinen voidessaan uskoa Lilyn kertoman tiedon varmasti todeksi.

Ja kun Lily pääsi kertomuksessaan eteenpäin ja demoneihin, Albinuksen prinsessalle suoma lämmin hymy muuttui väkisin ikäväksi irvistykseksi hänen kasvoilleen...se oli kuin kuolevan irvistys, ja jos joku olisi sanonut hänelle, että hän muistutti sillä hetkellä demonia itsekin aika moisesti, ei tuo joku olisi ollut kovin paljoa väärässä.
" Kiitän teitä, arvon prinsessa." Piispa sitten onnistui vastaamaan kohteliaasti, kovin väkinäisesti. Hän nyökäytti päätään painokkkaasti ja jatkoi; " Kiitän teitä tämän totuuden kertomisesta, vaikkakin se on hyvin, hyvin järkyttävää. Tämä vaatii nyt pohdikselua...ja ymmärtänette, kun sanon, että minun täytyy jossain vaiheessa ryhtyä kirkollisiin toimenpiteisiin tässä asiassa, koettaa ainankin puuttua asioihin jotenkin, sillä se on ilman muuta minun velollisuuteni! Ja...niin, kyllä; myöskin minun laiminlyöntini, teidän armonne."
Avatar

Monarkki

Viestit: 14221

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Joulu 27, 2012 2:52

Lily odotti vanhalta mieheltä jonkinlaista aggressiivisempaa vastausta prinsessan kertomiin. Kuitenkin, Albinus vaikutti olevan kovin rauhallinen asian suhteen, vaikkakin tuon kasvoilta ei enää sitä hymyä löytynytkään. Joko se huuto tulisi kohta, tai sitten vanhamies kellahtaisi silkasta järkytyksestä lumeen. Pienesti Lily tiukensikin huomaamatta otettaan piispasta, mikäli tuo nyt oikeasti meinasi kellahtaa järkytyksestä.
Niin ei kuitenkaan käynyt onneksi vaan Albinus kävi yllättävän rauhallisesti vastaamaan jokseenkin järkyttävään tietoon. Tietenkin piispa aikoi käydä toimiin tämän asian tiimoilta, eikä Lily voinut estää. Tai ehkä olisi voinut, mutta se oli eri asia, halusiko hän. Itsehän prinsessa pelkäsi demonia, vaikkei pelkoaan ollut käynyt ilmaisemaan pahemmin kenellekään. Kuitenkin, opettajansa ja isänsä vanhat sotilaat olivat pitäneet huolen siitä, ettei Lilystä tulisi samanlaista taruolentoja hyväksyvää hölmöä, mitä nuori kuningas nyt oli. Lily oli valitettavan hyvin manipuloitavissa, totta kai nuorinainen uskoi, jos joku auktoriteettia omaava sanoi tarpeeksi vakuuttavasti, että sarvet päässä oli paha merkki ja silloin kyseinen olento oli paha.

Tietenkin ymmärrän, enkä voi sanoa, ettenkö olisi toivonut saada kuulla teidän mielipidettä asiasta. Ehkä voisitte koittaa puhua veljelleni? Olen kuullut huhuja, että demoni olisi lumonnut hänet Mitään en tietenkään voi varmaksi sanoa, olen itse koittanut pysyä mahdollisimman kaukana koko tilanteesta Lily jatkoi kävelyn lomasta, tarkkaillen sivusilmällä vanhanmiehen reaktioita tuon kasvoilta.
Isäni tuskin olisi pitänyt tästä Lily lisäsi hymähtäen. Epäilemättä Harlad ei olisi pitänyt demonista hovista, tai niin Lily ainakin oletti. Kovin kielteinen kanta edesmenneellä kuninkaalla oli taruolentoihin ollut.
Haluaisitteko kenties käydä kanssani hänen haudallaan? Kerta hautausmaalla oltiin ja kuningassuvun hautaholvi ei kaukana loppupeleissä ollut, niin miksei siellä nyt vierailisi?

Viesti Pe Joulu 28, 2012 10:36

" Teidän ylhäisyytenne...toivon mitä pikimmin mahdollisuutta tavata Kuninkaani. Tai oikeammin minä vaadin sitä." Piispa sanoi ja nyökkäsi päätään terävästi. " Tämähän on suorastaan Jumalanpilkkaa, teidän korkeutenne. Jumalan pilkkaa!" Albinuksen ääni nousi hieman ja siitä kuulsi läpi suoranainen raivo, jota hän tunsi. Mies asteli kuitenkin muutaman rauhallisen askelen eteenpäin hautausmaan polulla ja huokasi sitten; " En voi kuviellakaan miltä teistä; jalo prinsessani, tuntuu joutua elämään tuon kaiken keskellä! Tietenkin myös koko muu hovi...miten tämä ihmisten sieluihin vaikuttaakaan?! Ja se demoni...kuinka paljon hän laumaani tuhoaakaan?! Olen hyvin, hyvin huolissani asioiden tilasta."
" Ja niin, teidän isänne. Hän takuulla kääntyy haudassaan useamminkin kuin kerran, olen siitä aivan varma! Ja niin kovin pahoillani...hän tuskin olisi toivonut mitään tälläistä valtakunnalleen..." Piispa vaipui mietteisiinsä toviksi.
" Oi kyllä. Olisi erinomaisen sopivaa käydä meidän yhdessä kunnioittamassa rakkaan Haraldin muistoa. Sallikaa minun johdattaa."
Toki Albinus tiesi Lilyn osaavan tien sukunsa hautaholville erinomaisesti, mutta katsoi kuitenkin kohteliaisuuden vaativan, että hän eräänlaisessa isännän ominaisuudessa ohjaisi Lilyä. Pääkäytävä, jota pitkin he astelivat, johti suoraan hautaholville. Albinus johdatti heidät kauniin, nyt lumenpeittämän rautakaaren alitse. Kesällä se oli valkean ja tuoksuvan köynnösruusun peittämä..Albinus oli aivan omin käsin istuttanut nuo ruusut kun Harald oli saanut viimeisen leposijansa sukuhaudasta.
Avatar

Monarkki

Viestit: 14221

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Tammi 13, 2013 8:06

Albinuksen jokainen sana oli kuin veitsenisku suoraan sydämeen. Tuntui pahalta, että juuri Lilyn piti tämä raivostuttava ja varmasti shokeeraava tieto saattaa vanhan ystävän korviin. Eikö kukaan muu olisi voinut kertoa demonista? Tosin, itsehän Lily oli asian esiin tuonut. Toisaalta, ehkä se oli vain hyvä, että vanha piispa sai kuulla nämä järkyttävät uutiset joltakulta tutulta. Ties miten pahasti mies olisi järkyttynyt, jos tuntematon taho olisi asian kertonut. Ja mitä siitä olisi seurannut sitten kuningashuoneen ja kirkon välille? Ehkä oli vain hyvä, että siniverisistä yksi kertoi tämän tiedon, jottei Albinus saanut sitä käsitystä, että siniveriset itse koittivat pimittää tätä tietoa häneltä. Eipä se enää kovin salainenkaan tieto ollut, varmasti kylällä uutinen oli jo levinnyt. Edesmenneen kuninkaan ja tuon pettymyksen mainitseminen ei helpottanut nuorennaisen oloa yhtään. Mikäli Albinuksella oli tarkoitus kääntää prinsessan ajatuksia demonia vastaan, onnistui vanhempi mies siinä erittäin hyvin.
En valitettavasti voi.. asiaan vaikuttaa.. Lily kävi hymähtämään jokseenkin surkeana. Demoni oli hänen veljensä suojeluksessa, prinsessalla ei valitettavasti ollut sanavaltaa ainakaan virallisesti kuningasta vastaan.

Albinus kuitenkin piti edesmenneen kuninkaan haudalla vierailua erittäin hyvänä ideana. Nyökäten Lily antoikin vanhan miehen käydä johdattamaan kulkua kohden Scarlingtonien sukuhautaa, vaikka osasihan prinsessakin tien sinne. Kerta vanhempi mies halusi johdattaa, suotiin tuolle se kunnia.
Se näyttää yhä kauniilta.. Lily kävi hymähtämään ohimennen, kun Scarlingtonien sukuhauta näkyviin saatiin. Se oli hauta, johon jokaisen vähän tasokkaamman olisi kelvannut käydä lepoon. Sinänsä haikeankaunis, ajatellen, että tuo tulisi joskus olemaan myös prinsessan viimeinen leposija.


// no vastasimpas tylsästi. Pfpfpf, heitä vaan actionia kehiin jos haluat jo! //

Viesti Ma Tammi 14, 2013 11:19

Albinus hätkähti.
Hautaholvin luona seisoi kumarassa vaaleaan viittaan pukeutunut hahmo. Oli yhä lähes pimeää, mutta vaalea hahmo erottui nyt selkeästi seisomassa Scarlingtonien sukuhaudan luona.
Albinus veti terävästi henkeä, ja tuntui kuin hänen vanha sydämensä olisi jättänyt yhden iskun välistä. Piispa koetti sysätä prinsessan vaistomaisesti suojaan selkänsä taakse samalla hetkellä, kun Lilyn saattajat suhauttivat miekkansa huotristaan ja huusivat varoituksen.
Hahmo kääntyi säikähtäneenä heitä kohti; näytti aikovan pakoon, mutta sotilaat käskivät terävästi hahmon pysyä paikoillaan.
" Millä asialla te täällä liikutte!?" Kysyi Albinus mahtava ääni kajahtaen, vetäisten samalla oman miekkansa esiin piispankaapujensa alta. Hän kohotti miekkansa uhkaavasti eteensä.

Nyt tilanne oli suorastaan jäätynyt.

Albinus tuijotti tuota aloilleen jähmettynyttä hahmoa. Hän saattoi huomata, että vaalean hupun keskeltä pilkotti suuri kullankeltainen silmäpari, ja terävä, musta nokka. Tässä olennossa ei todellakaan ollut mitään ihmistä muistuttavaa, vaan se oli...se oli jotain...se oli jokin...SAASTAINEN olento!!!

/ Noin, se on tosi paha hei, se on ollu häpäisemässä kunikaallista sukuhautaa!! /
Avatar

Monarkki

Viestit: 14221

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Pe Tammi 25, 2013 5:01

Katse kääntyi vanhanmiehen puoleen, piispan käydessä hätkähtämään. Kysyvä, odottava katse kuitenkin seurasi Albinuksen katsetta aina hautaholvinpuoleen, jonka luota saattoi erottaa valkeisiin pukeutuneen hahmon. Ei sinänsä outoa nähdä hautuumaalla ihmisiä kykkimässä hautojen edessä, mutta tarkemmin katsottuna, ei tämä henkilö tainnut olla ihan tavallinen ihminen.
Lily ei pistänyt vastaan siinä, missä piispa pienesti kävi sysäämään nuorta naista selkänsä taakse suojaan. Vaikka tämä tuntematon huppupäinen kulkija ei varsinaisesti mitään uhkaavaa ollut vielä tehnyt, kävi tilanne kuitenkin jännittymään.
Vastausta Albinuksen kysymykseen ei kuulunut. Tilanne oli kuin jäätynyt aamupakkasen myötä paikoilleen, jokaisen osapuolen odottaessa toiselta jonkinlaista reaktiota. Se hetki tuntui venyvän ikuisuudeksi, kaikkien tuijottaessa nyt tuota tuntematonta huppupäätä.

Yllättäen tämä huppupäinen tuntematon päätti tehdä siirtonsa. Selvästi miespuolinen olento lähti pinkomaan pakoon, laukaisten sen jäätyneen, jännittyneen tilanteen. Sillä samalla sekunnilla olivat myös vartijat ampaisseet tuon olennon perään, sillä selvästi muukalaisella oli jotain salattavaa, ei tuo muuten pakoon olisi lähtenyt!
Ottakaa hänet kiinni! Lily huudahti vartijoiden perään, antaen näin epäsuoran käskyn. Takaisin ei ollut tulemista, ellei tuo huppupäinen olento olisi mukana! Enää ei Lilykään aikonut paikoillaan pysyä, vaan lähti nopein, lähes juoksevin askelin lähestymään sukuhautaa, tarkistaakseen oliko kaikki kunnossa.


// Se pirulainen >:U Nyt tuli turpaan. Hei olen Aksu, kyselen kumpi peli pidettäisiin nopeampitempoisena ja sitten vastaan siihen toiseen :3 //

Viesti Ma Tammi 28, 2013 5:35

// Kieroutunut luonne :D :D //

Piispa tunsi, miten suuri, tumma möykky hänen sisällään alkoi paisua. Albinus tunnisti kyllä, mikä se oli; Raivo.
Tuollainen saastainen olentoko täällä kuvitteli voivansa loikkia aamuhämärissä loukkaamassa Scarlingtonien sukuhaudan pyhää ja rikkumatonta lepoa!? Hän olisi mielellään lähtenyt juoksemaan Prinsessasansa käskyä noudattaen tuon epäpyhän sekasikiön perään, mutta tiesi, ettei siitä olisi ollut mitään hyötyä, sillä hän ei olisi pystynyt samaan vauhtiin mihin olento ja nuoruudensa voimissa olevat vartijat pystyivät. Sen sijaan Lilyn kannoilla hän aikoi pysyä, ja loikkasi tämän perään saavuttaen hänet muutamalla harppauksella.
Aamuhämärä kietoi pian vartijat ja tuon karkulaisen peittoonsa, heitä ei enää saattanut nähdä, mutta Albinus kuuli selkeästi miesten askeleet ja karjaisut, sekä metallin kolinan metallia vasten; miesten varusteet kolisivat ja kilisivät heidän edetessään.

Hautaholvi seisoi aloillaan rauhallisena, eikä sen oloa näyttänyt rikkoneen muu, kuin yhdet jalanjäljet hangessa, jotka oli jättänyt tuo ei-toivottu tuntematon hahmo. Huohottaen Albinus seisahtui ja kumartui sitten katsomaan jälkiä tarkemmin. Hän irvisti katsoen Lilyä kohti. Jäljet olivat isot kuin kookasjalkaisella miehellä, mutta mitään muuta samankaltaista niissä ei ollut. Niissä erottui edessä kolme kookasta kynnenpainamaa ja takana yksi vieläkin suurempi. Ne olivat irvokkaat. Tuon olennon suonissa virtasi jotain sellaista, joka auttoi häntä tarkenemaan avojaloin...tai kynsin, keskellä sydäntalven kylmyyttä. " Minä en tiedä, teidän armonne, mitä täällä tapahtuu, mutta olen varma, että tuo olio on joutuva maksamaan teille tästä häväisystä kalliisti." Albinuksen ääni oli painava, ja loppua kohti se alkoi muistuttaa jo jonkinasteista eläimellistä murinaa.
Hänen sanojensa jälkeen jostain hautausmaan toiselta laidalta, suunnasta, jonne Lilyn vartijat olivat tuon otuksen perässä kadonneet, kuului vertahyytävä kiljaisu. Se sai piispan ponnahtamaan salaman nopeasti ylös kyyrysiltään, ja heilauttamaan miekkansa jälleen eteensä taisteluasentoon.

// Aih mitä tönkköä...salamannopea ja vertahyytävä ja ja ja ...hiukan klassisia kuvauksia valmiista pöydästä...ole hyvä :D //
Avatar

Monarkki

Viestit: 14221

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Helmi 23, 2013 4:08

Hauta vaikutti olevan kunnossa, ainakin päällisin puolin. Mutta koskaan ei voinut olla varma, jos Lilyltä kysyttiin. Kyseessä oli kuitenkin selvästi taruolento, ties mitä mokoma saattaisi hautaholvilla tehdä kuolleista puhumattakaan. Hätääntyneesti hengittävä nuorinainen tarkasteli katseellaan hautaholvia vielä hetken, kunnes vilkaisi alas maahan. Nuo jäljet, jotka olento jälkeensä oli jättänyt, eivät olleet kovin kaunista katseltavaa. Lily ei oikeastaan halunnut edes tietää, mikä olento oli kyseessä. Tietohan tuppasi lisäämään tuskaa, eikö? Lilylle riitti nyt tieto siitä, että jokin hirveä otus oli käynyt turhan lähellä Scarlingtonien sukuhautaa ja lähtenyt juoksemaan pää kolmantena jalkana pakoon, aivan kuin olisi tehnyt jotain laitonta. Varmasti oli tehnytkin, ei viaton hautojenkatselija olisi noin lujaa pakoon lähtenyt! Lily ei edes huomannut aluksi Albinusta, joka oli hänen perässään sukuhaudalle tullut. Vasta sitten, kun vanhempi mies kävi avaamaan suunsa, kääntyi vihreiden silmien katse piispan puoleen.

Miten on edes mahdollista, että epämääräiset hiipparit pääsevät lähelle kuninkaallista sukuhautaa? Lily parkaisi, mutta ennen kuin Albinus olisi edes ehättänyt vastata, kävi ilmoja halkomaan veret seisauttava kiljahdus. Katse kääntyi automaattisesti äänen suuntaan, prinsessan ottaessa vaistomaisesti pari askelta lähemmäksi piispaa, jolla tässä ase oli. Aseettomana oli kovin Turvatonta, varsinkin tällaisissa tilanteissa.
Tahdon sen otuksen vastuuseen! Aivan varmana se on tehnyt jotain Ei se muuten pakoon olisi lähtenyt.. Lily kuiskasi hiljaisuuden vallitessa, jännittyneenä odottaen mitä seuraavaksi tapahtuisi Tuo vertahyytävä huuto tuskin enteili hyvää


// Klassikot ei kuole koskaan! Sainpas taas vastattua, pahoittelen kestoa T_T Älä vihaa muo //

Viesti Pe Maalis 01, 2013 8:54

Tovin Albinus joutui seisomaan taisteluvalmiina; jokainen lihassäie ja jänne kropastaan jännittäen, milloin olisi räjähdettävä toimintaan. Kaikki oli hiljaista, eikä ääntäkään kuulunut.
Tovin päästä Lilyn kaksi henkivartijaa kuitenkin ilmestyivät omia jälkiään pitkin näkyviin, raahaten välissään tuota äskeistä hautarauhan häpäissyttä saastaa.
" Saitte sen!" Albinus huudahti helpottuneena, ja suhautti raskaan miekkansa takaisin lanteilleen, kätketyn huotran suojiin. Hän terärvöitti katseensa, ja tarkkasi miehiä kun he lähestyivät häntä ja prinsessa Lilyä kantamuksineen. Olento näytti retkovan likipitäin tajuttomana henkivartijoiden rautaisessa otteessa. He raahasivat sekasikiötä välissään, ja jostain tämän rinnanseudulta näytti vuotavan vuolas verinoro valkeaan hankeen, jättäen heidän jälkiinsä kapean punaisen juovan. Olio näytti kuitenkin nostavan välillä päätään ja heiluttavan valkean, vereen tahriintuneen kaapunsa suojissa olevia käsivarsiaan...tai jotain...Albinus ei suurin surminkaan tahtonut ajatella sitä, mitä muuta tuolla olennolla voisi käsivarsien sijalla ollakaan. " Hyvä." Hän sanoi murahtaen ja katsoi prinsessaansa. Sitten hänen vetinen katseensa siirtyi jälleen jälkiin, jotka tuo kuokkavieras oli jättänyt sukuhaudan eteen. " Se on tajuissaan, eikä hengetön, kuten voisi olla. Miehesi todella osaavat asiansa! Nyt pääsette, ylhäisyys, antamaan hänelle sitä, mitä hän on tällä törkeällä pahanteollaan ansainnutkin!!"
Seuraava

Paluu Kirkko

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö