Joulun alla / Lily ja Aksu

Suuri, mahtipontinen kivikirkko. Korkeat, mustat katot kohoavat taivaisiin ylistämään jumalan sanaa. Kirkossa järjestetään jumalanpalveluksia, kuin myös häitä ja hautajaisia.. vain niille, joilla on asemaa moisiin huvituksiin. Kellotornit kohoavat kaikkein korkeimmalle. Torneista kuulee aika ajoin kellojen soittoa, milloin mistäkin syystä. Kirkkosali on suuri ja valoisa. Sivuhuoneet ja sivurakennukset sisältävät tiloja kirkon henkilökunnalle, aina piispasta haudankaivajiin.
Pihamaalla sijaitsee suuri hautuumaa, jonne on haudattu niin kuninkaita kuin kansalaisiakin. Ylempiarvoisten haudat ovat tietenkin suurempia, hienompia, mitä tavallisen kansan. Mutta jokainen on laskettu lepoon asiaankuuluvalla tavalla.
Kirkossa ei katsota hyvällä friikkejä, taruolentoja tai muun uskonnonharjoittajia. Yleensä nuo saatetaan heti ensimmäisenä ulos herran huoneesta, mikäli eivät sopivasti sulaudu massaan, joka saarnaa on tullut kuuntelemaan. Kirkko on auki myös öisin.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Lörri » 11 Syys 2013, 16:24

Albinus nyökkäsi kannustavasti Lilylle tämän aloittaessa, ja asettui nojaamaan mukavasti pehmustetun penkin selkänojaa vasten. Hän ymmärsi, että asia saattoi olla, ja varmasti olikin, hyvin kipeä prinsessalle. Monesti tosin kipeiden asioiden katsastelu ja niistä puhuminen helpottivat surua ja tuskaa. Albinus oli pappi, joten tiesihän hän sen. Tässä tarvittaisiin nyt rauhallisuutta ja lempeyttä. Ja sen(kin) Albinus kyllä tarvittaessa osasi elinikäisellä ammattitaidolla. Osasta hän oli samaa mieltä, ja se mikä oli uutta, oli piispasta mielenkiintoista.
" Kiitos. Pidän suuressa arvossa sitä, että puhuitte minulle." Albinus sanoi Lilyn lopetettua, ja etsi kaapujensa kätköistä kauniisti kirjaillun nenäliinan ojentaen sen hienotunteisesti prinsessalle. "Ja älkää suinkaan pyytäkö anteeksi. Olen kirkon ja Jumalan mies; tämä kuuluu työhöni. Jumala parantaa meitä toisinaan myös kyynelten ja kivun kautta, joten joskus on vain itkettävä; ei kyyneleiltä voi aina välttyä. Mutta selvää on, että isänne rakasti teitä hyvin suuresti, aivan kuten Taivaallinen isäkin. Voitte aina kääntyä Hänen puoleensa, kun kaipaatte ja tarvitsette isää, vaikka maallisen isänne olettekin menettäneet." Albinus saarnasi, kyllä, mutta ääni oli lempeä ja rauhallinen, ei täynnä paatosta niin kuin se kovin usein oli.
Lörri
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 08 Loka 2013, 13:47

Piispan ojentama nenäliina otettiin vastaan nyökäten kiitokseksi, prinsessan käydessä Kuivaamaan niitä muutamaa kyyneltä, jotka silmästä vierivät. Eihän hänen sopinut alkaa kyynelehtimään, varsinkaan arvovieraiden edessä. Itkeminen oli rumaa, se hänelle oli opetettu jo pienenä. Albinuksen sanat kuitenkin rauhoittivat mieltä jonkin verran. Vanhamies ei katsonut neidon kyynelehtimistä niin suurena vääryytenä, eikä vaikuttanut olevan moksiskaan tuosta tunteenpurkauksesta. Ei kai sinänsä ollut yllätys, että Piispa oli nähnyt henkilön jos toisenkin kyynelehtivän silloin tällöin. Albinus taisikin olla asemassa, missä kyyneleitä näki vähän väliä, niin miesten kuin naisten, vanhojen ja nuorien kasvoilla. Se pisti taas miettimään, kuinka Albinus pystyi katselemaan itkeviä? Lily ainakin tunsi olonsa lähes aina erittäin epämukavaksi, jos joku itki hänen nähdessään, varsinkin jos kyseessä oli läheinen. Hän ei halunnut kenenkään itkevän, hän halusi kaikkien olevan iloisia!

Kiitos.. Lily kävi toteamaan piispan rauhoittaviin, lempeisiin sanoihin, samalla kun rauhoitteli itseään vielä hetken. Vaunut jatkoivat tasaista matkaansa kohti linnan portteja, jotka jo näkyivät lähestyvän.
Toivon, että Isäni tultaisiin muistamaan kuninkaana, joka välitti kansastaan Ei julmana tappajana, kuten jotkut häntä kuvaavat.. Viimeinen huomautus tuli huomattavasti katkerammalla äänellä, mitä Lily normaalisti puhui. Häntä kismitti, että jotkut, varsinkin friikit, kävivät väittämään Haraldin olleen julma ja sydämetön tappaja, joka vihasi kaikkia muita, paitsi ihmisiä. Se ei kuitenkaan ollut lähelläkään totuutta


// noni josko tää peli ois päätöksessä ennen sitä seuraavaa joulua >: //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Lörri » 08 Loka 2013, 20:29

" Hyvä kuningas, ja kansansa kuningas, sitähän hän oli." Albinus sanoi Lilylle, ja puisteli piispanpäätään, kun ajatteli, millä tolalla valtakunnan asiat nyt tosiaan olivat Haraldin pojan ollessa vallankahvassa. Voi tätä aikaa ja turmelusta!
Silloin vaunut pysähtyivät nykäisten; ne olivat päässeet perille.
" Kas niin Arvon prinsessa, kas niin." Piispa puheli samalla kun kohottautui ylös pehmoiselta istuimelta, ja tarjosi Lilylle vahvaa kättään jotta hän voisi auttaa tämän alas vaunuista palvelijan avattua oven ja laskettua portaat matkustajia varten. " Kasvonne näyttävät yhtä kauniilta kuin aina ennenkin, eivät ollenkaan itkettyneiltä enää. Voitte olla sen suhteen huoletta." Mies sanoi ystävällisesti prisessalle ja jatkoi vielä; " Minä uskon teihin Lily Scarlington, ja tiedän että teistä tulee, ja että jo olette, oikeamielinen ja hyvä kansallenne, aivan kuten isännekin oli. Minun huoleni on aimo annoksen kevyempi, kun tiedän että te astelette kuninkaanlinnassa. Jumalan siunausta prinsessa, Jumalan siunausta! Ja toivon totisesti, että pidämme yhteyttä ja näen teitä jatkossakin usein kirkossamme kuulemassa Herran sanaa. Menkää hyvin, teidän korkeutenne!"
Albinus seisoisi linnan pihalla vaunujen edessä niin kauan kunnes prinsessa olisi poistunut paikalta, noustakseen sitten vaunuihin ja antaakseen niiden ajaa itsensä takaisin kirkolle.

/ No niin, melkein tosiaan ollaan jo uudelleen Joulun alla :D Albinus kiittää ja kumartaa..ihan pikkaisen vain, koska on pakko :P...Nää, ehkä se Lilylle kumartelee ihan mielellään :D /
Lörri
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 09 Loka 2013, 17:29

Oli ilo kuulla, että Albinus muisteli vain hyvällä edesmennyttä kuningasta. Niin Harald olisi varmasti halunnut tulla muistetuksi. Lilyä myös helpotti kuulla, että itse piispa muisti Haraldia hyvällä. Olivathan Albinus ja edesmennyt kuningas olleet hyvissä väleissä, tai niin Lily ainakin oli ymmärtänyt. Kenties vanhojen miesten välit olivatkin lämpimämmät, mitä hän oli uskaltanut arvatakaan? Tietenkin Lily halusi tietää enemmän Albinuksen ja Haraldin väleistä, mutta juuri nyt hän ei kehdannut saatikka viitsinyt kysellä mitään. Ehkä sitten seuraavalla kerralla.
Vaunut kuitenkin saapuivat linnan pihamaalle ja palvelijat olivat tuttuun tapaan ajan tasalla tehtävistään. Lily kävi tarttumaan Albinuksen ojentamaan käteen, antaen piispan itsensä auttaa hänet vaunusta alas, vaikkei nuori ja vetreä nainen apua oikeastaan tarvinnut. Tai no, omasta mielestään ei tarvinnut, mutta kyllä se liikkuminen kieltämättä raskaiden ja koreiden mekkojen kanssa oli hieman hankalaa.

Kiitos Kaikesta Lily kävi vastaamaan miehen ystävällisiin sanoihin On mukava tietää, että valtakunnasta löytyy vielä oikeamielisiä. Olen onnellinen, että juuri te olette yksi heistä.
Pieni, kunnioittava nyökkäys suotiin piispalle, ennen kuin prinsessa lähti palvelijoiden saattelemana astelemaan takaisin linnalle.


// Anna kun Lily kumartuu Albinuksen edessä oikein kunnolla. Eikun siis kumartaa. Kumartaa, tarkoitin. NONIIN NYT SITTEN joo, kiitos pelistä, pahoittelen että tämä nyt näin kävi venymään :---D Ehkä ensi pelin ei anneta sitten venyä niin kovasti! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Edellinen

Paluu Kirkko

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron