Tynnyri ja Arent! / Katuvaisuutta

Suuri, mahtipontinen kivikirkko. Korkeat, mustat katot kohoavat taivaisiin ylistämään jumalan sanaa. Kirkossa järjestetään jumalanpalveluksia, kuin myös häitä ja hautajaisia.. vain niille, joilla on asemaa moisiin huvituksiin. Kellotornit kohoavat kaikkein korkeimmalle. Torneista kuulee aika ajoin kellojen soittoa, milloin mistäkin syystä. Kirkkosali on suuri ja valoisa. Sivuhuoneet ja sivurakennukset sisältävät tiloja kirkon henkilökunnalle, aina piispasta haudankaivajiin.
Pihamaalla sijaitsee suuri hautuumaa, jonne on haudattu niin kuninkaita kuin kansalaisiakin. Ylempiarvoisten haudat ovat tietenkin suurempia, hienompia, mitä tavallisen kansan. Mutta jokainen on laskettu lepoon asiaankuuluvalla tavalla.
Kirkossa ei katsota hyvällä friikkejä, taruolentoja tai muun uskonnonharjoittajia. Yleensä nuo saatetaan heti ensimmäisenä ulos herran huoneesta, mikäli eivät sopivasti sulaudu massaan, joka saarnaa on tullut kuuntelemaan. Kirkko on auki myös öisin.

Valvoja: Crimson

Tynnyri ja Arent! / Katuvaisuutta

ViestiKirjoittaja Lörri » 08 Syys 2013, 20:47

Albinus

Oli yksi niistä päivistä, kuin ylhäinen piispa pisti muut, tärkeämmät työnsä sivuun, ja jalkautui itse perus ruohonjuuri työn pariin. Tai oikeammin nuori veljenpoika oli jäänyt lähettelemään kirjeitä ja hoitamaan pari vaivatonta vierailua itse piispan puolesta. Albinuksesta oli miellyttävää, että juniori jo pystyi moisiin toimenpiteisiin itsenäisesti.
Piispasta oli aina ollut tärkeää, ja myöskin hänen sedästään, jolta hän oli sen oppinut, että itse tunkion kukkokin muistaisi välillä palata aivan perustyöhön ja laumansa pariin, heidän jokapäiväisen elämänsä ongelmiin. Se oli tärkeää, jotta oikea ote työhön pysyisi.

Albinus tallusteli valoisan kirkkosalin poikki kohti rippikoppia, kantaen nahkakantista raamattua kädessään. Yllään Albinuksella oli oranssihtava, kultapunottu korea kaapu, ja piispan hiippa päässä. Tuo hiippa oli ainoa, joka hänen juhlavasta ammattiasustaan oli jäänyt jäljelle tuon saastaisen raakalaisen hyökättyään heidän kimppuunsa metsikössä. Ennenkuulumatonta! Viedä nyt pyhältä isältä tämän vaatteet! Ja voi mikä häpeä! Oli siinä ollut ihmisillä katseita ja ilmeitä, kun ryvettynyt ja kylmetteynyt piispa, jolla takapuolen nahka vilkkui repaileisen aluspuvun lomasta, laukkasi täyttä kiitoa halki kaupungin. No, oli varma asia, että tämä ei jäisi tähän!
Päätään puistellen Albinus siirsi verhon syrjään rippikopin edestä ja astui sisään. Hän istahti mukavasti kopissa odottavalle pehmustetulle tuolille ja aukaisi raamatun polvilleen. Kirkon ulkopuolella oli ollut väkeä pikkuhiljaa lähestymässä. Jokunen sieltä olisi tulossa ripittäytymään tai rukoilemaan, sen piispa osasi sanoa harjaantunutta ammattimiehen silmää käyttäin. Nyt hän vain odottaisi tovin. Se tovi oli aivan loistava käyttää raamatun tutkiskeluun.
Lörri
 

ViestiKirjoittaja tynnyri » 09 Syys 2013, 15:44

Arent Bazer

Leipuri ei ollut saanut yöllä unta kun tämä oli miettinyt pahoja tekojaan. Eilinen välikohtaus ei vain voinut jättää miestä rauhaan, varsinkaan kun yleensä mies ei katunut tekojaan. Erittäin huonosti nukutun yön jälkeen Arent päätti lähteä käymään kirkossa keventämässä syntistä sydäntään, jospa kirkon isän anteeksi anto auttaisi. Jo ennen kukon laulua mies oli kaivanut täytenäisestä kaapistaan puhtaat housut ja paidan odottamaan lähtöä, mutta sitä ennen piti harjata saappaansa parempaan kuntoon. Viime viikkoinen rymyretki ei ollut saappaitten mielestä mitenkään mielyttävä, kuraa ja vettä oli tullut joka suunnasta.
Vihdoin leipuri oli saanut mielestään itsensä kirkkokuntoon, tämä lähti saapastelemaan kohti herran huonetta ajatukset askerrelen rippituolissa. Kuinka hän voisi tunnustaa niin hirveän teon edes siellä!

Matkalla mies tapasi useita tuttujansa, jotka kyselivät mihin tämä tähän aikaan oli menossa. Yleensähän Arent hääri tähän aikaa leipomossaan, eikä kävelemässä kohti kirkkoa. "No Bazerhan se siinä! Lähetäänkö aamukaljoille" eräs tallipoika heitti leipurille. Arent vain heilautti kättään torjuen kutsun. "Tänään pitää katsos käydä näyttämässä naamaa isolle herralle," Arent vastasi ja astui kirkon viileään ilmaan. Se jos mikä rauhoitti ruíutuvaa sielua. Ja tietysti tumma rippituoli kertoi rauhoittavasti anteeksi annosta. Mies astui huokaisten tuoliin pää kumarassa.
"Isä, olen tehnyt syntiä" miehen suusta tipahti tutut sanat.
tynnyri
 

ViestiKirjoittaja Lörri » 09 Syys 2013, 16:01

Tumman ristikon toiselle puolen istahti mies. Piispa nosti katseensa ylös raamatusta. Albinus ei nähnyt tarkkaan, eikä se ollut tarkoituskaan, mutta sen hän ainakin erotti että mies oli oikea mies, eikä mikään sekasikiö, ja tällä oli myös Jumalaa ja kirkkoa kunnioittava siisti olemus. Joskus joku haisi niin pahalta, että synninpäästäjää alkoi oksettaa, mutta tässä miehessä ei ollut sitä vikaa lain.
" Ole tervetullut sinä syntinen mies." Albinus tervehti kumahtavasti. " Herra armahtaa sinut teoistasi, Herra armahtaa. Kunhan vain pyydät anteeksi antoa ja kadut todella. Kerrohan mitä on sydämelläsi, katsomme sitten mikä riittää siihen että puhdistut taakastasi."
Albinuksen ääni oli yleensä ihmisistä rauhoittava hänen niin halutessaan ja nyt hän toivoi sen olevan sellainen. Hän vei kätensä kaulassaan roikkuvalle mahtipontiselle kultaristille ja suuteli sitä hitaasti. " Herra armahtaa ja rakastaa." Hän vielä lupasi hiljaa, ja jäi sitten kuuntelemaan mitä toisella olisi sydämellään.
Lörri
 

ViestiKirjoittaja tynnyri » 09 Syys 2013, 20:25

Toisella puolella oleva kirkon palvelijalla oli kumea ääni, joka oli omiaan rauhoittamaan rauhatonta sielua, mutta Arentin sydän vain lähtiä juoksuun. Herran jestas miten miestä pystyi pelottamaan puhua. Mies kyllä mielellään puheli ja iski juttua toisille, mutta nyt sanat tuntuivat jäävän kurkkuun jumiin. Leipuri kuunteli levottomana kirkon isän kehotuksen puhua. Arent teki risti merkin ennen kuin avasi sanaisen arkkunsa, jonka saranat olivat menneet sekuntti sitten jähmeään rusteeseen.

"Isä, olen eksyksissä. Olen ollut tietyissä tilanteissa kunnoton mies, joka ei ansaitset elää. Mutten osaa aloittaa mistä aloittaisin. Pitäisikö minun kertoa kaikki vai miten?" Arent aloitti kankeasti, mutta kyllä se nopeasti se kankeus hävisi miehen puheesta. Varkaana mies oli oppinut puhumaan itsensä monesta tilaisuudesta ehjin nahoin pois.
"En ole katos monesti käynyt ripillä, mutta yöllä tulin tunnon tuskiin, että oli aivan pakko tulla keventämään tätä syntistä sydäntä," Arent lateli jo tavalliseen huumaavaan sävyyn.
tynnyri
 

ViestiKirjoittaja Lörri » 09 Syys 2013, 20:39

Piispa katseli hiippansa alta ristikon läpi ja nyökkäsi. " Hmmmmmm." Hän ynähti ripittäytyjälleen. " Kerro vain, lapseni, aivan kaikki. Isä kuulee kyllä. Hän kuulee aivan kaiken mitä sanot, ja antaa sen kaiken anteeksi. Mikset siis kertoisi pois mieltäsi painamasta koko juttua kerralla? Se lie paljon viisaampaa, kuin jättää osa sinne ajatusten perukoille vaivaamaan. Saattaapa se viedä ripittäytymisen tuoman hyödyn sinulle sitten muultakin osin. Saat ihan kokonaisen mielenrauhan, kun annat tulla aivan pohjia myöten." Viimeisen lauseen Albinus sai kuulostamaan lupaukselta. " Eikä ole väliä sen, mistä aloitat. Aloitat vaikka ihan keskeltä, ellet muuta keksi. Pääsemme kyllä pikkuhiljaa perille koko tapahtumaketjusta, kiire ei ole. Siitä vain, mistä on helpoin aloittaa?"
Kirkossa oli koleaa jo tähän aikaan vuodesta, ja sen tuntien Albinus kohensi kaapunsa korkeita kauluksia ylemmäs, jotta kaulaan ei vetäisi.
Lörri
 

ViestiKirjoittaja tynnyri » 09 Syys 2013, 22:25

Arent mietti toisen ehdotusta, että hän kertoisi aivan kaiken mitä hän oli tehnyt elämänsä aikana. Mies olisi kyllä voinut pyyhkiä listaltaan useita asioita, joita hän ei kautnut, mutta ajatteli sitten kuitenkin kertoa, vaikkei asia kaduttanutkaan. Ei sitä usein tultu herran huoneeseen, kertomaan rötöksiään, tai siis Arent ei tullut.

"Noo jos aloittaisin siitä orvosta tyttösestä, jota käytin aika kovasti hyväkseni, kun halusin varastaa eräältä mieheltä koruja, se tyttö rukka kuoli, mutta en ole kyllä ajatellut tätä asiaa mitenkään ihmeellisenä. Juu-u ja ai niin silloin samalla pilasin erään neitsyen elämän vietellessäni hänet. Kuului katos samaan juoneen." Arent otti rennon asennon ja lähti muistelemaan kaikkea pahaa, siis muitten mielestö hyvinkin pahaa, oli tehnyt. Mies oli ristinyt jalkansa ja päällä oleva jalka heilui huolettoman oloisesta, kuin mies olisi mitenkään katunut jo kerrottuja tekojaan.
"No se on arkipäivää, ei sillä mahda mitään. Hmmm... mitääs kaikkea muuta? Ainiin sekin oli erittäin paha, kun kerran toisessa kylässä tapasin miehen ja huijasin häntä kirjoittamaan turhan sopimuksen, jonka vuoksi sain aimon kasan rahaa. Sekä tämän vaimo oli kyllä upea luomus," Arent jatkoi muisteluaan haaveileva katse kohdistettuna kattoon.
tynnyri
 

ViestiKirjoittaja Lörri » 09 Syys 2013, 22:49

Albinus nyökkäsi terävästi miehen alkaessa vihdoin kertoa tekosiaan. Tämä vaihe oli Albinuksesta aina yhtä inhottava. Ihmiset olivat inhottavia, ja tekivät inhottavia,saastaisia, asioita. Nytkään hän ei voinut olla irvistämättä niin että keltainen hammasrivinsä loisti, mutta kokeneesti hän piilotti irvistyksensä uhkeita sormuksia pullistelevan kätensä taakse.
Albinuksen täytyi aina rippituolissa vietetyn päivän jälkeen vetäytyä ylimääräiseksi ajaksi omaan kurituskammioonsa, ja ajaa ihmisten likaiset teot pois mielestään ja iholtaan raastavin ruoskaniskuin. Kukaan ei todellakaan voisi sanoa, etteikö piispa tekisi töitään koko ruumiinsa ja sielunsa voimalla. Mutta raskasta tämä oli, joskin Herra palkitsi hänet hyvin. Jo nyt, ja kuoleman jälkeen hänelle olisivat loistavat portit taivaassa auki. Tyynesti hän antoi miehen puhua asiansa, ja kun puhe hetkiseksi loppui, hän kysyi rauhallisesti, että miltä nämä teot tekijästä itsestään tuntuivat? Sitten hän jäi yhä tyynenä odottamaan vastausta, jota ei tottapuhuen edes halunnut kuulla. Albinus oli lopultakin iloinen siitä, ettei hänen tarvinnut tehdä tätä hommaa aivan joka ikinen päivä. Ole kiitollinen, etsi jokaisesta asiasta se, mikä on hyvin, sanoi Herrakin, ja niin Albinus koetti myös tehdä.
Lörri
 

ViestiKirjoittaja tynnyri » 11 Syys 2013, 12:30

Papin sanat keskeytti leipurin haaveilut, katse laskettiin taas enemmän katuvaan asentoon. Vai miltä nämä tuntuivat, nämä teot? Arent makusteli lausetta mielessää ja pyöritteli muisto päässän koittaen muistaa miltä silloin miehestä oli tuntunut. Siniset silmät tuijottivat omia kalpeita käsiään, ne olivat miehen työväline. Joskus kun varas saatiin kiinni, tämän kädet hakattiin irti, sitä Arent ei toivonut käsilleen tapahtuvan. Silloin mieron tie odottaisi leipuria ja se ei ollut houkuttelevaa.

"Haluaisin sanoa että tekoni sillon tuntui pahalta, mutta kaikki näkevän Herran edessä on turha valehdella. Joten suoraan sanottuna nautin noista tempauksista. Varsinkin lopputuloksista. Elämä on vain julmaa ja se joka osaa käyttää sitä hyväkseen, ei tarvitse katua tekojaan," Arent vastasi viimein hetken hiljaisuuden jälkeen. Leipuri oli miettiessään kaivanut taskustaan kolikon, joka nyt pyöri tämän näppärissä sormissa. "Jos Herra on minulle siunannut näppärät sormet, käytän tätä lahjaa kiitollisena," mies puolusti hieman tekojaan.
Sitten Arentin mieleen tuli tapaus, minkä vuoksi hän oli alunperin edes tullut tänne synninpäästöön. Surkea huokaus karkasi miehen huulilta. "mutta kadun minä toki joitakin tempauksiani. Vaikka kyllä minun pitäisi katua myös muita tekojani. Kuten kerran pukeuduin naiseksi ja sen avulla uin erään rikkaan porvarin liiveihin, jotka oli täynnä kultaa," Arent innostui taas kertoilemaan mitä hän oli pienen elämänsä aikana kerinnyt tehdä. Jo ennen Cryptiin saapumista.
tynnyri
 

ViestiKirjoittaja Lörri » 11 Syys 2013, 13:11

Voi Pyhä Jumala! Voi pyhä kolminaisuus! Albinus lähetti mielessään rukouksen yläkertaan, jotta Herra armossaan antaisi hänelle voimaa kestää tämän. Albinus I-N-H-O-S-I näitä alhaisia ihmisiä. Hän inhosi I-H-M-I-S-I-Ä.
Piispa puisteli päätään ja kokosi sitten itsensä. Tämä oli toki hänelle hyvin tuttua. Eivät läheskään kaikki katujat olleet herraskaisia ja hurskaita rouvia, jotka kyynelehtien tulivat tunnustamaan kadehtivansa naapurin kukkapenkkiä. Ja no niin, tätä Albinus ei myöntänyt edes itselleen, mutta osa hänestä oli samaa mieltä ripittäytyjän kanssa siitä, että elämä oli vain julmaa, ja se, joka osaa käyttää sitä hyväkseen; hänen ei tarvitse katua tekojaan.
" Poikani. Olemme jo päässeet pitkälle, kun tulet tänne, ja kadut edes osaa tekosistasi. Haluaisitko kertoa enemmän siitä? Vai koskettaako tämä katumuksesi tätä naiseksi pukeutumista? Pääset kyllä eroon siitä taakasta jota kadut, AveMariat ja aneet sekä esirukoukset kyllä auttavat kun kyseessä on aito katumus. Jumala rakastaa sinua, ja on armollinen. Se osa, josta et, sielu parka, tunne katumusta; sen saatte pitää taakkananne. Sen eteen emme voi tehdä muuta, kuin rukoilla puolestanne."
Lörri
 

ViestiKirjoittaja tynnyri » 24 Syys 2013, 08:56

Arent kuunteli hieman huvittuneena kun verhon takana oleva pappi mietti katuiko leipuri naiseksi pukeutumista. Haha! Ei koskaan sellaisesta miehelle tulisi katuma päälle. Sehän oli vain huvittavaa nähdä miesten hyppivän hänen perässään, kuin kiimaiset sonnit. Arent sai aina pyöritellä mieheä ihan mielensä mukaan, tekihän se vaikutuksen, kun nainen osasi miesten säännöt näissä asioissa.
Kyllä mies oli joskus lausunut nuorempana Ave Mariaa useammin, mutta nyt ne sanat olivat karanneet miehen päästä. Ei niillä sanoilla Arent saanut mielenrauhaa, joten turhana mies oli lopettanut hokemisen. Ei häntä siitä vielä oltu rangaistu, joten Arent oli aivan varma, etti muutkaan kirkon asettamat aneet ja tälläiset auttaisi. Vain synninpäästö oli miehen arvostama asia.

"Isä, en minä tunne ristiinpukeutumisesta katumusta, enkä muistakaan tempauksista, joista olen kertonut teille. Ei tarkoitukseni ollut tulla nautiskelemaan voitoistani. Katumus ei ole yleensä se minun juttuni, mutta eilen..." Arent aloitti haluten jo päästä asiaansa, ei hänellä ollut koko päivää aikaa jaaritella hurskaitten ukkeleiden kanssa. Piti tänään vielä keretä käydä viemässä erään naiset hopeakorut, joten mies puski itsenäs kertomaan sen hirveän syntinsä papille.
Arent hengitti raskaasti sisään ja ulos ja mietti miten kertoisi asian kaikkein parhaiten. Mies halusi nukkua seuraavan yön rauhassa, oten oli tärkeää, että ristikon takana oleva henkilä ymmärtäisi tilanteen vakavuuden.

"Niin eilen. Eilen oli muuten tavallinen päivä, hieman kiireisempi ehkäpä. Noh kuitenkin olin hakemassa jauhoja varastostani, että saisin pistettyä leipä taikinan tulille, kun eräs erittäin herttainen kanta-asiakkaani tuli käymään. En kyllä tiedä mikä minuun tuli silloin, mutta pudotin jauhotskin lattialle säikytyksessä ja se vasta ärsytti." Arent otti pienen hengähdys tauon ja varmisti, että toinen varmisti sai kuultua kaiken. Sitten hän jatkoi ripeästi asiansa. "Niin siinä ärtyneenä, päätin näpäyttää asiakastani ja möin huonnoimman leivän kiskurihintaan ja vielä vastasin väärin takaisin. Se oli hirveä teko! Siitä puolet on menossa koiralle, ja minä tein asiakkaani rahapussiin suuren loven, ettei hän saa ostettua koiralleen enempää!" mies korotti ääntään kiihtyneenä muistellessaan eilisen tapahtumia ja yön painajaisunia, jossa nälkää näkevä koira tapitti Arentia syyttävästi silmiin. Se puistatti miestä kaikkein eniten.
tynnyri
 

ViestiKirjoittaja Lörri » 25 Syys 2013, 09:20

" Olet oikeassa, että tuo on hirveä teko." Jyrähti piispa. " Kymmenen Avemariaa joka ilta seitsemän päivän ajan." Hän määräsi. " Sen kautta osoitat Herralle että katumuksesi on aitoa ja hän puhdistaa sinut synnistä, jolloin katsotaan että olette armon tilassa, lapseni. Sen jälkeen voit käydä ostamassa aneen kirkon eteisestä. Hyvä teko, ja raha Jumalan työhön, Taivaisten kassaan, luetaan sinulle hyväksi, ja sielusi on vapautettu tästä synnistä. Aneilla ostat myös armon ja pelastuksen tälle asiakkaallesi jota vastaan väärin teit. Ehkä Jumala muistaa sinun hyvän tekosi tähden myös hänen nälkäistä koiraansa. Uskoisin että sinun on mahdollista onnistua tässä, sillä erotan aidon katumuksen tässä viimeksi mainitussa asiassanne. Jumala armahtaa, kun on sen arvoinen. Voitte olla huoletta. Mikäli haluatte ajatella ja vaalia iäistä sieluasi, ja lyhentää aikaasi kuolemanjälkeisessä kiirastulessa, suosittelen ehdottomasti ottamaan tavaksi aneiden oston. Ellet tunne todella katuvasi, aneita voidaan käyttää siihen jotta Jumala sinut saisi sitä tuntemaan, ja vapautuisit. Varsinaisesti synnistä se ei kuitenkaan sinua puhdista, ellet aneita ostaessasi ole katumuksen tilassa. Mutta apua siitä sinulle on. Aneita voit ostaa yhden päivässä, vaikka joka ikinen Jumalan päivä. Minä katson sinun olevan nyt valmis, voit näiden ohjeiden kera poistua, olet armahdettu!"
Näin saarnattuaan Albinus jäi odottamaan, että tämä viheliäinen ihminen kokoaisi luunsa ja poistuisi hänen rippituolistaan vähin äänin. Jo riitti.
Lörri
 

ViestiKirjoittaja tynnyri » 30 Syys 2013, 18:33

Ritilökön takainen ääni jyrähteli ohjeita Arentille, jotka menivät ohi miehen korvien. Aneet ja muut olivat leipurin mielestä turhia kirkon keksimiä valeita, mitä Isä kaikki tietävä rahalla tekisi, jos tämä oli luonut koko maailman? Ehkä kuitenkin Arent voisi lukea pari rukousta koiralle ja mahdollisesti sen omistajalleen, mutta mies janosi tiettyjä sanoja. Ukkeli piti kyllä pitkän puheen aneista, että Arent jo suunnitteli vievänsä kirkon aneista saamansa rahat. Kuitenkin se ei tässä katumuksen syövereissä tuntunut parhaalta ajatukselta, joten anerahalipas sai jäädä tällä kertaa rauhaan.

Sitten pappi sanoi vihdoin ja viimein ne tärkeät ja ainutlaatuiset sanat. Olet armahdettu. Vääntävä tunne miehen vatsassa katois tyysti ja helpottunut huokaisu karkasi Arentin huulilta. Synti oli näin kerrottu eteenpäin ja mies sai mielenrauhan ihan ilman mitään kirkon rakastamia aneita. Arent hymyili ristikolle rauhallisesti ja kiitti ohjeista kumartaen päällään. "Kiitos isä, olen saanut rauhan sanoistasi," mies vielä sanoi ennen kuin poistumistaan. Mitäpä sitä muuta turisemaan kirkonmiehille, nyt oli kiire päivän askareisiin.
Arent vihelteli onnellisena matkalla leipomoonsa ja jäi rauhassa juttelemaan tutuilleen leveä virne kasvoillaan. Kaikki huolet olivat unohtuneet kokonaan ja ne ei vaivaisi koskaan enää miestä, vaikkei tämä rukoilisikaan koskaan.


//Luulen että tämä oli tässä, mutta ei kiitos pelistä:D Oli mukava saada Arent tunnustamaan rötöksiään ja sun kanssa oli ilo pelata. Albinus on tosi hauska tyyppi omassa vakavuudessaan:)//
tynnyri
 

ViestiKirjoittaja Lörri » 30 Syys 2013, 20:52

/ Kiitos vainen :) Albinus on tooodella hurmaava persoona, ihana arkisen työnsä raataja, huomaan :D Hyvä kun Arenttia helpotti <3 /
Lörri
 


Paluu Kirkko

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron