Splinter
"Tänne kisukisukisu.", nuori haltianeiti yritti houkutella maitokahvin väristä kissaansa alas katolta, jolla se istui, ja maukui surkeasti. Ei uskaltanut loikata alas... no ihmekkös tuo, pudotusta sen verran. Neiti mutristi huuliaan, ja yritti edelleen houkutella kissaa alas. "Kisskisskiss"
Samaan aikaa nuori, pituuskasvunsa vihdoin aloittanut nuori mies, tallusteli pitkin katuja. Tai voisiko häntä vielä nuoreksi mieheksi sanoa, vaikka pituutta olikin tullut pari senttiä lisää, ei hän ylttänyt vielä miehen tasolle. Oranssit silmät sattuivat näkemään tytön... ja tuon kissan.
"Tarvitsetko apua? Minä voin kiivetä tuonne.", päätti velhonalku kysyä neidiltä, joka näytti häkeltyneeltä, ja niiasi sitten pikaisesti kuten oli kohteliasta.
"Uskaltaisitko? Alas on pitkä matka...", haltia kysyi hiukan huolissaan. Splinter vain naurahti, ja lähti tallien seinän vierustalle. Ja kiipesi ylös tikkaita pitkin, sen enempää puhumatta. Katoilla oli tosiaan liukasta... Jalat meinasivat lipsua alta, lumi kerrokset peittivät jään alleen. Mutta hän pysyi kuin pysyikin tasapainossa, pitäen käsiään sivullansa. Kun hän pääsi lähemmäs kissaa, joka maukui surkeasti, hän kyykistyi.
"Tule tänne pikkukissa, tule tule tule... Kisskisskiss.", hän houkutteli samalla, kun työnsi toisen kätensä eteen, ja hieroi sormenpäitä yhteen. Kissa sähähti ensin, mutta tuli sitten lähemmäs... kylmällä katolla istuminen ei tainnut olla sisäkatin mieleen. Splinter nosti sen varovaisesti syliinsä, avasi takkiaan ja päästi kissan sen sisälle.
"Siellä pysyt lämpimänä.", hän sanoi kissalle, rapsuttaen sitä korvan takaalta. Kissa, joka taisi muuten vielä olla aika pentu, alkoi kehrätä hiljalleen. Poika kallisti päätään hieman, tietäessään että kissa oli nyt turvassa. Mutta miten pääsisi alas? Hän ei voisi kiivetä tikapuitakaan... Yhdellä kädellä se olisi hankalaa, eikä kissakaan siitä pitäisi. Hän katsoi sivulle, ja sitten toiselle sivulle...
"Hoi! Mene tuolle puolelle, tulen siihen kohta!", hän ilmoitti haltianeidolle, joka nyökkäsi ihmeissään... Splinter taas loikkasi, alkaen liukumaan liukasta kattoa pitkin. Vauhdin luoma tuuli puhalsi hiuksia sivuun, ja poika nautti kyydistä niin kauan kuin sitä kesti... vaikka kengänpohjat eivät varmaan pitäneet. Tallin reuna tuli vastaan, ja poika meinasi huuta säikähdyksissään tajuttuaan jotain. Alhaalla oli joku! Ja se joku oli suoraan putoamislinjalla!
"VarovarovarovaroVARO!", poika huusi varoituksen, mutta taisi olla liian myöhään...
[[Akumaa ja Lounatuulta odottelen ^^]]