Mothman


Tallit sijaitsevat lähellä kokoustaloa. Talleilta löytyy isoja, tilavia karsinoita niin tavallisille hevosille, kuin myös hieman erikoisemmille ratsuille. Jokaisen olennon tarpeet otetaan huomioon ja eläimiä kohdellaan hyvin. Eri lajit pyritään pitämään erossa toisistaan ja sijoittamaan niille suunniteltuihin karsinoihin, tietyille käytäville. Tallit ovat erittäin isot, sillä siellä säilytetään suurinta osaa kylän asukkaiden ratsuista. Joillakuilla on ollut varaa hankkia oma talli ahtaaseen kylään, mutta suurin osa asukkaista on tyytynyt viemään lemmikkinsä yhteisille talleille hoitoon.

Tallit sisältävät neljä eri rakennusta: Ylimystöntallit, tavallisenkansantallit ja sotilaidentallit. Jokainen talli sisältää ainakin viisi eri käytävää, jolle erilaisia ratsuja sijoitetaan. Neljäs rakennus on täysin varastotilaan tarkoitettu. Varastorakennus on täynnä isompia ja pienempiä varastohuoneita, niin varusteille kuin ruokatarpeille. Pieniä varastohuoneita kukin voi itse vuokrata käyttöönsä, sillä vaikka tallit ovat yhteiset, tarvitsee jokaisen itse pitää huolta omasta ratsustaan. Tallimestari ja tallin työntekijät pitävät huolen korkea-arvoisten sotilaiden ja aatelisten ratsuista, mutta muut saavat hoitaa itse olentonsa. Kuitenkin, jos laiminlyöntiä ilmenee, puuttuu tallinhenkilökunta asiaan. Varastorakennuksessa sijaitsee myös tallimestarin työhuone, jonne voi mennä tiedustelemaan vapaita tallipaikkoja ja töitä.

Pihalla sijaitsee laitumet, jonne ratsuja voi viedä nauttimaan vapaudesta ja vehreästä nurmesta. Laitumet eivät kuitenkaan ole kauhean suuret, sillä piilopaikassa on rajoitetusti tilaa.

Valvoja: Crimson

Avatar

Monarkki

Viestit: 13545

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Heinä 05, 2008 2:20

Mothman

Aran

Jälleen kerran - pitkästä aikaa - Aran oli päässyt irti kaikista arkisista tehtävistään ja sai vihdoista viimein omaa aikaa. Vaikka hän olikin kuningas ja kohtuu vanhakin, kyllä hänenkin teki mieli joskus vain olla ja tehdä jotain radikaalia.
Tällä kertaa hän oli antanut Arathetille - hänen neuvonantajalleen - vapaapäivän ja pujahtanut iste ulos, ilman vartijoita. Nyt hän halusi olla täysin yksin. No, eihän kuningas nyt rauhassa saanut olla, jos lähtisi käppäilemään kylälle tästä vain normaaleissa vaatteissaan.. ei, totta kai jokainen vastaan tulija tulisi tervehtimään omaa kuningastaan ja puhumaan ties mistä sotaan liittyvistä masentavista asioista ja sopimuksista. Joten, tällä kertaa Aran puki ylleen vähemmän koristeellisemmat vaatteet. Tummanvihreän, pitkähihaisen paidan, jonka päälle hän pujotti T-paita mallisen tunikan sen päälle, jalkoihinsa hän veti leveähköt, ruskeanvihreät housut jotka hän pussitti pitkävartisiin saapikkaisiinsa. Lopuksi hän veti vielä niskaansa viitan ja nosti hupun päähänsä. Nyt hän näytti enemmänkin samoojalta kuin kuninkaalta, mutta nytpähän kukaan ei tunnistaisi häntä.
Aran teki extremeen poistumisen linnasta ja kiipesi seiniä pitkin kasvavia köynnöksiä pitkin alas ja lähti kävelemään muina miehinä kohti kylää.

Se toimi kuin tauti. Kukaan ei tunnistanut häntä, eikä sen paremmin kiinnittänyt huomiota häneen. Hän oli kuin kuka tahansa kansalainen muiden joukossa. Toisaalta se oli huvittavaa, mutta Aran yritti parhaansa mukaan pidätellä nauruaan.
Hän suuntasi kohti talleja. Tosin tällä kertaa hän ei mennyt talleille, vaan pienille laitumille jotka sijaitsivat tallien takana, ennen metsänreunaa. Laitumilla oli laiduntamassa yksisarvisia ja muutama normaali hevonenkin. Toiset kun eivät halunneet ratsastaa yksisarvisilla, vaan pitivät nämä pyhinä ja koskemattomina. Toki laitumilla oli myös muitakin eläimiä, kuten nyt muutama lammas ja pari lehmää.
Aran käveli istumaan kiviselle muurille ja jäi siihen katselemaan eläinten käyskentelyä. Hän päästi pitkän, kaikuvan vihellyksen. Yksi yksisarvisista kohotti päänsä ja lähti kevyesti ravaamaan Aranin luokse. Se oli hänen ikioma ratsunsa, hän halusi säilyttää sen mieluummin kylän talleilla, kuin kuninkaallisilla talleilla.. Aran kun ei käyttänyt omaa yksisarvistaan ratsuna melkein koskaan, koska ei halunnut tämän joutuvan hankaluuksiin... lisäksi hän piti yksisarvistaan enemmänkin lemmikkinä kuin ratsuna.
Yksisarvinen oli melko siro, mutta isohko tamma. Sen nimi oli Bein. Se oli haltijakieltä ja tarkoitti kaunista. kaunishan se olikin, hopean hohtoisine jouhineen ja puhtaan valkoisen turkkinsa kera.
Bein pysähtyi Aranin eteen ja laski päätään alemmaksi niin, että haltija kuningas pystyi silittämään sen siroa päätä. Eläin rentoutui heti kun Aran kosketti sen turpaa. Se oli yksi niistä ihmeellisistä asioista, mitä Aran osasi tehdä. Hän sai elämimet - joskus jopa ihmiset ja haltijatkin - rentoutumaan pelkällä kosketuksella.
Hän lähti silittelemään lemmikkiään ja sulki ympärillä olevan maailman kokonaan pois ajatuksistaan hetkeksi, vaikka se ei ehkä olisi kannattanut...

// dimmutin ja Torthon tänne ^^. wow, sain tekstin aikaseks \o/ kera viiden uudelleenkäynnistys kerran tän koneen kanssa >_> //

Viesti La Heinä 05, 2008 2:46

Torthon

Taas oli koittanut se päivä viikosta, jolloin mothmanin tarvitsi täyttää vatsansa. Hän saattoi pärjätä päiviä ilman ruokaa, mutta mitä suotta säästelemään kun oli varaa löytää karjaa syötäväksi? Etenkin kun näin kauniina päivänä ihmiset ja haltijatkin tapasivat pitää karjansa ulkosalla. Ehkeivät nämä olleet varautuneet tähän muinaiseen olentoon, josta usein vain tarinoita liikkui. Tarinoita, jotka Torthon tykkäsi pitää yllä niin, etteivät ne muuttuisi myyteiksi ja unohtuisi aivan kokonaan. Ehkeivät kyläläiset vielä pelänneet häntä niin paljoa kuin oli tarpeen, mutta pian hänenkin kukoistuksen aikansa jälleen koittaisi.
Torthon syöksähteli ilmassa, koettaen löytää itselleen päivällistä kun hänen silmiinsä yllättäen osui tuo kylä, jota hän ei aiemmin ollut huomannut. Jaloillaan ilmaa potkaisten hän lähti sitä kohti, jääden läheisen metsän reunalle lentelemään. Hän tarkkaili noita olentoja punaisilla silmillään tullen siihen tulokseen, ettei tämä ollut ihmiskylä. Tosin, oliko kylän aina pakko olla ihmiskylä jos tahtoi aiheuttaa pelkoa ja kaaosta?

Torthon antoi pahimman hymynsä vallata kasvonsa ja nousi takaisin ilmaan etsien katseellaan lähintä laidunaluetta, joka löytyikin varsin pian. Lähemmäs lennettyään hän huomasi kyllä, että laiduntavien eläinten seassa oli yksisarvisia. Hyh, niihin hän ei koskisi, pirulaiset kun eivät edes maistuneet hyvältä. Sen sijaan yhteen hevoseen hän voisi mieluusti iskeä raateluhampaansa sääliä tuntematta.
Torthon päästi suustaan korkean huudon, joka muistutti kovasti ihmisnaisen tuskaista huutoa. Sitten hän syöksyi alas tuota viatonta eläintä kohti aikeenaan iskeä hampaansa siihen.

//Osaapa hällä sitte olla pirullinen kone O__o//
Avatar

Monarkki

Viestit: 13545

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Heinä 05, 2008 8:22

Aran

Hetken hän sai nauttia lemmikkinsä seurasta aivan omassa rauhassa, kunnes kuului naisen tuskaista huutoa muistuttava ääni. Aran vilkaisi nopeahkosti ympärilleen, kunnes tajusi vilkaista ylös päin, taivaalle.
Taivaalta syöksyi outo, hänelle tuntematon olento suoraan hevosta kohti. Aran oli kuitenkin nopea reagoimaan, kuten haltijat yleensäkkin. Nopeasti, kevyellä loikalla, hän hyppäsi muurilta Beinin selkään ja kannusti sen suoraan laukkaan seisaaltaan. Hän ratsasti kohti hevosta, päästäen samalla uuden, pitkän ja kaikuvan vihellyksen joka sai kaikki paikalla olevat eläimet juoksemaan. Ensiksi ne lähtivät säntäilemään sinne tänne, kunnes Aran vihelsi uudestaan, tällä kertaa värisevän vihellyksen. Sen kuultuaan eläimet suunnistivat kohti tallia, turvaan kaikelta mikä voisi uhata niitä.
Nyt kun karja ja ratsut olivat turvassa, Aran kiinnitti huomionsa takaisin tuohon outoon olentoon, joka hetki sitten oli uhkaavasti lähestynyt yhtä hevosta. Tosin tuo hevonen oli jo turvallisesti tallin lähellä. Totta kai, nyt kysymykseksi heräsi oliko tuo otus vaaraksi itse Aranille? Hänhän näytti aivan tavalliselta kansalaiselta! Ei kukaan niin innoissaan omaa henkeää olisi pistänyt peliin kansalaisen, kuin kuninkaan puolesta.

Bein liikehti erittäin levottomasti, nousten aina välillä takajaloilleen. Aran piti sen harjasta kiinni erittäin tiukasti, katsellen huppunsa suojista sitä outoa möllykkää.
"Kuka olet?!" Aran huusi, testatakseen osasiko otus kommunikoida edes ihmisten tasolla.. kyllä, Aran piti ihmisiä tyhmempinä mitä Haltijat.. ihmisillähän oli vain yksi kieli, kun taas haltijat osasivat puhua omaa, sekä ihmisten kieltä.

// niin on.. onneks tää ei oo oma kone... onneks huomenna pääsee kotiin \o/ //

Viesti La Heinä 05, 2008 8:44

Torthon

Torthon lopetti syöksynsä yhtä nopeasti kuin oli sen aloittanutkin ja jäi pää kallellaan tuijottamaan hevosten menoa, kiroten sitten hevosten juostessa pakoon. Hän ei ryhtyisi näiden kanssa kilpajuoksuun, ruokaa kyllä löytyisi ihmiskylästäkin. Sen sijaan mothmanin katse siirtyi vihellykset aiheuttaneeseen olentoon, joka oli juuri pilannut hänen hyökkäyksensä. Hän laskeutui maahan pienen tömähdyksen saattelemana ja musta vaatteensa asettui hänen ympärilleen, peittäen paljaat jalkansa nyt kokonaan.
Katse hän käänsi koko ruumiinsa tuota huppunsa takana piilottelevaa raukkaa ja päästi matalan murahduksen suustaan. Hän nosti itseään sen verran ilmaan, että saattoi varpaidensa kynnet maata hipoen leijua lähemmäs, eikä hänen tarvinnut liikauttaa siipiään lainkaan. Mitä suotta väsyttää siipiään tai jalkojaan kun ei ollut tarvis?

Punaiset hiuksensa valahtivat reunustamaan Torthonin kasvoja ja tämä vastasi matalammalla äänellä, kuin mitä hänen laihanoloisesta ruumiistaan olisi uskonut lähtevän; "Se, jolta sinä juuri veit päivällisen!" Hänen punaiset silmänsä välkkyivät, vaikka hän olisi mieluusti lähtenytkin nyt etsimään ihmisten kylää ja näiden huonommin vartioituja laidunalueita, joista saisi itselleen päivällisen.
"Kuka sinä pirulainen luulet olevasi!?" Torthon karjaisi heilauttaen kättään toisen suuntaan aikeinaan kaataa tämä maahan.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13545

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Heinä 05, 2008 9:15

Aran

Aran katsoi lievästi sanottuna järkyttyneenä tuota ihmeellistä otusta, kun se leijui lähemmäksi heitä. Aran laskeutui nopeasti Beinin selästä ja lähetti tämän tallille päin turvaan, jääden itse seisomaan paikalleen, vaikka se olikin kohtuu pelottavaa tuollaisen olennon lähestyessä.
Lopulta olento avasi suunsa ja puhui melko matalalla äänellä.. Aran oli olettanut jotain kimeämpää. se, jolta sinä juuri veit päivällisen kuului seuraava lause.. osasi se siis kommunikoida, mutta ei kovinkaan ystävälliseen sävyyn. Nyt Arania alkoi ketuttamaan ettei hänellä ollut muuta asetta, kuin yksi - kohtuu pitkä - tikari mukana...
Seuraavaan iskuun Aran ei kerennyt reagoimaan. Olento kysyi karjuen kuka pirulainen Aran oli ja iski samalla kädellään hänet maahan. Aran ei edes huomannut että olento liikkui.. osa tähän oli hänen sairautensa, joka aiheutti välillisiä näön heikentymisiä ja joskus Aran saattoi jopa olla kokonaan sokea useita tuntejakin.
Aran lennähti iskun voimasta selälleen maahan, niin että ilmat lensivät pihalle. Seuraavan kerran kun Aran avasi silmänsä.. hän ei nähnyt mitään. Lievä paniikki iski.. hän oli täysin sokea, lähes kokonaan ilman aseistusta eikä Arathet ollut toimimassa hänen silminään juuri tällä hetkellä, joten periaatteessa olento voisi nyt tappaa hänet tuosta vain..
"Minä.." Aran aloitti haukkoen henkeään, nousten samalla kyyänrpäidensä varaan nojaamaan "Olen Haltija kuningas Aran. Jos tapat minut nyt, saat koko kylän niskaasi koko loppu elämäksesi!" Aran sai sanotuksi, liu'uttaen samalla hupun pois päästään todistaakseen väitteensä.. tosin tuskin tuo otus koskaan oli häntä nähnytkään, mutta ei sitäkään tiennyt.
Tosin nyt Aranin silmät eivät näyttäneet normaalelita, ne olivat paljon haaleammat mitä normaalisit, kiitos väliaikaisen sokeuden.

Viesti La Heinä 05, 2008 9:30

Torthon

Torthon ei uskonut todella osuneensa tuohon nopea liikkeiseen ihmisenkaltaiseen, mutta hän kyllä tajusi jonkin tuolla toisella olevan vialla. Toisaalta, miten pirussa se hänelle kuuluisi hänhän olisi tuolloin vain etulyöntiasemassa! Hän päästi ilmoille uuden karjaisun, mutta toisen alkaessaa puhumaan, hän kumartui polviensa varaan ja kuunteli tarkkaan suipoilla korvillaan.
"Haltijakuningas?" Torthon toisti hitaasti, vihan tilalle tullessa selvän hämmennyksen ja epäuskon, "Miten minä voin uskoa sinua?" Hänen äänensä kumisi lievästi hänen puhuessaan ja hän kallisti jälleen päätään, iskemättä toista kuitenkaan uudelleen. Torthon oli utelias, hän tahtoi tietää puhuiko toinen totta ja tietysti sen mitä tämä juoni. Etenkin jos tämä nyt oli jotenkin haavoittunut tai vastaavaa, sehän tarkoitti sitä että hänellä, Torthonilla, oli kaikki valta tappaa tuo kuninkaaksi itseään väittävä oitis kun hänestä siltä tuntui.

Punaiset silmät tarkkailivat tuota maassa makaavaa yksilöä ja hän vei pitkän kyntensä tämän leuan alle, käännellen toisen kasvoja niin, että saattoi nähdä ne joka suunnalta.
"Mikä kuningas pukeutuu noin?" Torthon sitten kysyi pilkka äänessään ja naurahti. Typeränäkö toinen häntä piti?
Avatar

Monarkki

Viestit: 13545

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Heinä 05, 2008 10:06

Aran

Okei, nyt aran myönsi lievästi sanottuna olevansa kusessa. Millä hän todistaisi tuolle otukselle että juuri hän oli haltija kuningas? Onneksi olento sentään puhui, nyt Aran tiesi mihin suuntaan tuijottaa.. tosin ei hän siltikään mitään nähnyt, mutta ainahan sitä pystyi näyttelemään näkevänsä kaiken. Tosin nyt oli hankala reagoida ilmein olennon ilmeisiin, joten Aran piti kasvoillaan melko apaattisen ilmeen.
Hän hengitti normaalia nopeammin ja tunsi kuinka sydän hänen rinnassa hyppi kuin rusakko pitkin aroja. Äkkiä hän tunsi jotain terävää leukansa alla ja saattoi vain päätellä että se oli olennon kynsi. Tuo otus lähti kääntelemään hänen päätään sivulta toiselle, ilmeisesti tarkkaillen hänen kasvojaan.
Lopulta Aran nykäisi päätään kauemmaksi ja katsoi astetta vihaisemmalla naamalla suuntaan josta olento kuului puhuvan.
"Miksi kuningas pukeutuisi toisella tavalla? En halua kenenkään tunnistavan minua, kerrankin kun saisi olla rauhassa..." Aran sanoi uskaltamatta nousta ylös vielä, koska ei ollut ollenkaan varma kuinka lähellä olento oli.
"ja miten voit uskoa minua? Noh.. osaan lukea ajatuksia ja osaan juuri nyt sanoa että olet utelias.. ja luulet minun pitävän sinua tyhmänä... ja sinä tiedät yhtä hyvin mitä minä, että voit tappaa minu tuosta vain juuri nyt.. mutta ennen kuin teet sen, haluan sanoa että tänne on jo matkalla vartijoita, katsos, osaan myös lähettää telepaattisia viestejä.. joten heti kun he ovat täällä olin minä sitten kuollut tai en, sinä joudut vähintään vankilaan, koska olet jo tietämättäsi tai tietoisesti uhkaillut kuningasta ja se on rangaistava teko..." Aran sanoi ja väänsi kasvoilleen erittäin viekkaan hymyn..
"joten.. uskotko minua vai odotammeko vartijoita?" Aran sanoi, vääntäen kasvonsa taas apaattisiksi.

Viesti La Heinä 05, 2008 10:16

Torthon

Torthon kuunteli toisen tilitystä hämmentyneenä, ollen silti varma etulyöntiasemastaan ja sen säilymisestä. Tuo haltija ei voisi viedä sitä häneltä.
Kuullessaan toisen ajatustenluku-kyvystä hän veti kasvonsa kauemmas tästä ja kuunteli tätä suu hieman raollaan, keksimättä kuitenkaan mitään vastattavaa tuolle maassa edelleenkin makaavalla haltijalle, joka ei hänen silmiinsä näyttänyt kuninkaalta, mutta osasiko jokainen haltia lukea ajatuksia? Torthon ei ollut niinkään varma siitä, mutta kuullessaan tämän kutsuneen vartijoita hän vastoin kaikkia oletuksia purskahti matalaan, kumisevaan nauruun.
"Ja sinun pienet vartijasiko pitävät minut vankilassa?" Torthon tiedusteli naurunsa lakattua, "Sinä et voi viedä minulta vapauttani!" Hän huusi eikä suostunut katsomaan toisen viekasta hymyä, vaan käänsi kasvonsa toisaalle, koettaen epätoivoisesti varmistua siitä oliko toinen todella kutsunut tänne jonkin sortin vartijoita.
Katse siirtyi jälleen toiseen ja hän siirtyi edelleen kauemmas nousten seisomaan.
"Sitten me odotamme."
Avatar

Monarkki

Viestit: 13545

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Heinä 06, 2008 7:04

Aran

matala, kumiseva nauri enteili hyvää.. Aran oli sitä mieltä, mikäli vihollisen sai nauramaan niin kaikki oli hyvin.. tai päin prinkkalaa. Yleensä nauramisen jälkeen viholliset olivat itsevarmoja voitostaan ja tekivät silloin virhearvioita, jotka sitten kostautuivat heille.. sen verran Arankin oli oppinut.
Aran ei voinut olla hymähtämättä siinä kohdassa kun otus ilkkui Aranin vartijoita pieniksi.. hmh, pieniä. Riippui keneltä kysyi, eihän kaikki vartijat haltijoita olleet. Aran kuunteli hiljaa paikoillaan otuksen viimeisetkin sanat siitä, kuina Aran ei voisi viedä sen vapautta.. ja suurimmaksi yllätykseksi, otus päätti odottaa. Hetken Aran oli hiljaa, kunnes naurahti pienesti.
"tiedätkös.. et ole ainoa joka tuota on sanonut.. vapaudesta" Aran sanoi miettien menneitä.
"mutta siinäkin sinä olet väärässä... mitä jos.. tekisimme sopimuksen?" Aran sanoi hymyillen viekkaasti, samalla kun taivaalta kuului kimeä kirkaisu.
Paikalle saapui jalan viisi vartijaa - täysin aseistuksin, Kolme Aarnikotkalla ratsastavaa haltijaa ja yksi lohikäärmeellä ratsastava. Kaikki, joka ikinen vartija nosti jousensa ja jännitti nuolensa kohti tuota outoa otusta.
Miksi näin "järeät" toimenpiteet? Aranilla ei ollut hajuakaan, mikä tuo otus oli tai mihin se pystyi, joten parempi katsoa kuin katua.
"Mikäli haluat päästä haavoittumatta pois, ilma takaa-ajoa tai mitään muita ongelmia, ehdottaisi että juttelemme.." Aran sanoi nousten ylös.
Nyt hän pystyi hahmottamaan tilanteen, kun paikalle saapui muita haltijoita, jotka pystyivät telepaattisesti kertomaan hänelle, mitä ympärillä tapahtui.l

Viesti Su Heinä 06, 2008 7:28

Torthon

Torthon pysytteli hiljaa toisen miettiessä kenties jotain menneitä ja antoi asian olla. Häntä kiinnosti vain ja ainoastaan vapautensa pitäminen, mutta toisaalta ruokakaan ei olisi pahitteeksi.
Hän katsoi tuota haltijaa kummastuneena tämän puhuessa jotain sovinnon tekemisestä. Mikä valta tuolla oli sanella moisia ja hymyillä tuohon sävyyn, piru vie!
Pian taivaalta kuuluva kirkaisu sai mothmanin säikähtämään pahanpäiväisesti ja hän kirosi keskittymiskykynsä herpaantumista siinä vaiheessa, kun haltija oli alkanut puhumaan. Kai hänen nyt olisi moiset pitänyt kuulla, ei hänelle muuten olisi hyvää kuuloa luotu! Torthon päästi epäuskoisen karjaisun suustaan ja käänsi sitten raivokkaan katseensa haltijaan, joka selvästikin oli osoittautunut kuninkaaksi toisin kuin hän oli uskonut.

"Sinä siis olet kuningas, piru vie", hän ärähti ja seurasi kaikkia noita häntä nuolillaan osoittavia kiroten mielessään. Miksi hän olikin näin hidas tajuamaan asioita? Toisaalta, isosta koosta olisi lähitaistelussa hyötyä, mutta nyt kun häntä osoitettiin jousin ja nuolin olisi mothman kovasti toivonut olevansa pienempi.
"Sitten me jutellaan", Torthon tokaisi tyytymättömyyden selvästi kuultaessa äänestään. Ei tässä näin ollut pitänyt käydä!
Avatar

Monarkki

Viestit: 13545

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Heinä 06, 2008 9:27

Aran

Kyllä Aran kunigas oli, vaikka piruja manailisi, ei se siitä muuttuisi. Aran hymyili jälleen, tosin tällä kertaa ystävällisesti. Toinen oli lievästisanottuna kusessa, joten ei kannattanut pahentaa hänen mielialaansa juuri nyt ollenkaan.
Sitten me jutellaan.. tuo lause sai Aranin hymähtämään. Hän lähti melko vakain, mutta epävarmoin askelin kävelemään kauemmaksi, viittoen tätä otusta tulemaan mukaansa. Vartijat pysyivät valppaina ja olivat koko ajan valmiita lähettämään nuolensa matkaan. Aran pysähtyikin pian, kasvot kohti metsän reunoja. Hän ei juuri nyt tiennyt mihin katsoa, kunnes joku ystävällinen vartija siitä huomautti telepaattisesti ja Aran käänsi kasvonsa kohti uutta tuttavuutta.
"tehdään sopimus" Aran aloitti "me emme satuta sinua emmekä vangitse ja sinä taas vastineeksi liityt joukkoihimme ja kumarrat ainoastaan minua kuninkaanasi, et ketään muuta" Aran sanoi viekkaasti hymyillen.
"reilu kauppa.. saat pitää vapautesi.. ainoa joka sinua käskee olen minä... äläkä huoli, minä en ole orjapiiskuri" Aran lisäsi pienesti hymähtäen.

Viesti Su Heinä 06, 2008 10:01

Torthon

Torthon seisoi hetken lähtemättä seuraamaan tuota haltijakuningasta, mutta vilkaistuaan ympärilleen hän tuli siihen tulokseen, että nuolet seivästäisivät hänet ennen kuin hän ehtisi pakoon. Ehkä siis oli vain pakko seurata.
Torthon pysähtyi toisen kääntyessä hänen puoleensa ja risti kätensä rintakehälleen.
Hän kohotti kulmiaan toisen ilmoittaessa heidän sopimuksensa ehdot ja oli jo nauraa tälle päin kasvoja, ettei moinen hänelle kelpaisi. Jälleen hän kuitenkin katsoi taakseen ja päästi pitkän, matalan huokaisun huuliltaan, kääntäen katseensa takaisin kuninkaaseen.
"Hyvä on." Lyhyt ja ytimekäs vastaus kuului hänen huuliltaan ja hän laski kätensä alas. Hetken hän katseli toista tarkkaileva ilme kasvoillaan, mutta teki sitten lyhyen ja nopean päätöksen. Torthon laskeutui toisen polvensa varaan ja laski päänsä
"Torthon, palveluksessanne."
Avatar

Monarkki

Viestit: 13545

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Heinä 07, 2008 2:37

Aran

Voitonriemu. Aran piti siitä kun sai tahtonsa läpi ja voitti.. sen verran hankala henkilö hän oli, että otti nokkiinsa ja pahasti jos sattui häviämään jossain asiassa... kaiken lisäksi hänen näkönsä alkoi pikku hiljaa palautua ja hän pääsi nyt todistamaan kuinka tuo kumma otus kumarsi hänelle. Tosin ei hän sitä tarkasti nähnyt, pelkkää sumeaa ja möykkyjä, mutta silti.
Sitten Aran napsautti sormiaan ja osa vartijoista lähti pois. Muutama jäi, muutama jalan tullut, mutta muut häipyivät kuin tuhka tuuleen.
"No.. nyt kun asia on kerran sovittu, voisin kai tarjota sinulle päivällisen, jonka aikaisemmin veit?" Aran sanoi ja lähti pikku hiljaa kävelemään pellon reunalle päin.
Kakiesta päätellen otus oli lihan syöjä.. terävät kynnet sillä ainakin oli.. ja tuskin kasvissyöjä olisi hevosta yrittänyt syödä.
"ai niin.." Aran aloitti vilkaisten kohti otusta, tajutessaan ettei tietänyt tästä mitään! Mikä se oli? Oliko sillä nimi?
"Jos et pistä pahaksesi, niin olisi mukava tietää mikä sinä oikein olet?.. eikä nimesi tietäminenkään olisi pahitteeksi, mikäli herralla sellainen on" Aran sanoi lopulta, hymähtäen pienesti.

Viesti Ma Heinä 07, 2008 2:49

Torthon

Torthon kummeksui toisen seuraavia sanoja, muttei tietenkään pistänyt sitä lainkaan pahakseen. Päivällinen kuulosti hänen korviinsa varsin hyvältä, kunhan toinen ei koettaisi syöttää hänelle vihanneksia. Niistä olento ei ollut pitänyt koskaan eikä ihmekään kun oli lihansyöjäksi luotu.
Hän lähti seuraamaan kuningasta ja huomasi samalla osan vartijoista lähteneen. Tähän hän ei ollut aiemmin huomiotaan kiinnittänyt, mutta se oli enemmän kuin mukava yllätys sekin.
Kaikki tuntui loppujen lopuksi kääntyvän paremmaksi.
Torthon kohotti kysyvästi kulmiaan kun toinen keksi näemmä lisää sanottavaa ja oli jo pysähtyä, jatkaen kuitenkin matkaansa toisen perässä.
"Mothman, herra", hän sitten vastasi tietämättä olisiko kuningasta nyt pitänyt jotenkin hienommin kutsua, ehkä tuo mainitsisi jos niin tahtoisi, "Kauan sitten luotu taruolento. Torthon on nimeni..." Hän sitten sanoi ja katsoi kuningasta mietteliäänä.
"Miksi kuningas sitten toivoo itseään kutsuttavan?" Torthon tiedusteli tietämättä oliko sopivaa moista kysyä. Toinenhan oli kuitenkin ilmoittanut ettei ollut mikään orjapiiskuri.

//Voi piru vie, lähetää mökille .___________." No, vastaan ku keskiviikkona pääsen kotii :) //
Avatar

Monarkki

Viestit: 13545

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Heinä 09, 2008 4:48

Aran

Mothman... nyt kun kuuli sen sanan, tuntui kuin olisi kuullut sen aikaisemminkin. Ehkä Aran oli lukenut kyseisestä otuksesta jostain, erittäin vanhasta myytti kirjasta.. mutta siihen sanaan ei törmännyt oikein missään muualla. No, ensitöikseen Aran päätti etsiä tuon kyseisen kirjan käsiinsä ja tutkia vähän tarkemmin kyseistä otusta, nyt kun sellainen sattui tupsahtamaan kuvioihin.
Mothman esitteli itsensä Torthoniksi. No, nyt Aran tiesi kaksi tärkeintä asiaa tästä uudesta tuttavuudesta. Torthon puhutteli melko ylentävästi Arania.. olihan se mukavaa, mutta Aran ei pahemmin pitänyt siitä että häntä sillälailla ylistettiin.. paitsi nyt yleisissä tilanteissa, mutta tällä hetkellä paikalla oli vain hän ja Torthon, joten turhia toinen häntä ylisteli.
"Sano vain Aran, näin kahdenkesken.. mutta yleisissä tapahtumissa muista puhutella kuten kuuluisikin, ihan vain itsesi takia.. jotkut haltijat ovat melko tarkkoja etikettien suhteen.." Aran sanoi heidän kävellessään kohti linnaa.
"Sinä.. mitä ilmeisimmin syöt lihaa, jos oikein käsitin? Ellet sitten ollut hyökkäämässä ruohonkorsien kimppuun tuossa äsken" Aran sanoi, miettien samalla mitä sitä mothmanille kehtaisi syöttää.

//selvä ^^ //
Seuraava

Paluu Tallit

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö