Mothman

Tallit sijaitsevat lähellä kokoustaloa. Talleilta löytyy isoja, tilavia karsinoita niin tavallisille hevosille, kuin myös hieman erikoisemmille ratsuille. Jokaisen olennon tarpeet otetaan huomioon ja eläimiä kohdellaan hyvin. Eri lajit pyritään pitämään erossa toisistaan ja sijoittamaan niille suunniteltuihin karsinoihin, tietyille käytäville. Tallit ovat erittäin isot, sillä siellä säilytetään suurinta osaa kylän asukkaiden ratsuista. Joillakuilla on ollut varaa hankkia oma talli ahtaaseen kylään, mutta suurin osa asukkaista on tyytynyt viemään lemmikkinsä yhteisille talleille hoitoon.

Tallit sisältävät neljä eri rakennusta: Ylimystöntallit, tavallisenkansantallit ja sotilaidentallit. Jokainen talli sisältää ainakin viisi eri käytävää, jolle erilaisia ratsuja sijoitetaan. Neljäs rakennus on täysin varastotilaan tarkoitettu. Varastorakennus on täynnä isompia ja pienempiä varastohuoneita, niin varusteille kuin ruokatarpeille. Pieniä varastohuoneita kukin voi itse vuokrata käyttöönsä, sillä vaikka tallit ovat yhteiset, tarvitsee jokaisen itse pitää huolta omasta ratsustaan. Tallimestari ja tallin työntekijät pitävät huolen korkea-arvoisten sotilaiden ja aatelisten ratsuista, mutta muut saavat hoitaa itse olentonsa. Kuitenkin, jos laiminlyöntiä ilmenee, puuttuu tallinhenkilökunta asiaan. Varastorakennuksessa sijaitsee myös tallimestarin työhuone, jonne voi mennä tiedustelemaan vapaita tallipaikkoja ja töitä.

Pihalla sijaitsee laitumet, jonne ratsuja voi viedä nauttimaan vapaudesta ja vehreästä nurmesta. Laitumet eivät kuitenkaan ole kauhean suuret, sillä piilopaikassa on rajoitetusti tilaa.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Aksutar » 29 Heinä 2008, 11:32

Aran

Torthonin ehdotus kuulosti melko järkeenkäypältä. Pakko kai se oli yrittää niin kauan kunnes onnistui, ei tässä muu auttanut. Mutta suurin kysymys lieni, millaisia voimia Torthonilla oli ja miten niitä käytettiin? Taikuuttakin pystyi käyttämään monella tavalla, eikä Aran tiennyt muuta kuin yhden opettelu tavan..
"Velho asteikko.." Aran sanoi puoliääneen vilkaisten Torthoniin "En osaa opettaa sitä, mutta olen kuullut. ensimmäisen asteen velhot käyttävät taikoihinsa loitsuja jotka lukevat ääneen, toisen asteen velhot tekevät loitsunsa käsiliikkein ja kolmannen asteen velhot tekevät kaiken ajatuksen voimalla.. en tiedä päteekö tämä asteikko mitenkään mothmaneihin, mutta kai sinäkin jotain noista asteista käytät jos jotain elementtiä hallitset." Aran kertoi ja vilkaisi ympärilleen.
"Jos vaikka koittaisit sytyttää jotain tuleen ajatuksen voimalla? Parempaa ehdotusta minulta et tähän tilanteeseen saa" Aran sanoi katsellen yhä ympärilleen, etsiskellen jotain mitä Torthon voisi tuikata tuleen.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Miwra » 29 Heinä 2008, 12:13

Torthon

Torthon ei ollut moisesta velhoasteikosta kuullutkaan, mutta Aranin ehdotus kuulosti hyvältä ja hän nyökkäsi pienesti.
"Ehkä sen avulla olisi järkevää kokeilla...", hän mutisi, etsien hänkin jotain sytytettävää. Tällaisessa paikassa kaikki sytytettävä oli aikalailla vähissä, mutta ehkä niin oli osittain parastakin, jottei hän vahingossa sytyttäisi tuleen jotain mitä ei olisi saanut.
Torthon kuitenkin käänsi katseensa sivulle ja tajusi hetken kuluttua heidän olevan aivan linnan nurkalla, mikä tarkoittaisi sitä, että ruohoa tasan löytyisi. Mothman nousi ylös maasta ja haki linnan reunalta pienen tupon ruohoa, heilutellen sitä hetken ajan kuninkaan kasvojen edessä, löytäen pian jälleen paikkansa istuma-asennosta kohdasta jossa oli hetkeä aiemmin istunutkin.

Torthon sulki silmänsä ja laski samalla ruohot maahan, sillä hän ei ollut aikeissa sytyttää omia näppejään tuleen, jos todella tulta hallitsi. Ajatuksen voimalla ei kuitenkaan moiset tuntuneet onnistuvan vaikka hän käytti lähes kaikki tapoja joilla voisi ajatella. Ajatellessaan tulta hän kuitenkin lähes automaattisesti, sitä itse edes aikomatta, nosti kätensä niin, että kämmenosansa oli tuleen päin ja suoraan sen yläpuolella, hetken mietinnän jälkeen Torthon onnistui päästämään muutaman pienen liekin kädestään, vaikkei sitä silmät kiinni juuri tuntenutkaan. Avatessaan silmänsä hän hoksasi tuoman ruohonkorsien hieman kärventyneen ja osa niistä oli pienesti liekeissäkin. Alku se oli tämäkin ja se kertoi sen, minkä Torthon oli tahtonut tietääkin...hän omisti voimia...hän pystyisi hallitsemaan elementtiä kun vain opettelisi ensiksi.
Voitonriemuinen katse kohottautui Araniin ja Torthon virnisti pienesti.
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 30 Heinä 2008, 12:46

Aran

Aranin silmiin ei osunut mitään - niin arvotonta - minkä olisi voinut tuikat tuleen, mutta pian Torthon nousikin ja haki itselleen ruohotupon. Aran hymyili pienesti ja nyökkäsi, kun Torthon heilutteli tuppoa hetken hänen kasvojensa edessä ja istui sitten takaisin maahan. Aran käveli Torthonin takavasemmalle seuraamaan tilannetta, katsellen tarkkaan jokaista liikettä minkä Torthon teki.
Hetkeen ei näkynyt mitään.. Aranista alkoi tuntua jo että tämä oli turha yritys, kunnes alkoi tapahtua. aivan pieni liekki, Aranin silmät kiinnittyivät tiukasti Torthonin käteen nähdessään tuon pienen liekin.. ja pian ruoho olikin palanut poroksi. Aran hymyili nähdessään Torthonin voitonriemustan katseen ja virnistyksen.
"elementtisi taisi löytyä" Aran huomautti katsellen ruoho kasaa, josta ei paljoa enää ollut jäljellä.
"Nyt sinun pitää vain oppia hallitsemaan sitä.. mutta ei varmaan kannata ainakaan täällä, metsässä tai aroilla harjoitella, emmehän halua maastopaloja" Aran sanoi hymyillen, kuvitellen samalla tilanteen kuinka arot leimuaisivat suurena liekkimerenä, kiitos Torthonin harjoittelujen.. koomista, mutta ei yhtään hauskaa.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Miwra » 30 Heinä 2008, 14:37

Torthon

Torthon ei ollut tuntenut moista iloa ja riemua pitkiin aikoihin. Tämä elementin löytäminen muuttaisi hänen elämäänsä ainakin siten, että hänellä olisi nyt päivisin tekemistä harjoitellessaan ja toinen elämää mullistava asia olisi se, että hänen taistelunsa muuttuisivat tulen ansiosta aivan erilaisiksi ja hänestä todella olisi enemmän hyötyä kuin mitä hän oli edes aluksi osannut kuvitella.
"Todellakin", Torthon vastasi kun Aran tuumi että he olivat tainneet löytää hänen elementtinsä, "Uskon etteivät vuoret kuitenkaan syty tuleen, joten ehkä harjoittelen siellä?" Hän ehdotti mietteliäänä ja lysähti selälleen maahan, vetäen kätensä päänsä alle tukemaan. Tämä todella oli jotain mothmanin pitkän elämän mullistavaa ja hän jaksoi hämmästellä sitä kuinka ei ollut moista kykyä aiemmin hoksannutkaan...Toisaalta hän ei ollut hoksannut minkäänlaista kykyä itsestään etsiäkään, joten kai se sitten selitti sen miksei hän ollut tätäkäään kykyä itsestään irti pusertanut kuin vasta nyt jo vuosituhansia elettyään.
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 31 Heinä 2008, 21:47

Aran

Aran oli iloinen Torthonin puolesta, että tämä oli löytänyt uusia kykyjä itsestään. Se oli aina mukavaa.. Aran muisti yhä kuinka itsekkin oli hoksannut omat ajatustenluku taitoinsa.. sen jälkeen hän olikin lueskellut toisten ajatuksia innolla, kunnes kyllästyi ja vähensi sitäkin touhua.
"Vuorillahan asuu lohikäärmeitäkin, joten tuskin se tuleen syttyy. Olen kuullut että lohikäärmeet käyvät taisteluja vuorilla aina sillointällöin, mutta siitäkään en ole varma koska en ole itse käynyt siellä koskaan" Aran sanoi ja vilkaisi Torthonia, joka oli pistänyt pötkölleen maahan.
Aran käveli Torthonin viereen ja istui siihen... okei, se ei ollut soveliasta että kuningas istuskeli maassa kuin mikäkin paimenpoika, mutta juuri nyt häntä ei voinut vähempää kiinnostaa mitä hän teki.
"itseasiassa en ole koskaan käynyt metsää pidemmällä... paitsi kerran" Aran lisäsi, jäädessään miettimään missä kaikkialla oli käynyt... ja se alue oli erittäin pieni.
Torthon oli melko onnekas.. kun sai lennellä vapaana, eikä kukaan pahemmin häntä kaivannut vaikka tämä olisikin kadoksissa päivän tai pari. Aran jos katoaisi koko kylä menisi sekaisin. Joskus oli syvältä olla kuningas.
"koska aijot lähetä?" Aran kysyi lopulta vilkaisten Torthoniin.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Miwra » 01 Elo 2008, 12:01

Torthon

Torthon tiesi kyllä lohikäärmeistä, muttei hänelläkään ollut antaa Aranille varmuutta siitä kävivätkö ne taisteluita siellä. Hän oli nähnyt useitakin lohikäärmeitä eläessään, muttei koskaan ollut mennyt turhan lähelle, etenkin kun oli niin pieni niihin verrattuna. Olihan hän varsin pitkä jos ihmiseen tai haltijaan verrataan, mutta lohikäärmettä hän tuskin voisi koskaan voittaa vaikka osaisikin hallita tulta samaan tapaan kuin ne. Joskus todella suuresta koosta oli hyötyäkin...
Torthon ei voinut sanoa käyneensä kaikkialla, sillä toki hän taivaan tunsi ja oli lennellyt varmasti lähemmäs koko Cryptin ympäri mutta hän laskeutui harvoin maahan ja nytkin hän oli tehnyt sen vain saadakseen vatsaansa hieman täytettä ja niinhän hän oli saanutkin vaikka olikin ensin epäonnistunut yrityksessään. Hän oli aluksi myös katunut sitä että oli ylipäätään ryhtynyt laskeutumaan, mutta nyt kun hän oli löytänyt uuden taidon itsestään ja kiitos Aranin hänestä voisi olla tulevaisuudessa jotain hyötyäkin, ei Torthonilla loppujen lopuksi ollut mitään valittamista.

Viimeisiin sanoihin Torthon reagoi, koska kuningas oli esittänyt hänelle kysymyksen ja hetken hän taputteli etusormellaan huuliaan ennen kuin vastasi; "Enpä ole ajatellutkaan..." Sen paremmin hän ei osannut tuohon kysymykseen vastata, hänellä ei ollut kiirettä pois täältä, mutta toki hän tahtoi harjoitella voimiensa käyttöä, mikä edellytti vuorille palaamista ja jos kuninkaalla ei ollut hänelle mitään tehtävää niin ei hän nähnyt syytä jäädäkään tänne...
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 02 Elo 2008, 12:04

Aran

Torthon kertoi ettei ollut sen paremmin ajatellut, koska lähtisi. Ei sillä että Aran tästä eroon haluaisi, mutta pian pitäisi palata takaisin arkeen ja omiin hommiinsa. Torthonilla tuskin olikaan mitään tärkeää tekemistä.. kun ajatteli että tämä eli vuorilla ja.. niin.. Tuskin Torthonin piti paperihommia taikka kokouksia siellä pitää, saatika miettiä oman kansansa parasta.
"en tiedä sinusta mutta minun pitää kohta mennä. Kyllä sinä voit vielä jäädä tänne hillumaan, en pistä pahakseni, mutta minun on mentävä hoitamaan velvollisuuksia" Aran sanoi lopulta pyöritellen omia hiuksiaan.
Toisaalta Aranista olisi ollut kiva nähdä Torthonin vielä harjoittelevan. Oli mukava seurata kuinka toinen kehittyi, mutta Aran ei voinut olla varma halusiko Torthon niin kovasti yleisöä, kun harjoitteli. No, olihan mothman jo nyt suostunut kokeilemaan voimiansa Aranin silmien edessä, joten eipä tuo kai häntä haitannut.
"Kokeile vielä.. kokeile sytyttää jotain tuleen" Aran sanoi lopulta vilkaisten jälleen Torthoniin.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Miwra » 02 Elo 2008, 16:05

Torthon

Torthon ei tiennytkään mitään moisista velvollisuuksista. Hän ei osannut lukea, ei kirjoittaa eikä mothmaneilla ollut varsinaista hallitsijaa joten kenenkään ei tarvinnut huolehtia kansasta joka eli muutenkin niin erillään toisistaan että heistä oli mahdotonta pitää edes lukua. Mothmanit viihtyivät parhaiten yksin, tosin kyllä he muita taruolentoja sietivät, kuten Torthonkin nyt sieti Arania, vaikkei aluksi ollut tätä sietänytkään...kuitenkin mothmanit eivät suostuneet tekemään yhteistyötä keskenään, koska se olisi ollut niiden mietteiden mukaan heikkoutta eikä sellainen ollut koskaan hyvästä.
"Voisin itseasiassa lähteä takaisin", Torthon mutisi hetken mietyttään ja taivaalle tuijotettuaan. Aran oli juuri ilmoittanut että hänellä oli velvollisuuksia hoidettavana ja pian sen jälkeen tämä kuitenkin tahtoi että hän sytyttäisi vielä jotain tuleen?
Mothman naurahti matalasti, muttei noussut jaloilleen maasta.
"Arvon kuningas on hyvä ja etsii minulle jotain sytytettävää", hän sanoi käsiään levitellen sen merkiksi ettei täällä paljoa mitään poltettavaksi ollut, "Enkä ole aivan varma ilahtuisitko siitä jos sytyttäisin sinut tuleen."
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 03 Elo 2008, 19:04

Torthon ilmoitti että voisikin jo lähteäkkin. Pian sen jälkeen mothman nousi ylös ja levitteli käsiään sen merkiksi ettei ollut mitään mitä tuikata tuleen. Aran naurahti pienesti ja nousi ylös pudistellen päätään.
"eh, ei kyllä houkuttele syttyä tuleen.. eikä koko kyläkään siitä tykkäisi jos minut tuikkaisit" Aran aloitti kääntyen ympäri ja osoitti kauempana olevaa pientä kirsikka puuta.
"sytytä tuo tuleen.. täältä käsin" Aran sanoi hymyillen.
Hän halusi nähdä pystyikö Torthon käyttämään voimiaan pidemmällä matkalla vai jäisikö hänen taitonsa vain tulitikku tasolle. Olihan se melko iso askel näin äkkiseltään, mutta ainahan sitä voisi yrittää. Jos Torthon osaisi käyttää voimiaan pidemmälläkin matkalla, silloinhan hän olisi melkein yhtä tappava mitä lohikäärmeet.. paitsi tuskin voimassa voittaisi, mutta siitäkään Aran ei voinut olla varma.
"Kannattaa tähdätä kunnolla.." Aran huomautti hymyillen hieman vahingon iloisesti, mutta silti kannustavasti.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Miwra » 03 Elo 2008, 20:30

Torthon

Torthon ei todellakaan ollut aikeissa sytyttää haltijakuningasta tuleen koska siitäkös hän olisikin vihat niskoilleen saanut ja kaiken kukkuraksi hänhän oli nyt tämän alaisena? Alainen oli mothmanin mielestä väärä sana, mutta jotain sinne päin kuitenkin.
Torthonin katse kääntyi Aranin osoittamaan suuntaan ja tämä tuijotti puuta hetken, tuntien olonsa voimattomaksi. Kuinka hän ikinä saisi kirsikkapuun syttymään täältä käsin?
"Se olisi kyllä aikamoinen saavutus", hän naurahti hieman ja oli jo varma ettei onnistuisi saamaan edes pientä liekkiä aikaiseksi. Torthon puri huultaan ja hetken mietinnän jälkeen hän suoristi kätensä, tähdäten kämmenellään puuta kohti ja käänsi katseensa Araniin kun tämä jälleen puhui.
"Älä nyt aloita tai minä todellakin tähtään väärään suuntaan", mothman naurahti vaikkei edelleenkään ollut tosissaan. Hän koetti kaiken voimin, mutta kämmenestään singahtanut pieni tulipallo sammui kesken matkansa.
"Hups", Torthon inahti virne kasvoillaan, "Selvä, ehkä keskityn paremmin tällä kertaa..." Hän asetti kaiken keskittymiskykynsä tehtävään jossa ei harjoittelun jälkeen menisi niin kauaa kuin näin alkuvaiheessa. Hän antoi kuitenkin itselleen aikaa nyt kun oli vasta aloittelija voimiensa suhteen ja hetken kuluttua saikin aikaan hieman edellistä suuremman tulipallon joka jaksoi syöksyä kirsikkapuuhun saakka, muttei kuitenkaan onnistunut sytyttämään puuta kokonaisuudessaan. Vain muutaman oksan.
Huuliaan mutristaen Torthon kääntyi Aranin puoleen.
"Hyvä suoritus näin vähäisellä harjoittelulla?"
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 04 Elo 2008, 13:12

Aran

Aran jäi seisomaan Torhonin vierelle kun tämä keskittyi tehtäväänsä. Hän seurasi Torthonin jokaista liikettä tarkkaan, koittaen samalla ymmärtää miten Tortohn voimiansa käytti. Ilmeisesti ajatuksen voimalla, ei Torthon ainakaan mitään loitsuja alkanut latelemaan.
Ensimmäinen yritys jäi melko lyhyeksi. Aran naurahti pienesti, kun pieni tulipallo sammui kesken matkaa.
"Ei se mitään, yritä vain uudestaan." Aran totesi vaihtaen samalla painoaan jalalta toiselle ja risti kätensä puuskaan.
Toisella kertaa Torthon keskittyi enemmän ja sai kuin saikin aikaieksi tulipallon, joka lensi ihan kirsikka puulle asti, mutta ei sytyttänyt tätä kokonaan tuleen, vain muutaman oksan.
"Tuo oli jo melkoinen saavutus näin vähällä harjoittelulla" Aran totesi katsellen kirsikka puuta, jonka muutama hassu oksa vielä paloi, kunnes tuli hiipui ja jätti oksat savuamaan.
"Kyllä se siitä, kohta pystyt sytyttämään vaikka kokonaisen kylän tuleen" Aran sanoi, toivoen kuitenkin ettei se kylä olisi haltija kylä.. tuskin Torthon sellaista tekisi, nyt kun Torthon sattui olemaan heidän puolellaan.
"Mutta nyt minun on mentävä.. uskon että tapaamme jälleen, jos vain kutsun sinut paikalle" Aran sanoi muistaessaan että hänellä oli yhä Torthonin antama pilli taskussaan.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Miwra » 06 Elo 2008, 17:44

Torthon

Torthon katsoi työnsä tulosta ollen siihen silti suhteellisen tyytyväinen vaikkei se nyt mothmanille niin suuri saavutus ollutkaan. Hän ei kuitenkaan ollut harjoitellut vielä paljoa joten parempaa ei voisi olettaa hänen osaavan ennen kuin hän ennättäisi vuorille harjoittelemaan.
Torthon vain nyökkäsi Aranin sanoille ja jos olisi viitsinyt olisi kyllä poistanut toisen epäilyt ja sanonut ettei koskaan sytyttäisi haltijakylää tuleen, mutta hän oli jo aika varma siitä ettei kuningas edes uskonut hänen pettävän tämän luottamusta millään tavalla eikä sellainen Torthonin mielessä edes käynytkään.

Hän nyökkäsi jälleen ja kohosi maasta sen verran että varpaansa irtosivat maasta kokonaan, muttei lähtenyt vielä, jotta voisi kuulla mitä kuningas aikoi sanoa. Pieni hymynkare huulillaan mothman kumarsi pienesti Aranille.
"Tapaamme", hän mutisi ja nousi sitten ylemmäs lähtien lentämään vuoria kohti. Nyt hänellä olisi aikaa harjoitella voimiensa käyttöä ja hänestä tulisi vielä jonain päivänä astetta hyödyllisempi mothman.

//Kiitosta ^^//
Miwra
 

Edellinen

Paluu Tallit

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron