Mothman

Tallit sijaitsevat lähellä kokoustaloa. Talleilta löytyy isoja, tilavia karsinoita niin tavallisille hevosille, kuin myös hieman erikoisemmille ratsuille. Jokaisen olennon tarpeet otetaan huomioon ja eläimiä kohdellaan hyvin. Eri lajit pyritään pitämään erossa toisistaan ja sijoittamaan niille suunniteltuihin karsinoihin, tietyille käytäville. Tallit ovat erittäin isot, sillä siellä säilytetään suurinta osaa kylän asukkaiden ratsuista. Joillakuilla on ollut varaa hankkia oma talli ahtaaseen kylään, mutta suurin osa asukkaista on tyytynyt viemään lemmikkinsä yhteisille talleille hoitoon.

Tallit sisältävät neljä eri rakennusta: Ylimystöntallit, tavallisenkansantallit ja sotilaidentallit. Jokainen talli sisältää ainakin viisi eri käytävää, jolle erilaisia ratsuja sijoitetaan. Neljäs rakennus on täysin varastotilaan tarkoitettu. Varastorakennus on täynnä isompia ja pienempiä varastohuoneita, niin varusteille kuin ruokatarpeille. Pieniä varastohuoneita kukin voi itse vuokrata käyttöönsä, sillä vaikka tallit ovat yhteiset, tarvitsee jokaisen itse pitää huolta omasta ratsustaan. Tallimestari ja tallin työntekijät pitävät huolen korkea-arvoisten sotilaiden ja aatelisten ratsuista, mutta muut saavat hoitaa itse olentonsa. Kuitenkin, jos laiminlyöntiä ilmenee, puuttuu tallinhenkilökunta asiaan. Varastorakennuksessa sijaitsee myös tallimestarin työhuone, jonne voi mennä tiedustelemaan vapaita tallipaikkoja ja töitä.

Pihalla sijaitsee laitumet, jonne ratsuja voi viedä nauttimaan vapaudesta ja vehreästä nurmesta. Laitumet eivät kuitenkaan ole kauhean suuret, sillä piilopaikassa on rajoitetusti tilaa.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Aksutar » 15 Heinä 2008, 18:27

Aran

Aran katseli hiljaa ikkunasta ulos, kunnes alkoi hymyilemään itsekseen ja vilkaisi Torthoniin.. hän oli ottanut oman vapauden jälleen.
"Ei siinä ole mitään hävettävää.." Aran aloitti siirtäen katseensa Torthoniin "ettet tiedä hallitsetko jotain elementtiä vai et. En minäkään tiennyt että kykenen lukemaan toisten ajatuksia, kunnes eräänä päivänä hoksasin sen.. olin niin tylsistynyt - yhdessä kokouksessa - että aloin miettimään mitä muut ajattelivat.. yhtäkkiä kuulinkin toisten ajatukset.. oli se melkoinen yllätys kun tässä on jo monia vuosia eletty! Isäni osasi tuon taidon kanssa, mutta hän ei kerennyt sitä kertomaan minulle ennen kuin kuoli.. äitini taas ei ollut tietoinen koko asiasta." Aran selitti, kertoen nyt näin pienen esimerkin omien voimiensa hoksaamisesta.
"Yleensähän ne erityis kyvyt tulevat esiin jos niitä todella tarvitsee... ei sillä että tarvitsisin ajatustenluku kykyä tylsissä kokouksissa, mutta ehkä sinä tulet huomaamaan omat kykysi kun niitä kipeästi tarvitset" Aran lisäsi hymyillen pienesti.
Nyt hänestä tuntui että hän piti saarnaa omalle pojalleen.. tuntuihan se hassulta neuvoa jotakuta näinkin henkilökohtaisissa asioissa, mutta tulipahan ainakin puhuttua.. Torthon ei näemmä ollut kovin puheliasta tyyppiä, mikä toi hänessä enemmänkin mieleen eläimen kuin ihmisen.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Miwra » 15 Heinä 2008, 18:51

Torthon

"Mutta se kuulostaa typerältä", Torthon murahti äkäisesti enemmänkin vihaisena itselleen kuin kenellekään muulle ja repäisi uuden palan hupenevasta lihasta purren sitä raivokkaasti. Aranin tarina sai kuitenkin hänen vihansa itseään kohtaan hieman laantumaan ja hän päästi suustaan jonkun naurahduksen tapaisen kääntäen katseensa kuninkaaseen.
"Oikeasti?" Hän kysyi sitten ja katsoi toista hetken punaisilla, kiiluvilla silmillään ennen kuin käänsi katseensa takaisin lihaan kädessään. Jos totta puhuttiin ei Torthon koskaan ollutkaan joutunut niin kiperään tilanteeseen että olisi tarvinnut kaikkia voimiaan, hän pärjäsi usein pelkästään kynsillään ja viikatteellaan. Paitsi tänään hän ei olisi pärjännyt Aranin joukkoja vastaan vaikka olisi kuinka yrittänyt, jos siis ei olisi suostunut sopimukseen.

"Tiedätkö", Torthon mutisi naurahtaen, "Olen puhunut tänään enemmän kuin viimeisen tuhannen vuoden aikana yhteensä..." Hänelle se oli suuri asia ja jos hän olisi kyennyt niin viisaasti ajattelemaan niin sehän olisi ollut suuri saavutus sosiaalisella saralla.
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 16 Heinä 2008, 14:12

Aran

Aran nyökkäsi pienesti kun Torthon kysyi oliko niin oikeasti käynyt. Siinä samalla Aran sai hetken katsekontaktin Torthoniin ja kerkesi silmäillä tään punaiset, kiiluvat silmät ennen kuin Torthon käänsi ne takaisin lihaan. Oikeastaan Torthon vaikutti melko ujolta.. näin Aranin mielestä. Tosin melkein kaikki olivat melko hiljaisia ja ujojakin hänen seurassa.. kuninkaana olemisen varjopuolia. Jopa hänen paras ystävänsä oli melko.. jäykähkö hänen seurassaan, ainakin virka ajalla.
Sitten Torthon avasi suunsa jälleen - tällä kertaa ilman mitään syytäkän - ja kertoi että oli tänään puhunut enemmän kuin viimeisen tuhannen vuoden aikana.
"Ai.." Aran aloitti siirtäen katseensa takaisin Torthoniin "Minä taas olen puhunut tänään melko vähän verrattuna siihen mitä yleensä joudun puhumaan" Aran sanoi.. Torthonille tämä puhumismäärä voisi ollakkin suuri, mutta Aranille tänään oli ollut melko hiljainen päivä.
"Kuinka.. vanha sinä sitten olet?" Aran kysyi, kuullessaan että Torthon viittasi tuhanteen vuoteen.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Miwra » 16 Heinä 2008, 17:51

Torthon

Torthon jaksoi kummastella sitä, että Aran vielä pystyi puhumaan. Toinenhan oli nytkin puhunut niin paljon ja jos tämä puhui yleensä vielä enemmän niin kuinka tämän ääni kesti sen? Kestäisikö hänen äänensä sellaisen määrän puhumista? Oliko se varmasti normaalia? Toisaalta oliko yhtään mikään normaalia?
Torthon pudisteli päätään ajatuksilleen ja huomasi jo pian syöneensä koko lihan, paitsi yksi pala oli vielä jäljellä. Mothman otti sen käteensä ja katseli edelleen sylissään mieluummin kuin kuninkaaseen. Osittain häntä pelotti se mahdollinen kaiken pilaaminen, hän osasi pilata kaiken viime hetkillä usein hyvin taidokkaasti. Ehkä hän loukkaisi kuningasta tai puhuisi sivu suunsa. Sitten kuningas päättäisi raahata hänet tapettavaksi tai hän lusisi seuraavat tuhat vuotta vankilassa. Kaikennäköisiä kauhukuvia pyrki Torthonin päähän ja tämä koetti parhaansa mukaan pitää ne poissa uskotellen itselleen ettei Aran moista tekisi. Kuitenkaan hän ei voinut olla varma vaikka tämä niin uskottelisikin.
Kysymyksen kuullessaan Torthon sai hetken miettiä.
"Varmaankin 5000 vuotta, en muista", hän murahti vastauksensa ja vaikka kuinka pinnisteli hän ei saattanut muistaa kuinka kauan oli elänyt, "Muistini kestää vain 2000 vuotta."
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 16 Heinä 2008, 20:15

Aran

Torthon kertoi eläneensä ehkä 5000 vuotta... Aranin ilme muuttui yllättyneeksi ja hämmentyneeksi.. oliko Torthon niin vanha? Tosin Torthon lisäsi että hänen muistinsa kestää vain 2000 vuotta, joten tämä saattaisi ihan helpostikkin olla yli 5000 vuotta, jos ei kerran muistanut tarkalleen.
"tuo.. on melko kunnioitettava ikä" Aran sanoi hetken asiaa mietittyään.
"Edes haltijat eivät elä niin kauaa.. minä itse olen vasta 500 vuotias" Aran kertoi ja huomasi samalla että kaikki liha - jostain kumman syystä - oli jo kadonnut.
"olet näemmä valmis.." Aran sanoi irroittautuen pöydästä ja lähti kävelemään kohti ovia.
"Mennään nyt katsomaan sitä kirjaa" Aran sanoi vilkaisten olkansa yli ja jatkoi matkaa.

Hän johdatti Torthonin toiseen kerrokseen. Siellä käytävät olivat hieman pienempiä, mutta saattoi vain toivoa ettei Torthonille iskisi ahtaan/suljetunpaikan kammo. Pian he saapuivat suurille, puisille oville. Aran raotti toista oveaan sen verran että he mahtuivat sisään. niin kutsuttu kirjasto oli suuri ja valoisa, Sen molemmilla seinillä kulki hylly rivistö. Alkupäästä huone oli melko kapeahko kirjahyllyjen takia, mutta mitä pidemmälle meni sitä leveämmäksi se muuttui ja huoneen perällä oli pyöreä tila, jossa oli vain penkkejä.
"en muuten.." Aran aloitti kävellessään peremmälle "tiedä onko täällä kirjoja ihmisten kielellä.. haltja kielellä ainakin löytyy, jos sitä osaat lukea" Aran huomautti näin ohimennen.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Miwra » 16 Heinä 2008, 21:11

Torthon
"Jos se on haltijoille pitkä ikä niin", Torthon mutisi sitten pyyhkien kätensä yllään olevan viitan helmaan, "eikö sekin sitten ole kunnioitettava ikä?" Hän tiedusteli ja nousu ylös tuoliltaan Aranin perässä seuraten tätä minne häntä nyt ikinä aiottiin johdattaakin.
Pian selvisi että he olivat aikeissa mennä ainakin toisen kerrokseen ja Torthon seurasi kiltisti perässä sanomatta sanaakaan, vaikka kapeneva käytävä tuntuikin ahdistavalta. Ellei hän olisi todella tahtonut tietää mahdollisista kyvyistään hän olisi peruuttanut takaisin, mutta hän tahtoi tietää. Osasiko hän hallita jotain elementtiä? Oliko hänellä ylipäätään mitään muuta hyödyksi kelpaavaa kuin pituus ja pitkät kynnet? Tosin pituudestakin osasi olla haittaa ja niin osasi pitkistä kynsistäkin. Olisiko hänen mahdollisesta elementistäänkin siis haittaa vai hyötyä, vai molempia? Ja jos molempia niin kumpaa enemmän?

Aranin perässä Torthon saapui kirjastoon joka oli hänen onnekseen suuri ja mothmanin huulilta pääsi hiljainen, helpottunut huokaisu kun hän pääsi ulos ahdistavan kapeasta käytävästä.
Kuninkaan huomautus sai Torthonin pudistamaan päätään mietteliäänä.
"En osaa", hän sitten vastasi ja käänsi katseensa suuresta tilasta takaisin Araniin, "Josko sinä sitten luet?"
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 16 Heinä 2008, 23:53

Aran

Kuten Aran oli epäillytkin, Torthon ei osannut haltijakieltä. No, ei kai se ollut yllätys, harvat olennot osasivat haltija kieltä. Sitten Torthon ehdotti että Aran lukisi hänelle. Aran katsoi hetken aikaa mothmania, kunnes nyökkäsi, nostaen samalla etusormensa pystyyn.
"Heti kun näköni paranee" Hän sanoi.
Hänen näkönsä oli yhä hieman sumea, eikä hän uskonut että kykenisi lukemaan vielä vähään aikaan.. Hetken hän katsoi Torthonia, kunnes hymähti pienesti.
"Niin siis.. en tiedä huomasitko sinä mutta siellä laitumella, minä olin täysin sokea. Minulla on periytyvä tauti ja joskus menetän näköni kokonaan.. toisinaan vain minuuteiksi toisinaan jopa päiviksi" Aran kertoi...
Itseasiassa hän ihmetteli miksi oli juuri kertonut tuon.. vain harva, todella harva tiesi että hänellä oli tuo sairaus. Ei kukaan huomannut edes silloin kun Aran oli sokea, kiitos Artin.. Art aina neuvoi hänelle, toimi hänen silminään.
"et.. sitten kerro tätä kenellekkään" Aran sanoi hetken mietittyään.
"Luotan siihen ettet kerro" Hän lisäsi nostaen katseensa Torthoniin.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Miwra » 17 Heinä 2008, 09:57

Torthon

Taas kerran hän oli ällikällä lyöty. Aran oli ollut sokea? Mistä hän nyt olisi voinut tietää oliko toinen sokea kun hän ei yleensäkään ollut kiinnittänyt huomiotaan haltijoiden silmiin tai haltijoiden käyttäytymiseen? Tuollaisesta sairaudesta Torthon ei kuitenkaan ollut aiemmin kuullutkaan. Kyllä hän sen oli joskus kuullut että ihmiset ja haltijat sairastelivat, mutta ei hänhän tiennyt millaisia sairauksia ne normaalitkaan sairaudet olivat ja tämä oli periytyvä, mikä kuninkaalla oli.
Silloin kun mothman sairastui se tarkoitti vain sitä, että se oli kuolemaisillaan ja että sen voisi vielä nipinnapin pelastaa jos tietäisi mitä tehdä. Torthon ei ollut viimeisen kahden tuhannen vuoden aikana sairastellut, mikä tarkoitti sitä ettei hän ollut meinannut kuolla.

Hän naurahti Aranin jälkimmäisille sanoille, vaikka eihän niissä sinänsä ollut mitään huvittavaa...oli vain eräs pieni seikka joka ylipäätään esti häntä kertomasta toisen sairaudesta kenellekään.
"Kelle minä edes kertoisin kun en tunne ketään?" Torthon kysyi sitten virne kasvoillaan kunnes jatkoi hieman mietteliäänä, "...paitsi sinut nyt..."
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 17 Heinä 2008, 12:29

Aran

Aran hymähti pienesti kun Torthon sanoi ettei hänellä ollut edes ketään jolle kertoa, paitsi Aran nyt.
"kunhan varmistin." Aran sanoi ja käveli kirjahyllyn luokse.
Hän lähti selaamaan kirjojen selkämyksiä, etsien vanhoja kirjoja missä kerrottaisiin Mothmaneista edes jotain tai sitten elementti kirjoja, joissa voisi olla maininta mothmaneista, mikäli nämä hallitsivat jotain elementtiä.
Tosin saattoi olla myös niin ettei mitään tietoa löytynyt. Haltijoiden kirjastossa oli kyllä ikivanhoja kirjoja, mutta ei Aran osannut varmaksi sanoa, löytyisikö sieltä mitään mothmaneihin liittyvää.. kuten varmaan oli tullut huomatuksi, mothman ei ollut edes tunnettu enää täällä päin.
"täytyy kyllä myöntää että ihmettelen hieman miten sinä tänne eksyit" Aran sanoi selatessaan kirjoja ja nappasi samalla yhden jos toisenkin kirjan käteensä.
"Mikset vaikka käynyt aroilta nappaamassa peuraa? Ei sillä, oli ihan mukavaa että 'piipahdit' tännekkin" Aran sanoi vilkaisten Torthoniin.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Miwra » 17 Heinä 2008, 15:20

Torthon

Torthon seurasi sivummalta kun Aran selasi kirjojen selkämyksiä. Hän ei uskaltanut mennä lähemmäs, koska pelkäsi kuitenkin möhlivänsä kaiken. Kömpelyyksissään kaatavansa hyllyn kuninkaan päälle ja siitäkös syytökset sitten saisi ja joutuisi pian johonkin vankilaan tai teloitettavaksi. Kyllähän Torthonilla kaikenlaisia mielikuvia riitti, eikä hän jaksanut uskoa siihen että osaisi käyttäytyä kunnolla ja varoa kirjahyllyjä.
Torthon puri huultaan ja koetti sulkea korvansa omilta syytöksiltään. Kaikki huonot muistot tunkivat päähänsä ja mothman veti tuolin alleen jolle saattoi istuutua ja painaa pään käsiinsä.

Hän ei kohottanut katsettaan kuullessaan Aranin sanat, tyytyi vain naurahtamaan pienesti.
"Koetan vain pitää itseni hengissä muiden mielissä", Torthon henkäisi ehkä hieman turhautuneenakin, "En tahdo tulla unohdetuksi..."
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 17 Heinä 2008, 20:37

Aran

Aran kuunteli hiljaa kun Torthon kertoi koittavansa pitää itsensä elossa muiden muistoissa. Siinä vaiheessa Aran pysähtyi hetkeksi paikoilleen ja katsoi kirjoihin. Olihan se melko surullista että kaikki unohtivat.. Haltijoillakin oli ollut melkein se kohtalo, kun he muuttivat piilopaikkaan ja pysyivät hiljaa.. mutta sitten aloitettiin jälleen sotimiset ja he palasivat pintaan. Aran muisti sen erittäin hyvin, hän kun sattui olemaan se joka käski aloittaa sotimiset.
"Et sinä unohdetuksi tule.. et nyt kun minä tiedän sinusta" Aran sanoi lopulta kävellen takaisin Torthonin luokse.
"Minä pidän huolen ettei sinua.. tai teitä unohdeta" Hän lisäsi laskiessaan kirja pinkan pöydälle.
"Mutta ihmettelen kyllä miten olet pysynyt pimennossa näinkin kauan. Olen.. tai siis, minulla ainakin on pieni muisti kuva että olisin lukenut mothmaneista jostain erittäin vanhasta kirjasta, mutta muuten teistä ei ole puhuttu melkein mitään. Harva täällä tuntee edes koko rotua.." Aran kertoi istuessaan alas ja lähti selaamaan kirjoja näin päällisin puolin, katsellen lähinnä kuvia.. siltä osin mitä näki.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Miwra » 17 Heinä 2008, 21:40

Torthon

Torthon ei vastannut Aranin sanoihin mitään, mutta hän oli silminnähden kiitollinen siitä mitä toinen lupasi. Tai ainakin koetti tehdä. Eikös se yritys ollut tärkeintä vai? Joka tapauksessa hän katso kirjapinoa pöydällä uskaltamatta kuitenkaan edes koskettaa niitä. Hän olisi kuitenkin vain repinyt ne rikki kynsillään tai muuten vahingoittanut niitä. Kömpelö mothman...
Sen sijaan hän katsoi kirjojen kansia, vaikkei siitä toiselle paljoa apua ollutkaan. Hän vain ei tiennyt paljoa itsestään ja tahtoi niin kovasti tietää enemmän.

"Hmmh...olen ollut enemmänkin...ihmisten kylän suunnalla...muista en tiedä", Torthon sitten sanoi, "Enkä muista alkuvuosiani, joten en osaa sanoa olenko kenties koettanut pysyä piilossa." Hän katseli kirjoja, muttei edelleenkään koskettanut vaan odotti että kuninkaan näkö paranisi, jotta tämä pystyisi jälleen lukemaan. Torthon itse ei osannut lukea edes ihmisten kieltä, joten hänestä tuskin olisi paljoa apua tässä.
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 18 Heinä 2008, 14:11

Aran

Torthon kertoi että on ollut enemmänkin ihmisten kylän suunnalla. Hän myös kertoi ettei muistanut alkuvuosiaan, joten saattoi ihan hyvin olla että hän oli piilotellut silloin. Aran nyökkäsi pienesti käännellessään kirjan sivuja. Hän ei yhäkään nähnyt kunnolla teksitä, kuvienkin katselukaan ei ollut helppoa, mutta kyllä se tästä.. ellei hänen näkönsä jäisi tällaiseksi pidemmäksi aikaa. Sitten pitäisi odottaa kauemmin tai pistää joku muu lukemaan.
Hän siirsi kirjan kauemmaksi ja otti hieman vanhemman, vanhan myytti kirjan käsiinsä ja lähti selaamaan sitä. Kirjassa oli erittäin paljon kuvia muinaisista olennoista.. osa niistä oli kadonnut tai sitten niiden olemassa oloa ei ole voitu todistaa. Ja sieltähän se löytyi.. Mothman.
"nyt ainakin löytyi jotain.." Aran sanoi kääntäen kirjaa hieman Torthoniin päin, jotta tämänkin näkisi.
Aukeamalla oli suuri, mutta melko sekava kuva mothmanista. Tekijä ei selvästikkään osannut päättää miltä Mothman näytti, joten se oli tavallaan jätetty kesken. Siltä puuttui kasvot.. sen Arankin erotti. Pää oli vain soikea möllykkä, johon oli piirretty korvat ja apuviivat valmiiksi, mutta siihen se oli jäänyt.
".. tämän perusteella mothmanit eivät todellakaan ole kaikkien tiedossa" Aran sanoi siristäen silmiään hieman, nähdäkseen paremmin.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Miwra » 18 Heinä 2008, 15:39

Torthon

Torthon naputteli kynsillään pöydän pintaa, kun ei muuta uskaltautunut tekemään. Juuri nyt hänen ei kannattaisi möhliä tilannetta, kun oli vieläpä kuninkaan seurassa. Hän käänsi katseensa pöydästä nopeasti Araniin kuullessaan tämän sanat. Hän katsoi kuvaa hetken pää kallellaan ja naurahti.
"Sekava kuva ainakin", Torthon tyytyi sanomaan, virnistäen pienesti. Tuon kuvan piirtäjä ei selvästikään ollut joko nähnyt mothmania tai sitten niin nopealta vilaukselta ettei osannut sanoa edes sitä miltä sen kasvot näyttivät. Ehkä pitäisi jossain vaiheessa uusia tuo kuva, nyt kun oli yksi mothman, josta ottaa mallia.
"Sano kun kykenet lukemaan sen", Torthon sanoi mietteliäänä ja alkoi todella pohtia olisiko kirjasta sittenkään apua. Olisiko ylipäätään yhtään kirjaa josta olisi apua. Ihmisten kuninkaalla olisi saattanut olla enemmän materiaalia, Torthon kun ainakin oli - kuten oli sanonutkin - viettänyt enemmän aikaa siellä päin. Nyt kuitenkin oltiin haltijakuninkaan linnassa. Torthonilla ei ollut kiire saada asiaa tietoonsa vaikka tottakai häntä jännitti tietää omasiko hän jotain suurempia voimia kuin mitä oli tiennytkään, kuitenkin hänellä oli vielä niin paljon elinvuosia jäljellä, ettei muutama päiväkään pitkältä odotusajalta tuntuisi.
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 18 Heinä 2008, 18:15

Aran

Aran nyökkäsi Torthonin huomauttaessa että kuva ainakin oli sekava. Siihen piti kyllä saada parempi.. nyt kun oli elävä mothman paikalla. Tosin Aran ei itse osannut piirtää paitsi korkeintaan karttoja.. mutta hän kyllä tunsi erään, joka oli erittäin hyvä piirtämään.
"en.. varmaan vielä tuntiin kykene lukemaan jos edes silloinkaan" Aran sanoi koettaen saada selvää tekstistä.
Nyt Aran suorastaan toivoi että kirja olisi kirjoitettu ihmisten kielellä.. sitä oli helpompi lukea ja kirjaimetkin olivat selvempiä.. mutta nyt ei auttanut mikään muu kuin odottaa.
"kuule.." aran aloitti siirtäessään katseensa kirjan kuvasta Torthoniin ja silmäili tätä hetken aikaa
"Suostuisitko sinä malliksi jos päivittäisimme kirjan kuvan?" Aran kysyi, kääntäen katseensa takaisin kirjaan ja tuijotti kesken eräistä kuvaa, aivan kuin se voisi itse alkaa hahmottamaan itseään valmiiksi.
"ystäväni voisi piirtää sinut.. hän on erittäin hyvä piirtämään" Aran lisäsi.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

EdellinenSeuraava

Paluu Tallit

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron