Mothman

Tallit sijaitsevat lähellä kokoustaloa. Talleilta löytyy isoja, tilavia karsinoita niin tavallisille hevosille, kuin myös hieman erikoisemmille ratsuille. Jokaisen olennon tarpeet otetaan huomioon ja eläimiä kohdellaan hyvin. Eri lajit pyritään pitämään erossa toisistaan ja sijoittamaan niille suunniteltuihin karsinoihin, tietyille käytäville. Tallit ovat erittäin isot, sillä siellä säilytetään suurinta osaa kylän asukkaiden ratsuista. Joillakuilla on ollut varaa hankkia oma talli ahtaaseen kylään, mutta suurin osa asukkaista on tyytynyt viemään lemmikkinsä yhteisille talleille hoitoon.

Tallit sisältävät neljä eri rakennusta: Ylimystöntallit, tavallisenkansantallit ja sotilaidentallit. Jokainen talli sisältää ainakin viisi eri käytävää, jolle erilaisia ratsuja sijoitetaan. Neljäs rakennus on täysin varastotilaan tarkoitettu. Varastorakennus on täynnä isompia ja pienempiä varastohuoneita, niin varusteille kuin ruokatarpeille. Pieniä varastohuoneita kukin voi itse vuokrata käyttöönsä, sillä vaikka tallit ovat yhteiset, tarvitsee jokaisen itse pitää huolta omasta ratsustaan. Tallimestari ja tallin työntekijät pitävät huolen korkea-arvoisten sotilaiden ja aatelisten ratsuista, mutta muut saavat hoitaa itse olentonsa. Kuitenkin, jos laiminlyöntiä ilmenee, puuttuu tallinhenkilökunta asiaan. Varastorakennuksessa sijaitsee myös tallimestarin työhuone, jonne voi mennä tiedustelemaan vapaita tallipaikkoja ja töitä.

Pihalla sijaitsee laitumet, jonne ratsuja voi viedä nauttimaan vapaudesta ja vehreästä nurmesta. Laitumet eivät kuitenkaan ole kauhean suuret, sillä piilopaikassa on rajoitetusti tilaa.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Miwra » 18 Heinä 2008, 21:09

Torthon

"Sitten pitää kai odottaa", Torthon tuumi, vaikkei se häntä haitannutkaan, kunhan vain keksisi jotain tekemistä siksi ajaksi. Hän rapsutteli pitkillä kynsillään niskaansa, mutristellen huuliaan, kunnes käänsi katseensa kysymyksen kuullessaan Aranin puoleen. Hetken hän tuijotti tätä kuin ei olisi tajunnut kysymystä ja saattoi jo vaikuttaa siltä että hän kieltäytyisi oitis. Mothman käytti katsettaan kirjassa ja nyökkäsi sitten hitaasti.
"Ehkä", Torthon sanoi ensiksi, kunnes korjasi hetken mietinnän jälkeen, "Suostuisin." Hänellä ei kokemusta ollut ei piirtämisestä eikä mallina olemisesta, mutta hän saattoi kyllä päätellä että se tarkoitti istumista ja paikoillaan pysymistä.
Piru vie, hän oli huono sellaisessa. Ehkä hän malttaisi olla tarpeeksi kauan aloillaan, jotta kuvasta saisi edes hieman paremman kuin mitä tuossa kirjassa, koska se jos jokin oli surkeasti tehty.
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 19 Heinä 2008, 17:45

Aran, Arathet

Torthon lupautui malliksi jos kirjaan piirrettäisiin parempi kuva. Aran hymyili pienesti ja nyökkäsi, nyt he ainakin saisivat päivitettyä kirjojaan jonkin verran.
"jos odotat täällä hetken aikaa? käyn etsimässä Arathetin, tulemme pian takasin." Aran sanoi noustessaan ylös ja poistuikin pian kirjastosta, jättäen Torthonin hetkeksi yksin.
Kului noin vartti ja pian Aran palasikin kera toisen haltijan. Toinen oli hieman lyhyempi mitä aran, hieman laihempi ja sirompi ja toisin kuin Aranilla, hänellä oli täysin suorat hiukset.
"Torthon tässä on Arathet, minun neuvonantajani" Aran sanoi heidän saapuessaan peremmälle.
Arathet kumarsi pienesti ja jäi sitten silmäilemään Tortohina kuin ei ennen olisikaan nähnyt mothmania.. itse asiassa hän ei ollutkaan.
"sillä välin kun te päivittelette kuvaa, minä käyn tarkastamassa toisen kirjaston, josko sieltä löytyisi jotain" Aran sanoi ja jätti Tortohin ja Artin kaksistaan.

Hetken aikaa Art oli suoraan sanottuna hämmentynyt siitä että Aran lampsi tuosta vain pois paikalta, mutta toisaalta eihän häntä edes tarvittu täällä.
"tuota.." Art aloitti kävellessään pöydän ääreen ja istui alas, katsellen kesken eräistä kuvaa "Sinun ei välttämättä tarvitse kokoajan istua aloillasi, riittää vain että näytät kasvosi sillointällöin" Art sanoi alkaen kaivamaan olkalaukustaan piirrustus tarvikkeita.
"en olekkaan ennemmin nähnyt yhtään mothmania.." Art sanoi katsellessaan kirjaa, lukaisten nopeasti ensimmäisiä rivejä tekstistä, jotta saisi edes jonkinlaisen kuvan siitä, minkälaisen otuksen kanssa oli tekemisissä.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Miwra » 19 Heinä 2008, 18:47

Torthon

Torthon kohotti kulmiaan Aranille mutta nyökkäsi sitten. Hän ei ollut olettanut että tämä olisi heti tahtonut kuvan päivitettäväksi, tosin siinähän se meni samalla kun odotettiin kuninkaan näön paranemista, joten hänellä ei ollut mitään valittamista sen suhteen ja olisihan se kurjaa hänellekin lennellä edestakaisin linnan ja vuorten väliä.
Torthon odotti ja tutki kynsiensä alusia sen aikaa, vaikka se olikin usein hyvin vaikeaa kun kynnet olivat niin pitkät.
Aranin saapuessa takaisin hän oli lähes huokaista helpotuksesta, mothmanit olivat malttamattomia ja lyhytpinnaisia, vaikka olisikin olettanut etteivät nämä niin kiireisiä olleet. Eivätkä olleetkaan, Torthon vietti usein päivänsä vain maaten, mutta jos jotain tiettyä asiaa piti odottaa hän osasi olla erittäin kärsimätön silloin tällöin.

Torthonin kulma kohosi kun Arathetiksi esitelty neuvonantaja kumarsi pienesti ja nyökäytti tälle sitten päätään hieman tuntien itsensä varsin vaivautuneeksi tutukivan katseen alla.
Hän käänsi pian katseensa Aranin suuntaan ja tyytyi jälleen vain nyökkämään tämän sanoihin, hän kun oli tänään käyttänyt ääntään jo niin paljon...mistäs sitä tiesi jos hän ei pian kykenisi edes puhumaan enää?
Torthon nyökkäsi jälleen Arathetin sanoille ja kallisti päätään sitten tämän kaivellessan olkalaukkuaan, muttei sanonut mitään ennen toisen seuraavaa toteamusta.
"Enkä yhtään ihmettelekään", hän sitten mutisi matalalla äänellään ja rapsutti kynnellään takaraivoaan.
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 20 Heinä 2008, 20:53

Art

Art sai huomata että Torthon ei ollut kovinkaan puhelias.. joko tämä oli ujo tai sitten ei muuten vain puhunut paljoa. no, ei Artkaan kovin puhelias yleensä ollut, hän kun oli neuvonantaja ja puhui vain silloin kun kysyttiin. Muuten hän piti suunsa supussa ja kuunteli kiltisti.
"no, ei tässä varmaan kauaa mene" Art sanoi ja vilkaisi nopeahkosti Torthonin kasvoja, silmäillen jokaisen yksityiskohdan ja alkoi piirtämään.
Piirtäessään hän vei kasvonsa melko lähelle paperia ja teki millin tarkkaa työtä, aina välillä perääntyen kauemmaksi ja katseli tekelettään.
Pikku hiljaa kuva alkoi muovautua paremmaksi ja paremmaksi, melkein suoraksi valokuvaksi Torthonista. Art ei pahemmin kehuskellut piirrustus taidollaan, mutta ei nyt sanonut suoraan olevansa keskivertoa huonompikaan.
Sitten Art pysähtyi hetkeksi ja vilkaisi Torthonia epäilevästi, katsoen tätä hiljaa.
"et kai ole vakoilija?" Art kysyi vaihtaen ilmettään astetta vakavammaksi.
Art - toisin kuin Aran - ei luottanut kehen tahansa vastaan tulevaan taruolentoon. Hän tiesi että pettureita oli molemmin puolin joten yhtä hyvin Torthon saattoi olla ihmisten puolella.. varsinkaan kun tätä ei oltu ennemmin nähty ja nyt ilmestyi tänne yks kaks... Artista se oli hieman epäilyttävää, mutta toisaalta hän oli joskus liiankin varovainen uusien tuttavuuksien suhteen.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Miwra » 20 Heinä 2008, 21:07

Torthon

Torthon vain nyökkäsi ja istui paikoillaan katsellen ympärilleen huoneessa. Hiljaisuuden vallitessa hän ehti jo toivoa että Aran palaisi, hiljaisuus ei aina ollut hyvä asia, sen hänkin oli oppinut tietämään metsissä ollessaan. Katse kääntyi Arathetin piirtämispuuhiin ja päänsä kallistui hieman. Sehän alkoi jo olla aika näköinen.
No, jos Torthonista ei muuhun ollut niin ehkä sitten uudistamaan vanhoja kirjoja joiden kuvat olivat kertakaikkiaan surkeat.

Torthon naurahti Arathetin kysymykselle ja mietti hetken ennen kuin vastasi.
"Ei, en ole", hän sanoi sitten virnistäen nopeasti, "Ja jos olisinkin en varmaankaan kertoisi sitä sinulle. Mutta ole huoleti, annan mothmanin sanan siitä etten ole vakoilija." Hän vain ei viitsinyt kertoa toiselle sitä kuinka usein mothmanit tapasivatkin valehdella. Tässä tapauksessa Torthon ei kyllä valehdellut, mutta hän tykkäsi olla salamyhkäinen eikä tahtonut paljastaakaan itsestään kaikkea jotta jännitys pysyisi ilmassa. Toisaalta Arathetilla oli kirja vieressään, se todennäköisesti kertoi että mothmanit olivat usein pahimmanlaatuisia valehtelijoita, jos sille päälle sattuivat.
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 21 Heinä 2008, 13:34

Art

Art katsoi yhä epäillen mothmaniin vaikka tämä kertoi ettei ollut vakooja. Millainen oli mothmanin sana? voisiko siihen luotta? Ei Art teinnyt.. ei hän oikeastaan luottanut kenenkään sanaan, paitsi niiden jotka tunsi oikeasti. No, hällä väliä. Art nyökkäsi pienesti Torthonille ja jatkoi piirtämistä. Vaikka asia nyt jäisikin tällä kertaa tähän, ei se tarkoittanut että Art antaisi asian olla. Hän voisi ihan hyvin pitää Torthonia silmällä, hän oli ennenkin pitänyt muita silmällä ja sehän onnistui häneltä erittäin hyvin, kiitos korkean arvon.
"no, tämä on jo kutakuinkin valmis.." Art totesi sitten hetken piirrettyään ja nojautui kauemmaksi katsomaan kuvaa.
Se oli jo oikeastaan valmis, mutta Art oli pikku tarkka varjojen ja pienten yksityiskohtien suhteen, joten hänen mielestään se ei ollut valmis.
"Miksi te edes näitä kirjoja selaatte?" Art kysyi ohimennen vilkaisten pöydällä olevaa kirjakasaa.. vanhoja myytti kirjoja ja elementti kirjoja? Etsivätkö nämä tietoa Mothmaneista vai muuten vain selasivat aikansakuluksi kirjoja.. tuskin, kai tällä oli jokin tarkoituskin... varsinkin kun Aran oli lähtenyt etsimään lisää kirjoja.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Miwra » 21 Heinä 2008, 13:45

Torthon

Torthonia ei niin kiinnostanut uskoiko Arathet hänen sanojaan, tärkeintä oli että Aran luotti häneen. Kuninkaan luottamuksella hän saisi itsensä pidettyä toivon mukaan edes hetken ajan hengissä niin ettei tämä joukkoineen tappanut häntä siihen paikkaan. Eihän hän tietenkään voinut olla varma kuinka suuri valta Arathetillä oli asioiden suhteen ja kuinka paljon Aran tähän luotti.
Antamatta sen seikan häiritä itseään käänsi Torthon katseensa sylistään kirjaan, kun toinen ilmoitti kuvan olevan kutakuinkin valmis. Tiedä sitten mitä sekin tarkoitti, mutta joka tapauksessa hän oli hyvillään voidessaan edes päivittää kuvansa vanhaan myyttikirjaan. Kiitos Arathetin piirrustustaitojen kuva oli juuri hänen näköisensäkin.

Seuraava kysymys sai Torthonin hetkeksi miettimään sitä pitäisikö hänen edes kertoa toiselle miksi he kirjoja selasivat. Lopulta hän kuitenkin tuli siihen tulokseen ettei tämä totuus häntä tappaisi.
"Koetamme ottaa selvää onko minusta loppujen lopuksi mitään hyötyä", hän vastasi vaikkei epäillytkään sitä, että Aran hänet pois heittäisi jos hän ei mitään elementtiä hallitsisi.
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 23 Heinä 2008, 13:46

Aran, Art

Torthonin vastaus sai Artin hieman hämilleen.. hyötyä? Totta kai noin isosta - ja pelottavasta - otuksesta oli hyötyä, siitä oli turha väitellä... jos ei muuta hyötyä niin mothman voisi pelotella ihmiskylän naisia, nämä kun saivat sydänkohtauksen jo pimeällä kujalla liikkuvasta kissasta.
"no.. jatkakaa te vain etsintöjänne, mutta epäilen ettei näistä kirjoista löydy etsimäänne" Art sanoi noustessaan ylös ja lisäsi "Kuvakaan ei pitänyt paikkaansa ja kirjat ovat ikivanhoja.. joten epäilen niiden sisällön paikkansapitävyyttä".
Sen sanottuaan Art lähti kävelemään oville päin ja poistui huoneesta... ei hän tiennyt oliko hyvä jättää mothman yksinään huoneeseen, mutta tehty mikä tehty.
No, ei aikaakaan kun Aran tuli takaisin paikalle, mukanaan yksi kirja. Enempää hän ei ollut löytänyt toisesta kirjastosta, vaikka se olikin suurempi mitä tämä.. varmaan sen takia sieltä olikin vaikea etsiä.
"Kuva on näköjään valmis" Aran huomautti saapuessaan paikalle ja istui alas selaamaan kirjoja.
Hänen näkönsä oli jo parempi, mutta siltikin hän joutui yhä siristämään silmiään hieman.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Miwra » 23 Heinä 2008, 18:26

Torthon

Torthon ei pitänyt Arathetin sanoista, hän tahtoi niin kovasti tietää enemmän siitä osasta itsessään johon ei ollut vielä ehtinyt - tai osannut - tutustua itsekseen. Toisen sanat vain lannistivat kaiken hänen intonsa ja hän alkoi todella pohtia löytyisikö kirjoista mitään hyödyllistä tietoa. Huultaan purren hän seurasi sivusilmällä kun toinen poistui huoneesta ja hänen teki jo mielensä kääntää koko kirjasto ympäri ja palata sen jälkeen takaisin vuorille, jonne hän voisi jäädä koko loppuiäkseen eikä hänen tarvitsisi poistua sieltä koskaan.

Torthon ei kuitenkaan liikahtanutkaan ennen kuin Aran palasi ja hän käänsi hitaasti masentuneen katseensa tähän, nousten ylös tuoliltaan.
"Ehkä se tosiaankin on turhaa? Koettaa edes etsiä yhtään mitään noista surkeista, vanhoista kirjoista?" Hän sitten ehdotti kulmaansa kohottaen, kääntäen sitten katseensa toisaalle.

//Tosiaan, mie täs mietin et oiskoha hällä sit jotai elementin hallinta hössää? Sinänsä nyt ku iteki asiaa mietin niin Torthonhan on sen verran punanen - hiukset, silmät, yms. yms. - et ehkä sillä vois olla jotain tekemistä tulen kans? ^^"//
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 24 Heinä 2008, 12:47

Aran

Aran kohotti katseensa Torthoniin kun tämän lausui ehkä hieman alakuloisen lauseen. Mitä jos kirjoista ei olisikaan apua? Aran katsoi hiljaa Torthoniin, kunnes hymyili pienesti ja pudisti päätään.
"Ainahan sitä voi yrittää. kyllä näistä nyt jotain pitää löytyä ja vaikka ei löytyisi, niin tulipahan aikaa kulutetuksi. Ei minulla ainakaan ole tämän parempaa tekemistä, sinusta en sitten tiedä" Aran sanoi ja alkoi selailemaan kirjoja.
Nyt Arankin alkoi miettimään, löytyisiköhän kirjoista mitään? Ne olivat kyllä vanhoja, mutta eihän se tarkoittanut että niissä ei olisi mitään tietoa. Yleensä juuri vanhoista kirjoista löytyi tietoa paremmin kuin uusista.. ainakin näin "oudossa" tapauksessa.
Mutta se oli tietenkin eriasia, oliko Mothman niin tunnettu laji aikoja sitten. Aran ei koko ikänsä aikana ollut nähnyt yhtään saatika kuullut näista puhuttavan, paitsi nyt. Joten ei Mothman niin yleinen laji ollut ollut viiteensataan vuoteen.
"no.. voisin jo koittaa lukea näitä" Aran sanoi ja siristi silmiään, lähtien hiljaa itsekseen lukemaan kokukeroista, erittäin kaunista kirjoitusta.

// siehän sen päätän :D että jos haluat että siltä jotain voimia löytyy niin sano vaan :3 ittekkin kyllä aina ajattelin että Torthonilla ois jotain tekemistä tulen kanssa, kun sillä on just punaset silmät ja hiukset :D //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Miwra » 24 Heinä 2008, 14:28

Torthon

Torthon kurtisti kulmiaan Aranin sanoille, alkaen itsekin kunnolla miettiä. Sanoissa oli pointtinsa, ei hän mothmanillakaan mitään tekemistä vuorilta löytyisi ellei hän sitten jälleen tahtoisi nukkua tai muuten vain maata ja miettiä kuinka kuluttaa aikaansa. Se kuitenkin olisi typerää jos hän juuri olisi kieltäytynyt siitä tavasta kuluttaa aikaa, joten hän käänsi katseensa kuninkaan ja kirjojen suuntaan, istuutuen uudelleen paikalleen.

"Sitten kun pystyt", Torthon mutisi Aranille kuin tehdäkseen sanoillaan selväksi ettei hänellä ainakaan minnekään kiire ollut. Hänellä ei ollut paljoa velvollisuuksia - ellei mahdollisesti tulevia velvollisuuksia laskettu - joten hänellä ei olisi kiire yhtään minnekään. Ruokaakin hän oli saanut eikä vatsansa ainakaan vielä tuntunut lisää kerjäävän, joten mothman otti mukavan asennon tuolilta ja katseli kirjoitusta pää kallellaan ymmärtämättä kuitenkaan sanakaan tekstistä. Tosiaan, kukapa hänet olisi lukemaan tai kirjoittamaan opettanut?

//En vaa osaa päättää ^^" Okei, okei...sovitaan et sill on. Sehän vois iteasias pystyy jollain tapaa "syoksemään" sitä tulta silmistään, yms. yms. Itseasiassa menenkin päivittelemään sen hahmoesittelyn :DD//
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 25 Heinä 2008, 13:38

Aran

Aran keskittyi täysin lukemiseen. Hän alkoi jo pikku hiljaa näkemään yhä paremmin ja paremmin, joten lukeminen alkoi sujua nopeammin. Hänen katseensa lipui yli rivien, etsien jotain tietoa mothmaneista. Oikeastaan vielä ei ollut tullut vastaan mitään uutta, mitä Aran ei jo olisi kuullut Torthonilta. Tosin sitten alkoi löytymään jo jotain.
"tässä.. ei varsinaisesti sanota että mothmanit osaisivat hallita mitään elementtiä, mutta poikkeuksia löytyy" Aran sanoi lukien tekstiä.
"Eli sinulla voi ihan hyvin olla erikoiskykyjä. Sinun pitää vain löytää elementtisi" Aran lisäsi, nostaen katseensa kirjasta Torthoniin.
Hetken kuningas silmälili mothmania, aivan kuin etsien tästä jotain aarretta. Torthon oli kyllä melko punapainotteinen.
"jos sinulla jokin elementti on hallinnassa, veikkaisin sen olevan tuli.. hiustesi ja silmiesi perusteella" Aran sanoi laskien katseensa taas kirjaan ja lukaisi nopeasti läpi viimeisetkin rivit, joilta ei kyllä löytynyt mitään sen kummempaa.

// selvä ^^ //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Miwra » 25 Heinä 2008, 14:06

Torthon

Torthon puri huultaan ja tunsi jännittyneisyyden kuplivan vatsansa pohjalla. Hetki sitten hän oli jo ollut valmis lähtemään kotiinsa, mutta nyt hän tahtoi taas tietää. Voi kuningas-parkaa kun joutuisi nyt kestämään mothmanin vaihtelevia mielialoja, ja ne jos jotkin tiuhaan tahtiin vaihtelevatkin. Torthon naputteli pöydän pintaa kynsillään ja katsoi koukeroista tekstiä ymmärtämättä sanaakaan.
"Voiko tuollaista oikeasti lukea?" Hän kysyi Aranilta kulma koholla ja katsoi tekstiä, joka hänen silmiinsä näytti enemmänkin vain tylsyydessä sutatuilta pieniltä renkailta ja muilta kuvioilta.

Mothman vei katseensa kuninkaaseen kuullessaan tämän sanat. Silmänsä suurenivat hämmästyksestä ja hän mietti...kuinka hän sitten saattoi löytää elementtinsä?
Vaikka Torthon mothman olikin niin kyllä hän sen verran ymmärsi että jos elementtinsä todella oli tuli, niin sen löytämistä olisi parempi kokeilla ulkosalla. Haltijakuninkaan linnan sytyttäminen tuleen ei välttämättä ainakaan lisäisi Aranin luottamusta...
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 28 Heinä 2008, 17:33

Aran

Aran naurahti pienesti ja nyökkäsi, kun Torthon kyseli voisiko haltijakieltä edes lukea. Aranille se oli helppoa, hän kun sattui omaamaan kaksikielisen kasvatuksen. Lähes kaikki haltija kylsässä osasivat puhua sekä haltija kieltä, että ihmisten kieltä. Osa ei osannut ihmisten kieltä, mutta mihin sitä nyt tarvisikaan? Tarkoitus oli vallata Crypt ja häätää ihmiset pois, joten mihin heidän kieltään edes tarvittaisiinkaan. Tosin, ihmiskielellä oli paljon helpompi kommunikoida, kuten nyt esimerkiksi Torthonin kanssa, joka ei näyttänyt tajuavan hönkösen pöläystäkään haltija kielestä.

Aran oli jäänyt tuijottamaan Torthonia ja miettimään, miten tämä voisi kokeilla voimiaan. Eihä se vielä ollut varmaa, olisiko Torthonin elementti tuli, joten ei varmaankaan kannattanut heittää mothmania suoraan tuleen. Nyt piti edetä varovasti ja kärsivällisesti.
"me.. voisimme mennä kokeilemaan, josko osaisit käyttää voimiasi. Meillä on iso piha-alue linnan takana, voisimme mennä sinne" Aran sanoi nousten ylös ja lähti pikku hiljaa kävelemään ovelle päin.
Hän johdatti Torthonin linnan takana olevalle, suurelle piha-alueelle, joka oli päällystetty kivillä.. ei ainakaan vaaraa että maa syttyisi tuleen, mikäli Torthonin elementti nyt olisi tuli.
"... minulla ei ole kyllä hajuakaan miten voimiansa voisi kokeilla, itse kun en omista mitään.." Aran sanoi katsellen pihamaalle.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Miwra » 28 Heinä 2008, 20:26

Torthon

Torthon antoi haltijakielen olla eikä edes yrittänyt ottaa siitä selvää, se kun ei kuitenkaan onnistuisi ilman kunnon opiskelua ja perehtymistä asiaan eikä mothmania sellainen jaksanut kiinnostaa. Hän tahtoi vain tietää omasiko voimia ja jos omasi niin kuinka hänen onnistuisi moisia käytellä. Jälkimmäiseen ei kuitenkaan vastausta kirjasta löytyisi, joten pitäisi kai vain keksiä kuinka se onnistuisi.
Torthon nousi ylös hetkeä Aranin jälkeen ja vain nyökkäsi tämän sanoihin koettaen koko matkan ajan miettiä kuinka todella onnistuisi voimiaan käyttämään.

Piha-alueelle saavuttiin ja Torthon katseli ympärilleen miettivänä.
"En minäkään sen puoleen, ehkä pitäisi yrittää kaikkea mahdollista kunnes onnistuu?" Hän ehdotti sitten katsellen kämmeniään. Mothman puri ajatuksissaan huultaan ja istahti maahan. Miettiminen sujui parhaiten istualtaan, sen hän oli todennut jo vuosia sitten, joten tällä kertaa hän ei tekisi poikkeusta.
Ehkä hänen ei auttaisi muuta kuin koettaa ajatuksiensa avulla koettaa saada jonkinsortin liekkiä aikaiseksi?
Miwra
 

EdellinenSeuraava

Paluu Tallit

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron