Paha päivä, hyvä seura.


Haltioilla on erikseen omenatarha, tosin ei täällä pelkkiä omenoita kasvateta, myös sitruunoita, päärynöitä, appelsiineja ja muita puussa kasvavia hedelmiä. suuri alue on aidattu kolme metriä korkealla puska-aidalla joka on siistitty. Ruoho on pitkää ja vihreää, puiden lomitse kulkee pieniä hiekka polkuja ja polun varsilla on penkkejä, joille voit jäädä ihailemaan tarhan kauniita maisemia.

Valvoja: Crimson

Viesti La Kesä 18, 2011 12:36

Paha päivä, hyvä seura.

Clarence

Kadut olivat yhtä täynnä niin kuin ennenkin tähän aikaa päivästä, mutta pian Clarence pääsi kylän vilskeestä syrjemmälle. Onneksi omenatarha ei sijainnut kaukana, aivan kylän reunamalla tai olihan se oikeastaan osa kylää.
Vihertävä pensasaita näkyi kohoavan edessäpäin ja nuorukainen lisäsi vauhtia. Hän halusi ilmoittaa Mikin tilanteesta ja kysyä erästä asiaa tai saattaisihan se olla pyyntökin. Koko sen matkan Clarence mietti kuinka kertoisi asiansa, ei niinkään kuinka pukea se sanoiksi vaan kuinka pystyisi ilmaisemaan sen ujostelematta. Tämän pohtimiseen aika tuntui loppuvan sillä hän oli jo päässyt omenatarhan puolille, jossa useat hiekkatiet risteilivät puiden lomassa.

//Päätin hypätä tänne, sori kun en pahemmin kyselly ^w^ //

Viesti La Kesä 18, 2011 12:42

Miki (Sensei ?)

Sensei oli aikeissa lähteä omenatarhoilta kun äkkiä aisti jonkun tutun liikkuvan lähistöllä, sehän oli se kalpea nuorukainen joka oli eilen tullut Mikin luokse.
"Clarence, niinhän se oli." Lempeä mutta matala ääni kysyi varjoista, sitten sensei astuikin jo päivän valoon.
"Minuako etsit ? Onko jotain sattunut ?" Jotenkin sensei aina arvasi mitä muilla oli mielessä, ainakin jollain asteella.

//Eipäs mitttääään //

Viesti La Kesä 18, 2011 12:59

Clarence

Vaikka Clarence luuli silmäilevän tarkasti ympärilleen, säpsähti hän silti ääntä joka kuulosti tulevan varjoista. Nuorukainen käännähti katsomaan miestä joka astui nyt esille. Um, juu Clarence. Hän myönsi sensein kysymykseen samalla nyökäten.
Mies osasi jo udella oliko jotain sattunut, Miki oli siis puhunut totta. On, mutta kaikki on nyt hyvin. Tulin kertomaan että Miki ei pääse vähään aikaan harjoittelemaan, eilen illalla hän sai ikävän haavan kylkeensä pienessä tappelussa tai no ei se niin pieni ollut. Nuorukainen selosti hieman vaikeasti, kyllä hän jotenkin vielä syyllisti itseään koko asiasta. Ja olisi minulla muutakin asiaa Clarence sopersi katse hieman ujona hakeutuen maahan.

Viesti La Kesä 18, 2011 1:04

Sensei

Toinen vaikutti hieman huolestuneelta ja nolostuneelta, ennen kaikkea ujolta. Sensei kurotti kädellään puuhun josta nappasi omenan, istuen sitten maahan.
"Ei tässä mitään kiirettä, kerro asiasi ihan rauhassa." Sensei kysyi suorasukaisesti mikä toisen mieltä painoi, jos Clarence oli tässä se tarkoitti että hänen oppilaansa olisi kunnossa, nuorukaisesta näki ettei hän jättäisi neitoa pulaan noin vain.
"Koskeeko asia Mikiä ?" Mies kysyi viitaten samalla paikkaa maassa. "Istu ole hyvä."

Viesti La Kesä 18, 2011 1:29

Clarence

Mies pyysi Clarence kertomaan asia aivan rauhassa ja pyysi häntä jopa istumaan alas. Tottelevaisena nuorukainen asettui sensein seuraan puun varjoon risti-istuntaan. No, hänen takia minulla on asiaa. Nuorukainen myönsi miehen kysymykseen, pyöritellen edelleen ajatuksiaan mielessään, kuinka tämän nyt kertoisi.
Tämä on mutkikas asia mistä oikein aloittaisin? Nuorukainen pohti, vaalean katseen tutkiskellessa jälleen nurmea, ei hän uskaltanut katsella miestä silmiin kokoajan. Miki on ensimmäinen tyttö johon olen koskaan tutustunut kunnolla ja jotenkin hänen avullaan jotain tapahtui kuin jokin demoni olisi herännyt sisälläni. Näkeehän minusta kyllä että omistan demonin verta, mutten ole ikinä ollut niin pahansisuinen ja iljettävä. Isäni uskoo että olen cambioni, incubuksen jälkeläinen, demonin joka Hyvin Clarence sai jotain aloitetuksi, mutta jälleen demoni asian kertominen tuotti lähes tuskaa. joka imee energiaa naisista ja minä miltein tapoin Mikin tänä aamuna sen kyvyn takia. En tarkoittanut sitä ja eilinenkin, Miki ei olisi saanut sitä haavaa jos en olisi raivoissani hyökännyt hänen isänsä kimppuun. Hyvä ettei Clarence jälleen itkenyt, hän kuitenkin piti pintansa. Joten ajattelin voisitteko te opettaa minua kontrolloimaan ja hillitsemään itseäni... Se toki on vain nöyrä pyyntö ja voin maksaakin vaivannäöstä jos se siis on mahdollista ja niin.

Viesti La Kesä 18, 2011 10:30

Sensei

Haltia katsoi nuorukaista miettelijäällä ilmeellä, toinen tahtoi siis oppia itsehillintää. "Jokaisella meillä on peto sisällämme, joillekkin sen hallinta vain on vaikeaa. Voin opettaa sinulle joitakin asioita, mutta siitä ei tule helppoa. Ymmärräthän että meidän on saatava sisäinen petosi esille jotta opimme hallitsemaan sitä .?" Sensei puhui monikossa jotta nuorukainen tietäisi ettei joutuisi tekemään kaikkea yksin. Häntä kuitenkin arvelutti puoliverisen sisäisen demonin voima, ei sensei jäisi alakynteen jos tappelisi tosissaan, mutta siinä se juju piileekin. Jos sensei ottaa taistelun tosissaan se on varmaa että toiseen sattuu.
"En tarvitse mitään, aloitammeko jo tänään vai ?" Sensei sanoi haukaten palan omenasta.
Toisen provosointi olisi senseille helppoa jos Miki olisi paikanpäällä, pari iskua tyttöön niin poika olisi hiilenä, tehoavatko loukkaavat sanat yhtähyvin kuin teot ? Se jääköön nähtäväksi.

Viesti La Kesä 18, 2011 11:29

Clarence

Clarence kohotti epäuskoisen katseensa mieheen tuon kertoessa mitä tulisi tehdä jotta tämä onnistuisi. Kyllä nuorukainen oli ajatellut jotain tuon suuntaista jollain tasolla ja toivonut ettei se niin olisi. Ymmärrän. Nuorukainen huokaisi pienesti, ei kai hänellä ollut vaihtoehtoja.
Aloittaisivatko he tänään, oli seuraava kysymys. Clarence kyllä oli luvannut palaavansa pian, mutta hänestä tuntui että tämä oli nyt tärkeämpää. Niin pian kuin mahdollista. Nuorukainen vastasi.

Viesti La Kesä 18, 2011 12:12

Sensei

Vaalea mies nousi nyt seisomaan, nuorukainen tahtoi siis aloittaa nopeasti. "Miki lähti siis kotoa ? Tiesin aina ettei hänellä sisu riitä, säälittävää eikö ?" Sensei kertoili Clarencelle, toivoen ettei tarvitsisi puhua pahaa Mikistä kovin pitkään vaan että Clarence suuttuisi nopeasti. Olisi ensin saatava toinen hermostumaan ja sen jälkeen rauhoittumaan jotta saadaan selville mitä keinoja on rauhoitteluun käytettävä ja kuinka pahasti kontrolli häviää kun se häviää.
"Ei siitä tytöstä olisi koskaan muutenkaan mitään tullut, harmillista että selvisi hengissä." Sanat satuttivat senseitä varmaan yhtä paljon kuin Clarenceakin, mutta tämä peitti sen hyvin. Se oikeastaan vaikutti yllättävän uskottavalta että sensei olisi halunnut pahaa Mikille.

Viesti La Kesä 18, 2011 12:29

Clarence

Mies nousi jo ylös ja tuntui muuttavan oudosti puheen aihetta, tuo puhui Mikistä. Mitä? Nuorukainen ei oikein ymmärtänyt miksi sensei puhui moisia. Kurtistaen pienesti kulmiaan Clarence nousi ylös nurmelta. Mitä oikein puhut?
Mies vielä jatkoi, sana sanalta Mikin solvaus tuntui pahenevan. Et sinä tuota tarkoita Clarence henkäisi, mutta nyrpistyneestä ilmeestä näki että sanat kyllä iskivät häneen inhottavasti.

Viesti La Kesä 18, 2011 12:35

Sensei

Homma olikin ehkä oletettua vaikempaa, näkikö Clarence sensei bluffauksen läpi ? "Hah ! Voit kuvitella mitä tahdot, mutta siitä äpärästä ei ole minulle enään mitään hyötyä jos hänen yhteydet perheeseensä ovat kadonneet. " Ja niiden sanojen myötä käänsi sensei selkänsä puoliveriselle, hän aistisi ja ennakoisi kyllä jokaisen liikkeen mitä toinen tulisi tekemään, mutta sitähän ei Clarence tiennyt. Jos ensimmäinen isku lähtisi liikkeelle väistäisi sensei sen jolloin nuorukainen törmäisi omenapuuhun.

Viesti La Kesä 18, 2011 12:49

Clarence

Clarence ei todellakaan ymmärtänyt mitä täällä oikein tapahtui, miksi sensei puhui tuohon sävyyn Mikistä, miksi tuo edes kertoi tämän kaiken hänelle? Nuorukaista ärsytti. Yritätkö sanoa että käytit häntä hyväksesi?! En edes ymmärrä miksi haluaisit suhteita sellaiseen perheeseen?! Clarence korotti jo ääntään, ei hän älynnyt pysähtyä ajattelemaan vastauksia kysymyksiinsä. Häntä vain ärsytti, mies kehtaisi välinpitämättömästi kääntää hänelle selkänsä. Katso minuun kun puhun sinulle! Ujoudesta ei jälleenkään ollut tietoa, Clarence otti vain nopeita askelia kohti miestä, aikeena repiä tuo itseensä päin ja todella katsoa tuota silmiin. Ei sensei ollut tosissaan, ei voinut olla.

Viesti La Kesä 18, 2011 1:07

Sensei

`Nyt kuulostaa paremmalta´ Sensei mietti kun kuuli toisen hermostuvan, tämä otti jopa ripeitä askelia kohti haltiaa.
"Acqua on kova nimi bisnes mailmassa, tottakai käytin häntä hyväkseni.
Ei hän valitettavasti antanut koskea, iholle pääseminen oli aina vaikeaa."
Miestä alkoi pikkuhiljaa etoa omat puheensa, ei hän koskaan tekisi mitään tuollaista kellekkään, eikä varsinkaan hänen omalle suojatilleen Mikille. Sensei odotti maltilla että toinen ottaisi olkapäästä kiinni, siinä vaiheesta lentäisi poika maahan. Yksinkertainen mutta voimakas heitto millä sensei paiskoi Mikiäkin jos tämä uskalsi takaapäin tulla.

Viesti La Kesä 18, 2011 1:19

Clarence

Clarence ei todellakaan uskonut korviaan, hän ei halunnut uskoa. Mies myönsi kaiken, kuinka tuo saattoi olla niin Olet iljettävä! Nuorukainen karjaisi, silmien saadessa jo sitä kovaa sävyä, lempeys oli jo aikaa sitten kadonnut.
Clarence kohotti kätensä sensein olkapäätä kohti ja pitäisi kyllä huolen että terävät kynnet uppoisivat hyvin syvälle miehen lihaan, jos hän saisi siihen mahdollisuuden ja uskoikin saavansa.

Viesti La Kesä 18, 2011 1:26

Sensei

Toisen käsi kohottautui kohden olkapäätä ja silloin alkoi oppitunti.
Ensimmäisenä lähti vasenkäsi lyömään nuorukaisen käden pois tieltä, sitten iskeytyi oikeakäsi toisen rintakehään ja siitä nopea kierrepotku jalkoihin. Kaikki tämä sekunneissa, ei armoa, ei aikaa reagoida. Nuorukaisen mässähtäessä maahan avasi sensei suunsa.
"Mihin se ujo poikanen katosi ? Älä anna sanojen satuttaa poika." Sen sanottuaan jäi sensei tarkkailemaan tilannetta, jos toisen katse ei muuttuisi pehmeäksi tarvittaisiin kovemmat otteet.

//Hittausta sori =`( //

Viesti La Kesä 18, 2011 1:59

Clarence

Clarence niin sanottu suunnitelma murentui siihen, kun hän tunsi kuinka käsi huitaistiin nopealla liikkeellä pois ja seuraavassa hetkessä rintakehään kohdistui kunnon isku. Nuorukaisen huulilta ei kerinnyt karata kunnollista älähdystä ilmojen lyödessä pihalle keuhkoista ja jalkojen lentäessä alta. Nuorukainen tajusi iskeytyvänsä maahan, kädet nipin napin suojaten päätä. Clarence ähisi ja yritti saada henkeä, ei hän ollut tottunut kipuun, joten sen sietäminen oli heikonlaista.
Katse ei kuitenkaan ollut palannut ennalleen, itse asiassa se oli vain pahentunut. Se kohosi ylös senseihin, joka ihmetteli minne ujo poika oikein oli kadonnut. Tuskaa vastustellen Clarence kampesi itsensä kontilleen ja siitä ylös meinaten horjahtaa. Hetken hän joutui seisomaan aloillaan saadakseen henkensä kulkemaan kunnolla, muttei siksi että hänellä olisi jotain sanottavaa. Ennemmin nuorukainen vain halusi saada miehen katumaan sanojaan, eikä siihen sanoja tarvittu.
Kynnet kuopaisivat maata Clarencen ottaessa vauhti ja tällä kertaa syöksyessä miestä kohti, kynnet esillä.

//Ei haittaa, voi hitata Clarencea niin paljon ku haluaa ^w^ //
Seuraava

Paluu Omenatarha

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia