Loryen
Nainen nyökkäsi hiiiiiitaaaaaaaastiiiiiiii. Vai että Morna. Ja kyllä Loryen tiesi että he olivat sama henkilö. Tyhmänäkö minua pidät, vai? hän mietti itsekseen ja nosti kätensä puuskaan. Mornan heittämä omena kopsahti Loryenia suoraan otsaan. Onneksi se oli jo melko lommoinen ja pehmoinen, eikä ottanut sen pahemmin kipeää. Hänen otsaansa jäi tosin vähän omenan mehua. Nainen pyyhki soseet pois otsaltaan ja otti hieman etäisyyttä Mornaan - ties mitä sieltä seuraavaksi lentäisi. Kun Morna tuli Loryenin luo, hän siristi silmiään hieman peloissaan ja tuntui painuvan kasaan. Sitten Morna selitti täystuhosta, ärsyttävyydestä ja siitä että jos Loryenilla olisi tarpeeksi järkeä, hän voisi vaikka.
Sitten lause jäi kesken ja koko pitkä mies kaatui pituudeltaan maahan. Loryen katsoi häntä kasvot "hiirenkäpälinä" hieman leukansa alla ja irvisti. Siihen lakosi! Loryen tökkäsi varpaillaan Varnefindonin selkää muttei viitsinyt ruveta kääntämään miestä. Siihenhän olisi mennyt ikuisuus, hän painoi varmaan pituuteensa nähdenkin ihan kivasti.
"Morna? Tai Varne?"