Osuu, ei osu, osuu...

Haltioilla on erikseen omenatarha, tosin ei täällä pelkkiä omenoita kasvateta, myös sitruunoita, päärynöitä, appelsiineja ja muita puussa kasvavia hedelmiä. suuri alue on aidattu kolme metriä korkealla puska-aidalla joka on siistitty. Ruoho on pitkää ja vihreää, puiden lomitse kulkee pieniä hiekka polkuja ja polun varsilla on penkkejä, joille voit jäädä ihailemaan tarhan kauniita maisemia.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Niki » 17 Syys 2011, 16:55

Zen

Talo oli kodikas ja lämmin. Zen vilkaisi sohvalla olevia villasukkia ja veti ne jalkaansa. ''Kiitos.'' Tyttö hehkaisi hymyillen. Nikita näytti istuvan edelleen kiltisti eteisessä. Hieno juttu. Tytön hiuspidikkeet olivat märät ja valuttivat vettä, joten Zen otti ne pois ja laittoi pöydälle kuivumaan. Demi-Lunen mentyä keittiöön ja laittamaan uuniin tulia Zen ei voinut kuin odottaa. Zen nousi ylös ja meni ikkunalle. Samalla hän otti korista omenan ja kiitti jälleen. Omena oli maukas, eikä yhtään kuiva tai mitään. Tyttö pyyhki tosin ensin parit ruohonkorret pois kuoren päältä.

Ulkona satoi edelleen, eikä sade millään tavalla näyttänyt lakkaavan. Tuulikaan ei tyyntynyt ja ukkosrintama lähestyi. Nikita säikähti hieman ukkosen jyrinää, mutta tämäkin tottui siihen pikaisesti. Zen istui pöydän ääreen Demiä vastapäätä. ''Oletko asunut täällä kauankin?'' Zen kysyi ja haukkasi uuden palan omenasta.
Niki
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 18 Syys 2011, 02:33

Demi-Lune

Toinen kysyi oliko Demi asunut täällä kauankin, siihen tulikin ympäripyöreä vastaus. "En kauaa. Entä sinä ?" Demi vastasi kysymykseen kysymyksellä, ainakin melkein.
Myrsky paukutteli ikkuinoita ja ulkona näytti synkeältä vaikka olikin aamupäivä, no minkäs sille mahtaa kun pilvet peittävät auringon ?
"Onko tuo susi ollut sinulla pennusta asti ? Tottelevaisuudesta päätellen olette tunteneet toisenne pitkään." Demi uteli, oli uskomatonta miten jotkut pystyivät komentamaan noin vain villiksi luotua olentoa, ainakin Demin mielestä seli suurikin saavutus kun kykeni kouluttamaan eläimen.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Niki » 18 Syys 2011, 16:54

Zen

Zen odotteli vastausta ja saikin sen. Demi kysyi saman kysymyksen häneltä, ja Zenillä oli sama vastaus: ''En kauaa.'' Myrsky ei näyttänyt laantuvan vieläkään. Ei se kyllä mitäänn haitannut, sillä villasukat tuntuivat ihanan lämpimiltä jaloissa. Villa kyllä hieman kutitteli arkoja jalkapohjia. ''Ei se ihan pennusta asti ole ollut, mutta pitkään olemme silti tunteneet toisemme.'' Susihan oli oikeasti paha, mutta pysyi kristallin avulla kilttinä. Zen ei yhtään tiennyt, mikä siitä kristallista sellaisen teki. Hän kertoi asiasta Demille. ''Susi on paha, mutta se käyttäytyy kiltisti niin kauan kuin minulla on tämä.'' Tyttö sanoi ja osoitti kristallia. ''Nikita on hyvin kiltti susi ja oli helposti koulutettava pienestä koosta huolimattaan.'' Tyttö lisäsi ja hymyili.
Niki
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 18 Syys 2011, 22:51

Demi-Lune

Naisella oli yhtä ympäripyöreä vastaus kuin Demilläkin, no sitä saa mitä tilaa, eikö näin ole ?
Toinen kertoi myös että susi olisi paha, mutta pysyi kilttinä niin kauan kun omistajalla vain oli kristalli... Neidon korviin se kuulosti jokseenkin oudolta. "Mielestäni kukaan ei ole paha, ikäänkuin läpimätää omenaa ei ole olemassa.." Demi selitti toiselle omaa näkemystään ja näytti siitä varsin sopivan esimerkin leikkaamalla omenasta tummuneen kohdan pois, sen takana oli aivan hyvä, syötävä omena, ei siis läpimätä.
"Jokaisessa on jotain hyvää." tuo vielä lisäsi hymyillen.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Niki » 19 Syys 2011, 20:31

Zen

Tyttö tutki kristallia tarkemmin. Se oli aina niin hehkuva ja kaunis. Sammalla hän odotti jotain vastausta tai sanomista Demiltä. Hän mietti hetken myös Nikitaa ja tämän menneisyyttä ja löytämistä. Sitten hän kuuli Demin sanovan: ''Mielestäni kukaan ei ole paha.'' Tämä pisti tytön miettimään kahta kovemmin. Mätä omena oli loistava ja toimiva esimerkki aiheesta. Ehkä Nikita ei sittenkään ollut niin paha, kuin Zen itse luuli, vaikka tämä olikin saanut demonilta puraisun. Nikitakin saattoi olla kiltti. Demi sanoi vielä, että jokaisessa on jotakin hyvää. Zen päätti tehdä testin. Hän repäisi kristallin irti paidastaan ja puristi tätä hetken nyrkkiinsä.
''Kokeillaan.'' Hän sanoi ja siirsi kätensä lattian ylle. Kauniisti hän päästi irti kristallista ja se putosi lattialle kuin hidastettuna. Se kilahti lattialle niin kuin tyhjässä ja kaikuvassa tilassa. Kuitenkaan se ei hajonnut. Nikita nosti päätänsä ja katsoi punaisilla silmillään kristallia, joka lattialla oli. Reaktio ei ollutkaan sen kummempi. Zen käveli suden luokse ja kumartui tämän eteen. Nikita näytti yhtä normaalilta kuin ennenkin. Tyttö käänsi päänsä takaisin kohti Demiä ja sanoi: ''Tiedätkö mitä. Taisit sitten olla oikeassa!''
Niki
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 19 Syys 2011, 20:40

Demi-Lune

Haltian ilme vakavoitui toisen kertoessa että nyt tehtäisiin testi, Demi katsoi toista kun tuo riuhtaisi kristallin irti ja puristi sen käteensä.
Demi loi mietteliään katseen Nikitaan ja sitten Zeniin. "Minä ainakin luotan, sinä ?" Tyttö kysyi ja siihen tulikin jo vastaus kun kristalli kolahti lattialle. Lempeä hymy nousi takaisin Demin kasvoille, hän luotti omiin sanoihinsa, läpimätää olentoa ei ole olemassakaan.
Susi ei näyttänyt reagoivan siihen että omistajan "kontrolli" lojui nyt maassa. Zen käveli rakkaan lemmikkinsä luokse ja kummatkin vaikuttivat rauhallisilta. Zen vielä lisäsi Demin olleen oikeassa.
"Joskus kaikki mitä tarvitset on vain luottamusta." Demi lisäsi kuin olisi ollut viisaskin, nousten sitten ylös tuoliltaan.
Haltia käveli hellan luokse ja nakkasi pesään pari puuta. Sitten tuo käveli ottamaan yhden keittiön tason takaa kaksi puista tikkua.
"Oletko koskaan maistanut paistettua omenaa ?" Demi kysyi astellen sitten takaisin omenakorin ääreen.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Niki » 28 Syys 2011, 20:12

Zen

Zen istahti takaisin pöydän ääreen ja haukkasi palan omenaa. Demi tosiaan oli oikeassa tämän suhteen. Zenillä ei tullut mieleenkään sellainen vaihtoehto. ''Onneksi luottamukseen voi melkein aina luottaa.'' Tyttö möläytti, vaikka ei tiennyt mitä sanoi. Olikohan siinäkään sanomisessa nyt sittenkään mitään järkea.. Tyttö ajatteli ja söi omenansa loppuun. Demi kysyi Zeniltä, että oliko tämä koskaan maistanut paistettua omenaa.
''Olen joskus sitä syönyt, mutta harvemmin niitä nyt minun asunnossani saa.'' Tyttö naurahti ja nosti kädet ilmaan venytelläkseen. Myrsky ei vieläkään laantunut. Zen käänsi katseensa ikkunaan. Samalla ulkoa kuului valtava jysähdys. Tyttö nousi kiireesti ylös ja riensi ovelle. Hän avasi oven ja katsoi hieman hädissään ympäriinsä. Tuuli vain puhalsi kylmästi kohti kasvoja. Myös vettä satoi oikein urakalla.
''Tiedätkö mitä se oli? Ukkoselta se ei kuulostanut.'' Zen sanoi ja veti oven kiinni. Nikita pyöri levottomasti tytön ympärillä.
Niki
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 28 Syys 2011, 20:24

Demi-Lune

"Hahhah, tuossa ei tainnut olla mitään järkeä ?" Demi nauroi toisen oudoille sanoille, muttei kuitenkaan tarkoittanut sitä ilkeästi.
Zen venytteli ja kertoi että harvemmin hänen talossaan sai paahdettua omenaa, ja ennenkuin Demi kerkesi tarjota hervoton rysäys sai haltian pomppaamaan. Zen kerkesi ovelle ennenkuin Demi kerkesi edes ehdottaa varovaisuutta mutta onneksi tuo veti nopeasti oven kiinni.
"Kaatunut puu se olisi voinut olla, muttei sutesi olisi noin hermona vain jonkin puun takia." Demi sanoi kasvoillaa vakavoitunut ilme.
Tyttö nappasi jousensa ja viininsä, sekä puukon, tuosta äänestä olisi otettava selvää.
"Otetaanko asioista selko ?" Demi kysyi Zeniltä suunnistaen ovelle. Jousi oli toisessa kädessä ja puukko toisessa. Viini oli täynnä nuolia ja selän puolella.
"Sinuna jättäisin suden sisälle, se voi tulla äkkiä tielle." Demi sanoi miettien kuinka kurjaa olisi ampua vahingossa sutta jousella kun koittaisi osua johonkin muuhun, jos siellä ulkona nyt jotain olisi.

Demi asteli ovelle ja raotti sitä varovasti. Ulkona oli yllättäen pimeää, vaikka oli vasta päivä silti tummat pilvet olivat pimentäneet koko taivaan. Sade piiskasi edelleen armotta ja tuuli vihmoi oksistoissa.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Niki » 28 Syys 2011, 21:46

Zen

''Ihan hyvin se olisi voinut olla kaatunut puu, mutta varmistetaan vielä.'' Zen tokaisi ja kiersi talon ikkunat läpi. Ulkona oli pimeää, joten ikkunoista oli vaikeaa nähdä mitään muuta kuin oman peilikuvansa. Tyttö ei nähnyt kaatuneita puita tai mitään muutakaan poikkeavaa ympäristössä. Nikita hermolili aivan tavattomasti. Välillä se yritti pomppia ikkunoita vasten ja välillä se yritti puskea päällään ovea.
''Nikita taitaa vaistota jotakin.'' Zen sanoi ja koitti rauhoitella suttansa. Zen otti jousen käteensä ja veti yhden nuolen jo valmiiksi nuolikotelosta.
''Kyllä minulle käy, mutta ollaan sitten varovaisia.'' Zen sanoi vaisusti ja käski suden pysyä sisällä. Zenillä oli myös heittotikarit valmiina vyössä kiini, jos tulee tiukka paikka.
Tyttö seurasi Demiä ovelle. Ulkona ei edelleenkään näkynyt mitään.
''Jos se on katolla..'' Tyttö kuiskasi hiljaa ja yritti kurkistta ylöspäin. Näkökenttään ei vieläkään osunut mitään erikoista. Ulkona oli muutenkin jo tarpeeksi vaarallista olla tälläisella myrskyllä: irronneita risuja saattoi lentää tuulen mukana kasvoille, joka ei varmastikaan tuntuisi kivalta. Tuulen mukana saattoi lentää myös kaikkea muuta mukavaa. Oli aivan hiljaista. Zen yritti kuunnella korva tarkkana ylimääräisiä ääniä, mutta ei hän oikeastaan kuullut kuin tuulen ulinan ja rankkasateen. Tyttö katsoi Demiä ja kohautti harteitaan. Valtava rysähdys kuului taas. Nikita nousi ylös lattialta ja livahti tyttöjen ohi suoraan ovelle. Susi nousi etutassujen varaan ovea vasten ja livahti ulos oven raosta.
''Nikita! Eeei!'' Zen yritti huutaa perään, mutta susi jatkoi juoksemista kohti metsää.
Niki
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 28 Syys 2011, 22:03

Demi-Lune

"Ei ei se katolla voi olla..." Tyttö kuiskasi takaisin, rysähdys kuului jälleen ja susi luikaisi ovenraosta ulos. "Perhana !" Demi paukautti oven auki ottaen paremman otteen puukostaan.
Sydän pamppaili jännityksestä, haltian kasvoille kohosi myös melkoinen virne, huvittavaa, pitkästä aikaa jotain jännää.
Varoen Demi otti etäisyyttä taloonsa, ja läheni metsää johon susi oli juossut.
"Mihinköhän sutesi juoksi ?" Demi kysyi kääntyen hieman Zeniin päin. Virne kuitenkin katosi sekunteissa kun suuri rymähdys kuului seläntakaa.
"Voi jumalaut---" Haltia ei kerennyt edes viimeistellä sanojaan kun tuon taakse oli kuin tyhjästä ilmestynyt ainakin kaksimetriä korkea outo otus, ihmistä etäisesti muistuttava. Sanaakaan ei kerennyt sanoa kun tuo valtava hahmo jo hujautti puisella pampulla nuorukaisen parin metrin etäisyydelle.
Hetkeksi Demi jäi maahan rykimään ja haukkomaan happea, mutta jätin lähestyessä oli pakko lähteä liikkeelle.
Kitty
 

Edellinen

Paluu Omenatarha

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron