Nam, omena..Hei kato heppu!||Tiuku!


Haltioilla on erikseen omenatarha, tosin ei täällä pelkkiä omenoita kasvateta, myös sitruunoita, päärynöitä, appelsiineja ja muita puussa kasvavia hedelmiä. suuri alue on aidattu kolme metriä korkealla puska-aidalla joka on siistitty. Ruoho on pitkää ja vihreää, puiden lomitse kulkee pieniä hiekka polkuja ja polun varsilla on penkkejä, joille voit jäädä ihailemaan tarhan kauniita maisemia.

Valvoja: Crimson

Viesti Ma Loka 24, 2011 9:30

Nam, omena..Hei kato heppu!||Tiuku!

Lolisa

Lolin päivä oli mennyt yllättävän hyvin. Esitys meni fantastisesti ja huppu pysyi päässä visusti. Loli hyräili omaa keksimää laulua, tai jos sitä siksi voisi sanoa. Kävely tahti oli hidas ja erittäin raskaan kuuloinen. Oikeastaan se oli kevyt, aurinko paistoi ja valo karkaili isojakin alueita oksien välistä. tuulta ei ollut yhtään ja oli pilvetön päivä, aivan uskomattoman lämmin päivä, siis olihan jo melkein talven puolella. Kohta olisi jo lunta ja maa olisi valkoisen lumivaipan peitossa. Loli tosin odottaa innolla ensilunta, se on ihana tunne kun hiutaleet peittävät pikkuhiljaa maan.
Lolisa naurahteli erittäin pirteästi kun katseli hedelmiä jotka roikkuivat puista. "Omena, nam, omena, omena,omena. Ooh, päärynöitä.." Lolisa naurahteli lapsuudelleen kun huomasi päärynät. Onnellisena tyttö hyppeli nopeaa tahtia päärynä puun luokse ja katseli päärynöiden muotoa. Ne olivat aika pieniä, mutta varmasti maukkaita. Lolisa katseli ympärilleen, ketään ei näkynyt joten tyttö sieppasi yhden hedelmän. Salakavalasti tyttö puraisi päärynää ja pieni rouske vain kuului. Tosin paikoin pientä Nam nam.. mutinaakin kuului. lolisa oli oikeassa, ne olivat herkullisia. Hetken päästä maahan tipahti yksi päärynän raato, se maatuisi kyllä ja olisi hyvää ravinnetta tuolle puulle.
Lolisa ei pystynyt lopettamaan hymyä, loputonhymy, siis ainakin täällä. Onneksi Lolisa ei ollut ottanut cocoa mukaan, se olisi jo syönyt yhden puun, hedelmineen, lehtineen. Tosiaan olisi se piristänyt tuota pientä eläintä. Lolisa pysähtyi ja katseli maata. Juuri hyvä, ei mitään multakoloja sun muita. Lolisa istahti maahan ja jalat ristiin. Miekat kolahtelivat vyöllä ja osoittivat nyt taakse päin maassa. Oli ihanan hiljaista, edes puiden lehdet eivät havisseet, oikeastaan vain linnun viserrys kuului jostain kaukaa. oli oikeastaan oudon hiljaista, vieläpä kun suoraan taputuksien keskeltä tulee. Neitokainen alkoi taas hyräillä ja pisti makuulleen. kädet olivat niskan takana ja enään vain heinäsuusta puuttui. Siinä kaunotar oli, täysin saatavilla eikä tyttö olisi kerennyt tehdä mitään ennenkuin joku tulisi ja sieppaisi. Tosin niin ei varmaan kävisi.
Meni hetki ja jokin tuttu ääni tuli kuulolle. Se oli puiden humina, tuuli oli tullut takaisin. Loli nousi istumaan ja nojasi käsillään taakse. Tuuli leikki kaunottaren hiuksilla ja sai Lolin tuntemaan olonsa vieläkin paremmäksi. Ruoho pisteli tytön käsiä ja se enemmänkin kutitti kun sattui.
Tytöllä oli päällään punainen viitta jossa oli huppu, joka tosin ei ollut päässä sillä kukaan ihminen ei sattuisi paikalle. Sen alla tytöllä oli violetti toppi jossa ei ollut olkaimia, toisin sanottuna toobitoppi. Se yletti juuri ja juuri navan alapuolelle. Housuina tytöllä oli polvien yläpuolelle ulottuvat legginsit jotka oli mustat. Sääriä ei näkynyt kuitenkaan pitkää pätkää sillä jaloissa tytöllä' oli bootsit joissa ei ollut kantaa vaan kantapää tuli suoraan maahan, siis siinä oli kuitenkin pohja.
Lolisa nousi seisomaan ja vetäisi miekkansa esiin. Ensin toisen ja sitten toisen. Sitten tyttö meni yhden omena puun luokse ja alkoi pilkkoa omenoita miekoillaan lyöden ja pyörien. Omenan palasia lenteli sinne ja tänne. Nyt neitonen oli jo puun toisella puolella pilkkomassa omenoita. Omenoiden yläosa jäi aina roikkumaan kannastaan oksiin mutta alasosa aina tipahti maahan. Tai jos Loli löi pystysuoraan niin koko omena tippui palasina alas.
Miekkojen siniset pallot pyörivät, mutta ei niin kovaa kuin ennen, ne näyttivät suorastaan laiskoilta. Lolisa jatkoi kovemmin ja johan pallotkin alkoivat pyöriä, tosin tyttöä harmitti noiden omenoiden puolesta. Kai tyttö voisi kerätä ne ja syödä ne myöhemmin. Joo tosiaan minä kokopuun omenat söisin.. tyttö naurahti itekseen ja lopetti omenoiden pillkkomisen. Tyttö poimi yhden omenan uhrikseen ja puraisi siitä, herkullista.

Viesti Ma Loka 24, 2011 10:44

Oli päivä eikä Efia osannut sanoa oliko se hyvä vai huono asia. Öisin oli helpompi liikkua tulematta huomatuksi, mutta päivät olivat levollisempia. Lisäksi lähistöllä ei juuri sillä hetkellä vaikuttanut olevan ketään. Se oli helpotus väsyneelle haltialle, joka oli vaeltanut taas läpi yön ja kaipasi kipeästi sekä unta että ravintoa. Efia oli ärtynyt, sillä hänen huomiokykynsä ei ollut entisellään niin pitkän unettomuuden jälkeen. Myös nälkä verotti voimia.
Pitkään vain tien pintaa huppunsa suojista tuijottanut haltia havahtui hieman kun hietikko muuttui nurmeksi. Tietenkin Efia oli tarkan kuulonsa avulla säilyttänyt tietoisuuden ympäristöstään myös kävellessään, mutta pysähdyttyään hän nosti katseensakin. Puutarha täynnä kauniita omenoita. Nykyään harvinaiseksi käynyt hymy säteili hetken Efian kasvoilla. Askeleet saivat uutta energiaa kun haltia asteli syvälle puutarhaan.
Meni hetki ennen kuin Efia pysähtyi uudelleen. Hän vilkaisi vielä ympärilleen ja varmisti, ettei puutarhassa ollut muita. Sitten haltia nosti kasvonsa, antoi auringon paistaa omenapuun oksien läpi vaalealle iholleen ja aivan pieneksi hetkeksi sulki silmänsä. Efia hengitti hetken puutarhan tuoksua, vihreät silmät avautuivat ja haltia kohotti kätensä. Hän tarttui tukevasti kiinni puun alimpaan oksaan molemmin käsin ja heilautti itsensä vaivattomasti ylös.
Oksalle asetuttuaan Efia nappasi lähimmän pyöreän omenan ja haukkasi siitä. Hedelmä maistui suunnattoman hyvältä ja mehukkaalta. Tyttö ei ollut varma milloin hän oli viimeksi saanut syödäkseen.
Suipot korvat liikahtivat äkisti. Jostain läheltä kuului ääniä. Haltia kirosi hiljaa mielessään sitä, että oli antanut keskittymisensä herpaantua. Hiljaisena Efia odotti puun oksalla tutkaillen lähestyvää hahmoa. Tuo osoittautui haltiatytöksi, joka istuutui läheisen puun alle. Haikea ajatus valtasi Efian, koti-ikäväksikin sitä olisi voinut kutsua. Siitä oli aikaa kun tyttö oli viimeksi katsonut toista haltiaa niin läheltä.
Efia katseli tarkkana miten toinen nousi seisomaan ja alkoi pilkkoa hedelmiä leveillä miekoillaan. Uteliaana mutta varuillaan haltia tarkkaili toista. Tyttö ei halunnut paljastaa läsnäoloaan ainakaan vielä. Sen sijaan tämä haukkasi omenaa uudemman kerran ja tyytyi katselemaan toisen toimia kauempaa.

Viesti Ma Loka 24, 2011 11:17

Lolisa

Loli piteli omenaa kädessään kuin kultamunaa. Lolisa oli kohta syönyt senkin, se oli todella herkullista. Tai no olihan tämä haltioiden perustama puutarha ja yleensä haltiamaiset jutut kuten ruoka on erityisen herkullista. Ihmiset eivät onneksi olleet vielä tajunneet hyvien reseptien jujua. Ainahan kaikki ihmiset kehuvat että toisen tekemä ruoka on hyvää, mutta jos he maistaisivat haltioiden ruokaa..yammy
Lolisa heitti omenan raaon maahan ja laittoi miekat pois käsistään, huotraansa. Pallot pysähtyivät kuin seinään törmäten. Sininen väri palloista alkoi kuin imeytyä pyörteenä jonnekkin pallon sisuksiin ja nyt kummatkin pallot olivat täysin kirkkaita. Loli katsoi niitä hetken ja antoi sitten olla tyytyväisenä.
Loli käveli viereisen puun luokse missä oli vielä ehjiä omenoita. Ei yksi tee haittaa.. Lolisa poimi yhden omenan ja työnsi sen taskuunsa. Aikeessa viedä se varmaankin Cocolle, kellekkäs muullekkaan?
Loli hymähti itselleen ja jatkoi hymyilyään. Hetken siinä seisoessaan jokin kuului puusta. Ikään kuin joku tai jokin oli puraissut omenaa. Neitokainen hätkähti ja nosti heti katseensa puun oksiin. Lehdet estivät näkymän sinne sisään, mitä siellä nyt olikaan, näkyi vaan päällimäinen kerros..Lehtiä. Lolisa meni suoraan äänen tulon alapuolelle, ihan puun rungon kohdalle ja katsoi ylös päin. joku istui siinä, rouskuttaen omenaa. Lolisa ei uskaltanut kuitenkaan sanoa mitään jos se ei pitäisikään ajatuksesta ystävystyä.
toinen oli varmasti jo huomannut Lolisan joten neiti päätti odottaa mitä tämä tekisi.

Viesti Ke Loka 26, 2011 4:51

Toinen käveli kohti ja Efia kirosi hiljaa mielessään. Hän ei pääsisi huomaamattomasti livahtamaan mihinkään, voisi ainoastaan toivoa ettei toinen tulisi aivan kohdalle. Sillä tavoin toinen haltia ei ehkä näkisi häntä oksien lomitse.
Mutta turha toivo. Toinen oli jo suoraan alapuolella. Efia huokaisi itsekseen, tarkisti vilkaisulla, että tikari edelleen roikkui vyössä ja heilautti sitten lopulta itsensä alas oksalta yhdellä kevyellä liikkeellä, suoraan toisen haltian eteen. Huppu putosi päästä, mutta sen tuskin oli väliä. Ainakin toinen tiesi hänet rotunsa edustajaksi... eikä luultavasti ja toivottavasti tiennyt mitään muuta.
"Hei", punatukkainen haltianeito sanoi, nyt jo jalat tukevasti maassa. Ääni oli vakava, mutta ystävällinen ja kasvojen ilme neutraali. Vihreiden silmien katse tutki vierasta haltiaa tarkkaavaisesti ja arvioiden. "Onko tämä sinun puutarhasi?" kysymys oli ehkä vähemmän kohtelias kuin se tapa jolla haltiat tavallisesti puhuttelivat toisiaan. Efia vain ei välittänyt korulauseista, ei ainakaan jos ei itse hyötynyt niiden käytöstä jotain. Toisaalta äänensävystä, ilmeistä tai eleistä ei ollut havaittavissa minkäänlaista vihamielisyyttä. Tyttö ei missään tapauksessa haluaisi vahingoittaa toista rotunsa edustajaa, ei ainakaan jos ei olisi pakko.

Viesti La Loka 29, 2011 2:25

Lolisa

Loli naurahti itekseen kun toinen heilahti alas, aivan kuten Loli odottikin.
"Hei" Loli sanoi hymyillen ja nojasi kädet takanaan puun runkoon. Valeat hiukset heilahtivat kasvoille tuulen mukana ja ne menivät myös pois kasviolta tuulen johdattamana. " Et taida liikkua täällä usein, vai? Miksi minä omistaisin näin ison ja kauniin puutarhan kun rahaa on syötäväksi asti ehkä? Tämän puutarhan omistaa ehkä hieman varakkaammat ihmiset." Loli oitkitti sanaa hieman, ja naurahti sen lauseen jälkeen hieman korkealta.
Loli nousi kunnolla seisomaan eikä enään nojannut mihinkään. "Olet haltia eikö? Mutta mitä haltia rotua edustat? Jos saan kysyä, siis?" Loli lähti kävelemään toisen haltian taakse. Mitään Loli ei aikoisi toiselle tehdä jos tämä vain osaisi käyttäytyä Lolia vastaan hyvin.
Loli hypähti ja sieppasi samalla omenan. " Nämä ovat ihania.." Loli sanoi hieman pienesti, mutta kuitenkin kuuluvasti.
Tyttö puraisi omenasta ja katsoi sitten toista, tai sen selkää. 'loli lähti kävelemään eri suuntaan ja heitti hieman syödyn omenan maahan ja sieppasi toisesta puusta päärynän. Nekin olivat mehukkaita. " Mistä tulit tänne, vaikuttaa siltä että et ole usein haltia kylässä.." Loli sanoi jo hieman pirtsakkaammin.

Viesti Su Tammi 22, 2012 2:13

Jaa no eiköhän siitä jo jonkin aikaa o meny, et vedän Lolin pois tästä (:

Paluu Omenatarha

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia