Viesti To Loka 11, 2018 10:47

Re: Parannus || Suskari

Papitar kieltäytyi demonin tarjouksesta täysin suoralta kädeltä, eikä aikonut tarjota demonille ketään tässä tilassa. Se oli viisasta tai vain hyvin typerää. Papitar käski demoni palaamaan sieltä mistä olikaan tullut, sillä tämä ei koskenut demonia millään tavalla ja nosti ristin kohden sekasikiötä. Demoni ei liikahtanut vaan katsoi haastavasti, ei pettyneesti papitarta, eikä välittänyt vaikka suurempi hoitaja yritti tyhjin tuloksin huitoa demonia pois nuoremman hoitajattaren päältä.
"Pilaat leikkini pappi." Äänensävy oli loukkaantunut ja ennenkuin tilanne ehti kehittyä yhtään pahemmaksi, kuin se jo oli, niin kaiken keskeytti matala taputus ja naurahdus jostakin läheltä. Demoni nosti päätään ja käänsi katseensa paikalle ilmestyneeseen velhoon, jonka valkoiset hiukset peittivät yleensä kaljua päätä. Hyvin rahvaanomaisesti pukeutunut velho kera teekuppinsa ei vaikuttanut äkkiseltään uhkaavalta ilmestykseltä, mutta Kalman mukana kuljettuaan ja seurattua tuon elämää demoni tiesi hyvin kuka ja mikä oli vastassa. Hovin oma velho.. pitikin sattua.

Kalma makasi yhä sidottuna paikoillaan ja oli joutunut seuraamaan epätoivoisen näköistä tilannetta toimeettomana, kun tilan täytti tuttu nauru kera oudomman kuuloisen taputuksen, jota seurasi tuttu ilmestys ja sitä kautta huolestuttava puhetyyli. Se oli Black, mutta kontrollissa oli tällä kertaa Seth, joka teki tilanteesta harvinaisen huolestuttavan. Seth oli arvaamaton ja kuka tiesi mitä tuon mielipuolisen mielessä tällä kertaa liikkui! Kalma ei olisi yllättynyt, vaikka Seth olisi yllättäen demonin kanssa halunnut kaveerata ja tappanut kaikki huoneesta! Onneksi näin ei ollut, vaan Seth alkoi julistamaan mitä tapahtuisi jos prinsessa tai jopa kuningas tulisivat kuulemaan tästä. Kalma tiesi ja saattoi arvata ettei siitä tietenkään mitään hyvää seuraisi jos asia leviäisi vahingossakaan prinsessan tai nuoren kuninkaan korviin. Ophelia saattaisi selvitä vähemmällä suhteella prinsessaan, mutta hän olisi se joka saisi kaiken niskaansa.. ja noh mahdollisesti teloituksen tai kovemmanluokan rangaistuksen. Asiaa ei ehditty kuitenkaan miettimään pidemmälle kenenkään toimesta kun huone, jossa he kaikki olivat olleet katosi ja paikalle oli ilmestynyt tumma synkkä tyhjyys.
Kalma sai tuntea tilan vaihdoksen nahoissaan kun pöytään sidottu mies yllättäen putosi "lattialle" pöydän tasolta pelästyneen rääkäisyn kanssa. Kalma irvisti ja käänsi itseään hieman kyljelleen nähdäkseen tumman tyhjyyden ja hieman kauempana seisovan Blackin, että Ophelian ja demonin. Hoitajat olivat kadonneet. Mitä jos nuo lähtisivät juoksu jalkaa tällä hetkellä kertomaan näkemästään!? Vaikka se tunti ehkä olevan ongelmista vähäisin. Demonista olisi päästävä ensin eroon ennenkuin se aiheuttaisi enempää ongelmia.

Kalma yritti ylös vahingoittuneella palanneella kehollaan, mutta ehti korkeintaan nousta käsiensä varaan kun Ophelia tuli hänen vierelleen ja loi heidän ylleen maagisen kuplan, jonka mahdollisesti tulisi suojelemaan heitä. Kalma tunsi välittömästi kuinka se pisteli ihoa, mutta kipu ei ollut vakava. Hän kestäisi sen. Kalma nousi käsiensä varassa irvistäen istumaan ja katsoi nyt Sethiä, joka valmistautui haastamaan demonin.
"Älä tapa sitä." Kalma huomautti Sethille tietämättä välittikö tuo sen enempää tai oliko tuo tietoinen tästä pikku seikasta, mutta toisaalta miksi velho olisi asettanut heitä suojaan jos ei olisi välittänyt. Tämän enempää aavekoira ei lähtenyt osallistumaan tulevaan taisteluun. Ei hän pysyisi edes pystyssä kunnolla.

Demoni laskeutui pehmeästi maahan, jos sitä sellaiseksi pystyi kutsumaan, hoitajien kadottua ja katsoi sitten silmäillen tummaa tyhjää tilaa jonka velho oli luonnut taikuudellaan. Tyhjät silmäkuopat siirtyivät sittemmin velhoon ja sitä kautta papitattareen, sekä aavekoiraan, jotka selvästi asettuivat suojaan tulevan taistelun tieltä.
"Ei valitettavasti minulle." Demoni vastasi tympääntyneen kuuloisesti valkohiuksisen velhon esittelyyn luomasta tilastaan, jossa ei tosiaankaan esittelyn arvoista ollut mustan tyhjyytensä kanssa. Demoni kallisti luonnottomasti päätään sivulle kun velho ihmetteli ääneen, ettei ollut aikaisemmin demonin olemassa oloa aistunut. Heillä olisi ollut hauskaa yhdessä.
"Innokas poika." Demoni hymisi lähinnä itsekseen samalla kun pää kääntyi takaisin normaaliin asentoon ja demoni avasi suunsa luonnottoman suureksi, kehossa olevat silmät alkoivat hohtamaan ja suusta kuului aluksi yhden henkilön huuto. Se ei kuulunut kuitenkaan demonille. Pian siihen liittyi useampi huuto, tuskan huuto, joka kuului naiselle, lapselle ja vanhuksille jolloin ääni nousi korvia vihlovaksi kirkunaksi josta ei enään erottanut yhtä henkilöä. Tuhannet olisivat huutaneet yhtä aikaa tuskasta. Kalma, jolla oli muita herkempi kuulo painoi, kätensä korville purren hammasta yhteen. Tätä kesti vain hetken kun demoni sulki suunsa ja ääni lakkasi, mutta demonin taakse oli ilmestynyt valkoinen alue, joka peitti nyt demonin takana seisovan velhon mustan alueen kuin se olisi taistellut tilastaan velhon oman luoman kanssa. Tämän valkoisen alueen sisällä sielut lensivät ympäriinsä, yrittivät ulos, mutta törmäsivät kuin linnut ikkunaan pääsemättä ulos.
Kalma nosti kätensä korviltaan ja katsoi sen mitä demoni oli juuri avannut heidän kaikkien nähtäväksi. Sitä alkoi kummasti tuntemaan itsensä hyvin pieneksi tässä istuessaan. Sitäkin enemmän Kalma alkoi miettimään mistä tuo demoni oli kerännyt nuo kaikki sielu parat.

"Et ole ainoa, jolla leikkihuoneensa... en kulje teidän kuolevaisten tasolla." Demoni sanoi viitaten takanaan olevaan tilaan ja sulki sen samalla. Hän oli näyttänyt jo nyt liikaa, mutta se oli voiman näyte myös velholle. Varoitus lähteä leikkimään.
"Tule poika, näytä minulle onko sinusta mihinkään.. paitsi jatkoksi kokoelmaani!" Demoni nauroi, jolloin sekasikiön viereen ilmestyi näitä sielu parkoja, jotka syöksyivät kohden velhoa huutaen. Ne eivät tekisi fyysistä vahinkoa, mutta velhon sielua ne pystyisivät repimään kappaleiksi. Demoni itse ei lähtenyt lähestymään velhoa. Pelkkä demonin ulkonäkö kertoi ettei tämä ollut fyysisesti taistelevaa tyyppiä. Sielut saisivat hoitaa velhoa hänen puolestaan ja väsyttää tuon, jolloin hän voisi iskeä. Demoni itse katosi kuin verhon taakse yhdeksi Blackin luoman alueen kanssa. Tietenkään pääsemättä pois.

Kalma seurasi tilannetta ja niin paljon Kalman olisi tehnyt mieli osallistua taisteluun, auttaa Sethiä, että mies yritti tärisevien jalkojen kanssa nousta ylös, mutta ei päässyt rojahtaen vain siihen maahan takaisin istumaan.
"Jos Black ei selviä tuosta.. pystytkö tappamaan demonin?" Kalma kysyi katsoen papitarta, vaikka se tarkottaisi hänen kuolemaansa, niin ei tuota sekasikiötä voinut vapaaksi jättää. Tiedä mitä se tekisi jos pääsisi linnan käytäville riehumaan.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu