Parannus || Suskari


Leveitä, kapeita, korkeita, matalia, valoisia, pimeitä. Käytäviä on monenlaista, eri tarkoituksiin. Yksi tarkoitus on kaikilla kuitenkin yhteinen: Ne vievät paikasta toiseen. Käytävät ovat linnan puolella koristeellisia ja saattavat sisältääkin arvokasta taidetta, aina maalauksista veistoksiin. Ensimmäisen kerroksen käytävät ovat eri toteen koristeellisia, koska siellähän suurin osa vierailijoista liikkuu. Maantasolla sijaitsevat käytävät pitävät myös sisällään tyrmiin johtavat käytävät, sekä suuren käytävän, jota pitkin vangit kävelytetään yleensä pihamaalla suoritettaviin teloituksiin. Ensimmäinen kerros pitää myös sisällään suuren eteiskäytävän.
Toisen ja kolmannen kerroksen käytävät alkavat olla sokkeloisempia mitä ensimmäisen kerroksen. Rappuja ylös ja alas on siellä täällä. Varsinkin kolmannen kerroksen käytävät vaikuttavat siltä, kuin ne oltaisiin suunniteltu labyrintiksi. Mikäli ei osaa liikkua linnassa, voi hyvinkin löytää itsensä eksyneenä käytävältä, jolla ei näy yhtään ovea saatika ikkunaa vai näkyykö? Salakäytäviä löytyy sieltä täältä ja jos satut käytävälle, missä ei mitään selvää ovea näy, on hyvinkin mahdollista, että seiniltä löytyy salakäytävän ovi. Varo kuitenkin, ettet eksy salakäytäviin sieltä kukaan ei löydä kuihtunutta ruumistasi.

Valvoja: Crimson

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 4008

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti To Loka 11, 2018 10:47

Re: Parannus || Suskari

Papitar kieltäytyi demonin tarjouksesta täysin suoralta kädeltä, eikä aikonut tarjota demonille ketään tässä tilassa. Se oli viisasta tai vain hyvin typerää. Papitar käski demoni palaamaan sieltä mistä olikaan tullut, sillä tämä ei koskenut demonia millään tavalla ja nosti ristin kohden sekasikiötä. Demoni ei liikahtanut vaan katsoi haastavasti, ei pettyneesti papitarta, eikä välittänyt vaikka suurempi hoitaja yritti tyhjin tuloksin huitoa demonia pois nuoremman hoitajattaren päältä.
"Pilaat leikkini pappi." Äänensävy oli loukkaantunut ja ennenkuin tilanne ehti kehittyä yhtään pahemmaksi, kuin se jo oli, niin kaiken keskeytti matala taputus ja naurahdus jostakin läheltä. Demoni nosti päätään ja käänsi katseensa paikalle ilmestyneeseen velhoon, jonka valkoiset hiukset peittivät yleensä kaljua päätä. Hyvin rahvaanomaisesti pukeutunut velho kera teekuppinsa ei vaikuttanut äkkiseltään uhkaavalta ilmestykseltä, mutta Kalman mukana kuljettuaan ja seurattua tuon elämää demoni tiesi hyvin kuka ja mikä oli vastassa. Hovin oma velho.. pitikin sattua.

Kalma makasi yhä sidottuna paikoillaan ja oli joutunut seuraamaan epätoivoisen näköistä tilannetta toimeettomana, kun tilan täytti tuttu nauru kera oudomman kuuloisen taputuksen, jota seurasi tuttu ilmestys ja sitä kautta huolestuttava puhetyyli. Se oli Black, mutta kontrollissa oli tällä kertaa Seth, joka teki tilanteesta harvinaisen huolestuttavan. Seth oli arvaamaton ja kuka tiesi mitä tuon mielipuolisen mielessä tällä kertaa liikkui! Kalma ei olisi yllättynyt, vaikka Seth olisi yllättäen demonin kanssa halunnut kaveerata ja tappanut kaikki huoneesta! Onneksi näin ei ollut, vaan Seth alkoi julistamaan mitä tapahtuisi jos prinsessa tai jopa kuningas tulisivat kuulemaan tästä. Kalma tiesi ja saattoi arvata ettei siitä tietenkään mitään hyvää seuraisi jos asia leviäisi vahingossakaan prinsessan tai nuoren kuninkaan korviin. Ophelia saattaisi selvitä vähemmällä suhteella prinsessaan, mutta hän olisi se joka saisi kaiken niskaansa.. ja noh mahdollisesti teloituksen tai kovemmanluokan rangaistuksen. Asiaa ei ehditty kuitenkaan miettimään pidemmälle kenenkään toimesta kun huone, jossa he kaikki olivat olleet katosi ja paikalle oli ilmestynyt tumma synkkä tyhjyys.
Kalma sai tuntea tilan vaihdoksen nahoissaan kun pöytään sidottu mies yllättäen putosi "lattialle" pöydän tasolta pelästyneen rääkäisyn kanssa. Kalma irvisti ja käänsi itseään hieman kyljelleen nähdäkseen tumman tyhjyyden ja hieman kauempana seisovan Blackin, että Ophelian ja demonin. Hoitajat olivat kadonneet. Mitä jos nuo lähtisivät juoksu jalkaa tällä hetkellä kertomaan näkemästään!? Vaikka se tunti ehkä olevan ongelmista vähäisin. Demonista olisi päästävä ensin eroon ennenkuin se aiheuttaisi enempää ongelmia.

Kalma yritti ylös vahingoittuneella palanneella kehollaan, mutta ehti korkeintaan nousta käsiensä varaan kun Ophelia tuli hänen vierelleen ja loi heidän ylleen maagisen kuplan, jonka mahdollisesti tulisi suojelemaan heitä. Kalma tunsi välittömästi kuinka se pisteli ihoa, mutta kipu ei ollut vakava. Hän kestäisi sen. Kalma nousi käsiensä varassa irvistäen istumaan ja katsoi nyt Sethiä, joka valmistautui haastamaan demonin.
"Älä tapa sitä." Kalma huomautti Sethille tietämättä välittikö tuo sen enempää tai oliko tuo tietoinen tästä pikku seikasta, mutta toisaalta miksi velho olisi asettanut heitä suojaan jos ei olisi välittänyt. Tämän enempää aavekoira ei lähtenyt osallistumaan tulevaan taisteluun. Ei hän pysyisi edes pystyssä kunnolla.

Demoni laskeutui pehmeästi maahan, jos sitä sellaiseksi pystyi kutsumaan, hoitajien kadottua ja katsoi sitten silmäillen tummaa tyhjää tilaa jonka velho oli luonnut taikuudellaan. Tyhjät silmäkuopat siirtyivät sittemmin velhoon ja sitä kautta papitattareen, sekä aavekoiraan, jotka selvästi asettuivat suojaan tulevan taistelun tieltä.
"Ei valitettavasti minulle." Demoni vastasi tympääntyneen kuuloisesti valkohiuksisen velhon esittelyyn luomasta tilastaan, jossa ei tosiaankaan esittelyn arvoista ollut mustan tyhjyytensä kanssa. Demoni kallisti luonnottomasti päätään sivulle kun velho ihmetteli ääneen, ettei ollut aikaisemmin demonin olemassa oloa aistunut. Heillä olisi ollut hauskaa yhdessä.
"Innokas poika." Demoni hymisi lähinnä itsekseen samalla kun pää kääntyi takaisin normaaliin asentoon ja demoni avasi suunsa luonnottoman suureksi, kehossa olevat silmät alkoivat hohtamaan ja suusta kuului aluksi yhden henkilön huuto. Se ei kuulunut kuitenkaan demonille. Pian siihen liittyi useampi huuto, tuskan huuto, joka kuului naiselle, lapselle ja vanhuksille jolloin ääni nousi korvia vihlovaksi kirkunaksi josta ei enään erottanut yhtä henkilöä. Tuhannet olisivat huutaneet yhtä aikaa tuskasta. Kalma, jolla oli muita herkempi kuulo painoi, kätensä korville purren hammasta yhteen. Tätä kesti vain hetken kun demoni sulki suunsa ja ääni lakkasi, mutta demonin taakse oli ilmestynyt valkoinen alue, joka peitti nyt demonin takana seisovan velhon mustan alueen kuin se olisi taistellut tilastaan velhon oman luoman kanssa. Tämän valkoisen alueen sisällä sielut lensivät ympäriinsä, yrittivät ulos, mutta törmäsivät kuin linnut ikkunaan pääsemättä ulos.
Kalma nosti kätensä korviltaan ja katsoi sen mitä demoni oli juuri avannut heidän kaikkien nähtäväksi. Sitä alkoi kummasti tuntemaan itsensä hyvin pieneksi tässä istuessaan. Sitäkin enemmän Kalma alkoi miettimään mistä tuo demoni oli kerännyt nuo kaikki sielu parat.

"Et ole ainoa, jolla leikkihuoneensa... en kulje teidän kuolevaisten tasolla." Demoni sanoi viitaten takanaan olevaan tilaan ja sulki sen samalla. Hän oli näyttänyt jo nyt liikaa, mutta se oli voiman näyte myös velholle. Varoitus lähteä leikkimään.
"Tule poika, näytä minulle onko sinusta mihinkään.. paitsi jatkoksi kokoelmaani!" Demoni nauroi, jolloin sekasikiön viereen ilmestyi näitä sielu parkoja, jotka syöksyivät kohden velhoa huutaen. Ne eivät tekisi fyysistä vahinkoa, mutta velhon sielua ne pystyisivät repimään kappaleiksi. Demoni itse ei lähtenyt lähestymään velhoa. Pelkkä demonin ulkonäkö kertoi ettei tämä ollut fyysisesti taistelevaa tyyppiä. Sielut saisivat hoitaa velhoa hänen puolestaan ja väsyttää tuon, jolloin hän voisi iskeä. Demoni itse katosi kuin verhon taakse yhdeksi Blackin luoman alueen kanssa. Tietenkään pääsemättä pois.

Kalma seurasi tilannetta ja niin paljon Kalman olisi tehnyt mieli osallistua taisteluun, auttaa Sethiä, että mies yritti tärisevien jalkojen kanssa nousta ylös, mutta ei päässyt rojahtaen vain siihen maahan takaisin istumaan.
"Jos Black ei selviä tuosta.. pystytkö tappamaan demonin?" Kalma kysyi katsoen papitarta, vaikka se tarkottaisi hänen kuolemaansa, niin ei tuota sekasikiötä voinut vapaaksi jättää. Tiedä mitä se tekisi jos pääsisi linnan käytäville riehumaan.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1918

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Loka 30, 2018 5:44

Re: Parannus || Suskari

Papitar ei demonin tulon myötä enää tiennyt mikänlaista myrskyä odottaa, mutta sitä neljättä, vierailevaa ääntä taputuksien kera hän ei ollut odottanut lainkaan. Ophelia hätkähti, ristiä pitelevän käsivarren laskeutuen vain aavistuksen, kun yönsininen katse kävi nykien silmäkulmasta etsimään tätä tuttua ääntä, olkien laskeutuessa ja pään kääntyessä kohti paremmin kun henkilön tunnisti... Sydämen samassa seestyen. Se oli Black... Tai ei aivan... Se epämiellyttävämpi osapuoli tuosta. Ovi ei ollut käynyt, mutta velho nyt kykenikin siirtymään ilman ovia, hiljalti ja jokin kertoi hänelle, että Seth oli ollut paikanpäällä teekuppinsa kanssa jo hyvän tovinkin.
Samassa hieman erilainen paniikki vallitsi tytön, lisäten korren jo valmiiksi korkeaan kekoon joka uhkasi kaatua ja haudata hänet. Seth, ihanassa persoonassaan kävikin ensitöikseen kommentoimaan tilannetta... Eikä Papitar kyennyt vastaamaan mitä tuli itsensä uhraamiseen tai hänen typeryyteensä, sanojen takertuessa kurkkuun kun luiseva mies heitä lähestyi. Eihän Seth häneltä varmasti mitään halunnut kuullakaan, mutta Ophelia tunsi pakonomaista tarvetta edes yrittää sanoa jotakin ja puolustautua juuri nyt heti kantaansa selitellen kun kuningas ja Lily mainittiin. Sanoja ei kumminkaan tullut, ei hän siinä lyhyessä ajassa edes kerennyt muodostamaan kokonaista, yhtenäistä aatetta ja sulkikin suunsa tiukasti kiinni ja seurasi varoen Sethin liikkeitä, tuon kutsuessa manausta jopa hauskan pidoksi.

Se oli kaukana siitä, jokaiselle paitsi ehkä sitten Sethille itselle, joka kävi katseellaan demonia arvioimaan, siihen hänen vierelleen pysähtyen, mutta kumminkin kovin vaarattoman oloisesti, varsin uhottomana. Ophelian samassa päätti vetää pitelemänsä ristin nyt ainakin kämmeniensä sisään piiloon, haluamatta tuottaa kärsimystä keholle jossa myös Black asusti. Mikäli Seth olisi lähestynyt häntä mitenkään toisin kuin rauhallisesti, olisi hän ehkä tehnyt toisin, mutta tuo pelottavan rento velho tuntui olevan juuri nyt eniten kiinnostunut demonista, vaikka hänen ja Kalman tekemisiä oli ensitöikseen kommentoinutkin.

Sitten. Tapahtui jotain, mitä papitar ei osannut kuvailla tai ollut ennen todistanut. Varoittamatta, hän ei enää nähnyt salin valkeita seiniä, tuntenut sen kasvanutta tungosta tai haistanut polttamiensa suitsukkeiden tuoksua. Sen sijaan, hänen korvissaan humisi hetkellinen kuurouttava hiljaisuus ja silmissä hämäryys, joka ei kumminkaan tehnyt uudesta, pelottavasta tilasta pimeää. Hänen oli tosin vaikeampi ehkä hengittää, mutta se johtuni ennemmin tilanteen tuottamasta luonnollisesta reaktiosta kuin itse paikasta, joka näytti ja tuntui kuin luonnottomalta tyhjiöltä. Limbolta. Välimaastolta elämän ja kuoleman väliltä. Se ainakin oli nuorennaisen ensimmäinen aate ulottuvuudesta, johon he olivat päätyneet. Sitä hiljaiseksi kurkun katkeroittama nuori papitar ei tietenkään varmaksi tiennyt, mutta siirtyminen tähän paikkaan oli mitä ilmeisemmin Sethin aikaan saannosta, tuon sysäistessä nyt teekuppinsa hänen käsiin.

Ophelia ymmärsi tarttua astiaan juuri ja juuri ja toljotti siihen typeränä, hänen näkönsä väristen jäljelle jääneen teepinnan tavoin, ennen kuin rohkeni repäistä itsensä pois kankeutuneesta tilastaan ja katsahtaa remmeistä vapautuneeseen potilaaseen, tuon luokse juoksahtaen. Papitar kyykistyi asettamaan teekupin alas ja vilkaisi nopeasti Kalmaan, tuon hengissä olon varmistaen kunnes suoristautui ja teki käden taputuksen myötä työtä käskettyä, luoden kaksikon -että teekupin- ylle sen tutun, valkean, helmiäshohtoisen suojakuplan suojelemaan itsekutakin.
Hänen roolinsa oli hetkessä sivuutettu ongelmien mitä epäilemättä paisuttua pois hänen kontrollistaan, eikä Ophelia voinut varsinaisesti valittaakaan. Mutta oliko Sethin paikalle tulo loppujenlopuksi hyvä vai huono asia? Ainakin tuo oli tullut väliin, selvästi aikoi auttaa tilanteessa...! Ainakin yrittäisi, omalla tavallaan ja varmastikin myös omin syin. Sethistä ei tiennyt, eikä sillä ollut ollut heille väliä, demoniahan vastassa tuo oli!
"En tiedä..." Ophelia sai viimein nielaistuaan sanotuksi, tilan muuttuessa ulvovien sielujen myötä, herättäen hurskaalle papittarelle huolen aiheen jos toisen itsessään, demonin esitellessään Sethille mahtiaan samalla kun katosi itse jonnekkin.
"En... En usko! En ole ikinä kohdannut mitään tällaista." Nuorinainen vastasi rehellisesti, keskittyen suojakuplan ylläpitämiseen, vaikka katse vierailikin nopeahkosti myös hetki sitten ylös pyrkivässä Kalmassa, vaikka tuon olikin parempi vain istua!

//HERE YOU GO GENTS! It took forver and basically did nothing ! *katoaa yöhön kui batman* "my work is done"//
Edellinen

Paluu Käytävät

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia