Demons! Demons everywhere!

Leveitä, kapeita, korkeita, matalia, valoisia, pimeitä. Käytäviä on monenlaista, eri tarkoituksiin. Yksi tarkoitus on kaikilla kuitenkin yhteinen: Ne vievät paikasta toiseen. Käytävät ovat linnan puolella koristeellisia ja saattavat sisältääkin arvokasta taidetta, aina maalauksista veistoksiin. Ensimmäisen kerroksen käytävät ovat eri toteen koristeellisia, koska siellähän suurin osa vierailijoista liikkuu. Maantasolla sijaitsevat käytävät pitävät myös sisällään tyrmiin johtavat käytävät, sekä suuren käytävän, jota pitkin vangit kävelytetään yleensä pihamaalla suoritettaviin teloituksiin. Ensimmäinen kerros pitää myös sisällään suuren eteiskäytävän.
Toisen ja kolmannen kerroksen käytävät alkavat olla sokkeloisempia mitä ensimmäisen kerroksen. Rappuja ylös ja alas on siellä täällä. Varsinkin kolmannen kerroksen käytävät vaikuttavat siltä, kuin ne oltaisiin suunniteltu labyrintiksi. Mikäli ei osaa liikkua linnassa, voi hyvinkin löytää itsensä eksyneenä käytävältä, jolla ei näy yhtään ovea saatika ikkunaa vai näkyykö? Salakäytäviä löytyy sieltä täältä ja jos satut käytävälle, missä ei mitään selvää ovea näy, on hyvinkin mahdollista, että seiniltä löytyy salakäytävän ovi. Varo kuitenkin, ettet eksy salakäytäviin sieltä kukaan ei löydä kuihtunutta ruumistasi.

Valvoja: Crimson

Demons! Demons everywhere!

ViestiKirjoittaja Aksutar » 02 Helmi 2018, 23:10

Jatkoa täältä

Henry


Hymy kohosi siniverisen kasvoille, Mauruksen ilmoittaessa heidän saattavan hänet kotiin asti, mikäli Henry niin halusi. Se kuulosti enemmän kuin hyvältä, vaikka hän ei olisi halunnut saattaa demoneita vaaraan itsensä takia. Kuitenkin, jahka hänet tunnistettaisiin, voisi hän myös nimensä ja asemansa suojin tummahipiäistä paria suojella — tai no, Maurusta, Mayan näemmä pysyen yhä asemuodossaan. Mutta jos hänet tunnistettaisiin, saattaisi se myös tuoda ongelmia niskaan. Tietenkin, portinvartijat olivat ensimmäisenä ja häntä auttaisivat oletettavasti mutta Henry oli oppinut, ettei ihan jokaiseen kansalaiseen kannattanut luottaa. Ei varsinkaan hänen asemassaan, eikä varsinkaan näinä aikoina. Enemmän kuin yksi henkilö halusi varmasti pahaa kuninkaalle, olivat nuo sitten ihmisten puolella tai eivät.
"Kiitos", Siniverinen kävikin kiittämään demoni kaksikkoa, ottaen Mauruksen käden vastaan, jotta pääsisi paremmin kävelemään aina tasaisemmalle maastolle.

Matka kaupungin porteille etenikin Henryn tahtiin, siniverisen pitäen tasaisen rauhallista kävelyä yllä. Eihän se käveleminen vieläkään kovin mukavalta tuntunut, mutta sujui nyt paljon helpommin levon jälkeen. Jo kaukaa vartijat näkivät heidän saapuvan, muun saapuvan ja lähtevän väen joukosta. Lähinnä siksi, että Maurus herätti huomiota harvinaisen oudolla ulkonäöllään. Kyllähän ihmistenkaupungissa liikkui taruolentoja, jopa haltioita, jotka heidän puolellaan olivat, mutta nuo yleensä piilottelivat itseään, välttelivät väenpaljoutta ja kävivät torilla jossain syrjäisemmällä, kuin itse päätorilla, joka suorastaan kuhisi väenpaljoudesta.
Portille saavuttaessa heidät tietenkin pysäytettiin. Kävelykeppiinsä tukeutuen Henry otti muutaman ontuvan askeleen Mauruksen edelle, lähtien esittelemään itseään — joskaan pitkälle Henryn ei tarvinnut nimeään esittää, kun Vartijat jo tunnistivat siniverisen. Heti ensimmäisenä seurasi tietenkin kysymysmeri, mitä ihmettä kuningas täällä teki, tuollaisissa vaatteissa ja tuollaisessa seurassa? Oliko tuo tummahipiä kenties satuttanut kuningasta? Nopeasti Henry kertoi, mitä oli sattunut ja että Maurus oli hänen seurassaan, eikä tuota tulisi satuttaa. Tietenkin vartijat silmäilivät demonia epäilevästi, mutta eivät sanoneet mitään vastaan. Sen pidemmittä puheitta, vartijat päästivät heidät kaupunkiin, muutaman lähtien heitä saattamaan.
"Toivottavasti tämä ei sinua haittaa... Voitte kyllä lähteä, heti kun haluatte... He eivät estä teitä", Henry huomautti Maurukselle, matkan jatkuen kaupungin läpi — hiljaisempia kujia pitkin — aina sille valtavalle linnalle asti.

Sitten olikin aika selittää linnan vartijoille, mikä oli tilanne. Noista yksi lähti heti juoksemaan linnalle, kertomaan että kuningas oli saapunut ja tuota ei tarvinnut enää etsiä. Henryn saattueesta oli yksi sotilas ehättänyt jo ratsastamaan linnalle, kertomaan kuinka he olivat joutuneet hyökkäyksen kohteeksi ja Kuningas oli kadonnut. Se tietenkin oli jo ehättänyt paniikkia nostattaa linnalla ja etsintäpartioita oli valmisteltu, mutta nyt noita ei tarvinnutkaan lähettää matkaan. Jälleen kerran Maurus sai osakseen epäileviä katseita, Henryn vain kertoen tuon olevan hänen seurassaan.
Ja taas matka jatkui, Henryn tietenkin vilkaisten Mauruksen puoleen, varmistellen olihan tuo kunnossa tai halusiko tuo kenties poistua seurasta sittenkin. Johan Henry oli turvassa, mutta silti, hän halusi demonin pysyvän vielä matkassa — jos ei muuten, niin sen takia, että hän voisi kiittää noita vielä kunnolla ja tarjota jotain vaivanpalkaksi.
"Haluaisin... Vielä jutella teidän kanssa, mikäli se sopii", Henry aloitti, puhutellen Maurusta, kun he viimein astelivat sisään linnan suurista pääovista, "Järjestän teille huoneen siksi aikaa — pelkäänpä että minun täytyy käydä selittämässä itseni ja varmistamassa, että kaikki on kunnossa, siistiytymisestä sitten puhumattakaan... Odottaisitteko sen aikaa?", Siniverinen ehdotteli, ollen tietenkin valmis hyväksymään sen, jos kaksikko halusi paikalta poistua pikimmiten. Mutta, mikäli Maurus ja Maya suostuivat jäämään, oli yksi palvelijoista valmiina vierellä, näyttääkseen demoniparille oleskeluhuoneen tai makuuhuoneen — kumpi vain miellytti enemmän — missä nuo voisivat odottaa siniveristä.



// NO JOO EI SE KOVIN LYHYT OLLU (D Mutta jatkuu! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Demons! Demons everywhere!

ViestiKirjoittaja Mori » 03 Helmi 2018, 00:52

Maurus & Maya

Mitä lähemmäs demoni astui ihmisten kaupungin muureja, sitä kovemmaksi sen yltäpääsemättömältä tuntuva melu tuntui tunkeutuvan korviin. Maurua ei järin näyttänytkään mitenkään iloiselta. Hän pyrki pitämään ilmeensä neutraalina, mutta hänen silmänsä tuntuivat huokaavan kivusta. Korvissahan soi. Hän vilkaisi hopeiseen keihääseen, jonka silmämuna tuijotti suoraan veljeen. Maurus kuitenkin keskittyi suorittamaan tehtävänsä loppuun. Hän oli lupautunut saattamaan kuninkaan linnaansa ja niin hän myös teki. Hän oli sanojensa mittainen mies.
Ihmisiä oli paljon ja demoni keräsi hyvin monta katsetta itseensä. Monet niistä olivat kauhistuneita, kuinka Maurus käveli näiden ohitse huomioimatta näitä. Hän varoi näitä ja näihin koskettamista. Ei siksi, että hän olisi saattanut satuttaa näitä, vaan siksi, etteivät ihmiset hyppäisi toistensa päälle pelosta. Demonisesti kuitenkin Maurus nautti melun ohella näistä pelkäävistä katseista. Heidät pysäytettiin, totta kai. Henry sai nopeasti asian kuitenkin hoidettua ja matka saattoi jatkua. Tietysti kysymykset kuninkaan vahingoittamisesta saivat miehen katsomaan portin vartijoita alas. Hän ei koskisi ihmisten kuninkaaseen, ellei siihen olisi syytä. Hän oli sen verran elänyt, ettei välittänyt sodasta eikä siihen sekaantumisesta. Hänelle ei ollut väliä mikä toinen oli rotuaan. Henryn puhe sai kuitenkin Mauruksen huomion takaisin maanpinnalle, jossa hän yritti parhaansa mukaan minimoida melun korvissaan. Kuningas pahoitteli asiaa ja ilmoitti, että he olisivat aina vapaita lähtemään, jos he haluaisivat. Maurus katsoi hetken ihmistä ja hymähti tälle vain. "Ei meitä tällainen haittaa", hän sanoi rauhallisesti ja sitten alkoi kaivamaan jotain takkinsa syövereistä. Se oli vahaa, jota mies laittoi korviinsa, vaimentaakseen melun. Silti hän kykeni kuulemaan aivan normaalisti.

Pian kolmikko saapui linnan pääsisään käynnille, jossa Henry sai kertoa koko tarinan siitä, kuinka demonit olivat pelastaneet hänet. Siitä mentiinkin ilmoittamaan heti, että kuningas oli saapunut turvallisesti takaisin. Maurus keräsi myös täällä hyvin paljon epäileviä kasvoja. Demoni katsoi jokaista takaisin, alas, koska olihan hän näitä ihan hyvän pituuseron omaava. Maurus katsoi hetken, että hän oli suorittanut työnsä ja tuonut kuninkaan takaisin linnaansa. Turvaan ja kaiken hoidon ääreen, mutta silti Henry tuntui kääntyvän takaisin ja katsovan häntä ilmeellä, joka pyysi vielä jäämään hetkeksi. Demoneilla ei muutenkaan ollut mitään tekemistä. Kunhan linnan sisällä heitä ei johdatettaisi pyhiä asioita täynnä olevaan huoneeseen, kaikki olisi hyvin. Maurus tunsi hyvin pyhät asiat kaukaa ja hän aisti niitä, mutta ne eivät tällä hetkellä olleet vaarantamassa hänen olemassa oloaan.
Henry ilmoittikin, että haluaisi vielä jutella kaksikon kanssa. Maurus nyökkäsi pienesti. "Jos niin tahdot", hän vastasi rauhallisesti. Hän asteli sisään toisen perässä, keräten edelleen katseita itseensä. Henry alkoi puhumaan huoneista ja siitä, mitä kaikkea tämän täytyi käydä lävitse ennen kuin voisi keskustella heidän kanssan lisää. Siksi mies pyysikin heitä jäämään odottamaan johonkin heitä varattuun huoneeseen. "Jos kerran pyydätte, kunhan huoneessa ei ole pyhiä asioita", hän vastasi pieni virne huulillaan ja laski sitten odottavasti katseensä palvelijaan. Tämä tuntui katsovan takaisin, hieman arkana, mutta valmiina työhönsä. "Odotamme teitä siis", Maurus totesi ja lähti sitten palvelijan merkistä seuraamaan tätä kumartaen pienesti samalla Henrylle.

Demoni johdatettiin oleskeluhuoneeseen, johon Maurus asettui aloilleen. Palvelija kysyi vielä, haluaisiko hän mitään, mutta demoni pudisti päätään vain. Sitten palvelija lähti nopeasti, koska selkeästi demonin läsnäolo tuntui tuovan tälle epämukavan olon. Olihan Mauruksen ympärillä muutenkin hieman erilainen ilmapiiri. Viimein kun Maurus oli yksin kaikesta ihmishälinästä, hän saattoi huokaista. Samaan aikaan hopeinen keihäs muuttui ja sirot kädet kiertyivät miehen kaulan ympärille. "Teit hyvää työtä, tuo meteli on kyllä kaamea kaupungeissa", Maya huokaisi ja suukotti veljeään otsaan rohkaisevasti. "Milläköhän pieni kuningas ystävämme aikoo meidät palkita?" Maya pohti ääneen, joka sai vain Mauruksen pyöräyttämään silmiään. Hän oli hieman nälkäinen, mutta mahdollista kasvillisuutta ei juuri näkynyt. Harmistuneena hän tuntui vain rentoutuvan enemmän istumalleen tuolille, edelleen sylissään Maya. Sisar tuntui erityisen valppaalta, olihan linnassa paljon erilaisia ääniä. Kaksikko odotti, mutta siinä ajassa Maurus tuntui sulkevan silmänsä ja vaipuvan pieneen uneen. Ei hän tietenkään ulospäin sitä näyttänyt, että hän oli väsynyt ja nälkäinen, sillä kuninkaan seurassa oli pitänyt olla. Vahtimassa ja hoitamassa, varmistamassa tämän eloon jääminen. Siinä ei ollut kovin paljoa aikaa nyhtää ruohoa ruuakseen.

//TÄÄLLÄ OLLAAN JA TOI HUJOPPI NUKAHTI, oli kuule niin tylsää seuraa eikun. MUTTA, eikun jatketaan vaan :D//
Mori
 

Re: Demons! Demons everywhere!

ViestiKirjoittaja Aksutar » 18 Touko 2018, 20:32

Pieni hymy kohosi Henryn huulille, siniverisen nyökätessä, kun demoni kaksikko suostui jäämään vielä hetkeksi heille outoon, kenties uhkaavaan ympäristöön. Hän todella halusi jutella vielä kaksikon kanssa, mutta juuri nyt hänellä oli ensin muita velvollisuuksia edessään. Ei hän tietenkään pistäisi pahaksi, jos kaksikko päättäisi sittenkin poistua, ennen kuin Henry heidän juttusilleen ehättäisi, mutta nyt hänen piti poistua, jättäen Mauruksen ja Mayan palvelijattaren huolehdittavaksi toviksi.
Tietenkään Henryä ei päästetty nopealla selityksellä vain tilanteesta läpi, siniverisen joutuen kertaamaan tapahtumat muutamaankin otteeseen taholle jos toisellekin. Hän vakuutteli kuitenkin olevansa kunnossa ja siitä oli kiittäminen vain ja ainoastaan tummahipiäisiä vieraita, jotka kuningasta yhä odottivat. Tietenkään kovin moni ei pitänyt siitä, että hovissa oli lisää demoneita ja että kuningas oli noiden kanssa tekemisissä, mutta kaiketi mokomia sitten piti kiittää. Henry ei jäänyt kuuntelemaan kenenkään epäilyksiä kaksikon suhteen vaan jahka oli saanut itsensä selitettyä tarpeeksi monelle tärkeälle taholle, poistui siniverinen siistiytymään ja vaihtamaan vaatteet nopeasti.

Kun yllä oli kuninkaan arvolle sopiva tumma asukokonaisuus ja nuorimies oli itsensä saanut siistittyä matkaamisen jäljiltä, kävi askel kohden oleskelutilaa jonne demonisisarukset oli ohjattu. Kaikki ylimääräiset hätyyteltiin pois kintereiltä, vaikka vartijoiden annettiinkin jäädä oven ulkopuolelle vahtimaan, mutta itse huoneeseen kenenkään muun ei tarvinnut tulla, jos Henryltä kysyttiin.
Kohteliaisuussyistä Henry koputti oveen nopeasti muutaman kerran, ennen kuin astui sisään ja sulki oven perässään, päästen viimein demonikaksikon kanssa rauhaan.
"Pahoittelut, että kesti. Minun asemassa ei vain ohimennen tilannetta selitetä ja jatketa matkaa muualle", Henry aloitti pahoittelemalla, samalla kun kävelykeppinsä avustamana askelsi peremmälle huoneeseen, katseen nousten sisaruskaksikon puoleen.
"Toivottavasti uusi ympäristö ei ole teille liikaa", Siniverinen jatkoi, pysähtyen muutaman metrin päähän, "Uskon, että palvelijani tarjosi teille jo jotain, mutta jos ruoka tai juoma kelpaa matkaamisen jälkeen, niin kertokaa. Teidän kestitseminen on vähintä, mitä voin tehdä".



// MAURUS SENKIN NARKOLEPTIKKO :D HEREILLE //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Demons! Demons everywhere!

ViestiKirjoittaja Mori » 20 Touko 2018, 12:08

Kaupungin hälinä oli hyvin lävitse tunkevaa. Maurus, edelleen silmät kiinni oli täysin hereillä. Hänen kasvojensa lihakset värähtelivät aina välillä, kun linnan sisällä tuntui nousevan joitain äkkinäisiä, kovia ääniä. Hän avasi hetken päästä silmänsä ja tuijotti sisareensa, joka näytti erityisen närkästyneeltä koko meteliin. Nainen piteli kämmeniään korvillaan ja yritti parhaansa pitää äänet mahdollisimman pieninä. Mies laittoi omansakin toisen käsien päälle auttaakseen tuota sulkemaan melut pois. Maya katsahti veljeensä tällöin ja vain tuhahti turhautuneena. Kaksikko istuskeli siinä jonkin aikaa, kunnes Mauruksen oli pakko nousta ylös penkiltään. Sisar siirtyi haluttomasti pois sylistä ja istui itse tähän samaiselle paikalle. "Miksei kaupungeissa voi olla hiljaisempaa?" Maya kysyi lopulta kaiken sen melun keskellä, joka ei tietenkään ihmiskorvaan tuntunut edes melulta, vaan hiljaisuudelta. "Olisivat edes yrittäneet tehdä näistä rakennuksista äänen peittäviä", hän sätti.
"Ei kaikkeen voi aina varautua ja meidät vain on tuomittu todella vahvoilla aisteilla", Maurus vastasi siskolleen ja kuunteli linnan ääniä, yrittäen pois sulkea kaupungin äänet. Hän kuuli kuinka Henryn ääni oli ilmassa jossain päin linnaa ja hetken päästä se alkoi hitaasti liikkua. "Hän on tulossa, joten voisit kasata itsesi pikku hiljaa. Ethän halua näyttää tuollaista puolta itse ylhäisyydelle", demoni vinkkasi ja pienesti virnisti sisarelleen kiusoittelevaan sävyyn. Nainen vastasikin toisen kiusoitteluun vain tuhahtamalla ja kääntämällä katseensa oveen, jonne äänet olivat voimistuneet.

Oveen koputettiin kohteliaasti. Kumpikaan ei juurikaan vastannut, mutta tekivät kyllä selväksi olevansa siellä. Kuningas astui sisään ja pahoitteli kestoaan. Selitykseksi tietysti tuli se, ettei hänen arvoasemansa antanut miehelle helppoa ja nopeaa tietä selittää tilannetta. "Älä suotta pahoittele. Olemme vain vieraita itse kuninkaan hovissa. Emme oleta, että meidän takia täällä laukattaisiinkaan", Maurus vastasi toiselle. Hän seisoi Henryä vastapäätä, koko keho rentona, kun tämä lähti astelemaan peremmälle huoneeseen. Maya istui tuolilla ja seurasi kuninkaan liikeitä vilkkailla silmillään.
Tietysti, muodollisuuksien takia Henry toivoi, ettei uusi ympäristö ollut liikaa kaksikolle. Sisaruksen katsoivat toisiinsa ja lähinnä vain pudistivat päitään. "On sitä oltu huonoimmissakin paikoissa", Maya totesi tuolin käsinojaan nojaten.
"Niin hän kyllä tarjosinkin, oikein kohteliaastikin", Maurus vastasi Henryn sanoihin ja katsoi kuningasta. Tämä kehotti tietysti kertomaan, jos kaksikolla oli jotain tarvetta jollekin. "Onko mahdollista saada kukkakimppua?" Maya kysyi yllättäen ja katsoi kuningasta säkenöivin silmin. Pieni kiusoitteleva ilme naisella oli kasvoillaan. Ikään kuin tämä odotti kuninkaan hämmennystä oudosta pyynnöstä. Nainen nousi tuoliltaan ja asteli kuninkaan luokse, pienesti ojentuen tämän puoleen. Kuin kuiskatakseen tämän korvaan. "Se olisi vähintä mitä voisi pyytää ja hyvä hyvitys. Parhainta olisi jos niitä saisi kaksi, suurta kimppua", Maya kuvaili kuninkaalle.

Maurus rykäisi ja katsoi Mayaan merkittävästi. Nainen vain nosti kätensä ilmaan antautuakseen. Hän vielä hitaasti perääntyi Henryn luota. Tällä oli kuitenkin vain hymy huulillaan. "Pahoittelen taas kerran sisareni käytöstä... Kuuluu hänen luonteeseensa", Maurus pahoitteli ja katsahti taas naiseen, joka vastasi katseeseen omallaan. "Mutta selventääkseni hämmennystä, niin emme ruokaile samalla ravinnolla kuin te", hän selitti kuninkaalle. Hetken mies mietti sanojaan ja sitä kuinka voisi parhaiten selittää tämän asian. "Syömme sieluja", demoni jatkoi hetken päästä ja katsoi kuninkaan reaktiota. Tuon kehon eleitä, kuunteli tuon hengitystä, jokaista värähdystä ja silmän liikkeitä. Toisaalta ei Maurus oikein olettanut suurta reaktiota, kerta moni demoni ruokaili sieluilla. "Toki voisimme syödä kuolevaisten sieluja tai eläinten, mutta rotumme on erikoistunut enemmän kasvisten syöntiin", hän selitti. "Toisin sanoen syömme kasvien sieluja, sen takia kukkakimppu olisi aivan kiitettävä ravinnon lähde", hän totesi.

//EI SE NUKKUNUTKAAN OwO TUOLLAISESSA METELISSÄ NY PYSTY KUKAAN NUKKUMAAN XDDD//
Mori
 

Re: Demons! Demons everywhere!

ViestiKirjoittaja Aksutar » 28 Touko 2018, 03:31

Hymy kohosi Henryn kasvoille, Mauruksen todetessa, ettei siniverisen olisi tarvinnut pahoitella. Demoni saisikin sitä hokea ikuisuuden, ennen kuin se kuninkaan päähän uppoaisi, hän tulisi aina pahoittelemaan jos tunsi itsensä tai tekojensa olevan taakka tai ärsyke toisille. Mutta oli kuitenkin hyvä kuulla, ettei sisaruskaksikko ollut ehättänyt turhautua saatikka pitkästyä. Ja kuulemma ympäristökään ei ollut uskomattoman huono heille, vaikkei kaksikko kovin mielissään hovista tainnut olla — tai sellaisen tunteen Henry sai kaksikosta.
Mauruksesta katse lipui Mayaan, joka veljensä sanoja jatkoi, kun puhe palvelijasta oli ollut. Naisen kysymys tosiaan yllätti Henryn, siniverisen kohottaen kulmiaan kysyvästi, kun Maya kukkakimppua kyseli. Kahtakin, Henryn vain hymyillen kysyvästi lähemmäs ojentuneelle tummahipiälle, odottaen tuon selittävän pyyntönsä jotenkin. Kukkakimppu kuulosti niin... Tavanomaiselta kiitokselta tai lahjalta, mitä usein naisille saattoi antaa. Joten kun sellaista pyysi itse demoni, ei Henry tiennyt miten siihen olisi pitänyt reagoida. Kaikkien ennakkoluulojen ja varoitusten myötä olisi voinut olettaa epäpyhien olentojen pyytävän jotain suurempaa!

Vastaus tuli kuitenkin Maurukselta, joka ensitöikseen sisarensa käytöstä pahoitteli. Siniverinen vain naurahti pienesti nyökäten, johan Mayan luonne oli käynyt jotenkuten tutuksi. Katse pysyi Mauruksessa, tuon lähtiessä kertomaan heidän syövän sieluja. Ilmekään Henryn kasvoilla ei värähtänyt, siniverisen ollen tottunut moisiin "paljastuksiin". Kyllä hän ymmärsi, jos joku ravinnokseen tarvitsi jotain... Erikoisempaa. Ei hän välttämättä hyväksynyt sitä, vaikka ymmärsi tilanteen. Maurus kuitenkin tarkensi sanojaan, kertoen kuinka heidän rotunsa oli ennemmin "kasvinsyöjiä" demoneiden keskuudessa, syöden kasvien "sieluja". Henry kurtisti kulmiaan pienesti, selvästikään siniverinen ei ollut koskaan ajatellut tai kuvitellut kasvien omaavan minkäänlaista sielua, mutta aina sitä oppi uutta! Viimein pyyntö kukkakimpusta kävi järkeensä.
"... Eeeiköhän se järjesty, tavalla tai toisella. Tähän aikaan vuodesta linnan puutarhasta ei vielä löydy pahemmin kukkaloistoa, mutta jostain kyllä", Siniverinen lopulta avasi suunsa nyökäten, "Tosin täytyy myöntää, etten ole koskaan kuullut teidän kaltaisista... Demoneista", Henry jatkoi pienesti naurahtaen.
"Meillä tuskin olisi näin suuria ongelmia epäpyhien kanssa, jos kaikki demonit olisivat kaltaisianne", Ainahan sitä saattoi unelmoida, että kaikki demonit olisivat olleet yhtä harmittomia, mitä Maya ja Maurus... ja Roswell... näin muutaman mainitakseen. Jos totta puhuttiin, Henry tunsi enemmän hirveitä ihmisiä ja haltioita, mitä demoneita, joten hänen kirjoissaan nämä kirkon kammoksumat "epäpyhät" olivat paremmassa asemassa.

"Mutta kukkakimppujen saamisessa saattaa kestää pienoinen tovi...", Kuningas palasi äskeiseen aiheeseen, selvästi miettien ja harkiten jotain, ennen kuin suunsa uudemman kerran avasi.
"En... Tiedä onko teillä mitään varsinaista suunnitelmaa? Matkanne, elämänne, tulevan suhteen?", sanat jatkuivat, johdattelevasti, "Kuten sanoin, olette vapaita lähtemään koska vain, mutta... Minulla saattaisi olla käyttöä taidoillenne".



// (DDDD APUA EN KESTÄ MAYA <3 Henry hankkii sille suurimman kukkakimpun mitä löytää //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Demons! Demons everywhere!

ViestiKirjoittaja Mori » 28 Touko 2018, 22:31

No ei se kyllä ollut suurin yllätys kuninkaalle, kun Maurus kertoi demoni kaksikon syövän sieluja. Kuka tahansa olisi voinut sellaista vähintäänkin aavistaa. Joskis Henryn ilme vääntyi melko näkemisen arvoisaksi, kun kuuli mistä demonit niitä sieluja ammensivat loppujen lopuksi. Maya naurahti pienesti kuin unohtaen kokonaan hyvät käytöstavat. Naurahdus saattoi olla pienestä vähäpätöinen, mutta se kertoi kyllä naisen asenteesta tarpeeksi. Maurus kävi mulkaisemaan sisartaan.
Hetken hiljaisuuden jälkeen kävi Henry ilmoittamaan, että kyllä tämä saisi asian järjesteltyä, vaikka kelit eivät olleetkaan parhaimmat kukkien kukoistukseen. Sitten kuningas kävi myöntämään, kuinka epätavalliselta oli kuullakaan, että oli olemassa demonia, jotka ruokailivat tällä tavalla. Maurus hymähti tähän. ”Se voi osoittautua oudoksi asiaksi, mutta kyllä jokaisella elävällä asialla omanlaisensa ’sielu’”, mies selosti kuninkaalle. Siihen Henry kävikin sanomaan, ettei ihmisillä olisi hirveästi edes ongelmia, jos kaikki demonit olisivat heidän kaltaisiaan. ”Turha sellaista on unelmoida”, Maya avasi suunsa ja nojasi nojatuoliin. Hänen viekottelevat vihreät silmänsä katsoivat terävinä Henryn omiin. ”Demoni kuin demoni ja meidän rotumme on osittain vain ottanut tavakseen helpomman tavan hankkia ravintoa. Toki voisimme syödä aivan kenen tahansa sieluja, mutta sellaiseen raakalaisuuteen olisi turha lähteä. Ajattele nyt! Sitä tyhjien ruumiiden määrää, miten sinä hävittäisit ne mitenkään?” Maya kävi avautumaan, jolloin Maurus käveli sisarensa luokse ja näytti ottavan hieman vakaamman otteen sisarensa puheen aiheista sekä käytöksestä.

Hän ei tällä kertaa pahoitellut kuninkaalle sisarensa käytöstä, mutta nyökkäsi tälle. ”On totta, että mitä tahansa söisimme, meidät nähdään uhkana. Enkä kiellä, etteikö meistä olisi joskus harmia vain omaksi huviksemme”, mies kertoi rauhallisesti. Siihen Henry vain ilmoitti, että kukka kimppujen saamisessa ja mahdollisessa keräämisessä voisi mennä tovi. Demonit pudistelivat päitään ja totesivat vain, ettei odottelu haitannut. Aihe vaihtui hyvin nopeasti, kun kuningas toi esille kaksikon mahdollisen jatkosuunnitelman. Oliko kaksikolla suunnitelmaa, päämäärää tai mitään sellaista. Maurus ja Maya katsoivat toisiinsa ja sitten Henryyn. ”Mitä ajat takaa?” He kysyivät yhteen ääneen.
Kuningas kyllä vakuutti, ettei heitä estänyt mikään lähtemästä, mutta toi ajatuksensa ilmoille. Heidän taidoilleen oli käyttöä ja kaksikko teki taas merkittäviä katseita, jonka jälkeen Maurus laski tarkkailevat silmänsä kuninkaan keholle ja kasvoille. Mies avasi hitaasti suunsa. ”Minkälaista käyttöä sinulla olisi meidän kaltaisillemme, demoneille?” hän esitti kysymyksen rauhallisesti, mutta hänen silmänsä tuntuivat tutkivat jokaista liikettä miehen ihon alla. Jokaista silmän liikettä ja kasvojen lihaksia. Hän etsi merkkejä siitä, että jos toisella olisi jotain aivan muuta mielessään. Ei ihmisten kuningas vaikuttanut alkujaankaan vaaralliselta tai valehtelevalta tyypiltä, mutta oli aina kaikkein parasta varmistua asiasta. ”Mistä tiedämme, ettet valehtele?” Maya kysyi vuorostaan hymyillen toiselle.

”On totta, ettei meillä ole varsinaista suunnitelmaa… Mutta toisaalta”, Maurus avasi suunsa. Kaksikko katsoi Henryä demonisen huvittuneena, muttei hyökkäävänä tai mitenkään uhkaavana. ”Olimme ajatelleet etsiä uuden isännän tai emännän, ottamaan meidät palvelukseensa, mutta että ihan ihmisten kuninkaalla sellaisia aatteita?” demonit kysyivät yhteen ääneen. Ääni tuntui tulevan kuin yhdestä kuorosta. Kaksikko tuijotti Henryä kuin kuulistelijat, mutta heidän ilmeensä olivat pehmeät ja pienesti kiusoittelevat, jos katseltiin Mayan kasvoja. Maurus oli aina yhtä jäykän näköinen kuin ennenkin. "Jos kuninkaalla on meistä hyötyä, voimme sitä antaa", Maurus sanoi ja hitaasti lähti liikkumaan kuningasta kohden. Tämä polvistui toiselle jalalleen ja kumarsi kuninkaalle. Kuitenkin ne vihreät silmät katsoivat suoraan Henryn silmiin kulmiensa alta. "Mutta ovatko väkesi niin avoin kuin sinä olet meitä kohtaan. He voivat käydä meitä vastaan helposti pyhillä asioilla", hän sanoi. "Meidän sisään ottamisessa on omat riskinsä", Maya sanoi hymyillen ja käveli veljensä vierelle polvistuen myös. "Mutta olisi kunnia palvella yhtä sukupolven kuningasta", hän sanoi vino hymy huulillaan.

//(DDD OLISIN HALUNNU LAITTAA MAYAN VAAN PUSSAILEE HENRYN KÄTTÄ, mutta ehkä en mee niin pitkälle ;)) Henry saa kannella niitä ja sit Mayasta ja Mauruksesta tulee sen salarakastajia ;) KOLMENKIMPPAA!!!//
Mori
 

Re: Demons! Demons everywhere!

ViestiKirjoittaja Aksutar » 31 Touko 2018, 20:55

Henry ei tiennyt halusiko sen syvemmin miettiä, millä kaikella oli sielu, vaikka Maurus nyt toikin ilmi, että jokaisella elävällä asialla oli omanlaisensa sielu. Totta kai oli, miten ikinä halusikaan sielun määritellä, mutta niistä asioista puhuminen ei ollut nyt tämän hetken aihe. Ehkä joskus asiaan voitaisiin palata, mutta juuri nyt Henryllä oli muuta mielessä.
Kuningas hymähti terävästi, kun Maya huomautti, että oli turha unelmoida maailmasta, missä kaikki demonit olisivat heidän kaltaisiaan. He olivat vain murto-osa suurta rotukategoriaa ja olivat itse päättäneet ruokailla kasviperäisten sieluilla, toisin kuin muut. Siniverinen päästi ilmoille pienen, joskin vaivaantuneen, naurahduksen, Mayan kuvaillessa kuinka he voisivat kyllä ihmisten sieluja syödä, mutta niiden tyhjien ruumiiden määrä olisi jotain omaa laatuaan.
"No jos sitä harrastaisitte, teidät olisi varmaan jo tapettu, keinolla millä hyvänsä", Henry huomauttikin pienesti kuitenkin arastellen sanojaan, tietäen että ne saattaisi tulkita uhkauksena, vaikka se ei hänen tarkoituksensa ollut. Mutta se oli kuitenkin tosiasia, jos Maya ja Maurus ihmisten sieluja olisivat syöneet ja jättäneet jälkeensä vain kasan ruumiita, olisi noiden perään lähetetty jo yksi jos toinenkin taho, aivan varmasti.
Kuninkaan huomio kääntyi takaisin Maurukseen, tuon jatkaessa puheitaan. Oli surullista, että heidänkin kaltaiset demonit nähtiin uhkana, vaikka olivatkin valinneet elämäntavakseen ihmisiä vähiten häiritsevän tavan. Vaikka kuulemma huvikseen saattoivat olla joskus "harmiksi". Mutta eivätkös ihmisetkin toisilleen, välillä? Olivathan maantiet täynnä rosvoja ja katujen kulmilla yömyöhään epäilyttäviä henkilöitä, puhumattakaan sitten pikku kakaroista, jotka kepposiaan halusivat tehdä toisille omaksi huvikseen.

Mutta, mitä hän ajoi takaa? Se kysymys kaikui molempien sisarusten huulilta, Henryn nostaen vinon hymyn huulilleen. Mitään hän ei vielä vastannut, antaen kaksikon kysymystulvan jatkua, ennen kuin Maurus lopulta päätyi kertomaan, ettei heillä varsinaisia suunnitelmia ollut. Mutta toisaalta, he olivat aikeissa etsiä uuden isännän tai emännän, jota palvella. Ymmärrettävästi kaksikko oli varuillaan, eivätkä heti ensitöikseen tarjonneet itseään palvelukseen, mutta selvästi harkitsivat asiaa.
"Ette liene kuulleen siitä, etten ole aivan ihanne kuningas jokaisen ihmisen mielestä. Olen hyväksynyt riveihini enemmän taruolentoja, kuin kukaan aikaisemmin. Mutta periaatteeni on, etten tuomitse ketään rodun perusteella. Olen nähnyt tarpeeksi, kertoakseni, etteivät edes kaikki demonit ole pahoja, kuten väitetään ja etteivät kaikki ihmiset ole ystäviä, toisin kuin sanotaan", Henry aloitti, "Kuninkaan salamurhaa on usein miten yrittänyt joku ihminen, kuin taruolento, jos näin yksinkertaisesti esimerkillisettään".
"Mutta miksi valehtelisin? Ei minulla ole syytä valehdella teille. Juurihan te henkeni pelastitte. Totta kai, olisinhan voinut vain saattaa teidät ansaan tänne, mutta se ei ollut ajatukseni. Olette yhä vapaita kävelemään linnalta, kaupungista, pois, jos haluatte. Pistän vartijat varmistamaan, ettei kukaan teitä satuta matkallanne täältä pois, jos niin toivotte", Siniverinen jatkoi, samalla lähtien liikkeelle ja kävellen lähimmän nojatuolin luokse, istahtaen alas. Vaikka omasikin toimivan puujalan, ei hänestä silti ollut seisomaan omilla jaloilla pitkiä aikoja. Alkoi paikkoja kolottamaan, kaiken lisäksi hän ei vielä ollut täysin terve matkan jäljiltä, pienen kuumeen ollen yllä koko ajan.

"Mutta jos uutta isäntää etsitte, voisin tarjota teille töitä", Alas istunut siniverinen kertoi, mennen suoraan asiaan nyt, "Pidän teistä, olette jo osoittaneet taitonne, enkä epäile, etteikö teistä olisi myös hyötyä taistelussa. Haluaisin palkata teidät... Jonkinlaiseen henkivartijan virkaan".
"Mitä taas tulee muiden mielipiteisiin, tuskin he kovin järkyttyneitä voivat olla, jahka selitämme minkälaisia demoneita olette. Sitä paitsi, minulla on jo Incubus neuvonantajana", Henry kertoi, pienesti virnistäen, odottaen minkälainen reaktio kaksikolla oli sellaiseen uutiseen.


// AFKJAKWJFKAWF MAYA<333 Mä kidnappaan Mayan ja lähen sen kanssa etelään hiekkarannalle juomaan pina coladaa ja nauraan miehille. JA OH MY ;D;D;D;;D;D; Sitten Henry ainakin on ansainnu lisänimen Demonikuningas //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Demons! Demons everywhere!

ViestiKirjoittaja Mori » 31 Touko 2018, 21:56

Huoneesta kuului naurahdus, heleä ja kova. Maya oli taas äänessä kuninkaan sanoille, kun tämä oli todennut demonien vaarallisuudesta asioita. Tämä oli noussut seisomaan nauraakseen hieman. Oli selvää, että Henry oli varoivainen sanojensa kanssa ja ei tiennyt miten oikein sanoa rohkeasti sanojan, jotka saatettiin käsittää uhkaavina. Kuningas oli viisas, mutta myös uskalias samaan aikaan. Sen kuuli tämän arasta äänestä ja tämän mietteliäästä ilmeestä. Maurus myös näki kaiken sen miehen eleistä. ”Kunnioitan täysin sitä, mitä ajattelet ihmiskunnan puolesta ja omaa päätöstäsi suojella sinulle uskoutuneita, mutta aiheen ilmaiseminen ei välttämättä ollut tarpeellista. Myös omalta osapuoleltamme”, demoni totesi rauhallisesti sekä asiallisesti. Hän ei halunnut loukata, mutta ei myöskään kokea Henryn ajatusta uhkaavana. Nuori kuningas oli kuitenkin omaan aikaansa nähden hyvin avoin ja viisas.
Henryn täytyi vain muistaa, että tämä puhui demoneille, jotka olivat eläneet jo joitakin vuosisatoja. Sitten kuningas päätti avata sisaruksille ajatuksiaan tarjouksestaan. ”Oi kyllä olemme kuulleet”, Maya sanoi siihen väliin. Hän olisi voinut vaikka kuunnella linnan uutisia metsän reunalta helposti. ”Mutta se ei tarkoita, että olisimme rynnineet linnallenne”, nainen kertoi ja seurasi, kun mies siirtyi istumaan nojatuolille. Maya nojasi siihen katsellen Henryä ylhäältä päin. Henry myös kertoi, etteivät kaikki taruolennot nyt pahoja olleet ja kyllä ihmistenkin keskuudessa oli niitä mätiä omenia. ”Emme siis eroa paljoa toisistamme kuin sillä mitä kykyjä kykenemme käyttämään”, Maurus vuorostaan avasi suunsa. Hän ei kuitenkaan ruvennut sen enempää ottamaan kantaa asiaan, kerta oli katsellut taruolentojen sekä ihmisten tekemisiä jo jonkin aikaa.

Kyllä kaksikko siis tiesi asioista ja he myös tiesivät, että Henry ei valehdellut. Tämä sanoikin, että miksi valehdella. ”Minä tiedän, ettet valehtele ja se on arvostettava piirre kuninkaassa”, Maurus sanoi. Hän antoi Henryn jatkaa asiaansa. ”Emme me minnekään ole lähdössä, tästähän tuli juuri mielenkiintoista”, Maya sanoi Henryn yläpuolelta, väläyttäen tälle valkean hymyn tummien huulien alta. Henry ehdottikin, että tämä voisi tarjota heille töitä. Kaksikko katsahti toisiaan ja sitten takaisin Henryyn. Kuningas kertoi mieltyneensä heihin ja vakuuttuneensa heidän taidoistaan. ”Olisi aika huono asia, jos et olisi. Tässä on tultu taitoja hiottua jo kahdeksansataa vuotta”, Maya loksautti ja näpäytti Henryn otsaa kevyesti. ”Ehdotuksesi kuulostaa hyvältä, sillä olemme suorittaneet pääosin henkivartijan virkaa tai suojelijan virkaan edellisille työnantajillemme”, Maurus selitti.
Sitten aihe siirtyi siihen, kuinka muut linnassa suhtautuisivat demoneihin. Se sai Mayan taas pienesti hymisemään itsekseen ja Mauruksen vain hymyilemään. Sitten Henry ilmoittikin, että omasi neuvonantajanaan Incubuksen. Tieto ei sinällään yllättänyt kuninkaalta, joka oli juuri vuodattanut taruolentojen ja ihmisten eroavaisuuksia ja yhtäläisyyksiä. ”Saatoimme aavistaa, sekä kuulla”, Maurus vastasi toiselle. ”Toisen demonin kohtaaminen ei ole niinkään haaste, eikä tavallaan sinulle uskoutuneiden ihmisten. Olemme tottuneet järkyttyneisyyteen”, Maurus alkoi kertomaan. ”Siksi mielellämme liikumme öisin, kun kukaan ei kykene meitä erottamaan. Emme kuitenkaan voi luvata aivan rauhaisaa elämää linnassa. Lupaamme kyllä, että sieluja emme kerää kuin kasveiltanne”, hän naurahti. ”Eikä sinällään huolta, ettemme saisi ravintoa silloin, kun sitä tarvitsisimme. Emme juuri menetä järkeämme tai työvoimamme”, hän toi ilmi. Henryn tulisi tietysti tietää asiasta.

”Kunhan ruokit silloin tällöin, niin eiköhän me pysytä hyvillä mielin”, Maya sanoi naurahtaen. ”Niin ja tietenkään ei mitään pyhää lähistölle. Uskoakseni teillä ei sellaisia asioita ole paljoa, kerta neuvonantajasikin on Incubus”, nainen totesi. Maurus, joka oli vielä polvillaan, katsahti Henryyn ja soi tälle hyväksyvän katseen. ”Otamme ehdotuksesi vastaan. Onko meillä sopimus?” hän kysyi kuninkaalta ja ojensi oikean, musta silkkisen hanska päällysteisen kätensä toiselle. Valmiina sitomaan tämän liiton. Toisaalta olisi ollut ehkä hyvä, että Henry olisi tiennyt tietyistä suhteista, mitä sisaruksilla oli, mutta Maurus tai Maya eivät siitä aikoneet puhua. Se oli heidän henkilökohtaisia luottamussiteitä sekä lojaalisuutta.

//<33333 Maya on sellanen bae. Se kyl lähtis sun kanssa rannalle vetää vähän lärviin sekä puhuu paskaa miehistä XDD Nään tän niin hyvin. INDEED Henry senkin lipevä demonikuningas! Also hyvä kirjottaa hirveen väsyneenä. Varmaa ihan hämmentävää asiaa siellä taas XD//
Mori
 

Re: Demons! Demons everywhere!

ViestiKirjoittaja Aksutar » 29 Elo 2018, 21:49

Siniverisen katse seurasi Mayaa, naisen käydessä siirtymään hänen taakseen, nojailemaan tuolin selkänojaan. Katse kuitenkin kääntyi takaisin Maurukseen, miehen avatessa suunsa. Oli mukava kuulla, ettei ainakaan Maurus uskonut kuninkaan valehtelevan, vaikka tietenkin Henry ymmärsi, jos kaksikko oli silti varautunut hänen suhteensa. Kyllähän hänkin oli hieman varuillaan demonikaksikon suhteen, kyllä hän tiesi ettei demoneihin kannattanut aina luottaa heti ensikättelyssä. Tosin, hänelläkään ei ollut mitään syytä epäillä kaksikkoa, olivathan nuo todellakin hänen henkensä pelastaneet. Ellei pelastaminen ollut osa jotain suurempaa juonittelua, jolla kaksikko halusi vain hoviin ja tulisi myöhemmin tekemään jotain... hirveää. Sitä Henry ei kuitenkaan halunnut uskoa, mutta pieni ääni pään sisällä kehotti varautumaan pahimpaankin.

Katse seilasi vuoroin Mayassa, vuoroin Mauruksessa, kaksikon vastaillessa hänen puheisiinsa. Näpäytys otsaan sai siniverisen virnistämään ja vilkaisemaan Mayaa kulmaansa kohottaen. Nainen oli omanlaisensa persoona, josta Henry piti. Tosin oli selvää, ettei Maya ehkä etikettiä tuntenut, siinä missä Maurus tuntui olevan hieman asiallisempi kaksikosta. Ei siniveristä haitannut Mayan touhut näin yksityisesti keskusteltaessa, mutta tuollaista käytöstä ei voisi yleisön edessä suvaita. Se pitäisi tehdä selväksi, mikäli tästä keskustelusta nyt jotain sopimuksia syntyisi.
Lupaukset siitä, ettei kaksikko aikoisi muuta kuin kasvien sieluja keräillä kuulosti hyvältä, jopa vaaditulta. Henry otti riskin kaksikon suhteen, sillä jos nuo yhdenkin ihmisen sielun varastaisivat, saisi hän siitä syyt niskoilleen. Joillekin varmasti riitti jo se, että kaksikko varastaisi eläimen sielun ja siitä syntyisi hirveä vääntö sen suhteen, oliko demoneihin luottaminen...
"Luotan siihen lupaukseen", Henry hymähtikin Maurukselle, painottaen sanojaan kera merkittävän katseen.

"Pyhistä esineistä, asioista, henkilöistä tai jopa paikoista en voi mennä lupaamaan mitään. Usko on osa kansamme kulttuuria ja se näkyy myös hovissa. Palvelijat kantavat ristejä, toiset jopa raamattuja. Ristejä ja pyhiä ikoneita on siellä täällä huoneissa, mutta lähinnä vain palvelijoiden omissa tiloissa. En aio kieltää heiltä uskoaan ja sen edustamista, mutta tietenkin jos joku alkaa teitä ristein ja pyhien vesien kanssa jahtaamaan, niin puutun kyllä asiaan", Henry kertoi, "Hoviin kuuluu myös kappeli ja meillä on tietenkin papitar. Suosittelen pysymään kaukana itse kappelista, jos pyhät paikat aiheuttavat teille ongelmia. Mitä papittareen tulee, täytynee minun... Jossain vaiheessa kertoa teistä, pitänee vain toivoa että ehätän sen tehdä, ennen kuin hän saa kuulla teistä jotain muuta kautta", siniverinen aprikoi, näyttäen hetken hieman huolestuneemmalta. Ei hän halunnut loukata Opheliaa, mutta toisaalta demonien kiikuttaminen hoviin vaikutti siltä, tai ainakin sen saattoi tulkita niin! Siksi Henry halusi itse kertoa kaksikosta Ophelialle, jotta antaisi vaikutelman, ettei tarkoituksensa tosiaan ollut piilotella sisaruksia hovin Papittarelta.
Mutta, sen aika ei ollut nyt, Henryllä oli paljon muutakin menoa ja kiireitä. Toivoa siis sopi, että hän ehättäisi Ophelian puheille, ennen kuin nuori papitar saisi uusista demoneista kuulla muualta.

Maurus lopulta kertoi kaksikon ottavan ehdotuksen vastaan, siinä samalla kättään ojentaen ja kysellen, olisiko sopimus täten solmittu. Henry katsoi sitä kättä aavistuksen varovaisesti, katseensa kuitenkin nostaen takaisin miehen tummille kasvoille, siinä samalla nyökäten.
"Alustavasti, kyllä", Siniverinen aloitti, tarttumatta siihen käteen kuitenkaan, "Pidetään pieni... koeaika ensin. Katsotaan, mitä tästä tulee loppujen lopuksi".
"Anna anteeksi, etten kättele sinua", Siniverinen jatkoi, pahoittelevasti hymyillen, "Vaikken niin uskossa ole, silti pieni ääni takaraivossa muistuttaa, ettei noin pitäviä sopimukseneleitä tulisi demonien kansa solmia... Mutta, jos koeaika menee hyvin, lupaan, että kättelen sinua — ja sinua myös, tietenkin", Henry kertoi, viimeiset sanansa suunnaten Mayan puoleen. Hän saattoi vain toivoa, että kaksikko ymmärsi kuolevaisen näkökulman asiaan. Totta, olihan hänellä jo jonkinlainen "sopimus" Roswellin kanssa ja hän oli näin jälkikäteen mietittynä ehkä turhankin helposti luottanut incubukseen, mutta sen saattoi pistää nuoruuden ja naiiviuden piikkiin. Hänen onnekseen ne menneisyyden päätökset eivät ainakaan vielä olleet käyneet hänen turmiokseen, vaikka joku saattaisi syyttää sarvipäistä neuvonantajaa kuninkaan jalan menetyksestä...

"Nyt jos suonette anteeksi, minun pitäisi olla jo toisaalla, vaikka niin haluaisinkin jatkaa jutustelua kanssanne ja näyttää teille paikkoja itse", Henry aloitti lopulta, "Pyydän palvelijoita katsomaan teille omat asuintilat — haluatteko omat huoneet vai jakaisitteko huoneen keskenänne? — ja katson, että joku teidät tutustuttaa arkeen ja paikkoihin mahdollisimman pian. Koitan kuitenkin itse päästä seuraanne niin pian, kuin aikatauluni vain antaa myöten", kuningas kertoi ja vakuutteli, tietäen kyllä löytävänsä palvelijoita, jotka osasivat olla nätisti demonien kanssa, eivätkä noita niin paljoa pelkäisi.



// MAYA ON MUN BAE! Siellä rannalla sit vaan käristyttäis auringos ja pidettäis hauskaa. HENRY ON VÄHÄN TOMMONEN. Nyt Mauruksen, Mayan, Roswellin ja kohta Ivorin pitää kattoo ettei Henry mee oikeesti tekeen sopimuksia ilkeiden demoneiden kanssa :D:D:D Tommonen oma personal demoni kaarti. Black ja Noel siihen vielä messiin ku ovat tommosia perkeleitä. Ja Ophelia itkee nurkassa </3 Ja älä nyt, mäkin kirjotan ties missä pörinöissä että anteeks teksti on tämmöstä //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt


Paluu Käytävät

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron