Kumpi voittaa: Kotka vai kukko? | Aksu

Leveitä, kapeita, korkeita, matalia, valoisia, pimeitä. Käytäviä on monenlaista, eri tarkoituksiin. Yksi tarkoitus on kaikilla kuitenkin yhteinen: Ne vievät paikasta toiseen. Käytävät ovat linnan puolella koristeellisia ja saattavat sisältääkin arvokasta taidetta, aina maalauksista veistoksiin. Ensimmäisen kerroksen käytävät ovat eri toteen koristeellisia, koska siellähän suurin osa vierailijoista liikkuu. Maantasolla sijaitsevat käytävät pitävät myös sisällään tyrmiin johtavat käytävät, sekä suuren käytävän, jota pitkin vangit kävelytetään yleensä pihamaalla suoritettaviin teloituksiin. Ensimmäinen kerros pitää myös sisällään suuren eteiskäytävän.
Toisen ja kolmannen kerroksen käytävät alkavat olla sokkeloisempia mitä ensimmäisen kerroksen. Rappuja ylös ja alas on siellä täällä. Varsinkin kolmannen kerroksen käytävät vaikuttavat siltä, kuin ne oltaisiin suunniteltu labyrintiksi. Mikäli ei osaa liikkua linnassa, voi hyvinkin löytää itsensä eksyneenä käytävältä, jolla ei näy yhtään ovea saatika ikkunaa vai näkyykö? Salakäytäviä löytyy sieltä täältä ja jos satut käytävälle, missä ei mitään selvää ovea näy, on hyvinkin mahdollista, että seiniltä löytyy salakäytävän ovi. Varo kuitenkin, ettet eksy salakäytäviin sieltä kukaan ei löydä kuihtunutta ruumistasi.

Valvoja: Crimson

Kumpi voittaa: Kotka vai kukko? | Aksu

ViestiKirjoittaja Vahti » 14 Heinä 2014, 17:41

Siitä ei ollut vielä kauaa, ehkä muutama viikko, kun Geilir Gallus ylennettiin edellisen eliittikenraalin tilalle, miehen muuttaen lähemmäksi tyttärensä kanssa kuningasta ollakseen helpommin tavoitettavissa, kuin joka kerta matkustaa Gallusin sukutilalta ihmisten kaupunkiin... Tähän asti asiat olivat menneet jotenkuten hyvin, Fira rakasti uutta ympäristöään ja Geilir oli siten onnellinen, työskennellen asemansa vaativien töiden parissa ja tutustuen kollegoihinsa sekä kuninkaaseen tarkemmin. Mitä nyt huhuja lähti aina liikkeelle, ja tyttärensä kaksiverisyys oli lähtenyt jostain liikkeelle.
Tietenkin se herätti epäilyksiä, panettelua, vastaansanomista, kysymyksiä... Ja niin edelleen.
Geilir yritti olla kärsivällinen, sietää ja selittää että Fira ei ollut vakooja tai edes haltioiden puolella. Fira oli ihan. Vain. Lapsi. Vaikka ehkä pitäisi olla jo nuori neito, niin haltia veren vuoksi tämä oli yhä alle kymmenvuotias lapsi joka vain ei ymmärtänyt toisinaan vihamielisiä kohteluita häneen kohdistuen.
Mutta huolimatta kuningas Henryn asenteesta ja tuomista muutoksista, kaikki eivät vain aina katsoneet pintaa syvemmälle tai edes viitsineet katsoa nenäänsä pidemmälle.
Geilir olikin pariin kertaan menettänyt malttinsa näiden sokeiden kanssa.

Koska Geilirillä oli ollut muutamia pienehköjä kokouksia näin päivästuimaan eräiden sotilaiden ja hiukan korkeamman virkojen omaajien kanssa, Fira oli lähtenyt jälleen omille teilleen. Eikä Geilirin tai tämän miehet tienneet minne se yli-innokas likka oli taas hyppinyt, ymmärtämättä että isänsä tai kuninkaan asenteista huolimatta että ei ollut silti turvallista liikkua linnassa miten vain.
Nytkin puolihaltia hyppeli kuin mikäkin innokas varsa pitkin käytävää, isältä saatu lelupuumiekka -Gallus suvun tunnus sen kahvassa- kädessään ja laulellen lauluja joita ihmiset nyt usein lauloivat.
Suuresta sodasta, missä julmat haltiat hyökkäsivät kohti mutta ihmisten rohkeus lopulta pelasti ensimmäisen sodan...
"--ja ihmisten kuningas, suur Harald, katsoo kauas kaukaisuu-"
Valitettavasti rajoittunut näkökenttä ei vain osannut varoittaa tyttöä, kun tämä nopeilla hyppyaskelillaan kääntyi käytävän haarassa vasempaan, törmäten johonkin mitä ei heti tunnistanut.
Suuri se ainakin oli.
Vahti
 

Re: Kumpi voittaa: Kotka vai kukko? | Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 14 Heinä 2014, 18:20

Constantine

Järkälemäinen kenraali oli tuttuun tapaansa kovin vihainen ja ärtynyt, eikä välittänyt törmätä kehenkään ylimääräiseen linnalla liikkuessaan. Hän oli toimittamassa asioitaan ja hakemassa raportteja, kerta ei luottanut edes juoksupoikiin näiden asioiden suhteen. Kaikkea piti nyt epäillä! Vain vanhoihin tuttuihin saattoi luottaa. Demonikin hovissa liikkui, mitä seuraavaksi, haltioita? Fritz ei todellakaan pitänyt uuden kuninkaan asenteesta taruolentoja kohtaan, mutta oliko hänellä varaa valittaa? Ei Constantine halunnut työtään menettää, se kun oli hänelle nyt kaikki kaikessa, mutta ei hän halunnut täysin nuoren kuninkaan pillin mukaan tanssia. Kuningas ja kenraali olivatkin ottaneet yhteen kerran jos toisenkin, joskin nyt heidän välinsä olivat hieman tasaantuneet Scarlingtonin onnettomuuden myötä. Constantine saattoi olla karski ja säälimätön, mutta omasi hän jonkinlaista myötätuntoa tämänkaltaisissa tilanteissa. Olihan kuningas vasta nuori... Sai säälipisteitä siitä, mutta samalla myös menetti kunnioituspisteitä, sillä vanha järkäle näki nuoren kuninkaan vain nulikkana, joka ei tiennyt vielä mitään.

Taaskaan yli kaksi metrinen järkäle ei pahemmin katsonut, mihin meni. Hänen ei tarvinnut yleensä katsoa kuka tielle sattui ja milloin, kaikki kunnioitettavasti väistivät häntä. Tumman merimiestakin helma heilui edes takaisin kenraalin astellessa eteenpäin käytävillä. Täysin omissa manaavissa ajatuksissaan, eikä havahtunut, ennen kuin jokin - tai no, joku... - tömähti vasten jalkaa. Katse laskeutui alas ja askel pysähtyi siihen, vanhan katseen käydessä tarkastelemaan sitä, mihin juuri oli törmätty.
Puoliverinen... Constantine tunnisti tuon äpärän. Se oli sen uuden kenraalin ottotytär - tai niin ne ainakin kertoivat - joka oli puoliksi haltia. Vastenmielinen näky, kuka nyt haltiaan haluaisi sekaantua?! Saatikka sitten tuollaista sekasikiötä katsella!
"Katsoisit eteesi. Moinen säntäily saattaa vielä viedä toisenkin silmäsi, äpärä" Sen pahemmin sanojaan säästelemättä kenraali kävi tokaisemaan mokomalle, samalla kun otti uhkaavan askeleen lähemmäksi lasta.
"Tai mikä pahempaa, henkesi".
Constantine ei luottanut tähän lapseen. Hän ei luottanut uuteen kenraaliinkaan. Tuo oli uusi ja tuntematon hänelle ja kuten jo sanottu, Constantine ei luottanut uusiin ja tuntemattomiin näinä aikoina. Ties mitä sillä miehellä oli mielessään, varmasti puukottaisi heitä vielä selkään. Mutta ei, Henry luotti siihen mieheen niin, että meni ja nimitti tuon eliitiksi. Joskus Fritz mietti, olikohan Henry lyönyt päänsä turhan monta kertaa.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Kumpi voittaa: Kotka vai kukko? | Aksu

ViestiKirjoittaja Vahti » 14 Heinä 2014, 18:47

Selkeästi huomasi ettei lapsi ollut odottanut moista vastausta, tai että olisi törmännyt ihan itse eliittikenraali Fritziin... Papa oli kyllä kertonut keitä kaikkia kannatti vältellä ja keitä ei. Valitettavasti jälkimmäinen lista oli niin pieni että olisi mahtunut nimet pienen pienelle lappuselle. Ja Constantinen nimi ei todellakaan mahtunut siihen lappuseen, kuten Fira sai heti samantien huomata kun kenraali alkoi puoliveriselle tylyttää täydellä laidalla.
Heti ensimmäisenä tytön pisama kasvoilla paistoi pelko kun tämä otti askeleen, ja ehkä pari lisääkin kauemmas kenraalista joka alkoi heti uhkailemaan, tytön alentaen katseensa oitis ja piilottaen puumiekkansa selkänsä taakse. Tällaiset tyypit eivät tykänneet kun niitä katsoi suoraan. Ja toisinaan taas ne eivät tykänneet kun niitä ei katsonut, puoliverisen vilkaisten sinisillä silmillään isoa miestä yläviistoon.
"...En minä tahallani tehnyt, herra", tyttö sanoi, pelostaan huolimatta, vakaalla ja varmalla äänellä. Ei hän sitä tahallaan tehnyt että joskus törmäsi muihin. Hän ei vain osannut vieläkään toimia rajoitetun näkökenttänsä kanssa.

"Fira!" kuului kantava huudahdus haarauksen yhdestä päästä, tytön katse kohoten oitis ja ennen kuin enempää herra Fritz kerkeäisi tekemään tai sanomaan, oli puoliverinen juossut lähestyvän isänsä suojiin. Kietoen kätensä isänsä ympärille niin pitkälle kuin kykeni, puoliverinen piilotti kasvonsa isäänsä vasten. Geilir pysähtyi hetkeksi ja katsahti alas lapseensa, silittäen tämän päätä ja telepaattisesti kysyen toiselta oliko kaikki hyvin.
Mutta tyttären vastauksesta huolimatta Geilir näki ja osasi päätellä, että toinen eliittikenraali oli varmasti maineensa mukaisesti mennyt räjähtämään, pelästyttäen Firan puolikuoliaaksi.
Eikä Geilir halunnut sietää, että hänen tyttärensä joutui verensä vuoksi sietämään sellaista kohtelua kuin mikäkin piski.
"Aikuinen mies, ja uhkailee lasta kuin vihollista. Eikö sinulla ole yhtään häpeää, Fritz?" mies tokaisi unohtaen oitis kaikki etiketit nyt. Constantine oli sellainen jonka kanssa niitä ei tarvittu, tällä ei ollut rahtustakaan kunniaa Geilirin mielestä, kun noin alkaa jopa puolustuskyvytöntä lasta ahdistelemaan.
Vahti
 

Re: Kumpi voittaa: Kotka vai kukko? | Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 14 Heinä 2014, 20:11

Kukapa sitä nyt tahallaan toisia päin juoksi - no, orpolapset jotka törmätessään pihistivät kohteen taskusta jotain, mutta ei nyt lasketa niitä mukaan. Tytön puheet eivät saaneet kuitenkaan äreää miestä yhtään sen leppeämmälle tuulelle, vaikka mokoma näyttikin katuvan häpeävää, jokseenkin suloista puoltaan. Mutta ei, moisten äpäröiden eleille ei saanut langeta, ties mikä puukko sieltä kohta lentäisi selän takaa! Valtava mies ehätti vetää henkeä jo sisään jatkaakseen paasaamistaan, kun käytävän päästä kuului huudahdus nimen muodossa, joka mitä ilmeisimmin kuului tälle pienelle tytölle, kerta tuo siihen reagoi. Tietenkään Constantine ei ollut tietoinen - tai ei muistanut - tuon kakaran nimeä, mutta paikalle saapuneen miehen nimen hän tiesi turhankin hyvin. Geilir Gallus. Uusin kenraaleista, ensimmäinen, jonka Henry Scarlington oli nimittänyt. Muut olivat Haraldin ajoilta.

Tyttö kävi syöksymään isänsä luokse kuin pelokas peura, Galluksen käydessä sitten sättimään Fritziä käytöksensä johdosta. Pistävä, harmaa katse oli kohonnut äpärästä punaharjaiseen silmäpuoleen, Fritzin näyttäen suorastaan uhkaavalta kaikessa komeudessaan.
"Mistä tiedät että se on lapsi?" Constantine kävi kysymään suoraan, sen pahemmin kaunistelematta ajatuksiaan, jotka päässä liikkuivat. Ei, sen sijaan ajatukset tulivat suoraa ulos kotkannenän edes harkitsematta mitä tuli sanottua.
"Saatikka ylipäätään sitä, miltä näyttää?" Järkäle jatkoi lähestyessään Gallusta "Nuo osaavat temppuja, muuttaa muotoa. Et uskokaan kuinka monta kertaa elämäni aikana olen törmännyt suloiseen, vaarattoman oloiseen lapsipoloiseen keskellä metsää. Se lapsi on aina osoittautunut joksikin muuksi mitä on. Milloin metsänhenkiä, milloin hirviöitä, milloin lohikäärmeitä... milloin vain vakoojia tai koulutettuja äpäriä, jotka auttavat omiaan saamaan viholliset ansaan".
"Joten kerro sinä, kenraali Gallus" Askel vei aivan silmäpuolen eteen, pidemmän kenraalin käydessä kumartumaan lyhyempänsä puoleen "Mistä sinä tiedät, että se on luotettava?"
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Kumpi voittaa: Kotka vai kukko? | Aksu

ViestiKirjoittaja Vahti » 14 Heinä 2014, 21:54

Geilirin silmät, tai oikeastaan se ainoa vielä jäljellä oleva silmä, kaventui vaaralliseksi eleeksi Constantinen sanojen myötä.
Osa Geiliristä halusi käydä kiinni ja murskata tuo kotkannokan, laittaa katumaan että meni sanomaan moisia loukkaavia sanoja hänen tyttärelleen... Mutta osa taas muistutti, että Geilir itsekin oli aikoinaan ajatellut ja jopa puhunut lähes täsmälleen samoja asioita Firan kuullen, ennen kuin tyttö menetti silmänsä.
Mitä jos se on vakooja? Se hyökkää yöllä kun kaikki nukumme! Onko se edes oikeasti lapsi!? Vie se takaisin metsään! Sen omat varmasti etsivät sitä jo! Pidä se kaukana minusta!
Se... Hän viittasi Firaan aina se-sanalla, kuin tyttö ei olisi ollut edes elävä ja tunteva olento, ihminen. Ja nyt kun Geilir itse oli saanut kuulla samanlaisia sanoja muiden suusta tytärtään kohtaan, hän ymmärsi miten paljon hän oli loukannut ja polkenut ottotytärtään maanrakoon.

Joten hän ei antaisi enää kenenkään tehdä niin, eliittikenraalin asettaen kätensä tyttärensä korville molemmin puolin, itse tuijottaen vihaisena Constantinea joka lähestyi koko ajan.
Ja lopulta kukko ja kotka olivat siinä nokikkain, niskasulat pörhöllä valmiina tappelemaan.
"Fira, mene Pelargon luokse", eliittikenraali tokaisi, ohjastaen tytärtään käsi tämän selällään ohitseen. Tyttö katsahti nopeasti herra Fritzistä isäänsä, tietäen mitä tapahtuisi. Hänen takiaan isä joutuisi taas pulaan...
"Papa, älä."
"Tämä on käsky. Pelargon on alakerrassa etsimässä sinua. Nyt", Geilir määräsi Firaa kuin olisi yhtä sotilastaan, jättämättä mitään tilaa vastaansanomiselle, ja väristen tyttö nyökkäsi lähtien juoksemaan etsiäkseen Pelargonin ja tuodakseen pysäyttämään isän, ennen kuin kellekään sattuisi mitään pahaa.

Geilir huokaisi, edelleen mulkoillen Constantinea.
"Ymmärrän kantasi Constantine, minä todella ymmärrän. Mutta en hyväksy sitä että sinunlaisesi jääräpäinen pelkuri panettelee tytärtäni halvalla." Geilir sanoi hampaittensa välistä.
Viimeksi muokannut Vahti päivämäärä 14 Heinä 2014, 23:36, muokattu yhteensä 1 kerran
Vahti
 

Re: Kumpi voittaa: Kotka vai kukko? | Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 14 Heinä 2014, 22:47

Tytön puoleen ei suotu enää mulkaisuakaan, kenraaleista suuremman keskittyessä nyt täysin uuteen haastajaan. Mikäli tuo olisi vain kävellyt pois tyttärensä kanssa, olisi asia jäänyt tähän, mutta sen sijaan Geilir kävi käskemään äpäräänsä juoksemaan pois paikalta, koska nyt aikuiset alkaisivat puhumaan. Henkeä sisään vetäen halveksivasti Constantine nojautui kauemmaksi silmäpuolesta, sivusilmällä nähden, kuinka tuon mukula otti ja poistui paikalta nopeasti. Lihaksikkaat kädet nousivat puuskaan Fritzin käydessä kuuntelemaan Geilirin avautumista, tuon väittäessä ymmärtävänsä kotkannenän kannan asiaan. No, jos muka ymmärsi, niin luulisi silloin osaavansa pitää moiset mätäpesäkkeet poissa hovista, jossa kaikki katsoivat kieroon puoliverisiä! Oikeastaan syy oli tosiaan Geilirin, mitäs oli tuonut tyttönsä tänne. Missä tahansa muualla olisi huomattavasti turvallisempaa sellaiselle sekasikiölle!

"Ensinnäkin et todellakaan ole siinä asemassa, että voisit kutsua minua etunimellä, Gallus" Constantine kävi napauttamaan heti ensimmäisenä kenraalitoverille "Ja toisekseen sinä väität, että valtakunnan ja hovin hyvinvoinnista välittäminen ja kaikkeen varautuminen on pelkuruutta? Sinusta on täysin normaalia luottaa tuollaisiin luonnonoikkuihin, varsinkin sen jälkeen, mitä kuninkaalle tapahtui? Hänelle moisiin luottaminen kostautui, miksei siis meille muillekin kävisi niin? Tai kenties äpäräsi on täällä viimeistelläkseen itse kuninkaan".
"ehkä me kaikki haukumme täällä väärää puuta. Ehkä meidän pitäisi pitää sinua silmällä... Sinähän tuon tänne toit. Sinähän sitä puolustelet ja pidät siipiesi alla turvassa. Mistä me tiedämme, että sinuun voi luottaa?" Syytökset kääntyivät äkkiä silmäpuoleen, Fritzin tuttuun tapaan säästelemättä sanojaan.
"Onhan se ennekin huomattu, kuinka kuninkaan arviointikyky luotettavien henkilöiden suhteen saattaa pettää...." Constantine oli paikalla silloin, kun haltioiden kuningas päättikin puukottaa nuorta prinssiä selkään ja aloittaa sodan. Sodan, jonka haltiat voittivat, kiitos Henryn typeryyden. No, eihän syy yksin ollut Henryn, mutta tuon typeryyden ja naiivin luottavaisuuden takia haltioilla oli valtava etulyöntiasema. Ja nyt kuningas oli valinnut neuvonantajakseen demonin, johon kukaan ei tuntunut luottavan tippaakaan... ja nyt Geilir, kera äpäränsä. Mitä vielä?
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Kumpi voittaa: Kotka vai kukko? | Aksu

ViestiKirjoittaja Vahti » 15 Heinä 2014, 00:57

Geilir totesi yksityisessä mielessään että antaa toisen paasata suunsa puhtaaksi. Harvoin se auttoi mennä tällaisiä keskeyttämään vaikka nämä olivatkin väärässä, tai että jokaisen sanan kohdalla mikä niiden suusta ulos pulpahti kuin sammakkoa sylkien teki yhä enempi mieli murtaa niiden suu, kun eivät osanneet mitään järkevää sanoa. Geilir ei ollut erityisen väkivaltainen mies. Ehkä joskus vahingossa kovaotteinen innostuessaan, mutta mitenkään erityisen väkivaltainen hän ei ollut kun sille ei ollut syytä.
Mutta oli asioita jotka saivat tämänkin rennon miehen tunteet kuumenemaan, mulkoillen herra Fritziä joka jaksoi jauhaa...
"Säälittävää, herra Fritz", Geilir tokaisi kuivan hymähdyksen kera.
"Epäluuloisuus ja pelko se sinussa jauhaa hevonpaskaa sitä mukaan kun epäilet jokaikistä vähääkään toisinajattelevaa, syyttäen nyt minuakin petturuudesta vaikka en ole tehnyt mitään ansaitakseni sitä. Fira on ehkä osaksi haltia, mutta hänessä on myös ihmistä. Ja ennen kaikkea hän on Gallus suvun perijätär, suvun joka on palvellut uskollisesti kruunua alusta asti kun ihmiset tulivat tähän maahan", Geilir piti pienen puheen, seisoen suorana ja ylpeänä isomman edessä. Voi, hän oli ehkä lyhyempi kuin toinen, mutta Geilir oli tapellut joukkojensa kanssa suurempia ja pelottavampiakin vastuksia vastaan.
Ei hän helpolla enää säikkynyt jotakin isompaa korstoa.

"Mutta tuskin sinua kannattaa kuunnella tai sanojasi mitenkään ottaa huomioon. Tuollaiselta vanhalta, harhaluuloiselta juopolta, herra Fritz."
Vahti
 

Re: Kumpi voittaa: Kotka vai kukko? | Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 15 Heinä 2014, 13:03

"Meillä on jo tarpeeksi todisteita siitä, kuinka friikeistä on vain haittaa ja kuinka noihin luottaminen on suurin riski, mitä voi tehdä" Fritz kävi melkein puhumaan toisen päälle, Geilirin koittaessa vedota yhä epäluuloon ja pelkoon. Ei, kyseessä oli faktapohjaista varovaisuutta mokomien olentojen suhteen. Haltiat olivat muutenkin niskan päällä, nyt ei ollut varaa yhteenkään virheeseen. Silti, Scarlington tuntui ottavan riskejä koko ajan ja samalla ajoi valtakuntaansa yhä ahtaammalle! Kansa oli peloissaan, kansa halusi johtajan, joka osasi pitää huolen heistä ja varmisti heidän turvallisuuden! Ei johtajaa, joka kaveerasi epäilyttävien sekasikiöiden ja demoneiden kanssa!

"Hänen Majesteettinsa ei kuunnellut minua ja isäänsä ja katso missä hän nyt on" Constantine kävi murahtamaan lyhyemmälle, käyden laskemaan kätensä puuskasta. Fritzille oli tullut paha tapa puhua nuoresta kuninkaasta kuin omasta pojasta tai veljenpojasta, mutta oliko tuo sitten ihme. Olihan jalkapuoli nuori ja naiivi, tietenkin tuo tarvitsi jonkun ohjaamaan itseään. Ja mieluusti Constantine olisi ollut se, joka nuorta monarkkia ohjaisi, mutta ei. Tuo viihtyi enemmän demonin ja velhon seurassa... Tämä valtakunta oli toden totta menossa nurin. Onneksi sentään Kääpiökuningas Tornhelm oli vielä järjissään ja saikin ehkäpä taottua hieman järkeä nuoren Scarlingtonin kalloon.... Ja onneksi sentään toinen Scarlingtonin jälkeläisistä oli tullut enemmän isäänsä.
"Mutta anna mennä, turmele sukusi nimi ja maine. Tuota menoa Cryptistä ei enää kohta edes löydykään Galluksen sukua"
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Kumpi voittaa: Kotka vai kukko? | Aksu

ViestiKirjoittaja Vahti » 15 Heinä 2014, 22:22

Kyllä eliittikenraali Gallus tiesi mikä oli valtakunnan tilanne, kaikki oli mennyt huonommin siitä asti kun haltiat olivat voittaneet heidät viime kertaisessa taistelussa. Mutta se oli ne haltiat niiden kuninkaan käskystä jotka hyökkäsivät ihmiskuntaa vastaan, ei Fira. Oli typerää pitää viatonta ja puolustuskyvytöntä lasta yhtenä syypäänä kaikkeen vihollisen tekemään vain sen takia että tämä oli lähin vihan puremiseen sekä oli kaksiverinen.
Ja kenraali Fritz oli noin vain mennyt purkamaan omia vainoharhaisuuksiaan Geilirin tyttäreen, nyt panetellen koko Gallus sukua kun sen perijäksi koituisi adoptoitui puoliverinen.
Se oli siinä, Geilir ei jaksanut enempää paskaa kuunnella sellaiselta, joka ei kunnioitusta ansainnut.
Vanha juoppo.

"On sinulla nokkaa tulla kopistelemaan muille, vanhus", kukko tokaisi ja enempää varoittamatta Gallus suvun pää yritti vetäistä oikealla alakoukulla isompaa eliittikenraalia vatsaan.
Sieltähän nämä jätit yleensä vaimeni...
Vahti
 

Re: Kumpi voittaa: Kotka vai kukko? | Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 15 Heinä 2014, 23:01

Kovin närkästyneenä tilanteeseen ja koko Galluksen olemassaoloon, Constantine odotti että tuo kukkoilija kävisi avaamaan turpansa taas, sanoakseen jotain muka niin viisasta. Kaikki mitä tuo tähän asti oli sanonut, oli pelkkää paskaa härkäpäisen korvissa. Edes tuon herjat eivät tuntuneet loukkaantumisen arvoisilta, mutta miksikäs sitä susi menettäisi yöunensa lampaan mielipiteen takia. Jos Gallus olisi viisas mies - kuten niin kovasti koitti esittää - olisi tuo vain pitänyt turpansa nyt kiinni ja kävellyt pois.
Mutta ei, sen sijaan Geilir teki sen kaikkein typerimmän vedon: Kävi fyysisesti hyökkäämään Fritzin päälle. Mustat, paksut kulmat ehättivät vain kohota kysyvästi Galluksen sanojen myötä, kun tuo jo kävi vetäisemään alakoukun suoraan kotkannenän vatsaan. Eihän Constantinesta tietenkään ollut väistämään, noin iso mies ei liikkunut kovin ketterästi.

Mutta eipä Constantine siitä iskusta näyttänyt olevan moksiskaan. Pieni, enemmänkin närkästynyt kuin tuskainen urahdus karkasi kolossin suusta iskun myötä. Fritz ei liikahtanut mihinkään, taipui vain muutaman sentin kumaraan... Mutta saman tien oli toinen isomman miehen käsistä käynyt puristumaan nyrkkiin ja iskeytyi puolestaan vasten Galluksen vatsaa. Alta aikayksikön oli myös toinen käsistä lähtenyt liikkeelle ja kävi nyt armotta iskeytymään silmäpuolen kaulaa vasten, ison kouran käydessä ottamaan tukevan ja vankan otteen toisen miehen kaulasta, painaen Geilirin vasten lähintä seinää.
Constantine kävi pakottamaan Geilirin ylemmäs niin kauan, kunnes kukkomiehen varpaat yltivät juuri ja juuri maahan. Vakavana toista tuijottava eliitti ei hellittänyt otettaan Galluksen kaulasta, antaen miehen kuitenkin juuri ja juuri hengittää. Ote kuitenkin tuntui tiukkenevan koko ajan, vihan selvästi kasvaessa Fritzin sisällä.
"Älä sinä minulle ala kukkoilemaan, keltanokka" kookkaampi kävi nojautumaan hieman lähemmäksi silmäpuolta "et uskokaan, kuinka valmis olisi murskaamaan henkitorvesi ja polttamaan äpäräsi roviolla tuosta hyvästä, Gallus"
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Kumpi voittaa: Kotka vai kukko? | Aksu

ViestiKirjoittaja Vahti » 15 Heinä 2014, 23:24

Ei Gallus sentään tappaa halunnut eliittikenraalia, vaikka se kyllä kävi mielessä hyvin kutkuttavana haluna kieltämättä, mutta heti ensimmäisen iskun saatuaan yllätyselementtiä käyttäen perille, niin eliittikenraali jäi odottamaan isomman vastausta haasteeseen. Punaheltta tuijotti, kädet nyrkissä sivuilla, hiljaa raivostuneena Constantinen vastausta, kukon sylkäisten: "Et taida tajuta, ennen kuin joku hakkaa sinuun järkeä, vai?"
Sen enempää ei siinä ehtinyt tuhista, tai reagoida, kun iso kolossi näytti että lyhentyvästä elinajastaan huolimatta tämä oli yhä valmis antamaan samalla mitalla lainkaan voimia säästelemättä.

Geilir oli kyllä, kuka nyt ei olisi, kuullut tarinoita Constantine Fritzistä. Tämän uroteoista ja voimista, joilla huhuttiin voivan repiä lohikäärmeen pää paljain käsin. Ehkä liioiteltua, mutta se oli kuin sepän vasarasta olisi saanut iskun, kun toinen iski pienempää miestä.
Siinä missä Fritz oli vain pari senttiä mennyt hiukan kumaraan, oli Geilir pitelemässä vatsaansa irvistäen ja henkeään haukkoen. Mutta sentään yhä seisten, vaikka sisukalut tuntuivat olevan murskana. Jeesus...
"Vi-"
Sitten oltiinkin seinää vasten, vaistomaisesti kädet tarttuen henkitorvea pikku hiljaa kuristavasta kourasta.
Perkele.
Punapää kirosi henkeä vetäen ja mulkoili ainoalla silmällään toista, silmä kaventuen entisestään kuullessaan Constantinen viimeiset sanat.
Ja jälleen nyrkki heilahti, vasemmalta sivulta nyt, kohti kolossin pään sivua. Saatana jos toinen menisi lähellekään Firaa, niin hän tappaisi tämän. Se oli lupaus, Geilir tappaisi Constantinen jos tämä koskisikaan hänen lapseensa!
Vahti
 

Re: Kumpi voittaa: Kotka vai kukko? | Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 16 Heinä 2014, 00:01

Constantine, Lily


Fritz ei edes odottanut minkäänlaista vastausta Gallukselta, eihän tuo pystynyt puhumaan kun kaulasta kuristettiin. Tai no, jos olisi kyennyt, olisi se selvästi ollut jotain yliluonnollista. Ja yliluonnollinen oli pahaa. Ja paha piti tappaa.
Kuitenkin, Geilir kävi osoittamaan, ettei hän taistelutta aikonut vain alistua isomman uhitteluun. Jälleen kerran kävi nyrkki heilahtamaan, kuristettavan mossauttaessa nyrkkinsä vasten kolossin päänsivua. Tietenkin se tuntui, pää kävi iskun voimasta siirtymään ja korvissa humisi sen jälkeen, mutta tuttuun tapaansa korkean kipukynnyksen omaava Fritz ei näyttänyt minkäänlaisia kivun merkkejä. Sen sijaan vakava ilme säilyi, muuttui kenties hitusen närkästyneemmäksi, otteen käydessä kiristymään entisestään Galluksen kaulalla. Hyvä, ettei henkitorvi tosiaan jo musertunut!
"Olet säälittävä" Constantine kävi murahtamaan ja samalla kävi sylkäisemään etovan klimpin suustaan päin Geilirin kasvoja, tuon puuttuvan silmän puolelle "Potut pottuin---"

Pidemmälle Constantine ei koskaan uhitteluissaan päässyt. Vapaana ollut käsi oli jo kohonnut ylöskin ja taittunut nyrkkiin, aikeissaan murjaista Geiliriä uudemman kerran vatsaan. Mutta niin ei koskaan tapahtunut, kun kevyt, mutta silti napakka naisääni kävi kantautumaan korviin.
"Constantine Fritz!" Tuttu ääni sai Fritzin kääntämään katseensa äänen suuntaan, nuoren siniverisen kävellessä lähemmäksi "Kenraali on hyvä ja laskee irti virkatoveristaan. Nyt".
Lily oli sattunut paikalle. Ihme ja kumma, harvoin prinsessaa näki liikkuvan käytävillä. Mutta nyt onneksi tai epäonneksi tuo punaiseen mekkoon sonnustautunut tulisielu oli paikalle sattunut. Constantine empi hetken, kunnes kävi laskemaan irti Galluksesta, ottaen askeleen jos toisenkin taemmas kukkoilijasta.
"En tiedä enkä välitäkään tietää mistä te - tai sinä - olette saaneet aihetta käydä toistenne kimppuun, mutta tämä ei todellakaan ole oikea paikka saatikka sitten aika hakata omia päin seinää" Määrätietoisesti nuorinainen käveli lähemmäksi, asettuen kahden miehen väliin, kasvotusten Fritzin kanssa.

"Käskisin sinua pyytämään anteeksi Gallukselta, mutta sinut tuntien siitä ei tulisi mitään ja me olisimme täällä pitkälle yöhön, ennen kuin saisit jonkinlaisen anteeksipyynnön muristua vain, jotta pääsisit kotiisi manaamaan kaikkia... Joten mene pois. Sitä paitsi sinua tarvitaan tuvalla, kuulemma" Prinsessa kävi kärkyttämään kenraalia kuin mitäkin ipanaa, eikä Constantine näyttänyt siitä pitävän. Kuitenkin, Fritz soi harvinaisen pitkän, närkästyneen katseen prinsessalle, joka vain kävi käsin hätistelemään kotkannenää pois paikalta. Lopulta Fritz kuitenkin lähti poistumaan. Vähin äänin. Kiltisti, kuin koira. Ihme oli tapahtunut.
"Joskus mietin, miten isäni sai pidettyä hänen aisoissa ollenkaan..." Lily kävi huokaisemaan katsellessaan poistuvan kenraalin selkää, samalla kun kääntyi Galluksen puoleen. Korean mekon salataskusta käytiin tarjoamaan puhdasta, valkeaa kangasnenäliinaa kenraalille, jotta tuo voisi pyyhkiä kasvoilleen eksyneen syljen pois.
"Kai olette kunnossa?"
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Kumpi voittaa: Kotka vai kukko? | Aksu

ViestiKirjoittaja Vahti » 16 Heinä 2014, 00:35

Perhana kun toisella oli paksu kallo. No ihmekös tuo kun pitää noin vahvasti kiinni vanhanaikaisista, harhaluuloisista ja olemattomista harhoistaan kiinni vaikka kuinka sitä yritti nätisti selittää. Niin kuin uhmaikäiselle lapselle jolle piti vain antaa kunnon korvapuusti, tai turpasauna, että tajuaisi vaihtaa maailmankuvaansa. Tai ei ainakaan purkaisi sitä viattomiin.
Valitettavasti Geilir vain ei ollut se oikea aikuinen antamaan penskalle tarvittavan opetuksen, kukon vetäen pihisten henkeä kun koura sulkeutui yhä tiukemmaksi henkitorven ympärillä, kuin rautainen silmukka pikku hiljaa vetäen henkitiet umpeen...
Sylkäisy vieläpä kasvoille otti päähän vielä enemmän, tuntien miten mustansilmälapun päältä siirtyvä sylki alkoi valua poskea pitkin.
"Hak.... Vit..." Geilir yritti kirota toiselle, vääntää sormia irti kaulastaan kun nyt alkoi oikeasti mennä hankalaksi hengittäminen, jalat alkaen jo potkia että hoi, päästä ja vähän äkkiä höllentämään!

Oli se sitten Constantinen epäonneksi tai Geilirin häpeäksi, niin punatukkainen oli vain helpottunut ja kiitollinen kun lopulta isompi kolossi päästi irti, punakukon valuen seinää vasten nojaten istumaan lattialle. Haukkoen henkeään ja hieroen kaulaansa, mutisten jotakin epäselvästi... Ehkä oli vain hyvä ettei sitä kenraali itsekään ymmärtänyt, niin ei saanut Fritz enempää vettä myllyynsä.
Ainakin nyt oli selvää, mitkä olivat voimaerot. Geilirin pitäisi olla varovaisempi tämän jättiläisen kanssa, eikä iskeä suoraan edestä avoimesti. Eliittikenraali tarkkaili tilanteen etenemistä, katse vuoronperään kulkien prinsessasta eliittikenraaliin, kun samaan aikaan Gallus suvun pää nousi jaloilleen, ryhdistäytyen.

Prinsessa Lily Scarlington.
Ei ehkä kuningatar, ainakaan vielä, mutta toinen kyllä osasi toimia ja käskeä Constantinen tapaisten raisujen villihevosten keskellä. Määrätietoinen ja ylpeä, Geilir ei osannut muuta kuin kunnioittaa sellaista neitoa joka huokui moista asennetta, eliittikenraalin ryhdistäytyen ja kumartaen toinen käsi nyrkissä ja rintakehänsä oikealla puolella, samalla kun otti prinsessa tarjoaman nenäliinan vastaan vapaalla kädellään.
"Olen. Kiitän teitä, prinsessa Lily", Gallus osoitti kiitollisuutensa toiselle, vaikka ehkä joku toinen mies olisi miesmäisesti todennut pärjänneensä itsekin tai muuta vastaavaa... Mutta Geilir oli hiukan niitä tyhmän rehellisiä, kuten nytkin huomasi, kun hiukan vitsailevaan sävyyn -nyt käheällä kurkulla kuristamisen vuoksi- eliittikenraali totesi pyyhkiessään sylkeä kasvoiltaan ja silmälapultaan: "Tilallani turhan ärhäkät sonnit yleensä kyllä sterilisoidaan, mutta te osaatte kylläkin pitää tätä karjaa kurissa ilman moisia apuja, korkeutenne."
Kukko virnisti leveästi, pyöritellen sitten nenäliinaa käsissään käytettyään sitä.
Tuskin prinsessa sitä enää takaisin halusi, mutta toisaalta... Hemmetti kun siitä oli aikaa kun pyöriskeli korkea-arvoisten neitojen kanssa...
Vahti
 

Re: Kumpi voittaa: Kotka vai kukko? | Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 17 Heinä 2014, 16:10

Vihreä katse tarkkaili vielä käytävälle, suuntaan johon vanhempi kenraali oli poistunut. Lily tunsi jonkinlaista egokohotusta saatuaan mokoman härkäpään näinkin helposti luovuttamaan pieksemisaikeistaan, Constantine kun harvoin kuunteli ketään saatikka sitten jäi hiljaiseksi, jos hänelle jotain vastaan sanoi. Ilmeisesti Fritzistä ei ollut vänkäämään siniverisen kanssa, kenraalilla kun oli samanlaista taipumusta edesmenneen kuninkaan kanssa: Tuo lelli prinsessaa, tehden ja antaen tuolle melkein mitä vain, mitä tyttö halusi. Tai no, nainen tuo jo oli, joskin Constantinelle tuo tulisi aina olemaan tyttö.
Scarlingtonin katse kääntyi kuitenkin Galluksen suuntaan, tuon käydessä kiittämään prinsessaa avusta. Hyvä, mikäli tuo olisi alkanut inisemään - kuten voisi olettaa suuri egoisilta miehiltä - että olisi kyllä itsekin pärjännyt ilman naisen apua, olisi Lily varmasti alkanut tuiskimaan takaisin, kenties huudellut Fritzin takaisin paikalle jatkamaan toimenpidettään. Lily oli määrätietoinen ja myös temperamenttinen nainen, joka ei antaisi kukkoilijoiden hyppiä silmilleen. Ehkä se oli hyvä, ehkä se oli huono. Varmaa kuitenkin oli, ettei hänellä ollut varsinaisesti minkäänlaisia rajoja, sillä niitä ei koskaan oltu asetettu isän pikku prinsessalle...

"Täytyy vain löytää sen sonnin heikko kohta ja käyttää sitä hyväksi" Lily kävi naurahtamaan Geilirin puhuessa sterilisoinnista, joka toisinaan voisi olla kyllä ihan hyvä vaihtoehto näissä piireissä tietyillä henkilöillä...
"Geilir, sehän oli nimenne.. eikö? Geilir Gallus?" Olen kuullut teistä jo jotain.. Valitettavasti minulle ei yleensä kerrota kaikkea tämän aihepiirin uutisia, mutta äkkiäkös sana leviää hovissa. Onnittelut uudesta asemastanne, olettekin ensimmäinen, jonka veljeni on nimittänyt" Puhuessaan Lily lähti kävelemään hitaasti eteenpäin, viittoen pienesti kenraalia seuraamaan. Mitä todennäköisimmin kenraali oli matkalla poispäin linnan käytäviltä, kohti ulko-ovia, joten ihan hyvin tuo voisi kulkea matkansa prinsessan kanssa... ja jos matka ei ollutkaan sinne, saisi Geilir nyt sitten liikuntaa sen verran, että siniverisen saattajaksi lähtisi.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Kumpi voittaa: Kotka vai kukko? | Aksu

ViestiKirjoittaja Vahti » 17 Heinä 2014, 19:04

Punamustatukkainen naurahti, hymyillen leveästi prinsessan neuvolle ja siitä kuinka he vertasivat Constantinea sonniin. Mikä tuo iso kolossi kyllä oli. Hyvin lähellä oli mies sitä elukkaa. Vai että löytää sonnin heikko kohta... Ainakaan vatsa se ei näyttänyt olevan eliittikenraali Fritzillä, mutta vaikka Geilir vihasikin nyt sitä harhaluuloista joka uhkaili hänen lastaan, niin ei kukko nyt heti halunnut ottaa toista erää kotkan kanssa...
Joku toinen kerta sitten, paremmin valmistuneena, niin Geilir laittaisi sen sonnin pyytämään anteeksi Firalta.

Prinsessa Lilyn lähtiessä kävelemään, ja viittoen häntä mukaan, eliittikenraali vain päätti pitää hänelle annetun nenäliinan itsellään kädessä, kun kerran neito ei alkanut vaatimaan takaisin.
"Kiitän, teidän korkeutenne. Ja kyllä, olen Geilir Gallus. Olin kyllä yllättänyt, kun veljenne pyysi minua yhdeksi eliittikenraaleista. Tarkoitan, että tämä on kunnia, mutta varmasti olisi löytynyt joku muu pätevämpi ja maineikkaampi mies kuin minä."
Ehkä kuulosti siltä kuin Geilir olisi tahallaan itseään alentanut puheillaan ja kerjännyt kehuja, mutta hän puhui totta. Vaikkakin käytti epätavallisen paljon korusanoja, mutta oltiinhan sitä nyt itse korkeutensa seurassa. Ja totta tosiaan ylennys oli tullut Geilirille yllätyksenä. Hän oli ehkä taistellut armeijassa jo pitkään, mutta hän tunsi itsensä myös melko maanläheiseksi mieheksi, joka kuului rivisotilaiden pariin rellestämään kuin pääsemään ylimpään asemaan näille huutelemaan.
Mutta tehty mikä tehty. Firallekin tämä asema antaisi enemmän suojaa, kai. Nyt tuntui kyllä enemmänkin siltä että haittaa siinä oli tullut, mutta Geilir ei alkaisi nyt jänistää. Se ei ollut Gallus suvunjäsenten tapaista.
Etulinjalla, siellä missä vaara oli suurin, aina taistelemaan ensimmäisenä.
Vahti
 

Seuraava

Paluu Käytävät

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron