Jin Derleth
Kässittämätöntä, mitä iso linna täynnä kirjoja joita ei kukaan kuitenkaan koskaan lukenut ja sitten kun joku jopa halusi hyödyntää tuota kansallisaarretta niin jollakin taliaivolla on tottakai huono päivä kirjoituspöydän ääressä. Tai sitten kyseessä oli harvinaisen ahdasmielinen yksilö ennakkoluuloineen. Tuskin sentään yhdestä viattomasta alkemistista kirjakasojen seassa paljoa häiriötä olisi, ei hän sentään ollut alkemian kokeellista puolta raahaamassa kirjastoon mukanaan. Tutkimustyö vain sattui yleensä olemaan suurimmaksi osaksi taustoihin ja toisten töihin perehtymistä. Miksikäs sitä pyörää uudestaan keksimään. Mutta ei, joku oli 'suuressa viisaudessaan' päättänyt ettei akateemiselle älylle ja tutkimukselle ollut Cryptin maalla tilaa. Toki aatelisena Jin oli ystävällisesti esittänyt järkevää keskustelua aiheesta, niin järkevää kuin olisi mahdollista. Tosin suurimman kansanosan kanssa tuo ei kovin ylös rimaa hilannut. Tapaamisaika oli joka tapauksessa saatu sovittua.
"Arvon... Herra? Saanen tiedustella teiltä miten ihmeessä te oikein ajattelitte pitää koko valtakunnan järjestyksessä kun omien muurienkin sisäiset asiat ovat näinkin hienosti sekaisin?" Kuului näkyvästi hieman ärsyyntynyt ääni linnan käytävillä, painotukset ja lyhyet tauot toki kohdillaan jotta viesti nyt varmasti uppoasi kamariherran korvienväliin kovasta kallosta huolimatta. "Kuten selvästi näette minulla on sovittu tapaaminen, myönnän toki tulleeni kohteliaasti pienen hetken etuajassa ja näin ollen pahoittelen jos se ei ole täällä menettelytapana." Jin Derleth, tieteentekijä ja aatelismies, pääasiassa tieteentekijä, jatkoi. Linnasta tullut vastauskirje tosiaankin vaikutti aidolta, sinetit ja allekirjoitset mukaanlukien mutta se ei tuntunut juurikaan vastaanottohenkilökunnan mieltä painavan. Eikä hänen alkuperäinen asiansakkaan edes pitäisi mikään vaikea käsitellä, lähinnä ilmoitusluontoinen jos alkemistilta itseltään kysyttiin. Varsinkaan kun synnyinsääty ja paperiasiat vaikuttivat omassa päässä olemaan kunnossa, ei sillä ettäkö Jin olisi niistä itse juuri ollenkaan perustanut. Yleensä hänellä oli parempaakin tekemistä kuin koputtaa sulkakynällä kivimuuria ja idioottien kalloja.
//Ja kaiken sen odotuksen jälkeen täältä sitä kökköä tulee^^ Anyway Aksu tänne kera arvon kuninkaansa