Jatkoa täältä
Henry
Hymy kohosi siniverisen kasvoille, Mauruksen ilmoittaessa heidän saattavan hänet kotiin asti, mikäli Henry niin halusi. Se kuulosti enemmän kuin hyvältä, vaikka hän ei olisi halunnut saattaa demoneita vaaraan itsensä takia. Kuitenkin, jahka hänet tunnistettaisiin, voisi hän myös nimensä ja asemansa suojin tummahipiäistä paria suojella — tai no, Maurusta, Mayan näemmä pysyen yhä asemuodossaan. Mutta jos hänet tunnistettaisiin, saattaisi se myös tuoda ongelmia niskaan. Tietenkin, portinvartijat olivat ensimmäisenä ja häntä auttaisivat oletettavasti mutta Henry oli oppinut, ettei ihan jokaiseen kansalaiseen kannattanut luottaa. Ei varsinkaan hänen asemassaan, eikä varsinkaan näinä aikoina. Enemmän kuin yksi henkilö halusi varmasti pahaa kuninkaalle, olivat nuo sitten ihmisten puolella tai eivät.
"Kiitos", Siniverinen kävikin kiittämään demoni kaksikkoa, ottaen Mauruksen käden vastaan, jotta pääsisi paremmin kävelemään aina tasaisemmalle maastolle.
Matka kaupungin porteille etenikin Henryn tahtiin, siniverisen pitäen tasaisen rauhallista kävelyä yllä. Eihän se käveleminen vieläkään kovin mukavalta tuntunut, mutta sujui nyt paljon helpommin levon jälkeen. Jo kaukaa vartijat näkivät heidän saapuvan, muun saapuvan ja lähtevän väen joukosta. Lähinnä siksi, että Maurus herätti huomiota harvinaisen oudolla ulkonäöllään. Kyllähän ihmistenkaupungissa liikkui taruolentoja, jopa haltioita, jotka heidän puolellaan olivat, mutta nuo yleensä piilottelivat itseään, välttelivät väenpaljoutta ja kävivät torilla jossain syrjäisemmällä, kuin itse päätorilla, joka suorastaan kuhisi väenpaljoudesta.
Portille saavuttaessa heidät tietenkin pysäytettiin. Kävelykeppiinsä tukeutuen Henry otti muutaman ontuvan askeleen Mauruksen edelle, lähtien esittelemään itseään — joskaan pitkälle Henryn ei tarvinnut nimeään esittää, kun Vartijat jo tunnistivat siniverisen. Heti ensimmäisenä seurasi tietenkin kysymysmeri, mitä ihmettä kuningas täällä teki, tuollaisissa vaatteissa ja tuollaisessa seurassa? Oliko tuo tummahipiä kenties satuttanut kuningasta? Nopeasti Henry kertoi, mitä oli sattunut ja että Maurus oli hänen seurassaan, eikä tuota tulisi satuttaa. Tietenkin vartijat silmäilivät demonia epäilevästi, mutta eivät sanoneet mitään vastaan. Sen pidemmittä puheitta, vartijat päästivät heidät kaupunkiin, muutaman lähtien heitä saattamaan.
"Toivottavasti tämä ei sinua haittaa... Voitte kyllä lähteä, heti kun haluatte... He eivät estä teitä", Henry huomautti Maurukselle, matkan jatkuen kaupungin läpi — hiljaisempia kujia pitkin — aina sille valtavalle linnalle asti.
Sitten olikin aika selittää linnan vartijoille, mikä oli tilanne. Noista yksi lähti heti juoksemaan linnalle, kertomaan että kuningas oli saapunut ja tuota ei tarvinnut enää etsiä. Henryn saattueesta oli yksi sotilas ehättänyt jo ratsastamaan linnalle, kertomaan kuinka he olivat joutuneet hyökkäyksen kohteeksi ja Kuningas oli kadonnut. Se tietenkin oli jo ehättänyt paniikkia nostattaa linnalla ja etsintäpartioita oli valmisteltu, mutta nyt noita ei tarvinnutkaan lähettää matkaan. Jälleen kerran Maurus sai osakseen epäileviä katseita, Henryn vain kertoen tuon olevan hänen seurassaan.
Ja taas matka jatkui, Henryn tietenkin vilkaisten Mauruksen puoleen, varmistellen olihan tuo kunnossa tai halusiko tuo kenties poistua seurasta sittenkin. Johan Henry oli turvassa, mutta silti, hän halusi demonin pysyvän vielä matkassa — jos ei muuten, niin sen takia, että hän voisi kiittää noita vielä kunnolla ja tarjota jotain vaivanpalkaksi.
"Haluaisin... Vielä jutella teidän kanssa, mikäli se sopii", Henry aloitti, puhutellen Maurusta, kun he viimein astelivat sisään linnan suurista pääovista, "Järjestän teille huoneen siksi aikaa — pelkäänpä että minun täytyy käydä selittämässä itseni ja varmistamassa, että kaikki on kunnossa, siistiytymisestä sitten puhumattakaan... Odottaisitteko sen aikaa?", Siniverinen ehdotteli, ollen tietenkin valmis hyväksymään sen, jos kaksikko halusi paikalta poistua pikimmiten. Mutta, mikäli Maurus ja Maya suostuivat jäämään, oli yksi palvelijoista valmiina vierellä, näyttääkseen demoniparille oleskeluhuoneen tai makuuhuoneen — kumpi vain miellytti enemmän — missä nuo voisivat odottaa siniveristä.
// NO JOO EI SE KOVIN LYHYT OLLU (D Mutta jatkuu! //