Menossa jonnekin?


Leveitä, kapeita, korkeita, matalia, valoisia, pimeitä. Käytäviä on monenlaista, eri tarkoituksiin. Yksi tarkoitus on kaikilla kuitenkin yhteinen: Ne vievät paikasta toiseen. Käytävät ovat linnan puolella koristeellisia ja saattavat sisältääkin arvokasta taidetta, aina maalauksista veistoksiin. Ensimmäisen kerroksen käytävät ovat eri toteen koristeellisia, koska siellähän suurin osa vierailijoista liikkuu. Maantasolla sijaitsevat käytävät pitävät myös sisällään tyrmiin johtavat käytävät, sekä suuren käytävän, jota pitkin vangit kävelytetään yleensä pihamaalla suoritettaviin teloituksiin. Ensimmäinen kerros pitää myös sisällään suuren eteiskäytävän.
Toisen ja kolmannen kerroksen käytävät alkavat olla sokkeloisempia mitä ensimmäisen kerroksen. Rappuja ylös ja alas on siellä täällä. Varsinkin kolmannen kerroksen käytävät vaikuttavat siltä, kuin ne oltaisiin suunniteltu labyrintiksi. Mikäli ei osaa liikkua linnassa, voi hyvinkin löytää itsensä eksyneenä käytävältä, jolla ei näy yhtään ovea saatika ikkunaa vai näkyykö? Salakäytäviä löytyy sieltä täältä ja jos satut käytävälle, missä ei mitään selvää ovea näy, on hyvinkin mahdollista, että seiniltä löytyy salakäytävän ovi. Varo kuitenkin, ettet eksy salakäytäviin sieltä kukaan ei löydä kuihtunutta ruumistasi.

Valvoja: Crimson

Avatar

Monarkki

Viestit: 13804

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Elo 11, 2009 7:56

Menossa jonnekin?

Henry

Päivä oli jo kääntymässä iltaan. Linnalla ei ollut koko päivänä tapahtunut pahemmin mitään. Käytävät alkoivat olla jo hiljaisia, ainakin ylemmissä kerroksissa. Alimman kerroksen käytävissä pörräsi vielä ties mitä aatelisia ja hienohelmoja, joista Henry ei pahemmin välittänyt..
Kyllä, Henry oli pitkästä aikaa linnalla. Oikeastaan tarkoituksena oli tulla vain käymään täällä, mutta sitten vierailu olikin venynyt muutamaan päivään.. ensinnäkin siksi että Henry oli halunnut tavata rakkaan siskonsa pitkästä aikaa. Toinen syy lähdön venymiseen oli isän välttely. Tuo oli käskenyt Henryä pysymään linnassa kunnes hän olisi saanut puhuttua asiansa poikansa kanssa, mutta Henry ei todellakaan aikonut jäädä kuuntelemaan mitä sillä vanhalla rasistilla oli aisaa. Aivan varamana Henry saisi kuulla siitä kuinka ei hoida velvollisuuksiaan tai siitä kuina tämän mielipiteet olivat vääriä. Oli se kumma ettei nuorella miehellä saanut omia mielipiteitäkään olla.

No, joka tapauksessa Henry oli nyt hiippailemassa ulos linnasta.. hänen isänsä oli tällä hetkellä kokouksessa, joten tuo ei varmasti häntä käräyttäisi.. Velhokin varmasti oli samaisessa kokouksessa, joten hänestäkään ei ollut huolta. Lily taas saattoi olla missä vain, mutta vaikka kuinka Henry rakasti ja kunnioitti siskoaan, tuo ei voinut häntä määräillä.
Henry kurkisti ulos huoneensa ovesta ja tarkisti että käytävä oli tyhjä.. Tyhjähän se olikin, joten prinssi astui ulos huoneestaan. Yllään hänellä oli jälleen samoojamaiset vaatteet ja ruskean vihertävä pitkä viitta. Lisäksi hänell oli tuttuun tapaansa mukanaan olkalaukku.
Prinssi sulki oven perässään katsomatta enää sen enempiä ympärilleen ja lähti nopein askelin huppu päässään kävelemään toisen kerroksen suurelle parvekkeelle.. sieltä hän pääsisi köynnöksiä pitkin sotilastuvan katolle ja katolta sitten kivasti alas ja metsään.. täydellinen pakosuunnitelma!

// Elikkä Ros Donaldin kanssa tänne :) //

Ros

Viesti Ke Elo 12, 2009 8:28

Donald

Donald oli viettänyt lähes koko päivän kuunnellen pianon soittoa, välillä soittaen sitä itse, välillä antaen jonkun palvelusväestä soittaa. Mies oli tietoinen siitä, että tällä hetkellä oli kokous menossa, mutta tiesi, ettei hänen oletettu ilmestyvän paikalle. Kuninkaan veljenä hänen velvollisuutensa oli olla perillä valtakunnan asioista, mutta Harald ei velvoittanut häntä istumaan sen vuoksi noissa pitkästyttävissä kokouksissa.
Tuo päätös saattoi luonnollisesti johtua myös siitä, että eräs nimeltä mainitsematon kuninkaan neuvonantaja puolestaan kävi noissa kokouksissa. Jos Donald olisi sattunut ilmaantumaan noihin, kaksikon välillä olisi vallinnut vähemmän leikkisä tuijotuskilpailu ja ivallisten hymyjen suominen toisen puheille, jos tuo uskaltaisi avaamaan suunsa.
Donaldilla oli siis useampi syy jättää menemättä kokouksiin.

Aurinko ei ollut vielä laskenut kaupungin kattojen taa, mutta se oli jo niin matalalla, että pystyi maalaamaan katot punaisiksi. Donald katseli mieluusti tuota näkyä joten hän suuntasi mieluusti tällaisena aikana parvekkeelle.
Mies oikoi yönsinisiä vaatteitaan ja sipaisi tummia hiusksiaan. Vaaleat hansikkaat oli jätetty pianon viereen, mutta mies ei vaivautunut hakemaan niitä - hän pärjäsi tällä hetkellä ilmankin aivan hyvin. Hän ei kävellyt kuuluvin askelin vaan jalat tuskin päästivät minkäänlaista ääntä koskettaessaan pehmeitä mattoja.
Nämä käytävät olivat miehelle huojentavan tutut. Hän tiesi, mihin oli astuttava ollakseen hiljaa.

Kääntyessään kulman ympäri mies huomasi, ettei ollut ainoa, joka oli matkalla parvekkeelle.
"Minne sinä olet menossa, Henry?" mies kysyi, epäystävälliseen, halveksivaan sävyyn. "Isäsi pyysi sinua pysymään kodissa sen aikaa, että ehditte kerrankin keskustelemaan kunnolla."
Tummien silmien katse käväisi prinssin vaatetuksessa.
"Vaihda vaatteesi ja polta nuo rääsyt."
Avatar

Monarkki

Viestit: 13804

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Elo 12, 2009 8:50

Henry

Pakoon luikkiminen näytti onnistuvan täydellisesti. Käytävällä ei tullut ketään vastaan ja Prinssi pääsikin turvallisesti parvekkeelle asti. Nopein ja varmoin askelin Henry käveli kaiteelle ja oli jo hyppäämässä tuon yli, kun epämukavan tuttu ääni pysäytti hänet ja prinssi jäätyi totaalisesti paikoilleen.
Siitä oli jo aikaa kun Henry viimeksi oli setänsä kanssa puhunut, eikä Henry voinut myöntää pitävänsä tuosta miehestä yhtään sen enempää mitä isästään.. Tuon äänensävykään ei ollut maailman ystävällisin. Ihmekkös, Henry voisi veikata ettei tuo pahemmin pitänyt hänestä, saatika hänen ajatusmaailmastaan.. aivan kuten hänen isänsäkkin.

Hitaasti prinssi käänsi päänsä kohti setäänsä ja tuijotti tuota hetken.. hän voisi ihan hyvin vain jättää tuon huomioimatta ja hypätä kaiteen yli, ei tuo patu perään lähtisi.. tosin Donald saattaisi lähettää jonkun perään ja sitä Henry halusi vähiten.
".... miksi jäisin kun ei ole mitään sanottavaa hänelle?" Henry sanoi lopulta pienesti tuhahtaen. Ei hänellä todellakaan ollut mitään sanottavaa isälleen.. ensinnäkin siksi ettei hän osannut perustella omia mielipiteitään ja päätöksiään ilman että ilmiantaisi itsensä ja toiseksi Henry yhä pelkäsi jollain asteella isäänsä.
"ja sinähän et määräille mihin minä milloinkin pukeudun.. toki voin pistää kauniit kunikaallisten vaatteet ja mennä niillä metsään vaeltamaan, mutta tuskin ne puhtaana pysyvät" Prinssi lisäsi koppavasti.

Ros

Viesti Ke Elo 12, 2009 6:25

Donald

Donald nautti siitä, kuinka pikku prinssi jähmettyi paikoilleen kuullessaan hänen äänensä. Miehellä ei ollut paljoakaan valtaa tuohon nuoreen mieheen - tuo oli tuleva kuningas, mies taas ikuisesti pelkkä prinssi. Tosin sitä tulisi Henrykin olemaan tällä menolla, Donald ei ihmettelisi yhtään vaikka Harald olisi vaihtanut perimysjärjestystä hieman.
Tosi Black kuninkaana viehätti miestä aivan yhtä vähän kuin haltioita rakastava Henry.
Siitä oli jo aikaa, kun Donald oli puhunut veljenpojalleen. Kun tuo oli ollut lapsi, mies oli ollut tuohon lähes yhtä kiintynyt, kuin pikku Lilyyn. Henry oli kuitenkin iän kartuessa alkanut muistuttaa ulkoisesti enemmän isäänsä kuin suloista äitiään, mitä harmitti Donaldia. Isänsä muistuttamisen lisäksi Henry tietenkin poikkesi nyt ajatusmaailmaltaan niin paljon sedästään, ettei tuo voinut kuvittellakaan tulevansa tuon kanssa toimeen.

Poika vastasi sedälleen nenäkkäästi, mikä sai miehen hymyilemään pilkallisesti. Tuo otti muutaman askeleen lähemmäs poikaa, mutta päätyi lopulta nojaamaan kaiteeseen muutaman askeleen päähän. Jos Henry yrittäisi hypätä, Donald saattaisi piruuttaan napata tuota hihasta kiinni.
"Mutta hänellä on sanottavaa sinulle. Jos hän kehottaa sinua jäämään, jotta voisitte puhua, tottelevaisena poikana sinun pitäisi totella", mies totesi tarkastellen katseellaan linnan arkkitehtuuria. "Luulisi, että käytöstavat olisivat tarttuneet sinuun vähän paremmin."
Donald väläytti pojalle pilkallisen hymyn. Hymyn, joka lähes ilmoitti ettei hän ollut odottanutkaan nuoren osaavan käyttäytyä.
"Et saisi vaellella yksin metsässä. Jos sallit, lähetän jonkun mukaasi - saattajaksi", setä jatkoi ivallisesti. "Eihän kruununperijän sovi juoksennella metsässä ilman saattuetta. Voisit vaikka loukata itsesi."
Avatar

Monarkki

Viestit: 13804

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Elo 12, 2009 7:20

Henry

Henry oli todella lähellä hypätä kaitteen yli kun Donald tuli lähemmäksi, mutta tajusi sitten että tuo saisi napattua hänestä kiinni mikäli hän nyt pomppaisi.. Joten se siitä, nyt hän oli sitten kaksin setänsä kanssa parvekkeella. Tietenkin hän olisi voinut lähteä lompsimaan takaisin sisälle, mutta se olisi johtanut vain tapaamiseen isän kanssa.
Tuo hymy.. Donaldin pilkallinen hymy sai prinssin nyrpistämään nokkaansa. Mikäli tuo olisi ollut täysin tuntematon tyyppi ja Henry olisi ollut hieman kiukkuisemmalla päällä, prinssi olisi saattanut motata miestä. tosin tuskin heiveröisestä prinssistä oli minkäänlaista vastusta sedälleen.
Mitä enemmän tuo mies puhui sitä enemmän Henry halusi hirttää itsensä parvekkeen kaiteeseen. Tuon seura ei todellakaan ollut prinssille mieleistä, kuten jo arvata saattoi.

"Luulempa että olen jo tarpeeksi iso poika kulkemaan yksin missä huvittaa" Henry sanoi koppavasti kääntyen nyt kunnolla setäänsä kohden aivan kuin uhotakseen tuolle.. mikä oli kyllä täysin turhaa.
Saattajia sun muita kyttääjiä Henry vähiten kaipasi peräänsä.. siinä menisivät ne salaiset tapaamiset pieleen.
"Ja mitä sinä minun perääni katsot. Luulisi sinullakin olevan parempaa tekemistä kuin käytöshäiriöisen nuoren miehen vahtiminen.... vai alensiko isä sinut lapsenvahti hommiin?" Henry kysyi virnistäen puolestaan ivallisesti.

Ros

Viesti To Elo 13, 2009 8:06

Donald

Donald käytti suurimman osan ajasta ainoastaan katsellen seuraavan kerroksen ikkunalautoja ja parvekkeen ovenkarmeja, kääntäen vain muutaman kerran pojan puhuessa katseesa tuohon, hymyillen pilkallisesti. Hän osasi arvata ärsyttävänsä Henryä - ärsyttihän poikakin häntä! Joten miksei tilanne olisi mennyt samoin toisinkin päin?
"Poikaseni, täysi-ikäinen ja aikuinen eivät ole sama asia. Olet käytökselläsi näyttänyt, ettet ole tarpeeksi kypsä huolehtimaan itsestäsi", Donald totesi ivallisesti. "Olen hämmästynyt siitä, ettei isäsi ole vielä tehnyt asialle mitään."
Setä tuhahti halveksivasti. Hän ei ollut ilmiriidoissa Haraldin kanssa, mutta kantoi tälle edelleen kaunaa menneistä.
"Olen huolissani sinusta", mies totesi yllättäin, se oli ensimmäinen kommentti, jota ei oltu lausuttu halveksivaan tai pilkalliseen sävyyn. "Elisa kääntyisi haudassaan, kun näkisi, millainen hänen pojastaan on tullut."
Jälkimmäinen kommentti oli raukkamainen isku vyönalle, kuolleisiin vetoaminen toimi lähes poikkeuksetta. Se oli henkilökohtaista, loukkaavaa. Jos joku olisi sanonut nuo sanat Donaldille, hän olisi raivostunut.

Mies kääntyi katsomaan poikaan ja käänsi sitten katseensa horisonttiin. Kuinka hän kaipasikaan lasillista tai paria.
"Minulla ei tällä hetkellä ole mitään sen erikoisempaa tekemistä, joten miksen voisi hetken ajan toimia lapsenvahtinasi?" Donald totesi ivallisesti. "Et sinä näytä pärjäävän ilman. Hankkiudut huonoon seuraan heti, kun silmä välttää."
Viimeisen lausahduksen päästessä huulilta mies loi halveksivan katseen pojan vihreisiin vaatteisiin. Kumpikin tiesi varmasti, mitä mies tarkoitti tuolla huonolla seuralla.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13804

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Elo 13, 2009 12:49

Henry

Henry oli lähellä alkaa repimään huiksiaan päästään kun Donald alkoi pätemään hänelle jonnin joutavista asioista. Vielä kerkeäisi hypätä... jos ihan nopeasti vaan loikkaisi suoraan sotilastuvan katolle ja pinkoisi pakoon. Ei, Pudotusta oli sen verran ettei siitä selviäisi ilman loukkaantumisia.
Donaldin sanoessa että oli huolissaan Henrystä, Prinssin katse kääntyi kysyvästi setäänsä. Mitä hän tuolla tarkoitti? Henry kun luuli ettei setä pahemmpin perustanut veljenpojastaan, saatika tämän ajatusmaailmasta...

Elisan nimen kuullessaan Henryn katse muuttui vihaiseksi ja halveksivaksi.. kuinka tuo kehtasi edes mainita hänen äitinsä nimen?! Henry ei ollut tietoinen mitä tarkalleen oli tapahtunut menneisyydessä, mutta hän oli saanut sen käsityksen että Donald oli yrittänyt vikitellä hänen äitiään aikoinaan.
"Sinulla ei ole mitään oikeutta lausua hänen nimeään" Prinssi sanoi lopulta sivuuttaen nyt lapsenvahti asian täysin.
Elisan nimi tuon miehen suusta kuulosti kirosanalta prinssin korviin, eikä hän todellakaan halunnut että Donald sanoisi sitä enää ikinä hänen kuullen. Äiti oli Henrylle pyhä, eikä hän sietänyt jos joku käytti tuon nimeä noinkin kepein perustein.
"sitäpaitsi äiti oli koko sotaa vastaan.. joten jos hän jostainsyystä haudassaan kääntyisi niin teidän takia" Prinssi lisäsi mulkaisten murhaavasti setäänsä ja hyppäsi seisomaan kaiteen päälle.
"... ja siskooni et koske! Velhokin on jo liikaa..." Henry pamautti ilman mitään syytä.. miksi? No, hän oli aina epäillyt että JOKAISELLA linnassa asuvalla miehellä oli jotain salaisia fantasioita hänen siskoaan kohtaan.. ihmekkös tuo, olihan Lily nätti mutta Henrylle tuo oli vain ja ainoastaan sisko, johon hän ei halunnut kenekään koskevan.. Varsinkaan velhon!

Ros

Viesti To Elo 13, 2009 5:15

Donald

Donald ei ollut huomaavinaan, kuinka pojan katse muuttui hänen mainitessaan tuon äidin nimen. Aivan kuin Henry olisi ollut ainoa, joka sai rakastaa Elisaa. Aivan kuin Donaldin rakkaudessa olisi jotain likaista ja halveksittavaa - hän ei olisi voinut koskaan satuttaa rakastamaansa naista.
Sen sijaan Harald oli satuttanut tuota, silloin kun mies lähti tekemään urotekojaan, kuka olikaan se, joka jäi lohduttamaan kotiin jääneitä? Donald ei ollut paljoa veljeään heikompi, mutta silti hänestä ei kerrottu sankaritaruissa.
Se oli niiden kohtalo, jotka jäivät kotiin suojelemaan rakkaitaan mieluummin, kuin lähtivät surmaamaan vihollistaan.
"Anteeksi kuinka?" mies kysyi päätään kallistaen ja ivallisesti hymyillen. "Miten sinä voit kieltää minua lausumasta hänen nimeään? Luuletko, että sinulla on valta ja oikeus kieltää minua?"
Donald oli rauhalliesta ulkokuorestaan huolimatta raivoissaan. Harald ja Henry olivat kumpikin samanlaisia. Kuvittelivat voivansa omistaa Elisan vielä tämän kuoleman jälkeenkin.
"Kuvitteletko, että on ainoastaan sinun yksinoikeutesi välittää hänestä?"

Donald kohotti kulmiaan pojan seuravalle argumentille. Tietenkin Elisa oli ollut sotaa vastaan, mitä muutakaan olisi voinut olettaa? Tuon lähes täydellisen olennon mietteet eivät kuitenkaan olleet aina olleet oikeita, pitäisihän pojan se tietää.
"Luuletko, että hän olisi salunnut sinun joutuvan riitoihin isäsi kanssa? Luuletko, että hän haluaisi sinun vaarantavan henkesi joka ilta? Sinua käytetään vain hyväksi, typerä kakara!" Donald suorastaan sähähti viimeiset sanat. Käsi tarttui kiinni pojan nilkasta, ilmoittaen ettei Henry pääsisi mihinkään murtamatta ensin setänsä sormia. Ja jos poika menisi tekemään sen, hän saisi kuulla siitä vielä.
Seuraavat sanat tulivat Donaldille yllätyksenä ja tuo kohotti tummien silmiensä katseen poikaan.
"Miksi sinun on vedettävä Lily tähän mukaan? Hän on kaunis tyttö, kuin oma tytär minulle", vanhempi mies totesi kuivasti. "Minulla ei ole mitään perverssejä mielihaluja tyttö-parkaa kohtaan."
Avatar

Monarkki

Viestit: 13804

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Elo 13, 2009 6:30

Henry

Donald nappasi Henryä nilkasta... voi perhana, nyt olisi ollut niin täydellinen tilaisuus potkaista tuota naamaan toisella jalalla, mutta Henry jätti sen tekemättä tietyistä syistä.. ja jos hän sen tekisi niin hän saisi aivan varmana kuulla siitä moneltakin eri tasolta.
"minä kiellän sinulta mitä ikinä haluan!" Henry tuhahti koppavasti.. hän aivan varmana karkoittaisi tuon Cryptistä kun pääsisi kuninkaaksi! Hän oli suunnitellut tekevänsä saman myös velholle, mutta tuo nyt meni ja nai hänen siskonsa..
välittämis kysymykseen Henry ei sanonut mitään vaan mulkaisi setäänsä murhaavasti.. ainahan sitä sai välittää, kunhan ei välittänyt turhankin paljon naimisissa olevasta naisesta.
"me emme olisi riidoissa isäni kanssa jos se vanha patu olisi edes hieman suvaitsevaisempi toisten mielipiteitä kohtaan! Ja kuka sanoi että vaarannan henkeni lähtemällä linnasta? Mistä sinä tiedät missä minä liikun?!" Prinssi oli lähellä räjähtää totaalisesti Donaldille ja toivoi todella että tuo suivaantuisi hänelle ja lähtisi pois ennemmin kuin hän menettäisi malttinsa.
"... Lily on jo vedetty tähän sotaan" Henry sanoi pitkän hiljaisuuden jälkeen... "äläkä edes vihjaa että hän olisi sinulle kuin oma tytär, missään mielessä. Hän ei ole sinun joten pysy kaukana hänestä! Ja pidä olemattomat mielihalusi nollapistessä"
Prinssi hiljeni hetkeksi ja jäi tuijottamaan setäänsä apaattisin ilmein, kunnes nykäisi jalkaansa pienesti.
"nyt jos viitsisit päästää irti niin ei tarvitsisi sinuakaan enää katsella" prinssi lisäsi jälleen koppavalla äänellä.

Ros

Viesti To Elo 13, 2009 7:21

Donald

Setä naurahti ivallisesti. Hän ei ollut puhunut pojalle aikoihin ja nyt kun hän puhui jotain muutamaa lausetta pidempää ja poika vielä vastasi hänelle, hän huomasi jotain, mitä ei ollut ennen tajunnut. Harald ja Henry muistuttivat toisiaan vielä enemmän temperamentiltaan ja persoonaltaan, kuin mies oli osannut olettaa.
"Et sinä voi kieltää ketään. Kuvittelet voivasi tehdä mitä tahansa, koska olet tuleva kuningas. Olet samanlainen kuin isäsi!" Donald totesi vinosti hymyillen. "Vai aiotko karkoituttaa minut siitä hyvästä, mitä olen tehnyt menneisyydessäni tai kenties siitä, että uskallaudun sanomaan Elisan nimen ääneen?"
Mies tuhahti.
"Sinuna huomioisin myös, että tällä menolla sinusta ei tule kuningasta."

Donald sai taas osakseen mulkoiluja välittämisestä mainitessaan. Miten Henry ei voinut ymmärtää sitä, ettei rakkaus kysynyt oliko vastapuoli avioissa vai ei? Sitä saattoi taistella tunteitaan vastaan ja särkeä itsensä sisäisesti tai edes yrittää olla rakkautensa kohteen lähellä vaikka tiesi, ettei voisi koskaan saada tuota omakseen.
Hetken päästä veljenpoika huusi hänelle seuraavasta aiheesta.
"Te ette olisi riidoissa, jos osaisit esittää omat mielipiteesi hienostuneemmin ja ottaa muut huomioon!" Donald vastasi huutoon huudolla. "Mistä minä tiedä missä sinä liikut? Se tässä onkin vialla! Kukaan ei tiedä, missä sinä liikut! Kuvittelet voivasi katoilla noin vain, ilmoittamatta minne menet! Entä jos me tarvitsemme sinua? Mistä me tiedämme, milloin huolestua, kun et ilmoittele itsestäsi?"
Donaldinkaan maltin menettäminen ei ollut enää kaukana. Sen lisäksi Henry yritti ilmeisesti omia Lilyn itselleen.
"Sinä et ymmärrä siitä mitään. Joskus sinäkin olit minulle kuin oma poika", mies totesi pisteliäästi. "Eikä Lily ole sinun omaisuuttasi. Hän saa itse päättää, kenen seurassa viettää aikaansa, oli se sitten sitä tai velho."

Sormet puristuivat voimakkaammin prinssin nilkkaan.
"Haluatko tosiaan, että laitan jonkun seuraamaan sinua ja salaisia pikku kokoontumisiasi?"
Avatar

Monarkki

Viestit: 13804

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Elo 13, 2009 9:20

Henry

Henry vain nyrpisti nokkaansa setänsä huomautuksesta kunikaaksi tulemisesta. Kyllä hän uskoi että kansa mieluummin halusi hänet kuninkaaksi kuin velhon. Siinäpä vasta olisikin ihana kuningas!
No, huudolle ei näyttänyy tulevan loppua, kummastakaan suusta, joten Henry oli jo sisäisesti luovuttanut taistelun, eikä enää edes viitsinyt yrittää hypätä alas.

No, prinssi kuunteli hiljaa kiltisti setäsä valitukset mulkaten tuota murhaavasti koko tuon ajan, kunnes mies sai suunsa puhtaaksi ja antoi prinssille jälleen puheenvuoron.
".... ettepä ole tähänkään asti tarvinnut joten miksi tarvitsisitte tulevaisuudessakaan. Ainoa joka myöntää kaipaavansa minua on Lily... ja se velho ei häntä enää kauaa omanaan pidä, jos minä saan sen päättää. Lienet itsekkin kuulleen ämmien huhut siitä että velho olisi lumonnut prinsessan... uskoo ken tahtoo, mutta jotain sen tapaista täytyy olla meneillään."
"ja ei, en halua että laitat ketään minun perääni. Voin vaikka samantien kertoa minne olen menossa. Olen menossa tapaamaan ystävääni, joka sattuu asumaan ihmisten kylässä ja on ammatiltaan lääkäri." Prinssi sanoi lopulta nostaen kasvoilleen "siitäs sait"- ilmeen.
No, ei Henry nyt ihan vielä ollut Jibriliä ajatellun mennä tapaamaan, mutta tässä muutaman päivän sisään.. sitäpaitsi nyt oli jo liian myöhäistä vierailulle.

Ros

Viesti Pe Elo 14, 2009 8:13

Donald

Donald tuhahti pojan ilmoittaessa, etteivät he olleet tarvinneet häntä aikaisemminkaan. Miten tuo saattoi olla siitä niin varma? Eihän tuo kuunnellut, mitä he sanoivat eikä ollut paikalla kuulemassa haukkuja vaan katosi raukkamaisesti paikalta. Oli siinä heillä tuleva kuningas - valtakunta tulisi kuolemaan tuon käsissä. Haltiat tulisivat valloittamaan heidän kotinsa joten mies saisi olla vain tyytyväinen siitä, että hänet luultavasti ehdittäisiin karkoittaa ennen sitä.
"Mitä sinä tiedät, tarvitsemmeko me sinua vai emme?" Donald sähähti. "Ethän sinä koskaan kuuntele, mitä muilla kuin Lilyllä on sanottavana. Pakenet, kun isäsi yrittää keskustella kanssasi ja minulle huudat päin naamaa ja yrität kumota kaikki sanomiseni kuin olisi kaikkitietävä!"
Mies tuhahti pojan kommentille siitä, että ämmät juorusivat Blackin lumonneen Lilyn. Henry ei tainnut tajuta, että he olivat tässä tilanteessa samalla linjalla. Heillä oli todellisuudessa melko paljon yhteistä - huonot välit kuninkaaseen ja voimakas lähimmäisenrakkaus prinsessaa kohtaan.
"Jos Lily tosiaan löytää toisen miehen, miehen jota rakastaa oikeasti ja joka on hänen arvoisensa, minä olen valmis puolustamaan heitä", Donald totesi neutraalisti. "Siihen asti minulle riittää se, että Lily on onnellinen."

Mies tuhahti Henryn selitykselle siitä, mihin oli menossa.
"Tähän aikaan? Ystäväsi taitaa olla melkoinen yöeläjä, mitä ei töitä tekevästä miehestä uskoisi", Donald huomautti. "Jos tosiaan olet menossa tapaamaan häntä, voit samantien kertoa minulle hänen nimensä - ehkä hän voisi valaista meitä, mihin katoilet, kun et käy hänen luonaan."
Mies loi prinssiin ivallisen katseen. Ei kai Henry tosiaan kuvitellut, että hän uskoi tuo viettävän kaiken sen poissaoloaikanansa kylässä? Ei, tuo kävi varmasti muuallakin, jollei sitten ollut ryhtynyt lääkärin apupojaksi.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13804

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Pe Elo 14, 2009 10:45

Henry

Jos nuo tosiaan olisivat tarvinneet häntä niin kyllä Lily sen olisi Henrylle kertonut.. itseasiassa prinsessa oli monet kerrat koittanut saada prinssin jäämään linnalle keskustelemaan isän kanssa, mutta vaikka sisko oli rakas Henrylle, ei tuon suostuttelut tuntuneet toimivan. Henry ei kuunnellut ellei asia koskenut positiivisessa mielessä taruolentoja.
"mitä te tietäisitte minun asioistani.." Henry mutisi puoliääneen tuhahtaen vain Lilyn onnellisuus kommentille.. jos Henryltä kysyttiin niin tuo ei enää hymyillyt kuten ennen.

Sitten setä alkoi ihmetellä Henryn vierailuaikoja.. pitikö sitä nyt olla niin pilkulleen. Samalla Henry alkoi pikkuhiljaa tajuta että oli puhumassa itseään pussiin.
"...ystäväni on hyvin vaatimaton ja tuskin haluaa että koko kansa saa tietää prinssin vierailevan hänen luonaan" Henry sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen.. siitähän olisi Jibrilille hyötyä, mutta myös haittaa.. ehkä enemmän haittaa, kansa kun alkoi jo epäillä prinssin aikeita.
"ja ajattelin vain mennä mouruamaan oven taakse josko herra olisi vielä hereillä" Henry tuhahti ja kyykistyi sitten niin että oli kasvotusten setänsä kanssa.
"tiesitkö että voisin lavastaa sinut nyt murhaajaksi? Hyppäisin vain alas, vaikka siitä en varmastikkaan kuolisi ja väittäisin sinun yrittäneen murhata minut. Se ei olisi mitenkään uusi aisa, että kuninkaan veli yrittäisi päästä valtaan ja raivaisi kaikki esteet pois tieltään... joten päästä irti ennen kuin saan lisää villejä ideoita" prinssi sanoi vilkaisten huppunsa suojista parvekkeelta alas ja nopeasti takaisin setäänsä... pitäen kuitenkin toisella kädellään erittäin tiukasti kiinni kaiteesta, ettei vain horjahtaisi.. ja ettei Donald vain saisi häntä alas sieltä, mikäli mielisi.. tosin Henry ei voinut edes uskoa villeimmissä kuvitelmissakaan että Donald jotain sellaista olisi tekemässä.

Ros

Viesti Pe Elo 14, 2009 2:34

Donald

Donald hymähti. Niin, mistäpä he olisivat voineet tietää? Henry ei ainakaan auttanut asiaa jättämällä tahallaan kertomasta siitä.
"Oletko koskaan miettinyt, miksi me emme tiedä sinun asioistasi?" mies murahti ärtyneesti. Poika ei ottanut kuunnellakseen ja keskustelu näytti olevan yhtä tyhjän kanssa. Tosin Donald voisi edelleen kiskaista pojan väkivaltaisesti takaisin parvekkeelle. Tuo löisi päänsä ja menettäisi tajuntansa, mutta ainakin setä saisi tuon vietyä sisälle.

Henry huomasi itsekin puhuneensa jo itsensä pussiin. Kaikki tiesivät hyvin, ettei poika viettänyt päiviään jonkun lääkäriystävänsä luona. Jos asia olisi ollut näin, tuon ei olisi tarvinnut olla niin salamyhkäinen, kuin hän nyt oli.
"Ei kenenkään tarvitse tietää. Voimme käydä hänen luonaan siihen aikaan, ettei kukaan ole enää hereillä ja toimittaa hänet pois kuulusteluista aamuun mennessä", mies huomautti ivallisesti. "Jollei sitten ilmene jotain, minkä takia me emme voisi päästää häntä menemään."
Donald vain pyräytti silmiään pojan seuraavalle valheelle. Joskus hän oli halunnut kuvitella, että Henryllä oli naisystävä jossain. Nainen, jota tuo meni tapailemaan salaa ja jonka seurassa tuo halusi viettää päivänsä. Silloin hän olisi saattanut uskoa tämän valheen, jos lääkäriä olisi väitetty naiseksi. Nykyään tilanne oli tietenkin mennyt niin pitkälle, etteivät valheet rakastajasta auttaneet enää.
Tummat silmät tarkastelivat veljenpojan kasvoja tuon ilmoittaessa uhkauksensa ja Donald hymähti.
"Tietenkin voisit. Mutta tiedän myös, ettet tekisi sitä. Olet liian kunniallinen siihen", mies totesi ivalliseen sävyyn. "Sinä et osaa valehdella. Etkä sinä pystyisi huijaamaan ketään ja vaikka pystyisitkin, tulisit muutaman tunnin kuluttua katumapäälle ja tunnustaisit kaiken."
Donald tarttui poikaa hartiasta.
"Tule takaisin parvekkeelle ettet vahingoissakaan putoa. Mennään sisälle odottamaan isääsi."
Avatar

Monarkki

Viestit: 13804

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Pe Elo 14, 2009 8:18

Henry

Henry vain tuhahti nokkavasti Donaldin kysyessä oliko Henry koskaan miettinytkään miksi nuo eivät tienneet hänen asioistaan. Totta kai hän oli ja hän tiesi todella hyvin miksi. Eihän hän koskaan kertonut asioistaan noille! Miksi? Koska hänet tuomittaisiin hirteen alta aikayksikön jos hän jotain kertoi.
Henry tajusi vasta nyt kuinka epäilyttävään tilaan oli saattanut Jibrilin näillä puheillaan.. eikai Donald nyt mitään alkaisi epäilemään tuosta? Tosin Henry uskoi että Jibril oli niin kunniallinen mies kun olla ja voi, tuolla tuskin oli mitään salattavaa.. paitsi yksityiset asiat mitä Henry oli tuolle kertonut.
"Ei ole mitään syytä miksi edes alkaisit kuulustelemaan häntä" Henry tokaisi sitten sen enempiä asiaa vatvomatta.

Donaldin seuraavat sanat upposivat kuin korppikotkan kynnet raatoon.. Henrystä ei olisi valehtelemaan moisia asioita ja vaikka hän sen tekisi, tulisi hän AIVAN varmasti katumaan sitä jälkeenpäin. Siinä mielessä Henry oli samanlainen mitä Lily.. joskus jopa turhan kiltti ja ystävällinen henkilöille jotka eivät sitä ansainneet.
Prinssi jäi hetkeksi tuijottamaan setäänsä kunnes tuhahti pienesti ja hyppäsi alas kaiteelta, takaisin parvekkeelle ja lähti kävelemään takaisin sisälle päin, sen kummemmin sanomatta mitään... vielä saattaisi ehtiä etu ovesta ulos!
Seuraava

Paluu Käytävät

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia