Menossa jonnekin?


Leveitä, kapeita, korkeita, matalia, valoisia, pimeitä. Käytäviä on monenlaista, eri tarkoituksiin. Yksi tarkoitus on kaikilla kuitenkin yhteinen: Ne vievät paikasta toiseen. Käytävät ovat linnan puolella koristeellisia ja saattavat sisältääkin arvokasta taidetta, aina maalauksista veistoksiin. Ensimmäisen kerroksen käytävät ovat eri toteen koristeellisia, koska siellähän suurin osa vierailijoista liikkuu. Maantasolla sijaitsevat käytävät pitävät myös sisällään tyrmiin johtavat käytävät, sekä suuren käytävän, jota pitkin vangit kävelytetään yleensä pihamaalla suoritettaviin teloituksiin. Ensimmäinen kerros pitää myös sisällään suuren eteiskäytävän.
Toisen ja kolmannen kerroksen käytävät alkavat olla sokkeloisempia mitä ensimmäisen kerroksen. Rappuja ylös ja alas on siellä täällä. Varsinkin kolmannen kerroksen käytävät vaikuttavat siltä, kuin ne oltaisiin suunniteltu labyrintiksi. Mikäli ei osaa liikkua linnassa, voi hyvinkin löytää itsensä eksyneenä käytävältä, jolla ei näy yhtään ovea saatika ikkunaa vai näkyykö? Salakäytäviä löytyy sieltä täältä ja jos satut käytävälle, missä ei mitään selvää ovea näy, on hyvinkin mahdollista, että seiniltä löytyy salakäytävän ovi. Varo kuitenkin, ettet eksy salakäytäviin sieltä kukaan ei löydä kuihtunutta ruumistasi.

Valvoja: Crimson

Ros

Viesti La Elo 15, 2009 3:49

Donald

Donald kohautti olkiaan prinssin ilmoittaessa, ettei lääkärin henkilöllisyys ollut tärkeää. Tietenkään se ei ollut, mutta koska poika halusi noin kiihkeästi pitää ystävänsä nimen salassa, se alkoi epäilyttämään setää.
"Jos et halua kertoa meille hänen henkilöllisyyttään, me voimme hankkia sen tietoomme muuta kautta", mies totesi ivallisesti. "Jos näemme hänen kuulustelunsa tarpeelliseksi."
Se oli tavallaan uhkaus. Käsky tehdä kiltisti niin kuin he käskivät - aikaisemmin setä ei ollut pystynyt tätä kiristyskeinoa käyttämään, sillä hänellä ei ollut sydäntä uhkailla Lilyn kärsimyksillä. Tätä ennen Lily oli vaikuttanut olevan ainoa, jonka hyvinvointi merkitsi Henrylle ylipäätään mitään.

Mies näki, että hänen sanansa kunniallisuudesta olivat osuneet ja uponneet kunnolla. Henry ei pystyisi saattamaan häntä vankilaan valheillaan - siitä tuo oli tullut äitiinsä. Donaldin kaltainen mies olisi saattanut tehdä sellaisen teon - huijata jonkun toisen tehneen rikoksen, johon tuolla ei ollut osaa eikä arpaa - tuntematta suuria omatunnon tuskia. Hänen onnekseen Elisa oli ollut aivan erilainen ja oli siirtänyt tuon piirteen lapsiinsakin, molemmat heistä olivat ärsyttävyyteen asti kunniallisia ja totuudenmukaisia sanoissaan.
Donald irroitti sormensa Henryn nilkasta ja käveli tuon jäljessä. Hoikkuuteensa nähden yllättävän voimakas käsi kietoutui pojan hartialle teennäisen suojelevaan eleeseen.
"Menemme minun huoneeseeni. Kutsun isäsi sinne, kun hän on lopettanut kokouksensa."
Avatar

Monarkki

Viestit: 13886

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Elo 15, 2009 5:16

Henry

Prinssi oli jo aikeissa pinkaista pää kolmantena jalkana käytäviä pitkin alakertaan ja juosta ovesta ulos, mutta sitten Donaldin käsi kietouti hänen harteilleen estäen sen viimeisenkin pakomahdollisuuden.. tuon otteesta hän ei pääsisi ilman väkivoimin pois.. perhana. Kuinka tässä nyt näin kävi? Hän oli vain halunnut livistää metsään kävelylle ja yks kaks hän olikin setänsä vahdittavana, eikä päässyt tästä tilanteesta pois muuta kuin isänsä kanssa puhumalla... plus hän oli nyt vetänyt täysin viattoman Jibrilin mukaan tähän sotkuun, mikä ei todellakaan ollut hyvä asia! Voi kumpa Donald unohtaisi tämän kävelymatkan aikana koko lääkärin, eikä kyselisi tuosta enää yhtään mitään. Henry ei todellakaan halunnut vetää ainooaa - mahdollsita - ystäväänsä ihmisten kylästä mukaan kieroihin kuvioihinsa. Eikä hän kyllä pahemmin uskonut Jibrilin pitävän noista kuviosita.

No, Henry ainakin oli jo syvällä suossa ja saattoi vain toivoa jonkun vetävän hänet pois sieltä..
No, Henry tällä kertaa luovutti ihan suosilla ja käveli kiltisti setänsä mukana kohti tämän huonetta.
"Kuninkaalla kestää niin kauan kokouksessa että sinä menetät hermosi minun kanssa ennen kuin hän pääsee edes ylös tuolistaan.." Henry mutisi siinä kävellessään koettaen kiltisti vetäytyä edes hieman kauemmaksi sedästään.

Ros

Viesti La Elo 15, 2009 6:29

Donald

Mies ei ollut niitä henkilöitä, jotka noin vain unohtaisivat mitään, mistä voisi hyötyä myöhemmin. Tällä hetkellä lääkäri ei kuitenkaan ollut päällimäisenä hänen mielessään, joten pieneksi hetkeksi Jibril oli unohdettu täysin. Sitten, kun sopiva tilaisuus tulisi vastaan - jos he tosiaan tarvitsisivat tuota - Donald varmasti muistaisi tuon lääkärin uudelleen.
Henry kulki yllättävän vapaaehtoisessti ja vastustelemaata miehen mukana, mikä sai miehen hieman epäileväksi. Mistä moinen kummallinen suostuvaisuus? Luultavasti tuo ei vain jaksanut enää tapella vastaan, kun oli jo niin pitkään tapellut.

Mies avasi asuntonsa oven ja käveli sisälle. Hänen yksityiset tilansa eivät todellisuudessa olleet mitenkään valtavat ja ne näyttivät vielä pienemmiltä, kuin olivat. Mies rakasti suuria ikkunoita, joten hän oli valinnut huoneensa enemmänkin ikkunoiden ja sijainnin - niistä avautuvan näkymän - kuin koon mukaan.
Jos ei muuta, niin valoisa huone oli.
"Istu alas", setä komenti veljenpoikaansa ja tönäisi tuon sohvaa kohti. "Ja jos olet minä en menetä hermojani sinuun."
Mies käänsi katseensa poikaan. Oikeastaan hän oli menettämässä hermojaan jo nyt.
"Mitä jos haetuttaisin sinulle jotkut toiset vaatteet?" mies kysyi epäilyttävästi hymyillen. "Isäsi varmasti arvostaisi enemmän jotain muuta väriä."
Katse harhaili pojan vaatteissa arvostellen.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13886

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Elo 15, 2009 7:10

Henry

No, lopulta saavuttiin Donaldin huoneelle.. luojan kiitos se oli valoisa, Henry vihasi turhan synkkiä huoneita. Hän oli keran nuorempana erehtynyt menemään velhon asuntoon, eikä todellakaan aikonut uudestaan sinne mennä! Hän ei paljoa siitä tapahtumasta muistanut, muuta kuin että siellä oli pimeää, kylmää ja yksinäistä... kuin kaikki olisivat jättäneet sinut yksin pimeään, eikä kukaan olisi kaivannut sinua.. No, silloin Henry oli ollut vasta nuori poika, jonka silmissä kaikki vähänkin pelottava ja vaarallinen oli paljon, paljon vaarallisempaa.
Donald tönäisi Prinssin kohti sohvaa ja tuo kompuroikin muutaman askeleen, kunnes pysähtyi sohvan eteen.. Henry jäi tuijottamaan setäänsä murhaavasti tuon arvostellessa hänen vaatteidensa väriä, mutta naurahti sitten erittäin kuivahkosti viimeiselle kommentille.

"Se vanha ärjy on varmasti jo värisokea, tuskin hän enää välittää mitä pidän päälläni!" Henry huomautti ja iski takamuksensa alas sohvalle, ristien kätensä puuskaan ja heittäen toisen jalkansa toisen jalan päälle.
"Ja voithan sinä toki haetuttaa minulle vaatteet, mutta mitään en ole pukemassa päälleni! Joten voit samatien itse iskeä vanhan ahterisi alas tuoliin ja tukkia suusi" Prinssi sanoi ja kuten saattoi kuulla, tuo oli lähellä räjähtämis pistettä... ei, Henry ei vieläkään osannut hillitä itseään ja alkoi käyttäytymään kuin pikku ipana ennen suurta purkausta.

Ros

Viesti La Elo 15, 2009 7:31

Donald

Mies nyrpisti nenäänsä pojan mainitessa, ettei Harald huomaisi tuon vaatteiden väriä. Oi, kyllä se vanha ärjy huomaisi sen helposti ja kaiken muun huudon lisäksi Donald saisi luultavasti todistaa riitaa pojan vaatevalinnasta. Mieluustihan hän tietenkin itse läksytti poikaa milloin mistäkin syystä.
"Jos haluat, että keskustelusta tulee edes hieman miellyttävämpi, olet kiltti poika ja annat edes tässä asiassa periksi!" Donald sähähti pahantahtoisesti. "Etkö ole kyllästynyt siihen, että tunnustamastasi väristäkin saa riitaa aikaa?"
Mies käveli ovelle ja nyökkäsi palvelijan paikalle. Tuo tuli tottelevaisesti, vaikka oli ollut toimittamassa muita työtehtäviä.
"Hakekaa prinssille uudet vaatteet. Jotain muuta kuin vihreää, kiitos", setä totesi tuolle ja kääntyi uudestaan poikaan päin.
"Asia on hoidossa."
Mies puhui, kuin poika olisi erikseen pyytänyt häntä haetuttamaan itselleen vaateet. Sarkastinen hymy tietenkin pysyi noilla huulilla.

Donald istui pianonsa ääreen ja käänsi selkänsä Henrylle, joka oli päässyt kiukuttelun makuun.
"Jos et halua jutella kanssani, voinen soittaa meille jotain ajankuluksi", mies totesi. Pianistin sormet alkoivat juoksemaan nopeasti pianon koskettimilla. Oli paljon rentouttavampaa soittaa jotain, kuin riidellä veljenpojan kanssa, jonka päähän ei tuntunut uppoavan mikään, vaikka kuinka hoki.
Taidokkaasti soitettu musiikki lipui huoneeseen ensin hiljaisena ja arkana, voimistuen ajan kuluessa. Setä käytti tätä yhtenä tapana ärsyttää - ollessaan riidanhaluinen ja vihainen, ei tehnyt mieli kuunnella musiikkia. Samalla kun soitti, mies tietenkin joutui vahtimaan, ettei prinssi lähtenyt karkuun.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13886

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Elo 15, 2009 8:10

Henry

Anna edes tässä aisassa periksi? Johan Henry oli antanut periksi ja tullut tänne asti odottamaan että hänen isänsä tulisi ärjymään kuin leijona hänelle. Henry ei kuitenkaan avannut suutaan vaan alkoi lapsellisesti pitämään mykkäkoulua sedälleen.
No, tuo sitten pisti yhden palvelijan hakemaan Henrylle uudet vaatteet, mistä prinssi ei selvästikkään ollut turhan innoissaan. Tuo vain istui huppu päässä myrtynyt ilme kasvoillaan ja kähdet puuskassa.. eikä pojan ryhtiä voinut kehua minkäänlaiseksi! Siinä heillä hieno kuninkaan alku.

Donaldin ilmoittaessa että asia oli hoidossa, prinssi vain mulkaisi tuota uhkaavasti ja piti suunsa yhä supussa.. mitä sitä suotta sanomaan mitään jos ei suustaan saanut kuin loukkauksia aikaan. Sitten setä kävelikin pianon luo ja alkoi soittamaan sitä.
Henry yritti olla noteeraamatta tuon soittoa, mutta se oli tällä hetkellä täysi mahdottomuus.. oli hän ennenkin kuullut kuina Donald soitti, eikä voinut kiistää etteikö tuo olisi ollut taitava soittaja... se yhteinen piirre Donaldissa ja Lilyssä oli, että nuo molemmat olivat musikaalisesti lahjakkaita. Henrystä taas ei ollut soittajaksi saatika laulajaksi, ei hän kyllä olisi halunnutkaan.
No, prinssi istuskeli hiljaa sohvalla ja kuunteli setänsä taidokasta soittoa, odotellen että päästäisiin seuraavasta aisasta kiistelemään.. toisaalta, nyt olisi täydellinen hetki koettaa livahtaa... Donald istui jonkin matkan päässä ja Henry jaksoi uskotella itselleen ettei tuo ollut niin nopea mitä hän...
Sen enempiä miettimättä ja vitkastelematta prinssi nousi ylös ja syöksähti kohti ovea, viimeisenä pako yrityksenään välttää isänsä kanssa kasvotusten puhuminen.

Ros

Viesti Su Elo 16, 2009 8:08

Donald

Donald huomasi, kuinka poika mökötti hänelle. Tuo ei huutanut miehelle vastaan tuon pyytäessä palvelijan hakemaan tuolle uudet vaatteet eikä tuo sanonut vastaan, kun mies ilmoitti soittavansa, jos heidän keskustelustaan ei tulisi mitään.
Musiikki oli jotain sellaista, mikä ärsytti ihmisiä Donaldin soittaessa sitä. Miestä saattoi vihata, tuota saattoi kritisoida vaikka kuinka monesta asiasta. Häntä saattoi moittia ilkeäksi ja ivalliseksi. Heikoksi ja petturiksi. Aviossa olevien naisten viettelijäksikin, jos meni äärimmäisyyksiin. Siitä huolimatta miestä ei voinut sanoa huonosti pianistiksi. Kuka tahansa kuuli tuon kyvyt ja se oli yksi niitä harvoja myönteisiä asioita, missä mies voitti veljensä.

Kokenus soittaja ei joutunut keskittymään täysin musiikkinsa tuottamiseen vaan pystyi myös tarkastelemaan ympäristöään samalla. Silmäkulmasta mies näki liikettä ja pomppasi salamana ylös tuoliltaan.
Oli totta, ettei lähes nelikymppinen mies pystynyt voittamaan parikymppistä nuorukaista nopeudessa, etenkään kun matka oli selvästi Henrylle lyhyempi. Jos Donald olisi itse lähtenyt juoksemaan Henryn perään, hän olisi jäänyt jälkeen, hengästynyt ja lopulta prinssi olisi päässyt pakoon.
Sen sijaan, että lähtisi itse juoksemaan, mies potkaisi pyörillä tasapainottelevan tuolinsa oven eteen. Se tulisi hidastamaan Henryä tarpeeksi - hyvällä tuurilla poika kompastuisi siihen - jotta mies pääsisi kävelemään huoneen poikki rauhalliseen tahtiin.
"Olisi helpompaa, jos luovuttaisit", mies totesi. "Et pääse pakoon täältä joten ole hyvä ja istu takaisin paikallesi."
Donald oli kävellyt pojan seläntaa. Jos tuo hänestä huolimatta yrittäisi päästä pakoon, miehen ei tarvitsisi kuin napata tuota takista kiinni.
"Sen lisäksi voisit myös korjata ryhtiäsi."
Avatar

Monarkki

Viestit: 13886

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Elo 16, 2009 11:51

Henry

Henry luuli jo onnistuneensa paossaan koska ei kuullut juoksuaskelia perästään, mutta sitten kuului vierivä ääni ja oven eteen ilmestyi tuoli, johon Henry oli vähällä kompastua. Vauhdilla prinssi mätkähti ovea päin ja oli lähellä kirota ääneen. Enää ei pakeneminen onnistuisi, sillä Donald oli jo selän takana ja saisi varmasti Henrystä kiinni ennen kun tuo edes saisi kätensä ovenkahvalle.
Pienesti hengästyneenä Henry vilkaisi setäänsä tuon kehottaessa häntä istumaan takaisin paikalleen ja huomautti prinssin ryhdistä. Hetken prissi tasaannutti pulssiaan ja hengitystään kunnes palasi takaisin sohvalle sen enempiä sanomatta, vaikka mieli olisi tehnyt sanoa vaikka mitä. Tämähän alkoi käydä jo ahdistavaksi! Henryllä oli sama vika mitä siskollaan, hän ei sietänyt suljettuja paikkoja joista ei päässyt pois halutessaan. Tosin Lily pelkäsi suljettuja paikkoja niin paljon että tuo olisi varmasti alkanut jo itkemään täällä.

"sinä ja sinun ryhtisi..." Henry mutisi huomaamattaan haltiakielellä... ei, hän ei edes huomannut milloin käytti haltiakieltä ja milloin ei. Tosin ei se kovin kummallista ollut jos joku ihminen sitä kylällä osasi, mutta heräsi aina tietenkin kysymys, mistä tuo sen oli oppinut?
Henryllä oli ollut omat lähteensä ja opettajansa tuon kauniin kielen suhteen, mutta siitä hän ei puhuisi kenellekkään!

Ros

Viesti Su Elo 16, 2009 1:21

Donald

Mies katseli tyytyväisenä, kuinka poika käveli takaisin paikalleen, tönäisten ohimennen oman tuolinsa takaisin pianolle. Hän ei halunnut lukita itseään ja Henryä sisälle vain jotta poika jättäisi karkaamatta, mutta se alkoi vähitellen näyttämään siltä, ettei hänellä ollut vaihtoehtoja. Huokaisten Donald käveli pojan ohi, laski kätensä tuon hartialle kuin tuo tosiaan olisi ollut hänelle rakas ja napsautti kieltään arvostelevasti.
"Jos yrität jatkuvasti karkuun, joudun lukitsemaan oven", mies totesi ivallisesti hymyillen. "Vielä yksikin pakoyritys ja joudun tekemään sen. Ahdistavaa, eikö?" Hänellä itsellään ei ollut mitään lukittuja ovia vastaan, hän oli viettänyt sellaisten takana suuren osan elämästään - hän ei ollut koskaan vaatinut samanlaista vapautta itselleen, kuin Henry kehtasi vaatia.
Askeleet veivät miehen ikkunalle. Lievittääkseen ahdistavaa tunnelmaa Donald avasi yhden hieman pienemmän ikkunan ja vaikkeivat raskaat verhot heiluneetkaan vienossa tuulessa, ilma ainakin tuntui vaihtuvan.

Mies ei ollut reagoinut mitenkään kuullessaan veljenpoikansa puhuvan sujuvasti haltiaa, mutta kääntyi nyt ympäri, katsomaan tuohon kasvot edelleen epämiellyttävästi hymyillen. Hän oli päättänyt ainoastaan siirtää tätä keskustelua hieman myöhempään ajankohtaan, mutta toisaalta, pommin räjäyttäminen Haraldin ollessa läsnä, saattaisi vain pahentaa tilannetta.
"Kertoisitko minulle, tässä isääsi odotellessamme, mistä olet oppinut puhumaan tuota viehättävää kieltä?" Donald kysäisi petollisen lempeästi ja istui vastapäätä veljenpoikaansa. "Kenties pikku lääkäriystäväsi opetti sitä sinulle? Pitääkö meidän sittenkin ottaa hänet kuulusteltavaksi?" Tummat silmät tarkastelivat veljenpoikaa haastavina.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13886

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Elo 16, 2009 2:38

Henry

Sedän huomauttaessa siitä että tuo joutuisi lukistemaan oven, mikäli Henry vielä pakoon mieli, prinssi mulkaisi häntä murhaavasti. Jos tuo oven kehtaisi lukita niin sitten Henry hyppäisi ikkunasta! Jos uskaltaisi..
Ja totta vie se oli ahdistava ajatus, mutta ei Henry sitä ääneen sanonut! Ei hän kehdannut eikä hän todellakaan haluanut myöntää sitä. No, jos hän saisi jonkun kohtauksen täällä hän syyttäisi siitä setäänsä.. ihme vapauden riistäjä tuokin oli. No, ainakin Henry saisi Lilyn puolelleen jos kertoisi mitä setä oli uhannut tehdä.. tosin Lily saattaisi vain tuhahtaa ja olla ottamatta kantaa tähän riitaan... tyttö ei koskaan ollut pitänyt veljensä ja isänsä välisistä riidoista ja suosiolla koittanut jättäytyä ulkopuoliseksi.. sekin tosin oli melko hankalaa.

Donaldin seuraavat kysymykset saivat Henryn jälleen kerran epämukavaan tilanteeseen. TAASKO tuon piti huomauttaa Jibrilistä!? Eikö tuo voinut jättä mies raukakaa rauhaan.. ei ilmeisesti.
"Miten luulet täysin puhdasverisen ihmislääkärin osaavan haltiakieltä? Ei, olen osannut haltiakieltä jo ennen kuin tapasinkaan hänet.. mistä opein? Kirjastossa on tuhansia kirjoja, voisit sinäkin joskus lueskella..." Henry sanoi koppavasti tuijottaen murhaavasti setäänsä joka istui häntä vastapäätä...
"Ja miten ajattelit isäni osaavan tulla tänne, kun kukaan ei ole ilmoittanut hänelle että odotamme häntä täällä?" Prinssi huomautti kohottaen pienesti kulmiaan.

Ros

Viesti Su Elo 16, 2009 5:41

Donald

Donald otti lääkärin esille, koska näki tuon haavoittavan poikaa. Tuo ei halunnut syyttää ystäväänsä vaan yritti saada miehen aatteet mahdollisimman tehokkaasti pois tuosta. Miestä ei kuitenkaan voinut hämätä noin helposti, häntä ei saanut unohtamaan tällaisia juonittelulle tärkeitä asioita näin nopeasti.
"Mistä minä tiedän, kuinka puhdasverinen hän on?" setä totesi ivallisesti hymyillen. "Miksi olisit opetellut puhumaan kieltä, jota et käytä? Ja miksi käytät sitä, kuin se olisi lähes oma äidinkielesi?"
Mies ei pysynyt paikallaan. Hän nousi tuoliltaan lähti kiertelemään Henryä hitaasti kuin mikäkin korppikotka, tai hai, saalistaan. Korppikotka tietenkin sopi eläimenä Donaldille paremmin, hain kaltaista uljasta saalistajaa hänestä ei saanut.
"Kenties olet oppinut sitä linnan kirjastossa, kenties et. Mutta missä olet oppinut käyttämään sitä noin sujuvasti? Jos lääkäriystäväsi ei keskustele sillä kanssasi, niin kuka sitten? Onko jotain, mitä olet jättänyt kertomatta. Muita ystäviä?" Viimeisen lausahduksen lausuessaan mies seisoi Henryn takana, hän kumartui sähähtämään viimeiset sanat tuskin kuultavalla äänellä.

Henryn seuraava toteamus sai aikaan pienen naurahduksen.
"Hän on muutenkin tulossa tänne", mies totesi hymyillen. "Sanoin hänelle, että asiani on niin kiireellinen, että hänen on tultava tänne heti kokouksen jälkeen."
Kapeat silmät kääntyivät tuijottamaan Henryyn.
"Tarkoitin uusinta sävellystäni, mutta etköhän sinä ole tällä kertaa kiireellisempi."
Ovelta kuului arka koputus ja Donld käväisi hakemassa palvelijalta vaatteet, jotka tuo oli tuonut Henrylle.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13886

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Elo 16, 2009 6:30

Henry

Doland alkoi vähitellen käydä turhankin hyökkääväksi ja Henrystä alkoi tuntua siltä että hänen olisi paras vain jatkaa mykkäkouluaan.. mutta se oli täysi mahdottomuus kun tuo suorastaan yllytti häntä jatkamaan itsensä ja ystävänsä puollustelua.
"Opettelin kielen siltä varalta että joskus tulisi vastaan sellainenkin tilanne kuin rauhan neuvottelu... Haltiat tunnetusti eivät pidä yleiskielestä, joten olisihan se hyvä osata heidän omaa kieltään.." Henry huomautti koppavasti ja jatkoi "Ja tokihan minulla muitankin ystäviä on, jos et ole sattunut huomaamaan niin meidänkin riveissä on muutama taruolento, jotka myöskin puhuvat haltiakieltä.. osa jopa paremmin mitä meidän kieltämme".
Taaskin Henry sivuutti kaikki kysymykset ja viittaukset Jibriliä kohtaan siinä toivossa että tuo ehkä unhotaisi lääkärin.. se totta kai oli toive ajattelua.

Donaldin mainitessa kuninkaan olenvan jo tulossa tänne Henry katsahti tuohon kysyvästi. Hetken prinssi kerkesi jo ihmetellä missä vaiheessa tuo kunikaan tänne olisi kerennyt kutsua, mutta kävi ilmi että Harald oli muutenkin tulossa veljensä luokse.
Koputuksen kuullessaan Henry oli vähällä saada sydänkohtauksen siinä pelossa että itse kuningas olisi jo saapunut. Mutta ei, Palvelija toi vain vaatteet jotka Donald oli pyytänyt tuomaan.. Henry vilkaisi vaatekasaa ja tuhahti pienesti, ristien kätensä jälleen puuskaan.
"Minähän en noita pue" Prinssi totesi myrtsinä ja jäi tuijottamaan ikkunaa kohden.

Ros

Viesti Su Elo 16, 2009 7:04

Donald

Donald oli harvinaisen hyvä provosoimaan muita. Hän ei itse ollut impulsiivinen, mutta Henry oli. Mies olisi vain hymähtänyt syytöksistä ja luikerrellut vapaaksi, Henry taas taisteli vastaan karhun raivolla, saaden verkon vain kiristymään ympärillään.
"Luuletko, että heidän kanssaan voi tosiaan neuvotella?" mies kysyi huvittuneesti. "Sinulla on vielä paljon opittavaa näistä asioista, poika. Ehkä löydät niistä rakkaista kirjoistasi oivia esimerkkejä tästä, jos vaivaudut etsimään." Donald naurahti äärimmäisen ivallisesti ja suoristautui täyteen pituuteensä.
Henryn puheissa oli tavallaan perään, se ei ollut mahdotonta eikä mies voinut suoralta kädeltä tyrmätä tuon sanomisia. Hänen pitäisi tehdä pientä taustatutkimusta aiheesta jotta voisi valmistautua seuraavaan kertaan - tai oikeastaan, laittaa joku tekemään taustatutkimusta.
"Emmeköhän voi ottaa tästä asiasta enemmänkin selvää", mies totesi hymyillen epäilyttävästi. Hymy, joka harvemmin tiesi mitään hyvää.

Henry säpsähti palvelijan koputtaessa oveen. Huomatessaan, ettei sen takana ollutkaan Harald, tuo näytti rentoutuvan ja saavan äskeisen raivokkuutensa ja itsevarmuutensa takaisin katsoessaan vaatteitaan.
Donald heitti vaatteet sohvalle, pojan viereen.
"Ole hyvä ja vaihda vaatteesi", Donald totesi tuijottaen poikaa uhkaavasti. "Muuten saattat huomata saaneesi erikoisryhmän henkivartijoita kannoillesi."
Se oli kiristystä - siinä lajissa Donald pärjäsi paremmin kuin hyvin. Mitä paremin hän tunsi ihmiset, sitä paremmin hän osasi kiristää noita.
Henryn epäonneksi mies tunsi pojan erityisen hyvin.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13886

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Elo 16, 2009 7:45

Henry

Kyllä, Henry luuli että haltioiden kanssa pystyi neuvottelemaan. Hän tiesi että noiden kanssa pystyi neuvottelemaan, jos vain osasi heidän etiketin ja pääsi sisään näiden piireihin. Eiväthän haltiat tietenkään ketään täysin tuntematonta kuunnelleet edes sekunttiakaan.
Jälleen kerran Prinssi koitti olla vastaamatta setänsä sanoihin mitään ja onnistuikin siinä tällä kertaa erittäin hyvin. Setänsä hymyn nähdessään Henryn iho meni kanalihalle.. tuosta hymystä tuskin seurasi mitään hyvää, eikä Henry halunnut edes olla paikalla selvittämässä mitä siitä seurasi.

No, vaatekasa heitettiin Henryn viereen sohvalle ja heti perään tuli uhkaus henkivartijoista.. Henry tuijotti hetken ERITTÄIN närkästyneenä setäänsä, kunnes nousi ylös ja alkoi riisumaan vaatteitaan. Ei, hän ei ajatellut pyytääkkään yksityisyyttä vaatteiden vaihdon ajaksi. Ensinnäkin siksi että hän halusi juuri nyt näyttää erittäin härksin kuvan itsestään ja toiseksi siksi ettei hän uskonut saavansa sitä yksityisyyttä.. ihan hyvinhän hän olisi voinut livahtaa jonnekkin jos hänet jättäisi yksin johonkin huoneeseen.
Täydessä hiljaisuudessa Henry vaihtoi vaatteet niin nopeasti kuin kykeni ja istui sitten takaisin alas... hänen oli jo nyt ikävä "normaaleja" vaatteitaan... No, ei kai tässä kauaa kestäisi, kai setä pian kyllästyisi odottamaan.. kokouksessa kun menisi varmasti vielä pitkään.
Voi kuinka väärässä prinssi olikaan kokouksen suhteen, joka juuri oli loppumaisillaan...

Ros

Viesti Su Elo 16, 2009 7:54

Donald

Kun tiesi, mistä naruista vetää, sai karjuvan leijonankin kukistumaan sanoilla. Henry loi erittäin närkästyneen silmäyksen setäänsä, joka vastasi tuohon ivallisella hymyllä, tietäen olevansa jälleen niskanpäällä. Pieneksi hetkeksi Henry oli saanut hänen hiljaiseksi, mutta hänen vaientamisensa pidemmäksi aikaa vaati paljon enemmän, kuin muutaman totuudelta kuulostavan sanan.
Donald kurtisti kulmiaan prinssin lähtiessä törkeästi vaihtamaan vaatteita hänen silmiensä edessä, kysymättä minkäänlaista sermiä itselleen. Mies käänsi katseensa pois tuosta ja katseli pienen hetken ajan ovelle, kuin olisi kuullut jo tässä vaiheessa kuninkaan lähestyvät askeleet.

Donald käänsi katseensa takaisin Henyyn ja hymyili erittäin tyytyväisesti. Poika näytti hyvältä vaihdettuaan vaatteet, vaikka kasvojen ilme oli edelleen yhtä niskuroiva ja kapinallinen, kuin oli ollut ennen vaatteiden vaihtoa.
"Nyt näyttää paremmalta. Harald tulee ihastumaan, kun näkee, että olet kunnioittanut häntä vaatevalinnallasi", Donald totesi ivallisesti. "Hän on toivottavasti jo tulossa tänne."
Mies nappasi Henryn edellisen vaatekerran siitä, mihin nuorukainen oli sen jättänyt ja nyrpisti nenäänsä.
Vaatteet lensivät roskikseen sen kummempia miettimättä.
EdellinenSeuraava

Paluu Käytävät

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia