Menossa jonnekin?


Leveitä, kapeita, korkeita, matalia, valoisia, pimeitä. Käytäviä on monenlaista, eri tarkoituksiin. Yksi tarkoitus on kaikilla kuitenkin yhteinen: Ne vievät paikasta toiseen. Käytävät ovat linnan puolella koristeellisia ja saattavat sisältääkin arvokasta taidetta, aina maalauksista veistoksiin. Ensimmäisen kerroksen käytävät ovat eri toteen koristeellisia, koska siellähän suurin osa vierailijoista liikkuu. Maantasolla sijaitsevat käytävät pitävät myös sisällään tyrmiin johtavat käytävät, sekä suuren käytävän, jota pitkin vangit kävelytetään yleensä pihamaalla suoritettaviin teloituksiin. Ensimmäinen kerros pitää myös sisällään suuren eteiskäytävän.
Toisen ja kolmannen kerroksen käytävät alkavat olla sokkeloisempia mitä ensimmäisen kerroksen. Rappuja ylös ja alas on siellä täällä. Varsinkin kolmannen kerroksen käytävät vaikuttavat siltä, kuin ne oltaisiin suunniteltu labyrintiksi. Mikäli ei osaa liikkua linnassa, voi hyvinkin löytää itsensä eksyneenä käytävältä, jolla ei näy yhtään ovea saatika ikkunaa vai näkyykö? Salakäytäviä löytyy sieltä täältä ja jos satut käytävälle, missä ei mitään selvää ovea näy, on hyvinkin mahdollista, että seiniltä löytyy salakäytävän ovi. Varo kuitenkin, ettet eksy salakäytäviin sieltä kukaan ei löydä kuihtunutta ruumistasi.

Valvoja: Crimson

Avatar

Monarkki

Viestit: 13931

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Elo 16, 2009 8:55

Harald, Henry

Henry ei vastannut mitään setänsä huomautuksiin vaatteista, mutta Donaldin heittäessä hänen "vanhat" vaatteensa roskiin poika nousi pystyyn kuin salama. Eikö tuolla ollut edes pikki riikkisen kunnioitusta toisten kulttuuriin? Ei näemmä, sillä tuo pystyi tuosta vain heittämään ties kuinka arvokkaan vaatteet menemään, aivan kuin ne olisivat olleet vain kerjäläisen.
Vaikka tuo radikaali tempaus oli saanut prinssin nousemaan ylös, hän ei kuitenkaan avannut suutaan.. tuijotti hetken roskista ja vilaksi sitten setäänsä melko mitään sanomattomalla ilmeellä ja istui takaisin alas.. Nyt Henrystä alkoi tuntua että peli oli kunnolla menetetty.. ei täältä enää pakoon pääsisi mitenkään ja pitäisi heti samantien kohdata itse kuningas...
Prinssi jäi tuijottamaan melko surullisen haikealla katseella ulos ikkunasta, miettien mitähän tästäkin oikein tulisi..
Hän ei todellakaan ollut valmis kohtaamaan isäänsä eikä varsinkaan Donaldin ollessa paikalla.. Henry saattoi vain toivoa ettei Doland vetäisi kuviota kierommaksi ja kertoisi Haraldille Jibrilistä.. se tästä vielä puuttuikin.

Samaan aikaan kun Henry mietti mitä tulevan piti, Harald oli päässyt kokouksesta ja suuntasi nyt varmoin askelin kohti veljensä huonetta. Tuo oli kutsunut hänet paikalle, Haraldilta tosin oli mennyt ohi miksi veli halusi hänet nähdä. No, olihan se toisaalta ihan mukava muitankin perheenjäseniä nähdä kuin vain tytärtään, vaikka tytär olikin ainoa ilo vanhan miehen silmille.
Ei aikaakaan kun Harald saapui ovelle ja koputti kolmesti oveen, erittäin kuuluvasti ja varmasti...

Ros

Viesti Ma Elo 17, 2009 8:28

Donald

Mies kääntyi ympäri kuullessaan tuolin jalkojen raapiessa lattiaa ja hymyili pienesti. Henry oli pompannut hetkessä ylös hänen viskatessa tuon rääsyt roskikseen. Siellä ne olivat helposti noukittavina ja Donald haastoikin katseellaan pojan noukkimaan ne sieltä. Hyvät vaatteet odottivat vain ottajaansa, mutta poika ei avannut suutaan. Tuo ei astunut askeltakaan lähesmmäs voidakseen noukkia pois heitetyt vaatteet itselleen.
Ainoa, mitä prinssi teki asialle, ole pitkän katseen luominen. Tuo antoi Donadille sanattoman ilmeen - oliko se niin järkyttävää? - ennen kuin istui takaisin alas.
Donald ei kommentoinut mitään roskiin heitetystä vaatteista, koska Henrykään ei kommentoinut. Tarkoituksellinen riidan haastaminen kuului hänen persoonaansa, mutta tällä kertaa hän odottaisi. Hän antaisi Haraldin tulla jolloin voisi kuunnella isän ja pojan riitaa ja asettua isän puolelle. Sedällä oli useita argumentteja Henryä vastaan, useita tapoja jolla lyödä tuo maahan.
Millaista jälkeä nuo tiedot saisivat aikaan impulsiivinen Haraldin käsissä?

Molemmat olivat vaipuneet hiljaisuuteen kun ovelta kuului koputus. Donald kääntyi ovelle päin - joskus hän kaipasi palvelusväkeä avaamaan oven puolestaan, mutta epäili noiden vakoilevan samalla hänen menojaan. Hienoisesti hymyillen, hän oli tunnistanut jo koputuksesta, kuka oven takana oli. Oli vaikeaa olla tunnistamatta tuo määrätietoiset koputukset, jos oli elänyt koko ikänsä kuninkaan kanssa.
"Hän on täällä", mies totesi hymyillen, tarpeettomasti ja asteli ovelle. Hän avasi oven ja päästi veljensä sisälle, tuntien samalla itsensä pieneksi tuon rinnalla. Donald oli aina ollut heistä kahdesta se pienempi ja sirompi, vaikkei todellisuudessa ollut lainkaan pienikokoinen tai sirorakenteinen.
"Henry on jo odottanut sinua", mies totesi hienoisesti hymyillen. "Mukavaa, että pääsit tulemaan."
Avatar

Monarkki

Viestit: 13931

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Elo 17, 2009 10:23

Harald, Henry

Koputuksen kuullessaan Henry oli jälleen saada sydänkohtauksen ja tällä kertaa ihan syystä. Kyllä hänkin tuon koputuksen tunnisti, turhankin hyvin! Donlad vielä - täysin turhasti - huomautti että se varmasti oli Harald. Prinssi nousi jo valmiiksi seisomaan, aivan kuin automaattisena itsesuojelu eleenä. Hänen ei todellakaan tehnyt mieli istuia Haraldin lähettyvillä.
Harald odotti kiltisti oven takana kunnes veli tuli avaamaan ja päästi hänet sisään. Donaldin mainitessa Henryn kuninkaan katse muuttui kysyväksi, kunnes hän huomasi oman poikansa seisoskelevan Donaldin huoneessa... nyt oli kyllä tapahtunut jotain outoa.
"Sinuakin näkee vielä näinä päivinä" Harald huomautti sitten hetken hiljaisuuden jälkeen, kävellessään lähemmäksi poikaansa.
Henry vältteli katsekontaktia. Hän ei yksinkertaisesti kehdannut katsoa isäänsä silmiin, sillä pelkäisi että sisimmissään alkaisi kyynelehtimään. Henry oli henkisesti vahva nuori mies, mutta joskus se murtumispistekkin tuli vastaan... ei ollut helppoa kaikkien vihaamalla ja epäilemällä kuninkaan alulla.

Harald hymähti pienesti kun Henryltä ei kuulunut minkäänlaista vastausta ja kaiken lisäksi tuo vältteli katsekontaktia. Taas tuttu tilanne.. jos tämä menisi samaa rataa mitä yleensä, kota Henry huutaisi miten hän ei koskaan ymmärtäisi prinssiä ja lähtisi sitten lompsimaan pois. Tosin nyt tilanne oli hieman toinen.
"Antakaapas kun arvaan.. hän oli livahtamassa pakoon ja sinä sait hänet kiinni itse teosta?" Harald kysyi vilkaisten veljeensä.
Henry loi nopean, epämääräisen katseen setäänsä, mutta laski sitten katseensa takaisin maan rajaan, sen kummemmin enää kapinoimatta ketään kohtaan. Hän kyllä tiesi että tästä huoneesta hän ei tulisi poistumaan ilman että hänen annettiin mennä.
"Missä sinä olet ollut?" Kuningas kysyi pojaltaan, joka oli hetken hiljaa..
"....Matkoilla..." kuului epämääräinen vastaus prinssin suusta tuon pitäessä katseensa yhä tiukasti maassa...

Ros

Viesti Ma Elo 17, 2009 6:26

Donald

Donald antoi veljensä nähdä Henryn, joka oli pompannut pystyyn. Katsellessaan prinssiä hän olisi voinut vannoa, että tuo oli purskahtamaisillaan itkuun, mikä sai aikaan tavallista pilkallisemman hymyn. Häntä vastaan tuo nuorukainen oli valmis taistelemaan sanallisesti mutta isänsä edessä turha uho katosi. Se saattoi johtua Haraldin valtavasta koosta, joka tuntui kenestä tahansa uhkaavalta tai yksinkertaisesti siitä, että poika oli useammin ottanut yhteen Donaldin kanssa eikä setä suoraan sanottuna ollut yhtä pelottava kuin veljensä.

Pojalta ei kuulunut minkäänlaista vastausta mikä ei kuitenkaan yllättänyt Haraldia tai Donaldia. Oli huvittavaa, että prinssi pystyi luomaan suoran katsekontaktin poikaan muttei omaan isänsä, joka ei todellisuudessa ollut läheskään yhtä inhottava kuin ensimmäisenä mainittu.
"Niin. Se tavallinen tarina. Keskustelimme hetken ja hän suostui vapaaehtoisesti odottamaan sinua kanssani."
Vapaaehtoisuus oli enemmän kuin kyseenalaista. Fyysisesti mies ei ollut poikaa painostanut mutta ei kiristettyä prinssiä ollut tosiasiassa vapaaehtoiseksi sanoa.
Donald astui muutaman askeleen kauemmas isästä ja pojasta ja istui pianonsa viereen tarkastelemaan noita kierosti hymyillen. Hän kuunteli noiden keskustelua, joka ei ollut vielä päässyt täydeksi riidaksi.
Vielä mies saisi tilaisuuden lyödä Henryltä jalat alta, voisi ajaa hänet nurkkaan toteamuksillaan ja saisi nauttia tuon häviöstä. Sitä ennen Donald pysytteli kauempana tästä keskustelusta.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13931

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Elo 17, 2009 6:58

Harald, Henry

Henry suostui vapaahetoisesti odottamaan Haraldia? Sitä Haraldin oli vaikea uskoa, mutta ei nyt huomauttanut veljensä sanoihin mitään. Eipä Henry näyttänyt pahemmin olevan pois juoksemassakaan, joten kai tuo jollaintasolla oli vapaaehtoisesti täällä.
Donald vetäytyi niin sanotusti pois taistelutantereelta jättäen prinssin ja kuninkaan seisomaan keskenään keskelle huonetta. Henry vältteli yhä katsekontaktia, kunnes nosti päättäväisen uhkaavan katseensa isäänsä ja siitä kaikki lähti.

Taas sama vanha kaava, joka meni kutakuinkin näin: Ensiksi Harald kyseli missä Henry tarkalleen ottaen oli ollut eikä Henry tietenkään antanut sen tarkempaa vastausta kuin matkoilla siellä täällä ympäri Cryptiä, jonka jälkeen Henry korotti ääntään ja alkoi valittamaan siitä eikö Prinssi saisi halutessaan tehdä mitä haluaa ja käyttää omaa aikaansa miten itse lystäsi. Harald tietenkin kielsi poikaansa korottamasta ääntään, jonka jälkeen Harald alkoi paasaamaan pojalle vastuusta mikä kunikaalla oli ja että tuon täytyi valmistautua siihen mikäli mieli kuninkaaksi.
Henry tietenkin alkoi sitten valittaa isänsä mielipiteistä taruolentoja kohtaan ja kieltäytyi valmistautumasta kuninkaan virkaan mikäli hänetkin meinattaisiin käännyttää vihaamaan kaikkea erillaista. Jälleen kerran Harald kärsivällisesti kielsi poikaansa korottamasta ääntään, mutta kuninkaan äänestä saattoi jo kuulla kuinka tuolla oli pinna pikku hiljaa poksahtamassa. Lisäksi Harald jauhoi siitä kuinka taruolennot nyt sattuivat vihaamaan heitä, joten hekin vihasivat niitä...
Lopulta kaikki loppui jälleen siihen kun molemmat sanoivat toisilleen päin naamaa että asiat luistaisivat huomattavasti paremmpin jos toinen yrittäisi edes nähdä tilanteen toisen näkökulmasta.

Sitten seurasi hiljaisuus.. Hetken hiljaisuuden jälkeen Harald naurahti kuivahkosti ja pudisti päätään. Tässä sitä taas oltiin.
"Sinä olet kyllä yksi umpikalloinen pässi" Harald huomautti johon Henry taas naurahti ivallisesti ja käänsi katseensa pois.
"Ei liene vaikeaa arvata keneltä se on periytynyt.." Henry mutisi ja kohotti katsettaan pienesti kohti isäänsä "Mikäli ei ollut muuta minä mielelläni lähtisin nyt".

Ros

Viesti Ma Elo 17, 2009 8:00

Donald

Mies kuunteli taustalta tuota riitaa, joka ei saanut mitään yllättäviä käänteitä. Harald toisti pojalleen juuri ne sanat, mitä Donald oli hokenut tuolle heidän seistessään parvekkeella. Hän huomasi jälleen Haraldin olevan huomattavasti huonompi riitelyn jalossa taidossa kuin Donald itse.
Prinssin ja kuninkaan riitaan kuului paljon riitelyä ja siinä, missä hän olisi lähtenyt kiristämään riitelykumppaniaan, nuo vain lähes huusivat toisilleen niin kovaa kuin kehkoista lähti. Yrittivät kumota toisen väittämät vaikutusvallallaan.
Jos nuo kaksi jotain eläintä muistuttivat, niin leijonaa. Kumpikin oli kuin laumansa johtaja, joka oli valmis seisomaan mielipiteidensä takana, tapahtuipa sitten mitä tahansa. Tuo oli ihailtava ominaisuus, vaikkei Donald nähnyt sitä kovinkaan hyödyllisenä.
Oli muita kykyjä, joista oli huomattavasti enemmän hyötyä kuin rohkeudesta.

Donald kääntyi pianolleen päin.
"Joskus ihmettelen, miten kaksi noin paljon toisiaan muistuttavaa persoonaa voi riidellä noin paljon", mies totesi istuen selin riitakumppaneihin. "Ja Henry, ethän sinä voi lähteä, ennen kuin olet kertonut isällesi uudesta ystävästäsi. Hän saattaisi haluta jututtaa häntä."
Mies kääntyi ympäri tuolillaan ja loi raukean katseen kumpaankin.
"Minua ainakin kiinnostaisi tietää, millaisessa seurassa poikani liikkuu, nyt kun hän on lopulta kertonut minulle ystävästään."
Donald kohotti katseensa veljeensä. Kapeat silmät kapenivat entisestään, mielihyvästä.
"Ehkä hän pystyisi valaisemaan meitä siitä, mihin poika katoilee."
Avatar

Monarkki

Viestit: 13931

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Elo 17, 2009 8:47

Harald, Henry

niin Harald kuin Henrykin vilkaisivat kysyvän vihaisesti Donaldiin tuon avatessa suunsa. Tuon sanoissa oli perää, mutta kumpikaan heistä ei myöntänyt sitä itselleen, ei ainakaan Henry! Henry ei halunnut edes ajatella muistuttavansa isäänsä millään tavalla. Hänen mielestä he olivat kaksi täysin erillaista persoonaa, vaikka loppujen lopuksi molemmat olivat aikalailla samantapaisia käytökseltään ja omilta mielipiteiltään.
Henryn ilme muuttui entistä vihaisemmaksi setää kohtaan kun tuo toi esille jälleen Jibrilin. Haraldin katse taas oli kysyvän mielenkiinnostunut.. oliko Donald saanut noinkin paljon irti pojasta? Haraldille Henry ei suostunut puhumaan muuta kuin saman vanhan veisun mitä äskenkin kuultiin.
Henry tunsi kuinka tilanne alkoi käydä jo niin ahdistavaksi että pulssi alkoi heitellä. Hän halusi äkkiä pois tästä tilanteesta ja jättää Jibrilin täysin ulos koko sotkusta!
"Kerro toki lisää.. kun kerran alkuun päästiin" Harald sanoi siiräten katseensa Henryyn.

Prinssi meni täysin lukkoon ja jäi suu auki hetkeksi aikaa seisomaan paikoilleen, kunnes rykäisi pienesti.. Kai se olisi pakko kertoa, enempi pimittely saattaisi herättää enemmän epäilyksiä Jibriliä kohtaan, mikä ei todellakaan ollut hyvästä.
"... Hänen nimensä on Jibril Juden ja hän pitää apteekkia kylällä.. olen käynyt siellä vain muutamaan otteeseen potilas käynneillä, ei sen kummempaa" Henry luovutti lopulta ja kertoi kaiken kerrottavan, jättäen kuitenkin koko totuuden kertomatta.
Harald ei sanonut mitään tuohon, tuhahti vain pienesti.. miksi ihmeessä poika kävi jollain lääkärillä kylillä, mikäli linnallakin oli omat lääkärit... Haraldin mielestä koko juttu tuntui haiskahtavan.

Ros

Viesti Ti Elo 18, 2009 8:16

Donald

Huomauttaessaan, että kaksikko muistutti toisiaan yllättävän paljon, Donald sai osakseen mulkaisun molempien suunnalta. Kumpikaan ei halunnut myöntää, kuinka paljon toinen toistaan muistutti, mutta kuka tahansa muu pystyi näkemään sen. Tosin mies olisi myös sanonut, että hänessä ja Henryssä oli jotain samaa - taito kadota paikalta - kuin tuo olisi ollut jonkinlainen yhdistelmä Haraldia ja Donaldia eikä suinkaan Haraldin ja ihanaisen Elisan lapsi.
Mies saattoi ylpeänä ilmoittaa, että hän sai suurimmasta osasta ihmisiä enemmän irti, kuin kuningas. Hän oli luonnostaan inhottava ja onnistui lähes poikkeuksetta provosoimaan muut kertomaan tietoja, joita nuo eivät ikinä olisi kuvitelleet kertovan. Millaisen uran Donald olisikaan tehnyt kuulustelijana ja kiduttajana, jos se olisi ollut prinssin arvolle sopivaa.

Katse käännettiin Henryyn tuon joutuessa lopultakin taipumaan isänsä tahtoon. Tuo ei lähtenyt kieltämään setänsä sanomisia vaan joutui nyt sanomaan ystävänsä nimen ääneen. Jos poika olisi lähenyt väittämättän vastaan, lääkäri olisi varmasti raahattu ulos kolostaan.
Voitonriemuinen hymy käväisi Donaldin kapeilla huulilla ja silmät siristyivät hetkeksi tyytyväisyydestä.
"Hyvä poika", mies totesi ivallisesti. "Tietenkin herää kysymys, miksi ylipäärään käyt kylällä lääkärillä, kun linnan lääkäri on luonnollisesti paremmin koulutettu ja ammattitaitoisempi. Ehkä pikku retkesi eivät olekaan niin turvallisia, kuin annat olettaa mutta yrität salata sen meiltä."
Jälleen käännettiin kaikki haltioiden syyksi. Olihan luultavasti totta, että Henry oli käynyt lääkärillä salatakseen haavansa isältään, tuo olisi saanut hyvän syyn lukita pojan huoneeseensa.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13931

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Elo 18, 2009 10:25

Harald, Henry

Harald ei voinut kieltää etteikö olisi ollut veljeään huonompi tiedon urkkimisesta. Se johtui siitä ettei kukaan pahemmin uskaltanut salata kuninkaalta mitään, joten hänellä itsellään ei ollut ollut koskaan tarve alkaa kiskomaan tietoa irti kenestäkään. Sitä varten kuninkaalla oli ihan omat miehet. Ainoat jotka häneltä onnistuivat salaamaan jotain olivat hänen lähimmäiset.. Kuten nyt Henry, ei hän voinut voimakeinoja käyttää saadakseen pojasta irti kaiken mitä halusi. Tai no, kuka kielsi? Olihan hän kuningas... mutta silloin Lily olisi ollut isänsä niskassa ja todennäköisesti heidän välinsä olisivat kärsineet pahasti.

Henry mulkaisi setäänsä vihaisesti tuon jatkaessa keskustelua. Hyvä poika - kommentti kuulosti jotenkin alentavalta, näin Henryn mielestä. Kuninkaan katse oli nauliintunut Henryyn samalla kun Donald vei asiaa eteenpäin, ajaen Henryn yhä syvemmälle ja syvemmälle koloonsa.
"... no totta kai kukatahansa kunniaton moukka yrittäisi murhata kruunun perijän" Henry huomautti "Kuten sanottu, ei ole turvallista liikkua yksin kylän reunojen ulkopuolella... ja se miksi en tänne tullut on oma valintani"
"mitä jos perustelisit valintasi.." Harald huomautti saaden pojan vilkaisemaan itseensä.
"Oli jo myöhä, enkä halunnut tulla tänne siskoani huolestuttamaan.. jos hän olisi kuullut että olen haavottunut, tyttöhän olisi valvonut koko yön miettien miten pahassa kunnossa olen.. tiedätte itsekkin miten huolehtivainen hän osaa olla" Henry huomautti koettaen vielä jollakin keinolla luikerrella turvallisille vesille tästä tilanteesta.
"Ja Jibril osaa kyllä hommansa, olenhan sentään vielä elossa" prinssi huomautti sedän huomautettua siitä että linnalla olisi ollut paremmin koulutettu ja ammattitaitoisempi lääkärikin.. pah, tuskin nuo osasivat asiaa yhtaan sen paremmin mitä Jibril.

Ros

Viesti Ti Elo 18, 2009 11:35

Donald

Mies kuunteli Henryn selitystä ja löysi siitä useammankin puutteen johon tarttua. Harald nappasi yhden niistä, mutta Donald jatkoi tyytyväisenä hymyilyä taustalla. Henry vastasi tyhjentävästi miehen kysymykseen ja vastaus saattoi yllättävää kyllä olla totta. Lily oli herkkä tyttö eikä kukaan kolmikosta toivonut tuon joutuvan huolehtimaan turhaan.
Kaikkien heikkoon kohtaa iskeminen oli ollut järkevä veto Henryltä, vaikka Donald oli taipuvainen uskomaan, että kerrankin kruununperijä tosiaan puhui totta.
Mies nojautui hieman eteenpäin, tarkastellen riitakumppanien kasvoja. Joskus sitä pystyi löytämään valheen toisesta vain katsomalla ilmeitä. Mainitessaan Jibrilin olevan aivan yhtä hyvä kuin linnankin lääkäri, Henry näytti tarkoittavan sanomaansa.

Donald vilkaisi jälleen vanhempaan veljeensä ja tuosta veljenpoikaansa.
"Et ole vaivaantunut kertomaan meille tästä murhayrityksestä, vaikka minusta isäsi olisi ansainnut tietää siitä", setä totesi pehmeästi. "Jos henkesi tosiaan on vaarassa, voi vain ihmetellä, miksi sinä olet jälleen lähdössä kaupungin muurien ulkopuolelle."
Donald hymyili vinosti ja korjasi hieman asentoaan. Muut eivät pystyneet istumaan kiihkoissaan, mutta hänellä ei ollut mitään vaikeuksia pysyä aloillaan.
"Emme voi riskeerata kruununperijän turvallisuutta, pitäisihän sinunkin se ymmärtää", mies jatkoi hymyillen. Hän loi jälleen katseen veljeensä, kommentoimatta kuitenkaan mitä tuon pitäisi tehdä tai jättää tekemättä. Donald vain tönäisi tuon haluamaansa suuntaan, lopusta Harald saisi huolehtia itse.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13931

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Elo 18, 2009 12:24

Harald, Henry

Henrystä alkoi tuntua jälleen siltä että mykkäkoulu tulisi olemaan paras vaihtoehto.. mitä enemmän hän puhui sitä enemmän nuo kaksi löysivät joko porsaanreikiä hänen selityksestään tai sitten käänsivät hänen puheensa häntä vastaan. Henry tiesi että kohta tässä oltaisiin niin syvässä suossa ettei hän enää mitenkään pääsisi luikertelemaan sieltä pois.. syvällä sisimmässään poika toivoi että joku ryntäisi sisään ovesta ja huutaisi linnan olevan tulessa tai hyökkäyksen kohteena, silloin hän voisi livistää pois paikalta kun nuo kaksi pähkäilisivät sen ongelman kanssa.
Donaldin puheet saivat Henryn jälleen kerran katsahtamaan tuohon murhaavasti.. setä suorastaan kerjäsi poikaa räjähtämään hänelle, teki tuo sen tietoisesti tai ei. Harald puolestaan mietti tarkkaan veljensä sanoja tuijottaen vakavin ilmein poikaansa. Hän suorastaan halveksi prinssin käyttäytymistä eikä yhtään pitänyt siitä miksikä tuo oli kasvanut, mutta sydämessään kuningas rakasti poikaansa yhä kuin pientä lasta, joka aikoinaan istui hänen polvellaan ja pyysi kertomaan taistelusita lohikäärmeitä vastaan. Ne olivat niitä hyviä aikoja...

"sinähän suorastaan vihjaat että minun pitäisi jäädä tänne" Henry huomautti sedällensä kääntyen nyt tuota kohden, mutta katse kääntyi takaisin isään kun tuo avasi suunsa.
"Ehkä niin on parempi.. et poistu enää linnan alueelta ilman vartijoita ja vartijoidenkin kanssa vain kylälle... ja se oli käsky" Harald sanoi saaden Henryn suun loksahtamaan auki.. tuo ei ollut tosissaan!
Kaikki se vapaus mitä Henryllä oli ollut riistettiin nyt yhden pikku keskustelun myötä.. tämän takia Henry oli vältellyt tätä keskustelua, sillä hän oli osannut aavistaa jotakin tällaista tapahtuvan.

Ros

Viesti Ti Elo 18, 2009 5:40

Donald

Mies hymyili prinssin todetessa katkerasti, että tuo suorastaan vihjasi että prinssin olisi jäätävä tänne. Hän ei voinut kuin nyökätä, eikö se ollut itsestäänselvää? Hän oli jo useamman kerran kertonut pojalle mielipiteensä tuon yöjuoksuista eikä häntä harmittanut yhtään, että oli lopulta saanut tahtonsa läpi.
Tulevalla kuninkaalla pitäisi olla tiuksempi kuri. Jos Donaldilta kysyttiin, Henry oli tähän mennessä saanut elää liian vapaata elämää. Nuoren elämässä oli oltava sääntöjä ja rajoituksia, jotta tuo tajusi omat rajansa.
Pohjimmiltaan mieskin ajatteli veljenpoikansa parasta. Heidän välillään ei ollut samanlaista yhteyttä kuin isällä ja pojalla, mutta Henryn suonissa virtasi Elisan jalo veri, joten Donald ei voinut olla tuntematta mitään tuota kohtaan.

Mies kallisti päätään hänen veljensä lausuessa viimeisen sanan. Tuhon Henry ei voisi väittää vastaan ja jos tuo karkaisi, isällä olisi hyvä syy rankaista tuota ja laittaa vartijat vahtimaan kruununperijää yötäpäivää.
"Yritä ymmärtää Henry, isäsi ajattelee vain sinun parastasi", Donald totesi. "Et ole käyttäytynyt kovinkaan.. luottamusta herättävästi viime päivinä, joten meillä on syytäkin epäillä sinua."
Mies tunsi itsensä hetken ajan toiseksi huoltajaksi. Sitä hän olisi mieluusti ollutkin, etenkin jos olisi saanut olla sitä myös Lilyn kohdalla. Harmikseen hän oli aina joutunut astumaan syrjään Haraldin tieltä.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13931

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Elo 18, 2009 6:22

Harald, Henry

Harald todellakin ajatteli vain poikansa parasta, mutta myös samalla valtakunnan parasta. Ei olisi hyvä jos kruununperijä olisi noin umpiniskainen mitä Henry ja se nyt olisi vielä huonompi jos poika menisi ja tapatuttaisi itsensä niskuroinnin takia.. ja Harald ei voinut kieltää etteikö epäilisi tyttärensä miehen kykyjä johtaa kokonaista valtakuntaa... Lilykin itse oli niin nuori ja viaton, että tuosta tuskin olisi johtajan hommiin. Kaiken lisäksi Lilyä ei oltu kasvatettu perimään kruunua, joten tuo tuskin tiesi mitään mitä työkuvaan kuului. Vallan mukana tuli aina vastuu.. sen Henrynkin pitäisi tietää.

Henryn vihan sekainen katse kääntyi takaisin Setään tuon avatessa jälleen suunsa, mutta taaskaan Henry ei keksinyt mitään järkevää sanottavaa tuolle vastaan, joten päätti pitää suunsa kiinni.. peli oli jo hävitty, mitä sitä enää taistelemaan vastaan.
"... saanen sitten poistua huoneeseeni tästä... vai vieläkö haluatte jotain irti minusta?" Henry kysyi selvästi masentuneemmalla äänensävyllä... juhlikoot nyt vanhat miehet voitostaan minkä halusivat.
"tuskimpa.. mutta et poistu linnasta ilman vartijoita.. muista se" Harald sanoi antaen näin pojalle luvan luikerrella takaisin kotikoloonsa..

Ros

Viesti Ti Elo 18, 2009 6:38

Donald

Mies hyräili tyytyväisenä, nyt kiinnostuksensa menettäneenä. Asiat olivat meneet, kuten hän oli toivonut ja vaikka Henry saattoi tällä hetkellä vihata häntä lähes yhtä paljon kuin isäänsä - jollei jopa enemmän - se ei haitannut häntä. Prinssi ei ollut välittänyt hänestä aikoihin ja vaikka tuo vihaisi häntä tavallista enemmän, sillä ei olisi enää väliä.
He eivät olleet suorastaan puheväleissä.
Oikeastaan tällä menolla Donald saattaisi päästä itse valtistuimelle, jos vaivautuisi pelaamaan korttinsa oikein. Mies ei kuitenkaan mielinyt mitään tuollaista - siinä oli liikaa vastuuta ja hän ei pitänyt liiasta huomiosta. Hän ei ollut koskaan tottunut siihen pyöritykseen, mitä kuningas joutuisi osakseen saamaan.

Henryn poistuessa huoneesta, marssimaan takaisin luolaansa, Donald ryhtyi soittamaan vienoa musiikkia, hyräillen samalla. Pojan kadottua ovesta mies käänsi katseen veljeensä, jatkaen kuitenkin soittamista ulkomuistista. Hetken ajan hän ainoastaan tarkasteli veljeään hymy huulillaan.
"Sehän meni hyvin", mies totesi sarkastisesti. "Ehkä hän tulee vielä joskus ymmärtämään, millaisen palveluksen olet hänelle tehnyt."
Avatar

Monarkki

Viestit: 13931

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Elo 18, 2009 7:28

Harald, Henry

No, Henry poistui paikalta vähin äänin miettien kuitenkin josko vielä yrittäisi karata.. mutta karkaamis yritys huomattaisiin ennemmin tai myöhemmin ja seuraavan kerran kun Henry nokkansa linnalle uskalsi tunkea niin tuo varmasti saisi koko pataljoonan seuraamaan itseään minne tahansa liikkuikin. Joten se siitä ideasta.. ehkä jos hän olisi kiltisti vähän aikaa niin hän saisi vapautensa takaisin, tai sitten ei. Oli miten oli, prinssi oli nyt hävinnyt tämän erän.

Harald katsoi hetken poikansa perään ja huokaisi sitten syvään tuon poistuttua paikalta. Hän ei edes ymmärtänyt missä vaiheessa pojasta oli tuollainen tullut.. se vain tapahtui, ehkä turhankin äkkiä.
Donaldin avatessa suunsa Harald havahtui omista ajatuksistaan ja vilkaisi veljeensä ehkä hieman pöperöisen näköisenä.
"voi olla.. tosin uskompa että Henry menee siskollensa kertomaan kuinka ilkeät isot miehet kiusaavat häntä.. Mutta luulempa että Lily on vain iloinen siitä että joku vihdoista viimein pakottaa pojan pysymään ruodussa" Harald sanoi kääntyen kunnolla veljeään kohden.
"oliko sinulla vielä jotain muuta, vai?" Harald kysyi sitten siirtäessään kätensä selkänsä taakse.
EdellinenSeuraava

Paluu Käytävät

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia