Menossa jonnekin?


Leveitä, kapeita, korkeita, matalia, valoisia, pimeitä. Käytäviä on monenlaista, eri tarkoituksiin. Yksi tarkoitus on kaikilla kuitenkin yhteinen: Ne vievät paikasta toiseen. Käytävät ovat linnan puolella koristeellisia ja saattavat sisältääkin arvokasta taidetta, aina maalauksista veistoksiin. Ensimmäisen kerroksen käytävät ovat eri toteen koristeellisia, koska siellähän suurin osa vierailijoista liikkuu. Maantasolla sijaitsevat käytävät pitävät myös sisällään tyrmiin johtavat käytävät, sekä suuren käytävän, jota pitkin vangit kävelytetään yleensä pihamaalla suoritettaviin teloituksiin. Ensimmäinen kerros pitää myös sisällään suuren eteiskäytävän.
Toisen ja kolmannen kerroksen käytävät alkavat olla sokkeloisempia mitä ensimmäisen kerroksen. Rappuja ylös ja alas on siellä täällä. Varsinkin kolmannen kerroksen käytävät vaikuttavat siltä, kuin ne oltaisiin suunniteltu labyrintiksi. Mikäli ei osaa liikkua linnassa, voi hyvinkin löytää itsensä eksyneenä käytävältä, jolla ei näy yhtään ovea saatika ikkunaa vai näkyykö? Salakäytäviä löytyy sieltä täältä ja jos satut käytävälle, missä ei mitään selvää ovea näy, on hyvinkin mahdollista, että seiniltä löytyy salakäytävän ovi. Varo kuitenkin, ettet eksy salakäytäviin sieltä kukaan ei löydä kuihtunutta ruumistasi.

Valvoja: Crimson

Ros

Viesti Ti Elo 18, 2009 7:47

Donald

Mies naurahti isoveljensä kommentille. Isot ja ilkeät miehet olivat tosiaan kiusanneet pikku Henryä ja tuo varmasti nauttisi siitä, jos saisi käännettyä Lilyn heitä vastaan. Sitä kuitenkaan tuskin tulisi tapahtumaan, prinsessa ei ollut noin helposti manipuloitavissa ja he kaikki tiesivät sen.
"Lily on fiksu tyttö. Hän tietää, mikä on Henrylle parhaaksi, vaikkei poika sitä itse tajuaisikaan", pianon ääressä istuva totesi ja antoi sormiensa soittaa muutaman uuden tahdin. Hän oli hyvällä tuulella ja sen kuuli hänen musiikistaan.

Pienen hetken ajan Donald ainoastaan tuijotti veljeään silmiin. Hän ei ollut katsonut tuota suoraan silmiin aikoihin, johtuen siitä, millaisiksi heidän välinsä olivat valitettavasti päässeet muuttumaan vuosien aikana.
He eivät olleet keskustelleet aikoihin. Henryn lähdettyä tunnelma oli muuttunut vaivaantuneeksi ja Donald tajusi harmikseen, ettei heillä ollut muuta puhuttavaa kuin Haraldin lapset.
"Ajattelin soittaa sinulle uusimman sävellykseni mutta olen liian hyvällä tuulella siihen", mies totesi hymyillen ja lopetti koskettimien hipelöimisen. Mies kääntyi katsomaan suoraan veljeensä.
"Saitteko kokouksessa aikaan minkäänlaista päätöstä?"
Avatar

Monarkki

Viestit: 13940

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Elo 18, 2009 8:16

Harald

"totta.. Kyllä Lily osaa pitää oman päänsä" Harald sanoi veljensä sanoihin. Lily oli fiksu tyttö, vaikka luulisi että prinsessalla ei olisi mitään muuta tekemistä kuin huolehtia siitä olisiko tukka hyvin.. Lily oli jo pienestä pitäen ollut melko omalaatuinen prinsessa, eikä Harald raaskinut käskeä tuota käyttäytymään täysin etikettien mukaan. Toki siitä oli tullut sanomista, mutta ihan hyvin tyttö nykyään osasi käyttäytyä.. tuo ei vain ollut kikattava seurapiiri neiti muiden joukossa, vaan jotain paljon enemmän.
Tuon pienen hetken Donaldin tuijottaessa veljeään suoraan silmiin, Harald teki samoin. Oli tosiaan pitkä aika siitä kun viimeksi olleet katsekontaktissa toisiinsa saatika kovin hyvissä puheväleissäkään.. ja nyt he olivat kaksin samassa huoneessa tavallaan pakotettuina puhumaan toisilleen. Tai no, Harald voisi lompsia ulos milloin halusi mutta Donaldilla ei ollut asiaa poistua ellei kuningas antanut lupaa.

Donald kertoi että oli ajatellut soittaa uusimman sävellyksen veljelleen, johon Harald vain hymähti pienesti. Donald oli kuulemma liian hyvällä tuulella juuri nyt soittamaan sitä, joten kuningas ei päässyt kuulemaan veljensä taidokasta soittoa.
Sitten tuo kyseli kokouskesta.
"Päätimme tuoda joukkoja takaisin tänne Nahorista.. siellä alkaa taas olla rauhallisempaa joten emme tarvitse niin suurta miehitystä siellä päin" Harald sanoi sitten huokaisten pienesti.
"tuntuu kuin jumittaisimme paikallamme kaikissa asioissa.. mitään ei saada eteenpäin mutta emme myöskään mene missään mielessä taaksepäin" kuningas sanoi hieraisten partaansa huolestuneen näköisenä.

Ros

Viesti Ke Elo 19, 2009 7:23

Donald

Henkilöksi, joka ei käynyt kokouksissa - ja olisi ollut hyvin myrtynyt, jos olisi saanut kutsun, kokoukset ikävystyttivät häntä - Donald oli erikoisen kiinnostunut siitä, mitä noissa kokouksissa puhuttiin. Hän oli kuullut muutamalta toiselta kokouksiin osallistuneelta edellisistä kokouksista eikä se ollut ilmeisesti mennyt kovinkaan hyvin viimeaikoina.
Nuorempi veli naurahti huvittuneesti miehen sanoille.
"Sitä kutsutaan tasapainoiksi, herrani", hän totesi sarkastisesti. "Meidän on nautittavaa tästä rauhallisesta ajasta, emme tiedä, kauanko tätä tulee kestämään."
Tosin, mitä enemmin he pääsisivät asioissa eteenpäin, sitä ennemmin he myös pääsisivät tulevaisuuden kauhuista eroon. Sota oli tulossa, sitä ei käynyt kieltäminen ja siihen saattaisi olla enää muutama kuukausi jos sitäkään. Hyvällä tuurilla he kestäisivät vuosikaudet, mutta koska kansakin odotti jotain tapahtuvan, tilanne oli hyvin painostava.

Jos Donald olisi parempi veli, hän olisi huomannut aikaisemmin veljensä turhautumisen. Hän ei kuitenkaan ollut puhunut Haraldille aikoihin muutamaa lausetta pidempää keskustelua.
"Ehkä sinun kannattaisi yrittää viettää enemmän aikaa miettimättä sotaa. Anemone varmasti ikävöi sinua", Donald totesi ja venytteli niskojaan osittain poissaolevan näköisenä. "Lilyn hymy ei yllä enää silmiin asti, sodan pystyy jo haistamaan ilmasta."
Donald ei yleensä antanut veljelleen neuvoja. Hän ei nähnyt asiakseen puuttua siihen, mitä Harald teki. Kuningas tietäisi mikä oli valtakunnalle parasta vaikka todellisuudessa Harald ei veljensä silmissä ei silti osannut huolehtia itsestään. Se vika oli usein liian hyvissä ihmisissä, Haraldin ja Henyn kaltaisissa henkilöissä.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13940

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Elo 19, 2009 10:16

Harald

Tasapainoa tai ei, tilanne tuntui epämiellyttävältä varsinkin kokous salin sisäpuolella. Jokaisella oli omat "mahtavat" ideat sodan suhteen ja sitten alettiinkin jo riitelemään siitä kenen neuvoja kuninkaan pitäisi noudattaa. Ainoa joka ei päätään pahemmin aukonut salissa oli itse Velho, joka vain istui hiljaa paikallaan ja näytti täysin poissaolevalta... ja jos tuolta mielipidettä kysyi niin velho vastasi mutisten "odotetaan että ne tulee piilostaan". Tietenkin velho tarkoitti haltioita, mutta eiväthän he ikuisuuksiin voinut odottaa. Sodan raskas ilma leijui jo heidän huoneissaan, eikä sitä ilmaa kauan jaksanut hengittää. Mutta velho oli kuitenkin oikeassa, He eivät voineet tehdä mitään muuta kuin odottaa haltioiden siirtoa. Nuo kun kökkivät piilossansa, jonne kukaan ei tietä tiennyt..

Donaldin mainitessa että Haraldin kannattaisi viettää enemmän aikaa miettimättä sotaa, kuningas naurahti pienesti ja pudisti päätään.
"Tekisin sen jos voisin, mutta aina se asia pomppaa nurkan takaa... tuskin saisin olla rauhassa edes Anemonen kanssa mikäli sitä haluaisin.. varmasti jollakulla olisi jälleen tärkeää asiaa sotaan liittyen juuri sillä hetkellä.." kuningas hiljeni hetkeksi ja siirsi katseensa ikkunaa kohti. Juuri tuolla hetkellä näki kuinka vanha kuningas oikeastaan oli, mutta siltikin tuo näytti olevan täynnä elämää ja voimaa, vaikka sisällään Harald tunsi jo vanhuuden raskaan taakan.
"Lily ei enää hymyile niin usein mitä ennen.." Noiden sanojen myötä kuninkaan kasvoille nousi katkeran surullinen hymy..

Ros

Viesti Ke Elo 19, 2009 10:54

Donald

Veljeksillä ei ollut kuin viitisen vuotta ikäeroa, mutta silti Donald tunsi itsensä usein huomattavasti nuoremmaksi. Hän ei ollut koskaan saanut maistaa niin suurta vastuuta kuin veljensä, nuorempana veljenä hän ei ollut koskaan joutunut olemaan vastuussa kokonaisesta valtakunnasta kerrallaan ja jatkuvasti.
Harald oli käynyt tekemässä urotekoja nuorempana ja tuolloin Donald oli nimellisesti ollut vastuussa tästä kaikesta ainoana paikalla olevana kuninkaallisena. Silti hän ei ollut noinakaan hetkinä joutunut kantamaan samanlaista taakkaa, jota Harald kantoi päivästä toiseen, sillä nuoremmalla veljellä oli ollut aina joku opastamassa itseään. Harald ei voinut liikaa luottaa neuvonantajiinsa eikä antaa heille liikaa valtaa, sillä huipulla oli liian vähän tilaa kahdelle.
Donald siunasi sitä, että oli syntynyt kuningasperheeseen, jolla oli jo kruununperijä. Hän oli ollut vain se hätävara, jos vanhemmalle veljelle sattuisi jotain. Mies ei voinut ymmärtää niitä pikkuveljiä, jotka kuninkaan paikan ansaitakseen olivat valmiita tappamaan veljensä.

Donald nyökkäsi vakavana miehen sanoille.
"Ei, hän ei hymyile. Mitä muuta voisi odottaa, kun tilanne on mitä on?" nuorempi veli totesi pahoittelevasti hymyillen. "Ja kun hän hymyilee, hän ei ole hymyssään mukana. Hän on aina ollut herkkä."
Viimeisellä lausahduksellaan Donald ei tarkoittanut sitä, että prinsessa olisi ollut heikko. Enemmänkin hän näki Lilyn lapsena, joka näki helposti painajaisia tilanteen kotona ollessa kireä.
"Mutta sen suhteen mitään ei ole tehtävissä. Emme tunne vihollistamme tarpeeksi hyvin, jotta voisimme olla odottamatta heidän aloitettaan ja hyökätä itse."
Tässä asiassa mies oli samaa mieltä Blackin ja Haraldin kanssa. Heillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin odottaa ja odottaa, kunnes ratkaisu kävelisi heidän eteensä.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13940

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Elo 19, 2009 11:27

Harald

Joskus Harald itsekkin toivoi että olisi meiluummin ollut se nuorempi veli, kuin vanhempi jonka harteille laskettiin koko valtakunnan taakka. Toisinaan hänen kävi kateeksi Donaldia.. kaiken lisäksi hänen seuraaja kaartinsa ei ollut mikään maailman paras. Henry oli mitä oli, Lily oli liian nuori ja tietämätön ja velhosta ei tulisi hyvää kuningasta edes vääntämällä.. tuo oli liian julma kuninkaaksi ja ajaisi kuningaskunnan varmasti rappiolle. Siksi Harald toivoikin, että mikäli hänen aikansa tulisi ennen kuin Henry olisi valmis astumaan valtaan, Donald ottaisi vallan siksi aikaa.. pitäisi paikan lämpimänä ja katsoisi että Henrystä tulisi kuin tulisikin se hyvä ja rakastettu kuningas joka johtaisi kansansa voittoon, keinolla tai toisella. Henry tuskin tulisi siitä järjestelystä pitämään, mutta poika ei pahemmin heidän mielipiteitään kuunnellut, joten miksi he kuuntelisivat pojan mielipiteitä..

Harald hymähti pienesti ja käänsi katseensa takaisin veljeensä.
"Parhaani mukaan olen yrittänyt pitää kaikki huonot uutiset poissa tytön korvista, mutta aina suunnasta tai toisesta tuo saa tiedot käsiinsä... Tieto jälleen kerran lisää tuskaa hänen kohdallaan. Lisäksi se friikki, Jack, joka liikkuu täällä, yrittää päsätä turhankin tuttavallisiin väleihin tytön kanssa... En edes pidä siitä miehestä" Harald sanoi nyrpistäen nokkaansa viimeisen lauseen kohdalla ja lähti hiljalleen kävelemään edes takaisin huoneessa, paikallaan seisominen ei tuntunut nyt kovin mukavalta.
"Mutta totta se on. Emme voi muuta kuin odottaa heidän seuraavaa siirtoa.. Joskus tuntuu että he tekevät sen tahallaan, ajavat meidät hulluuden partaalle odottamisella ja sitten kun täällä soditaan keskenään veljiä vastaan, nuo iskevät.." Harald huomautti alkaen mietteliäänä hieromaan partaansa, kuten tapaansa kuului.

Ros

Viesti Ke Elo 19, 2009 12:03

Donald

Nuorempi veli nyökytteli vanhemman veljensä sanalleen. Jos he joskus olivat samaa mieltä, niin tässä. Molemmilla oli samat henkilöt, joita suojella, samat joita rakastaa. He eivät pystyneet jakamaan yhteisiä onnen hetkiä, sillä noita himmensi heidän erilaisuutensa ja erilaiset maailmankatsomukset, mutta vihassaan he olivat yhtä mieltä. Kun jotain oli suojeltava, veljekset pystyivät keskustelemaan asiasta, vaikkeivat vielä jonkin aikaa sitten olleet olleet puheväleissä.
"Olen kuullut, että erän kenraalisi on saanut valituksen arvon Jackista", nuorempi veli totesi. Mistä hän sai tietoonsa nämä asiat, sen hän jätti kertomatta. "Jos ne syytökset ovat totta, sinulla olisi oikeus suorastaan kieltää ja estää häntä tapaamasta Lilyä."
Donald hymyili vinosti tämän sanoessaan. Hän oli kova pitämään vääränlaiset miehet poissa Lilyn läheltä. Kukaan ei saisi asettaa tyttöä vaaraan, kuten hän epäili tuon kummajaisen, jonka oli onnekseen tavannut vain muutamaan otteeseen, asettavan.

Mies ei voinut olla hymähtämättä Haraldille tuon valitsemasta sanonnasta. Keskenään veljiään vastaan.
"Meillä on onnea, ettei sinulla ole pikkuveljeä, joka haluaisi kruunun itselleen", Donald totesi kepeästi. "Jos olisi, pian olisi hänen elämänsä paras tilaisuus yrittää ryöstää kruunu. Tosin hän menettäisi valtakuntansa yllättävän pian."
Niin tyhmä mies ei ollut, että lähtisi todellisuudessa tavoittelemaan valtakuntaa. Hän ei tarvinnut sitä, sillä hänelle riitti hyvin tunnekuohujensa vallassa säveltäminen ja veljensä varjona toimiminen. Tietenkin hän joutui harmikseen toteamaan, että olisi siitä huolimatta tällä hetkellä potenttiaalisin vallanperijä.
"Kansa on pidettävä rauhallisena. Annettava heidän ymmärtää, että tämä rauhan aika on se, mitä me haluamme."
Avatar

Monarkki

Viestit: 13940

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Elo 19, 2009 1:03

Harald

Kuningas kohotti kulmiaan ja vilkaisi veljeensä tuon kertoneen saaneen valituksia ihan Jackista.. no, yllätyskö tuo, siite herrasta tuntui vain olevan haittaa... lisäksi Harald oli epäillyt tuota jo alusta alkaen kaiken suhteen. Epätasapainoinen ja muutenkin outo mies, johon Harald ei pystynyt luottamaan ollenkaan.
"Minkälaisia valituskia?" Harald kysyi pysähtyen veljensä pianon viereen seisomaan, jatkaen yhä leukansa hieromista.
"Ja minä näen jo tarpeeksi hyvän syyn siinä että tuo ei ole aivan normaali, saatika tasapainoinen henkilö.. Sen takia en halua tyttöäni sen otuksen lähelle, ties milloin sillä napsahtaa" Harald sanoi.. ei, hän ei nähnyt syytä kutsua Jackiä "häneksi" vaan nimitti tuota termillä "se". Eihän Jack ollut ihminen, joten hän ei nähnyt minkäänlaista syytä nostaa tuota parempaan arvoon kuin pahainen koira.

Pikku veli asiaan Harald ei ottanut kantaa, vaan hymähti siihen huvittuneena. Joskus aikoja sitten Harald oli kyllä epäillyt että Donald olisi havitellut valtaistuinta, mutta nuokin epäilykset olivat siirtyneet jo syrjään. Jos tuo valtaistuimen olisi halunnut niin kapipa tuo siirtonsa olisi tehnyt jo ajat sitten.. mitä järkeä odottaa näin myöhään enää. Eikä Harald halunnut usko veljestään niin kieroa ihmistä, vaikka heidän välinsä olivatkon olleet melko jäiset jo vuosia. Olihan Donald sentään Scarlingtonin suvun vesa, mikäli yhtään sukuunsa tuli niin tuo ei ollut kaksinaamainen selkäänpuukottaja.
"totta.. Kansa on pidettävä rauhallisena, mutta se saattaa olla helpommin sanottu kuin tehty" Harald huomautti mutristaen pienesti suutaan.

Ros

Viesti Ke Elo 19, 2009 1:39

Donald

Harald pysähtyi Donaldin kohdalle tuon mainitessa, että Jackista oli tehty valitus. Nuorempi veli ei ollut lukenut tätä valitusta - se oli tullut kirjallisena, oikeastaan hyvin virallisena paperina mutta siitä huolimatta asiaa ei oltu vielä viety eteenpäin. Lukemisen sijaan Donald oli kuullut, mitä siinä suunnilleen luki ja se vahvisti Haraldin epäluulot Jackista, jota tuo syystäkin piti tasapainottomana friikkinä.
"Se on hyökännyt jonkun kimppuun", mies totesi olkiaan kohauttaen. "Uhannut jonkun henkeä, rikkonut omaisuutta ja uhkaillut. En halua sellaisen olennon pääsevän lähellekään Lilyä."
Hetken ajan mies näytti mietteliäältä.
"Ja käsittääkseni myös joku sotilaistamme on tehnyt hänestä kirjallisen huomautuksen, mutta kumpikaan ei ollut tuon tapahtuessa töissä."
Donaldin ei tarvinnut kuulostaa vetoavalta. Hän osasi jo arvata, mitä veljensä mielessä liikkui.
"Haluaisitko, että ottaisin asian hoitooni?" mies kysyi. "Sinä olet nykyään niin kiireinen, ettei lisätyö tee sinulle hyvää."

Pienikokoisempi nojautui taaksepäin ja nyökytteli veljensä sanoille. Heillä oli kummallakin sama ongelma - he tiesivät, mitä pitäisi tehdä mutta kumpikaan ei ollut keksinyt, miten miten se olisi tehtävä. Heidän aikansa saattoi olla jo loppumassa miettimisen suhteen, mikä lisäsi turhautuneisuutta.
"Niin. Ehkä teidän kannattaa miettiä sitä seuraavassa kokouksessanne", Donald totesi, kipaten ongelman veljensä ja tämän kokouksen harteille. Hän teki sen puoliksi tahallaan, tiedostaen että todellisuudessa Harald tarvitse lepoa, ei lisätyötä.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13940

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Elo 19, 2009 3:06

Harald

Donald kertoi Jackin hyökänneen jonkun kimppuun, uhannut henkeä, rikkonut omaisuutta ja uhkaillut. Noiden sanojen myötä Haraldin ei todellakaan tehnyt mieli päästää Jackia lähellekkään Lilyä ja kuningasta alkoi jo kaduttamaan että tuo oli edes ottanut Jackin riveihin.. ainoa syy miksi Harald ei ollut jo hirttänyt tuota oli velho. Tuo näytti kiintyneen pikku paholaiseen, tiedä sitten mitä tuollakin oli mielessä.. ehkä velho halusi vain saada kaiken tuosta irti ja sitten hylätä tuon kuin vanhan sukan. Aika näyttäisi mitä siitäkin tulisi.
"Olen kieltänyt Lilyä lähestymästä häntä ja sama toisin päin.. tyttö vaan ei aina tajua omaa parastaan" Harald huomautti ja vilkaisi sitten taas veljeensä tuon kysyessä haluaisiko Harald Donaldin ottavan asian hoitoonsa.
"ota pois.. minulla kun ei todellakaan ole aikaa huudella jokaisen hulttion perään.." Harald sanoi lopulta pienesti hymähtäen.. päästiin siitäkin ongelmasta.

Harald nyökkäsi pienesti Donaldin seuraavalle toteamukselle. Parempi vain siirtää senkin asian miettiminen seuraavaan kokoukseen ja käyttää tämä vähäinen vapaa-aika hyväksi jollain tapaa.
"no.. mikäli sinulla ei muuta enää ole niin taidampa mennä Lilyä katsomaan" Harald totesi sitten nostaen katseensa veljeensä jääden odottamaan mikäli tuolla vielä jotain lisättävää olisi.

Ros

Viesti Ke Elo 19, 2009 6:12

Donald

Harva asia tuottaisi Donaldille niin suurta iloa kuin velhon lemmikin tuomitseminen rikoksistaan. Hän olisi halunnut teloituttaa ja olisikin tehnyt sen pienimmistäkin rikoksesta, olihan tuo jo rikos itsessään. Olento oli ollut rikollinen koko ikänsä, sen ei olisi pitänyt koskaan syntyä, jos se edes oli syntynyt samaan tapaan kuin ihmiset, mitä mies epäili suuresti.
Miehen todetessa, ettei tyttö aina tajunnut omaa parastaan Donald nyökkäsi tietäväisesti. Mutta sellaisiahan naiset olivat, he eivät ajatelleet aina samaan tapaan kuin miehet ja etenkin teinityttö teki mieluusti juuri niin, kuin oli kielletty tekemästä.
"Lilyä et voi rankaista, mutta sitä Jackia voit", mies totesi neutraalisti ja hymyili tavalla, joka ilmoitti että hän tekisi sen mieluusti. Mieluummin hän tietenkin päästäisi koko olennon päiviltä, ei se ansainnut elää.
"Minulla on aikaa, tietenkin kun kyse on tyttärestäsi", Donald totesi venytellen jälleen. "En ole viime aikoina tehnyt mitään yleishyödyllistä."

Mies vaihtoi jälleen asentoaan.
"Hän varmasti arvostaa sitä kovasti", pikkuveli totesi. "Kerro hänelle terveisiä minulta - ja huomauta, ettei hän saa tavata sitä olentoa enää."
Mies nyökkäsi veljelleen, nousi ylös ja käveli ikkunalle. Hän katsoi siitä, tuhahtaen itsekseen. Taivas oli jo pimentynyt, eikä hän päässyt katsomaan auringonlaskua. Sormet painautuivat kylmää ikkunalasia vasten miehen tutkaillessa katseellaan tähtiä.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13940

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Elo 19, 2009 7:00

Harald

Tottahan se oli, Harald ei voinut rankaista Lilyä... Lähinnä siksi ettei miehellä ollut sydäntä rankaista rakasta tytärtään millään tavalla. Hän oli korkeintaan määrännyt tuon muutaman päivän arestiin, mutta ei mitään sen pahempaa. Tosin eihän Lily pahemmin mitään tuhmaa tehnytkään, joten ei ollut syytä rankaista tuota. Ainoa mitä Lily nyt oli mennyt tekemään oli uteliaisuuttaan pistänyt nokkansa vääriin paikkoihin ja välillä lähtenyt ilman vartijoita kylällä käymään.. pientä verrattuna Henryn vetoihin.
No, Donald lupautui ottamaan aisan käsiteltäväksi ja Harald nyökkäsi pienesti hymähtäen veljellensä. Oli tuosta joskus hyötyäkin. Ehkä pitäisi vierittää enemmän pikku hommia tuon harteille ja hoitaa itse isommat pois alta..

Donald pyysi kertomaan terveisiä Lilylle ja muisutti Haraldia sanomaan tyttärelleen ettei tuo saisi enää tavatakkaan koko olentoa. Hyvä idea, erittäin hyvä idea. Haraldista oli mukavaa olla samaa mieltä veljensä kanssa.
"näin teen.. voi hyvin" Harald sanoi lopulta samalla kun Donald käveli ikkunan luokse.
Kuningas kääntyi kohti ovea ja poistui paikalta sen kummempia enää sanomatta, jättäen veljensä yksin ihlailemaan tähtitaivasta ikkunastaan.

// tämä taisi sitten olla tässä? kiitos pelistä :) //

Ros

Viesti Ke Elo 19, 2009 7:05

//Jep! Oli kiva peli~\\
Edellinen

Paluu Käytävät

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia