Älä kulje yksin!

Leveitä, kapeita, korkeita, matalia, valoisia, pimeitä. Käytäviä on monenlaista, eri tarkoituksiin. Yksi tarkoitus on kaikilla kuitenkin yhteinen: Ne vievät paikasta toiseen. Käytävät ovat linnan puolella koristeellisia ja saattavat sisältääkin arvokasta taidetta, aina maalauksista veistoksiin. Ensimmäisen kerroksen käytävät ovat eri toteen koristeellisia, koska siellähän suurin osa vierailijoista liikkuu. Maantasolla sijaitsevat käytävät pitävät myös sisällään tyrmiin johtavat käytävät, sekä suuren käytävän, jota pitkin vangit kävelytetään yleensä pihamaalla suoritettaviin teloituksiin. Ensimmäinen kerros pitää myös sisällään suuren eteiskäytävän.
Toisen ja kolmannen kerroksen käytävät alkavat olla sokkeloisempia mitä ensimmäisen kerroksen. Rappuja ylös ja alas on siellä täällä. Varsinkin kolmannen kerroksen käytävät vaikuttavat siltä, kuin ne oltaisiin suunniteltu labyrintiksi. Mikäli ei osaa liikkua linnassa, voi hyvinkin löytää itsensä eksyneenä käytävältä, jolla ei näy yhtään ovea saatika ikkunaa vai näkyykö? Salakäytäviä löytyy sieltä täältä ja jos satut käytävälle, missä ei mitään selvää ovea näy, on hyvinkin mahdollista, että seiniltä löytyy salakäytävän ovi. Varo kuitenkin, ettet eksy salakäytäviin sieltä kukaan ei löydä kuihtunutta ruumistasi.

Valvoja: Crimson

Älä kulje yksin!

ViestiKirjoittaja Aksutar » 16 Tammi 2008, 17:28

Black, Anemone

Black saapui toiseen kerrokseen ja lähti kävelemään pääkäytäviä pitkin ensiksi. Jokaisestä käytävästä lähti melkein viisi käytävää eri suuntiin jotka taas jakautuivat pienempiin käytäviin. Osa käytävistä oli umpikujia, osa taas vei samaan paikkaan jonkun toisen käytävän kanssa, osa taas vei jopa toiseen kerrokseen. Joissakin oli myös salakäytäviä, mihin saattoi vahingossa joutua jos nojasi seinään taikka väänsi väärästä kyntteliköstä.

Black pysähtyi suureen halliin, josta lähti kahdeksan suurta käytävää eri suuntiin. Jokaisen käytävän suuaukojen välisissä seinissä oli ovi, jotka veivät erillaisiin huoneisiin ja yhdestä lähti pienet, jyrkät ja piemät rappuset ylös, ylös suureen torniin mihin ei päässyt mitään muuta kautta. Tuo torni oli aikoinaan toiminut entisen kuninkaan tähtien tähystys paikkana, se oli melkein korkein torni, mitä linnasta löytyi.
Black vilkuili jokaista käytävää ja mietti missä Ane saattoi olla. Hän hieroi leukaansa taas miettiessään ja sulki silmänsä.

Anemone kulki yksikseen pitkin pienehköä ja pimeää käytävää. Sylissään hänellä oli pieni kissa jota hän oli seurannut pitkin suuria ja pieniä käytäviä, joutuen täten eksyksiin.
"ensikerralla minä valitsen paikan missä leikitään hippaa" Ane puhui kissalle samalla kun käveli ja katseli ympärilleen.
Anemone oli kahdeksan suuren käytävän toisiksi ensimmäisessä käytävässä, sen viimeisimmän sivukäytävän kahdeksannessa pikku käytävässä vasemmalle katsottuna, pysyttekö kartalla? hyvä, en minäkään.
Anemone alkoi pikkuhiljaa hätääntyä, mitä jos hän ei koskaan löytäisi ulos?
Anemone alkoi hyräilemään lastenlauluja, jotka kuulostivat erittäin aavemmaisilta suuressa ja pimeähkössä käytävässä.

Black mietti yhä, mutta ei saanut ajatuksiinsa missä Anemone voisi olla. Hän katsahti kattoon ja huokaisi syvään.
"Missä pirussa se tyttö on?" Hän kysyi aivan kuin katto olisi hänelle voinut vastata.

// JATKUUUH! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 16 Tammi 2008, 18:14

Ophelia

Ophelia oli veinyt Lilyn huoneeseensa ja ollut tämän seurassa vähän aikaa kunnes oli varma että tämä nukkui sikeää untaan. Ulkona alkoi jo olla tosissaan pimeää ja alakerrassa alkoi juhlahulmukin jo laantua sillä vieraat olivat tekemässä lähtöään juhlittuaan ensin koko päivän.
Blackin pitäisi olla jossain lähistöllä? Tämähän sanoi että Anemone juoksentelisi jossakin toisessa kerroksessa mutta Ophelia ei ainakaan ollut tätä nähnyt saattaessaan Lilyä huoneeseensa.
Ophelia katseli ympärilleen pimeää huonetta, kuullen vain hiljaisuutta Lilyn rauhallisen hengityksen lisäksi. Huone oli pysynyt samanlaisina vuosien ajan, ainoastaan silloin kun Lily oli suunnilleen hänen ikäisensä, siellä oli ollut paljonkin nukkeja, palloja ja nalleja ja jopa suuren keinuhevosenkin Ophelia muisti. Silti he leikkivät suurimman osan ajastaan ulkona ja se oli silloin se. Nyt Lily oli jo melkein aikuinen, naimisissa ja tällä oli adoptoitu tytärkin joka ei ollutkaan ihan mikä tahansa ihminen saatika orpo.

Ophelia heilutteli jalkojaan sängyn reunalla ja mietti pitäisikö hänenkin lähteä etsimään Anemonea linnan käytäviltä sillä tästä saatika Blackistä ei kuulunut mitään vaikka Ophelia maltillisesti odottikin. Anen oli pakko olla eksynyt kunnolla jollei Blackaan pystynyt tätä paikantamaan ja niin Ophelia ponnahti alas sängyltä ja vilkaisi vielä Lilyyn.
Huoneessa vallitsi rauhallinen tunnelma sillä kuu oli muuttanut Lilyn puna sävyisen huoneen sinertäväksi.
Ophelialla kesti hetken aikaa saada itsensä taas liikkeelle kohti ovea josta lopulta poistuikin, sulkien oven takanaan, jääden nojaamaan siihen hetkeksi. Hän oli hyvin hitaalla päällä eikä pystynyt pahemmin ajattelemaan... Asiat tulisivat selviämään paremmin vasta aamulla. Henrystä tuskin tuli olemaan pahemmin häiriötä heille vähään aikaan, näin Ophelia ainakin toivoi ettei suorastaan rukoillut.

Ophelia ei tiennyt mitä ajatella miehestä joka syötti omaa kansaansa susille, näin lainaten Blackin lausahdusta joka kuvastikin Henryä melko hyvin sen perusteella mitä tästä tiesi.
Tunnelma oli melko aavemainen, käytävän suurista ikkunoista kajahti kuun kalpea valo, maalataen kaiken sinertäväksi kuten Lilynkin huoneen.
Ophelia päätti vihdoinkin lähteä liikkeelle, kartoittaen kuitenkin koko ajan mielessään että missä meni, minne oli kääntynyt ja millä puolella linnaa meni.
Ketään ei pahemmin tullut häntä vastaan sillä kaikki palvelijat olivat varmaankin juhlasalissa avustamassa vieraiden lähtöä ja siivoamassa kattauksia sun muita koristeluja pois.
"Huoh... Väsyttäää..." Ophelia valitti itsekseen ja tajusi nyt puhuvan yksinään kävellessään pitkin linnan käytäviä, yhä kuitenkin tietoisensa siitä missä oli. Hän ei ajatellut mitään muuta kuin Anemonen tai Blackin löytämistä ja huomasi pian kiristäneen kävely tahtiaan, kävellen monenkin hajaantuvan käytävän ohitse joiden Ophelia tiesi johtavan umpikujaan kunnes pysähtyi. Hän vilkaisi takaisin suureen käytävään jonka ohitse oli juuri kiitänyt ja uskoi näkevänsä käytävän päässä olevassa salissa Blackin.

Hetken tarkkailtuaan Ophelia lähti kävelemään rauhallisesti tätä kohti kunnes tämän huomio kiinnittyi suureen kupolimaiseen kattoon jonka alla hän ja Black nyt seisoivat.
"En ole ollut täällä ennen." Ophelia huomautti, ilmoittaen olemassa olonsa samalla kun pyörähti pari kertaa ympäri, kasvot suunnattuna kattoon josta roikkui kaunis ja suuri kattokruunu.
"Saatoin Lilyn huoneeseensa..." Ophelia sanoi ja asettui nyt Blackin eteen ja vilkuili useita haarautuvia käytäviä tämän takana.
"Tiedätkö yhtään missä Ane voisi olla?" Ophelia kysyi lopulta vaikka olikin selvää ettei Black tiennyt, miksi tämä muuten paikallaa seisoskelisi tekemättä mitään?

//NUU!!//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 16 Tammi 2008, 18:43

Black, Anemone

Black oli kirota ääneen pelästyksestä kun kuuli Ophelian äänen. Hän oli säpsähtänyt hieman ja katslei nyt hiljaa Opheliaa joka katseli kattoa.
"Harvemmin minäkään täällä käyn.." Black muitsi lopulta kun sai ajatuksensa kasaan.
Hänestä tuntui siltä että olisi nukkunut hetken aikaa, eikä hän voinut varmaksi veikata etteikö olisi. Black nyökkäsi vaisusti kuullessaan Lilyn olevan nukkumassa, tästä hän oli erittäin onnellinen. Jos Lily olisi halunnut tulla mukaan etsimään Anemonea, Black olisi vienyt Lilyn henkilökohtaisesti sänkyyn ja sitonut kiinni ettei tämä lähtisi perään.
"Minulla ei ole hajuakaan missä Ane olisi.. olen liian väsynyt tällä hetkellä" Black sanoi katsellessan ympärilleen.

Anemone oli tullut kohti salia jossa Ophelia ja Black oli, vielä pari käännöstä vasemmalle ja kolme oikealle niin hän olisi siellä.. mutta ei, hän meni pari käännöstä oikealle ja jatkoi pitkää käytävää kohti kolmannen kerroksen suurta rappukäytävää, käytävä jolla hän nyt oli, oli pieni sivukäytävä joka yhtyisi pian suurempaan. Ane piteli kissasta yhä kiinni ja tämä maukui aina välillä. Lopulta Ane laski sen maahan ja katsoi sitä pistäen kädet lanteilleen.
"Jos sinä kerran osaat pois niin näytä tie" Ane sanoi kissalle joka tuijotti häntä.
Kissa otti pari askelta ja lähti sitten juoksemaan.
"Hei odota!" Ane huusi ja lähti tämän perään, mutta kadotti kissan parin käännöksen jälkeen.
Ane jäi toimettomana seisomaan suuren hevospatsaan viereen. Hän oli itku kurkussa ja peloissaan, hän oli eksyksissä ja nyt kaiken lisäksi yksin! Hän istui hevospatsaan korokkeelle ja otti jalkansa syliin, kuten Ophelialla oli tapana tehdä. Hän katseli surullisena maata ja alkoi muistelemaan mistä oli tullut.. mutta eipä tuo auttanut.
Patsas loisti kuunvalossa outoa ja aavemaista valkosinistä kajoa. Hevonen seisoi takajaloillaan, sen harja hulmusi ja sen asento oli muutenkin erittäin elävä. Ane vilkaisi hevosta jonka silmät katsoivat häntä.
"Sinä et varmaan osaa tietä pois" Ane sanoi eikä edes odottanutkaan vastausta.
"Kauankohan sinäkin olet ollut täällä.." Ane alkoi pohtimaan ja nousi seisomaan.
Hän käveli patsaan eteen ja katseli sitä, korkkeessa oli muistolaatta. Ane katseli sitä hetken aikaa ja vilkaisi sitten patsasta.
"Lähes tuhat vuotta.. 'yksisarvinen ilman sarvea'. eihän se ole mahdollista" Anemone puhui itsekseen mietteliäästi.
Sitten hän katsoi tarkemmin patsasta, ja huomasi että se oli rakenteeltaan kuin yksisarvinen: pitkä elegantti kaula, kaviot olivat sorkkamaiset, pitkät kauniit jalat ja siro ulkomuoto, häntäkin oli leijonamainen, mutta häviävän pienessä määrin. Sitten Ane vilkaisi hevosen varjoa jossa näkyi sarvi! Ane käännähti ympäri ikkunaa kohti ja huomasi sarven varjon tulevan oudosta, mustasta raudasta tehdystä kyhäilmästä joka vaikutti piikki pallolta.
"kaikkea ei voi paljain silmin nähdä.." Ane sanoi ja siirsi katseensa hitaasti omaan varjoonsa.
Hänen silmänsä laajenivat ja leuka loksahti auki kun hän näki varjossaan siivet! Hän vilkaisi äkkiä taaksensa mutta ei nähnyt mitään, mistä varjo olisi voinut tulla.

"Kartasta voisi olla apua.." Black sanoi tovin mietittyään ja jatkoi "Olen joskus piirtänyt Linnan kolmesta alimmasta kerroksesta kartat, neljänteen en ole kerennyt.." Hän selitti Ophelialle joka tuskin oli tietoinen kartoista.
Äkkiä kissa ryntäsi ulos yhdestä käytävästä, kieri Blackin kaukaa ja pysähtyi Ophelian luo. Se naukaisi iloisesti ja pyöri siinä vähän aikaa, mutta lähti sitten juoksemaan takaisin siihen suuntaan mistä oli tullutkin.
"Mikäs sille tuli..." Black sanoi kohottaen kulmiaan, katsellessaan kun kissa ilmestyi takaisin käytävän oviaukkoon ja maukaisi.

// nii ^^ //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 16 Tammi 2008, 19:47

Ophelia

Ophelia nyökkäsi, hän oli itsekin väsynyt mutta halusi löytää Anemonen ennen kuin saisi rauhan lähteä itsekin yöpuvulle. Ophelia potki maata ja heilui toimeettomana, katsellen ympärilleen löytääkseen edes pienen vihjeen siitä missä Anemone voisi olla, mutta turhaan. Jokainen käytävä oli pimeänä eikä niistä kuulunut minkäänlaista elonmerkkiä ja Ophelia alkoi tuntea olonsa jo turhautuneeksi.
Pelottikohan Anea? Oli nimittäin jo hyvin pimeää ja kyllä Opheliaakin pelottaisi kuljeskella yksin ympäri linnan käytäviä, vaikka onnistuisikin luomaan pienen valopallon sormeinsa välille joka todellisuudessa olisikin vain suojakuplan pienempi muoto.
Ophelia ei ole itse koskaan linnan käytäville eksynyt, tämä ei ollut lähtenyt kuljeskelemaan yksikseen minnekkään sillä jos tämä oli linnassa niin hän oli aina Lilyn seurassa.

Ophelian katse siirtyi taas Blackiin kuullessaan tämän äänen. Ophelia muisti kartan jonka Black oli piirtänyt lähes koko Cryptin valtakunnasta, sieltä Ophelia oli onnistunut paikantamaan myös maantasalla palaneen kotikylänsä. Ophelia ei sen enempää karttojen päälle ymmärtänyt joten päätyi nyökkäämään tälle myöntävästi, vastaamatta sen paremmin.
Ophelia oli säikähtää kissaa joka juoksi ulos nyt yhdestä käytävästä suoraan tämän luo, kiertäen ensin Blackin kaukaa kuten useimmat eläimet tämän kiersikin, paitsi Blader. Hetken aikaa Ophelia pyöri kissan mukana, ihmetellen mitä tämä häneltä halusi kunnes tämä juoksahti samaa suuntaan mistä oli tullutkin, jättäen Ophelian hetkeksi sanattomaksi kissan oudosta käytöksestä kunnes näki taas tämän käytävän aukolla.

Mitä hävittävääkään heillä oli? Ophelia alkoi ottamaan pari ripeää askelta kissaa kohti, kunnes tämä taas maukaisi ja lähti juoksemaan syvemmälle käytävää. Ophelia pysähtyi ja katsoi Blackiin.
"Ehkä se tietää..?" Ophelialle teki tiukkaa vain sanoa että kissa halusi heidän seuraavan sitä ja lähti kävelemään käytävää kohti jonka pimennoksista saattoi kuulla maukua. Mitä kissa linnassa teki? Ophelia oli kyllä nähnyt niitä juoksentelemassa pitkin pihamaata mutta linnassa tämä oli harvemmin niihin törmännyt.
Ophelia seurasi kissaa joka pysähteli aina välillä, ikäänkuin tarkistaakseen että sitä seurattiin ja jatkoi taas matkaansa.
"Anemone!?" Ophelia huudahti kun näki pienen tytön jonka jalkojen juurille kissa oli juoksahtanut ja pian Opheliakin oli juossut tämän luokse ja asettanut kätensä tämän olkapäille.
"Anemone! Eksyitkö sinä?" Ophelia kysyi kyykistyessä tämän puoleen ja oli hieman hengästynyt juoksentelusta pitkin linnan käytäviä heidän johdattaneen kissan perässä.

Ophelia oli iloinen että oli löytänyt Anemonen mutta ei voinut sille mitään että oli hieman vihainen tälle tämän äkillisestä katoamisesta.
"Älä katoa noin, kukaan ei tiennyt minne olit mennyt." Ophelia sanoi hieman toruvasti, hänhän oli aikaisemmin sanonut Anemonelle ettei tämä saisi lähteä kenenkään mukaan, vaikka kyseessä olikin tällä kertaa vain harmiton kissa.

//NUU!//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 16 Tammi 2008, 20:27

Black, Anemone

"Mitäh?" Black sanoi ja lähti äkkiä Ophelian perään kun tämä lähti seuraamaan kissaa.
Oli lähellä että Black olisi kadottanut Opheliankin, mutta pysyi juuri ja juuri tämän perässä.
Blackistä tuntui tyhmältä juosta kissan perässä pitkin linnaa etsien pientä tyttöä. Hänhän voisi nyt olla nukkumassa sikeästi omassa sängyssään... tosin hänen piti mennä Lilyn luo yöksi, olihan hän sentään luvannut vaikka mitään ei ollut sanonut. Sitten Black pysähtyi. Hän onnistui kadottamaan Ophelian, niin ajatuksissaan hän oli ollut.
"Perhana!" Black kirosi lyöden nyrkillä seinään.
Hän suki silmänsä ja yritti nyt löytää Ophelian.

Anemone käänsi katseensa pois varjosta kun kuuli Ophelian huudahduksen.
"Ophelia minä..." Anemone aloitti samalla kun Ophelia laski kätensä tämän olkapäille.
Sitten hän kuunteli kun Ophelia torui häntä, hän tiesi ettei olisi saanut lähteä yksin vaeltelemaan, mutta oli nyt liian onnessa murehtiakseen siitä.
"Ophelia! Minä leikin hippaa kissan kanssa ja sitten me eksyimme! Sitten oli pimeää ja pelottavaa, sitten laulelin sitten kisu karkasi ja eksyin siitä ja sitten näin yksisarivsen ja ja ja.." Anemone selitti huitoen taas käsillään.
"OPHELIA! MINULLA OLI SIIVET!" Anemone sanoi lopulta hymyillen leveästi.
Sitten hän osoitti hevosta.
"kato, tuossa se on aivan tavallinen hevonen, mutta katso sen varjoa!" Anemone selitti innoissaan välittämättä siitä oliko Ophelia ihan tolaltaan tämän katoamisesta.
"Näetkö, siinä se on yksisarvinen" Anemone sanoi innoissan ja hyppi kuunvaloon.
"Nyt katso minun varjoani!" Anemone sanoi ja osoitti seinään.
Varjossa näkyi kaksi, noin puolen metrin pituista siipeä jotka liikkuivat elävästi. Anemone kääntelehti ympäriinsä ja siivet liikkuivat sitämukaa varjossa. Ane koitti koskea niitä, mutta selässä ei ollut mitään mistä olisi ottanut kiinni.
"Miksi niitä ei näe" Anemon ihmetteli katsellessaan varjoaan.

Black kirosi itsekseen kävellessään hitaasti pitkin käytävää, silmät kiinni. Hän ei löytänyt Opheliaa eikä Anea ja oli muutenkin lopen uupunut.
"Ophelia!" Black huuteli käytävissä jotka kaikuivat tyhjyyttään.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 16 Tammi 2008, 21:00

Ophelia

Ophelian toruttua Anemone alkoi huitomaan käsillään ympäriinsä ja kuulosti siltä kuin tätä pientä tyttöä ei olisi koskaan pelottanutkaan kuljeskella yksin, sen verran hilpeältä tämä kuulosti mikä sai Ophelian hämmästyksestä hiljaiseksi. Ophelia ehti kuulemaan vain sanat hippa, kissa, pimeää, eksyä ja yksisarvinen ja kaikki muu meni enemmän tai vähemmän häneltä ohi kunnes tämä hihkaisi kovaan ääneen että tällä olisi ollut siivet mikä löi Ophelian täysin lukkoon.
"Mi... Mitkä?!" Ophelia katsoi nyt Anemonea hartaasti ja epäilevästi ja näki kuinka tämän silmät säteilivät ilosta. Sanoiko tämä että hänellä oli ollut siivet? Ophelia pursiti päätään, tämä kaikkia oli vain sekavaa unta mutta vaikka kuinka Ophelia yritti herätä hän ei kadonnut minnekkään.

Noin hetken epäröityään Ophelia käänsi katseensa hevos patsaaseen johon Anemone oli puheillaan viitannut. Se näytti ihan tavalliselta marmorista tehdyltä hevoselta, mutta kuten Anemone oli sanonut, tämän varjolla oli sarvi! Ophelia katseli hetken aikaa ja tajusi pian itsekin mistä sarven varjo tuli, se olikin vain jonkun taideveistäjän silmänkääntö temppu... Ophelia katsahti takaisi Anemoneen joka oli hänen huomaamattaan irrottautunut hänestä jo kauemmaksi ja nousi ylös katsellen mitä tämä tyttö oikein puuhasi. Ophelia katsoi Anemonea hetken epäilevästi ja lopulta katsahti tämän seinässä olevaa varjoa.
Ophelia otti pari askelta taaksepäin nähdessään siivet joista Anemone oli puhunut. Hän ei nähnyt mitään Anemonen selässä mutta jostain syystä tämän varjossa näkyivät pienet enkelin siivet... Ophelia vilkuili nyt varjoa ja Anemoneas vuoron perään, verraten näitä kahta toisiinsa muttei löytänyt mitään luonnollista selitystä.

Tämän oli pakko olla unta! Ophelia olisi voinut helposti pistää kaiken väsymyksen piikkiin mutta tiesi epäonnekkseen ettei asia niin ollut... Tämä lapsi oli enkeleiden luoma ja jonain päivänä tämä tulisi saamaan siivet. Ophelia ei ennen ollut huomannut mitään erityistä Anemonen varjossa, oliko tämä merkki? Ei kai Anemone vain lentäisi pois juuri kun oli vasta tullutkin? Opheliaa suretti ajatus ja otti nyt nopeita askelia kohti Anemonea, astuen nyt myöskin kuunvaloon ja kietoi kätensä tämän ympärille.
"Älä lennä pois..." Kävi kuiskaava käsky Anemonen korvan juuressa ja katsoi tätä nyt kasvoihin kunnes kuuli Blackin äänen kutsuvan tätä.

"Olemme täällä!" Ophelia huusi takaisin olkansa yli, vaikka tuskin hänen äänensä paljon minnekkään kantautunut. Ophelia nousi ylös ja otti Anemonen kädestä kiinni ja hymyili tälle.
"Meidän pitää mennä, Lilykin nukkuu jo." Ophelia sanoi ja lähti kävelemään käytävää pitkin Blackin luokse.

//^3^//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 16 Tammi 2008, 21:16

Anemone, Black

"en..." Anemone sanoi kiltisti kun Ophelia kuiskasi tämän korvaan.
Sitten Ophelia tarttuikin jo Anea kädestä ja lähti viemään tätä Blackin äänen viitoittamaan suuntaan. Anemone vilkaisi vielä viimeisen kerran patsasta ja lähti sitten kiltisti seuraamaan Opheliaa. Anemoneakin alkoi väsyttämään, kun tämä alkoi miettimään että Lily oli nukkumassa.
Hän halusi vain omaan pikku vuoteeseensa nukkumaan ja uneksimaan. Enkelit olivat luvanneet tulla hänen uniinsa joka yö, siihen asti kunnes hän olisi valmís. Sitä hän ei tiennyt mitä se valmis tarkoitti, mutta odotti sitä päivää innolla.

Black kuuli vaimean kaijun Ophelian huudosta ja lähti kävelemään etteenpäin. Pian hän saapuikin käytävien risteys kohtaan ja oli törmätä Opheliaan siinä samassa. Black loikkasi vähän taakseppäin väistäen näin yhteentörmäyksen.
"Löysit siis hänet.." Black totesi katsellessaan unista Anemonea joka toisella kädellään piteli Ophelian kädestä kiinni ja toisella hieroi unista silmäänsä.
"Lie parasta että lähdemme nukkumaan" Black sanoi polvisten Anen puoleen ja otti tämän syliinsä.
Anemone hymyili hetken aikaa ja nukahti melkein samantien, nojautuen Blackin olkapäähän. Black katsoi hetken aikaa nukkuvaa Anea ja käänsi sitten katseensa Opheliaan.
"jos satuti katsomaan minne juoksit niin ole hyvä ja opasta meidät pois.. minä en nimittäin katsonut yhtään" Black huomautti.
Juuri tällä tavalla Anemonekin oli eksynyt, hän oli lähtenyt juoksemaan satunnaisesti pitkin käytäviä ja joutunut eksyksiin.
"Sen vain tiedän että tulimme tätä käytävää tuosta suunnasta" Black sanoi ja nyökkäsi taakseppäin käytävälle.

// ^~^ //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 16 Tammi 2008, 21:53

Ophelia

Kävellessään hetken aikaa käsikädessä he melkein törmäsivätkin vastaan tulevaan Blackiin joka ehti estää törmäyksen juuri ajoissa. Ophelia ei ollut huomannut tätä piemyden takia ja oli muutenkin väsynyt ajattelemaan katsomista eteensä.
"Niin löysin..." Ophelia vastasi ja katsoi silmiään hierovaa Anea, energinen tyttö osoitti vihdoinkin merkkejä väsymiseen päin... Tosin Ophelia ei olisi tätä löytänyt ellei olisi seurannut kissaa jota taas ei näkynyt missään vaikka kuinka Ophelia tätä yrittikin tähystää...

Ophelia irrotti otteensa Anen kämmenestä kun Black otti tämän syliinsä ja ei aikaakaan kunnes Anekin oli vaipunut sikeään uneen.
Ophelia mietti hetken aikaa ja yritti muistella reittiä jota oli kissan perässä juossut.
"Vasen..Vasen..Oikea..." Ophelia luetteli hiljaa heilutellen etusormeaan ja pudisti lopulta päätään mennessään sekaisin mutta uskoi tietävänsä tien Lilyn huoneeseen.
"Viedään Anemone ensin omaan huoneeseen ja mennään mekin nukkumaan.." Ophelia sanoi väsyneenä ja lähti kävelemään pimeää käytävää pitkin siihen suuntaan mistä olivat tulleetkin, luoden pienen valopallon sormiensa väliin näyttämään heille tietä, sillä linnan sisäisellä käytävällä ei ollut ikkunoita josta kuunvalo olisi päässyt kajastamaan.

Ophelia oli jälleen valvonut liian myöhään, alkoi vaikuttamaan siltä että joka ilta tulisi tapahtumaan jotakin mikä estäisi hänen nukkumaan menonsa, joka taas pakotti tämän nukkumaan tavallista pitempään.
Eilenkin he olivat palaneet rannalta vasta ilta myöhään mainitsemattoman esteen takia, tosin tapahtumat tuntuivat hyvin kaukaislta ja kauan sitten tapahtuneilta vaikka se olikin ollut vasta eilen.
Ophelia ei ajatellut asiaa enempää vaan keskittyi siihen minne käveli ja noin reilun kymmenisen minuutin kuluttua, he olivatkin jo Lilyn huoneen ovella.
Ophelia kääntyi Blackin puoleen hmyillen mitä väsymykseltään pystyi.
"Voit varmaan hoitaa asiat täältä? Minun pitäisi pikku hiljaa jo mennä takaisin kappeliin..." Ophelia sanoi ja jäi odottamaan jos Black halusi lisätä mitään ennenkuin toivottaisi hyvät yöt ja lähtisi omille teilleen.

//XD//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 16 Tammi 2008, 22:20

Black, Anemone

Black seurasi hiljaa ja rauhallisesti Opheliaa, koittaen mahdollisimman vähän häiritä tätä. Ties vaikka menettäisi suuntavaistonsa ja sitten oltaisiin taas hukassa.
Mutta Ophelia osasi huoneille yllättävän hyvin ja Black saattoi vain huokaista helpotuksesta.
"Kyllä minä pärjään, mene vain." Black sanoi ja lisäsi vielä "Hyvää yötä" Loppuun.
Black katsoi vielä hetken aikaa Ophelian menoa ja vei sitten Anemonen huoneenseensa. Black laski Anemonen sängylle ja peitteli tämän, mikä tuntui hänestä hieman oudolta, hän ei koskaan kuvitellut itseään peittelemässä pientä lasta.
Hän katseli Anemonea hetken, mutta poistui sitten huoneesta käytävälle. Hän lähti kävelemään pitkin käytävää, pysähtyen kuitenkin äkkiä. Black kääntyi takaisin päin ja meni Lilyn oven eteen, avasi sen varovasti ja meni sisään.
Hän muisti mitä oli luvannut ja vietti tämän yön Lilyn vieressä.

// pitää kehittää oma navigaattori ja sen mallin nimeks tulee Ophelia ^^ //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt


Paluu Käytävät

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron