Synnin päästö


Tyrmät ovat paikka, jonne kukaan ei halua joutua. Aikojen saatossa tyrmää on laajennettu syvemmälle maan alle, mistä johtuen tyrmistä löytyy erilaisia sellejä. Maan tasalla sijaitsevat sellit ovat valoisampia, mitä maan alla sijaitsevat loogisesti. Maan pinnalla sijaitsevien sellien ovet ovat suurimmaksi osaksi puisia, joiden yläreunassa on pieni, kalteroitu ikkuna, josta vartijat voivat tarkistaa vankien tilan. Alemmissa kerroksissa sellien ovet ovat suurimmaksi osaksi suuria kalteriovia. Kalterit ovat vankkaa, kestävää terästä, eivätkä helpolla mene rikki. Sellien seinät ovat kiviset ja selleistä löytyy yleensä yksi penkki ja pahnoja.
Jotkut selleistä ovat varustettu niin, ettei magiaa osaavat vangit pääse karkaamaan niistä. Vaikka ihmisillä magian tuntemus on huonompi mitä haltioilla, on muutama maagi onnistunut langettamaan lumouksen tiettyjen sellien ylle, jolloin sellistä ei pääse kävelemään seinien läpi tai katoamaan taikojen avulla. Oli kyseessä sitten maaginen olento tai magiaa omaava henkilö.

Jokaisesta kerroksesta löytyy taukotilat vartijoille, jossa miehet voivat syödä, levätä, vaihtaa kuulumisia ja jopa nukkua. Jokaisesta taukotilasta löytyy aina vähintään kolme vartijaa, tiloja ei koskaan jätetä tyhjäksi, kuten ei myöskään yhtäkään tyrmän kerrosta. Vartiointi on tarkkaa, eikä vangeille anneta etuuksia.
Tyrmät sisältävät myös kidutushuoneita, joissa kuulustellaan enemmän tai vähemmän viattomia vankeja, mitä kyseenalaisimmin menetelmin. Kuulustelijat ovat varautuneet kera kaikenlaisten välineiden, jotta kuulusteltava saataisiin murtumaan ennemmin tai myöhemmin

Valvoja: Crimson

Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1864

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Tammi 13, 2008 9:19

Synnin päästö

Ophelia

Ophelia ei ollut varma että oliko hyvä idea antaa Blackin tulla tämän mukaan muttei keksinyt tapaakaan estääkseen tätä. Ophelia oli menossa hovimestarin luokse, sen saman joka keksi perättöämiä tästä ja Blackistä, sen saman joka oli mennyt erehtymään maljasta ja Lily oli saanut maksaa siitä kalliisti.
Kaiken lisäksi Black oli useampaankin kertaan sanonut tai selvästi ainakin ajatellut että tappaisi miehen...
Ophelia käveli ripeähköjä askelia pitkin linnan käytäviä, pyrkien aina kerrosta alemmaksi kohti vankityrmiä jonne ei päivänvalo juurikaan paistanut. Ophelia tiesi tämän kokemuksesta, tyrmät olivat kylmiä ja pimeitä eivätkä vartijatkaan olleet mistään säädyllisimmästä päästä.

Ensimmäisen kirjahyllyn tullessa vastaan, Ophelia nappasi siitä kirjan käteensä, hidastamatta vauhtiansa lainkaan. Hän tiesi että löytäisi siitä raamatun ja alkoi selailemaan sitä samalla kun käveli. Se raamattu jonka hän oli Blackille aikoinaan antanut ei suinkaan ollut ainoa mikä koko linnasta löytyi, niitä saattoi löytyä useampiakin linnan sadoista kirjahyllyistä, aivan kuten muitakin kirjoja aina toistamiseen.

Nyt Ophelia kipitti pitkin kiviportaikkoa, pidellen hameenhelmoistansa kiinni ettei astunut niihin ja kompastunut. Ophelia ei juuri nyt ollut tarpeeksi herkällä päällä pelästyäkseen pari ohi vipeltävää rottaa jotka kosteissa selleissä näyttivätkin viihtyvän. Päästyään portaiden päähän, Ophelia käännähti Blackiin.
"Aion antaa hänelle mahdollisuuden tunnustaa syntinsä, vaikka hän on tehnytkin vääryyttä on hänelläkin oikeus anoa taivaspaikkaa." Ophelia selitti Blackille, muttei itse uskonut viimeiseen kohtaan selityksessään. Ophelia ei nähnyt että tällä miehellä oli oikeutta juuri mihinkään, varsinkin kun vääryys jota tämä teki kohdistui häneen itseensä että Lilyyn sekä Blackiin.
Ophelia ei pitänyt miestä pahana, vaan hölmönä ja nyt tämän hölmöys oli kostautunut eikä Opheliakaan tätä enää säälisi.

Pian heidän luokseen tulikin vartija ja Ophelia esitti asiansa johon vartija myöntyi ja lähti saattamaan näitä kahta pitkin suoraa käytävää jonka varrella oli useita, tyhjiä sellejä. Soihdut valaisivat heidän tietään ja Ophelia ei uskaltanut ottaa pitkiä askelia liukastumisvaaran takia.
Ophelia vilkaisi Blackiin olkansa yli joka mustankaapunsa takia näytti pikemminkin varjolta kuin ihmiseltä ja kehoitti tätä pysymään varjoissa, tämänhän Black osasi parhaiten?
Tämä oli sen takia ettei Beniksi kutsuttu hovimestari saisi sydänkohtausta, kuollen näin ennen hirttäjäisiä ja ettei Black hyppäisi tämän kurkkuun, mikäli tämä pientä tyttöä suostui tottelemaan.

Ophelia huomasi vasta perille päästyä miten monta tyhjää selliä he olivat joutuneet ohittamaan ennen kuin pääsivät sinne missä hovimestari olisi ja sen että kuinka kosteaa siellä oli, luoden näin täydellisen kurkku mätä pesäkkeen näin rottien lisäksi.
Vartija avasi sellin oven ja päästi Ophelian sisään, Blackin Ophelia pyrki pitämään kaltereiden ulkopuolella joten sulki oven ennen kuin tämä ehti sisään ja samassa vartijakin oli poistunut heistä sivummalle.
"Ben? Olen Ophelia, tulin tänne jotta voit tunnustaa syntisi mikäli sitä toivot." Ophelia sanoi tavallista virallisemmalla äänellä, hän ei ole vähään aikaan joutunut esittäytymään kellekään synninpäästäjänä sillä kuningas otti vangikseen ihmisiä aika harvalti ja haltijoita Ophelia karttoi.

//MWAH >D//
Avatar

Monarkki

Viestit: 13813

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Tammi 13, 2008 9:38

Black

Black seurasi pitkin ja varmoin askelin Opheliaa selleihin. Matkalla he kulkivat kirjahyllyn ohi ja Ophelia nappasi siitä mukaansa kirjan, Black arvasikin jo mikä kirja se oli eikä sen kummemmin kysellyt siitä.
He saapuivat vankityrmän kierrerappusille ja lähtivät kävelemään alaspäin.
Black oli ajatellut ettei enää ikinä menisi tyrmiin vapaaehtoisesti, varsinkaan sen jälkeen kun olivat sinne kerran Ophelian kanssa pakosta joutuneet. Hän ei uskonut että vartijat olisivat unohtaneet sitä kertaa, kun Black oli posauttanut vankilan peräseinän tuhannen säpäleiksi ja luikkinut pois Ophelia kainalossaan.

Rottia liikkui pitkin käytävää ja rappusia, Black seurasi niitä katseellaan ja havahtui vasta kun kuuli Ophelian äänen.
Ophelia siis meni "työasioissa" Benin luo. Black vain hymähti itsekseen ilmoittaen näin että hän ymmärsi mistä Ophelia puhui. Taivaspaikkaa? Black ravisti itsekseen päätään, se mies ei taivaaseen pääsisi vaikka sellainen olisi, siitä Black pitäisi huolen.
Black nurisi kuullessaan Ophelian kehotuksen, mutta ymmärsi yskän. Voisi olla parempi pysyä varjoissa tällä kertaa, ettei hovimestari saisi sydänkohtausta taikka Black hyppäisi tämän kurkkuun. Black meni lähemmäksi seinää ja nojautui lopulta siihen, sellin oven viereen jääden kuuntelemaan ulkopuolelle kun Ophelia meni sisälle. Black vilkaisi vartijaa joka käveli hänen ohitseen mulkaten Blackiä vihaisesti. Silmillään tämä tappoi Blackiä jo, mutta Black vain nosti kätensä, näyttäen vasemmassa kädessä olevaa sormusta, vartijalla ei enää olisi asiaa nostaa miekkaansa häntä vastaan, joutumatta selvittämään asiaa kuninkaalle.
Sitten Black hiljeni kuuntelemaan Ophelian ja Benin keskustelua.

Ben nosti katseensa Opheliaan kun tämä saapui paikalle. Hän ihmetteli miksi tämä tyttö tuli? Ihmetys tosin loppui siihen, kun Ophelia kertoi asiansa. Ben tiesi että Ophelia oli Lilyn neuvonantaja ja lähin ystävä.
"Mutta.." Ben aloitti hiljaa, pelokkaalla ja hätääntyneellä äänellä, joka muuttui pian itsevarmaksi ja ehkä hieman koppavaksi "Enhän minä ketään tappanut? Ei prinsessa sitä kerennyt juomaan..." Ben sanoi noustessaan ylös.
Hän ei edes maininnut että myrkyn piti olla Blackille eikä Lilylle. Hän sai itseluottamustaan takaisin, tajutessaan ettei hän sittenkään ollut tehnyt henkirikosta, vain yrittänyt sitä.. ehkä kuningas armahtaisi häntä elinkautisella? Olihan hän sentään hovimestari eikä turhanpäiväinen talonpoika...

Black puri hammasta kuunnellessaan Benin puheita. Hän siirsi vasemman nyrkkinsa suunsa eteen ja sulki silmänsä, hilliten näin itseään, ettei ryntäisi sisään selliin ja hakkaisi Beniä kuoliaaksi.

// MAWAHAWA! //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1864

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Tammi 13, 2008 10:20

Ophelia

Ophelia kuunteli hiljaa Benin puheita, pidellen raamattua käsissään ja puristi sitä lopulta niin että hänen puristuksensa kuului, mutta hillitsi itsensä ja katsahti Beniin mitään sanomattomalla ilmeellä.
"Ehkä teidän pitäisi ottaa paremmin selville miten myrkky vaikuttaa ennenkuin alatte sellaisia käyttämään." Ophelia aloitti katsellen Beniä kylmästi.
"Se että alatte puolustelemaan tekojanne minulle ei teitä auta, ja uskallan päätellä ettei kuningas niihin taivu." Ophelia piti taukoa ja nosti kirjan, avasi sen ja lähti selailemaan sitä, samalla kun istuutui penkille, häntä ei juuri nyt huvittanut olla kovinkaan kohtelias tätä kohtaan vaikka tätä teitittelikin minkä teki työmuodossa.

"Myrkky vaikuttaa kahdella tavalla, nautittuna ja sisään hengitettynä. Prinsessa ehti hengittämään höyryjä ennen kuin tajusin estää häntä juomasta sitä." Ophelia selitti, katsahtamattakaan Beniin, hän teki tämän kiusallaan, viittoen näin ettei piittaisi tämän mahdollisista puolusteluista, ellei tämä sitten keksinyt jotain todella hyvää saatika vallan älytöntä.
"Sitä paitsi... Menitte vielä erehtymään maljasta ja en usko että kuninkaalla on varaa enää luottaa teidän päättelykykyynne, varsinkaan kun menitte sotkemaan Blackin maljan Lilyn maljan kanssa." Ophelia piruili tietämättään ja sulki nyt kirjan ja katsahti hetken päästä Beniin.
"Prinsessa ei ole kuollut, ette siis ole syntinen murhaan saatika kuoleman tuottamukseen. Mutta syntiä on monenlaisia ja teidän tyhjäpäisyytenne on ajanut teidät niiden verkkoon." Ophelialla ei ollut aikomustakaan mainita Lilyn raskaudesta ja tämän lapsen kuolemasta, ei ennen kuin olisi varma että Lily aikoi asiasta isälleen kertoa. Verkolla Ophelia tarkoitti Benin ylimielisiä tekoja, ennakkoluuloja ja päätöksiä. Seitsemästä synnistä juuri ylpeys oli hankalin.

"Muistuttaisin vielä teitä siitä että kuningas uskoo melkein menettäneen tyttärensä teidän takia ja minun turha lienee toistaa mitä tapahtui ihmisten ja haltijoiden väleille kun kuningatar kuoli." Ophelia puhui kaunistellen. Hän ei normaalisti olisi näin ilkeä miestä kohtaan joka vietti viimeisiä hetkiään mutta tämä oli henkilökohtaista.
"Vieläkö uskotte teoriaanne jonka esititte kuninkaan edessä?" Ophelia kysyi viitaten kuinka Ben oli mennyt kuninkaalle selittämään että Ophelia ja Black olisivat liittoutuneita saadakseen prinsessan rakastumaan Blackiin.


//>DDDDD//
Avatar

Monarkki

Viestit: 13813

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Tammi 13, 2008 10:55

Black

Black hymyili nyrkkinsä takaa Ophelialle, tämä tosiaan osasi kettuilla tarpeen tullen.. mistä lie oppinut.
Ben oli mennyt aivan hiljaiseksi ja lysähti vastakkaiselle penkille ja katseli Ophelian taakse seinään.
Hänen silmänsä olivat laajat ja niista loisti epävarmuus ja epätoivo. Hän hengitti suu auki ja katseli seinää, etsien porsaanreikiä. Black avasi silmänsä ja katseli pitkää sellikäytävää jossa liikkui korkeintaan varjoja ja rottia. Selleistä, niistä joissa vielä oli joitakuita, kuului pientä olematonta valitusta.
Ben laski kasvonsa käsiinsä ja mietti. Hän mietti hiljaa kunnes voitonriemuisena nosti kasvonsa ja katsoi hilpeä ilme kasvoillaan.
"Eihän sitä voi vielä todistaa että minä tein sen? Selityshän olisi helppo" Ben sanoi naurahtaen ja nousi ylös jatkaen "pelästyin vain kun minua epäiltiin, siinä kaikki.. oikeasti se oli joku muu, en minä" Ben sanoi kävellessään edestakaisin sellissä.

Black kuunteli yhä ja alkoi miettimään Benin sanoja, onnistusiko se? Periaatteessa kyllä, kuningas oli kännissä eikä varmaan muistaisi kunnolla tapahtuneesta mitään ja jos kuningas nielee syötin niin on lopunkin valtakunnasta nieltävä.
"Ja eihän kukaan ole kuullut minun tunnustavan?! Paitsi sinä nyt... mutta se ei riitä" Ben sanoi ravatessaan yhä voiton riemuisemmin edes takaisin ja katsahti sitten Opheliaan.
"kyllä minä teoriaani yhä uskon, siitä en luovu vaikka hankkisitkin todisteita" Ben sanoi ja katsoi ylimielisesti Opheliaan.
Black hymähti itsekseen, mutta piti suunsa yhä kiinni ja odotti, mihin tilanne kehittyisi.

// hitto, vihaan Beniä jo nyt :D //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1864

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Tammi 13, 2008 11:26

Ophelia

Ophelia ei tullut varsinaisesti odottamaan tältä tunnustusta mutta tilanne alkoi yhä enemmän ja enemmän muistuttamaan oikeudenkäyntiä ja Ophelia päätti mennä virran mukana. Ben ei ilmeisesti ollut tietoinen Blackistä joka pysytteli varjoissa, mikä tiesi yksi todistaja lisää.
Hovimestari näytti epätoivoiselta ja Ophelia odotti maltillisesti että tämä sanoisi jotain ja pian tämän epätoivoinen katse muuttuikin voiton riemukkaaksi mikä nostatti Ophelian kulmia ja saikin pian kuulla hovimestarin löytämän porsaanreiän jota Opheliakaan ei tullut itse ajatelleeksi.
Teoriastaan Ben ei myöskään luopunut mitä Ophelia piti jo ärsyttävän naurettavana, Black ja Lilyhän olivat jo naimisissa!
Opheli katseli Beniä ja huomasi tämän ylimielisyyden muttei huomioinut sitä.

"Mikä Lilyn maljassa sitten niin kiinnitti huomionne ennen koko myrkyn paljastumista? Ja miksi te olitte yrittäneet karkuun jos kerran olette syytön?" Ophelia jatkoi kyselyjään. Totta, hän ei ollut nähnyt hovimestaria itse teossa mutta kaikki viittasivat epäilyttävästi tähän.
Ophelia pyöritti sormeaan raamatun kannella ja seurasi sitä katseellaan, ihan vain välttääkseen Benin epämielyttävän katseen.
"Sitä paitsi... Olitte ainoa pöydässä sinä hetkenä, kaikki muut kuninkaan pöydässä olivat tanssimassa. Ja jos edelleen väitätte ettei tämä riitä todistamaan syyllisyyttänne, niin silloin oletan että vähintään tiedätte miten myrkky oli viiniin joutunut." Ophelia tunsi itsensä kieltämättään ovelaksi, muttei iloinnut vielä, Benillä saattoi myöskin olla paljastamattomia kortteja hihassaan.

Ja ei, hän ei ollut ainoa joka oli kuullut Benin tunnustuksen mutta sitä Ophelia ei vielä paljastaisi ellei Black sitten tulisi ja paljastaisi itse itseänsä. Ophelia leikitteli Benin hermoilla, muttei ollut siitä mitenkään ylpeä, hän ei nauttinut ihmisten kärsimyksestä, hän halusi testata omia kykyjään, tosin tällä kertaa säälimättä ja syytä tähän tuskin oli tarvetta toistaa.
Nyt Ophelia vain istui rauhallisesti paikallaan, kasvot ilman minkäänlaista ilmettä suoraan Beniin ja odotti että tämä sanoisi jotakin.

//HAHA X'D//
Avatar

Monarkki

Viestit: 13813

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Tammi 13, 2008 11:43

Black

"tarjoilia.." Ben aloitti miettiessään. "Tarjoilia pisti myrkkyä maljaan, siinä syyllinen. Minä katselin maljaa koska arvelin jotain olevan meneillään ja kun sinä mainitisi myrkyn, olin lähdössä äkkiä hakemaan vastamyrkkyä, mutta sitten minut heitettiin selliin ennen kuin kerkesin sanomaan mitään" Ben teki itselleen suunnitelman ääneen.
Black vähän ihmetteli miksi Ben lateli suunnitelmansa ääneen, aivan kuin kertoen rikoskumppanilleen mitä aikoi tehdä. Ben oli ylpeä alkeellisesta oveluudestaan, hän tunsi voitonriemua yhä enemmän ja enemmän. Hän saattaisikin päästä läpi tuolla tarinallaan ja voisi olla ettei hänen tarvitsisikaan istua elinkautista! Hän melkein nauroi itsekseen miettiessään miten pääsisi luikkimaan pois tilanteesta, kuin koira veräjsätä. Sitten hän vilakisi Opheliaan ja otti naamansa peruslukemille.
"Mutta mitä jos.." Ben aloitti kettumaisesti "Mitä jos sinä yritit lavastaa minut? Sinähän siitä myrkystä tietoisin näytit olevan, halusit minut pois päiviltä joten myrkytit viinin ja juuri ennen kuin prinsessa olisi juonut sen niin tuuppasit lasin pois ja syytit miuna, sinähän tässä se syyllinen olet" Ben puhui aivan kuin tuomari syylliselle.

Enää Black ei voinut pidätellä nauruaan. Hän alkoi nauramaan hillitysti ja matalata, käytävässä joka kaikui tyhjyyttään saaden naurun kuulostamaan erittäin aavemaiselta. Osa vangeista valittivat ja huusivat hysteerisesti että itse saatana oli tullut heitä hakemaan.
Black lopetti nauramisen ja käänsi päänsä kohti ovea.
"suunnitelmasi on aika alkeellinen Ben" Hän sanoi oven takaa totisella äänellä, josta saattoi kuulla halveksuntaa.

Ben katsoi ovelle, mutta ei nähnyt ketään eikä osannut yhdistää ääntä Blackiin, ainakaan hetkeen. Hän vilkaisi kysyvästi Opheliaa ja tajusi että sen täytyi olla Black, hänhän liikkui nykyään paljonkin papitaren kanssa.
"Sinähän et sitä voi tietää, miten se tulee toimimaan" Ben sanoi halveksien ovellepäin, unohtaen tärkeän pikku seikan: Black oli myös kuullut Benin tunnustuksen..

// let's kill him! //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1864

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Tammi 14, 2008 12:29

Ophelia

"Tarjoilija..?" Ophelia toisti epäillen, Ben ei kuulostanut uskottavalta. Tämä pisti tarjoilijan syylliseksi ja Ophelia pidätteli hymyään sillä Anemonekin keksisi paremman hätävalheen mitä Ben.
Sitten Ben osoittikin syyttävän sormensa Opheliaan! Ophelia kuunteli, nyt astetta vakavammalla ilmeellä, tällä oli pokkaa alkaa syyttämään häntä asiasta.
"Kumpi se nyt sitten on, tarkoilija vai minä? Minäkin katselin maljaa koska epäilin myös jotakin olevan tekeillä, varsinkin kun huomasin teidän tuijottavan sitä hyvin hermostuneen näköisenä." Ophelia selitteli tapahtumia, pidätellen nyt kasvavaa hilpeyttään, Benin oli turha yrittää uskotella kuninkaalle että Ophelia olisi mennyt myrkyttämään jonkun, se kuulosti kerta kaikkiaan naurettavalta, jopa Ophelian mielestä, hän ei osannut kuvitella itseänsä tappamassa ketään eikä edes yrittänyt ettei tulisi sairas olo.

Samassa Ophelia saattoi kuulla vaimeaa naurua ja epäili sen olevan Black ja oli siitä pian varma tämän huikatessa Benille kaltereiden takaa.
Ophelia ei vastannut mitään Benin kysyvään katseeseen, tämä näytti pian tajuavan itsekin sen että kuka sellin toisella puolella oli ja kettuili tälle takaisin.
Ophelia tirskahti, aivan varoittamatta ja piteli nyt vatsaansa leveä hymy huulillaan ja hytkyi pidätellessään nauruaan kunnes huokaisi syvään, saaden itsensä rauhoittumaan, jättäen leveän hymyn kasvoillensa. Ophelia ei ainakaan vielä nähnyt mahdollisuuksia siinä että se toimisi.
"Miksi minä sinut myrkyttäisin? Se että joku heittää minut selliin ei riitä syyksi tappaa tätä." Ophelia naurahteli vielä vähän kunnes keräsi itsensä kunnolla ja pyyhki naurun kyyneliä silmistään.

"Sitä paitsi, puhuitte itsenne jo pussiin, en maininnut mitään myrkystä koko juhlan aikana, minulla ei ollut hajuakaan mitä juomassa oli enkä hädissäni ehtinyt asiaa pohtimaakaan joten on mahdotonta että olisitte juosseet hakemaan vastamyrkkyä sanojeni perusteella." Ophelia sanoi, jälleen vakavana ja tyynenä ja piirteli taas ristimerkki kuviota sormellaan pitkin raamatun kantta.

"Huomasitte erheenne liian myöhään, mikä selittäisi miksi huomionne oli kiinnittynyt Lilyn, astetta tummempaan ja kitkerähkön hajuiseen viiniin. Ja jos todella olitte sen huomattua menossa hakemaan vastamyrkkyä, niin oletan että tunnet myöskin myrkyt? Ja vieläpä juuri sen mitä Lilyn maljassa oli ennenkuin mitään kerkesi edes tapahtumaan." Ophelia jatkoi, ehkä hieman sekavammin mutta tässäkin oli pointtinsa.
"Kolmanneksi, usean maljan viini tarjoillaan samasta kannusta. Kuninkaan maljaa täytettiin vähää väliä, sitä ei vaihdettu, ei siis myös muillakaan. Joten miten se on mahdollista ettei kukaan muu kärsinyt myrkytyksestä muutakuin Lily? Ellei myrkkyä oltu laitettu valmiiksi maljaan kaadettuun viiniin sillä välin kun kukaan muu ei huomannut? Ja mikäli olet unohtanut, olit edelleen ainoa pöydässä oleva." Ophelia oli valmis tältä erää ja odotti että Ben taisteli takaisin.

//YEAH!//
Avatar

Monarkki

Viestit: 13813

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Tammi 14, 2008 12:49

Black

Ben kirosi mielessään näitä tosiseikkoja joita Ophelia lateli. Hän meni täysin lukkoon eikä keksinyt enää mitään vastaväitettä.
"Piste Ophelialle" Black huomautti kaltereiden takaa seuraten tilannetta sieltä.
Ben alkoi jo pelätä että Black tulisi sisäpuolelle, tosin Ben ei ollut tietoinen kuolleesta lapsesta, mutta silti.
Hänen sydämensä hakkasi tuhatta ja hiki pirarat valuivat pitkin ohimoita. Black ei kunnolla nähnyt, mutta hän aisti Benin ahdistuksen. Toisaalta hän toivoi että Ben tapettaisiin, toisaalta hän toivoi että tämä viettäisi koko kurjan pienen loppuelämänsä sellissä rottien kaverina. Sitten Ben katsahti takaisin Opheliaan.
"Mutta minä en tappanut ketään!" Ben sanoi löytäen vielä yhden toivon jyvän hengissä säilymiseen.

Black painoi päänsä alas ja yritti hillitä itsensä. Nyt hän tosiaan halusi rynnätä sisään selliin ja huutaa täysiä Benille että kyllä tämä tappoi, tappoi jotain mitä ei vielä edes ollut. Ben alkoi käydä nyt yhä vihaisemmaksi, hän vihasi tukalia tilanteita varsinkin tällaisia! Hän ei koskaan uskonut joutuvansa vankilaan, mutta siinä hän nyt seisoi ja odotti tuomiotaan, mikä todenäköisesti tulisi olemaan kuolema.. mutta sen hän halusi väittää keinolla millä hyvänsä.
"En minä ketään tappanut" Ben sanoi uudestaan ja lähti ravaamaan sitten uudestaan sellissä.
Sitten hän sai aivan hullun päähän pistoksen, hän vetäisi hihastaan pienen puukon, mitä piti aina mukanaan ja siirsi sen kärjen Ophelian kaulalle. Hän ei edes tiennyt mitä teki, kai tämä oli luonnollinen reaktio: nurkkaan ahdistettu eläin hyökkää.
"Avaa ovi tai.. tai tapan häent" Ben sanoi tuijottaen tiiviisti Opheliaan.
"Turha edes yrittää, et ole tarpeeksi nopea" Black sanoi, äänellä joka kuului tulevan aivan Benin korvan vierestä.
Ben käänsi päänsä ja huomasi että Balck seisoi aivan hänen vieressään, pidellen hänen ranteestaan kiinni ettei hän pystyisi survaisemaan puukkoa Ophelian kurkkuun.
"Miten sinä..." Ben aloitti, mutta lause jäi kesken kun Black työnsi hänet vasten seinää ja piti hänen kurkustaan kiinni.
"ammatti salaisuus" Black sanoi vihaisesti ja puristi otettaan Benin kaulan ympärillä.
"Et arvaakkaan kuinka mielelläni katsoisin sinua köyden jatkona, elotonta riippuvaa ruumistasi joka keinuisi tuulessa. Sinä olet murhaaja, et mitään muuta!" Black sanoi rauhallisesti, mutta korkotti ääntään viimeisen lauseen aikana.
"en.. enhän minä ketään tappanut? Vai kuoliko prinsessa?" Ben kyseli sen mitä pystyi Blackin kuristuksesta huolimatta.

/ die die die! //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1864

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Tammi 14, 2008 1:28

Ophelia

Nyt Ben näytti tosissaan neuvottomalta, tällä ei selvästi ollut mitään lisättävää puolustuksekseen ja ravasi taas pitkin selliä hermostuksissaan, Ophelian katse seuraten tätä, tuntematta kuitenkaan voiton riemua.
Ophelia ei varsinaisesti halunnut tapattaa ketään joten tyytyisi vallan mainiosti siihen että Ben jäisi vankilaan koko loppu iäkseen, hän ei voinut muuta kuin rukoilla miehen sielun puolesta.
Ophelia nosti katseensa Benin hätääntyneisiin kasvoihin tämän huutaessa ettei tappanut ketään, siinä vaiheessa Ophelia puri vain hammasta, hillitsien vihastumisensa. Ophelia tiesi ettei hovimestari tiennyt mitään kuolleesta lapsesta, muttei alkanut pohtimaan asiaa tämän kannalta, tehty mikä tehty eikä tämäkään voinut sitä peruuttaa.

Ophelia katseli yhä Benin ravaamista joka toisti sanansa ja Ophelia jo mietti pitäisikö hänen kertoa Lilyn lapsesta tälle.
Ophelian aatokset muuttuivat saman tien huomatessaan nyt puukon sojottavan kohti tämän kaulaa. Ben näytti menettäneen järkensä ja Ophelia katseli epäilevästi Beniä, sitten taas puukkoa ja laski sekuntteja, hän oli toki säikähtänyt Benin tempausta muttei uskonut että Ben hänelle mitään tekisi.
Pian Black olikin Benin ja hänen välissään, pidellen tämän ranteesta kiinni ja Ophelia siirtyi hieman sivummalle penkille, ihan vain varmistaakseen ettei vahinkoa sattuisi vaikka sitä epäili ja peitti korvansa kovalta tömöykseltä joka seinästä kuului Benin selän iskeytyessä sitä päin.

Ophelia avasi silmänsä ja löysi nyt benin, Blackin kuristamana seinää vasten muttei tehnyt mitään estääkseen tätä, vaikkei näky kaunis ollutkaan...
Ben jaksoi toistaa samaa, hän ei tiennyt tappaneensa ketään eikä Ophelia jaksanut enää kuunneella ja koska Black ei ottanut selittääkseen tilannetta, Ophelia päätti ottaa. Ophelia kävellä Blackin viereen ja katseli varovaisesti kuristuksissa olevaa Beniä joka onneksi sai henkeä, kaikesta puheesta päätellen.
"Myrkky aiheutti hengitettynä Lilylle kipuja ja tuskia mutta menetti sisällään kasvavan lapsensa sille..." Ophelia selitti lyhyesti ja uskoi nyt Benin tajuavan edes vähän miksi Black oli niin vihainen kuin oli ja miksi Ophelia tätä oli nurkkaan mennyt sillä lailla ahdistelemaan.

//MWAHA! >D//
Avatar

Monarkki

Viestit: 13813

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Tammi 14, 2008 1:43

Black

Black päästi irti Benistä kun kuuli Ophelian kertovan totuuden. Ben katsoi järkyttyneenä Opheliaan, tappoiko hän lapsen? Mutta sitten hän lähti taas etsimään varjopuolia ja löysikin niitä.
"Sehä tarkoittaa että koskit häneen vaikkette olleet naimisissa" Ben sanoi vilkaisten Blackiä varovasti ja kavahti hieman nähdessään Blackin synkän ilmeen.
"Sinuthan tässä pitäisi hirttää" Ben jatkoi keräten rohkeutta.
Black nosti kätensä jo Benin kaulan korkeudelle aikoen kuristaa häntä, mutta veti ne takaisin painaen kämmenensä nyrkkiin. Black ravisti päätään hitaasti katsoen Beniin ja lähti sitten ovelle ja poistui sen toiselle puolelle.
Hän otti pari askelta käytävää eteenpäin ja lyhistyi seinän viereen istumaan jalat koukussa.
Ben naurahti hysteerisesti ja katsoi ovelle.
"Hän koski prinsessaan! Hänet pitäisi hirttää! Eikä vain koskenut vaan enemmänkin..." Ben sanoi naureskellen hieman järkyttyneenä ajatuksesta.
Black ei edes halunnut ajatella sitä yötä. Se oli viimeisin asia mitä hän juuri nyt halusi ajatella. Hän räpytteli silmiään tavallista nopeampaa ja siirsi nyrkkinsä taas suunsa eteen.
Ben naureskeli hysteerisesti, mutta hiljaa sellissään, katsellen tyhjyyteen.
"Sitten kun kuningas saa kuulla tästä!" Hän sanoi ja hymy vain levisi.
Hän toivoi pääsevänsä Blackistä eroon siten.
Black vilkaisi sivulleen ja näki siinä rotan. Rotta katseli häntä hiljaa ja tuli lähemmäksi.
"varoitan sinua.." Black sanoi ja sisällään hän nauroi itselleen.. hän puhui rotalle!
Rotta tuli vielä lähemmäksi, mutta Black nappasi sitä niskasta kiinni kovakouraisesti ja heitti sen pitkälle käytävälle. Rotta vikisi ja hiljeni tippuessaan maahan, mutta lähti kipittämään pois saatuaan päänsä selväksi iskusta. Black ei muuten rottaan olisi edes koskenut, ellei hän olisi ollut täynnä vihaa.

// älä ihmeessä kysy tosta rotasta, mäkään en tiedä miks! //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1864

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Tammi 14, 2008 2:17

Ophelia

Samassa kun Ophelia oli kertonut asian laidan, Ben pääsi vapaaksi Blackin kuristukselta ja kuten Opheliakin oli epäillyt, Ben löysi asian valoisat puolet alkoikin nauramaan makeaa nauruaan voiton riemukkaana. Black oli vähällä kuristaa tätä uudestaan mutta hilltisi itsensä, ravisteli päätään ja poistui sellistä. Ophelia jäi katselemaan sellin ovea ja tunsi kuinka Benin hysteerinen nauru vihloi hänen korvissaan, hän ei ollut vielä valmis eikä siksi poistunut vaan odotti että Ben rauhoittuisi naurulta jolle ei näkynyt loppu.

"Ensimmäiseksi..." Ophelia aloitti, katse kohti ovea ja käänsi sitten kasvonsa Beniin siinä toivossa että tämä hiljentyisi kuuntelemaan.
"Ensimmäiseksi! se ei tule pelastamaan sinua hirttopuulta."
"Toiseksi! Black on jo kuullut tunnustuksesi minun lisäkseni."
"Kolmanneksi! Koski tai ei, olet silti murhaaja ja epäilen todella syvästi että kuningas tulee uskomaan mitään mitä tulet tälle sanomaan ja ei silläkään niin väliä jos Lily päättää kertoa asiasta isälleen itse." Ophelia lateli faktoja joita Black ei ilmeisesti raivoissaan ollut nähnyt.
Opheliahan täyti olla täysi kaheli paljastaakseen sellaisen asian ilman muutamaa piilotettua korttia.
"Neljänneksi..." Ophelia kumartui ja poimi Benin pudottaman puukon maasta ja piti sitä nyt käsissään.
"...Sinulla ei ole millä kiristää."

"Kerroin sen vain että ymmärtäisit kuviot paremmin, parempaa hyötyä siitä sinulle tuskin on." Ophelia sanoi ja suuntasi kohti ovea, avasi sen ja sulki sen perässään, jääden kaltereiden ulkopuolelle hetkeksi katselemaan Beniä, niiasi kuten tämän työkuvioihin kuului ja suuntasi käytävälle jonka seinää vasten Black oli lyyhistynyt istumaan.
Ophelia kyykistyi tämän eteen ja uskalsi näyttää tälle huolestuneisuutensa ja tunsi itsensä taas lapseksi pideltyään yllään kylmän rauhallista olemustaan ensin Benin luona.
"Olenko.. Pulassa?" Ophelia kysyi, kierrellen että oliko tämä vihainen hänelle, tällä oli kaikki oikeus olla, Opheliakin tiesi sen mutta ei todellakaan pitänyt tunteesta että joku oli hänelle vihainen, varsinkaan jos se joku olisi Black.

//Parempi sekin kuin random karhu nro: 1,0022 xD//
Avatar

Monarkki

Viestit: 13813

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Tammi 14, 2008 9:40

Black

Ben kuunteli aivan hiljaa ja sanattomana kun Ophelia lateli faktoja. Hän meni taas lukkoon eikä sanonut enää yhtään mitään, hänen täytyi nyt miettiä. Hän ei edes kääntänyt päätään kun Ophelia lähti, ei edes katsonut tämän perään.. nyt häntä alkoi epäilyttämään, olisiko sittenkin pitänyt vain tehdä synnin päästö.

Black nosti katseensa Opheliaan kun tämä tuli hänen luokseen ja seurasi katseellaan kun Ophelia kyykistyi eteen. Black katsoi häntä hiljaa, vilkaisten sivusilämällä käytävällä huoppuvaa rottaa.
"Et sinä pulassa ole.. sinähän kerroit vain totuuden" Black sanoi lopulta.
"Nyt pitää vain toivoa että Lily kertoo isälleen ennen kuin Ben.. tosin en usko että sillä miehellä enää suunvuoroa kuninkaan suhteen on. Vaikka hän keksisi mitä kaikkia tekosyitä, hän ei voi keksiä niin hyvää syytä että se kuninkaaseen uppoaisi.. ainakaan jos kuningas on selvinpäin. " Black puhui matalalla ja rauhoittavalla äänellä.
Sitten hän nousi ylös ja katsahti kohti selli rivistöä. Yhden sellin kaltereiden takaa kurkki laiha, parrakas mies. Miehellä oli räsyiset vaatteet ja likaiset kasvot. Päällepäin hän näytti aivan ihmiseltä, mikäli epänormaalin suurta nenää ei laskettu ja leijonamaista häntää. Hän oli peikko jonka kuninkaan joukot olivat löytäneet kyliltä ja nyt tämä onneton odotti tuomiotaan selleissä.
"Hei, kuule" Peikko huikkasi Blackille kun tämän katse osui häneen.
Black ei sanonut mitään vaan jäi tuijottamaan peikkoa kysyvästi.
"Oletko sie oikeesti saatanan kätyri? Ku nuo muijat kylil puhu siihen malliin et oisit" Peikko kyseli tukahdetulla äänellä.
Black vain katsoi peikkoa kuin tyhmää lammasta ja peikko päätteli siitä itse.
"Eppä taija olla et. Noh, mut ny on si yks 'myytti' ratkaistu." Peikko sanoi ja käänsi pienet mustat silmänsä Opheliaan päin.
"Kuule.. vaik mie oonkin teidän silmissä pahis, ni kyl mie silt samaan jumalaan uskon. Oisk mitenkään mahollist et mie saisin tunnustaa syntini tuon hullun äijän sijaan? Ku ei sitä koska tiiä, millon se piru tulee ja perii. Enk mie usko, et täältä enää elävänä päivän valoon tanssitaan" Peikko selitti Ophelialle.
Black vilkaisi Opheliaa ja jäi odottamaan että tämä tekisi päätöksen.
"Mie oon muuten Ratchet" Peikko lisäsi vielä esitellen itsensä.

// piippolan aksulla oolii taalo, hiiala hiiala hei! Aksu se kasvatti karhujansa hiilala hiilala hei! Mur mur siellä ja mur mur täällä, siellä mur täällä mur joka puolella mur mur! kerkesin jopa aamulla vastaamaan!//
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1864

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Tammi 14, 2008 6:16

Ophelia

Black ainakin väitti ettei ollut vihainen ja kyllä Ophelia uskaltuatui siihen lopulta uskomaankin. Tosiaan, kuningasta tuskin enää kiinnosti Benin puolustelut, varsinkin jos Ophelia ja Black kertovat tämän tunnustaneensa tekonsa.
Ophelia loi pienen hymyn kasvoillensa kuunneltuaan mitä Black sanoi ja hätkähti hieman vierasta ääntä joka tuli heidän lähellään olevasta sellistä.
Ophelia näki peikon, Ophelia tiesi että se oli peikko! Nämä taruolennot ilmestyivät useissakin lastensatukirjoissa joiden kautta Ophelia oli lukemaan oppinutkin. Hän ei tosin ollut koskaan nähnyt yhtä, mutta tunnisti tämän sillä kirjoissa kuvattiin peikkoja isonenäisksi ihmisiksi, joilla oli häntä, jonka päässä taas oli pieni karvatupsu.

ophelian silmät laajenivat hämmästyksestä nähdessään ilmielävän peikon, joata hän ei ollut huomannut aikaisemmin. Ainoat peikot jotka Ophelia oli nähnyt olivat satukirjojen kuvissa ja sai nyt Ophelian hymyn leviämään entisestään, ei siis sillä etteikö säälinyt tätä vankilaan joutumisesta.
SA-SAATANAN KÄTYRI...?! Ophelian hymy muuttui väkinäiseksi irvistykseksi peikkoa kohtaan, kuullessaan mitä Blackistä kylillä oikein ajateltiin ja nyt tämä lian peittämä peikko vielä kysyi sitä tältä. Black ei vastannut tälle mitään ja peikko pian päättelikin vastauksen tämän mulkoilusta.
"hum?" Ophelia äännähti kysyvästi peikon kääntäessä katseensa nyt Opheliaan ja Ophelia näki tämän pienien mustien nappisilmien tuijottavan nyt häntä.
Peikon ääni oli hassun kurinen ja murre oli jotain sellaista mitä Ophelia ei ollut ennen kuullut mutta ymmärsi sitä hyvin.

Tämä oli yksi papittaren työn varjopuolia. Hän joutui tapaamaan ihmisiä jotka olivat tuomittuja kuolemaan taikka viettämään loppu ikänsä selleissä kuninkaan käskystä. Hänen velvollisuutensa oli antaa näille mahdollisuus syntien tunnustuksille, esimerkiksi näiden varkauksista taikka jopa murhista joiden takia nämä nyt telkien takana olivat. Taruolennoille Ophelia ei pahemmin käynneillään puhunut sillä kukaan heistä ei pahemmin puhuneet hänelle ja Ophelia ei pitänyt sitä kovin soveliaanakaan.
Tosin nyt tämä, hieman alle normaalin-ihmisen kokoinen peikko oli saanut kiinnitettyä Ophelian huomion itseensä, ja toivoi tältä erikseen että saisi tunnustaa syntinsä.

Ophelia nousi seisomaan ja käveli sellin luokse josa tämä Ratchet niminen peikko oli ja hymyili tälle lempeää hymyään. Normaalisti Ophelia olisi ehkä hieman pelännyt tätä taruolentoa koska oli pitkään osannut yhdistää nämä vain haltijoiden piiriin, jollei nyt yksisarvisia saatika Bladeriä laskettu... Mutta tämän kertoessa uskovansa samaan jumalaan, Ophelialla ei ollut sydäntä kieltäytyäkään.

Ophelia ei ymmärtänyt enää itsekään itseään, tässä peikossa oli vain jotain poikkeavaa, verrattuna niihin joita saduissa siis oli.
"Tervehdys Ratchet, olen Ophelia, tämän hovin papitar." Ophelia esitteli itsensä iloiseen tapaan, niiaten, lieventääkseen pimeää tunnelmaa joka selleillä valtasi. Esittely ei välttämättä ollut tarpeen mutta Ophelia teki tämän aina tavatessaan jonkun joka halusi syntinsä tälle tunnustaa ja synnin päästöä jos jotain Ophelia ei ollut tehnyt pitkään aikaan.
Ophelia ihaili peikkoa siinä mielessä kuinka positiivisesti tämä suhtautui tilanteeseensa, tämä oli ilmeisesti jäänyt kiinni kuninkaan mailla kuljeskelusta ja päätynyt tänne tyrmään odottamaan mahdollista tuomiotaan.

"Synninpäästö takaa taivaspaikan vain jos jumala armahtaa sinut synnintunnustuksellasi. Jumalalla on valta antaa synnit anteeksi joita olet toisia kohtaan tehnyt, hän tietää jopa synnit mistä emme itse ole tietoisia, siksi emme voi pitää itseämme syyllittöminä... Jolle te annatte synnit anteeksi , hänelle ne ovat anteeksi annetut." Ophelia lausahti ja teki ristin merkin viimeisen lauseen kohdalla ja katsahti Ratchetiin ja hymyili.
"Mitä sinulla on sydänmelläsi?"

//Aamulla datataan! Illalla datatataan! Koko päivä dataillaan! Hiijala hiijala hei!//
Avatar

Monarkki

Viestit: 13813

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Tammi 15, 2008 11:35

black, Henry

Black kuuntelu hiljaa kun peikko puhui. Sitten hänen ihmetyksekseen Ophelia alkoi puhua tälle. Ratchet hymyili Ophelialle kun tämä niiasi ja esitteli itsensä kohteliaasti.
"kyl mie tiedän, mitä synninpäästö takaa" Ratchet sanoi lopulta ja noujautu lähemmäksi kaltereita.
"Sit mie vaan, et en mie pahuuttani sitä omenaa varastanu, nälkääni vaan. Mut nää hianot herrat on siit toist mielt, paits se yks. Jote ny ne kai si lahtaa miut, ihan vaan huvikseen" Ratchet sanoi.

Black olisi läppäisyt otsaansa jos se ei olisi ollut sopimatonta. Jo oli pienet synnit tällä peikolla, olemattoman pienet Blackin synteihin verrattuna.. mutta niistä hän ei halunnut muille puhua, ne olivat asioita joista vaiettiin. Benin sellistä saattoi kuulla mutinaa ja outoja mietintä äännähdyksiä kun tämä mietti kuumeisesti tilannetta.
"Ja sit viel.." Ratchet jatkoi " Ehän mie sitä Aran herraa pettäny vaikka sotilaaks en ruvennu, mie vaan oon sellanen rauhan kyyhky." Ratchet sanoi ja vääsi pienen suunsa hymyyn.
Lian alta saattoi nähdä, kuinka hänen poskensa punottivat ja mustissa nappi silmissä loisti toivo huomisesta, vaikka toivoa ei ollutkaan.
Black pyöritteli silmiään ja jäi kuuntelemaan rappukäytävästä kuuluvia ääniä, joku oli tulossa.

Ratchetkin oli kääntänyt kasvonsa rappukäytävälle päin ja katseli kuinka sieltä alkoi kajastamaan valoa. Askeleet kuuluivat yhä voimakkaammin ja lähempää, loppua kohti askeleet hidastuivat kunnes ne lähes pysähtyivät.
Lopulta rapppukäytävästä ilmestyi hahmo jolla oli käsissään lyhty. Miehellä oli tumman vihreä viitta jonka huppu peitti miehen kasvot, kun hän katsoi alas askeliinsa. Sitten mies kohotti katseensa ja katsoi nyt suoraan Opheliaan.
"Prinssi Henry?" Black totesi tunnistaessaan Henryn kasvot.
Henry vilkaisi Opheliaa ja sitten Blackiä halveksuen ja vihaisesti.
"Mitä te täällä teette?" Henry kysyi hiljaa ja vihaiseen sävyyn.
Viimeinen ihminen kehen hän olisi halunnut törmätä oli Black! Ben suorastaan naurahti ilosta kuullessaan Henryn äänen.
"Te tulitte herrani" Ben sanoi nojautuessaan kaltereihin ja katsoi Henryä kohti ohi Ophelian ja Blackin.
Blackille alkoi vähitellen hahmottua tilanne, ehkä Ben ei tehnytkään tekoaan omasta tahdostaan.


// x3 sori lyhyt, oon koulussa, pistetään sen piikkiin! //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1864

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Tammi 15, 2008 5:17

Ophelia

Peikko osottautuiruikin melko sivistyneeksi tietämään mitä synninpäästö takasi ja yllättävän kohteliaastikin tämä puhui vaikka omasikin omalaatuisen puhetyylin.
Ophelian suruksi peikko oli jäänyt kiinni vain nälkänsä takia... Ophelia tiesi että varkaus oli synti kuten myös peikkokin. Ophelia ei tosin hentoisi pistää varkautta peikon syyksi, omaksi epäonnekseen tämä oli jäänyt varkaudesta kiinni sekä asiattomasta oleskelusta kuninkaan mailla.
'Paitsi se yksi..?' Ophelia toisti ja alkoi miettimään, hänen mieleensä tuli vain Henry, lähes ainoa hovissa joka ei taruolentoja saatika haltijoita vastustanut...

Sitten tämä mainitsi Aranin, peikko oli siis puolueeton kun ei haltija kuninkaan puolelle ollut mennyt ja ihmisten puolelle taas tämän oli ihan turha yrittää...
Ophelia toivoi että olisi voinut tehdä muutakin peikon hyväksi kuin auttaa tätä synninpäästössä... Tämän synnit olivat kyllä pienet jopa Ophelian mielestä, mutta tiesi ihan hyvin kuninkaan kannan taruolentoja kohtaan, eikä Ophelia koskaan tämän kantaa ollut vastustanutkaan omien ennakkoluulojensa takia näitä taruolentoja kohtaan.
Ophelia hymyili ehkä suruhkolla katseella peikolle ja piti raamattua sylissään, se tuntui väärältä, mutta Ophelia ei kapinalliseksi ryhtyisi, hän ei omiaan pettäisi.

Opheli ihmetteli hetken aikaa miksi Ratchet oli kääntänyt päänsä rappukäytävälle kunnes kuuli itsekin vaimeita askelia jotka voimistuivat lähestyessään heitä lyhä lähemmäksi ja lähemmäksi.
Pian Opheliakin huomasi kaukaisen valon kajon ja pystyikin pian erottamaan heitä lähestyvän hahmon.
Hahmo kulki viitassa eikä papitar tätä sen takia tunnistanut kunnes tämä nosti päänsä Opheliaa kohden, paljastaen kasvonsa jota lyhty tämän kädessä valaisi.
Ophelia jäi äimänä seisomaan kunnes Blackin tunnisti kuka tulija oli.
Henryn näkeminen ei ilahtanut juuri ketään, paitsi Beniä joka oli myöskin tunnistanut tulijan äänen ja naureskeli makeasti sellissään...

"Tulin tänne synninpäästöön." Ophelia sanoi ja vilkaisi kaltereiden takana olevaa peikkoa ja käänsi katseensa taas Henryyn.
"Black tuli vain seurakseni" Ophelia jatkoi ja niiasi kohteliaisuus syistä korkea-arvoisammalleen. kuten tämän oli pitänyt varmaan heti ensimmäisenä tehdäkin, mutta epäröinyt kun ei ollut tunnistanut...
Benin iloisuudesta päätellellen Ophelialle kasvoi epäilys miksi Henry oli tyrmiin tullut. Ophelia ei tosin osannut liittää näitä kahta yhteen mitenkään, ei ainakaan vielä.
"Mitä asiaa teidän korkeudelellanne tänne tyrmiin on?" Ophelia kysyi koska halusi tietää, hän ei hahmottanut vielä tilannetta mutta Henrystä harvemmin koitui heille mitään hyvää.

//Okei x'D//
Seuraava

Paluu Vankityrmä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia