Synninpäästö part2


Tyrmät ovat paikka, jonne kukaan ei halua joutua. Aikojen saatossa tyrmää on laajennettu syvemmälle maan alle, mistä johtuen tyrmistä löytyy erilaisia sellejä. Maan tasalla sijaitsevat sellit ovat valoisampia, mitä maan alla sijaitsevat loogisesti. Maan pinnalla sijaitsevien sellien ovet ovat suurimmaksi osaksi puisia, joiden yläreunassa on pieni, kalteroitu ikkuna, josta vartijat voivat tarkistaa vankien tilan. Alemmissa kerroksissa sellien ovet ovat suurimmaksi osaksi suuria kalteriovia. Kalterit ovat vankkaa, kestävää terästä, eivätkä helpolla mene rikki. Sellien seinät ovat kiviset ja selleistä löytyy yleensä yksi penkki ja pahnoja.
Jotkut selleistä ovat varustettu niin, ettei magiaa osaavat vangit pääse karkaamaan niistä. Vaikka ihmisillä magian tuntemus on huonompi mitä haltioilla, on muutama maagi onnistunut langettamaan lumouksen tiettyjen sellien ylle, jolloin sellistä ei pääse kävelemään seinien läpi tai katoamaan taikojen avulla. Oli kyseessä sitten maaginen olento tai magiaa omaava henkilö.

Jokaisesta kerroksesta löytyy taukotilat vartijoille, jossa miehet voivat syödä, levätä, vaihtaa kuulumisia ja jopa nukkua. Jokaisesta taukotilasta löytyy aina vähintään kolme vartijaa, tiloja ei koskaan jätetä tyhjäksi, kuten ei myöskään yhtäkään tyrmän kerrosta. Vartiointi on tarkkaa, eikä vangeille anneta etuuksia.
Tyrmät sisältävät myös kidutushuoneita, joissa kuulustellaan enemmän tai vähemmän viattomia vankeja, mitä kyseenalaisimmin menetelmin. Kuulustelijat ovat varautuneet kera kaikenlaisten välineiden, jotta kuulusteltava saataisiin murtumaan ennemmin tai myöhemmin

Valvoja: Crimson

Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1866

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Tammi 16, 2008 11:05

Synninpäästö part2

//Ropetus ottaa paikkansa käytävillä seikkailun jälkeen//

Ophelia

Myöhäisestä valvomisestaan huolimatta, Ophelia oli herännyt tänään aikaisin tuntematta itseään kuitenkaan väsyneeksi! Aurinko paistoi täydeltä taivaalta kun Ophelia viikkasi valkoista juhlamekkoaan siistiksi nyytiksi ja laittoi sen laatikkoon säilöön. Eilen oli ehtinyt tapahtua todella paljon kaikkea, mutta ainoa asia joka todella merkitsi oli se että Black ja Lily olivat saaneet vihdoinkin toisensa. Ophelian harjattua hiuksensa ja puettua päällensä normaalin arki-asunsa, tämä hoiti joka aamuisen aamurukoilunsa ilman häiriöitä ja pisti pari suitsukettakin palamaan ennenkuin söi jotain pientä sillä aamulla häntä ei pahemmin osannut nälättää.
Sitten Ophelia nouti pienen valkoisen liinan, asetti sinne pari leipää ja solmi liinan päät yhteen, tehden siitä pienen nyytin jota olisi helppo kantaa käsissä.

Ophelia ei tiennyt saiko vangeille antaa mitään mutta varautui kuitenkin ottamaan pari leipää mukaansa, hän halusi tavata Ratchetin vielä kun pystyi ja halusi varmistaa että tämä oli kunnossa eilisen takia.
Ophelia laittoi valkoisen hattunsa vielä päähänsä ja astui ulos raikkaaseen ulkoilmaan. Pihamaalla oli ihmisiä yllättävän vähän näin aamusella joten Ophelia sai kävellä rauhassa ilman ihmisten hälinää ympärillään koko matkan kohti linnaa.
Ophelia hyräili itsekseen ja ihmetteli itsekin pirteyttään, samalla kun katseli taivaalle muodotaen mielessään kuvioita erillään leijailevista pilvistä.

Saavuttuaan linnaan Opheliallekin selvisi minne kaikki ihmiset olivat pihamaalta kadonneet. Siivoukset jatkuivat näin aamulla, palvelijat irrottivat verhoja pitkien tikapuiden varassa, yrittäen vaihtaa niitä toisiin ja kattauksiakin oltiin vasta siivoamassa pois paikoiltaan. Kaikki olivat työn tohinassa mutta yrittivät selvästi edetä rauhallisesti ja hiljaa sillä kuningas nukkui yhä sikeitä ja tuskin olisi mielissään mölystä niin aikaisin aamulla ja vieläpä krapulassa.
Opheliakin yritti pysyä myöskin mahdollisimman huomaamattomana edetessään kohti käytävää jossa kivinen kierreportaikko sijaitsi joka taas johtasi tyrmiin.
Ophelia laskeutui kiviportaita alas, jättäen valon taaksensa ja astui pimeyteen joka selleissä aina valtasikin.

Vartija nukkui... Ophelia ei siis voinut kysyä tältä leivistä, joten päätti edetä yhä syvemmälle tyrmiin. Ratchetin selli oli yksi viimeisimmistä, Benin sellin vieressä mutta tätä miestä Ophelia ei pahemmin halunnut enää edes puhutella.
"Ratchet..?" Ophelia kuiski kaltereiden välistä, samalla kun avasi valkoisen nyyttinsä ja asetti sen avonaisena viereensä ja istahti lattialle odottamaan että Ratcheti ilmestyisi jostain pimennosta.

//HAHA X'DD Pitää perustaa yhtiö.//
Avatar

Monarkki

Viestit: 13816

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Tammi 16, 2008 11:32

Lily, Black

Lily oli herännyt siihen kun hovineiti oli tullut hänen huoneeseensa ja kiljaissut nähdessään Blackin Lilyn vieressä. Tosin nyt tätä näkyä ei tarvinnut selitellä, olivathan he naimisissa. Black veti sikeitä kun Lily työnsi tämän pois tieltään ja nousi ylös.
Blackillä oli pää kipeänä ja häntä väsytti yhä, johtunee eilisestä juomisesta ja valvomisesta.
Lily hyppäsi pois sängystä ja kävi pukemassa. Hetken aikaa hän selvitteli ajatuksiaan, kun oli saanut kasvonsa pestyä.
"Löysittekö te Anen?" Lily huusi Blackille peseytymis huoneesta.
"mm..." Black murisi kasvo tyynyissä nostaen kättään sen verran, että pystyi näyttämään pystyssä olevaa peukaloaan Lilylle.
Black tuli ovelle ja katsoi laiskasti makaavaa Blackiä nostaen kulmiaan hieman. Hän käveli nopeasti sängylle, hyppäsi Blackin päälle ja halasi tätä. Black vain murisi ja nurisi tyynyynsä eikä tehnyt elettäkään noustakseen ylös.
"Menen etsimään Opheliaa." Lily sanoi hypätessään ovelle ja ennen kuin Black edes kerkesi kohottaa päätään, tämä oli poissa.
Black käänsi kasvonsa kohti ovea, katsoi hetken aikaa sinne ja iski sitten kasvonsa takaisin tyynyyn.

Lily laskeutui rappuset alas ja käveli juhlasalia kohti, kääntyi ulko-ovelle, mutta näki samassa vilauksen Ophelian selästä, joka meni vankityrmien suuntaan. Lily jarrutti äkillisesti ja lähti vankityrmille päin, miettien mitä Ophelia sielä tekisi.
Lily laskeutui rappuset ja jäi kulman taakse katsomaan kun Ophelia meni käytävää pitkin ja pysähtyi yhden sellin luo huhuillen Ratchetiä.. sitä samaa henkilöä jolle tämä eilen oli puhunut. Lily otti hitaita askelia kohti Opheliaa, sanomatta mitään ja katseli varovasti selliin.
"Papitar Ophelia" Ratchet sanoi käheällä äänellä sellistä ja pörrötti toisella kädellä sotkuisia hiuksiaan.
"Mitä työ täällä teette?" Ratchet kysyi varovasti ja vilkaisi Lilyn suuntaan.
"Et tullut yksin?" Ratchet lisäsi nojautuen kaltereihin, katsoen yhä Lilyyn varovasti.

// kyllä :'D //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1866

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Tammi 16, 2008 11:56

Ophelia

Ophelia ei ollut huomannut ollenkaan häntä seurannutta Lilyä, vasta silloin kun Ratchet huomautti ettei tämä tullut yksin, Ophelia kohotti katseensa oikealle ja näki tämän.
"Lily? Mitä sinä täällä teet?" Ophelia kysyi ja nousi seisomaan äkisti ja ihmetteli ettei ollut huomannut tätä aikaisemmin.
Tosin kukaan heistä ei vielä tiennyt mitä Ophelia paikalla teki joten tämä katseli vähän aikaa vaivaantuneena ympärilleen ennenkuin sanoi mitään.
"Me muuten löysimme Anemonen, hän oli eksynyt käytäville kuten epäilimmekin." Ophelia sanoi lopulta ja vilkaisi Ratchetiin.
"Ei hätää, Lily on mukava." Ophelia vakuutti leveä hymy huulillaan, sillä tämä peikko vaikutti hieman pelokkaalta kuninkaallisia kohtaan ja kumartui leipien luokse ja ojensi niistä yhden Ratchetille.
"Toin ruokaa siltä varalta että sinulla olisi nälkä" Ophelia sanoi ojennellen vaaleaa ja leikkaamatonta pientä leipää tälle ja odotti että tämä ottaisi sen vastaan ja istahti takaisin lattian kuivalle kohdalle ja vilkaisi Lilyyn ja viittoi että tämä pysyisi hetken aikaa vaiti.

Jos totta puhuttiin, Ophelia ei ollut tullut Ratchetia tapaamaan pelkästään ruokkiakseen tämän ja ei pelkästään säälistä jota tätä kohtaan tunsi. Ophelia halusi tietää Aranista, tämän suunnitelmista ihmisten varalle ja oletti että Ratchet tietäisi jotain asiasta. Ratchet oli ensimmäinen taruolento johon Ophelia oli saanut positiiviset välit aikaiseksi ja toivoi että tämä suostuisi tälle asiasta puhumaan vaikka tämä olikin jo tehnyt selväksi ettei ollut sen enempää Aranin puolella kuin ihmistenkään, sellainen rauhan kyyhky kuten tämä oli aikaisemmin sanonutkin.

"Tuota..." Ophelia aloitti vaivaantuneesti ja mietti että oliko tämä paras tapa hankkia tietoa, ei ollut edes varmaa että peikko tietäisi mitään mutta tämä oli ainoa oljenkorsi mikä heiltä löytyi.
"Sanoit aikaisemmin että Aran olisi värvännyt sinut armeijaansa? Kertoiko... Tai mainitsiko hän mitään suunnitemistaan?" Ophelia sai kysytyksi ja jäi odottamaan paljon vakavampi ilme kasvoillansa kuin hetki sitten.

//X'DDD//
Avatar

Monarkki

Viestit: 13816

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Tammi 17, 2008 12:19

Lily

"samaa voisi kysyä sinulta.." Lily huomautti Ophelian kysymykseen tullessaan lähemmäksi.
Lily hymyili lempeästi Ratchetille ja tämä sai ysätvällisen kuvan prinsessasta, vaikka ei hänestä koskaan mitään pahaa kuvaa ollut edes ajatellut.
"kuulin.. tai no kuulin ja kuulin, siitä Blackiltä, Anemone nukkuu varmaan vielä" Lily sanoi siirtäen katseensa Opheliaan.
Ratchetin ilme kirkastui entisestään, kun Ophelia ojensi tälle leipää. Siitä oli jo pitkä aika kun hän oli saanut kunnon ruokaa.
"voe kiitos teille, ei siun ois tarvinnu" Ratchet sanoi ja otti leivän ilomielin vastaan.
Sitten hän alkoi syömään sitä. Lily pysyi hiljaa kun Ophelia kehotti, tosin ei hänellä ollutkaan mitään sanottavaa. Sitten, kun Ratchet niminen peikko oli saanut leipänsä syötyä, Ophelia mainitsi nimen jota Lily ei olisi halunnut kuullakkaan. Ophelia alkoi kyselemään Ratchetiltä Aranin suunnitelmista, Lily ei olisi halunnut puhua Aranista, mutta tämä aihe sai hänet kuuntelemaan yhä tarkemmin.
"Ei sillä mitään suunnitelmia oo tai ollu.. ei se ainakaa kertonu. Mut mie epäilen et se kerää armeijaa vaan varmuuden vuoks. Kyl hän työkin armeijaa kokootte niin miks eivät he" Ratchet sanoi istuessaan lattialla.
Ratchet oli suloinen peikoksi, Lily oli saanut peikoista kammottavamman kuvan, mutta tämä pieni, tukevahko, isonenäinen ja pörrö tukkainen peikko kumosi kaikki ennakkoluulot.
"nii juu" Ratchet sanoi ja vilkaisi Lilyä "Onnee vaa, sie oot kuulemma menny naimisiin. Mies lie se saat.. se pitkä hujoppi" Ratchet sanoi meinaten sanoa Blackiä jälleen saatanan kätyriksi.
"heh.. kiitos" Lily sanoi hymyillen.
"Kuis se armeja asia siua nii kiinnostaa?" Ratchet kysyi kääntäen katseensa taas Opheliaan.

// tuottais aika paljon.. si siinä ois mukana raamattu ja sen vois ohjelmoida lukemaan rukouksia :-------------D //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1866

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Tammi 17, 2008 1:10

Ophelia

"Tuota kun..!" Ophelia aloitti hätäisesti mutta meni lukkoon ja alkoi itsekin miettimään miksi se häntä niin kiinnosti ja käänsi päänsä hetkeksi aikaa sivulle kokoamaan ajatuksiaan.'Niin.. Miksi?'
"En tiedä..." Ophelia sanoi hetken mietittyään ja hinasi katseensa takaisin Ratchetiin.
"Ajattelin vain että jos olisit tiennyt niin meillä olisi ehkä aikaa varautua tulevaan... Kukaan ei oikein tiedä mitä nurkan takana odottaa ja siksi kannattaa olla aina varuillaan hyökkäysten varalta, eikö niin?" Tämän paremmin Ophelia ei osannut vastata, kaikki oli vain varautumista tuleviasuuteen, ei siihen sen kummepia selityksiä tarvittu.
Ratchet ei siis tiennyt mitään, ei mitään uutta eikä mitään mikä täydentäisi heidän epäilyksiään Henryn suhteen joista Ophelia näki paremmaksi pysyä vaiti.

Ophelia keskittyi rauhalliseen elämään vaikka muualla sodittiinkin, hänen maailmansa oli pieni joka rajoittui hänen läheisiinsä ja muualle lähi ympäristöönsä. Hän ei osannut ulkomaalaisia kieliä saatika ymmärtänyt karttojen tai taikojen päälle joissa Black taas osottautui olemaan hyvä. Ophelia ei pitänyt väkivallasta saatika sanaharkoista joihin Ophelia oli joutunut itsekin jopa osallistumaan, esimerkiksi nyt vaikka Aranin kanssa ja jopa Blackinkin. Hän vihasi haltijoita, kuolemaa että ukkostakin, eikä suurimmasta osasta taruolennoistakaan pahemmin pitänyt tämän ennakkoluulojen takia jotka olivat pikku hiljaa kylläkin heltymässä, liekö kiitos Ratchetin, Bladerin taikka kauniiden yksisarvisten joista Anemonekin niin piti.

"Tätä parempaa syytä minulla ei ollut..." Ophelia selitteli aikaisempaa syyksi miksi oli selleille tullut, samalla kun nousi jälleen ylös ja siisti hieman hamettaan johon oli tarttunut hieman likaa, joka tosin lähti pöllyttämällä helposti pois ja katsahti Lilyyn.
Hänen olisi tehnyt mieli kysyä tältä kuninkaasta, joka tuskin tulisi heräämään kun vasta myöhään iltapäivällä ja siitä mitä tulisi seuraavaksi tapahtumaan, sillä esimerkiksi Benille ei näyttänyt kunnian kukko laulavan, Henrynkin tämän petettyä.

Ophelia seisoi hetken toimeettomana paikallaan kunnes kääntyi ja nappasi toisen tuomansa leivän valkoisen liinan päältä ja pysähtyi seuraavalle sellille missä muisti Benin olevan.
"Suuri suiseksi mieheksi olet ihmeen hiljainen." Ophelia sanoi hetken epäröityään rauhalliseen äänensävyyn ja viittasi lausahduksellaan lähinnä sitä kuinka Ben oli puheillansa saanut menneisyydessä aikaan useampiakin sotkuja aikaiseksi.
Ophelian olisi ehkä pitänyt huomioita Lilyäkin vähän enemmän tämän läsnäollessa, mutta ei ollut todellakaan odottanut tämän tulemista tyrmille hänen perässään...

//"Ja vasemmalta löytyy itse syntipesäkkeet (ilotalot) KIROTUJJA OLKOOT HELVETTIIN!!! *krhm* Ja oikealla vanhan kirkon rauniot jonka historia onkin hyvin mielenkiintoinen, plaa plaa plaa..."//
Avatar

Monarkki

Viestit: 13816

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Tammi 17, 2008 7:40

Lily

Lily olisi selittänyt saman mitä Ophelia, ei hän tietänyt edes miksi aihe kiinnosti. Eihän naisten aisa olisi edes miettiä tälläisiä asioita, naisen paikka oli kotona lasten kanssa taikka sairastuvalla hoitamassa sairaita.
Ratcher nyökkäili kun Ophelia selitti omaa kiinnostustaan aiheeseen, hän ymmärsi täysin miksi aihe kiinnosti, mutta kysyi kumminkin.
"nee, antee vaan olla, kyllähän kysyä saa" Ratchet sanoi ennen kuin Ophelia nousi ja mein Benin sellin luo.

Lilylle tuli pala kurkkuun kun hän kuuli Ophelian puhuvan Benille, miehelle joka juuri eilen oli tappanut hänen lapsensa, tosin ei tietämättään, mutta silti! Lily ei koskaan kuvitellut antavansa anteeksi sitä, ei vaikka Ben olisi tuonut lapsen takaisin.
Ben makasi sellin penkillä, kasvot kohti seinää. Hän ei ollut nukkunut yöllä ollenkaan, eikä Henryn lähtemisen jälkeen ollut kuunnellut mitään vaikka vartijatkin hänelle olivat puhuneet. Nyt hän havahtui Ophelian ääneen ja nousi penkille istumaa, katsoen tätä naama peruslukemilla.
Vaikka hän oli ollutkin vain vähän aikaa, hänen kasvonsa olivat jo likaiset ja puvussa näkyi likaa.
Ben ei sanonut mitään. Hän vain katsoi Ophelia.. mitä hänen edes olisi pitänyt sanoa? Hetken aikaa Opheliaa katsottuaan, hän siirsi katseensa henkilöön jonka huomasi Ophelian takana, Lilyyn. Benin silmät laajenivat ja hän painoi kasvonsa käsiinsä. Hän häpesi tekoaan eikä pystynyt katsomaan Lilyä, varsinkaan kasvoihin.
Lily katsoi Beniä vakava ilme kasvoillaan, aivan hiljaa ja rauhallisesti. Ratchet oli kuullut eilen mitä oli tapahtunut ja hän seurasi tilannetta mielenkiinnolla, surren prinsessan puolesta asiaa.

"Ben.." Lily aloitti lopulta kävellessään Benin sellin kaltereiden lähelle ja otti niistä kiinni.
Ben laski kätensä, mutta katsoi tiukasti lattiaan eikä edes aikonut nostaa katsettaan.
"Se mitä teit, on anteeksiantamatonta enkä aijo kaunistella asiaa yhtään" Lily sanoi lempeään sävyyn, mikä sai Benin hämilleen, hän nosti katsettaan hieman.
"Mitä te minusta vielä haluatte?" Ben puhui lopulta.
Lily oli perääntyä kaltereista kun kuuli Benin äänen, se oli muuttunut lähes täysin. Ennen ääni oli ollut jäykähkö, raikas ja täsmällinen, nyt se oli kuiva, rahiseva ja raskas. Ben ei ollut juonut mitään ja sellin olot tekivät temppujaan.
Ben katsahti kysyvästi Opheliaan, tähän hän uskalsi katsoa pidempäänkin, tämän lasta hän ei sentään ollut tappanut.

// just nii :'D sun äänellä kaikki puheet siihen si >8D mä voin kuvitella sen jo //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1866

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Tammi 17, 2008 4:53

Ophelia

Ophelian silmät laajenivat nähdessään Benin joka näytti siltä että tämä olisi ollut kaltereiden takana kauemminkin kuin vain yhden yön mutta vakavoitui pian katsellen tätä mietteissään.
Ennenkuin Ophelia ehti jatkamaan, Lily tuli hänen vierelleen ja kykeni puhumaan Benille täysin tyynesti, aivan toista luokkaa mitä Black joka oli hypännyt tämän kurkkuun... Tosin ei Ophelia Lilyltä mitään raivokohtaustakaan odottanut mutta tämän rauhallisuus oli ihailtavaa siihen nähden kuinka vakava asia oli.
Benin ääni oli käheä, sellien kosteus ja ankeus olivat ehtineet vaikuttamaan tähän yhdessä yössä, mikä sai taas Lilyn perääntymään kaltereiden luota mutta Ophelia jäi vielä siihen, hän uskoi että hänellä olisi Benillekkin asiaa.

"Ben, pelkäätkö sinä kuolemaa?" Ophelia sanoi katsoen tätä jäykästi. Benillä olisi kaikki syy pelätä, tällä oli suuret synnit niskoillaan joita Lily ei tulisi anteeksi tälle antamaan vaikka tämä selvästi tekoaan katuikin.
Ophelia ei pelännyt kuolemaa, mutta hän ei halunnut kuolla saatika nähdä kuolemaa, siksi hän oli ne haltijatkin parantanut etteivät nämä kuolisi hänen silmiensä alla. Ophelia ei tiennyt nyt itsekään mitä teki mutta jokin tunne pakotti hänet siihen.
Henry tuskin oli Benille mitään haltijoista kertonut joten tämä ei ollut aiheena.
"Prinssihän sinut pestasi siihen hommaan, eikö niin?" Ophelia vaihtoi nopeasti aihetta ennenkuin Ben kykeni vastaamaan edes ensimmäiseen kysymykseen.
"Ja sinä tottelit käskyä ja teit virheen, eikö niin?" Ophelia jatkoi kyselyään tiuhaan tahtiin ja käännähti lopulta Lilyyn.
"Eikö se oli Henryn vika että näin kävi!? Ben ei olisi tehnyt virhettä ellei Henry olisi pestannut häntä myrkyttämään Blackin! Isäsihän jo tietää! Me voimme ihan hyvin ilmi antaa hänet?!"

Ophelia puolusti Beniä kaiken sen jälkeen mitä oli tapahtunut muttei osannut tuomita miestä mihinkään muuhun kuin tyhmyyteen, ottaen esimerkiksi oman arvovaltansa ylittämiseen ajatellen kuinka tämä oli onnistunut passittamaan Ophelian ja Blackin selleihin, syyttäen näitä melkein itse saatanan kätyreiksi ja noituuten. Ja kyllä, Benin tyhmyydellä oli kallis hinta mutta Ophelia kanavoitsi sen nyt henryn niskoille. Ilman Henryä tätä ei olisi tapahtunut, Lily ei olisi kärsinyt ja menettänyt lastaan eikä Ben nyt istuisi sellissään petettynä että pettyneenä.
Tosin Ophelia ei tiennyt yhtään miten Lily asian näki ja siksi pitikin puolustustaan hieman uhka rohkeana. Lily saattoi nähdä Benin murhaajana ennemminkuin kunniaa tavoittelevana hölmönä, Black oli ainakin antanut sellaisen kuvan itsestään...

//No just! Musta sellaseen rääkynää ois x']//
Avatar

Monarkki

Viestit: 13816

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Tammi 17, 2008 5:21

Lily

Ben toljotti Opheliaa hiljaa eikä kerennyt edes vastaamaan mitään kun tämä lateli kysymyksi kuin omenoita puusta. Lily katsoi Opheliaan kun tämä alkoi kyselemään häneltä Henrystä ja tämän suunnitelmien ilmiantamisesta.
"Tuota..." Lily aloitti hieman vaisusti kootessaan ajatuksiaan.
"Onhan se tietysti Henryn syy, mutta luuletko että isä uskoisi jos menisimme väittämään hänelle tuollaista? Vaikka hänen ja Henryn välit ovatkin viileät, en usko että isäni sentään uskoisi Henryn tekevän tuollaista... eikä Henryä vastaan ole mitään todisteita häntä vastaan, vain Benin sana ja se mitä me te kuulitte.. eikä Benin sana paina mitään Henryn sanan rinnalla" Lily selitti hieroen toisen käden peukalolla toisen kätensä kämmenpohjaa.
"Lisäksi.. Ben joutuisi hirteen joka tapauksessa, ilman Henryä tai Henryn kanssa, siitä Black pitäisi huolen.. ja kuningas" Lily lopetti puhumisen ja vilkaisi Beniä joka katseli heitä hiljaa ja rauhallisesti.

Ben oli miettinyt tuonkin läpi ja oli tullut samaan tulokseen, mitä Lily nyt kertoi. Ainoa miten hän saattaisi säästyä silmukalta oli elinkautinen vankeus. Tosin siihenkin mahdollisuudet olivat olemattoman pienet. Ratchet oli kuunnellut hiljaa omassa sellissään. Hän ei halunnut että Henry olisi tapettu, vaikka tämä olikin kaiken takana, mutta Henry oli ainoa hovissa joka piti taruolentojen puolta.

Ben nousi ylös huokaisten ja käveli kaltereiden luo ottaen niistä kiinni.
"Minä en mitään enää voi, kun Henry herra käänsi selkänsä jo, joten tulen kuolemaan" Ben selitti katsoen alas Opheliaan.
Lily ei sanonut mitään, hän vain katsoi Beniä joka tuijotti Opheliaa. Lilyn teki pahaa ajatella että juuri tuo mies oli ollut osallisena lapsen kuolemaan, hänen olisi tehnyt mieli huutaa Benille, mutta jokin hänessä sääli Beniä. Ben oli vain totellut Henryä, Henry oli se jolle piti huutaa... Henrystä puheenollen, Lily saattoi vain arvailla missä tämä nyt meni.

// ei sustakaan tiiä x3 //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1866

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Tammi 17, 2008 6:25

Ophelia

Ophelia kuunteli hiljaa Lilyä eikä keksinyt enää mitään mitä sanoisi. Totta se oli, eivät he vain voineet marssia kuninkaan luo ja syyttää Henryä kaikesta joka kuitenkin asian tulisi kieltämään. Heillä ei ollut todisteita Henryn tunnustuksesta eivätkä voineet perustella Henryn syyllisyyttä kuten Ophelia oli kykenyt perustelemaan Benin syyllisyyden. Ophelia oli ollut liian naiivi ja näytti jo siltä että peli oli pelattu Benin suhteen, tämä joutuisi hirteen joka tapauksessa vaikka he saisivatkin Henryn osalliseksi kaikkeen tähän.

Ei väliä kuinka Ophelia yritti miettiä asiaa yhä uudestaan ja uudestaan, hän päätyi aina samaan tulokseen.
"Joten... Emme voi asialle enää mitään?" Ophelia sanoi lopulta eikä pitänyt ajatuksesta ollenkaan.
"Me vain luovutamme?" Ophelia sanoi synkästi eikä katsonutkaan Beniin jonka tuijotuksen Ophelia saattoi tuntea niskassaan.
Ophelia alkoi kaivamaan taskuaan ja otti sieltä esiin veitsen jonka oli sellin lattialta eilen itselleen noukkinut, se oli se sama veitsi jolla Ben oli Opheliaa uhannut, mikä oli taas vain yksi niistä tyhmistä teoista mitä tämä oli tehnyt, sillä Black oli tuolloin aivan sellin toisella puolella ja oli saanut väännettyä veitsen tämän kädestä pois helposti.

"Sinä aiot vain odottaa täällä kunnes sinut tullaan ja viedään hirttopuulle!?" Ophelia korotti ääntään.
"Vaikka oikea syyllinen hyppii metsissä vapaana tekemään lisää tuhoja?" Ophelia tiesi ettei Ben asialle mitään voinut mutta oli siitä huolimatta vihainen ja puhui Henrystä kuin sudesta jota tämä Ophelian silmissä olikin. Ophelia ei edes odottanut että kumpikaan heistä vastaisi mitään, sen verran mahdottomia Ophelia oli sanellut.
"...Tässä." Ophelia oli ollut hiljaa ja lopulta ojensi veistä Beniä kohti, se oli hänen, ei Ophelian ja nyt Ophelia näki parhaaksi palauttaa se vielä kun pystyi.

//.____O//
Avatar

Monarkki

Viestit: 13816

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Tammi 17, 2008 6:54

Black, Lily

"mitä muutakaan voisin tehdä?" Ben sanoi Ophelialle ottaessaan vastaan puukkonsa.
Lily ihmetteli mitä Benin puukko teki Ophelialla, mutta ei välttämättä halunnut edes tietää. Tunnelma oli apea ja synkkä, Ben pisti puukkonsa takaisin taskuun ja katsoi taas Opheliaan.
"Mieluummin kuolen kuin pakenen, se on helpointa" Ben sanoi hieman pelokkaalla äänellä.
Pelkkä ajatuskin kuolemasta sai hänet surulliseksi ja pelokkaaksi. Äkkiä tunnelma muuttui synkästä yllättyneeksi.

"Ah, kuinka vihaankaan luovuttajia" Blackin ääni kantautui käytävän toisesta päästä.
Nyt kun tarkkaan katsoi, saattoi nähdä Blackin nojaamassa seinään ja pyörittelevän käsissään amulettia. Ben kavahti Blackin ääntä, syystäkin. Olisihan tämä halunnut nähdä Benin hirttoköydessä vaikka heti! Lily katsoi olkansa yli Blackiä joka käveli heidän luokseen, pysähtyen hänene taakseen.
"Black mitä sinä täällä teet?" Lily kysyi Blackiltä joka tuli hänen taakseen.
Black vain vilkaisi Lilyä ja käveli hänen ohitsen, aivan Benin sellin eteen, koskematta kumminkaan kaltereihin.
"Luulisi että sinä osaisit kehitellä suunnitelman" Black sanoi ja Ben nosti kulmiaan.
Black huokaisi ja alkoi pyöritellä amulettia ympäri, pitäen tämän ketjusta kiinni. Koru piti pientä suhinaa pyöriessään ympäri Blackin edessä. Black katsoi Beniä suoraan silmiin, naama peruslukemilla.
"Sinähän olit vain haltijoiden lumouksen alaisena" Black sanoi lopulta ja Benin ilme muuttui entistä kysyvämmäksi.
"Niinhän se oli, kävit ennen juhlia kylillä, sinut kaapattiin ja haltijat lumosivat sinut, käskivät myrkyttää minut. Aran oli yhä sappeentunut häviöstään ja halusi minut pois päiviltä, keinolla millä hyvänsä" Black selitti, mainitsematta mitään siitä että Aran halusi hänet pois päiviltä saadakseen Lilyn.

"mu.. mutta sinähän halusit minut hirteen?" Ben kysyi lopulta siirtäen katseensa pyörivästä amuletista Blackin kasvoihin.
"Niin halusin.. ja haluan yhä" Black sanoi ja sai Benin hämilleen.
Lily oli yhtä pihalla mitä Ben, mitä Black nyt puuhasi?! Ensin hän halusi tämän pois päiviltä ja nyt tämä lateli tälle pelastus valetta pyytämättä.
"mutta.." Black jatkoi " Vaikka kuinka haluaisinkin nähdä sinut hirressä, se ei tuntuisi oikealta koska hirressä roikkuisi väärä mies" Black sanoi ja lopetti amuletin pyörittelyn.
Ben ei tiennyt mitä sanoa. Tämä mies joka halusi hänet pois päiviltä auttoi häntä nyt.
"Tuolla valheella vältyt ainakin hirsipuulta, mutta et välttämättä vankeudelta" Black huomautti "Muistatko sen vielä?".
"ky.. kyllä" Ben sanoi ja painoi mieleensä tarinan jonka Black oli juuri sepittänyt.
"Black mitä sinä nyt?" Lily kysyi asuten lähemmäksi.
"Vihaan luovuttajia. " Black sanoi olkansa yli Lilylle ja vilkaisi ohimennen Opheliaa.
Ratchet oli kuunnellut tarkkaan näiden suunnitelman, kuinka hovimestari pääsisi välttämään hirsipuun. Hänenkin pienet aivot alkoivat raksuttamaan ja miettimään pakosuunnitelmaa, hänkään ei halunnut olla luovuttaja.

// ò~ó //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1866

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Tammi 17, 2008 7:56

Ophelia

Ophelia laski kätensä sivulle Benin otettua puukkonsa vastaan ja jäi katsomaan tätä silmiin kun tämä taas puhui.
Se on... helpointa?! Ophelia toisti mielessään mikä sai tämän sapen kiehumaan, tämä siis mielummin kuoli? Ophelia tarttui kaltereista kiinni mutta ennenkuin ehti avaamaan suutan, tämä kuuli Blackin äänen jostain käytävän varjoista joka katkaisi Ophelian ajatukset kokonaan... Olivatko he nyt kaikki täällä?!
Ophelia irrottautui kaltereista ja näkikin Blackin nojaamassa seinää vasten, pysytellen varjoissa ettei tätä kunnolla nähnyt. Black oli nyt levännyt ja oli varmaan siksi pystynyt paikantamaan heidän olin paikkansa niin helposti, Ophelia ei olisi halunnut edes Lilyä paikalle... Ophelia saattoi vain toivoa, ettei Black ollut tullut hoitamaan Beniä päiviltä sillä näillä kahdella oli ollut sen verran kova kahakka eilen, että nyt Blackin näkeminen sai Ophelian hieman hermostuneeksi.

Lily kysyi mitä Black täällä teki ja senkin Ophelia halusi tietää, mutta tämä ei vastannut vaan marssi Benin sellin eteen, Ophelian väistyessä sivummalle ja jäi katsomaan mitä Black oikein puuhasi.
Suunnitelman..? Mitä Black tällä tarkoitti? Ophelia oli pihalla kuin lumiukko, mitä tämä oikein Beniltä halusi?
Ophelia päätti pysyä hiljaa ja katseli hermostuksissaan mitä tuleman pitää. Black pyöritteli käsissään jotain outoa amulettia josta lähti outoa surinaa ja sanoi että Ben olisi ollut vain lumouksen alaisena tämän yrittäessä myrkyttää Blackia?!
Opheliankin ilme muuttui kysyvästä hämmästyneemmäksi, kunnes Black alkoi selittämään mitä Benille olisi tapahtunut ennen kuin juhlat olivat alkaneet. Silloin Opheliallekkin alkoi asia pikku hiljaa valaistua, kekseikö Black Benille hätä valetta jotta tämä selviytyisi? Miksi tämä niin tekisi, hänhän vihasi miestä!

Ben osottautui yhtä pihalla olevaksi kuin Opheliakin eikä Black ensimmäisellä vastauksella heitä paljoa auttanut, tämä lateli tälle ohjeita miten välttää hirttoköysi vaikka halusikin tämän siihen.
Ophelia oli hiljaa, seisoi sivummalla ja havahtui kun Blackin käsissä oleva amuletti lakkasi pyörimästä ja kohotti nyt katseensa tähän, tietämättä yhtään mitä hänen tulisi ajatella.
Ben oli painanut mieleensä Blackin sepittämän tarinan ja aikoi mitä ilmeisemmin käyttää sitä pelastuakseen. Lily kysyi jälleen mitä Black oikein puuhasi ja Black vastasi yksinkertaisesti sillä että vihasi luovuttajia...

Tuon Ophelia oli kuullut ennenkin, silloin kerran kun he olivat joutuneet tyrmään, Black oli sanonut että vihasi luovuttajia ja oli kutsunut Opheliaa sellaiseksi tämän puolustaessaan omaa uskoaan, mutta ennen kuin oli käynyt mitään sen vakavampaa, Black oli saanut heidät ulos jättäen suuren aukon sellin ulkoseinään.

Ophelia astui askeleen lähemmäksi Blackia, yhä hämmillään oleva ilme kasvoillaan. Eilen tämä oli vielä kironnut että tappaisi Benin vaikka omin käsin ja nyt tämä oli mitä ilmeisemmin pelastanut tämän. Hetken ajan kuluttua Ophelia kasvoille levisi iloinen ja leveä hymy tämän tuijottaessa suoraan Blackiin, sanomatta kuitenkaan mitään. Hän oli vain sydänjuuriaan myöten onnellinen että tämä oli tehnyt jotain Benin hyväksi, vaikkei miehestä pitänytkään ja siitä aiheutuva iloisuus loisti Ophelian silmistä.
"WAAAAAAAAI!!~<3" Ophelia huudahti lopulta ja halasi Blackia ennenkuin tämä ehtisi mitään edes reagoimaan ja alkoi nauramaan iloisesti.

//SILENCE! I KILL YOU! Ò_Ó//
Avatar

Monarkki

Viestit: 13816

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Tammi 17, 2008 8:46

Black, Lily

Black vilkaisi Opheliaa uudestaan ennen kuin tämä syöksyi halaamaan tätä. Black pyöritteli silmiään kun Ophelia naureskeli itsekseen, häntä ei pahemmin naurattanut.
Lily hymyili itsekseen katsellessaan näitä kahta, hän ei uskonut että Black olisi kyennyt auttamaan Beniä tämän tekojen jälkeen.
"no niin, riittää jo" Black sanoi ja työnsi Ophelian irti itsestään ja vilkaisi Lilyä joka oli melkein nauramaisillaan.
Sitten vartijoiden huoneesta ilmestyi kaksi vartijaa, jotka kumarsivat Lilyn nähdessään ja kyselivät näiltä, mitä he täällä tekivät.
"tuota.. ei oikeastaan mitään" Lily sanoi vartijoille jotka vilkaisivat Opheliaa ja Blackiä.
Nämä kaksi olivat juuri ne, jotka olivat aikoinaan saaneen Blackiltä selkään tullessaan liian lähelle Opheliaa. Black ei yhtään ihmetellyt vaikka nuo olisivat hakanneet hänet samantien.

"Herran Ben haluaa jutella kuninkaan kanssa, ennen lopullista tuomiota" Lily sanoi vartijoille vilkaisten Beniin.
Vartijat miettivät hetken, mutta suostuivat, eihän se ollut kiellettyä mikäli kuningas suostuisi ottamaan Benin vastaan. Tosin tuo meinasi sitä, että tuomion langettaminen siirtyisi päivemmälle, kuningas todenäköisesti nukkui vielä sikeästi, taikka oli krapulassa.
Ben alkoi yhä enemmän ja enemmän uskoa siihen, että välttyisi hirsipuulta. Se oli varma, ettei hän enää koskaan luottaisi prinssiin, sen hän oli vannonut itselleen yön aikana.
Vartijat pistivät sanaa eteenpäin, juoksu poika lähti viemään viestin kuninkaalle.
"ki.. kiitos" Ben sanoi vaisusti kiittäen kaikkia.
Black vain hymähti ja lähti kävelemään pois päin. Häntä ei kiinnostanut Benin kiitokset taikka puheet, hän oli yhä vihainen tälle ja tulisi koko loppu elämänsä olemaan. Sitä minkä Ben teki, hän ei pystyisi koskaan antamaan anteeksi.
Lily vilkaisi Blackiä kun tämä käveli hänen ohi, mutta siirsi katseensa sitten Opheliaan.
"mennäänkö mekin?" Hän kysyi ja osoitti peukalollaan olkansa yli Blackiä joka lähti kiipeämään rappusia ylöspäin.

// God damn it.. I MEAN Allah damn it! //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1866

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Tammi 17, 2008 9:22

Ophelia

Ophelian hymy ei laantunut vaikka Black työnsikin tämän irti itsestään vaan jäi kiltisti seisomaan paikalleen hetkeksi kunnes kuuli oven käyvän. Kaksi vartijaa olivat saapuneet paikalle, tiedustelemaan mitä kolmikko selleillä oikein teki mihin Ophelia ei tehnyt elettäkään vastatakseen. Opheliakin tunnisti vartijat mutta käyttäytyi kun ei oliskaan ja odotti että nämä lähtisivät omille teillensä, toivoen etteivät nämä muistaisi häntä.
Lily avasikin pian suunsa ja käski vartioita viemään Ben kuninkaan puheille, jotta tämä saisi sepittää tälle tarinansa välttyäkseen varmalta kuolemalta mitä tosin ei vartioille mainittu.

Vartioiden epäröityä hetken nämä eivät nähneet syytä kieltäytyä ja lähettivät viestin eteenpäin kuninkaalle joka toivottavasti oli hereillä. Black ei jäänyt kuuntelemaan Benin kiitoksia vaan poistui paikalta, jättäen Lilyn ja Ophelian taakseen ja Ophelia alkoi jälleen hymyilemään vartioidenkin lähdettyä.
Blackistä näki että tämä oli Benille vihainen mutta se ei hyytänyt Ophelian hymyä tämän epäitsekästä tekoa kohtaan. Hän oli ylpeä Blackistä että Lilystä ja Lily ei onneksi ollut yhtä hapan Beniä kohtaan mitä Black oli, tosin tämä osasi kanavoida tunteensa hyvin, sen Ophelian tästä tiesi.

Ophelia kohotti katseensa Lilyyn ja nyökkäsi, ottaen ensin pari askelta Benin sellin eteen ja ojensi tälle toisen leivistä jota oli koko ajan käsissään säilönyt ja lähti Lilyn kanssa kohti kivisä kierroportaita.

//THE END *snif*//

Paluu Vankityrmä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia