Kyllä täältä pakoon pääsee...

Tyrmät ovat paikka, jonne kukaan ei halua joutua. Aikojen saatossa tyrmää on laajennettu syvemmälle maan alle, mistä johtuen tyrmistä löytyy erilaisia sellejä. Maan tasalla sijaitsevat sellit ovat valoisampia, mitä maan alla sijaitsevat loogisesti. Maan pinnalla sijaitsevien sellien ovet ovat suurimmaksi osaksi puisia, joiden yläreunassa on pieni, kalteroitu ikkuna, josta vartijat voivat tarkistaa vankien tilan. Alemmissa kerroksissa sellien ovet ovat suurimmaksi osaksi suuria kalteriovia. Kalterit ovat vankkaa, kestävää terästä, eivätkä helpolla mene rikki. Sellien seinät ovat kiviset ja selleistä löytyy yleensä yksi penkki ja pahnoja.
Jotkut selleistä ovat varustettu niin, ettei magiaa osaavat vangit pääse karkaamaan niistä. Vaikka ihmisillä magian tuntemus on huonompi mitä haltioilla, on muutama maagi onnistunut langettamaan lumouksen tiettyjen sellien ylle, jolloin sellistä ei pääse kävelemään seinien läpi tai katoamaan taikojen avulla. Oli kyseessä sitten maaginen olento tai magiaa omaava henkilö.

Jokaisesta kerroksesta löytyy taukotilat vartijoille, jossa miehet voivat syödä, levätä, vaihtaa kuulumisia ja jopa nukkua. Jokaisesta taukotilasta löytyy aina vähintään kolme vartijaa, tiloja ei koskaan jätetä tyhjäksi, kuten ei myöskään yhtäkään tyrmän kerrosta. Vartiointi on tarkkaa, eikä vangeille anneta etuuksia.
Tyrmät sisältävät myös kidutushuoneita, joissa kuulustellaan enemmän tai vähemmän viattomia vankeja, mitä kyseenalaisimmin menetelmin. Kuulustelijat ovat varautuneet kera kaikenlaisten välineiden, jotta kuulusteltava saataisiin murtumaan ennemmin tai myöhemmin

Valvoja: Crimson

Kyllä täältä pakoon pääsee...

ViestiKirjoittaja Aksutar » 23 Touko 2008, 12:40

http://p1.foorumi.info/thenightfantasy/ ... 4&start=15

Ada

Adan mieli oli jo keventynyt huomattavasti, ainakin hänestä itsestään tuntui jo ihan kohtuu mukavalta.. vaikka sitä oltiinkin vankina ja ties minnekkä super vartioidulle osastolle joutumassa, mutta ainahan sitä sai toivossa elää.
Pian ovi aukesikin ja vartija tuli tarkastelemaan tilannetta. Ada katsoi miestä astetta myrtsimänä, mutta hymyili sitten pienesti vilkaistuaan miehen ohi, He olivat nyt linnalla. Vartija astui pois oven edestä ja viittoi heitä tulemaan ulos vankkureista, Ada nousi kiltisti ylös ja hyppeli ulos, vetäen syvään henkeä, aivan kuin olisi ollut tukehtumassa.
Oli jo hieman valoisempaa, aamu oli tulossa jo kovaa vauhtia.. eli ihan hyvä vaan että he pääsisivät tyrmiin piiloon valoa.
"tuotaaa..." Ada aloitti yhdelle vartijalle, saaden kiinnitettyä tämän huomion itseensä.
"viimeinen toive! sellaisenhan saa esittää?" Ada kysyi ja vartija nyökkäsi "Tässä on minun viimeinen toive: Käykää sanomassa kuninkaan velholle että Hukka on häkissä" Ada sanoi asiansa ja lähti sitten kiltisti kävelemään vartijoiden perään, jotka veivät heidät tyrmille.
"kyllä täältä pois vielä päästään.." Ada sanoi kuiskaten Cerwille, heidän kävellessään alas tyrmien kierre rappusia.
Lopulta he saapuivat tyrmien pimeään ja kolkohkoon käytävään ja heidät ohjattiin selliin. Selli ei pahemmin ollut mitenkään kotoisa. Siellä oli vain yksi pöytä ja kaksi penkkiä... no, olipahan turvassa valolta.
"eeei mikään ykkös luokan majatalo, mutta kelpaa" Ada sanoi istahtaen penkille.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Lazu » 23 Touko 2008, 15:34

Cerw

Ikävä kyllä aamu oli jo sarastamassa. Cerw murahti hiljaa ja seurasi Adaa ulos vankkureista. Hän vilkaisi naista hieman oudoksuvasti, kun tämä alkoi höpöttää viimeisestä toiveesta vartijalle. No, jos Ada kerta luotti että toive toteutettaisiin niin
Ah, ihana sellin pimeys. Ulkona olikin alkanut olla jo hieman liian aurinkoista Cerwin makuun. Hän kun yleensä aamuyön turvin pakeni jonnekin suojaisaan paikkaan nukkumaan ja lähti uudestaan liikkeelle vasta, kun hämärä oli jo hyvän aikaa sitten laskeutunut. Vain erikoistapauksissa hän viitsi pidempään ulkosalla oleskella. Miksi sitä suotta leikkimään hengellään?
Toivottavasti olet oikeassa poispääsyn suhteen.
Vampyyriherra mutisi huvittuneena, kun vartijat olivat astelleet hieman kauemmas. Cerw kävi istumaan toiselle penkille ja antoi katseensa vielä kiertää tyrmässä. Ei mikään luksusmajatalo, kuten Ada oli sanonut, mutta turha oli valittaa. Loppujenlopuksi, suojassahan tämä ainakin oli.
Oletko hyväkin tuttava velhon kanssa?
Lazu
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 23 Touko 2008, 20:47

Ada

Ada todella toivoi myös että olisi oikeassa poispääsyn suhteen! Hän ei nimittäin ollut ihan varma.. mutta sanotaan näin, että hän oli 50 % varma siitä, että he pääsisivät pois.
Sitten tuli puheeksi velho. Tässä vaiheessa Ada hymyili erittäin kierosti ja nyökkäsi.
"Nuoruudesta tuttuja! Olen tuntenut Blackin jo monia vuosia, minä ja äitini pelastimme hänet kerran, joten hän on minulle velkaa.. joten nyt hän saa luvan pelastaa meidän henkemme" Ada sanoi.
Tosin hän jätti mainitsematta sen, ettei välit velhoon olleet mitkään kovin lämpimät, ainakaan viime tapaamisen jälkeen. Viime kerralla Ada oli vähällä päästää velhon hengestään ja siinä samalla killeerata tämän vaimon, tyttären ja papitaren... no, ollutta ja mennyttä, ei Ada sitä ainakaan enää muistellut.
Tosin Ada joskus ihmetteli, miksi velho papitaren kanssa liikkui... hänen muistaakseen Black oli pesunkestävä ateisti ja hänessä oli jopa vampyyri verta, joten risti kaulassa kulkevan papitaren kanssa liikkuminen tuskin oli mikään hyvä ajatus! mutta jokainen tavallaan...
"Tunnetko sinä ketään hovista? tai ylipäätänsä ketään?" Ada kysäisi, näin ajan kuluksi.. kai sitä täälläkin voisi jutella, vaikka vartijat saattoivatkin kuunnella oven takana, tosin nyt tällä hetkellä Ada ei kuullut ääntäkään käytävästä.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Lazu » 23 Touko 2008, 21:12

Cerw

Aa, vai oli siis velholla henkivelkoja maksettavaan. Mielenkiintoista. Täytyipä vain toivoa, että velhot olivat rehellistä porukkaa. Niin, ja että vartija tosiaan veisi viestin perille. Mutta mikäs tässä ollessa.
Vampyyri naurahti huvittuneena Adan kysymykselle.
Hovista ei tuttuja löydy. Mutta tietystihän minulla nyt muutama tuttu on.
Niin, vaikkapa viimeisin tuttavuus, Art. Siinä vasta mielenkiintoinen haltija. Cerw muisti vasta nyt, että hänenhän oli kuulut etsiä tietoja ihmisistä ja nythän he olivat ihmisten puolella Täytyisipä katsoa, jos muutama tiedonmurunen vaikka tarttuisikin mukaan.
Mutta kuulehan. Kun pääsemme täältä pois, niin mihin kuvittelet meidän menevän? Muistaakseni mainitsit, että kestät kutakuinkin tunnin auringossa, tai jotain sitä luokkaa? Itse en kestä niinkään kauaa.
Cerw hiljensi ääntään huomattavasti. Niin, hän ei tosiaan kestänyt auringossa kuin muutamia hetkiä. Ehkä oikein kunnolla pukeutuneena tunnin. Ehkäpä se oli kosto, sillä olihan hän ollut aluksi ihminen ja viettänyt silloin aikaansa auringossa. Kuulosti hassulta, mutta kait sekin yksi mahdollisuus oli. Tai sitten hän vain oli erityisen herkkä auringolle.
Lazu
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 23 Touko 2008, 22:25

Ada

AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAH! Todellisuus iski Ada päähän kuin kirves puuhun. Tosiaan, aurinko oli nousemassa! Piru vie, pitikö heidän nyt jäädä tänne pidemmäksi aikaa?!
"Perkele... tosiaan... pirun aurinko" Ada mutisi ääneen, miettien asioita itsekseen.
Voisivathan he liikkua varjoissa? Tai mennä majataloon päivän ajaksi, tai jonnekkin muualle turvaan? Mutta majatalolle oli matkaa.. jos he kulkisivat varjoja pitkin? Kirottu olkoon aurinko!
"hee..." Ada aloitti vionsti hymyillen "entä jos hankitaan sinulle sellainen suloinen päivänvarjo?" Ada heitti vitsin ja lähti lähes samantien sen sanottuaan nauramaan pienesti, koittaen hallita totaalista räkätys puuskaansa... vartijat olisivat varmaan ihmetelleet, jos yhdestä sellistä olisi kuulunut armotonta räkätystä.
Saatuaan itsensä kutakuinkin kasatuksi ja hassut mielikuvat pois päästään, Ada suoristi selkänsä ja katsoi hymyillen Cerwiin. hänen poskensa olivat tuli punaiset äskeisestä nauramisesta, mutta eihän hän sitä itse tiedostanut.
"no.. en keksi muuta kuin että pakenemme vasta illan suussa tai sitten majottaudumme päiväksi jonnekkin varjoon." Ada sanoi lopulta, miettien vielä majatalo mahdollisuutta.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Lazu » 23 Touko 2008, 22:37

Cerw

Vampyyri seuraili Adan pohdintoja. Toisen alkaessa puhumaan päivänvarjosta Cerw naurahti.
Joo, mieluusti sitten sellainen pinkki.
Eikös se ollut hyvä, jos osasi nauraa itselleen? Taisipa olla. Cerw yritti kuvitella itsensä tallustelemassa katuja pitkin suloisen pinkin päivänvarjonsa kanssa. Hmm, sen jälkeen voisikin sitten hakeutua johonkin pimeään hautakammioon, lukita oven kolmellatoista lukolla ja vierittää oven eteen ison kiven. Sieltä hautakammiosta ei tarvitsisi ikinä nousta.
Kannatan enemmän, että hakeudumme päiväksi jonnekin varjoon. Meinaanpa, eihän sitä tiedä mitä nämä keksivät. Ehkä saavat päähänsä kuulustella, kiduttaa taikka tappaa. Eikä mikään noista kolmesta kamalasti innosta.
Huvittavaa sinänsä, sillä mitäköhän ihmiset kuvittelivat saavansa parista vampyyristä irti? Cerw ei ainakaan kertoisi ikinä mitään, hänestä ei petturia tehtäisi! Mieluummin sitten vaikka kuolisi.
Lazu
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 24 Touko 2008, 19:17

Ada, Black

Pinkki päivän varjo.. se olisi ollut jo liian koomista, varsinkin kun puhuttiin palkkamurhaaja vampyyristä! no se siitä. Cerw kannatti varjoon hankkiutumista, joten Ada alkoi jo päässään miettimään suunnitelmaa. Tosin jos he pääsisivät nyt jo pois, he saattaisivat keretä turvaan ennen auringon nousua. Kuulustella, kiduttaa taikka tappaa.. hmm, kuulustelusta ei irtoaisi mitään, he kun sattuivat olemaan puolueettomia.. tosin kyllähän he jotain tiesivät, mutta Ada tiesi enenmmänkin ihmisten asioita, kuin haltijoiden. Kiduttaminen.. hee, Ada oli sen verran masoksiti, että kyllä hän sen kestäisi.. tosin.. vartijoilla oli paha tapa.. näin naisvankien suhteen... syntinsä jokaisella. Tappaminen? No, oli tähän mennessä jo tarpeeksi koettu, joten ei kuolemakaan niin pahalta kuulostanut, mutta Adaa ei huvittanut kuolla tällä tavall--
Ada kuuli käytävästä askelia, eikä mitä tahansa askelia. Pitkät, varmat ja melko äänettömät askeleet lähestyivät ja näitä säesti pitkän kepin kolke, aivan kuin itse saatana olisi pukin sorkkineen kävellyt yhä lähemmäksi ja lähemmäksi.
Lopulta sellin ovi avautui ja sisään astui täysin mustissa oleva kalju mies. Ada nousi siinä samassa seisomaan ja leviti kätensä erittäin hymyillen, vaikka mies olikin vielä selkä heihin päin, laittaessaan ovea kiinni.
"Black kulta, hauska nähd--" Pidemmälle Ada ei päässyt ivallisella äänellään, kun velho oli jo tarrannut häntä kauluksesta ja painanut seinää vasten.. mutta Ada vain hymyili.
"Mitä hittoa sinä täällä teet?!" Black kysyi vihaisena vampyyri naiselta, joka hymyili ja kohautti olkapäitään.
"Etkö sinä tolvana osaa pysyä poissa hankaluuksista?! Anna kun arvaat, haluat että autan sinut pois täältä?" Black sanoi ja Ada nyökkäsi.
"Itse aisassa haluan että autat minut JA ystäväni pakoon" Ada lisäsi, nyökäten kohti Cerwiä.
Tässä vaiheessa Black vilkaisi vampyyri herraan ja päästi irti Adasta.. ei hän edes huomannut Cerwin läsnäoloa, paitsi nyt.
"Ja kuka onkaan tämä sinun ystävä?" Black kysäisi, lähinnä Cerwiltä, pitäen katseensa koko ajan tässä.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Lazu » 24 Touko 2008, 19:36

Cerw

Hetken ajatukset harhailivat siinä, mitä mahtaisikaan käydä jos he joutuisivat vaikkapa kidutettaviksi asti. Hmm, no, sääliksi kävi naisia. Vaan nämä ajatukset katkaisi käytävästä kuuluva ääni. Eipä oikeastaan kuulostanut järin mukavalta, askeleet olivat jokseenkin pahaenteisiä. Ja sitten heidän selliinsä tuli se mies. Kalju ja ikävän näköinen. Kyseessä taisi sitten olla se velho, sillä Ada lähti tuttavallisesti, tosin hyvin ivallisesti, rupatellen tätä kohti. Vaan velhopa ei ollut yhtään iloinen, ehei, mieshän oli suunniltaan raivosta painaessaan Adan seinää vasten. Cerw nousi salamannopeasti seisomaan (vaikka kyljessä oleva haava protestoi liikettä kovasti), mutta Ada vain hymyili. Jaa, ehkä tilanne ei sitten ollutkaan niin uhkaava kuin miltä näytti vielä. Cerw ei kyllä ollut koskaan pitänyt velhoista. Lähestulkoon yhtä ailahtelevainen luonne kuin ihmissusilla.
Ja sitten sen velhon huomio kiinnittyi Cerwiin. Vampyyriherra loihti kasvoilleen sen tunteettoman virnistyksen, minkä hän aina vieraille soi.
Niin, minustakin on oikein mukava tavata. Nimi on Cerw.
Äh, ehkei salanimi sittenkään olisi pöhkömpi idea. Täytyisi kehitellä sellainen jossain vaiheessa. Cerwiä ei nimittäin olisi yhtään huvittanut paljastaa oikeaa nimeään tuolle miehelle, mutta paha sitä oli nyt pohtia. Cerw tosin veikkasi, ettei hänestä tulisi ikinä tuon velhon ystävää.
Lazu
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 25 Touko 2008, 20:16

Ada, Black

Black katsoi pitkään ja hiljaa Cerwiin, kunnes nyökkäsi pienesti. Ei tarvinnut edes olla velho, tajutakseen että mies oli vampyyri. Ei siinä, ei Blackin mielenkiinto jaksanut edes nousta tätä miestä kohtaan, joten hän jätti asians sikseen ja käänsi katseensa kylmän torjuvasti pois miehestä.. Black kun ei pitänyt uusista tuttavuuksista..
Ada kyllä tiesi sen, ettei Black mikään avoin persoona ollut, mutta kai tämä nyt itsensä olisi voinut esitellä? Tai no, kyllä Cerw sen nyt varmaan arvasikin.
"idiootit.." Black sanoi lopulta haukkuen nyt yleisesti kumpaistakin vampyyria, sillä hän ei voinut olla varma kenen idea tämäkin nyt sitten oli ollut. Ada hymähti pienesti ja vilkaisi sivusilmällä Cerwiin, mutta käänsi katseensa sitten Blackiin kun tämä avasi suunsa jälleen.
"hyvä on. Autan teidät pakoon, mutta vasta illalla.. kyllä minäkin nyt sen tajuan ettette voi päivällä liikkua. Siihen asti saatte pysytellä täällä" Black sanoi, vilkaisten Adasta nopeasti Cerwiin, ennen kuin käänsi selkänsä näille ja poistui sellistä sen paremmin hyvästejä jättämättä.

".... no, se oli siinä sitten.. kai?" Ada sanoi ja istui takaisin penkille.
"nyt me sitten vain odottelemme.. kai sitä voisi nukkuakkin vähän" Ada sanoi, miettien samalla milloin viimeksi olisi nukkunut kunnolla.. viime 'yönä' hän ei saanut melki yhtään unta, kiitos viereisessä huoneessa meluavien naapureiden.
"miten haavasi voi?" Ada kysäisi, vilkaisten Cerwin kylkeen.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Lazu » 25 Touko 2008, 20:33

Cerw

Olipas kerrassaan hulvaton mies. Ja jotenkin, ehkäpä se johtui miehen kylmästä katseesta, Cerw aavisti ettei velhokaan pitänyt Cerwistä. Eipä haitannut. Velho julisti heidän olevan idiootteja ja Ada vilkaisi Cerwiin. Vampyyriherra virnisti hieman viestiäkseen, että piti tilannetta oikeastaan hieman huvittavana. Vaikka Cerw oli elänyt kauemmin kuin yksikään ihminen tulisi ikinä elämään hän tunsi itsensä silti välillä ihan pikkupennuksi. Eikä Adakaan kyllä käyttäytynyt kuin vanha haahka.
Ah, ihanaa, se velho lähti. Ihan yhtä iloisena kuin oli tullutkin. Ja kohteliaasti jätti vielä hyvästelemättäkin.

Siinähän se kait. Ystäväsi on hyvin aurinkoinen persoona.
Cerw mutisi puoliääneen Adalle ja virnisti. Vampyyriherra kävi itsekin takaisin istumaan. Oikeastaan hänkin oli aika väsynyt. Ihmekös tuo, olihan sitä tullut valvottua jo aika pitkälti yhteen menoon. Tämä paikka tosin ei ollut mukavin nukkumiseen, mutta parempi kuin ulkona auringossa.
Paranee.
Cerw tokaisi ehkä hieman välttelevästi ja kohautti olkiaan. Loukkaava ei suinkaan ollut tarkoitus olla, Cerw ei vain ollut tottunut siihen, että muut niin kamalasti huolehtivat hänestä.
Mitäs sanoisit, jos tosiaan yritettäisiin hieman nukkua? On ollut tapahtumarikas yö.
Vampyyri vaihtoi nopeasti aihetta. Välttelevä sävy oli kadonnut ja tilalla oli taas sama vanha huolettomuus ja ripaus ystävällisyyttä.
Lazu
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 26 Touko 2008, 13:15

Ada

Aurinkoinen persoona?! Päin vastoin, Black oli kuin perseeseen ammuttu karhu! Näin Adan mielestä, hän kun ei pahemmin Blackin muita puolia ollut nähnyt. No se siitä, velho oli ja meni ja tulisi sitten illalla takaisin, iloisena kuin aurinko.
Ada huomasi kyllä että Cerw vältteli aihetta, kun alettiin puhumaan hänen haavastaan. Kyllä Ada sen ymmärsi, ei hänkään tykännyt jos joku kokoajan oli kyselemässä vointia. Joten hän jätti asian siihen ja pian Cerw kyselikin nukkumisesta.
"sopiihan tuo, ei kun unta kaaliin!" Ada sanoi, peruuttaen peremmälle penkkiin istumaan ja nosti jalkansa eteensä, kietoi kätensä niiden ympärille ja laski otsansa vasten polviaan.. miten niin omalaatuinen nukkuma asento? No se oli mukava, näin Adan mielestä. Ja tässä asennossa hän oli joten kuten valmis puollustamaan itseään, kädet kun sai nopeasti liikkeelle.
"Toivotaan vain ettei vartijat keksi mitään omaansa.. kai velho senkin hoisi.." Ada sanoi pitäen kasvonsa yhä polviaan vasten, kunnes sulki silmänsä ja alkoi pikku hiljaa vaipua uneen.. onneksi sellissä ei ollut ikkunoita! Viimeinen asia mitä tässä kaivattiin, oli aurinko.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Lazu » 26 Touko 2008, 13:40

Cew

Vampyyriherra katsoi hetken hieman oudoksuen Adan nukkuma-asentoa, mutta antoi sitten asian olla. Jos naisen kerta oli niin äärettömän hyvä noin nukkua. Cerw itse hylkäsi penkin ja kävi lattialle, seinän luo, istumaan. Ei lattia ollut penkkiä parempi nukkumapaikka, mutta tästäpä ei sitten ainakaan putoaisi mihinkään.
Hmm, ei sitä koskaan tiedä
Cerw mutisi puoliääneen samalla kun pikkuhiljaa vaipui uneen. Nukahtamisen ei kait tällaisessa tilanteessa pitäisi olla niin helppoa, mutta ajan myötä sitä oli oppinut ja nyt Cerw saattoi nukkua vaikka keskellä sotatannerta. Ei tosin järin levollisin mielin, mutta kuitenkin.

Eikä vampyyri nytkään kovin levollisesti nukkunut. Välillä hän säpsähti hereille ja joka kerralla häneltä meni hetki muistaa, missä oli ja miksi. Vampyyri oli tosin tottunut tämmöiseen nukkumiseen, hänellä oli usein tapana herätä montakin kertaa yössä. Tai siis päivässä. Ja, kuten oli tainnut ja aikaisemminkin tulla todettua, lähes kaikkeen tottui. Oli ehkä vain hyvä, ettei hän nähnyt unia. Tai jos näki, niin ei muistanut niitä enää herätessään. Todennäköisesti hän olisi nähnyt pelkkiä painajaisia.
Vartijoiden hiljainen rupattelu kuului käytäviltä. Se herätti Cerwin taas. Vampyyri murahti, eivät mokomat voineet antaa edes nukkua. Siellä ne rupattelivat hiljaa, mutta kuitenkin niin kovaa että keskustelusta saattoi hyvinkin kuulla muutaman sanan. Cerw kuuli vartijoiden rupattelevan huvittuneina vankien kohtalosta. Suurin osa päätyi ensin kuulusteltavaksi ja sitten julkisesti teloitettavaksi. Cerw tuhahti, korjasi asentoaan ja yritti jatkaa nukkumista. Päivää oli vielä ihan liian pitkälti jäljellä.
Lazu
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 27 Touko 2008, 11:50

Ada

Ada kuuli vielä Cerwin mutinat vaimeasti korvaansa, kunnes hän jo vaipui uneen.. sen jälkeen hän ei muista mitään.
Hän näki unta.. unessa käveli pitkin metsiä, oli täysin hiljaista ja tunnelma oli sinisen surullinen, mutta rauhallinen, jotenkin kotoinen. Usva nousi kun hän pääsi Aodhá järven rannalle. Rannalle päästyään hän käveli yhä syvemmälle ja syvemmälle järveen, kunnes maa jalkojen alta katosi ja hän lähti uppoamaan. Vaistomaisesti hän otti saman asennon, missä nyt nukkuikin, ja antoi itsensä vajota yhä syvemmälle ja syvemmälle. Se ei tuntunut kuolemalta, se ei tuntunut kylmältä.. se tuntui rauhoittavalta ja kevyeltä, aivan kuin olisi leijaillut kokoajan alas päin, kunnes pohja tuli vastaan. Pohjassa oli täysin pimeää... hän ei nähnyt mitään, kunnes lähettyvillä liikkui joku.. jokin suuri.. Ada kerkesi vain vilkaisemaan liikkeen suuntaan ja näkemään suuren kidan, kunnes...

Ada heräsi säpsähtäen ja hengitti yllättävän nopeasti.. hän vihasi unia! Hänellä kesti hetken aikaa tajuta missä oli ja kenen kanssa, kunnes hän sai sydämensä lyönnit tasaantumaan ja naurahti kevyesti itsekseen. Hän kuunteli kuuluisiko käytävästä mitään ääniä.. itse käytävästä ei kuulunut, mutta vartijoiden taukohuoneesta kyllä. Nämä nauroivat ja juttelivat melko kova äänisesti, nyt Ada jopa ihmetteli miten hän oli pystynyt nukkumaan tälläisessä melussa.
"Cerw? Oletko hereillä?" Ada kysyi, kääntäen katseensa Cerwiin.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Lazu » 27 Touko 2008, 13:58

Cerw

Ja jälleen hereillä. Cerw tuhahti hiljaa. Perin ärsyttävää, mutta vartijat pitivät sellaista meteliä, ettei voinut millään nukkua. Tai no, kait hän oli hetken nukkunut. Ada tosin tuntui nukkuvan vielä sikeästi. Cerw sulki silmänsä ja terästi kuulonsa äärimmilleen. Vartijoiden puhe kuului nyt hyvin selvästi, mutta sellainen ei Cerwiä kiinnostanut. Vankien epätoivoiset mutinat kuuluivat myös selvästi, joku taisi jopa itkeä. Vaan eipä sekään Cerwiä kiinnostanut. Eipä koko paikassa ollut mitään kiinnostavaa kuultavaa, kunhan hän vain koetti saada ajan kulumaan.

Ada heräsi. Ja hengitti hyvin nopeasti. Cerw saattoi nyt myös kuulla sydämen lyönnit, tosin hyvin vaimeasti. Niinkin vaimeasti, että hän ensin luuli kuulleensa vain harhoja.
Olen hereillä ja nähtävästi sinäkin olet.
Cerw avasi silmänsä ja nyökkäsi. Hän kohottautui paremmin istumaan ja katsoi Adaa tutkiskelevasti. Sydän. Hassu juttu.
Lyökö sydämesi?
Cerw kallisti hieman päätään ja katsoi Adaa ehkä hieman hämmentyneenä ja uteliaana. Kysymys kuulosti oudolta jopa Cerwin itsensä korviin.
Lazu
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 28 Touko 2008, 12:54

Ada

Cerw oli hereillä.. oliko tämä nukkunut edes ollenkaan? Paljonkohan kellokin oli.. no, vartijoiden humalaisesta mekkalasta päätellen, kello lähenteli iltaa.. eiväthän nämä voineet päiväsaikaan humalassa olla, mutta ilta oli eri asia.
Ada vilkaisi Cerwiin kun kuuli tämän, ehkä hieman hassun kysymyksen. Lyökö sydämesi, totta kai se lö.. Aaa, Cerw tarkoitti nopeampaa pulssia, joka nyt sattui nousemaan kiitos eriskummallisen unen.
"hehe, taitaapa lyödä.." Ada sanoi naurahtaen ja laski samalla jalkansa alas penkiltä ja venytteli oikein äänekkäästi.
Hänellä oli tapana venytellä äänekkäästi ja pitkään, se jotenkin auttoi heräämään kunnolla. Hän jopa nousi ylös penkiltä ja nosti kätensä kohti kattoa ja nousi varpailleen venytellessään, kunnes lopulta naurahti pienesti ja istui takaisin penkille. Nyt Adaa alkoi tosiaan mietityttämään, paljonko kello oli? Hän olisi nyt saman tien halunnut pois, mutta jos ulkona oli vielä aurinkoista? Sittenhän he voisivat käyttää varjoissa liikkumis suunnitelmaansa ja viettää vaikka sitten majatalossa loput päivästä, kunnes yö tulisi.
"noh, nukuitko hyvin?" Ada kysyi, lähinnä ehkä vitsillä, mutta lisäsi sitten perään "et sattuisi tietämään paljonko kello on?".
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Seuraava

Paluu Vankityrmä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 6 vierailijaa

cron