Vanhoja tuttuja ja kaunoja || Aksu

Tyrmät ovat paikka, jonne kukaan ei halua joutua. Aikojen saatossa tyrmää on laajennettu syvemmälle maan alle, mistä johtuen tyrmistä löytyy erilaisia sellejä. Maan tasalla sijaitsevat sellit ovat valoisampia, mitä maan alla sijaitsevat loogisesti. Maan pinnalla sijaitsevien sellien ovet ovat suurimmaksi osaksi puisia, joiden yläreunassa on pieni, kalteroitu ikkuna, josta vartijat voivat tarkistaa vankien tilan. Alemmissa kerroksissa sellien ovet ovat suurimmaksi osaksi suuria kalteriovia. Kalterit ovat vankkaa, kestävää terästä, eivätkä helpolla mene rikki. Sellien seinät ovat kiviset ja selleistä löytyy yleensä yksi penkki ja pahnoja.
Jotkut selleistä ovat varustettu niin, ettei magiaa osaavat vangit pääse karkaamaan niistä. Vaikka ihmisillä magian tuntemus on huonompi mitä haltioilla, on muutama maagi onnistunut langettamaan lumouksen tiettyjen sellien ylle, jolloin sellistä ei pääse kävelemään seinien läpi tai katoamaan taikojen avulla. Oli kyseessä sitten maaginen olento tai magiaa omaava henkilö.

Jokaisesta kerroksesta löytyy taukotilat vartijoille, jossa miehet voivat syödä, levätä, vaihtaa kuulumisia ja jopa nukkua. Jokaisesta taukotilasta löytyy aina vähintään kolme vartijaa, tiloja ei koskaan jätetä tyhjäksi, kuten ei myöskään yhtäkään tyrmän kerrosta. Vartiointi on tarkkaa, eikä vangeille anneta etuuksia.
Tyrmät sisältävät myös kidutushuoneita, joissa kuulustellaan enemmän tai vähemmän viattomia vankeja, mitä kyseenalaisimmin menetelmin. Kuulustelijat ovat varautuneet kera kaikenlaisten välineiden, jotta kuulusteltava saataisiin murtumaan ennemmin tai myöhemmin

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Aksutar » 02 Loka 2011, 19:30

Black, Nimue

Oven avautuessa velhotar virnisti. Jälleen hän saisi nähdä enemmän tai vähemmän viihdyttävää riitelyä, sillä molemmista miehistä paistoi, etteivät nuo olleet ollenkaan iloisia toistensa läsnäolosta.
Velho oli pitkän päivän jälkeen kärttyinen. Lisäksi tuon siskon olemassaolo teki velhosta vielä kärttyisemmän. Ja nyt oven avatessaan tuo sai huomata itse Aavekoiran istuvan sellissä siskonsa kanssa, vaikka tuo niin kovasti uhkasi ettei enää ikinä haluaisi olla osana velhon elämää. Nyt koira kuitenkin nöpötti velhon lähimmän verisukulaisen kanssa samassa sellissä. Joko koira oli oikeasti todella tyhmä, tai sitten tuo oli muuttanut mieltään.
Kalma tervehti velhoa. Huppunsa suojista miehestä ei näkynyt muuta, kuin viivana pysyvä suu. Mitään Aavekoira ei saanut vastaukseksi. Ei velho nähnyt syytä puhua tuolle mitään, kerta Aavekoira oli kantansa ilmaissut hyvin selvästi eilen. Osasi Black tätä peliä pelata.

Kävele Black totesi lopulta, saaden siskonsa nousemaan ylös ja lähtemään kävelemään itsensä perässä pois tästä sellistä, tyrmien käytäville.
Aavekoira sai velhon puolesta tehdä mitä ikinä lystäsi. Seuraisi, jäisi selliin nököttämään, lähtisi kotiin, teurastaisi.. mitä ikinä halusi, velho ei välittänyt. Nimue puolestaan pysyi harvinaisen hiljaa, vaikka tuon olisi tehnyt mieli laukaista mielipide jos toinenkin kaksikon kuullen. Kuitenkin, eukko tyytyi vain virnuilemaan itsekseen.. ja sekös velhoa kismitti.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 02 Loka 2011, 20:17

suskari
 

Edellinen

Paluu Vankityrmä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa

cron