Elwyn Arthendálion
Haltia oli ollut tietoinen koko ajan, että jossain hänen lähettyvillään vaani se toinenkin vartija, kukaan ei kuolisi moiseen ovenpamautukseen. Mutta, Delathos oli ollut tällä kertaa nopeampi, eikä sitä nainen pistänyt tietenkään pahakseen.
Yhtäkkiä mies avasi yhden ovista auki vetäen Elwynin mukaansa. Hän kuuli raskaan lankun tipahtavan oven toiselle puolelle, jolloin pala nousi kurkkuun. He olisivat nyt ansassa, pimeässä huoneessa, jossa ilman minkäänlaista valoa oli vaikea havaita mitään. Havainnoituaan, etteivät haltiat olleet ainoita huoneessa, kääntyi myös Elwyn ympäri ja samassa sulkikin silmät tuohtuneena näystään. Hän avasi ne pian ja viritti aistinsa huippuun tarkastellen näöllään edessä seisovaa ihmistä. Tutut äänet, nimittäin kun miekka vedettii huotrastaan, kantautuivat haltian korviin ja pianhan muutama sotilaista uskalsi tulla tarkemmin katselemaan tunkeutujia komentajansa viereen. Elwyn puristi kätensä nyrkkiin tajutessaan, että kaksikolla todellakin oli ylivoima. Ei tämän suunnitelman pitänyt näin mennä.
Elwyn kuunteli tarkkaan Delathoksen sanoman, nyökkäsi sitten siihen, että oli tiedostanut hämärässä olevan lisää porukkaa.
Elwyn hymähti puhuen myös haltiakielellä, "Vai et pidä henkeäsi minkään arvoisena? Kuule, en minä sinua turhaan pelastanut, jospa kuitenkin pysyttelisit vain hengissä." vilkaistuaan pariaan hän jatkoi,
"Ahaa, suot minulle kunnian? Tämän jälkeen he tuplaavat vain yhden komentajan vartiota... Voi sitä seuraavaa onnekasta." Elwyn tarkkaili tilannetta miettien kaikkea yhtä aikaa; komentajan vahvuuksia, hämärässä olevien lukumäärää, mahdollista pakoreittiä.
Se oli sitten menoa, Elwyn kävi taistoon komentajan kanssa ohjaten tätä samalla jonnekin nurkkaan, jotta Delathos saisi paremmin hoidettua muut. Nainen ei ollut aliarvioinut komentajan miekkailutaitoja ja tuo oli päättänyt tehdä selväksi haltialle, ettei tuo tästä niin helposti selviäisi, jos ollenkaan. Tämä ei kuitenkaan ollut sitä pahinta laatua, jota Elwyn oli polullansa kohdannut, mutta hetkeksi haastetta tässä olisi. Hän yritti hoitaa hommia mahdollisimman äkkiä, sillä häntä huoletti enemmän pakoreitti kuin meneillään oleva taistelu. Tappelun keskellä ei saisi ajatella mitään, mutta haltian mieleen muistui ovi, huoneen ainoa reitti pois ja sen ovi. Haltia pystyisi Delathoksen avustuksella ja käyttämällä elementtiloitujaan oven hajoittamaan, mutta todennäköisesti sen takana kaksikkoa odottaisi kaksin- ellei kolminkertainen määrä sotilaita valmiina vangitsemaan heidät. Matka ei tyssäisi vielä siihen, riippuen kuinka paljon energiaa Elwynillä olisi jäljellä tekemään jäämuureja heidän ja sotilaiden välillä.
Haltia lennätti komentajan kunnon potkaisulla hetken matkan päähän, jotta saisi edes muutaman sekunnin ajan tarkastalla huoneen seiniä; mahdollisia ikkunoita, jotka olisi peitetty verhoilla.
Herpaantuminen tuntui käsivarressa, kun komentaja oli siihen osunut. Elwyn ei parkaissutkaan, haava ei ollut onneksi syvä, mutta pituutta sillä oli. Haltia päätti sulkea kaikki ajatuksensa pois ja keskittyä viholliseensa, mikäli aikoisi selvitä tästä enää mustelmilla ja yhdellä haavalla. Elwyn joutui kampatuksi, mutta nopealla ja notkealla liikkeellä ponkaisi siitä takaisin jaloilleen. Haava tuntui polttavan yhä enemmän, mutta naisella ei ollut nyt aikaa sen vakavuutta tutkiskella. Komentaja oli juuri tähtäämässä Elwynin päähän miekkaansa kun tämä väisti liikkeen menemällä hiukan matalammaksi. Tuota tilaisuutta hyväksi käyttäen hän sivalsi miestä jalkaan kunnolla saadeen aikaan jonkinmoisen veriruiskun että kovan parkahduksen. Miekka kalahti lattialle molempien käsien syöksyessä peittämään jalkahaavaa, siinä toivossa että se auttaisi. Pian huutokin loppui, jonkin vähän raskaaman asian pudotessa lattialle.