MY god you're sexy ||Sands


Tyrmät ovat paikka, jonne kukaan ei halua joutua. Aikojen saatossa tyrmää on laajennettu syvemmälle maan alle, mistä johtuen tyrmistä löytyy erilaisia sellejä. Maan tasalla sijaitsevat sellit ovat valoisampia, mitä maan alla sijaitsevat loogisesti. Maan pinnalla sijaitsevien sellien ovet ovat suurimmaksi osaksi puisia, joiden yläreunassa on pieni, kalteroitu ikkuna, josta vartijat voivat tarkistaa vankien tilan. Alemmissa kerroksissa sellien ovet ovat suurimmaksi osaksi suuria kalteriovia. Kalterit ovat vankkaa, kestävää terästä, eivätkä helpolla mene rikki. Sellien seinät ovat kiviset ja selleistä löytyy yleensä yksi penkki ja pahnoja.
Jotkut selleistä ovat varustettu niin, ettei magiaa osaavat vangit pääse karkaamaan niistä. Vaikka ihmisillä magian tuntemus on huonompi mitä haltioilla, on muutama maagi onnistunut langettamaan lumouksen tiettyjen sellien ylle, jolloin sellistä ei pääse kävelemään seinien läpi tai katoamaan taikojen avulla. Oli kyseessä sitten maaginen olento tai magiaa omaava henkilö.

Jokaisesta kerroksesta löytyy taukotilat vartijoille, jossa miehet voivat syödä, levätä, vaihtaa kuulumisia ja jopa nukkua. Jokaisesta taukotilasta löytyy aina vähintään kolme vartijaa, tiloja ei koskaan jätetä tyhjäksi, kuten ei myöskään yhtäkään tyrmän kerrosta. Vartiointi on tarkkaa, eikä vangeille anneta etuuksia.
Tyrmät sisältävät myös kidutushuoneita, joissa kuulustellaan enemmän tai vähemmän viattomia vankeja, mitä kyseenalaisimmin menetelmin. Kuulustelijat ovat varautuneet kera kaikenlaisten välineiden, jotta kuulusteltava saataisiin murtumaan ennemmin tai myöhemmin

Valvoja: Crimson

Avatar

Monarkki

Viestit: 13886

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Helmi 11, 2012 8:50

MY god you're sexy ||Sands

Henry


Päivä oli taittumassa iltaan. Hovissa normaalisti olisi jo alkanut rauhoittua kaiken päivän kiireiden jälkeen. Nyt siellä kuitenkin kuohui. Jotain oli ilmestynyt linnaan aikaisemmin ja se jokin oli yhä linnassa. Telkien takan tosin, visusti lukittuna. Miten se sisään oli päässyt? Kukaan ei tiennyt. Mutta ulos se ei pääsisi. Elävänä ainakaan. Puhuivat että kyseessä olisi jonkinlainen demoni. Tai paholainen itse. Kenties vain fauni. Mistä joku faunin keksi yhdistää moiseen olentoon?
Tieto omalaatuisesta vangista tyrmillä oli kantautunut myös Kuningas Henryn korviin. Kuningas Henry ei tykännyt tuosta tittelistä. Mutta sellainen hän nyt oli, halusi sitä tai ei. Olihan se oletettavissa, että nuorukaisesta tulisi isänsä seuraaja. Mutta ei Prinssi ollut olettanut sen tapahtuvan näin pian. Näin äkkiä. Varoittamatta. Nyt kuitenkin Henryä kiinnosti enemmän kuin tarpeeksi tyrmillä majaileva uusi olento, josta hovi niin kovasti kuohui. Niinpä nuori Kuningas suuntasi kulkunsa heti työtehtävistään päästyään tyrmille, vaikka kenraalit kehottivatkin nuorempaansa pysymään kaukana sieltä. Eivät nuo enää häntä määräilleet.

Niinpä tie vei halki käytävien, syrjäisemmille käytäville, rappuset alas kolkkoon ja kylmähköön tyrmään. Surullinen näky.. mutta miksikäs sitä kodikkaammaksi tehdä? Ei tänne tultu viihtymään. Kidutettavien huudot kuuluivat huoneista, jonne Henry ei edes uskaltanut vilkaista. Vaikka tantereella hyppiminen oli miestä kasvattanut asteella jos toisellakin, ei Henry siltikään pitänyt väkivallasta, varsinkaan siitä tahallisesta. Ehkä kidutettavat ansaitsivat sen, ehkä eivät. Henry ei kuitenkaan käynyt puuttumaan asiaan. Askeleet veivät huoneeseen, jossa tätä paljon puhuttua olentoa pidettiin.
Huoneessa oli hämärää. Mitä sitä suotta valaista liikaa. Silmä ei aluksi nähnyt hämärässä pahemmin, mutta hetki hetkeltä helpottui näkeminen. Katse hakeutuikin katsomaan tuota miespuolisen näköistä olentoa.
Kuka sinä olet? vai pitäisikö kysyä mikä sinä olet Henry totesi lopulta astellessaan peremmälle. Vartijat pitivät silmällä tilannetta sivummalta, puuttumatta sen pahemmin prinss--- kuninkaan touhuihin.
Olet saanut melkoiset juorut liikkeelle linnalla


// He will spank you untill you're begging for it. Sands senkin rölli, tänne kera seksi jumalasi
kakkainen alku on kakkainen//
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1562

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti La Helmi 11, 2012 10:32

((Ainahan hän tulee, kun nätit naiset pyytävät. wink wink nudge nudge))



Kai päivä oli aivan kuten mikä tahansa toinen kirpakka, kirkas talvipäivä Cryptin valtakunnassa, mutta mitäpä Roswell siitä tietäisi. Olihan siitä aikaa, kun tuo viimeksi oli tälle maaperälle jalkansa laskenut, ehkä nyt oli varsin huono vuodenaika visiitille näin lämpötilan perusteella, olihan sentään aivan laittoman kylmä. Mutta taisivat vaistot vain loppujen lopuksi valita aivan oikean ajan visiitille, olihan sitä tässä viimeaikoina tapahtunut vaikka ja mitä suurta, jotka tarkkakorvainen kyllä kuulee ympäriltään ja pääsee kärryille uusimmista juoruista, vaikka ei olisi aikoihinkaan välittänyt tapahtumista. Muutos oli hyvästä, eikä demonia itseään haitannut nyt kyllä olla yhtään mukana siinä, jos saisi muovattua sitä muutosta vähän omaan kuin muidenkin haluamaan suuntaan.

Lumi narskui saappaiden alla miehen pitäessä ruskeaa, varsin kulahtanutta mutta kuitenkin edes vähän lämmittävää takkia kiinni käsillään. Eihän toki takki ollut hänen omansa, joten leveäharteisen kehon omistajalla oli aikamoinen ongelma saada se mahtumaan. Ei se kiinni ainakaan mahtunut, mutta eihän Roswell toki voinut kieltäytyä, jos kaunis ihmisnainen hänelle päätti jotain lahjoittaa hyvää hyvyyttään Virne nousi nopeasti tuon huulille ajatuksen vallatessa mielen. Hengitys höyrystyi huuruiseksi pilveksi, joka seurasi demonia tuon kävellessä aivan rauhallista tahtia kohti määränpäätään, määrätietoisena ja mistään muusta välittämättä, poikki katujen. Ehkä hattu olisi ollut hyvä peittämään suipot korvat, mutta ei mies sellaista omistanut eikä sellainen kyllä päähänkään menisi, siitä pitivät huolen ne komeat, mustat ja kaartuvat sarvet tuon päässä. Kenelläkään, joka tuohon sattui törmäämään kadulla, ei voinut olla mitään epäilystä siitä, mikä otus Roswell oli. Ei häntä haitannut, ei siinä ollut mitään hävettävää, eikä mies siten tehnyt elettäkään sen peittämiseksi. Tietenkin hän mieluusti pääsisi, minne oli matkalla, ennen kuin tulisi vartijoiden pysäyttämäksi, joten ihmisiä piti hieman yrittää vältellä. Se ei ollut helppoa keskellä kirkasta päivää, eikä tuo niin kauheasti yrittänytkään, mutta pelko ainakin sai monet kaikkoamaan vähin äänin paikalta. Hän oli vain läpikulkumatkalla eikä aiheuttanut mitään vahinkoa, silloin oli vain parempi antaa toisen mennä.

Linnan porteilla toki oli hieman erilainen vastaanotto. Eihän sitä joka päivä nähnyt itsevarmaa demonia tepastelemassa sisään valosta huolimatta, kuin omistaisi koko paikan. Roswell ei ollut sellainen henkilö, joka tahtoisi livahtaa sisälle kutsumatta, joten eipä tuo edes yrittäisi. Kohteliaskaan käyttäytyminen ei saanut miestä vähemmän epäilyttäväksi, etenkään kun tuo ei mitään selvää syytä antanut vierailulleen Joten pienen hämmennyksen ehkä pelon jälkeen tuo löysi nopeasti itsensä pidätettynä ja kahlittuna, monen vartijan saattamana linnan mutkittelevien käytävien syvyyksistä, kolkossa tyrmässä. Aivan kiltistihän demoni meni mukana, vaikka vartijat kokoajan olivat varuillaan ja valmiina johonkin metkuun, mitä ei koskaan tullutkaan. Ei kaikki tosin ollut menetetty. Tämähän oli vain yksi tapa saavuttaa se lopputulos, minkä Roswell oli tahtonutki: hänhän oli päässyt linnaan sisään aivan nätisti, eikö? Tyrmä oli toki kolkko ja kylmä, mutta kiviset seinät suojasivat tuulelta. Ranteita hiertävät kahleet eivät kuitenkaan olleet niin mukavat, eikä sitä pystyasentoon pakotettuna päässyt kunnolla rentoutumaan, mutta eiköhän se siitä paranisi jossain välissä. Tuskaisiin huutoihin sitä tuskin koskaan tottuisi. Tyrmä kuitenkin tuntui niin kovin rauhalliselta, ainakin kun vertasi sitä ulkopuolella käyneeseen kauheaan hälyyn ja juoksentelemiseen. Kenelläkään ei tuntunut olevan ideaa mitä tehdä tai miksi tuollainen otus yhtäkkiä oli porteille ilmestynyt.

Odotus ei tuntunut miltään, olihan niitä vuosia vanhalla demonilla takanaan jo aika monta. Oli hankala edes sanoa, milloin hän oli sinne tullut tai kuinka kauan hän oli siellä ollut yksin pimeydessä roikkumassa, mutta jonkin ajan kuluttua erilainen ääni kuului oven takaa. Lukkoa avattiin, ovi aukesi naristen toisenlaisen, tärkeämmän ja rikkaammannäköisen henkilön astuessa sisään. Roswell nosti hieman kasvojaan, katsellen vierailijaa jo hämärään tottuneilla silmillään, niiden kirkkaiden, vaaleankeltaisten silmien melkein loistaessa pimeydessä, kuin katsoen suoraan syvälle toisen sisimpään.

"Ah, tervetuloa," tuo sanoi hymyillen, näyttäen aivan liian itsevarmalta tässä tilanteessa, silmät niin viekkailta,
"Olo alkoikin käydä yksinäiseksi. Kuinka voitte?" demoni aloitti omat, vähäpätöisemmät kysymyksensä ja sitä melkein voisi luulla, että tuo ei ottanut tätä koko asiaa tosissaan.
"Suokaa anteeksi, kuinka töykeää minulta. Roswelliksi sitä kutsutaan, oikein mukava tavata. Kysymys on hyvä, mutta en ole varma osaanko itsekään siihen täydellä varmuudella vastata. Taidan olla mitä te kutsuisitte "demoniksi", mh?" Roswell puhui, kuin ei olisi vangittuna lainkaan, rauhallisesti ja kohteliaana. Hiljainen naurahdus pääsi tuon huulilta.
"Kai minulla on sellainen vaikutus joskus. Mutta suokaa anteeksi, kenelle minulla on kunnia puhua?"
Avatar

Monarkki

Viestit: 13886

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Helmi 11, 2012 11:43

Olennon vastaus oli melko kulmia nostattava. Tuo aloitti puhumisen aivan kuin kuningas olisi juuri astellut hänen omaan asuntoonsa. Jo oli outo tapaus.. tosin, oli sitä oudompiakin nähty. Henry pysähtyi muutaman metrin päähän tästä humanoidista, kuuntelemaan moisen puheita. Kyseli kuulumiset Henry ei vastannut. Ei ainakaan vielä. Lopulta mies kävi esittäytymään Roswelliksi, kuvaillen itseään demoniksi. No, kai tuo demoni oli.. Henry ei varmaksi käynyt sanomaan, hän ei lyhyen elämänsä aikana ollut pahemmin demoneita nähnyt. Eikä oikein osannut sanoa, milloin sellaisen näki. Kuningas siis hymähti pienesti Roswell nimisen Demonin sanoille, jättäen tuon rodun määrittelyn sikseen. Olkoot mikä oli, kunhan ei päälle käynyt.
Lopulta tuo otus demoni kävi kyselemään, kenen kanssa oikein puhuikaan. Henry naurahti pienesti, kääntyen lopulta kunnolla Roswellia kohden.

Puhut itse kuninkaan kanssa Henry totesi sen pahemmin kiertelemättä asiaa Henry Scarlingtonin.
Olet yllättävän puhelias.. ja kohtelias demoniksi Henry jatkoi samalla kun kädet hakeutuivat selän taa rennosti Tai ainakin verrattuna siihen, mitä meidän on annettu käsittää moisista olennoista..
Mutta suurempi kysymys lienee, mitä sinä linnalle tulit? Niin suorasukaisesti kaikki sanovat, että aiot räjäyttää koko paikan.. tai kirota linnan.. tai tehdä jotain muuta kamalaa, kun niin nätisti tänne tulit. Tai ainakin kuuleman mukaan tulit kiltimmin kuin lapsi äitinsä luo Henry jatkoi, katsoen nyt merkittävästi Demoniin.
Joten mitä haluat? Tuskin tänne huviksesi tulit?

// kohta oikeesti vaadin jtn intiimimpää peli seksi jumalasi kanssa jollain hahmolla //
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1562

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Su Helmi 12, 2012 1:14

Nuori mies esitteli itsensä kuninkaaksi ja sekös sai Roswellin ilmeen kirkastumaan. Vai että aivan itse kuningas oli häntä tullut tyrmään katselemaan ja kuulustelemaan. Toinen toki näytti rikkaalta ja arvovaltaiselta, mutta että tuo nuorukainen aivan itse kuningas oli Se tuntui varsin ihmeelliseltä, mutta lähiaikojen tapahtumat kyllä selittivät tilanteen enemmän kuin hyvin.
"Teidän Majesteettinne Kumartaisin, mutta en taida pystyä tekemään sitä juuri nyt," demoni hymähti, vetäen kahlittuja ranteitaan hieman, raskaiden ketjujen kilistessä toisiaan ja kivistä seinää vasten. Kuitenkin tuo yritti hieman nyökätä kumartavasti kuninkaallisen seurassa.
"Kaltaisillani ei ole mikään kauhean hyvä maine Mutta ei ole hyvä arvioida kaikkia vain yhden äänekkään joukon takia, eihän?" Virne nousi taas miehen kasvoille, kysymys ei välttämättä kuulostanut kauhean tärkeältä ja oli enemmänkin vain pientä rupattelua, mutta tätähän hän oli tullut selvittämään. Sotaa rotujen välillä ei voitaisi koskaan lopettaa kivuttomasti, jos molemmat puolet etenkin ne kaikista arvovaltaisimmat henkilöt inhosivat toista osapuolta yli kaiken. Toivottavasti tämän kuninkaan mielipide saataisiin helposti ja huomaamattomasti selville. Tämä Henry kuitenkin näytti jo rentoutuvan hänen seurassaan, joten kai tuon aika hyvin piti osata katsoa myös vähän ulkokuorta syvemmälle.

"Ei, en toki Ei mitään sellaista," Roswell naurahti oikeastikin huvittuneena liian vilkkaan mielikuvituksen tuottamille peloille ihmisten joukossa.
"Olen harmiton, riehuminen ei muutenkaan kuulu luonteeseeni. Olisin muutenkin jo aivan liian vanha siihen," nauru loppui, mutta tyytyväinen ja ystävällinen hymy kyllä pysyi tuon huulilla, ainakin hetken aikaa. Demoni hieman kiemurteli kahleissaan, yrittäen venytellä ja hakea mukavampaa asentoa. Olo alkoi käydä hieman epämukavaksi ja selkäkin alkoi kiukutella.
"Uteliaisuus on suurin syntini, Teidän Majesteettinne. Pidän korvani auki, en voi olla kuulematta pieniäkään asioita Joten voitte vain uskoa, mitä suuret uutiset minulle tekevät. Syvimmät osanottoni Teille kaikesta tapahtuneesta, kaiken täytyy olla Teille niin raskasta," mies nyökkäsi taas niin kumartavasti kuin pystyi. Ei hän ehkä aivan kaikkea kertonut vierailunsa syystä, mutta sille kyllä olisi aikansa. Ensiksihän sitä piti selvittää, millainen mies tämä kuningas oli.
"Ajat muuttuvat, käyvät rauhattomiksi Jouduitte aika kärsineen valtakunnan valtiaaksi. Toivottavasti rauha laskeutuu ajan myötä."




((Kaikkihan nuo, tuonne jonon hännille vaan. Eikä Henryn tarvitse kuin riisua vaatteensa ja käskeä seksikkyyden perikuvaa ottamaan hänet tässä ja nyt, eiköhän tuo vain sanoisi, että no perkele, miksipäs ei.))
Avatar

Monarkki

Viestit: 13886

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Helmi 12, 2012 2:08

Demoni oli yllättävän kohtelias lajinsa edustajaksi. Tosin, olihan noita eri tyyppisiäkin.. Ties vaikka vain esitti ystävällistä ja kohta kävisi raatelemaan kappaleiksi. Demoneihin ei pitänyt luottaa, sen Henry oli kuullut. Mutta pitivätkö puheet paikkansa? Siitä Kuningas ei ollut varma. Roswell kävikin myöntämään, ettei kaltaisillaan ollut kovin hyvä maine. Tottahan se oli. Näin kristinuskon alaisena. Demonin virne sai kylmät väreet kulkemaan pitkin nuoremman selkäpiitä. Moiselta olennolta ei halunnut nähdä virnistyksiä, saatikka sitten hymyjä. Ties mitä pahoja ajatuksia niiden taakse kätkeytyi.
Roswell kävi vakuuttelemaan, että oli harmiton. Liian vanha riehumiseen. Kuningas katsoi demonia kysyvästi, olivatko nuokin muka joskus liian vanhoja riehuakseen? Eipä olisi uskonut. Kuinkakohan vanha tämä yksilö sitten oli? Varmaan vanhempi kuin aika itse. Toisen kiemurtelu kahelissa sai Henryn ottamaan huomaamattoman askeleen taemmas ihan vain varmuuden vuoksi.

Roswellin kuitenkin käydessä ottamaan osaa Kuninkaan menetykseen, muuttui nuoren miehen ilme kysyvästä vakavammaksi. Demoni liikkui nyt heikoilla jäillä aiheensa suhteen. Henry ei halunnut kuulla moisia puheita. Juuri kun oli omassa sulkeutuneessa mielessään päässyt hieman yli niistä.
uteliaisuutesi saattoi sinut nyt aika hankalaan tilanteeseen Henry huomautti demonille uteliaisuutesi ansioista sinut pitäisi teloittaa Tosin, oletko edes tehnyt mitään väärää suoranaisesti?
Periaate kuitenkin käskee tappamaan sinut enkä näe mitään syytä, miksi minun sinut pitäisi armahtaa.. tai ylipäätään kenenkään. Sanoit olevasi demoni, hm? Moisilla ei ainakaan pitäisi tässä yhteiskunnassa olla sijaa elää.. vai pitäisikö? Kuningas kyseli, samalla kun otti pari päättäväisempää askelta lähemmäksi Roswellia. Mikäli tuo nyt oli Demonin oikea nimi.. Tuskin.
ajat tosiaan muuttuvat mutta rauha ei tule laskeutumaan tähän valtakuntaan ikinä, mikäli ennakkoluulot ja vihat jatkuvat samaan malliin


// Seksi jumala pääsee panemaan koko kunikaallista sukua kohta. TAKE US ALL //
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1562

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Su Helmi 12, 2012 2:55

Vaikka kuningas näytti hetken aikaa olevan rennompi Roswellin seurassa ja kävi aivan normaalia keskustelua, ei toinen taitanut kuitenkaan tuntea oloaan aivan turvalliseksi. Ei toinen luottanut demoniin, ja pystyikö tuota syyttämään? Tyhmähän vain luottaisi demoniin ensisilmäyksellä täydellisesti. Silti sitä tunnettiin olo jotenkin pettyneeksi, ehkäpä se näkyi jopa vanhemman miehen kasvoissa. Varovaisuus oli toki vain hyvästä, mutta olihan toinen kuitenkin tullut tänne vaarallisuudesta piittaamatta. Ehkäpä tämä nuorukainen oli aivan yhtä utelias, kuin hän itsekin Eivätkä tarkkaavaiset silmät koskaan jättäneet pienintäkään muutosta olemuksessa huomaamatta.
"Pyydän anteeksi, ei kai minulla ole osaa moittia, mutta tämä käy pidemmän päälle hieman epämukavaksi. Ei Teidän tarvitse pelätä," Roswell hymähti pahoittelevasti, suoristautuen kahleissaan.
"Taidatte luottaa alamaisiinne aika tavalla," tuo jatkoi, nyökäten vartijoita kohti,
"Kovin moni ei taitaisi uskaltaa tulla minua katsomaan."

Henry kuitenkin moitti toista ja selitti tilanteen vakavuuden, vaikka eivät vanhemman herran kasvot muuttuneet lainkaan. Hän kyllä tiesi, mitä voisi tapahtua, mutta häntä ei pelottanut. Ei huolestuttanut lainkaan. Sama itsevarma asenne ja katse pysyivät.
"Mitään väärää? Olen kävellyt, katsellut, totellut, voin toki olla väärässä, mutta omaan korvaan siinä ei ainakaan kuulu olevan mitään niin väärää, että keneltäkään pitäisi henkeä riistää sen takia," Roswell tuumasi, katsellen nuorta kuningasta edessään,
"Syytön demoni vai viattoman murhaava ihminen? Kummalla on paikka tässä yhteiskunnassa? Mikä määrittelee pahuuden, synnymmekö hyvinä tai pahoina? Jos osaisin vastata, sen tekisin, Teidän Majesteettinne. Olisin varmaan myös hyvin rikas mies. Mutta kaikkeen ei ole helppoja vastauksia, ei välttämättä edes oikeita. Täytyy vain yrittää löytää se paras ratkaisu kaikkeen, kuunnella järjen ääntä Tai sitten sydäntä. Olen Teidän käsissänne, kuningas, ja toivon, että teette oikean ratkaisun meidän kaikkien hyväksi," demoni jatkoi, hymyn noustessa tuon huulille. Alussa oli hieman uteliaisuutta, sitten pelkoa, nyt päättäväisyyttä, ehkäpä jopa rohkeutta. Toinen oli pieni ja nuori, mutta toivottavasti valmis johtamaan. Sen Roswell kuitenkin pystyi sanomaan, että hän nautti tästä keskustelusta.

"Emme välttämättä ole mistään muusta samaa mieltä tämän taivaan alla, kuin tästä. Kukaan ei voita sotaa, eikä sota lopu ilman muutosta. En tiedä Teistä, mutta muutos ja rauha kuulostavat vain päivä päivältä paremmilta vaihtoehdoilta," mies hymyili, mutta ei enää aivan niin viekkaana, vaikka ne kissamaiset ja pistävät silmät tekivätkin kaikista hymyistä aika viekkaat. Ei, hymy ja silmät olivat enemmänkin lempeät.




((Onnistuu~! o/))
Avatar

Monarkki

Viestit: 13886

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Helmi 12, 2012 3:22

Kuningas vilkaisi vartijoihin demonin nyökkäyksen myötä. Henry ei voinut olla hymähtämättä pienesti.
Koskaan ei tiedä kuka heistä haluaa myrkyttää minut seuraavan aterian yhteydessä. Kansaansa pitää luottaa, mutta silti olla varuillaan lähimpien sielujen suhteen Henry totesi. Hän ei ollut yhtä suosittu kuningas, mitä isänsä. Hänet tunnettiin osin petturina, osin uuden ideologian kannattajan. Kaikki eivät jakaneet kuninkaan kanssa samoja mielipiteitä mutta oliko kaikki sitten jakaneet edellisenkään kanssa samoja mielipiteitä? tuskin.
Mitä väärää demoni oli tehnyt? No, elänyt, tässä tapauksessa. Tuo liikkui heikoilla jäillä jälleen puheidensa suhteen. Ei tainnut tajuta tilanteen vakavuutta samalta saralta, mitä ihminen. Demonin puheissa oli kuitenkin perää. Henry tavallaan piti tuon ajatusmaailmasta, mutta sitä kuningas ei ääneen käynyt myöntämään. Olisi varmasti saanut kerta heitolla lisää vihamiehiä niskaansa. Sitä Henry ei valitettavasti halunnut tällä hetkellä. Jo nyt oli vaikeaa tulla toimeen kaikkien tärkeiden henkilöiden kanssa.

valitettavasti jo tieto siitä, ettet ole ihminen, on tarpeeksi hyvä sinun mestauttamiseksi Kuningas totesi demonille, melko mitäänsanomattomin ilmein Elämme aikaa jolloin ennakkoluulo ja rasismi kukoistaa. Vaikka minä olisinkin suvaitseva, ei kansa välttämättä ole.
Ja vaikka toinen kuningas haluaisi rauhaa, ei toinen halua Henry jatkoi pienesti huokaisten. Henry oli alusta alkane halunnut kahden rodun välille sopimusta. Melkein onnistunutkin siinä, mutta sitten haltiakuningas ilmoittikin olevansa totaalinen kusipää. Julisti sodan, myönsi käyttäneensä silloista prinssiä vain hyväkseen. Tappoi kuninkaan, kertoi tuolle salaisuuden jota niin kovasti varjeltiin. Haltiakuningas oli menettämässä järkeään selvästi.
Muutos ja rauha Rauha laskeutuu vasta sitten, kun me olemme täältä lähteneet. Haltiat ovat ilmaisseet kantansa harvinaisen selvästi. Valitettavaa kuin se onkin. Mutta en tullut tänne keskustelemaan valtakunnan suurista murheista sinun kanssa, demoni. Tulin vain lähinnä tarkistamaan, mikä niin suuren hässäkän oli aiheuttanut mutta olet näemmä harmiton, kuten jo totesit mutta kysymys kuuluukin, pitäisikö henkesi säästää, vaikka demoni oletkin? Emme edes tiedä kenen riveissä seisot, ettet vain vakooja olisi?


// Oikeesti se sais yhtä kyllä pukata.
JA perkele koita tässä ny vastata kun tämä soi taustalla //
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1562

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Su Helmi 12, 2012 1:34

Kuningas oli nuori ja kokematon, ja yritti ainakin toimia niin, niin kuin kuninkaan pitäisi. Mitä kansa tahtoisi hänen tekevän, ei mitä hän tekisi. Olihan se tärkeä tietenkin kuunnella ihmisiä, mutta joskus ne muut tiesivät vähemmän, kuin johtaja. Joskus vain se yksi muu voisi muuttaa jonkin asian parempaan suuntaan tekemällä vasten toisien toiveita. Sellaisissa tilanteissa sooloilu oli enemmän kuin hyväksyttävää, vaikka kaikki eivät sitä heti näkisikään. Roswell nosti päätään heti kun Henry antoi ilmi toivottomuutta, mutta kuitenkin halua sopimukseen. Ei ole hankalaa päätellä kumpi näistä hallitsijoista oli se, joka rauhaa tahtoi. Hymy nousi demonin huulille.
"Olen ollut kansanne parissa, Teidän Majesteettinne. Pelkoa, vihaa ja väkivaltaa minua kohtaan. Ehkä uteliaisuutta, mutta aina pelkoa. Kauniit sanat lieventävä pelkoa kummasti. Toisen posken kääntäminen hakattaessa rauhoittaa vihaista suunnattomasti. Kuka tietää mitä kansa haluaa, jos haluista ei saa puhua pelkäämättä, että tulee mestatuksi petturina? Vihaajat huutavat täyttä kurkkua kun taas puolustajat pysyvät hiljaa. Mitä tehtäisiin kaikille niille ihmisille, jotka ovat antaneet minun mennä tai ovat olleet kertomatta vartijoille, jos he siitä jollekin kertoisivat?" tuo tahtoi laittaa kuninkaan ajattelemaan myös niitä hiljaisia, ajattelemaan, miten asiat olivat. Ajattelemaan omilla aivoillaan.
"Pienikin lumipallo kasvaa isoksi, jos sitä vierittää lumista maata pitkin. Yksikin ihminen voi saada suurta aikaan, jos asettuu sen taakse."

"Olisi hankala uskoa, että joka ikinen haltia tahtoisi kansanne pois täältä, Teidän Majesteettinne. Viha on ymmärrettävää, jos valtaatte heidän alueitaan, syötte ja käytätte maan antimet heidän sijastaan, tapatte ja erotatte perheet. Uskoisin, että jos näytätte heille miten tärkeitä olette, autatte sairaita ja hätääkärsiviä, ei koko kansa voi millään enää inhota samalla voimalla. Mutta olette oikeassa Tämä ei ole mikään keskustelunaihe kuninkaalle ja vangitulle demonille," Roswell hymähti, katsoessaan Henryä silmiin. Kuningas oli saanut rohkeutta, ei tuo ainakaan enää tuntunut pelkäävän häntä, eikä tuntenut häntä minään uhkana. Hyvähän se vain oli, kenestäkään oli hankala saada kunnollista kuvaa, jos olivat peloissaan tai eivät muuten vain luottaneet toiseen.
"Ainoastaan Te voitte tehdä sen päätöksen, Teidän Majesteettinne. Voin kuitenkin vannoa, etten ole haltioiden kanssa ollut tekemisissä nykyisen kuninkaan aikana. Enkä hänen isänsä saati isoisänsä aikana, voimme varmasti mennä historiassa vieläkin kauemmas. Voin myös vakuuttaa kaiken sanomani tähän asti olleen totta, päättäkää te, kenen puolelle tällainen pääsisi vakoojaksi. En oikein tiedä, ketkä kaikki tähän sotaan oikein ovat sotkeutuneet," hän myhäili katsellessaan toista, ei rikkonut katsekontaktiaan hetkeksikään,
"Seison omissa riveissäni, mutta mahdollisesti myös teidän. Emme ole loppujen lopuksi niin kauhean erilaisia, mh?"




((Pukkailee vain anonyymejä hovineitoja. Montaa samaan aikaan. Henryn sängyssä. Oooh, you touch my tralala.))
Avatar

Monarkki

Viestit: 13886

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Helmi 12, 2012 3:26

Demoni puhui yllättävän kaunopuheisesti.. ollakseen demoni. Moinen kohtelias ja asiallinen puhetapa oli hämäävä. Pieni ääni Henryn pään sisällä käski olemaan varuillaan tämän olennon kanssa. Koskaan ei tiennyt, mitä tuo juoni. Moinen tyyneys oli epäilyttävää muutenkin. Roswellin kertoessa hienon lumipallo vertauskuvansa, naurahti kuningas pienesti. Kuivahkosti. Olisikin kaikki niin yksiselitteistä. Mikäli Henry haluaisi jatkaa suunnittelemallaan rauhan linjalla, olisivat isänsä entiset eliittikenraalit heti ensimmäisenä tappamassa häntä. Kuningas oli kuollut tantereella ja nyt jos tuon poika kävisi pehmoilemaan linjojen suhteen, tulisi siitä varmasti sanomista.
Tuskin jokainen haltia edes vihaa ihmisiä. Mutta riittää, että heidän kuningas vihaa ja päättävät tahot seisovat hänen takanaan Henry totesi ohimennen, samalla kun toinen käsi nousi hieromaan levottoman oloisesti ohimoa. Päähän särki. Liikaa mietittävää. Kunpa voisi vain lähteä patikoimaan ja jättää kaiken stressin ja vastuun. Se ei kyllä onnistunut. Valitettavasti.
En minä tätä halunnut. Sotaa siis. Hän sen aloitti ja minunko pitäisi se lopettaa, kaiken sen jälkeen mitä hän minulle ja suvulleni on tehnyt? Ehkä ei pitäisi olla niin itsekäs, ehkä pitäisi antaa anteeksi, mutta hän ei halua anteeksi, hän haluaa että painumme sinne mistä tulimmekin. Koita tässä nyt sitten miellyttää edes omaa kansaa päätöksillä, jotka eivät ole edes sinun omiasi Kuningas totesi turhautuneena, sivuten nyt aihetta hieman.

Lattiaan eksynyt katse nousi vastaamaan demonin katseeseen tuon kertoessa, ettei haltioiden kanssa ollut tekemissä ollut, ainakaan nykyisen kuninkaan aikana. Ehkä hänen isän, tai isoisän Roswellin piti olla vanha kuin aika itse. Demonin viimeiset sanat saivat Kuninkaan käden pysähtymään ohimolla.
Ehkä emme. Ehkä olemme Henry totesi lähinnä itsekseen.
Sanovat ettei demoniin voi luottaa. Pitääkö se paikkansa?


// Hovi täyttyy tyhmästi hymyilevistä, tyytyväisistä naisista. He is doing his job gooooood //
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1562

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Su Helmi 12, 2012 4:34

Roswell katseli toista, tyynenä, mutta ei enää välttämättä aivan yhtä iloisena ja hymyilevänä. Kuningas oli turhautunut kaikesta. Eikä tosiaan syyttä. Kaikki oli tapahtunut nopeasti, aivan ihmisenkin näkökulmasta. Nuoren miehen harteille oli yhtäkkiä sysätty aikamoinen taakka. Ei se ollut mukavaa katseltavaa.
"Anteeksiantaminen on hankalaa. Mutta tässä tilanteessa se ei välttämättä ole pakollista, eikä sitä tarvitse tehdä heti. Käänny niiden puoleen, jotka eivät ole sinua kohtaan tehneet mitään väärää, hehän tässä eniten kärsivät. He sinua parhaiten voivat auttaa. Ja kuka taistelee vastaan sitten? Ketä haltiat puolustavat, jos omat joukot ovat toisten luona turvassa? Jääräpäisenkin kuninkaan pitäisi huomata siinä vaiheessa, miten asiat ovat," lempeä hymy palasi demonin huulille, silmistä paistoi usko rauhaan ja parempaan tulevaisuuteen. Toki he taas palasivat takaisin siihen sota-aiheeseen, mutta jos kuningas itse tunsi tarpeen puhua siitä, olkoon se niin. Tuskinpa Henry sai tästä puhua aivan tällä tavalla kovin monen muun seurassa. Oli hyvä purkautua joskus.
"Älkää yrittäkö pitää koko kuningaskuntaa pystyssä yksin, Teidän Majesteettinne. En toki epäile kykyjänne, mutta liika on liikaa yhdelle henkilölle. Ette taida saada paljon apua keneltäkään?"

Oli hankala sanoa, luottiko kuningas häneen hetki hetkeltä enemmän, vai heräsikö epäilys tuon viettäessä aikaa demonin rinnalla. Kauhean hyvä olo tuolla nuorukaisella ei kyllä voinut olla. Ehkä toinen tahtoi luottaa häneen, mutta ei voinut antaa itsensä. Ehkä tuo yritti etsiä syitä luottaa tai sitten mestauttaa.
"Demoneita on monia hyvin erilaisia, Teidän Majesteettinne. Erilaisia alkuperiä, erilaisia tarkoituksia. Monille tämä maa on aivan yhtä paljon koti kuin Teillekin, ja ovat valmiita puolustamaan omaa oikeuttaan asua täällä sillä omalla, parhaaksi näkemällä tavallaan. Luottaisinko kaikkiin demoneihin? En toki, eikä Teidänkään tulisi. Mutta eihän Teidän kannattaisi luottaa ensisilmäyksellä kehenkään täydellisesti," Roswell pohti, yrittäen etsiä hieman mukavampaa asentoa kahleissa. Raskaat kahleet hiersivät ranteita ilkeästi.
"Ehkäpä jotkut ovat oikeastikin syntyneet pahuudesta, eivätkä muuta tiedä tai tahdo tietää. En voi puhua kuin itsestäni, Teidän Majesteettinne," demoni hymyili,
"Olen sanani mukainen mies."




((Aww yeah. Sitten prinssinakin hovi äänestetään iloisimmaksi ja parhaaksi paikaksi maan päällä ikinä! Ja sitten Aran on butthurt.))
Avatar

Monarkki

Viestit: 13886

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Helmi 12, 2012 7:35

Apua? En oikeastaan. Vain muiden omia mielipiteitä ja ehdotuksia siitä, mitä seuraavaksi pitäisi tehdä. Ikä painaa näissä asioissa näemmä enemmän, mitä järki. Päättävät tahot haluavat jonkun vanhemman ja kokeneemman jakamaan ohjeita ja käskyjä Kuningas tuhahti. Eliittikenraalitkin tuntuivat haluavan nuoresta kuninkaasta eroon. Heittää tuon syrjemmälle katsomaan, kun he johtaisivat tämän kansan voittoon. Sen verran Henry kuitenkin kunnioitti asemaansa ja isänsä toivetta, ettei alas astunut. Ja sen piti myös muiden tietää.
Roswell kävi kertomaan demoneja olevan monia erilaisia. Henryllä ei ollut aavistustakaan siitä, mistä tuo puhui. Nuori mies ei ollut koskaan demoniin törmännyt ja ainoat demonit mitä hän tiesi, olivat raamatun pedot. Tosin, eipä Henry pahemmin raamatusta perustanut. Mutta kansaansa miellyttääkseen ei alkanut pakanuutta harrastamaan yleisesti.

Demoni kävi vielä julistamaan olevansa sanansa mukainen mies. Uskoisiko moista? Lapsesta asti opetettu, että Demoni, paholaiset, miksi niitä nyt kutsui, eivät olleet sanojensa mittaisia. Eivät pitäneet lupauksia. Henry oli myös kuullut, etteivät demonit pystyneet rikkomaan lupauksiaan.. pitiköhän se paikkansa?
Vannotko sen? Henry kysyi demonilta ottaen jälleen yhden askeleen lähemmäksi kahlittua vankia sanot olevasi sanasi mukainen, mutta pystytkö vannomaan sen nimeen?
Jos totta puhuttiin, niin Henry alkoi kiinnostumaan tästä olennosta tavalla tai toisella. Uudet lajit olivat aina mielenkiintoisia.. lisäksi tämän yksilön ajatusmaailma oli jotain, mitä ei niinkään pahamaineiselta olennolta, kuin demonilta, olisi olettanut.


// Sitten Aranin pitää alkaa kilpailemaan Roswellin kanssa siitä, kuka on Cryptin paras rakastaja.
Herras on niin hienopuheinen että räkäsen pään kanssa pitää moneen otteeeseen lukea mitä se sanoo, ennen ko sisäistää kaiken.. Yh, häpeän //
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1562

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Su Helmi 12, 2012 8:36

"Sellaista kai se elämä nuorena hallitsijana on. Me vanhukset luulemme tietävän paremmin, mh?" Roswell naurahti, hieman vitsailevana, vaikka aivan tottahan tämä asia oli, eikä sille niinkään kannattaisi nauraa. Mutta ehkä oli parempi nauraa, kuin murjottaa, ehkä ongelmien myöntäminen saisi hymyn huulille.
"Mielipiteet ovat tärkeitä, ehdotukset auttavat Mutta kukaan ei oikeasti istu alas ja auta sinua löytämään sitä parhainta vaihtoehtoa tilanteeseen. Ikä tuo mukanaan oman varmuutensa ja kokemuksensa, olen nähnyt valtakuntia rakennettavan ja sortuvan Mutta monet jäävät vain kiinni menneisyyteen. Kaksiteräinen miekka," hän jatkoi, hymyn ja ilmeen muuttuessa lievästi surkuttelevaksi,
"Kaikki tahtovat sen vahvan johtajan, mutteivät ole valmiita tekemään mitään vahvan johtajan tekemiseksi. Kaikki pitäisi saada heti ja helposti. Pysykää vahvana, Teidän Majesteettinne, Teillä on kuitenkin valta. Käyttäkää sitä myös itsenne auttamiseen, niin voitte auttaa paremmin kaikkia muita," edes hieman rohkaisevia sanoja tuli miehen suusta. Kuningas tuskin tahtoi säälimistä, etenkään kahlitulta demonilta, mutta kuningas tarvitsisi jonkun auttamaan.

Yhtäkkiä kuningas Henry lähestyi vangittua, päättäväisenä ja vakavana. Toinen tiesi mitä halusi, ja aikoi myös saada sen. Laittoi kovan kovaa vastaan. Huijaisi vaikka demonia tuon omassa elementissään. Roswellin kasvoille nousi aikamoinen virnistys, tyytyväinen ja viekas, ehkä ensimmäinen oikeastikin pelottava ilme, jos ei tiennyt yhtään mitä tuon pään sisällä liikkui.
"Upeaa, Teidän Majesteettinne. Niin Suorasukaista," sanat kuulostivat kehuilta, eikä kehonkielikään näyttänyt piilottavan muita ajatuksia taakse, mutta hieman outoahan se oli demonin suusta. Ehkä tuo oikeastikin piti toisen asenteesta, ehkä se oli toisen hämmentämistä tai sitten vain ajantuhlaamista jotakin juonta varten.
"Tämä on se asia, minkä voin vannoa vapaasti ja ilman mitään seurauksia. Sanani pitää, Teidän Majesteettinne. Vannon, etten valehtele Teille."




((Tuollainen se katso on, saa kaikkien naisten päät aivan pyörälle puheillaan ja sitten ne heräävätkin alastomina sängystä tuon vierestä!))
Avatar

Monarkki

Viestit: 13886

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Helmi 12, 2012 9:08

Kaikki todellakin halusivat vahvan johtajan. Se millä tavalla johtajan piti vahva olla, oli sitten eri asia. Äh, Henry ei jaksanut vaivautua miettimään asiaa paremmin juuri nyt. Hän saisi miettiä päänsä puhki sängyssä pyöriessään. Pitkälle yöhön huolet kummittelisivat pääkopassa, kunnes Kuningas viimein olisi niin väsynyt että nukahti tahtomattaankin. Tältäkö se oli isästäkin tuntunut? Toivottavasti ei
Arvostan omalla tavalla puheitasi Henry tyytyi toteamaan demonille, jättäen sitten asian sikseen. Keskustelu tyrmillä kuningaskunnan johtamisesta ei ollut ensimmäinen ajatus, miten Kuningas ajatteli aikansa demonin kanssa viettää. Mahtoivat vartijatkin olla ihmeissään, kun nuori kruunattu viihtyi näinkin kauan tämän olennon seurassa.. Kuuntelikohan joku kaksikkoa? Ken tietää. Ja hällä väliä jos kuunteli.

Demonin virne nostatti niskakarvat pystyyn. Minkäänlaista pelkäämistä ei kyllä nuoresta kuninkaasta pystynyt näkemään, mutta jos osasi aistia toisen tunnetiloja, pystyi huomaamaan että Henrylle tuli tarve ottaa askel tai pari kauemmas.. Askelia tuo ei kuitenkaan ottanut.
Sen sijaan kuninkaan kasvoille nousi pieni tyytyväinen virnistys Demonin sanojen myötä. Nuorempi oli arvioinut oikein. Tuon piti pitää lupauksensa, vannomansa valat. Mielenkiintoista. Pystyisikö moista käyttämään demonia vastaan? Ehkä jollain tavalla.. mutta Henrystä ei ollut moiseen. Vannotut sanat saivat Henryn hymähtämään pienesti.
Tuon kuuleminen helpottaa huomattavasti mutta se tuskin tarkoittaa, että sinuun kannattaisi luottaa.. paitsi sanaasi Henry totesi hymähtäen.
Et ole samanlainen demoni mitä tarinat antavat kertoa. Roswell tuskin on tosinimesi. Mutta sitä minun lienee edes turha kyselläkään sinulta? Tuskin sinä niin tyhmä olisit, että sen kertoisit nuorelle, kokemattomalle kuolevaiselle.. Enkä kyllä vaadikaan sitä. Mutta myönnä, ettei esittämäsi nimi ole sinun oikeasi


// SHUT UP AND TAKE ME! //
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1562

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Su Helmi 12, 2012 10:27

Kuningas ainakin piti siitä, että demonilla oli heikkous. Aika suuri sellainen, jos sitä joku tahtoi tai osasi käyttää hyväkseen. Miksipäs ei, demonit olivat vahvoja ja outoja, pelottaviakin, mahdollisuus päästä niskan päälle oli kenelle tahansa miellyttävä kokemus. Vaikka se olisi vain tieto siitä mahdollisuudesta.
"Yleensäkin. Demoneillakin, olivat sitten kuinka voimakkaita tahansa, on omat rajoitteensa. Mutta osaava demoni osaa kyllä kiertää kaiken, jos tahtoo. Pitää olla varuillaan kaikista mahdollisista porsaanrei'istä, kun olette demoneiden lähettyvillä, Teidän Majesteettinne. Minun tapauksessani kuunnella sanat tarkasti, jos vaikka jokin on muotoiltu epäilyttävästi," virne pysyi kasvoilla, Roswellin tällä hetkellä ainakin ulkomuodoltaan sopien demonin kuvaan, vaikka ei välttämättä edelleenkään käyttäytynyt tai puhunut turhan demonimaisesti.

"Viekkaus taitaa kuulua Teidän mielestänne demonin sisimpään olemukseen, mh?" tuo hymähti,
"Parempi olla hieman varovainen ja luottaa omaan tuntemukseen. Ei tosin ole mitään, minkä tahtoisin saavuttaa huijaamalla Teitä, joten älkää toki huolestuko, Teidän Majesteettinne," Roswellin demoninen virne laantui vähemmän viekkaaksi, enemmänkin iloiseksi, tyytyväiseksi hymyksi, olemuksen muuttuessa taas lempeämmäksi ja vastaanottavaisemmaksi. Kuningas halusi demonin, joten kai sitä piti hieman demonia näyttää.
"Olisi paljon, mitä voisin kertoa Teille, Teidän Majesteettinne. Ehkäpä kuulette ne jonain päivänä, mutta nyt se laittaisi minut itsenikin vaaraan. Olisi tyhmää paljastaa kaikki temput heti aluksi, mh?" mies naurahti, puheenaiheen ollessa nyt vähän epäilyttävämpi ja vaarallisempi, mutta se ei kuitenkaan tuntunut pitävän mitään kovin tärkeää tai suurta sisällään. Ei sitä sanottu viekkaasti, kaikki olisi olut paljon huolestuttavampaa, jos demoni olisi vielä virnuillut voitokkaana. Kuninkaalla ei kauheasti tuntunut olevan tietoa erilaisista demoneista takanaan, mutta jotakin tuo oli tainnut kuulla joskus ja pistänyt järkevästi korvansa taakse.
"Nimissä on voimaa, Teidän Majesteettinne. Nimeni paljastaminen todellakin olisi typerää, meille molemmille. Roswell ei ole nimeni, se on vain yksi monista valenimistä, joita olen elämäni aikana ottanut. Se sopii minulle nyt aivan hyvin. Tahdotteko kenties vaihtaa sen?" demoni virnisti.



((On kuule niin kuuma pakkaus tuo Roswell, että kuumekin nousi, kun viestejä kirjoittelee. Uuuhh.))
Avatar

Monarkki

Viestit: 13886

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Helmi 12, 2012 11:19

Mitä enemmän Roswell kävi kertomaan demoneista ja itsestäänkin, sitä enemmän Kuningas näytti kiinnostuvan tästä olennosta. Lienikö se sitten hyvä asia, siitä voitiin olla montaa erimieltä. Varmasti linnasta löytyi henkilöitä, jotka olisivat tuominneet tämän olennon tältä seisomalta kuolemaan. Roswell kävi antamaan ilmi sen, että hänen tapauksessaan kannatti kuunnella tarkkaan mitä demoni sanoi ja vannoi. Kuulosti helpolta, kyllä? Jokin kuitenkin kertoi Kuninkaalle, ettei demonin huijaaminen tuon omassa lajissa nyt niin helppoa olisi. Roswell ei vaikuttanut tyhmältä. Tuo oli kaukana tyhmästä. Demoni osasi varmasti huijata, vääristellä sanoja paremmin kuin osasi arvatakaan.

Sisimmästä olemuksesta kysyessään Demoni sai kuninkaalta vastaukseksi vain nyökkäyksen. Viekkaiksi ja kieroiksihan demoneita yleensä kuvailtiin. Roswell kertoi ettei ollut mitään, mitä tuo halajaisi ja tahtoisi saavuttaa huijaamalla itse kuningasta. Helpottavaa? Ehkäpä.
Kuningas naurahti pienesti demonille tuon todetessa, että olisi tyhmää paljastaa kaikki temput heti alussa.
Siinä olet oikeassa tai ehkä et. Haluat vain pitää mielenkiintoni yllä? Henry totesi katsoen merkittävästi demoniin.
En ole herrasi, joten miksi kävisin nimeäsi muuttamaan? Sinä saat kulkea sillä nimellä mikä sinua itseäsi eniten miellyttää Kuningas jatkoi samalla kun otettiin vielä yksi askel lähemmäksi demonia. Niin lähelle että olisi jo vaarallista seisoa siinä, mikäli demoni jotain aikoi tehdä.
Joten.. jos joku ikinä saisi tietää tosinimesi mitä siitä seuraisi? Henry kysyi silkkaa uteliaisuuttaan. Ei hän tiennyt mitä siitä seurasi. Räjähtikö tuo? Joutui orjaksi? Joutuisi kadotukseen? Katoaisi? Pystyisi päästämään valloilleen todellisen muotonsa? Tämä tuskin oli Roswellin oikea muoto. Kai. Ei Henry tiennyt.
Sen mielenkiinnon ja uteliaisuuden palon saattoi nähdä nuoremman silmistä. Ei mitään naiivia uteliaisuutta, vaan silkkaa tiedonjanoa. Tiedonjanoa, joka oli ajanut nuorta miestä elämässään eteenpäin kaikki nämä vuodet.

// Sinäkin Brutukseni?
Oh, sulla on kohta 666 viestiä kasassa. Roswell your time has come //
Seuraava

Paluu Vankityrmä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia