Kirjoittaja Sands » 15 Helmi 2012, 16:34
Roswell pysyi kumartuneena aimo tovin, mitä nyt sitä normaaliin kumarrukseen vertasi, mutta kuningas oli varmaan jo tottunut moisiin, olihan aatelinen ollut koko ikänsä. Prinssi, vieläpä. Ainakin tietojen mukaan, mutta ei sitä noin vain alettaisi uskoa jotain toista, kun todisteet olivat kuitenkin sen verran pitävät Eikä sillä mitään väliä ollut nyt.
"Voitte katua, koska teitte jotain, voitte katua, koska ette tehnyt jotain, Teidän Majesteettinne," demoni nousi takaisin seisomaan hetken hiljaisuuden jälkeen, hakien taas katsekontaktin kuninkaan kanssa. Hymy ei ollut kadonnut minnekään huulilta.
"Kysykää mitä vain ikinä tahdotte, teen parhaani yrittääkseni vastata," miehen kasvot kääntyivät lievästi kenoon, tyytyväisenä vastaajan rooliin.
"Voi hyvänen aika, en toki," Roswell nauroi, selvästikin huvittuneena koko ideasta. Ihmisillä kyllä sitä aina riitti mielikuvitusta kaikkien kauhukuvien maalaamiseen. Eihän hän edes näyttänyt sellaiselta, joka voisi ihmisen noin vain hotkia suihinsa, olihan hän heikko, vanha mies Eivätkä hampaatkaan olleet juuri repimiseen tehty.
"Vaikka söisinkin, vannoin jo olevani satuttamatta ketään vasten omaa tahtoa näiden muurien sisäpuolella, Teidän Majesteettinne. Uskoisin elävältä syömisen tai tappamisen sattuvan, joten kaikki olisivat turvassa ainakin niin kauan, kun linnassa pysyisin. Mutta olkaa toki huoleti, en pidä tappamisesta, enkä koskaan ole tappanutkaan Ainakaan ollut itse se tappaja tai tietoinen mahdollisesta kuolemasta, minkä olen vahingossa aiheuttanut. Joskus on hankala sanoa, mikä on aiheuttamaani ja mikä ei. Mutta voin luvata, että koko pitkän ikäni aikana kuolemia ei ole ympärilläni sattunut kovin montaa," huvittunut hymy pysyi, vaikka sai tuo toki itsensä hillittyä, ettei nyt koko aikaa kikattelisi hullunkuriselle idealle. Ehkä oli muutenkin parempi selittää ensiksi mitä hän ei missään nimessä tekisi, ennen kuin päästiin itse asiaan.
"En pidä verestä tai raaasta lihasta, Teidän Majesteettinne. En edes tarvitse fyysistä ravintoa itseni hengissä pitämiseksi, vaikka pystyn toki syömään. Mikäpä voittaisi viinin, juuston ja hyvän seuran, mh?" demoni hymähti, nostaessaan kulmakarvaansa kysyvästi,
"En myöskään syö sieluja tai muuten vain ime elinvoimaa muista, en käytä enkä ota mitään, voisimmekin kutsua sitä Jakamiseksi. En tee sitä vasten kenenkään tahtoa, en pakota. Tahdon nauttia siitä yhdessä," se petomainen virnistys tuli takaisin, eikä mitään mainittu suoraan. Epäilyttävää? Ehkä. Mutta Roswell oli jo sanonut pitävänsä sanansa, joten ei mikään voinut valettakaan olla.
((Shhh Pidät vain.))