MY god you're sexy ||Sands


Tyrmät ovat paikka, jonne kukaan ei halua joutua. Aikojen saatossa tyrmää on laajennettu syvemmälle maan alle, mistä johtuen tyrmistä löytyy erilaisia sellejä. Maan tasalla sijaitsevat sellit ovat valoisampia, mitä maan alla sijaitsevat loogisesti. Maan pinnalla sijaitsevien sellien ovet ovat suurimmaksi osaksi puisia, joiden yläreunassa on pieni, kalteroitu ikkuna, josta vartijat voivat tarkistaa vankien tilan. Alemmissa kerroksissa sellien ovet ovat suurimmaksi osaksi suuria kalteriovia. Kalterit ovat vankkaa, kestävää terästä, eivätkä helpolla mene rikki. Sellien seinät ovat kiviset ja selleistä löytyy yleensä yksi penkki ja pahnoja.
Jotkut selleistä ovat varustettu niin, ettei magiaa osaavat vangit pääse karkaamaan niistä. Vaikka ihmisillä magian tuntemus on huonompi mitä haltioilla, on muutama maagi onnistunut langettamaan lumouksen tiettyjen sellien ylle, jolloin sellistä ei pääse kävelemään seinien läpi tai katoamaan taikojen avulla. Oli kyseessä sitten maaginen olento tai magiaa omaava henkilö.

Jokaisesta kerroksesta löytyy taukotilat vartijoille, jossa miehet voivat syödä, levätä, vaihtaa kuulumisia ja jopa nukkua. Jokaisesta taukotilasta löytyy aina vähintään kolme vartijaa, tiloja ei koskaan jätetä tyhjäksi, kuten ei myöskään yhtäkään tyrmän kerrosta. Vartiointi on tarkkaa, eikä vangeille anneta etuuksia.
Tyrmät sisältävät myös kidutushuoneita, joissa kuulustellaan enemmän tai vähemmän viattomia vankeja, mitä kyseenalaisimmin menetelmin. Kuulustelijat ovat varautuneet kera kaikenlaisten välineiden, jotta kuulusteltava saataisiin murtumaan ennemmin tai myöhemmin

Valvoja: Crimson

Avatar

Monarkki

Viestit: 13804

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Helmi 15, 2012 12:31

Virneenpoikanen pysyi kuninkaan kasvoilla. Hän pystyi kuvittelemaan, kuinka vartijalla oven takana oli sana jos toinenkin tämän keskustelun suhteen sanottavana. Vaikka mies olisikin sisään rynnännyt kyseenalaistamaan Kuninkaan aikeet ja ajatusmaailman, ei Henry aikonut nyt kuunnella muita. Kyllä kuningas piti itseään sen verran järkevänä ja varovaisena henkilönä, ettei suoraan menisi demoniin luottamaan, mutta miksi tuota pelätä turhaan kuin ruttoa? Vielä ei ollut demonista löytynyt mitään liian vaarallista, mutta sitäkin kannatti odottaa Kaikkeen kannatti varautua.

Henry naurahti pienesti Demonin sanoille.
En ajatellut sinulle miekkaa antaa saatikka pistää kylvämään tuhoa Kuningas totesi Olet fiksu. Viisas. Pidän ajatusmaailmastasi. Tai ainakin siitä, minkä minulle olet esittänyt. Haluan sinut kertomaan ajatuksistasi minulle. Jakamaan mielipiteitä ehdotuksista, joita kuulen. Mitään en sinulta suoraan ota vastaan, ehdotuksia varsinkaan, mutta kaiken pistän harkintaan. Voinko siis luottaa sinuun, että et tahallasi tieten tahtoen yritä syöstä tätä valtakuntaa tuhoonsa?


// LYHYT VASTAUS ON LYHYT //
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1560

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Ke Helmi 15, 2012 1:08

"Siitä olen onnellinen, Teidän Majesteettinne," Roswell virnisti. Taistelemaan häntä ei ollut tehty, ei miekkataisteluun, mutta ei myös mihinkään sen yliluonnollisempaankaan. Ja viimeinen asia, mitä demoni tahtoi olla, oli jonkun oma salainen ase, piilotettu ässä hihassa, mutta siitä ei onneksi ollut pelkoa täällä hyvin rajoitetuilla voimilla. Kirous ja siunaus, se.
"Jos todellakin löydätte minut noin miellyttäväksi, en voi muuta kuin kiittää Teitä, Teidän Majesteettinne," demoni kumarsi nopeasti, kuningas myös varmaan alkoi olla kyllästynyt kaikkiin niihin kumarruksiin, mitä tämän lyhyen visiitin aikana oli sattunut. Asia oli toki ottanut hyvän käänteen, ehkä liiankin hyvän, enempää ei olisi voitu pyytää tämänhetkisessä tilassa. Kaikki kuitenkin oli käynyt hyvin äkkiä ja se hämmästytti vanhusta edelleenkin.

"Kuningaskuntanne ei pitäisi minua kiinnostaa, Teidän Majesteettinne. Voisin lähteä pois ja olla koskaan palaamatta ilman mitään seurauksia, mutta en usko voivani tehdä sellaista enää. Palaisin varmasti joskus ja miettikää toki millainen shokki se olisi, jos täällä ei enää olisikaan ketään," Roswell hymyili, vaikka puhuikin varsin karusta tulevaisuudesta. Mutta se tulevaisuus ei välttämättä olisi pelkkää pelottelua, eikä se välttämättä olisi kauhean kaukana harmaassa tulevaisuudessakaan.
"Olen ollut täällä jo kauan aikaa sitten, kai minulla alkaa jo olla jotain tunnearvoa tätä paikkaa kohtaan Ja jos ei muuta, niin ainakin tylsistynyt, raihnainen vanhus tarvitsee harrastuksen," virne kävi taas huulilla,
"Jos mikään muu ei vakuuta Teitä, niin voin ainakin sanoa uskovani voittavan itse tästä enemmän, jos selviätte hengissä. Olisi kunnia palvella Teitä ja kansaanne niin hyvin kuin vain voin, Teidän rinnallanne, aina niin kauan, kunnes tilanne vaatii pikaista poistumista tai muuten vain käskette minut pois, Teidän Majesteettinne," demoni kävi kumartamaan syvään, eikä nostanut katsettaan enää lattiasta.




((No Henryn ei tarvitse huolehtia, sillä Roswellia ei lyhyet haittaa laisinkaan.))
Avatar

Monarkki

Viestit: 13804

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Helmi 15, 2012 1:27

Kuningaskunta ei demonia kiinnostanut, ei ainakaan tuon omien puheiden perusteella. Puhuiko tuo sitten totta, sitä Henry ei tiennyt. Roswell kävi kuitenkin myöntämään omaavansa jonkinlaista tunnearvoa tätä paikkaa kohtaan. Kai tuo pystyi kutsumaan tätä valtakuntaa jollain asteella kodikseen, ainakin tässä ulottuvuudessa. Se oli lohdullinen pikku tieto Kuninkaalle. Tuskin kukaan omaa kotiaan kävisi tuhoamaan. Kai?
Syvä kumarrus seurasi Demonin viimeisiä sanoja. Puheet pikaisesta poistumisesta saivat Henryn miettimään asioita hetken. Lähtisikö demoni livohkaan tiukan paikan tullen? Toisaalta, itse kukin saattoi karata vaaran uhatessa, joten miksi sitä käydä kieltämään tältäkään olennolta? Henry halusi kohdella Roswellia kuin ihmistä, toista henkilöä, eikä kuin ruttoa, eläintä joka piti alistaa tahtoonsa. Siltikään tuohon ei käynyt luottaminen kuin toiseen ihmiseen. Avarakatseisen kuninkaan piti myös varoa, keiden kanssa halusi tekemisissä olla ja minkälaisen kuvan haluaisi kansalleen antaa.

Katse pysyi demonissa, joka ei nostanut katsettaan lattiasta. Kuningas hymähti pienesti.
Voi olla että tulen katumaan tätä suurestikin tulevassa Henry totesi Tai sitten en. En kuitenkaan haluaisi ajatella sinua siksi hirviöksi, mitä hovissa puhutaan.
Mutta ennen kuin sinut armahdan, haluan kuulla enemmän sinusta. Elintavoistasi. Mitä syötä? Tapatko huviksesi viattomia lapsia, kuten hovissa supistaan? En halua ottaa sitä riskiä, että eräänä päivänä löydämme sinut syömässä hovin väkeä elävältä kellareissa


// Roswell sinä senkin hurmuri //
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1560

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Ke Helmi 15, 2012 4:34

Roswell pysyi kumartuneena aimo tovin, mitä nyt sitä normaaliin kumarrukseen vertasi, mutta kuningas oli varmaan jo tottunut moisiin, olihan aatelinen ollut koko ikänsä. Prinssi, vieläpä. Ainakin tietojen mukaan, mutta ei sitä noin vain alettaisi uskoa jotain toista, kun todisteet olivat kuitenkin sen verran pitävät Eikä sillä mitään väliä ollut nyt.
"Voitte katua, koska teitte jotain, voitte katua, koska ette tehnyt jotain, Teidän Majesteettinne," demoni nousi takaisin seisomaan hetken hiljaisuuden jälkeen, hakien taas katsekontaktin kuninkaan kanssa. Hymy ei ollut kadonnut minnekään huulilta.
"Kysykää mitä vain ikinä tahdotte, teen parhaani yrittääkseni vastata," miehen kasvot kääntyivät lievästi kenoon, tyytyväisenä vastaajan rooliin.

"Voi hyvänen aika, en toki," Roswell nauroi, selvästikin huvittuneena koko ideasta. Ihmisillä kyllä sitä aina riitti mielikuvitusta kaikkien kauhukuvien maalaamiseen. Eihän hän edes näyttänyt sellaiselta, joka voisi ihmisen noin vain hotkia suihinsa, olihan hän heikko, vanha mies Eivätkä hampaatkaan olleet juuri repimiseen tehty.
"Vaikka söisinkin, vannoin jo olevani satuttamatta ketään vasten omaa tahtoa näiden muurien sisäpuolella, Teidän Majesteettinne. Uskoisin elävältä syömisen tai tappamisen sattuvan, joten kaikki olisivat turvassa ainakin niin kauan, kun linnassa pysyisin. Mutta olkaa toki huoleti, en pidä tappamisesta, enkä koskaan ole tappanutkaan Ainakaan ollut itse se tappaja tai tietoinen mahdollisesta kuolemasta, minkä olen vahingossa aiheuttanut. Joskus on hankala sanoa, mikä on aiheuttamaani ja mikä ei. Mutta voin luvata, että koko pitkän ikäni aikana kuolemia ei ole ympärilläni sattunut kovin montaa," huvittunut hymy pysyi, vaikka sai tuo toki itsensä hillittyä, ettei nyt koko aikaa kikattelisi hullunkuriselle idealle. Ehkä oli muutenkin parempi selittää ensiksi mitä hän ei missään nimessä tekisi, ennen kuin päästiin itse asiaan.

"En pidä verestä tai raaasta lihasta, Teidän Majesteettinne. En edes tarvitse fyysistä ravintoa itseni hengissä pitämiseksi, vaikka pystyn toki syömään. Mikäpä voittaisi viinin, juuston ja hyvän seuran, mh?" demoni hymähti, nostaessaan kulmakarvaansa kysyvästi,
"En myöskään syö sieluja tai muuten vain ime elinvoimaa muista, en käytä enkä ota mitään, voisimmekin kutsua sitä Jakamiseksi. En tee sitä vasten kenenkään tahtoa, en pakota. Tahdon nauttia siitä yhdessä," se petomainen virnistys tuli takaisin, eikä mitään mainittu suoraan. Epäilyttävää? Ehkä. Mutta Roswell oli jo sanonut pitävänsä sanansa, joten ei mikään voinut valettakaan olla.




((Shhh Pidät vain.))
Avatar

Monarkki

Viestit: 13804

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Helmi 15, 2012 5:28

Demoni kävi muistuttamaan siitä, että oli vannonut olevansa satuttamatta ketään vasten noiden omaa tahtoaan, näiden muurien sisällä. Demoni aikoi pitää sen sanansa. Joskin, Kuningasta yhä mietitytti mitä demoni loppujen lopuksi tarkoitti sillä, ettei satuttaisi, jos toinen ei tahtoisi.. Senkin pystyi tulkitsemaan niin monella tavalla, monen asian yhteydessä. Roswell kuitenkin kertoi, ettei pitänyt tappamisesta, mikä sinällään oli jälleen uutta ottaen huomioon, mitä kaikkea demoneista oltiin Kuninkaalle aikanaan kerrottu. Demoni myös vakuutteli, ettei itse suoranaisesti ollut aiheuttanut kenenkään kuolemaa tietoisesti. Oliko se sitten mahdollista? Kysymyksiä nousi päähän enemmän kuin Henry uskoi saavansa vastauksia tältä olennolta.
Henry naurahti pienesti Demonin kertoessa makutottumuksistaan. Kukapa nyt ei viinistä ja hyvästä seurasta nauttisi. Raakaa lihaa demoni ei myöntänyt syövänsä, eikä läträävänsä verellä. Hyvä niin, hoviin ei kaivattu yhtään enempää teurastajia, mitä siellä jo oli.

Sielujakaan tuo ei myöntänyt vievänsä, eikä imevänsä elinvoimaa muista. Ei käyttänyt eikä ottanut vaan.. jakoi? Ei tehnyt sitä vasten kenenkään tahtoa, saatikka pakosta vaan tahtoi nauttia yhdessä. Kysyvän miettivä katse pysyi Demonin petomaisessa virnistyksessä, kunnes Henry uskoi älynneensä mistä tuo demoni voimavarojaan sai. Se selittäisi toisen satuttamisenkin, tahtoessa Ilme nuoremman kasvoilla muuttui ahaa- elämyksen oloiseksi, samalla kun kuningas hymähti pienesti.
Vai sellainen demoni.. Henry totesi virnistäen pienesti, alkaen nyt miettimään olisiko sittenkään järkevää päästää tätä pois sellistä Mutta jos totta puhutaan, niin se tuntuu sopivan luonteeseesi.
Henry ei käynyt tuomitsemaan demonia tuon selviytymiskeinojen perusteella. Jokainen tavallaan, vaikkakin tämä tapa oli huomattavasti muista poikkeava.. mutta eihän se ollut paha? Toinen ei väkisin ottanut, saatikka sitten satuttaen, joten ei kai siitä haittaa ollut? Mieltä kyllä puistatti ajatus demonin äpäröistä, joita maanpäälle saattoi putkahtaa.. tosin oliko tuo edes kykeneväinen lisääntymään ihmisten kanssa, sitä Henry ei tiennyt.

Haluaisin päästää sinut ulos Kuningas totesi jälleen muuttuen mietteliäämmäksi Mutta voinko luottaa sinuun? Alaisena, näin alkuunsa.


// *gigglesnortgiggle* Oh youre just saying //
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1560

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Ke Helmi 15, 2012 6:48

Virne vain pysyi Roswellin kasvoilla, etenkin kun kuninkaalla itsellään oli sen verran huvittava, kysyvä katse. Toinen mietti sanoja tarkkaan, ehkä turhankin tosissaan, muttei kuitenkaan päässyt heti jyvälle. Olihan demoni toki selittänyt aika kuvaavasti, jos tiedettiin mistä puhuttiin Mutta siitähän ei tiedetty, sitä ei sanottu. Sehän olisi aivan liian helppoa, pitihän nuorukainen joskus laittaa ajattelemaan tietonsa eteen. Hetken päästä kuninkaan ilme tosin muuttui kysyvästä aivan sen näköiseksi, että oli juuri keksinyt jotain. Jotain arvausta taisi nyt olla pään sisällä, eikä Roswell käynyt sitä vielä arvuuttelemaan Ehkä toinen oli oikeassa, ehkä ei, mutta molempien vaihtoehtojen pitäisi olla huvittavia.

"Otan tuon kohteliaisuutena, Teidän Majesteettinne," petomainen virne laantui enemmänkin huvittuneeksi sellaiseksi kuninkaan tuumaillessa arvaustaan. Ei Henrykään mitään ääneen sanonut, mutta kyllä demoni uskoi kuninkaan aika lähellä olevan totuutta sanoista päätellen. Toki oli mahdollista, että toinen ei todellakaan tiennyt ja arvaus oli mennyt aivan päin metsää, mutta senhän saisi selville viimeistään sitten, kun siihen tehtiin jokin kommentti.
"Ette näytä niin huolestuneelta, kuin olisin luullut, Teidän Majesteettinne," Roswell naurahti kuin olisi puhunut jostain toisesta, viattomammasta asiasta,
"En usko sen olevan kuitenkaan sellainen asia, mistä edes pitäisi huolestua. Enkä usko, että kukaan katuu sitä," virne käväisi hetken aikaa taas miehen huulilla.

"Me tahdomme samaa asiaa, Teidän Majesteettinne. En ole vielä keksinyt mitään suunnitelmaa missä lopputulos olisi parempi, jos Teidät pettäisin, kuin se mitä olette ehdottaneet. Voi olla, että olen luotettavampi kuin monet muut alamaisistanne, jotka jakavat hyvin eriäviä mielipiteitä kanssanne," silmät katselivat kuningasta, viekkaina, mutta silti niin lempeinä. Aina sitä voisi luulla demonilla ollen jotain petollista mielessä, mutta samaan aikaan tuo tuntui niin vilpittömältä ja auttavaiselta.




((Miksi puhut vielä, vaikka huuliesi pitäisi olla painettuna vasten Roswellin huulia?))
Avatar

Monarkki

Viestit: 13804

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Helmi 15, 2012 7:37

Kuningas hymähti pienesti Roswellin huomautellessa kuninkaan huolestumisprosenttien näkymisestä. Ehkä Henry olikin enemmän sisäisesti huolissaan. Näin kuninkaana sitä ei uskaltanut aina näyttää kaikkia tunteita päälle päin, ties mitä kansa ajattelisi. Tosin, ehkä Henryn pitäisi edes hetkeksi lopettaa kansan mielipiteiden ajattelu ja ajatella omaa terveyttään. Unentarve oli yhä suuri.
Demoni kävi veikkaamaan olevansa jopa luotettavampi, mitä monet muut alamaiset. Siitä voitiin olla montaa eri mieltä, mutta jostain syystä Henry halusi uskoa Roswellin sanaan. Varmasti joku alainen yrittäisi ennemmin tahi myöhemmin kuninkaan murhaa, tai kapinaa, tai muuten vain harkitsisi monarkin turpiin vetämistä. Roswell oli luvannut, ettei kävisi ketään satuttamaan ilman noiden tahtoa.. joten kai tuosta oli vähemmän vaaraa itse kuninkaalle, kuin muista ihmisistä linnan muurien sisällä?

Katse pysyi Demonin katseessa hetken. Lempeän viekas katse sai siniverisen vielä miettimään tilannetta uudestaan, kunnes tuo päätti avata hetken hiljaisuuden jälkeen suunsa.
Tulen vielä kuulemaan tästä Kuningas totesi hymähtäen, virnistäen pienesti.
Askeleet kävivät ovelle, sotilasta käskettiin avaamaan ovi. Kun ovi avattiin, jäi Henry seisomaan ovelle, viittoen Roswellia seuraamaan.
Näytän sinulle paikkoja


// =3= //
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1560

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Ke Helmi 15, 2012 8:17

Kuningas kävi hiljaiseksi. Hiljainen oli Roswellkin odottaessa vastausta, reaktiota, jotain. Henry teki päätöstä, eikä se ollut helppo. Ehkä toinen hoppuili, ei se päätös ollut mitään, mikä pitäisi tai kannattaisi tehdä noin vain kiireellä Mutta ehkä kuningaskin kaipasi muutosta nopeaa sellaista. Ja kuningas rikkoi hiljaisuuden, ollen tehnyt päätöksensä. Demoni avasi jo hieman suutaan, oli jo sanomassa, että mitään kiirettä ei ollut. Ei päätöstä vielä tarvitsisi tehdä, jos se ei vielä välttämättä tuntunut siltä oikealta. Tyhmäähän se olisi ollut hänen kannaltaan, ei hän ikinä pääsisi vapaaksi sillä tavalla, mutta ei hän toki voisi olla yrittämättä estää jotain niin riskialtista. Mutta Henry Tuo oli tehnyt päätöksensä ja aikoi kantaa siitä johtuvat seuraukset. Ja niitähän varmastikin tulisi, ainakin kansan ja hovin puolelta, jos ei muualta. Kuningas oli nuori, mutta pystyikö kuningasta enää kutsumaan lapseksi? Eikö tuon pitäisi antaa tehdä omat päätöksensä ja kärsiä ja oppia, jos ei ajatellut asiaa tarpeeksi hyvin loppuun tai kuunnellut neuvoja? Kuningas ei tainnut kaivata enää yhtään vanhusta moittimaan valintoja. Suu sulkeutui ja kannustava hymy tuli Roswellin huulille tuon katsellessa kuninkaan matkaa sellin ovelle. Tämä oli Henryn valinta ja heidän molempien pitäisi tehdä töitä yhdessä, että se olisi hyvä sellainen.

Ovi avautui taas, mutta kuningas ei toki astunut ulos ja jättänyt toista taas yksin. Käsi viittoi seuraamaan.
"Teidän Majesteettinne," demoni kumarsi nopeasti kiitokseksi, ennen kuin käveli nuoremman miehen vierelle, antaen toisen johdattaa häntä, minne tuo vain ikinä tahtoikin. Hän kyllä seuraisi.
"En usko monen luottavan minuun, enkä usko sen olevan hyvä asia, jos olemme täysin rehellisiä ja kerrotte luottamuksenne minuun, Tiedän Majesteettinne," Roswell aloitti hiljaisella äänellä päästyään hieman kauemmaksi kuulevista korvista,
"Tahdotte olla tilanteen herra, ja minut pitäisi saada näyttämään hyödylliseltä liittolaiselta tässä sodassa. Sanokaa ja tehkää mitä tahdotte, leikin mukana."




((Parempi.))
Avatar

Monarkki

Viestit: 13804

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Helmi 15, 2012 9:27

Kaksikko lähti kävelemään eteenpäin, pois tyrmistä. Vartijat katsoivat kysyvästi, osa jopa halveksuen kuningasta, joka nyt käveli demonin kanssa rappukäytävään aivan kuin mitään outoa ei olisi tapahtumassakaan. Henry ei vastannut katseisiin vaan käveli eteenpäin määrätietoisen päättäväisenä. Aivan kuin hän olisi tietänyt mitä teki. Todellisuudessa hänellä ei ollut harmainta aavistustakaan, mitä juuri oli mennyt tekemään.
Katse kääntyi Roswelliin tuon alkaessa puhumaan. Kuningas hymähti pienesti demonin sanoille.
En minä sinuun luota Henry pamautti yllättäen, kulun suunnatessa linnan käytäville, joissa alkoi jo selvästi olemaan leppoisampi ja lämpimämpi tunnelma mitä tyrmissä Ainakaan täysin. Hulluhan olisin, jos sokeasti demoniin luottaisin, enkö?

Olen kuitenkin utelias. Ehkä sen voisi laskea paheekseni, sen rinnalla että olen myös avarakatseinen ja suvaitsevaisempi, mitä puolet hovista. Ehkä myös haluan leikkiä kohtalolla, ken tietää Kuningas jatkoi kääntäen katseensa menosuuntaan Tai ehkä olen vain typerä nuori mies.
Kulku kävi kohden linnan virallisempia osia. Mitään varsinaista esittelykierrosta kuningas ei käynyt tekemään, kunhan johdatteli demonia ympäriinsä antaen tuon tutkia paikkoja, mikäli mieli.


//Yritin piirtää Roswellin mutta hänen komeutensa sokaisi enkä saanut sitä loppuun //
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1560

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Ke Helmi 15, 2012 10:36

Vartijoiden ilmeet olivat kyllä näkemisen arvoisia, mutta nyt ei ollut aikaa nauttia niistä Eivätkä ne katseet muutenkaan olleet niin arvostelevia kohtaan, kuningashan se näytti olevan halveksunnan kohteena. Eikä se ollut mikään ihme, toinenhan kuljetti demonia perässään pitkin käytäviä niin kuin se ei olisi mikään asia. Taisivat kaikki vierestä katsojat ainakin olla eriä mieltä kuninkaan kanssa katseista päätellen.
"Olisitte, Teidän Majesteettinne. Mutta jotakinhan teidän täytyy sanoa niille, jotka kysyvät. Olisiko parempi sanoa, että ette luota minuun, mutta silti annatte minun juosta vapaana? Sekin olisi varsin huolestuttavaa heidän näkökulmastaan, Teidän Majesteettinne," Roswell hymyili, ääni edelleenkin matalana, aivan varmuuden varalta. Kasvot eivät olleet kuninkaaseen käännettynä, silmät katselivat tarkkaavaisina ympärilleen Tai sitten johonkin säikähtäneeseen ihmiseen, joka oli vahingossa onnistunut katsomaan demonia silmiin. Ystävällinen hymykään ei kauheasti rohkaissut pelästyneen mieltä.

"Sittenhän meitä on kaksi," vanhempi naurahti kuninkaankin myöntäessä varsin uteliasta sorttia, aivan kuten demoni itse. Eivätköhän kummatkin olleet jo huomanneet sen puolen toisistaan?
"Kuka tietää, Teidän Majesteettinne. Toivon meidän molempien puolesta, ettei asia ole niin," Roswell jatkoi kävelyään kuninkaan rinnalla, hieman kuitenkin toisen takana, hänhän ei tietänyt, minne edes piti mennä. Koko muu linna oli aivan erilainen tyrmään verrattuna, hohtoa, väriä, kiillettä, lämpöä ja ennen kaikkea kirkkautta. Valoa oli ehkä vähän turhankin paljon hämärän sellin jälkeen, mutta kyllähän siihen kohta totuttaisiin. Mutta totuttaisiinko koskaan näihin pitkiin, mutkitteleviin käytäviin?

"Linnanne on todellakin aivan jotain muuta, Teidän Majesteettinne," demoni hymyili katsellessaan tarkkaavaisena ympärilleen, ettei vain olisi näkemättä jotain tärkeää. Ja ympärillähän ei muutakaan ollut, kuin nähtävää. Ehkä jos hän olisi tänne päässyt nuorempana ja kokemattomampana, olisi Roswell vain tuijottanut ympärilleen suu ammollaan, mutta nyt hän tyytyi vain rauhalliseen katseluun ja kuninkaan seuraamiseen. Liikaa oli jo tullut elämässä nähtyä.
"Pelkäänpä, että tulen vielä eksymään täällä ennemmin tai myöhemmin," tuo naurahti.




((Sellainen tuo Roswell on, minunkin pitää haistella ruutua, että tiedän missä viiva menee. Se on hankalaa työtä se, kaikkiin kuviin tuhrautuu paljon verta ja kyyneliä.))
Avatar

Monarkki

Viestit: 13804

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Helmi 16, 2012 12:08

Ihmisille voin käydä valehtelemaan luottamuksen suhteen. Haluan vain sinun tietävän, että tarkkailen sinua silti Henry täsmensi Roswellille. Totta kai se olisi epäilyttävää, jos kuningas toteaisi kansalleen, ettei luottanut demoniin joka hänen hovissaan hyppeli. Siitähän tulisi huutoa. Taas vaihteeksi. Ihmisille hän voisi vain todeta luottavansa demoniin ja mikäli tuo jotain väärää tekisi, olisi kuningas petetty ja ymmärtänyt olennon väärin. Sitten tuosta hankkiuduttaisiin eroon ja kaikki olisivat taas iloisia, eikö?
Kaksi uteliasta mieltä kävivät hyvin yhteen. Nyt vain jäisi nähtäväksi, kumpi heistä olisi uteliaampi toisen suhteen. Henry aikoi kyllä pitää demonia silmällä, jos ei kirjaimellisesti itse, niin sitten jonkun toisen kautta. Varmasti hovin väki piti enemmän kuin mielellään demonia silmätikkunaan, kaiken varalta.

Roswellin kommentoidessa linnaa ja sinne mahdollista eksymistä, ei Henry voinut olla naurahtamatta.
Vaikka olen koko ikäni täällä asunut, en minäkään tiedä kaikkia paikkoja linnasta Hyvää ajanvietettä onkin etsiä salakäytäviä pitkin linnaa Henry totesi virnistäen Mutta etköhän sinä täällä opi liikkumaan. Ylempiin kerroksiin en sinua silti laskisi. Ties kehen ylimykseen siellä törmäät Kuten esimerkiksi setääni, joka ei varmasti olemassaolostasi ole kovin innoissaan.. tai siskooni.. .
Ajatus Donaldin saarnasta puistatti. Pieni epämieluinen ilme käväisikin Kuninkaan kasvoilla, tuon miettiessä mahdollista tilannetta.
Ajattelin majoittaa sinut ensimmäisen kerroksen palvelijoiden huoneisiin



// Hänen komeuttaan on niin vaikea vangita paperille //
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1560

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti To Helmi 16, 2012 12:42

"Valehteleminen on niin ruma sana," Roswell hymähti seuratessaan kuningasta,
"Yrittäkää valita sananne selittäessä tarkoin, Teidän Majesteettinne. Koskaan emme tiedä, mitä tapahtuu. Jos käy pahasti, ette toki tahdo kansan saavan tietää, että valehtelitte. Jos saatte sen näyttämään siltä, että minä valehtelin Teille, niin se varmaan olisi ihmisistä mieluisempaa, kuin kuninkaan pettämäksi tuleminen. En toki tahdo, että menetätte kansan luottamuksen minun takiani," puhe jatkui hymy huulilla, rauhallisesti ja hiljaa, katsekontaktia ei syntynyt kahden miehen välille. Jos joku kaksikkoa seurasi vierestä, ei ainakaan käytöksen perusteella noista voisi uskoa, että juonia punoisivat.
"Muille olisi varmasti helpotus kuulla, että olen tyystin Teidän hallinnassanne, Teidän Majesteettinne. Pieni valkoinen valhe ei varmaan olisi pahitteeksi. Jos tämä oli Teistä paras vaihtoehto, olisi hyvä myös saada muut tuntemaan se siksi."

Demoni naurahti. Linna oli toki suuren suuri ja varmasti vanhana rakennuksena täynnä salaisuuksia, ei kai ollut ihme, ettei kuningaskaan omaa linnaansa tuntenut niin hyvin. Salakäytävistä puhuminen sai suippokorvat vain nytkähtämään. Salakäytävät olivat mielenkiintoisia, aika ei varmaan kävisi vähään aikaan tylsäksi täällä salaisuuksia etsiessä Tähänhän voisi ihan tottua.
"En ikävä kyllä tunne Teidän lisäksenne ketään, Teidän Majesteettinne. Haluaisin joskus kuulla hieman Teidän alaisistanne, keitä pitää varoa ja ketkä ovat puolellanne Emmekä toki voi olla unohtamatta sukuanne, mh?" Roswell käänsi kasvonsa taas kuninkaan puoleen, irrottaen katseensa ympäristöstä nyt, kun puhuttiin jostain vähemmän viekkaasta. Luultavasti hän tulisi tapaamaan kaikki tärkeät henkilöt ennemmin tai myöhemmin ja oli tärkeää tietää, miten suhtautua toisiin Ensivaikutelmat olivat tärkeitä, eikä niitä ollut hyvä mokata.

"Se sopii vallan hyvin, olenhan palvelija," demoni hymähti,
"Mutta ovatkohan muut siitä aivan yhtä innoissaan?"




((Roswellin koko komeus ei edes mahdu paperille.))
Avatar

Monarkki

Viestit: 13804

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Helmi 16, 2012 1:21

Valehteleminen oli kyllä ruma sana. Mutta hovi tuntui perustuvan valheisiin, näin Henryn näkökulmasta. Mitään hän ei kuitenkaan käynyt vastaamaan Roswellin puheisiin valheista. Vain pieni hymähdys ja Kuningas jätti asian omaan arvoonsa. Demoni tultaisiin esittämään liittolaisina muille, pitivätpä he siitä tai ei. Niin kauan kuin Roswell oli kuninkaan alainen, ei tuota voitu vahingoittaa.. ellei rikkeitä tekisi.
No, Roswell toi esille sen faktan, ettei tuntenut linnalta Henryn lisäksi ketään. Tuo halusikin kuulla lsää mahdollisista alaisista, joita kannatti varoa, ketkä olivat heidän puolellaan. Henry virnisti pienesti. Suvun tullessa puheeksi, Henry empi sen suhteen.
Setääni sinun kannattaa varoa. Donald Scarlington. Hyvä mies, mutta ei jaa samoja ajatusmaailmoja kanssani.. Siskooni Lilyyn tulet varmasti törmäämään ennemmin tai myöhemmin, kuten myös puolisooni Kerensaan.. ehkä voin esitellä heidät sinulle joskus, mutta en tänään Kuningas aloitti samalla kun kulku alkoi suuntautumaan kohti palvelijoiden tiloja, monen käytävän ja käännöksen kautta.

Velhoa myös varoisin.. Black on hänen nimensä. Voi olla että hän kiinnostuu sinusta enemmänkin, kun saa kuulla olemassaolostasi. Sotilastuvalle en lähtisi hiippailemaan, sillä se on täynnä roturasistisia vanhoja miehiä ja paladineja.. Henry naurahti pienesti ja vilkaisi demoniin Lisäksi hovin papitarta sinä varmasti mielelläsi välttelet.. tosin jos haluat onneasi käydä kokeilemassa, hänet löytää pihakappelista.
Palvelijoilla ei pitäisi olla sinun olemassaoloasi vastaan mitään.. eivät kaikki ole ihmisiä täällä.. sinä vain olet radikaalein joukosta erottuva tapaus. Lisäksi voimme katsoa sinulle syrjäisemmän huoneen, niin hovi piiat saavat nukuttua yönsä rauhassa vai saavatko? Virne käväisi jälleen nuoren kuninkaan kasvoilla.


// Näemmä. Perhana. Jääkäämme siis vain uneksimaan tuosta karjusta //
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1560

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti To Helmi 16, 2012 12:50

Silmät katsoivat kuningasta tarkkaan tuon puhuessa, korvat kuuntelivat vielä tarkemmin. Olisi toki tärkeää oppia tuntemaan kaikki pääpelaajat, kaikki voimakkaat pelinappulat sotaisalla pelilaudalla. Virne kävi Roswellin huulilla. Toki hänellä oli enemmän henkilöitä, joita pitäisi varoa kuin niitä, joita ystävyys ja auttaminen kiinnostaisi.Sehän oli selvää, mutta ainakin niistä nyt saatiin varoitukset jo etukäteen. Demoni kuitenkin tiesi olevansa sen verran utelias, ja joskus kieltäminen oli pahempi asia, kuin sen mainitsematta jättäminen... Hän tiesi kyllä, että jonain päivänä hän tulisi työntämään nenänsä väärään paikkaan, sotkeutuen vaarallisiin henkilöihin ja asioihin. Ja jos totta puhuttiin, idea ei tuntunut niin kauhealta, kuin sen pitäisi, itse asiassa se tuntui varsin mielenkiintoiselta. Se tuli tapahtumaan joskus, eikä sille voinut mitään, mutta tässä tilanteessa sitä kannattaisi vielä yrittää pitkittää. Olisi parempi tavata työn merkeissä tai muuten vain asiallisemmissa esittelyissä, kuin lähteä hiipimään ja nuuskimaan pitkin linnan käytäviä ongelmien perässä. Pelkoa hänellä ei kuitenkaan ollut, saisikohan kuakan näistä ihmisistä häntä edes hengiltä?

"Niin paljon varottavaa," Roswell naurahti, yrittäessään pistää tarkkaan merkille heidän kulkemansa reitin samalla kun pisti muistiin kaikki mainitut henkilöt,
"Tapaisin mieluusti perheenne, Teidän Majesteettinne. Aivan milloin koette ajan olevan oikea," tuo jatkoi myhäillen, seuratessaan kuningasta kuin hai laivaa... Ja monien mielestä tilanne taisi olla juuri sellainen.Mutta onneksi ainakin hän pääsisi sellaiseen paikkaan, missä jokainen ihminen ei välttämättä pyörtyisi hänet nähdessään. Olihan se huvittavaa joskus, mutta hän ei tullut tänne pelottelemaan ihmisiä, demonia kiinnosti nyt enemmän se, että ihmiset tottuisivat häneen ja voisivat elää rauhassa ympärillä.
"Mitä ikinä vihjailettekaan, Teidän Majesteettinne?" Roswell virnisti, yrittäen ottaa viattoman katseen, mutta eihän sellainen tuolta onnistuisi koskaan. Silmistä pilkisti viekkaus, suu virnuili tietävänä. Tuskin demoni yritti edes oikeasti saada toisen uskomaan jotain muuta, kiusasipahan vain, esitti tietämätöntä ja yksinkertaista. Taisivat kuningas ja demoni molemmat tietää, mitä tulisi tapahtumaan vielä jokin päivä... Mutta sen aika ei ollut nyt, ei vielä.




((Saahan hänen komeuttaan toki katsella ja koskeakin, jos olet kiltti ollut.))
Avatar

Monarkki

Viestit: 13804

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Helmi 16, 2012 7:34

Niin paljon varottavaa.. Kyllä, enemmän kuin tarpeeksi. Voi olla että muutaman viikon jälkeen Demoni halusi takaisin selliinsä yksinäisyyteen, ennemmin kuin jäisi tänne syyttävien katseiden alle. Ken tietää. Henry ainakin tunsi toisinaan pakottavaa tarvetta piiloutua jonnekin hovin katseilta. Tosin näin kuninkaana sekään ei enää onnistunut niin helposti, mitä ennen. Valitettavasti. Siniverinen kävi vilkaisemaan sarvipäätä tuon huomauttaessa tapaavansa mieluusti kuninkaan perheen. Henry ei tiennyt oliko hän kovin innoissaan näyttämässä tuon kaltaiselle demonille ylimystason naisia, mutta tuskin tuosta haittaakaan oli.
En tiedä muusta perheestäni, mutta siskoni voisit tavata jo huomenna, mikäli haluat Henry totesi lopulta, samalla kun he saapuivat lopulta pieneen majatalomaiseen tilaan.
Demonin virnuiluun Henry vastasi vain hymähtäen, samalla kun matka jatkui vielä tämän tuvan toista käytävää aivan perälle asti.

Tyhjän huoneen ovi avattiin ja astuttiin sisään. Huoneessa ei selvästikään oltu takkaa poltettu pitkään aikaan, eikä kyllä pahemmin siivoiltukaan. Huone oli pimeä. Vain tähtikirkkaan kuutamoyön valkea valo tulvi sisään pienestä ikkunasta.
Täällä saat punkata, sisustaa huoneen miten haluat, tehdä mitä ikinä lystäät.. mitä demonit nyt yleensä tekevät, kun eivät mitään tärkeää ole toimittamassa Kuningas totesi kääntyen Roswellin puoleen.
Lähetän räätälin käymään luonasi.. Mikäli täällä aiot liikkua, täytyy sinulle hankkia myös hoviin sopivat vaatteet.. ettet kerää asustuksesi puolesta yhtään enempää vihaisia katseita. Esität räätälille vain toiveesi ja hän saa luvan toteuttaa sen


// Olen ollut kiltti, tahtoisin vain paijata. Saanko? //
EdellinenSeuraava

Paluu Vankityrmä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia