Kettu Repolainen joutuu häkkiin

Tyrmät ovat paikka, jonne kukaan ei halua joutua. Aikojen saatossa tyrmää on laajennettu syvemmälle maan alle, mistä johtuen tyrmistä löytyy erilaisia sellejä. Maan tasalla sijaitsevat sellit ovat valoisampia, mitä maan alla sijaitsevat loogisesti. Maan pinnalla sijaitsevien sellien ovet ovat suurimmaksi osaksi puisia, joiden yläreunassa on pieni, kalteroitu ikkuna, josta vartijat voivat tarkistaa vankien tilan. Alemmissa kerroksissa sellien ovet ovat suurimmaksi osaksi suuria kalteriovia. Kalterit ovat vankkaa, kestävää terästä, eivätkä helpolla mene rikki. Sellien seinät ovat kiviset ja selleistä löytyy yleensä yksi penkki ja pahnoja.
Jotkut selleistä ovat varustettu niin, ettei magiaa osaavat vangit pääse karkaamaan niistä. Vaikka ihmisillä magian tuntemus on huonompi mitä haltioilla, on muutama maagi onnistunut langettamaan lumouksen tiettyjen sellien ylle, jolloin sellistä ei pääse kävelemään seinien läpi tai katoamaan taikojen avulla. Oli kyseessä sitten maaginen olento tai magiaa omaava henkilö.

Jokaisesta kerroksesta löytyy taukotilat vartijoille, jossa miehet voivat syödä, levätä, vaihtaa kuulumisia ja jopa nukkua. Jokaisesta taukotilasta löytyy aina vähintään kolme vartijaa, tiloja ei koskaan jätetä tyhjäksi, kuten ei myöskään yhtäkään tyrmän kerrosta. Vartiointi on tarkkaa, eikä vangeille anneta etuuksia.
Tyrmät sisältävät myös kidutushuoneita, joissa kuulustellaan enemmän tai vähemmän viattomia vankeja, mitä kyseenalaisimmin menetelmin. Kuulustelijat ovat varautuneet kera kaikenlaisten välineiden, jotta kuulusteltava saataisiin murtumaan ennemmin tai myöhemmin

Valvoja: Crimson

Kettu Repolainen joutuu häkkiin

ViestiKirjoittaja Juudas » 29 Heinä 2012, 20:22

//Jatkoa pelille Viaton varas//

Kayden

Vaunut pysähtyivät synkeän kivirakennuksen eteen nytkähtäen. Aurinko oli noussut jo korkealle, mutta sellissä istujien päivää se ei juuri valaissut. Pyöveli nousi ylös vaunuistaan tupakka suupielessään ja oikaisi vakavan näköisenä takkiaan. Hän kävi tyrmässä melko usein työtehtävissä. Eikä ainoastaan kiduttamassa kuulusteltavia. Itsemurhat olivat vankien toimesta melko yleisiä.

Ketjut kilahtivat Kaydenin avatessa vaunujen luukun. Epäkunnioitus ja välinpitämättömyys palavissa silmissään hän katsoi sidottua kettua vaitonaisena, puhaltaen ilmoille valkoisen savupilven. Savukiehkurat taipuivat hitaasti kohti taivasta, kunnes katosivat. Koskaan ennen pyöveli ei ollut tullut vankiloille tehdäkseen lisäyksen asukaslukuun. Vaikka hän olisikin todistanut jonkun rikoksen tapahtumista, hän ei olisi välittänyt. Ei ollut hänen työtään napata rikollisia, vaan lopettaa heidän elämänsä jos viranomaiset niin päättivät.

Yhdestä asiasta Kayden oli kuitenkin tarkka; omasta alueestaan, omasta omaisuudestaan. Mies oli todella omistamisenhaluinen ja siksi kohtuuton reagoidessaan omaisuutensa väärinkohteluun. Pyövelin taloon tunkeutuminen saattaisi maksaa tuon kettupahaisen elämän.

Lihaksikas mies nosti köykäisen katupojan jälleen olkapäälleen ja käveli vankilan ovia kohti. Hän ei välittänyt miten ketun kävisi. Hän välitti vain siitä, että hänen viestinsä menisi perille. Astuttuaan sisään raskaasta puuovesta hän asteli peremmälle kapeaan käytävään, katsoen molempiin suuntiin, kunnes huomasi vartijan. Vartija selvästi tunnisti hänet ja hänkin oli varmasti nähnyt vartijan joskus ennen... muttei muistanut sen tarkemmin. Vartija nousi ylös, hiukan kysyvän näköisenä.

"Varas", Kayden selitti yhdellä sanalla ja nyökkäsi olallaan roikkuvan ketun suuntaan, "Tunkeutui työpajaani." Pyöveli tiesi, että kettu oltaisiin mielellään pistetty lukon taakse ihan vain naaman perusteella, mutta katsoi silti parhaaksi perustella tekoaan. Itse hän ei piitannut hiukkaakaan siitä, mitä lajia kukakin oli. Hän vain halusi tehdä selväksi, että hänen talossaan ja hänen seurassaan pelattiin hänen säännöillään.

Vartija tarjoutui taluttamaan vangin, mutta pyöveli näytti pienellä käden liikkeellä, että pärjäsi hyvin itsekin. Joten vartija ohjasi miehen tyhjälle sellille ja avasi tälle oven. Kayden käveli selliin sisälle, laskien ketun alas viileälle lattialle. Vartijan polvistuessa tämän viereen avatakseen Kaydenin sitomat köydet käsistä, pyöveli havahtui pieneen kilahdukseen. Katsoessaan vartijan olan ylitse hän huomasi hopeisen kaulakorun, joka äänen oli todennäköisesti aiheuttanut lattiaan osuessaan. Mies painoi kulmiaan, miten moisella katurotalla saattoi olla sellainen koru. Hän oli varmasti varastanut sen jostain, siinähän oli jopa jalokivi. Kayden hymähti ilottomasti.

"Onko jokin vialla?" Vartija kysyi häneltä, saatuaan ketun kytkettyä jalastaan raskaaseen ketjuun, jonka toinen pää oli kiinni kiviseinässä. Pyöveli katsoi kettua hetken silmiin, kulmiaan painaen. "Ei", hän vastasi matalalla äänellä. Vartijan käveltyä ohitseen selkäpäin Kaydeniin, pyöveli astui jalallaan tuon korun päälle, estääkseen kettua poimimasta sitä käteensä. Hän kumartui alas ja poimi korun oman käteensä tutkiakseen sitä lähempää, mihin kettu reagoi yllättävän voimakkaasti.
Juudas
 

ViestiKirjoittaja suskari » 02 Elo 2012, 14:33

Kettu parka oli heitetty kärryihin sidottuna kuin peruna säkki konsanaan, eikä pakenemisesta paljoa ollut toivoakaan kiitos turhankin tiukalle latetuista köysistä ja sen että kärryt heiluivat matkan aikana varsin kiitettävästi. Raban ei saannut mistään kiinni joten aina pompun sattuessa tai kärryjen kallistuessa liikaa pomppasi kevyt Raban mukana. Mutta onneksi sekin matka loppui lopultakin enemmän ja vähemmän onneksi kun pyöveli tuli avaamaan kärryjensä takaluukun, jolloin Raban totta kai yritti köysistä huolimatta mennä mahdollisimman perälle ettei tuo saisi häntä otteeseensa mutta turhaa pyristelyä se oli. Kayden nappasi ketusta kiinni ja veti kevyen Rabanin helposti olallensa roikkumaan lähtien viemään kettua haluamaansa suuntaan.

Raban ei nähnyt minne suuntaan he menivät sillä oli sattuneistä syistä naama kohden paluu suuntaan, mutta kun suuret puiset ovet avautuivat ja näkymäksi tuli karumpaakin karummat sellit joissa oli vankeja ja lukittuja tyrmiä. Ei tarvinnut paljoa nero olla että Raban tajusi tulleensa tyrmille joka ehkä olisi viimeinen paikka jossa kettu tulisi aikansa viettämään.. Ei hän tahtonut! Hän tahtoi pois! Raban yrittikin samantien hädissään ja paniikin sekaisena pyristellä pois pyövelin tiukasta otteesta pyytäen, ei anoen tuota päästämään itsensä pois. Se kuitenkin oli turhaa pyytämistä.. ei pyöveli kuunnellut, sen sijaan tuo ryhtyi vartijan kanssa puhumaan ja syytti Rabania varkaaksi. Kettu hätkähti katsoen loukkaantuneesti Kaydenin takaraivoa. Ei hän ollut mitään varastanut! Raban olikin sanomassa siintä jotakin kun pyöveli lähti liikkeelle vartijan kera. Vartija näytti tyhjän sellin uudelle vangille ja Raban tunsi kuinka hänet laskettiin maahan istumaan, josta vartija ryhtyi aukomaan ketun köysiä ja laittoi köysien paikalle toiseen nilkkaan ketjun, jonka toinen pää oli kiinni seinässä.
Toiminpiteen aikana kuitenkin Rabanin ehkä arvokkain omaisuus, ei rahallisesti kuten voisi luulla vaan tunne arvoltaan, putosi lattialle ja kettu oli ottamassa sitä käteensä turvaan ettei kukaan sitä ottaisi. Kettu ei kuitenkaan ollut ainoa joka sen huomasi kun suuri saapas oli tullut tielle.. Kettu nosti katseensa kysyvänä pyövelin päälle, joka tuijotti harvinaisen tuimasti pojan päälle.

Vartija oli tekemässä lähtöä ja Kayden nappasi korun maasta käteensä jolloin Rabanilla napsahti jotakin päässään eikä kaikki ollut ihan niin perille asti ajateltua. Poika nousi kiviseltä lattialta ja nappasi Kaydenin kädestä kiinni jossa tuo korua piti ja upotti pienet neulan terävät hampaansa ranteeseen pakottaakseen tuon päästämään korusta irti. Kun koru oli tipahtanut lattialle nappasi Raban sen itsellensä takaisin perääntyen seinää vasten etenkin kun oli tajunnut mitä oli juuri tehnyt.. Pahimmassa tapauksessa jopa suututtanut Kaydenin pahan päiväisesti.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Juudas » 02 Elo 2012, 14:49

Kivun parahdus pääsi yllättyneen pyövelin huulilta, kun ketun hampaat upposivat hänen lihaansa. Mies riuhtaisi kätensä irti, pudottaen samalla tuon hopeisen korun kivilattialle ja kirosi ääneen. "Saatanan huoranpenikka!" hän mylvi pidellen puremaa, joka alkoi vähitellen vuotaa verta. Miehen demoniset silmät hohkasivat, kun hän tarttui Rabania kurkusta vahvalla kädellään, painaen tämän vasten kiviseinää. Mies tuijotti kettua silmiin raivokkaana, huohottaen kiihtyneesti ja iski tuota kerran nyrkillään kasvoihin, pudottaen sitten otusparan lattialle jalkojensa juureen. Kayden katsoi tätä halveksuvasti ja käänsi lopulta selkänsä. Ei hän ollut niin kiinnostunut jostain pahaisesta korusta, että olisi vaivautunut siitä taistelemaan.

Vartija katsoi hiukan yllättyneenä tapahtumia, muttei puuttunut niihin. Pyövelin poistuessa huoneesta sanaakaan sanomatta, vartija sulki sellin oven ja hyvästeli tämän asiallisesti, vaikkei Kayden mitään vastannutkaan. Puolidemoni harppoi ulos vankilasta ja nousi vaunuihinsa, piittaamatta ketun kohtalosta hiukkaakaan.

//Kayden out//
Juudas
 

ViestiKirjoittaja suskari » 02 Elo 2012, 20:47

Tapahtui se minkä kettu oli pelännytkin, Kayden kävi ketun kimppun tarraten kurkusta kiinni painaen seinää vasten. Raban körähti tarraten pyövelin ranteesta kiinni yrittäen repiä väkivahvaa kättä itsestään irti kun sai iskun kasvoihinsa. Kaikki pimeni muutamaksi sekunniksi samalla kun ote ranteesta kirposi ja kettu putosi lattialle pidellen päätään johon isku oli osunut. Raban odotti jo toista iskua, mutta sellaista ei ikinä tullut kun Kayden käänsi selkänsä jättäen Rabanin oman onnensa nojaan tyrmään.. Kettu raahasi itsensä istumaan tyrmän nurkkaan jonne ketju jalassa Rabanin salli liikkuvan ja jäi istumaan sikiöasentoon muutaman kyyneleen valuessa karvaisia poskia pitkin.

//Kiittelen seurasta//
suskari
 


Paluu Vankityrmä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron