Cell Block Tango [k15]

Tyrmät ovat paikka, jonne kukaan ei halua joutua. Aikojen saatossa tyrmää on laajennettu syvemmälle maan alle, mistä johtuen tyrmistä löytyy erilaisia sellejä. Maan tasalla sijaitsevat sellit ovat valoisampia, mitä maan alla sijaitsevat loogisesti. Maan pinnalla sijaitsevien sellien ovet ovat suurimmaksi osaksi puisia, joiden yläreunassa on pieni, kalteroitu ikkuna, josta vartijat voivat tarkistaa vankien tilan. Alemmissa kerroksissa sellien ovet ovat suurimmaksi osaksi suuria kalteriovia. Kalterit ovat vankkaa, kestävää terästä, eivätkä helpolla mene rikki. Sellien seinät ovat kiviset ja selleistä löytyy yleensä yksi penkki ja pahnoja.
Jotkut selleistä ovat varustettu niin, ettei magiaa osaavat vangit pääse karkaamaan niistä. Vaikka ihmisillä magian tuntemus on huonompi mitä haltioilla, on muutama maagi onnistunut langettamaan lumouksen tiettyjen sellien ylle, jolloin sellistä ei pääse kävelemään seinien läpi tai katoamaan taikojen avulla. Oli kyseessä sitten maaginen olento tai magiaa omaava henkilö.

Jokaisesta kerroksesta löytyy taukotilat vartijoille, jossa miehet voivat syödä, levätä, vaihtaa kuulumisia ja jopa nukkua. Jokaisesta taukotilasta löytyy aina vähintään kolme vartijaa, tiloja ei koskaan jätetä tyhjäksi, kuten ei myöskään yhtäkään tyrmän kerrosta. Vartiointi on tarkkaa, eikä vangeille anneta etuuksia.
Tyrmät sisältävät myös kidutushuoneita, joissa kuulustellaan enemmän tai vähemmän viattomia vankeja, mitä kyseenalaisimmin menetelmin. Kuulustelijat ovat varautuneet kera kaikenlaisten välineiden, jotta kuulusteltava saataisiin murtumaan ennemmin tai myöhemmin

Valvoja: Crimson

Cell Block Tango [k15]

ViestiKirjoittaja Aksutar » 07 Maalis 2012, 01:38

Ada, Kali

Joko pihalla oli pilvistä, tai vuorokausi lähenteli yötä. Oli miten oli, selliin valoa ei tulvinut turhan paljoa. Kauempana oleva soihtu valaisi pienesti kaltereiden välistä muuten niin synkkää, pienehköä huonetta, jota kävi asuttamaan tällä hetkellä kaksi sielua. Toinen näistä oli hereillä ja alati tarkkailemassa, mitä käytävillä tapahtui.
Kaltereihin nojaileva punapää piti silmällä jokaista liikettä. Tarkka kuulo pisti merkille pienimmänkin supatuksen mitä viereisistä selleistä saattoi kuulla, taikka vartijoiden taukotilan suunnalta. Oli miten oli, vampyyrilta ei näyttänyt keskittymistä puuttuvan. Hukka oli jäänyt kiinni omaa typeryyttään ja odottikin nyt tilaisuutta paeta tyrmistä. Sellaista tuskin tuli, niin hyvin oli vartioitu tämä paikka, kuten myös linnan pihamaa, jonka poikki oli pakko päästä, mikäli vapautta haikaili. Parasta oli nyt vain odottaa ja seurata tilanteen kehittymistä. Naisella oli jo suunnitelma jos toinenkin viritteillä, nyt vain piti katsoa mikä niistä olisi paras toteutettavaksi. Tuomittavaksi joutuminen ja teoistaan maksaminen ei ollut naisen mieleen, sillä palkkamurhaaja friikki kyllä tiesi, millainen tuomio häntä odotti. Näinä aikoina varsinkin.

Koska vankilat tuppasivat jälleen ylikuormittumaan, oli vankeja pakko sulloa samaan selliin enemmänkin. Viereisessä sellissä oli ainakin viisi henkilöä repimässä toisiltaan päitä irti. Vähän väliä oli vartijat käyneetkin alkaneet riidat lopettamassa, kuskanneet sellistä yhden miehen toiseen selliin, tuoden mukanaan toisen vangin korvaamaan edellistä. Sellien ylikuormittaminen ei ollut hyväksi kenellekään ja aivan varmana kohta vankien määrää alettaisiin vähentämään rajulla kädellä. Uusi kuningas kuitenkin kielsi onneksi suoraan teloituslavalle taluttamisen, joten äkkikuolemaa ei tarvinnut kenenkään pelätä ilman tuomiota. Hyvä vain.
Myös vampyyrin selliin oltiin tuotu toinen asukki. Vihreä rastapää nukkui räkäposkella humalaansa pois. Ada ei tuon naisen tarinaa tiennyt, mutta arvatenkin tuo oli käynyt riehumaan astetta pahemmin kapakassa ja löytänyt tiensä selleille. Ainakin näin vampyyri kävi epäilemään humalatilan perusteella, jossa rastapää selliin oltiin kiikutettu.

Kali oli kuin olikin kännipäissään käynyt riehumaan ja hyökkäämään vartijan päälle, kun tuo oli sattunut sovinistisen letkautuksen heittämään naiselle. Se vartija oli varmasti katunut sanojansa jälkikäteen, kun sai huomata kuinka lujaa sepän ammattia harjoittava nainen osasikaan lyödä. Musta silmä, kipeä leuka ja armottoman herkkä miehuus olivat nyt muistutuksena sillä miehellä. Kannatti miettiä, kenelle alkoi aukomaan päätään. Selliin tullessaan oli Kali huutanut ja räyhännyt siihen malliin, miten juuri sammuva juoppo nyt kykeni. Nyt tuo haiseva rastakasa nukkui onnellisen tietämättömänä tilanteestaan ja tulisi varmasti katumaan tekosiaan, jollakin tapaa ainakin. Jos ei muuten, niin nestehukka sellissä ei ollut kaikkein mukavin tilanne. Täällä kun palvelu ei pelannut kuin majatalossa. Ystävänsä Samhainan Kali oli suosiolla jättänyt kyläkännäys reissultaan pois, sillä peikko herätti ehkä turhankin paljon negatiivista huomiota. Lisäksi mambo osasi toisinaan olla harvinaisen tylsää seuraa, kun itse ei käynyt juomaan.
Onneksi vampyyri kuitenkin antoi seppä polon nukkua rauhassa, eikä käynyt tuota herättelemään. Vaikka mielessä kävi, Adan aika alkoi käydä tylsäksi.

Askelien kuuluessa käytävällä, nurkan takana, kävi Ada valpastumaan. Kuka, tai ketkä tulivat? Sen näkisi kohta.. mikäli askeleet kääntyisivät tännepäin. Punapää nojautui lähemmäksi kaltereita katselemaan nurkalle, odottaen kenet näkisi


// herra mahtavasoosi, olkaa hyvä //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja harlekiini » 08 Maalis 2012, 02:08

Metallisuojien peittämien jalkojen marssi kaikui kosteilla kiviseinillä, ja haarniskoitujen sotilaiden varjot vääntyivät soihtujen valossa kauas ihmishahmosta. Vartijoita oli kaksi, molemmat keski-ikää hiljalleen lähestyviä miehiä, tuimailmeisiä ja vaitonaisia. Toinen oli vastikään saanut siirron vanginvartijan tehtäviin, mutta oli osoittautunut nopeaksi oppijaksi, eikä hänen perehdyttäjäkseen määrätyllä miehellä ollut pahaa sanottavaa. Miehillä oli, kuten muillakin vartijoilla, ollut kädet täynnä työtä vankien kanssa, joita oli viime aikoina tuntunut kertyvän aina vain enemmän. Vanhan kuninkaan aikana ei ollut harvinaista, että vangit eivät koskaan päässeet selliin asti; pidätystilanteen aseellinen vastustaminen johti usein pidätetyn ennenaikaiseen mestaamiseen. Nykyään heidän pidätyspolitiikkansa oli muuttunut, ja vankeja oli enemmän kuin vartijoita. Sillä hetkellä he raahasivat välissään uusinta tulokasta, joka pääsisi nauttimaan tyrmien vieraanvaraisuudesta: haltiaa, jonka hiukset olivat mustat kuin pataässä eikä ihonvärikään ollut kaukana. Toinen vartijoista oli joutunut lyömään vastaanhangoittelevaa taikaolentoa, joka nyt riippui pökertyneenä puoliksi heidän kannettavanaan. Savikannu oli aliarvostettu ase.

Ihmiskaksikko pysähtyi tyrmän vankan oven eteen siksi ajaksi, että vartijoista toinen sai sen avattua avaimella, joka oli yhtä jyhkeä kuin ovi itsekin. Sellikäytävällä heitä tervehtivät hereillä olevien vankien supatus, joka paisui nopeasti mölinäksi oven pamahdettua kiinni heidän jäljessään. Kumpikaan vartijoista ei vilkaissutkaan selleihin, joiden luukkujen kalterien välistä monien vankien sormet kurkottelivat. Olento heidän välissään alkoi sekin tulla tajuihinsa, ja välttääkseen tappelun keskellä käytävää vartijat päättivät hylätä vankinsa läheiseen selliin, jota jo kuormittivat kaksi muuta vankia.

Fareos ei ollut tilanteesta yhtään sen riemastuneempi kuin vartijatkaan. Hän oli onnistunut pakenemaan kerran, mutta saatuaan hänet kiinni toiste ihmissotilaat olivat olleet varovaisempia. Hänen aseensa, haarniskansa ja vielä saappaansakin oli viety heti kättelyssä, ja hänet oli isketty muitta mutkitta rautoihin, useampiinkin hänen yritettyään kolkata vangitsijansa käsikahleillaan. Tilanteen kruunasi se, ettei hän ollut varsinaisesti tehnyt mitään, paitsi kenties tappanut pari sotilasta ja vastustanut pidätystä niin ankarasti kuin suinkin, mutta sinä ainoana kertana kun hän ei ollut vehkeillyt ketään vastaan, häntä syytettiin nimenomaan siitä.
Toinen kiinniotto oli johdattanut hänen tiensä länsikujilta linnaan ja sieltä suoraan tyrmiin säilöön odottamaan kuulustelua. Kun osa hänen kahleistaan oli irrotettu, hän oli yrittänyt pakoa toisen kerran, saaden savikannusta päähänsä ennen kuin oli ehtinyt kuristaa yhden vartijoista. Hänen maatessaan pökertyneenä lattialla ihmiset olivat yhdistäneet hänen käsi- ja jalkarautansa toisiinsa. Raskaasti kilisevät kahleet sallivat kävelemisen, mutta eivät yhtään sen enempää.

Haltia kohotti katseensa sellin oven auetessa. Hänelle ei annettu tilaisuutta ihmettelyyn, vaan kaksi voimakasta tönäisyä paiskasivat hänet kahleineen, kaikkineen sellin haiseville pahnoille. Ovi sulkeutui välittömästi haltian kantapäiden kadottua kynnykseltä.
Käsiensä ollessa varsin varatut, Fareos otti kaatumisen vastaan toisella hartiallaan ja manasi kolhiessaan itsensä kivilattiaan. Hän punnersi itsensä vaivalloisesti istuma-asentoon ja kohotti kätensä hieroakseen särkevää takaraivoaan. Ihmiset eivät olleet turhan helläkätisiä. Vasta siloteltuaan tykyttävää kuhmuaan hetken haltia saattoi kiinnittää huomionsa tyrmään. Tummat silmät huomioivat ensimmäisenä sellin häiritsevän pienuuden, ikkunattomuuden ja seinien kahleet. Vasta toisena tulivat hänen uudet huonetoverinsa.


¤¤ Mahtavasoosi tulee. ¤¤
harlekiini
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 08 Maalis 2012, 16:46

Sisään selliin kiikutettiin kahlittu, tummempi mieshenkilö. Mikä lie hänen rikoksensa, siitä otettaisiin selvää pian. Ainakin tuo oli joko vaarallisempi tapaus mitä useimmat tai sitten pisti hanttiin pidätystä kahta kauheammin. No, kukapa nyt selleihin vapaa-ehtoisesti halusi tulla?
Punatukka ei kuitenkaan vaivautunut kääntymään kunnolla kohden uutta sellitoveria, vaan seurasi vartijoita niin kauan, kunnes nuo olivat poistuneet jälleen näkyvistä. Kumpikaan noista ei ollut tuttu kasvo vampyyrille. Tuo odotti mielellään jotain tutumpaa kasvoa käymään luonaan. Osa mahdollisista tutuista olisi kyllä suuri yllätys, mutta ei sitä koskaan tiennyt.

Kun vartijat olivat kävelleet matkoihinsa, siirtyi punainen katse tarkkailemaan uutta tulokasta. Ei ollut häävi heppu. Tosin, vampyyri nyt oli viimeiset vuotensa liikkunut mitä oudoimpien friikkien seurassa, joten tavallinen humanoidi ei hetkauttanut tuota mitenkään. Eipä tuo mies näyttänyt kovin innoissaankaan olevan tästä majoituksesta. Ada hymähti.
Murha, varkaus vai pahoinpitely? Tuskin ihan tavallinen kapakka öykkäri olet.. Et ainakaan sellaiselta näytä. Olisit humalassa tai sammunut, kuten eräät. Veikkaan, että olet tappanut jonkun.. Haistan veren, enemmän tai vähemmän tuoreen Vampyyri aloitti keskustelun melko suorasukaisen uteliaasti. Ei hänellä ollut tarvetta piilotella uteliasta luonnettaan.
Rennonoloinen punatukka kääntyi ympäri, hyläten käytävän tuijottamisen ja kiinnitti nyt huomionsa täysin tähän uuteen sellin asuttajaan.
Kolmas osapuoli sellissä veti yhä sikeitä, joskin pienetkin äänet alkoivat jo tunkeutua tajuntaan ja herätellä naista omaan helvetilliseen krapulaansa.


// Farren pahin vihollinen olkoon tästä lähin savikannut //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja harlekiini » 09 Maalis 2012, 01:49

Fareos nojasi murahtaen särkevää päätään kylmää kiviseinää vasten ja asettautui niin mukavaan asentoon kuin kahleineen saattoi. Kirpunsyömät koiranpenikat eivät olleet vaivautuneet poistamaan häntä sitovia kettinkejä edes jättäessään hänet turvallisesti lukkojen taakse. Jokaisen liikkeen aiheuttama kilahdus koettelisi hänen ennestään kireitä hermojaan varsin pian, eikä hänen kovia kokenut kallonsakaan arvostaisi ääntä kovinkaan kauan.

Haltia käänsi katseensa naiseen, joka vaikutti olevan sellin asukeista parhaimmassa kunnossa. Kysymykset olivat ne tavanomaisimmat. Vankilassa ei tainnut muuta tutustumiskeinoa ollakaan kuin rikosten tiedusteleminen ennen tarkempia kysymyksiä. Tummat kulmat kurtistuivat punapään mainitessa veren. Sen lisäksi, että Fareos oli ennestään lähes kaiken kuviteltavissa olevan kuivuneen lian peitossa, hänelle suoritettu nopea siistiminen sadevesitynnyrin avustuksella ei ollut ruopaissut irti kuin tuoreimmat tahrat. Niihin kuului sattumoisin muutaman sotilaan veri, ja sattumoisin myös hänen omaansa.
En usko, että se on sinun asiasi, hän murahti ja oikaisi hartiansa. Syyttömyyttä lieni turha yrittää vakuutella, kukapa moista tyrmiin päätyneeltä uskoisi? Haltia vaihtoi asentoaan kostean kiven saadessa hänen takaraivonsa vihlaisemaan, ja huomasi hänen tajuntaansa sumentaneen usvan alkavan hellittää. Lyönti oli ollut raju, mutta tarpeeksi harkittu ollakseen aiheuttamatta vahinkoa. Siitä huolimatta haltia piti katseensa kohdistettuna yhteen vastapäisen seinän tiileen välttääkseen huimausta, pitäen korvansa auki naisen liikkeiden varalta.
Mutta ottaen huomioon missä tilanteessa me kaikki olemmepakoyritys, surmaan johtanut itsepuolustus useita surmia ja itsepuolustuksia, näin tarkemmin ajatellen ja kourallinen muita, jotka ilmeisesti kuuluvat pelkäksi paperintäytteeksi, sillä en itse muista syyllistyneeni niihin.

Mies pyyhkäisi takkuisia hiuksiaan kasvoiltaan ja hieroi ohimoitaan ohimennen. Hän ei nähnyt tarvetta salata korviensa suippoutta tai tiettyä viehkeyttä kasvonpiirteissään, jotka olivat havaittavissa synkän ilmeen ja leukaa ja kaulaa peittävän tumman sängen altakin. Vaikka sellitovereiden joukosta löytyisikin haltianvihaajia, he olisivat yhtä kaikki samassa veneessä, ilman airoja. Hän mulkoili kahleitaan synkästi. Ketjujen lenkit olivat suuria ja raskaita, eikä niitä kävisi murtaminen ilman vankkoja työkaluja ja osapuilleen puolen päivän verran aikaa. Lukot olivat yksinkertaisempia, mutta lusikasta ei taivuteltaisi niihin tiirikoita.
Fareos käänsi katseensa taksiin naiseen ja nykäisi ketjuja.
Et sattuisi olemaan lukkoseppä, joka on heitetty tyrmiin valmistettuaan joka lukkoon sopivan yleisavaimen, josta hänellä sattumoisin on kopio taskussaan?


¤¤ Kuolema savikannusortajille! ¤¤
harlekiini
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 09 Maalis 2012, 17:58

Huvittunut virne nousi naisen kasvoille huivin takana, miehen käydessä toteamaan, ettei asia oikeastaan naiselle kuulunut. Tottahan se oli, mutta halusi Hukka sen silti tietää. Ja tulikin tietämään, jos niin itse päätti. Vampyyrin ei kuitenkaan tarvinnut käydä painostamaan vastausta esille miehestä, kun tuo päättikin ihan keskustelun ylläpitämisen kannalta kertoa mistä oli selliin joutunut. Pakoyritys, epäonnistunut selvästi, mutta mistä tilanteesta? Itsepuolustusta, joka vaati muutaman uhrin. Mikäli sotilaat kimppuun kävivät, oli noilla myös hyvä syy käydä kansalaisia ahdistelemaan.. Yleensä. Mitä tuo siis oli tehnyt, ansaitakseen kuninkaan miesten huomion? Mies kävi kuitenkin toteamaan, ettei myöntänyt tai ainakaan muistanut olevansa syyllinen kaikkiin tekoihin, joista häntä syytettiin. Vampyyri hymähti pienesti, niinhän ne kaikki sanoivat.

Uusimman asukin käydessä hiuksiaan sukimaan, ei tarkkasilmäinen vampyyri voinut olla huomaamatta tuon korvia. Virne huivin takana nousi jälleen kasvoille. Kusiseen paikkaan oli haltia itsensä saattanut. Tosin, vielä pahempi tilanne olisi, mikäli vanha kuningas vielä hallitsisi. Uusi naiivi miehenalku halusi kaikkien kokevan kutakuinkin reilun oikeudenkäynnin tai edes käsittelyn, ennen kuin pölkylle marssitti. Isänsä olisi mestauttanut tästä kolmikosta ainakin kaksi samoin tein. Rastapää ei näyttänyt edustavan mitään erikoisempaa rotua, joten tuskin tuota teloitettu olisi.
Katse rastapäästä siirtyi takaisin haltiaan, tuon käydessä kyselemään mahdollisuutta siihen, oliko vampyyri sattumoisin lukkoseppä.
En valitettavasti, joskin tiirikointi onnistuu.. muttei ilman välineitä Vampyyri kävi toteamaan nostaen kulmiaan pahoittelevasti Mutta toverimme tässä vakuutti humalassa olevansa mestariseppä, ennen kuin sammui. Ehkä hän osaa auttaa sinua, mikäli ikinä herää.
Kali kävi korahtamaan puolitajuissaan. Korahdus kuulosti tosin naurahduksen ja kuolemaa tekevän äännähdyksen välimuodolta, samalla kun rastapää kävi kääntämään kylkeään niin, että saattoi punertuneilla silmillään vilkaista sellin uutta asukasta.
Kankkusesta kärsivä nainen nosti kasvoilleen virneen.
Noin tummaa miestä en ole sitten etelässä seilailun jälkeen nähnytkään kuivasuinen rastapää totesi naureskellen itsekseen.
Toinen käsi nousi pöyhimään paksua rastakerrosta, vetäen pian esiin tiirikan. Ada ei edes halunnut tietää, mitä kaikkea tuosta haisevasta ja mahdollisesti jo homehtuvasta rastapehkosta saattoi löytyä. Jo pelkkä ajatus rastoihin koskemisesta puistatti. Tiirikka löysi tiensä laiskan heiton saattelemana tummahipiäisen miehen jalkoihin, jonka jälkeen rastapää sulki taas silmänsä ja tyytyi vain kuuntelemaan sellitovereiden mahdollista keskustelua. Päässä huippasi ja suuta kuivasi. Heikotti. Joten istuminen seisomisesta puhumattakaan ei tullut kysymykseenkään.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja harlekiini » 17 Maalis 2012, 23:32

Mestariseppä sitä oli itse kukin, joskaan niistäkään taidoista ei ollut liiemmin hyötyä ilman apuvälineitä. Parhainkaan seppä ei taivuttanut metallia hampaillaan eikä takonut nyrkeillään, eikä Fareos ollut myyttien voimamies joka katkaisisi kahleet lihaksiaan pullistamalla. Hän siirsi huomionsa nurkassa korisevaan naiseen kohottaen toista kulmaansa kommentille ihonväristään.
Tuollaista hiusväriä en ole rämeellä käyntini jälkeen nähnytkään.
Hänen ihonsa mustuutta oli ihmetelty vuosikymmen toisensa perään, eikä loppua olisi näkyvissä niin pitkään kuin hän näiden valkolaisten maassa asustaisi. Ihmisten alueilla eksoottinen ihonväri kuitenkin yleensä vei huomion pois hänen teräväkärkisistä korvistaan ja antoi hänelle mahdollisuuden kulkea hieman vapaammin. Yleensä. Tällä kertaa hänen ihonvärinsä oli tuntunut vain pahentaneen tilannetta.

Fareos kurottui poimimaan näppeihinsä hänelle heitetyn tiirikan ja tutkaili lukkoja hivenen harmissaan siitä, ettei ollut päätynyt lukkosepäksi. Nuoruusvuosinaan hän oli kerran, pari ronklannut lukkoja ja salpoja yöpyäkseen luvatta ladossa tai lainatessaan jotain tyhjillään olevasta talosta ohi kulkiessaan. Niistä ajoista oli kuitenkin aikaa. Hetken harkinnan jälkeen hän ujutti tiirikan nilkkojaan sitovaan lukkoon ja alkoi tunnustella ja väännellä sen sisältöä. Hänen takaraivonsa särky oli laantunut tykytykseksi ja hän alkoi hiljalleen tiedostaa muitakin saamiaan vammoja; lukuisia ruhjeita vatsan seutuvilla, viiltohaava toisessa hartiassa taas vaihteeksi, siitä ei ollut kauankaan kun yli-itsevarma pentu oli leikannut toista, mustelma vasemman polven sivussa. Viime tuntien tapahtumista tuntui puuttuvan vain ihmissuden purema.
Lukko kilisi ja naksahteli, mutta ei auennut. Joko hän teki jotain väärin, tai ihmiset olivat nokkelampia kuin hän oli aavistellut ja teettäneet kahleisiin erityislukot. Fareos puhalsi suortuvia kasvoiltaan. Talven aikana hänen ulkonäkönsä oli päässyt hieman rupsahtamaan, ja sängen kasvamisen lisäksi myös hänen takkuiset hiuksensa olivat kasvaneet pituutta, ja muuttumassa hyvää tahtia krapulaisen naisen kuontalon kaltaisiksi.

Haltia käänsi tiirikkaa toiseen kulmaan ja tunsi lupaavan loksahduksen. Hän käänsi tiirikkaa, lukon kaari nytkähti ja ketjut kalahtivat. Vihdoinkin. Hän nakkasi tiirikan lattialle ja vapautti venytellen jalkansa. Vaikka ketjut eivät olleet pakottaneet häntä epänormaaliin asentoon, olivat niiden paino ja kahlerenkaiden kiristävyys silti olleet riittävän epämukavat. Kapeille huulille nousi hetkeksi hymyntapainen, jäykähkö suupielten nytkähdys, joka kertoi ilmeen olevan haltialle lähes käyttämätön.
Paljon parempi. Hän nousi varovasti seisomaan ottaen toisella kädellään tukea kylmän rosoisesta seinästä. Hänen takaraivonsa protestoi lyhyesti ja asettui haltian jäädessä nojaamaan seinää vasten kahleet yhä ranteistaan roikkuen, mutta tällä kertaa tehokkaana aseena. Tummansinertävät silmät vilkaisivat punahiuksista naista, joka tuntui nauttivan tilanteesta aivan liikaa.
En tainnut kuulla, kuinka itse päädyit tämän hilpeän veljeskunnan jäseneksi.
harlekiini
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 11 Huhti 2012, 12:43

Mestariseppä naurahti räkäisesti miehen huomautukselle hänen kuontalonsa väristä. Tuohan osasi sanoa vastaankin.
Minä sinulle rämeet näytän Luiseva nainen mutisi puoliääneen omista oloistaan, antaen asian sitten olla. Ainakin hetken. Uni maittaisi vielä pitkäänkin, mutta nukahtaminen uudestaan tuntui mahdottomalta. Aina kannatti kuitenkin yrittää.
vampyyri puolestaan seuraili enemmän kuin mielenkiinnolla tummahipiän touhuja. Alati voimakkaammaksi käyvä veren suolaisenmakea tuoksu sai punaisten silmien pupillit kapenemaan. Verenhimoinen peto heräili ja sitä pidätteli enää naisen oma inhimillinen puoli. Tosin, tuskin kukaan kävisi kaipaamaan yhtä tummaihoista haltiaa, joka tyrmissä oli kuollut? Vartijat saivat syyttää vain itseään, jos vampyyri ruokailemaan olisi käynyt, kerta ärsyke oltiin suoraan nenän eteen tuotu!
Hukka heräsi jonkin asteen koomatilastaan kuullessaan lukon loksahduksen. Mies sai kuin saikin tiirikoitua lukon auki ja kävi nyt venyttelemään raajojaan. Vampyyri hymähti pienesti miehen tokaisulle, tuon kammetessa itsensä seisomaan. Mies ei näyttänyt olevan kovin hyvässä kunnossa. Heikkoudet näki aina paremmin, kun henkilö kävi seisomaan.

Seuraavan kysymyksen esittikin itse tummahipiä. Vampyyri kävi virnuilemaan jälleen huivinsa takana.
Tein vain työtäni Oli lyhyt, ytimekäs vastaus palkkamurhaajalta En vain osannut lopettaa ajoissa. Se koitui virheekseni tällä kertaa Vampyyri jatkoi, samalla kun toinen käsi nousi laskemaan suuta verhoavan huivin alas. Naisen kasvot olivat veren peitossa. Jo kuivumaan käyneen veren. Niin suupielet, posket kuin leukakin. Ensikerralla kannatti jättää ruokailu ja työskentely eri kertaan.
Onko se tottah että tummilla miehillä on isompi heppi mitä vaaleilla? Kuului yllättävä kysymys rastapäiseltä haisunäädältä, joka otti jälleen osaa keskusteluun.. melko sopimattomalla kysymyksellä. Mutta Kali ei välittänyt siitä. Katseensa oli kuitenkin kääntynyt jälleen katsomaan tummaihoista miestä, käyden nyt merkittävästi tutkimaan aihealueen suuntaa.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja harlekiini » 15 Huhti 2012, 13:40

Vai työtä. Mahtoi olla melkoinen työ, kun ainoana uralla etenemisvaihtoehtona tuntui olevan ylentäminen kirkkauteen. Epäily sai vahvistuksensa naisen paljastaessa veriset kasvonsa, mikä sai Fareoksen kohottamaan vaikuttuneena kulmiaan. Samalla se osa hänen mielestään, joka kiukutteli kaikelle silloinkin kun hän oli tyytyväinen, aloitti nurinansa kuinka kerrassaan sopivaa olikin heti ihmissudesta päästyään päätyä viettämään aikaa toisten valeasuisten petojen kanssa. Lienikö nainenkin kenties ihmissusi, vai edustiko tuo jotain muuta samankaltaista rotua? Vampyyri? Nymfi epämiellyttävintä laatua? Demoni? Verestä päätellen nainen vaikutti kuitenkin jo syöneen.

Fareos ei ennättänyt kommentoida näkyä ennen kuin nurkasta kuulunut kysymys yllätti hänet ja katkaisi pohdinnan. Hän loi vihreätukkaiseen hieman hämmentyneen katseen epävarmana siitä, kuinka hänen pitäisi vastata. Hänelle harvemmin esitettiin noin suoria kysymyksiä.
En ole ainakaan kuullut valituksia, hän vastasi lopulta. Ei ainakaan aktin aikana. Valituksia oli tapana ilmetä vasta jälkeenpäin. Haltia loi vielä yhden kummastuneen katseen rastapäähän ennen kuin keskittyi puheliaampaan sellitoveriinsa. Kahleet kalahtelivat kun hän nosti toista kättään ja kuivasi tahraisella hihallaan hartiansa haavasta valuneen veren. Viilto ei hänen onnekseen ollut syvä.

Haltia ei erityisemmin pitänyt punahiuksisen naisen ilmeestä. Oli tuo syönyt tai ei, selliin tarjoiltava ruoka ei riittäisi tyydyttämään edes yhtä vankia, kolmesta puhumattakaan. Löyhkätessään vereltä ei tainnut olla kuin ajan kysymys milloin nainen yrittäisi jatkaa ilmeisen keskeytettyä ateriaansa haltianlihalla. Hän vilkaisi naisen ruumiinrakennetta. Luiseva, ilmeisen lihakseton. Mahdollisesti nopea, mutta siitä ei olisi ahtaassa sellissä hyötyä. Vaikka naisella olisikin yli-inhimillisiä voimia puolellaan, Fareos uskoi voivansa päihittää eukon kahlehdittunakin. Siitä huolimatta hän ei olisi pistänyt pahakseen sellistä pois pääsyä, edes niitä aiemmin mainittuja kuulusteluja varten.
Kauanko te kaksi olette olleet täällä? Jopas hän oli puheliaaksi ryhtynyt.
harlekiini
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 15 Huhti 2012, 16:48

Ada, Kali, Constantine


Pervonilkikurinen virne koristi rastapään kasvoja, tuon saadessa vastauksen kysymykseensä. Jos totta puhuttiin, ei Kali ollut uskonut saavansa vastausta kysymykseensä. Harva kun halusi kaluistaan tai kukkaroistaan puhua, varsinkaan selvin päin tuntemattomille. Kali ei kuitenkaan käynyt jatkamaan tätä aihetta, vaan jätti keskustelun taas kaksikon vastuulle.
Vampyyri kohotti kulmaansa pienesti tummahipiän katseen käydessä jossain muualla, kuin kasvoissa. Arvioiko tuo häntä? Fiksu poika. Siinä missä haltiakin, katsahti Ada mahdollista painikumppania päästä varpaisiin. Jos peto sisällä ottaisi vallan, ei Ada aikoisi sitä pidätellä. Ei hän tuntenut tätä henkilöä, eikä siten välittänytkään jos pistäisi poskeensa täällä tyrmillä. Kohtalotoveri oli yhtä tyhjän kanssa Vampyyrille. Kysymyksen myötä punainen katse kuitenkin kohosi takaisin haltian kasvoihin.
Noin puolivuorokautta.. tuo tuli vasta pari tuntia sitten Emme siis kauaa ja tuskin enää joudumme pitkään odottamaan Vampyyri totesi virnistäen.

Käytävältä kuului lähestyviä askeleita. Kolmen miehen. Käytävältä astelikin lähemmäksi kaksi karskimman oloista sotilasta, jotka eivät näyttäneet olevan ihan tavallisia rivisotilaita. Noiden edellä käveli pienempimassainen vanginvartija, joka selaili avainnippua kulkiessaan. Vanginvartija yritti luoda keskustelua kaksikon kanssa, mutta kaapinkokoiset korstot eivät näyttäneet haluavan rupatella. Kolmikon perästä tuli vielä joku.. Pitkähkö, vanhanpuoleinen mies. Asusta päätellen korkeampiarvoinen henkilö.. kenties Kenraali? Ada seurasi tämän saattueen lähestymistä enemmän kuin mielenkiinnolla. Saattue pysähtyi. Epämiellyttävästi juuri heidän sellinsä kohdalle. Vampyyri vilkaisi nopeasti kahteen sellin asuttajaan, päättäen sitten että nämä miehet olivat tulleet hakemaan joko häntä tai haltiaa. Juopon kohdalla nyt tuskin näin isot turvatoimet olisivat olleet.

Constantine lompsi kahden oman sotilaansa perässä tyrmien käytävillä. Kenraalia ei olisi voinut vähempääkään kiinnostaa työn tekeminen, mutta juuri nyt ystävät ja läheiset pakottivat sänkileuan töihin, jottei tuo rypisi surussaan ja viinassa kotona. Niinpä Kenraalille oltiin annettu tehtävä, mikä ei paljoa vaatinut ja missä tuo sai mahdollista turhautumistaan ja kiukkuaan purkaa Kuulustelu.
Kenraali selasi käsissään olevia papereita. Vanginvartija oli liittynyt kolmikon seuraan, johdattaen heidät sellille missä odotti kolme henkilöä. Muiden pysähtyessä sellin eteen, Constantine jatkoi matkaansa eteenpäin tylysti.
Ettekö halua nähdä vankia, ennen kuin otatte hänet kuulusteluun? Vanginvartija kysyi varovaisesti kenraalilta, joka ohi käveli.
Ja mitäköhän minä sen friikin näkemisellä hyötyisin? Tuokaa se tänne niin aloitetaan Hieman humalaisenoloinen kenraali ärisi kävellessään käytävää peremmälle, kohden vapaata huonetta, jossa saattoi vankia kuulustella.
Sen pidemmittä puheitta, vanginvartija avasi oven, jotta kaksi rotevaa vartijaa saattoivat käydä noukkimassa kuulusteltavan kuultavaksi
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja harlekiini » 15 Huhti 2012, 21:12

Ainakin puolisen vuorokautta. Haltia nyökkäsi itsekseen. Hän ei saisi siitä luotettavaa arviota ajalle, jonka joutuisi viettämään hilpeiden veikkojensa parissa ennen kuulusteluja, mutta mikäli punahiuksista ei oltu vielä kuulusteltu, se tarkoittaisisanotaanko varmuuden vuoksi ainakin vuorokauden mittaista odotusta. Se kuulosti ihan järkeenkäyvältä ottaen huomioon vankien määrän. Toisaalta rikosten luonteen luulisi painavan vaakakupissa jonkin verran, ja Fareos oli melko varma oman listansa olevan varsin kiitettävän mittainen. Oli toki asia erikseen, haluaisivatko ihmiset hoitaa hänen tapauksensa alta pois mahdollisimman nopeasti, vai jättää hänet hetkeksi aikaa selliinsä rauhoittumaan. Fareos huokaisi ja suuntasi pohtivan katseensa kattoon. Kuinkakohan usein vanginvartija partioisi käytävällä? Melko varmasti ruoka-aikoihin, mutta niitäkään ei välttämättä ollut kuin kerran päivässä. Olisiko mahdollista manipuloida avaintenkilistäjä avaamaan ovi? Hän vilkaisi oven luukun kaltereita. Kenties, jos mies olisi heikko mieleltään ja hän saisi katsekontaktin. Se täytyisi tehdä nopeasti, ettei ukko ennättäisi huutaa apua. Olisikohan

Hänen suunnittelunsa keskeytyivät lähestyvien askelten ääneen ja hän terästäytyi. Äänten lähteitä oli useampi kuin yksi, mikä teki pakosuunnitelma A:n toteuttamisyrityksestä mahdotonta, mutta vankityrmien kaltaisessa paikassa pienikin muutos nousi nopeasti kiinnostuksen huipulle. Haltia jännittyi askelten pysähtyessä juuri sellin oven ulkopuolelle ja hänen ajatuksensa raksuttivat. Hän oli pitänyt voimastaan huolta, ja nyt hänellä oli kahdenkymmenen paunan edestä metallia ranteissaan. Hänen kätensä olivat lähes kuin moukarit. Mikäli hän asettuisi aivan oven viereen ja odottaisi ensimmäisen vartijan astuvan ohitseen, hän voisi tarttua toiseen, kiskaista miehen selliin ja lyödä ihmistä takaraivoon orgaaniseksi vasaraksi muuttuneilla käsillään ja paeta käytävään ennen kuin ensimmäinen vartija ehtisi avuksi Ja jäädä loukkuun käytävään, sillä ihmiset tuskin olivat tarinoiden mukaisesti jättäneet ovia selälleen niistä kuljettuaan. Hän pakottautui nielemään ylpeytensä. Niin paljon kuin hän inhosikin antautumista, oli aikoja jolloin tuli purra hammasta ja odottaa tilanteen kehittymistä. Sillä hetkellä hän ei ollut vahvassa asemassa, ja karkaamalla vartijoiden kimppuun hän vain huonontaisi sitä entisestään.

Ovi aukesi kalahtaen ja vartijat astuivat peräkanaa selliin. Toinen piteli ohutta nuijaa, jolla sysi punahiuksisen naisen kauemmas ja varmisti toverilleen vapaan pääsyn kahlitun haltian luokse. Vartija numero kaksi asteli itsevarmasti Fareoksen viereen.
Kenraali haluaa kuulustella sinua. Liikettä!
Jokin haltian asennossa sai ihmisen seuraamaan katseellaan kahleita pitkäikäisemmän miehen jalkoihin, tyhjinä roikkuviin nilkkakahleisiin sekä tiirikkaan pehmeiden saappaiden juuressa. Kummastus paistoi vartijan kasvoilta.
Tilaisuus oli liian otollinen hylättäväksi.
Fareos syöksähti eteenpäin miten siinä tilanteessa taisi ja suuntasi käsillään iskun vartijan vatsaa kohti. Hän ei osunut, eikä se ollut tarkoituksenakaan; lähestyvä lyönti sai ihmisen kumartumaan vaistomaisesti, jolloin haltia nosti kätensä ja iski niin rajusti kuin kykeni miehen päätä kohti. Vartijalla oli kypärä, mutta metallin kumahdus takaraivoon riitti hetkeksi pökerryttämään miehen. Sen pidemmälle Fareos ei kapinaiskussaan päässytkään ennen kuin sai vuorostaan osuman ennestään kipeään päähänsä ja niskaansa toisen vartijan pampusta. Mies oli kiirehtinyt toverinsa avuksi heti haltian hyökkäyksen nähtyään, ja saatuaan iskunsa perille hän palasi takaisin paikalleen ovensuuhun varmistamaan, etteivät muut vangit karkaisi. Fareoksen lyömä vartija suoristautui sadatellen ja kiskoi vuorostaan pökertyneen vangin käytävään toverinsa seuratessa perässä.
Kumpikaan vartijoista ei sanonut sanaakaan ovea sulkemaan jäänelle vanginvartijalle ohittaessaan vanhan miehen, vaan suuntasivat mykkinä askeleensa käytävän päässä olevaa huonetta kohti raahaten haltiaa välissään. Asetelma oli hyvin tuttu, ja Fareos virnisti lattialle. Jo toinen päähän kohdistunut isku lyhyen ajan sisällä oli tehnyt hänen olonsa kummallisen sekavaksi.

Huone, johon hänet raahattiin, oli varsin pieni ja karusti kalustettu. Keskelle oli suorastaan klassisesti sijoitettu vankka puutuoli, jonka Fareos ehti havaita olevan pultattu lattiaan ennen kuin vartijat pakottivat hänet istumaan ja kahlitsivat hänen kätensä tuolin selkänojan taakse ennen poistumistaan. Huoneessa oli haltian lisäksi vanhemman puoleinen ihmismies, jota hän ei muistanut aiemmin nähneensä. Ilmeisesti aiemmin mainittu kenraali. Fareos virnisti. Hymy oli sen laatuinen, johon yleensä liitettiin yksi tai kaksi puuttuvaa hammasta.
harlekiini
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 15 Huhti 2012, 23:41

Constantine ei jaksanut keskittyä kunnolla oikein mihinkään. Mies oli ollut pois raiteilta siitä lähtien, kun vaimonsa oli kuollut. Moni oli jäänyt leskeksi sodan aikana ja kaikki ottivat sen omalla tavallaan. Kenraalin tapa reagoida asiaan oli pysyä etäisenä ja ryypätä itsensä uneen joka ilta. Moinen toiminta sai kuitenkin kuulemma luvan riittää ja kenraalin oli aika ryhdistäytyä ja ottaa se kuin mies!. Niin monet ainakin sanoivat.
Jatkuva alkoholilla läträäminen oli nytkin läsnä. Viimeisimmästä huikasta tuskin oli varttiakaan, sekä pitkän, mustan takin povitaskusta löytyi pieni hätävara pullo, mikäli maailma alkoi tuntua taas liian selkeältä.

Se, mitä selleillä tapahtui, ei kiinnostanut kenraalia sitten yhtään.
Ada puolestaan seurasi tätä tilannetta enemmän kuin mielenkiinnolla. Vaikka mahdollisuus pakoon olisi saattanut olla turhankin lähellä, ei vampyyri tehnyt elettäkään ottaakseen osaa haltian riehumiseen tahi ottaakseen tilanteesta hyödyn irti ja karannut. Nainen pysyi kiltisti sivummalla, virnuillen kuitenkin haltian temppuilulle. Moinen veto ei kuitenkaan ollut kovin fiksu loppujen lopuksi, sillä kohtauksen lopuksi haltia oli se, joka enemmän vahinkoa oli ottanut. No, kai rauhallinen antautuminen ei vain sopinut kaikille. Kali puolestaan oli samalla kannalla Constantinen kanssa. Hällä väliä mitä tapahtui, kunhan hän saisi olla rauhassa.
Niinpä haltia poistui tästä riemukkaasta ryhmästä, kohden omaa pikku tuokiotaan Kenraalin kanssa.

Constantine vilkaisi sisään raahattavaa miestä. Haltiaa. Friikkiä. Otusta, mikä olikaan. Kaikki samaa massaa hänelle. Tummaihoinen mies kahlittiin tuoliin, jonka jälkeen vartijat poistuivat huoneesta, oven toiselle puolen. Kai sitä saattoi kutsua Työrauhaksi. Kenraali katsoi pitkään tuota hymyilevää näkyä, kunnes tuhahti pienesti. Kädessä olevaa paperia vilkaistiin jälleen.
Sinuahan syytetään ties mistä Constantine aloitti siristäen silmiään lukiessaan lappua. Hän alkoi tulla vanhaksi. Sen myötä myös näkö oli heikentynyt. Sitä eliitti ei kuitenkaan itselleen myöntänyt Kapteeni Grantin murha, yhteistyö taruolennon kanssa sillä tuskin mitään merkitystä ole kerta itsekin olet tuollainen sekasikiö Kaupungin muurien sisälle tunkeutuminen, Pidätyksen vastustaminen, kuninkaan joukkojen pahoinpitely, pakoyritys--- Miksi edes luen näitä sinulle, perkelettäkös sinä niillä tiedoilla teet.

Enhän minä sinulle anna mitään mahdollisuutta puolustaa tekojasi. Häpeä hyi. Meitä kiinnostaa lähinnä se, mitä pirua sinä meidän kylässämme teet? Tai no, heitä kiinnostaa, minulle se on aivan se ja sama. Jos se minusta olisi kiinni, olisit jo teloitettavana. Mutta uusi kuninkaamme on nuori, naiivi pelle joka haluaa antaa sinun kaltaisille luonnonoikuille mahdollisuuden puolustaa itseään reilusti sillä olethan inhimillinen ja järjellinen olento, joka kykenee sivistyneisiin keskusteluihin Kenraalin puheista saattoi huomata selvästikin, ettei humaltunut mies pahemmin välittänyt kertoiko suoran mielipiteensä uudesta kuninkaasta kaunistellen vain kaunistelemattomasti.
Constantinen olisi tehnyt mieli vetäistä kuningasta lättyyn. Harald olisi saanut olla ankarampi pojalleen. Jos vanha kuningas olisi pitänyt rasavillin jälkikasvunsa kurissa, tähän tilanteeseen olisi tuskin ajauduttukaan!
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja harlekiini » 16 Huhti 2012, 16:07

Fareos liikahteli tuolissa etsien asentoa, joka olisi kaikkein vähiten epämukava ottaen huomioon hänen sidottujen kätensä tuottaman liikkeiden rajallisuuden ja itse tuolin, joka oli oikea kuulusteluhuonekalusuunnittelun huipentuma ja saanut varmasti keksijänsä halaamaan itseään ylpeydestä. Malliltaan se ei sopinut kenenkään ruumiinrakenteelle niin pituutensa, leveytensä, syvyytensä kuin korkeutensakaan puolesta. Se oli valmistettu karkeasta puusta, mutta istuinosa oli siitä huolimatta liukas saaden tuolissa istujan alati liukumaan hiljalleen entistä epämukavampaan asentoon, minkä lisäksi se tuntui puuduttavan istumalihakset nopeammin kuin tavalliselle puutuolille oli luonnollista. Haltia siirtyi uudelleen. Tästä tulisi pitkä kuulustelu.

Hän vastusti halua palauttaa ihmisen halveksuva katse. Mikäli hän käyttäytyisi oikealla tavalla ja sanoisi oikeat asiat, ja mikäli hänellä olisi roppakaupalla tuuria, hän saattaisi onnistua vakuuttamaan kenraalin olevansa vilpittömästi ihmisten puolella ja koko touhun olevan suurta väärinkäsitystä.
Haltian sinertävänmustat silmät tavoittivat hetkeksi kuulustelijan omat. Hän tarvitsisi onnenjumalan verran tuuria. Fareos kuunteli sanaakaan sanomatta ihmisen aloittaessa puheensa, kääntämättä hetkeksikään katsettaan miehen silmistä. Kuka on kapteeni Grant?
Minua kyllä kiinnostaisi tietää, miksi olen täällä, hän sanoi kenraalin vaietessa. Ja mikäli saan huomauttaa, olen täysin puhdasverinen. Sekasikiö on siis tarpeeton kuvaus. Hän väläytti ihmiselle susimaisen hymyn.

Kenraalin kuvaus kuninkaasta sai haltian kurtistamaan kulmiaan. Uusi kuningas? Tokihan Harald oli haltioiden mittapuulla sangen nuori, mutta ihminen hänen edessään ei näyttänyt tarpeeksi vanhalta viittaamaan hallitsijaan varsinaisesti uutena, saati sitten nuorena.
Kenraalin jatkaessa Fareoksen mantelinmuotoiset silmät välähtivät vaarallisesti. Rivien välistä oli luettavissa aivan tarpeeksi. Se ei silti kuulostanut kuninkaalta, jonka hän tiesi.
Harald lienee vaihtanut taktiikkaansa. Ei sillä, että valittaisin.
harlekiini
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 18 Huhti 2012, 12:28

Puhdasverinen. Pft, sitä suurempi syy vihata sinua Oli sänkileuan toteamus tummahipiän pätemiseen sekasikiön määritelmästä. Juuri nyt Constantinea ei huvittanut käydä järkeilemään. Varsinkaan tämän miehen kanssa. Tämän olennon. Mitä taas tuli syytteiden latelemiseen, ei Constantine viitsinyt edes jatkaa selitystä. Ihan sama tiesikö suippokorva syytteitään, ei tuon kumminkaan annettaisi puolustaa itseään niin, että olisi saattanut itsensä vapaaksi puhua. Tai edes lieventää tuomiotaan. Tai no, ei Constantine enää ollut varma, ties vaikka kuningas päättäisikin alkaa suosimaan humanoideja entistä enemmän. Tasavertaisuus oli viimeinen asia, mitä tähän valtakuntaan kaivattiin juuri tällä hetkellä. Luulisi nuoren kuninkaan olevan harvinaisen perillä siitä, ettei viholliselta sääliä, armoa eikä sopua heruisi.

Haltian mainitessa edesmenneen kuninkaan nimen, kävi terävän tappava katse kääntymään takaisin kohden vangittua. Aivan kuin haltia olisi juuri loukannut Fritzin sukua verisesti.
Olet näemmä hauska haltia, vitsiniekka suorastaan Constantine totesi käydessään astumaan askeleen jos toisenkin kohden haltiaa Mutta mikäli haluat kutsua hautaholvissa makaamista taktiikan vaihdoksi, niin mikäs siinä.
Harald ei olisi ikinä muuttanut suhtautumistaan teikäläisikä kohtaan. Se on hänen hulttio poikansa, joka koko järjestelmän on kääntänyt ylösalaisin tannersodan päätyttyä Kenraali puhui aivan kuin toisen olisi pitänyt tietää, mitä Cryptissä oli tapahtunut. Tosiasiassa tuo ei tainnut olla ihan niin perillä, mitä Constantine odotti. Hällä väliä, ei kenraalia kiinnostanut kuinka perillä asioista haltia oli. Viholliseksi tuo silti laskettiin.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja harlekiini » 18 Huhti 2012, 14:52

Tuskin mikään mahdollinen veren puhtaus sai sekoittuminen olisi näyttänyt kuulustelijan silmissä edulliselta. Puhdasverisenä Fareos edusti viimeistä hiustaan myöten lajia, jota vastaan ihmiset olivat käyneet sotaa vuosisatoja. Ristiverisenä hänet olisi puolestaan määritelty verenpetturiksi, äpäräksi, todelliseksi sekasikiöksi tai muuksi toisen luokan kansalaiseksi. Oli epätodennäköistä, että puoli-ihmisenä hän olisi saanut kenraalilta myötätuntoisempaa kohtelua.
Hän odotti turhaan, vastaisiko kenraali epäsuoraan kysymykseen. Ihminen ei ollut turhan yhteistyöhaluinen. Eikä kaikesta päätellen aivan parhaimmassa iskussakaan päätellen hieman harittavasta katseesta ja väsyneestä olomuodosta. Tuollaisia olemuksia näkyi kaikkein eniten kapakoissa, joissa elämäänsä kyllästyneet yrittivät ponnettomasti hukuttaa itsensä tuoppi kerrallaan. Ehkei sittenkään aivan tuollaisia, Fareos korjasi ajatuksensa. Kapakoiden juoppolallit eivät onnistuneet säteilemään arvovaltaa vielä tuiskeessa ollessaan.

Kenraalin maininta hautaholvista sai huolestuttavan epäilyksen kasvamaan haltian rintakehässä möykyksi, joka putosi jäätävänä hänen vatsaansa ihmisen jatkaessa puhettaan. Kuningas oli vaihtunut? Tannersota olipäättynyt? Fareoksen kasvoilta paistoi ällistys. Hän oli ollut tavallisesta talvielämästään poiketen kauan eristyksissä yhteisöistä, eikä ollut kylissä käydessään koskaan viipynyt kauan, mutta hän ei ollut osannut uneksiakaan sodassa tapahtuneen ratkaisevia käännekohtia talven aikana.
Sehän...mitä?
Mikäli kenraali puhui totta, hänen oli entistä vaarallisempaa näyttää naamansa ihmiskylien lähettyvillä. Alituisten taistelujen pattitilanteessa kumpikin osapuoli oli ollut kärkäs tarttumaan tilaisuuteen saada tietoja toisesta, mutta nyt häviön katkeroittamat ihmiset teilaisivat hänet kyselemättä. Tilanteen huomioon ottaen oli hämmästyttävää, että hän oli saanut kulkea niin rauhassa. Hiljaisuudessa saattoi melkein kuulla haltian aivojen raksuttavan.
Harald on kuollut? Milloin? Haltian äänestä kuului huoli, joka kuitenkin koski todennäköisemmin hänen omaa tilannettaan. "Minä...minä en tiennyt."
harlekiini
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 19 Huhti 2012, 11:48

Ällistynyt. Kuin halolla päähän lyöty. Oliko haltia muka näin tietämätön valtakunnan menoista? Olihan se hyvin mahdollista, monikin otus jopa ihminen asui kauempana itse tapahtumien keskiöstä ja olivat autuaan tietämättömiä koko sodasta. Mutta vaikka Constantine tiesi tuon mahdollisuuden, ei hän halunnut uskoa kenenkään, varsinkaan tämän haltian, olevan autuaan tietämätön tilanteesta. Valehteli. Lisätään sekin syytöksiin.
Pian tummempiosapuoli kävi tiedustelemaan vahvistusta päätelmiinsä kuninkaan kuolemasta sekä ajankohtaa tuolle surutapahtumalle. Kenraali katsoi vankia kuin idioottia. Idioottina hän tuota pitikin. Tai sitten perkeleen hyvänä näyttelijänä.
Tuota on vaikea uskoa Constantine kävi lopulta toteamaan Miten muka kylässä liikkuva henkilö EI olisi siitä kuullut? Siitähän puhutaan lähes kaikkialla. Mutta eniten tapahtuu hovissa.

Ensin kuningas kuolee ja hulttio ottaa hänen paikkansa, mennen naimisiin alempiarvoisen aatelisen kanssa sitten vielä uusi kuningas ottaa suojatikseen demonin. DEMONIN! Ainoa positiivinen tapahtuma viime aikoina oli kääpiöiden saapuminen kuvioihin. Tornhelm oli sentään järkevä kuningas. Viisas ja vahva. Juuri sellainen, mitä ihmiset tarvitsivat. Ei mitään taivaanrannanmaalaria, nuorta ja naiivin avarakatseista hulttiota.
Mikäli Scarlingtonin toinen lapsi ei olisi naimisissa velholle, olisi Constantine nostanut tuon hallitsijaksi. Kahdestakin syystä. Naisia oli helpompi johdatella. Nuori nainen tuskin tiesi mitään sodasta tai siihen liittyvistä asioista, joten varmasti tuo antaisi miesten hoitaa päätökset siihen koskien. Lisäksi prinsessa Lily muistutti luonteeltaan enemmän isäänsä, kuin kuningas Henry.
Joten kerropa, mikä oli tehtäväsi kylässä? Tuskin sinua lähetettiin tänne vain katselemaan ympärille Constantine aloitti lopulta sen, minkä takia tänne oltiin tultu. Kuulustelun Ja mistä perkeleen reiästä teitä tänne sikiää? Ovatko portinvartijat todellakin niin huolimattomia, että päästävät kaltaisiasi vakoilijoita sisään tuosta vain?
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Seuraava

Paluu Vankityrmä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 8 vierailijaa

cron