Lähetetty: 26 Elo 2012, 12:43
Peikonryökäle katseli huvittuneenmietteliään haltiaa, joka nyt kävi varovaisesti suutaan avaamaan. Mahtoi olla vapauttava tunne, Samhaina ei kuitenkaan itse halunnut moista kokea. Mikä lienikään syy, minkä seurauksena miesparka moisen rangaistuksen oli saanut. Eipä tuon suu näyttänyt olevan aina ruumiinosa, mikä oli kärsinyt. Kali puolestaan oli kaksikosta se, jota ei näyttänyt enää kiinnostavan koko mies ollenkaan. Eikä se oletus kaukana todellisuudesta ollutkaan. Kali halusi vain päästä jatkamaan matkaa kohti Nahoria, jossa saisi vetää päänsä täyteen, Mahdollisesti tämän haltian rahoilla. Eipä naisella muuta ollutkaan mielessä. Avun tarjoamisella oli aina taka-ajatukset. Haltia oli harvinaisen tyhmä jos ei nähnyt moista.
Vihreät sormet taputtelivat pienesti peikon leukaa, tuon kuunnellessa telepaattista turinaa haltialta. Haltia oli joutunut huijauksen ja mitä ilmeisemmin roturasismin uhriksi, yllätys. Tosin, mitäs seikkaili ihmisten kaupungeissa näinä aikoina! Samhainalle ei tullut mieleenkään moinen, vaikka olikin harvinaisen rauhaarakastava ja kaikenlisäksi puolueeton. Tosin, puolueettomuus ei häntä pelastaisi ihmisten ilmoilla, päinvastoin. Sen takia peikko odottikin ihan mielellään metsässä, kun ystävättärensä hoiti asioitaan ihmisten parissa.
Sinulla kävi siis onni Peikko tokaisi lopulta samalla kun alkoi tarkemmin katselemaan miehen kuntoa ja suurimpia kolhuja.
Mutta onnella on myös rajansa. Samhaina voi auttaa, parantaa suurimmat, häiritsevimmät, mutta Samhainalla ei riitä aika tahi voimat haltian parantamiseen täysin. Haltia itse sanoo, mitä haluaa parannettavan ja Samhaina sen voi hoitaa, tietyissä rajoissa Mikäli haltia olisi halunnut kaikki ruhjeensa parannettavan kerta heitolla, olisi tuo joutunut viettämään aikaa pidemmänkin tovin tämän kaksikon seurassa. Eihän se Samhainaa olisi haitannut Kalia kylläkin -, mutta tuo todella halusi jo tänään päästä matkaan kohti Nahoria, jonne rastakaksikon oli tarkoitus suunnata Eikä Samhaina harrastanut kävelyä ja parantamista samaan aikaan. Molemmat veivät omalla tavalla energiaa, parantaminen varsinkin. Mikäli tuo kertaheitolla kaikki haltian haavat olisi parantanut, olisi hänen itse pitänyt jäädä lepäämään seuraavaksi yöksi, peräti vuorokaudeksi. Haltian ruhjeet kun eivät olleet kovin pieniä.
Aloittakaamme, Samhaina pääsee nopeammin matkaan ja haltia omille teilleen Oli seuraava toteamus peikolta, joka nyt nosti kätensä ylös luoden pienen, vihertävän hohkan kämmeniensä ympärille, ollen näin omalta osaltaan valmis parantamaan toivotut kolhut.
Parantaminen sujuikin nopeasti, peikon käydessä hoitamaan suurimmat ruhjeet haltian kehosta. Ne, jotka haltia itse laski suurimmiksi tällä hetkellä. Pieniä pintanaarmuja ei edes harkittu parannettavan, sillä moisiin energian kuluttaminen olisi ollut silkkaa tyhmyyttä. Parantavat kädet korjasivat itse ruhjeet, mutta niistä jäi silti vielä Kummituskipuja itse haltiaan. Niitä Samhaina ei voinut viedä pois, ei ainakaan parantamalla.
Kai tajuat että jäät meille velkaa tästä hyvästä Kali tokaisi ohimennen, kun parantelu alkoi olemaan jo loppusuoralla Hinnasta voimme.. neuvotella, mutta ensisijaisesti olet meille velkaa henkesi Korkealle nousi tämän avun hinta, mutta ehkä se oli ihan oikeutettua. Mikään ei kyllä sanonut, etteikö Haltia olisi yksin selvinnyt ruhjeidensa kanssa, mutta melko epätoivoista se olisi ollut.
Samhaina, joka juuri lopetti parantelun, ei käynyt toteamaan Kalin puheisiin mitään. Peikko olisi tehnyt tämän ihan hyvin ilmaiseksi, mutta ryyppäävä seppä oli käynyt opettamaan peikolle myös rahanarvoa. Rahan, jota ilman peikko oli aikalailla selvinnyt tähän asti. Kolmisorminen kummajainen otti pari askelta kauemmas haltiasta ja nyökkäsi merkiksi siitä, että nyt oli omasta mielestään tehnyt tarpeeksi.
// Seliseli oli hyvää, saako sitä lisää?
Tässä, ota speedboost //
Vihreät sormet taputtelivat pienesti peikon leukaa, tuon kuunnellessa telepaattista turinaa haltialta. Haltia oli joutunut huijauksen ja mitä ilmeisemmin roturasismin uhriksi, yllätys. Tosin, mitäs seikkaili ihmisten kaupungeissa näinä aikoina! Samhainalle ei tullut mieleenkään moinen, vaikka olikin harvinaisen rauhaarakastava ja kaikenlisäksi puolueeton. Tosin, puolueettomuus ei häntä pelastaisi ihmisten ilmoilla, päinvastoin. Sen takia peikko odottikin ihan mielellään metsässä, kun ystävättärensä hoiti asioitaan ihmisten parissa.
Sinulla kävi siis onni Peikko tokaisi lopulta samalla kun alkoi tarkemmin katselemaan miehen kuntoa ja suurimpia kolhuja.
Mutta onnella on myös rajansa. Samhaina voi auttaa, parantaa suurimmat, häiritsevimmät, mutta Samhainalla ei riitä aika tahi voimat haltian parantamiseen täysin. Haltia itse sanoo, mitä haluaa parannettavan ja Samhaina sen voi hoitaa, tietyissä rajoissa Mikäli haltia olisi halunnut kaikki ruhjeensa parannettavan kerta heitolla, olisi tuo joutunut viettämään aikaa pidemmänkin tovin tämän kaksikon seurassa. Eihän se Samhainaa olisi haitannut Kalia kylläkin -, mutta tuo todella halusi jo tänään päästä matkaan kohti Nahoria, jonne rastakaksikon oli tarkoitus suunnata Eikä Samhaina harrastanut kävelyä ja parantamista samaan aikaan. Molemmat veivät omalla tavalla energiaa, parantaminen varsinkin. Mikäli tuo kertaheitolla kaikki haltian haavat olisi parantanut, olisi hänen itse pitänyt jäädä lepäämään seuraavaksi yöksi, peräti vuorokaudeksi. Haltian ruhjeet kun eivät olleet kovin pieniä.
Aloittakaamme, Samhaina pääsee nopeammin matkaan ja haltia omille teilleen Oli seuraava toteamus peikolta, joka nyt nosti kätensä ylös luoden pienen, vihertävän hohkan kämmeniensä ympärille, ollen näin omalta osaltaan valmis parantamaan toivotut kolhut.
Parantaminen sujuikin nopeasti, peikon käydessä hoitamaan suurimmat ruhjeet haltian kehosta. Ne, jotka haltia itse laski suurimmiksi tällä hetkellä. Pieniä pintanaarmuja ei edes harkittu parannettavan, sillä moisiin energian kuluttaminen olisi ollut silkkaa tyhmyyttä. Parantavat kädet korjasivat itse ruhjeet, mutta niistä jäi silti vielä Kummituskipuja itse haltiaan. Niitä Samhaina ei voinut viedä pois, ei ainakaan parantamalla.
Kai tajuat että jäät meille velkaa tästä hyvästä Kali tokaisi ohimennen, kun parantelu alkoi olemaan jo loppusuoralla Hinnasta voimme.. neuvotella, mutta ensisijaisesti olet meille velkaa henkesi Korkealle nousi tämän avun hinta, mutta ehkä se oli ihan oikeutettua. Mikään ei kyllä sanonut, etteikö Haltia olisi yksin selvinnyt ruhjeidensa kanssa, mutta melko epätoivoista se olisi ollut.
Samhaina, joka juuri lopetti parantelun, ei käynyt toteamaan Kalin puheisiin mitään. Peikko olisi tehnyt tämän ihan hyvin ilmaiseksi, mutta ryyppäävä seppä oli käynyt opettamaan peikolle myös rahanarvoa. Rahan, jota ilman peikko oli aikalailla selvinnyt tähän asti. Kolmisorminen kummajainen otti pari askelta kauemmas haltiasta ja nyökkäsi merkiksi siitä, että nyt oli omasta mielestään tehnyt tarpeeksi.
// Seliseli oli hyvää, saako sitä lisää?
Tässä, ota speedboost //