Vanki voi olla monella tapaa (K15)


Tyrmät ovat paikka, jonne kukaan ei halua joutua. Aikojen saatossa tyrmää on laajennettu syvemmälle maan alle, mistä johtuen tyrmistä löytyy erilaisia sellejä. Maan tasalla sijaitsevat sellit ovat valoisampia, mitä maan alla sijaitsevat loogisesti. Maan pinnalla sijaitsevien sellien ovet ovat suurimmaksi osaksi puisia, joiden yläreunassa on pieni, kalteroitu ikkuna, josta vartijat voivat tarkistaa vankien tilan. Alemmissa kerroksissa sellien ovet ovat suurimmaksi osaksi suuria kalteriovia. Kalterit ovat vankkaa, kestävää terästä, eivätkä helpolla mene rikki. Sellien seinät ovat kiviset ja selleistä löytyy yleensä yksi penkki ja pahnoja.
Jotkut selleistä ovat varustettu niin, ettei magiaa osaavat vangit pääse karkaamaan niistä. Vaikka ihmisillä magian tuntemus on huonompi mitä haltioilla, on muutama maagi onnistunut langettamaan lumouksen tiettyjen sellien ylle, jolloin sellistä ei pääse kävelemään seinien läpi tai katoamaan taikojen avulla. Oli kyseessä sitten maaginen olento tai magiaa omaava henkilö.

Jokaisesta kerroksesta löytyy taukotilat vartijoille, jossa miehet voivat syödä, levätä, vaihtaa kuulumisia ja jopa nukkua. Jokaisesta taukotilasta löytyy aina vähintään kolme vartijaa, tiloja ei koskaan jätetä tyhjäksi, kuten ei myöskään yhtäkään tyrmän kerrosta. Vartiointi on tarkkaa, eikä vangeille anneta etuuksia.
Tyrmät sisältävät myös kidutushuoneita, joissa kuulustellaan enemmän tai vähemmän viattomia vankeja, mitä kyseenalaisimmin menetelmin. Kuulustelijat ovat varautuneet kera kaikenlaisten välineiden, jotta kuulusteltava saataisiin murtumaan ennemmin tai myöhemmin

Valvoja: Crimson

Avatar

Ritari
Ritari

Viestit: 1102

Liittynyt: Ti Marras 29, 2011 7:00

Paikkakunta: Haltiametsissä

Viesti Ti Heinä 31, 2012 9:09

Vanki voi olla monella tapaa (K15)

Asiat eivät yhtään parantuneet sen jälkeen, kun Darion oli lähtenyt Kaydenin luota. Ensinnäkin häntä oli harmittanut koko tilanne, mutta kadonneen hevosen löytäminen tuotti vielä enemmän pahaa mieltä. Harmaanvalkea, pitkäjouhinen ori oli viety paikalliselle hevoskauppiaalle, joka ei uskonut Darionin selitystä, että hän oli hukannut hevosen, vaan joutui maksamaan siitä. Darionia alkoi yhä enemmän ärsyttämään ihmisten valheellisuus ja kiero mieli. Jos hänen isänsä oli ollut samanlainen, puolidemonilla ei ollut tämän enempää halua tutustua kyseiseen rotuun. Saatuaan hevosen takaisin, Darion oletti, että hän voisi viimeinkin lähteä rauhassa kotimatkalle. Väärin. Darion tuskin ehti puoleen väliin matkaa, kun hänet pysäytettiin ja äskeinen hevosmies syytti häntä varkaudesta. Jälleen kerran selitykset eivät auttaneet mitään, sotilaat uskoivat mieluummin inhimillisen näköistä hevosmiestä, kuin outoa, sinistä suippokorvaa. Aluksi puolidemoni laittoi vastaan ja yritti vakuuttaa syyttömyyttään, mutta jossain vaiheessa hän tajusi pahentavansa tilannetta. Jos Darion olisi halunnut, hän olisi kyllä kyennyt satuttamaan sotilaita, heiveröisestä ulkonäöstään huolimatta, mutta hän ei halunnut. Oli parempi olla hankkimatta yhtään enempää ongelmia, niitä oli kasaantunut jo aikamoinen määrä.

Darion seurasi hiljaisena sotilaita, jotka veivät hänet kaupungin vankityrmään odottamaan jatkotoimenpiteitä. Darion ei tosin uskonut kovinkaan paljon niihin toimenpiteisiin, luultavasti hänet jätettäisiin nääntymään johonkin nurkkaselliin tai teloitettaisiin ilman sen kummempaa oikeudenkäyntiä. Darion katseli ympärilleen hämärää, kostean ja kylmän näköistä vankityrmää, jossa näkyi välillä myös rottia pimeissä nurkissa. Rotat olivat ihan siedettäviä, kunhan puolidemoni ei kohtaisi käärmeitä tai hämähäkkejä. Niitä hän pelkäsi. Koska kyseessä oli puolidemoni, Darion suljettiin vahvaan ja magialta suojaavaan selliin. Ihan turhaan, Darion ei tiennyt mitään loihtimisesta, mutta jos se nyt teki sotilaiden olon paremmaksi, kai sielläkin voisi kyhjöttää.

Koko päivä oli mennyt huonosti, alusta alkaen, ja nyt se varmana päättyisi huonosti. Darion huokaisi syvään ja valui maahan istumaan, nojaten seinää vasten.
Viimeksi muokannut Forte päivämäärä Ke Elo 01, 2012 4:25, muokattu yhteensä 1 kerran
Avatar @ Forte & Susi

"Demons are red, angels are blue.
Hunters are gross,
but I really like you"


Forten hahmot:
Roherdiron (haltia) - "For Honor, Order and Duty"
Rimedur (ristiverinen) - "Hide, listen, watch, learn… And when the time is right, strike from the shadow"
Darion (ristiverinen) - "We dance to the rhythm of the world"
Acar (old lacerta) - "Do what thou willst"

Viesti Ti Heinä 31, 2012 11:15

//Jatkoa pelistä Taiteen nimessä [K18]

Siirrytään seuraavaan päivään, if you don't mind : )//

Ruoskan iskut kuuluivat terävinä napsahduksina paljasta ihoa vasten. Jokaista iskua seurasi tuskan parahdus ja kahlehdittu keho värähti kivusta. Iho aukesi viivamaisiksi haavoiksi, jotka veri pian väritti punaisiksi. Kuulustelijan käden merkistä pyöveli laski ruoskansa ja väistyi syrjään, jotta tämä saattoi esittää kysymyksiä. Hänelle ne olivat vain tyhjää puhetta... Merkityksettömiä. Hänen työnsä oli saada vangit puhumaan. Se mitä he sanoivat tai jättivät sanomatta oli jonkun muun huoli.

Kuulustelija kätteli Kaydeniä asianmukaisesti, ennen kuin poistui paikalta. Pyöveli riisui mustan hupun päästään ja alkoi kerätä välineitään laukkuunsa. Veitsiä, koukkuja, ruoskia, neuloja... monet veren tahrimia, mutta kaikki hyvässä kunnossa. Vartija irrotti voimattoman vangin seinän kahleista sillä aikaa, kun Kayden puki pitkän nahkatakkinsa ylleen ja nosti laukkunsa kivilattialta, poistuen kuulusteluhuoneesta sanaakaan sanomatta.

Oli ilta, joten vankila oli varsin hiljainen. Jostain kuului vaimeaa koputusta, jostain jonkun kurjan surkea itku. Pyövelin askeleet kajahtelivat hämärällä käytävällä. Hän käveli vankien katseiden alla, vilkaisemattakaan näihin. Monet heistä hän tulisi myöhemmin mestaamaan, minkä vangit itsekin varmasti tiesivät.

Mies oli poikkeuksellisen huonolla päällä. Ei niinkään vihainen... vaan alakuloinen. Joskus vankilassa kulkiessaan hän pysähtyi keskustelemaan näiden kanssa, ilkkumaan näille tai vihjaamaan heidän lähestyvästä kohtalostaan. Tänään hän ei ollut vaihtanut kenenkään kanssa kuin tervehdykset ja hyvästit. Hänen mieltään painoivat edelleen eilispäivän tapahtumat. Sinisilmäinen puolidemoni oli tullut hänen uniinsa, herättäen hänet valtavaan yksinäisyyden ja syyllisyyden tunteeseen. Mitä taakseen jättää, sen edestään löytää... tuo sanonta oli käymässä hyvin kirjaimellisesti toteen.

Outo aavistus iski Kaydenin lävitse tämän ollessa aikeissa ohittaa erään tietyn sellin. Sitä oli vaikea selittää... Hän tunsi jotain niinkuin ihminen tuntee sen, kun häntä tuijotetaan takaapäin. Hän ei nähnyt tai kuullut mitään poikkeavaa, mutta silti jokin sai hänet pysähtymään ja kääntymään sellin puoleen. Ensin hän näki vain häilyvän hahmon seinää vasten, mutta terävöitettyään katsettaan tuo alkoi hahmottua hänelle selvemmin. Mies tunsi sydämensä jättävän lyönnin välistä silkasta hämmästyksestä ja järkytyksestä. Sellissä istui Darion, tuo viehättävä puolidemoni, kera vaaleiden enkelin silminsä. Odottamassa tuomiota, joka hänen kaltaisilleen oli selvä.

Kayden yksinkertaisesti jähmettyi paikalleen. Hän ei tahtonut uskoa näkemäänsä. Se, että Darion ilmestyi uudelleen hänen elämäänsä näin oli suorastaan kohtalon ivaa. Mies ei saanut sanottua sanaakaan, vain tuijotti Darionia hämmästyneen näköisenä palavilla silmillään kuin tämä olisi jokin aave tai ilmestys.
Viimeksi muokannut Juudas päivämäärä To Elo 02, 2012 9:51, muokattu yhteensä 1 kerran
Avatar

Ritari
Ritari

Viestit: 1102

Liittynyt: Ti Marras 29, 2011 7:00

Paikkakunta: Haltiametsissä

Viesti Ti Heinä 31, 2012 11:40

Se, että jossain vaiheessa päivä oli ehtinyt vaihtua yöksi ja taas uudelleen päiväksi ja siitä illaksi, oli mennyt Darionilta täysin ohi. Hän ei ollut liikkunut juurikaan paikaltaan sinä aikana, mitä oli ollut vankina. Hän tiesi, ettei pääsisi täältä elävänä, ja koska mitään keinoa paeta hän ei ollut keksinyt, oli turhaa kuluttaa energiaansa valittamalla ja voivottelemalla kohtaloaan. Lisäksi Darion oli edelleen surullinen tapahtumista Kaydenin luona. Miten ironista, Kayden oli pyöveli, joten mitä luultavimmin Darion tulisi viimeisenä asiana näkemään juuri hänet. Darion huokaisi syvään ja painoi päänsä polviinsa. Miten koko matka kaupunkiin oli mennyt näin huonosti alusta alkaen? Miten se oli edes mahdollista? Näin tuntui käyvän sotureille ja rohkeille henkilöille, jotka pakenivat viime hetkellä, joten miksi Darion oli täällä?

Darion havahtui vähän, kuullessaan vankilan epämiellyttäviä ääniä. Tämä taisi olla yksi ainoita kertoja puolidemonin elämästä, kun hän oli ylpeä ulkonäöstään. Vaikkei Darion ollut osoittautunut erityisen vaaralliseksi, hänen ulkonäkönsä oli sitä luokkaa, ettei kukaan uskaltanut oikein lähestyä häntä vapaaehtoisesti ja varauksettomasti, joten häntä ei saatu kidutettavaksi, tai kuulusteltavaksi, kuten kauniisti ilmaistiin. Lisäksi, mihin hän edes olisi kidutusta tarvinnut? Hevosvarkaus oli selvä, sanoi puolidemoni mitä tahansa. Hän oli jo syyllinen. Kukaan ei mielellään lähestynyt kyseistä vankiselliä, kohdatessaan sinisten silmien hyisemmän ja kylmemmän katseen.

Käytävillä oli kuulunut ääniä pitkin päivää, joten Darion ei välittänyt näistä viimeisimmistä, jotka kaikuivat kivisellä lattialla. Enemmän hän havahtui, kun äänet lakkasivat, pelottavan lähelle. Oliko jo nyt hänen aikansa? Darion nosti hieman katsettaan ja säpsähti, erottaessaan henkilön. Darionin kasvoille nousi ilmiselvä hämmästys, hänen katsoessaan suoraan Kaydeniin. Sen ei pitäisi olla hämmentävää, ottaen huomioon miehen ammatin, mutta silti Kaydenin näkeminen herätti toivoa Darionissa. Alitajuisesti puolidemoni tiesi, että hänen ei kannattaisi sanoa tai tehdä mitään, mutta hetkellisen onnellisuuden vallitessa, Darion hyppäsi jaloilleen ja tuli kalterioven luokse.
"Kayden, et uskokkaan, miten iloinen olen nähdessäni sinut. Ole kiltti, sinun täytyy auttaa, en ole tehnyt mitään väärää."
Darion sanoi sanansa nopeasti, ennen kuin ehti edes ajatella niitä.
Avatar @ Forte & Susi

"Demons are red, angels are blue.
Hunters are gross,
but I really like you"


Forten hahmot:
Roherdiron (haltia) - "For Honor, Order and Duty"
Rimedur (ristiverinen) - "Hide, listen, watch, learn… And when the time is right, strike from the shadow"
Darion (ristiverinen) - "We dance to the rhythm of the world"
Acar (old lacerta) - "Do what thou willst"

Viesti Ke Elo 01, 2012 12:04

Puolidemonin lähestyessä Kayden ei enää voinut kieltää sitä. Se todella oli Darion. Edes hänen väsynyt mielensä ei pystynyt luomaan niin täydellistä harhakuvaa. Puolidemonin sanat menivät täysin kuuroille korville, Kayden ei ollut saanut vielä ajatuksiaan järjestykseen. Hitaasti hän alkoi käsittää tilanteen luonteen kokonaan, muttei vieläkään tiennyt mitä sanoa tai tehdä. Hänen mielessään oli vain yksi selkeä ajatus; hän halusi Darionin vapaaksi ja heti. Miehen mieli tuntui kuitenkin nyt täysin tyhjältä ajatuksista, kun hän katsoi yhä täysin hämmentyneenä Darionia silmiin.

"Miten..." Kayden aloitti kysyvää lausetta, mutta vaikeni jälleen. Hän havahtui oven avaukseen ja kääntyi katsomaan äänen suuntaan, vain nähdäkseen oven sulkeutuvan vartijan perässä. Mies huokaisi ja pakotti itsensä ryhdistäytymään. Hän kääntyi katsomaan Darionin puoleen ja astui lähemmäs. "Miksi olet täällä?" hän kysyi melkein kuiskaten. Viereisissä selleissä näytti olevan lähinnä unista porukkaa, mutta äänet kaikuivat ja kajahtelivat vankilan käytävillä.
Avatar

Ritari
Ritari

Viestit: 1102

Liittynyt: Ti Marras 29, 2011 7:00

Paikkakunta: Haltiametsissä

Viesti Ke Elo 01, 2012 8:26

Darion katseli huojentuneena Kaydenia. Hän todella toivoi, ettei olisi niin vieras enää, etteikö Kayden voisi auttaa, vaikkei tuntunut mitään kiinnostusta enää puolidemoniin omaavan. Mutta Darion saattoi erottaa Kaydenin olevan aidosti yllättynyt ja jopa huolestunut, tai sitten hämärä teki tepposet puolidemonin silmille. Darion nojasi hieman kylmiin, mustiin kaltereihin ja odotti Kaydenin sanovan jotain, ihan mitä tahansa. Mutta mies vain katseli häntä, mikä olisi jossain muussa tilanteessa ehkä ollut imartelevaa, nyt se lähinnä ahdisti. Darion alkoi vähän jo epäillä, ettei Kaydenia sittenkään kiinnostanut hänen tilanteensa.

Lopulta kuitenkin Kayden aloitti puhumisen, se tosin jäi lyhyeksi, oven narahtaessa auki. Molemmat käänsivät päätään äänen suuntaan. Darion ei nähnyt juuri mitään sellistään, mutta epäili vain jonkun vartijan partioivan käytävillä. Ainakin ääni havahdutti Kaydenin ja mies tuli lähemmäs.
"He eivät pitäneet ulkonäöstäni."
Darion kohautti vähän harteitaan itseironisen kommenttinsa jatkeeksi, mutta selitti sitten koko tapahtuman, hevosen ostamisen ja varkaaksi syyttämisen. Kertomuksen jälkeen Darionin ilme muuttui huolestuneeksi, jopa pelokkaaksi. Tietysti hän pelkäsi tuomiotaan ja kuolemaa, sitä oli vain turha näyttää, ellei kukaan ollut kiinnostunut katsomaan.
"Sinun täytyy auttaa minua, en ole tehnyt mitään väärää. En halua, että näen sinut viimeisen kerran teloituspaikalla."
Darion oli sen verran hoikka, että hänen kätensä mahtui osittain kaltereiden välistä, jolloin puolidemoni yritti koskettaa Kaydenia, edes ihan nopeasti vain.
Avatar @ Forte & Susi

"Demons are red, angels are blue.
Hunters are gross,
but I really like you"


Forten hahmot:
Roherdiron (haltia) - "For Honor, Order and Duty"
Rimedur (ristiverinen) - "Hide, listen, watch, learn… And when the time is right, strike from the shadow"
Darion (ristiverinen) - "We dance to the rhythm of the world"
Acar (old lacerta) - "Do what thou willst"

Viesti Ke Elo 01, 2012 11:58

Tyypillistä. Darion oli päätynyt vankilaan kuten moni muukin silmiinpistävä. Ilman todellista syytä. Täällä päin perusteluksi riitti kenen tahansa ihmisen sana, jos kyseessä oli joku ulkomaailman "friikeistä". Kayden kuunteli kertomuksen vakavana, miettien samalla kuumeisesti miten saisi puolidemonin ulos. Hän oli miettinyt sitä heti ensimmäisenä siitä hetkestä lähtien, kun näki tämän. Miehen elämässä oli nyt kaksi sellaista henkilöä, jota hän ei pystyisi mestaamaan.

Jokin osa Kaydenistä pilkkasi häntä. Kuinka hän oli mennyt kiintymään tuohon pahaiseen puolidemoniin niin syvästi, että oli valmis vaarantamaan työnsä hänen takiaan. Mutta mies ei antanut niille ajatuksille tilaa siinä tilanteessa. Hänen ei tarvinnut harkita tehdäkseen päätöstä. Hän ei halunnut nähdä Darionin kuolevan.

Toisen pyytäessä hänen apuaan, huolestunut katse silmissään, Kayden painoi hiukan huolestuneesti kulmiaan. Hän olisi halunnut sulkea puolidemonin syliinsä ja vakuuttaa, että asiat järjestyisivät. Mutta hän oli tehnyt päätöksensä. Hän ei ollut oikea mies Darionille... tai kenellekään. Hän halusi mieluummin jatkaa yksinäistä elämäänsä, koska silloin hän pystyi sulkemaan silmänsä ongelmiltaan ja heikkouksiltaan. Darionin seurassa Kayden tunsi halua olla parempi kuin oli. Mutta yhtäaikaa hän oli kasvanut niin syvästi kiinni omaan elämäntapaansa ja henkisiin suojamuureihinsa, ettei kuitenkaan ollut valmis muutokseen.

Kayden vavahti hiukan, tuntiessaan Darionin käden kosketuksen. Se oli todellista kidutusta. Mielikuvat puolidemonista olivat vainonneet häntä joka minuutti tähän hetkeen asti ja nyt Darion oli siinä. Jollain tasolla Kayden toivoi, että Darion olisi vihannut häntä. Koska sen hän olisi tuntenut ansaitsevansa. Mies torjui toisen käden omallaan, kääntäen katseensa muualle. Hän teki kaikkensa unohtaakseen, mutta jo pelkästään pieni kosketus herätti hänessä suuria tunteita. Miehen eleet viestivät torjunnasta, mutta sanat osoittivat toista.

"Saan sinut ulos täältä", hän vannoi, katsomatta vieläkään suoraan Darioniin. Hän oli ajatellut, Darionin kaltaiset pääsivät vankilasta ulos vain kahta reittiä. Joko elävinä teloitukseen tai sitten kuolleina hänen lavallaan suoraan hautausmaalle. Itsemurhaajat olivat vankiloissa yleisiä, eivätkä vartijat koskaan välittäneet itse tarkistaa, oliko elottoman näköisenä makaava vanki hengissä vai ei. Jos oli, he vain toivoivat tämän pääsevän hengestään ennen pyövelin saapumista. Joskus itsemurhaajat olivat vielä hengissä Kaydenin saapuessa paikalle, eivätkä vartijat välttämättä huomanneet mitään. Jos he lavastaisivat Darionin itsemurhan, hän voisi kuljettaa tämän vaunuissaan ulos kaupungista ilman, että kukaan epäilisi mitään.

Pyöveli käänsi katseensa puolidemoniin vakavana. "Mutta sinun täytyy odottaa huomiseen. Jos tulisin takaisin vielä tänään, se herättäisi epäilyksiä." Kaydenistä tuntui pahalta jättää Darion sinne, mutta muuta vaihtoehtoa ei ollut. Niin kauan kun hänellä oli vaihtoehtoja, hän ei halunnut uhrata työtään, elämäntapaansa.
Avatar

Ritari
Ritari

Viestit: 1102

Liittynyt: Ti Marras 29, 2011 7:00

Paikkakunta: Haltiametsissä

Viesti Ke Elo 01, 2012 12:39

Darion veti kätensä suosiolla takaisin, mutta jäi nojailemaan kaltereihin. Sen yhden pienen hetken ajan Darion oli epävarma, suostuisiko Kayden auttamaan häntä vai ei. Tämä tuskin oli pyövelille mitään uutta, varmasti yksi jos toinenkin vanki oli rukoillut armoa elämänsä puolesta, mutta Darion toivoi, että erottuisi muista edes vähän, vaikka sitten vain yhden yön hauskanpitona. Toivottavasti se nyt riitti avun saamiseksi. Darion puristi jännittyneenä kaltereita, odottaessaan jotain vastausta Kaydeniltä. Kayden vaikutti olevan vähän epävarma tilanteesta, pitäisikö auttaa vai ei. Oli melkein jo lohdullista, niinkin oudolta kuin se kuulosti, nähdä Kayden noin epävarmana päätöksestään. Ainakaan hän ei suoraan sanonut ei ja jatkanut matkaansa, kuin ei tuntisi Darionia lainkaan. Se oli positiivista, vaikka sillä oli hyvin vähän merkitystä tässä tilanteessa.

Darion huokaisi helposttuneena, saadessaan miellyttävän vastauksen. Tietysti olisi ollut hyvin kohteliasta sanoa, että Darion korvaisi tämän jotenkin, mutta sillä hetkellä puolidemoni halusi niin kiihkeästi vain päästä pois, ettei hän kyennyt pohtimaan vastapalveluksia.
"Kiitos. Kiitos todella paljon. Epäilinkin sinun olevan luotettava."
Darion nosti katseensa Kaydeniin, joka ei katsonut häneen vähään aikaan. Puolidemoni oli aikeissa kysyä suunnitelmasta, kun hän kohtasikin Kaydenin vakat silmät ja sai vähän ohjeistusta tulevaa varten.
"Totta. No, enköhän minä yhden yön pärjää, tuskin sinä aikana ehtii mitään tapahtua. Sitä paitsi, ei tämän sellin laatu ole joitain majataloja huonompi."
Darion naurahti hiljaa ja palasi istumaan seinustalle. Hän ei ollut enää yhtä peloissaan ja hermostunut, koska oli saanut lupauksen avusta. Ja mikäli tämä sattuisi olemaan valhetta, ainakin Darion viettäisi viimeisiä aikojaan positiivisissa ajatuksissa vapautumisesta. Ei se nyt niin kamalaa ollut.
"Kerro muuten terveisiä veljellesi, unohdin asian itse, kun lähdin."
Avatar @ Forte & Susi

"Demons are red, angels are blue.
Hunters are gross,
but I really like you"


Forten hahmot:
Roherdiron (haltia) - "For Honor, Order and Duty"
Rimedur (ristiverinen) - "Hide, listen, watch, learn… And when the time is right, strike from the shadow"
Darion (ristiverinen) - "We dance to the rhythm of the world"
Acar (old lacerta) - "Do what thou willst"

Viesti Ke Elo 01, 2012 2:15

Kayden painoi kulmiaan seuratessa katseellaan Darionin paluuta tyrmän hämärään. Hän huokaisi hiljaa ja painoi katseensa. "Kerron", hän vastasi hiljaa, välittämättä selventää sitä tosi asiaa, ettei Damianille varsinaisesti voinut kertoa mitään... ainakaan niin että hän kuulisi ja ymmärtäisi. Pyöveli katsahti vielä puolidemonin suuntaan, mutta käänsi sitten tälle selkänsä. Vaikka hänen askeleensa etääntyivät aina vain kauemmas, hänen ajatuksensa viipyivät Darionin luona. Tänä yönä pyöveli ei tulisi saamaan tuntiakaan unta.

Seuraavana päivänä pyövelin vaunut pysähtyivät vankilan eteen varhain ja hän nousi niiden kyydistä tupakka huulillaan. Kädessään hänellä oli jälleen musta laukkunsa, mutta tällä kertaa siellä oli muutakin kuin hänen työvälineensä. Mies hieroi väsyneitä silmiään astuessaan vankilan hämärään, muttei antanut väsymyksen hidastaa itseään. Kayden käveli tutun vartijan ohitse tervehtimättä ja käveli portaat alas. Hän oli tavallinen vieras vankilassa, eikä hänen menemisiinsä puututtu sen enempää.

Päästyään oikean vankilan luokse, mies katsahti nopeasti ympärilleen. Vartija istuskeli kauempana tuolillaan, eikä hänestä olisi huolta. Mutta viereisessä sellissä istui eräs luiseva vanki, joka tuijotteli pyöveliä. Hän kehitti hetkessä suunnitelman mielessään.

"Hei Ainsworth", pyöveli huikkasi istuskelevalle vartijalle viitaten tämän nyökkäyksellä paikalle. Vartija nousi laiskasti hymyillen tuoliltaan ja käveli paikalle avaimet kilisten. "Mitä jos auttaisit raahaamaan tämän kuulusteluhuoneeseen?" Kayden ehdotti, nyökäten Darionin suuntaan. Vartija katsoi puolidemonin suuntaan kulmiaan kohottaen. "Täksi päiväksi ei ole ilmoitettu kuulusteluita", hän huomautti, kuitenkin edelleen hymyillen. Kayden naurahti ja hymyili vinosti. "Enhän minä kuulustelusta mitään puhunutkaan", hän sanoi. Vartija nauroi matalalla äänellä. "Kuten haluat", hän sanoi, siirtyen avaamaan sellin ovea. Kaydenin tekaistu hymy katosi heti vartijan huomion siirtyessä muualle. Nämä olivat vain mielissään jos pääsivät hyötymään vankien suojattomuudesta, joten eipä heitä haitannut vaikka pyöveli kiduttaisi yhtä pahaista puolidemonia omine lupineen. Vartija tosin varmaankin toivoi pääsevänsä osingoille luullusta hauskanpidosta...

Vartijan avattua oven hän astui ensimmäisenä sisään selliin, pyöveli heti perässään. Kayden yritti kertoa katseellaan Darionille, ettei tämä tekisi vastarintaa vartijalle, joka lähestyi puolidemonia kahleet kädessään. "Aika mennä, rumilus", vartija sanoi irvokkaasti hymyillen ja tarttui puolidemonin käsivarresta puristavalla otteella, lukiten ensimmäisen ranteen kahleisiin. Kayden painoi tämän selän takana vihaisesti kulmiaan. Tapa jolla vartija kohteli Darionia oli saada hänet suunniltaan, mutta hänen oli pakko olla puuttumatta, jos ei halunnut herättää epäilyksiä. Saatuaan vangin rautoihin vartija kääntyi pyövelin puoleen. Kahleissa oli pitkä ketju, josta Darionia saattoi taluttaa kuin koiraa. "Teidän jälkeenne, pyöveli", Ainsworth sanoi, viitaten sellin oven suuntaan. Kayden nyökkäsi lyhyesti, hymyillen jälleen pientä tekaistua hymyään, ennen kuin kääntyi ja käveli vartijan edeltä käytävään.

Kuulusteluhuoneita oli vankilassa useita ja Kayden käveli tietysti niistä kaikista lähimpään. Hän avasi puisen oven lukosta ja viittasi vartijaa menemään edeltään sisään. Kayden astui huoneeseen Darionin perässä ja sulki oven.

Huone ei ollut miellyttävintä sorttia. Seinillä oli kahleita joihin vangit saattoi ripustaa ja keskellä huonetta niin kutsuttu piinapenkki, jossa vankeja saatettiin tuskallisesti venyttää. Huoneeseen tuli valoa kahdesta pienestä ikkunasta katon rajassa. Veren haju leijui huoneessa voimakkaana. Kayden laski laukkunsa tuttuun tapaansa puiselle pöydälle oven viereen ja viittasi vartijaa kädellään eräiden kahleiden suuntaan. "Pistä hänet vaikka noihin kiinni", hän kehotti. Vangin jättäminen liikkumaan vapaasti oli epäilyttävää ja seinän kahleet vähemmän epämukavat kuin piinapenkki tai jokin muu huoneen viritelmistä, joista kaikki olivat pyövelin rakentamia ja moneen kertaan kunnostamia. Vartija kiinnitti Darionin käsistään ja jaloistaan seinän kahleisiin ja katsoi sitten tätä hymähtäen epäkunnioittavasti. "Joten... mitä ajattelit tehdä tälle friikille?" hän kysyi, tutkien sinistä ruumista irvokkaalla katseellaan. Kayden painoi kulmiaan, astuen muutamalla askeleella lähemmäs. "Kunhan vähän pelottelen", hän sanoi, hiukan hymyillen. Vartija nauroi hiljaa ja kohotti kätensä ilmeisesti koskettaakseen Darionin kasvoja. "Odota oven ulkopuolella", Kayden kiirehti sanomaan, saaden vartijan pysähtymään. "Kutsun kun tarvitsen sinua taas", hän jatkoi. Ainsworth laski kätensä, ilmeisen pettyneenä siitä, ettei saanutkaan osallistua tapahtumiin, edes vierestä katsojan roolissa. Hän loi lyhyen mulkaisun Darioniin, ennen kuin käveli pyövelin ohitse kohti ovia. "Kuten haluat", hän sanoi kättään huolimattomasti heilauttaen ja sulki oven perässään.
Avatar

Ritari
Ritari

Viestit: 1102

Liittynyt: Ti Marras 29, 2011 7:00

Paikkakunta: Haltiametsissä

Viesti Ke Elo 01, 2012 3:37

Darion seurasi katseellaan Kaydenia sen aikaa, mitä kykeni, ennen kuin mies katosi koko rakennuksesta ja paikka muuttui taas ahdistavaksi ja epätoivoiseksi. Darion todella luotti siihen, että Kayden auttaisi häntä, ei hän voisi valehdella niin isosta asiasta. Siltikin, jännitys piti puolidemonin hereillä tämänkin yön. Jokainen ylimääräinen ääni sai hänet säpsähtämään, eikä nukkumisesta tullut yhtään mitään. Darion vain odotti aamua, jotta Kayden tulisi takaisin ja auttaisi hänet pois ja asiat palautuisivat entiselleen, puolidemoni palaisi kotiin maalaamaan ja Kayden jatkaisi omaa elämäänsä. Vieläkin ajatus vähän suretti Darionia, mutta hän yritti parhaansa mukaan hyväksyä tilanteen.

Darion havahtui, kun vankilassa alkoi olla taas liikettä. Lähinnä vartijoita. Mutta mikä puolidemonia eniten kiinnosti, oli Kayden, joka tuli takaisin. Hän tunnisti miehen äänen, tämän puhuessa vartijan kanssa. Darion hymyili pikkuisen helpottuneena ja toiveikkaana, hän pääsisi varmasti ulos. Mutta se tuskin kävi ihan helposti, joten Darion ei näyttänyt onnellisuuttaan varmuuden vuoksi muille. Oli paljon turvallisempaa pitää naama peruslukemilla, mahdollisen suunnitelman takia. Darionin piti kyllä myöntää, ettei hän pitänyt yhtään tästä keskustelusta. Mikäli kyseessä olisi ollut joku muu kuin Kayden, Darionia olisi inhottanut.

Darion nosti katsettaan selliin tulleeseen vartijaan ja loi nopean, ilmeettömän vilkaisun myös Kaydeniin, muttei muuten reagoinut miehen läsnäoloon. Mutta vilkaisu kertoi Darionille tarpeeksi, ettei hän yrittänyt vasustella. Suosiolla, välittämättä sen kummempaa vartijan letkautuksesta, puolidemoni nousi jaloilleen ja antoi kahlita kätensä. Halutessaan hän olisi voinut olla sarkastinen, mutta antoi olla. Siitä voisi seurata muutama ylimääräinen lyönti. Säyseästi Darion lähti seuraamaan Kaydenia ja vartijaa.

Mutta paikka, mihin he tulivat, sai Darionin kieltämättä vähän ahdistuneeksi. Ilmassa tuoksui niin voimakas veri ja puolidemoni saattoi melkein kuulla kidutettujen uhrien huudot. Kammottava paikka, se kieltämättä masensi hieman. Ja vaikka Darion tiesi, ainakin uskoi ja toivoi tietävänsä, tämän kaiken olevan osa suunnitelmaa, häntä ahdisti joutua kahlituksi tällaiseen tilaan. Puolidemonin häntä liikahteli nopeasti, kertoen epämukavuudesta. Darionin selässä kulki inhon väre, hänen tuntiessaan vartijan katseen kehossaan, ja puolidemoni hieman käänsi päätään, välttääkseen kosketuksen. Tämä alkoi mennä erittäin epämiellyttäväksi. Onneksi Kaydenin kommentti lopetti tilanteen heti alkuunsa ja vartija häipyi ulkopuolelle. Darion oli hetken aikaa vielä hiljaa, kunnes vartija oli varmasti mennyt.
"Enhän minä kuulustelusta mitään puhunutkaan..mitä sinun päässäsi oikein liikkuu?"
Darion matki hiukan Kaydenin aikaisempaa kommenttia huvittuneella äänellä.
"No, mitä seuraavaksi? Pääsenkö nyt irti, nämä kahleet ovat kylmät ja huone masentava."
Avatar @ Forte & Susi

"Demons are red, angels are blue.
Hunters are gross,
but I really like you"


Forten hahmot:
Roherdiron (haltia) - "For Honor, Order and Duty"
Rimedur (ristiverinen) - "Hide, listen, watch, learn… And when the time is right, strike from the shadow"
Darion (ristiverinen) - "We dance to the rhythm of the world"
Acar (old lacerta) - "Do what thou willst"

Viesti Ke Elo 01, 2012 4:11

Kayden huokaisi vartijan lähdettyä. Pahimmassa tapauksessa tuo olisi voinut olla vastahakoisempi tottelemaan hänen kehotustaan ja hän olisi joutunut keksimään lisäperusteita sille, miksi hänellä oli muka oikeus viettää kahden keskeistä aikaa sellaisen vangin kanssa, jonka kiduttamiseksi Kayden ei ollut saanut käskyä ylemmältä taholta.

"Enhän minä kuulustelusta mitään puhunutkaan..mitä sinun päässäsi oikein liikkuu?" Kuullessaan Darionin sanat mies hymähti, jopa hymyili hiukan. Tuo viittaus väkisinkin kuulosti varsin kaksimieliseltä, etenkin kun puolidemoni toisti sen hänen ääntään matkien. Ja tietysti, yhdistettynä Kaydenin vinoon hymyyn, se epäilemättä oli mitä kuka tahansa olisi ensimmäisenä ajatellut kuullessaan moisen lausahduksen. Ei ihmekkään, että vartija vaikutti niin toiveikkaalta... "Kuten huomaat, se toimi", pyöveli tyytyi vain tokaisemaan olkiaan kohauttaen, sen sijaan että olisi ruvennut avaamaan mielensä liikkeitä, "Sinun asemassasi en valittaisi keinoista."

Pyöveli avasi laukkuaan kuullessaan toisen esittäessä pyynnön, että pääsisi irti kahleista. "Ikävä kyllä et", hän sanoi, nostaen laukustaan nahasta tehdyn pussukan, "En voi taata, etteikö ystävämme Ainsworth tai joku muu vankilan vartijoista erehtyisi kesken kaiken sisään ja jos olisit silloin vapaana huoneessa, se herättäisi epäilyksiä." Kayden kääntyi Darionin puoleen ja käveli tämän luokse, tuo outo nahkapussi kädessään. Hän pysähtyi aivan lähietäisyydelle ja näytti siannahasta tehtyä pussukkaa, joka muistutti muodoltaan ohutta tyynyä. "Tämä on täynnä sian verta", hän selitti, "Kätkemme nahan vaatteidesi alle ja jätän haltuusi yhden veitsistäni. Saat lavastaa oman itsemurhasi." Selitettyään suunnitelman yksinkertaisuudessaan, pyöveli laski nahan pöydälle, ottaen laukustaan kaksi nahkavyötä sen kiinnittämiseksi. "Vartijat eivät koskaan itse tarkista, ovatko vangit hengissä vai ei... He jättävät sen minulle. Ja tuolla veren määrällä... he eivät epäile hetkeäkään, ettetkö olisi kuollut."

//K15 merkintä muuten ois varmaan tarpeen aiheen otsikossa : )//
Avatar

Ritari
Ritari

Viestit: 1102

Liittynyt: Ti Marras 29, 2011 7:00

Paikkakunta: Haltiametsissä

Viesti Ke Elo 01, 2012 4:39

Ainakin heidän välinen huumorinsa ei ollut kadonnut mihinkään toisaamuisen draaman jälkeen. Tuntui hyvältä, jopa näin kamalassa tilanteessa ja paikassa, vitsailla jonkun kanssa. Kaydenilla oli mielenkiintoinen huumorintaju, hänen kanssaan saattoi vetää mistä tahansa vitsin. Musta huumori piristä päivää kummasti. Lisäksi, Kayden oli miellyttävän näköinen hymyillessään.
"Selvästi toimii. Täällä on sairasta porukkaa."
Puolidemoni mutisi ja pudisteli päätään huvittuneena.

Kieltämättä Darion kyllä vähän hämmentyi, kun Kayden ei aikonutkaan päästää häntä irti, ainakaan vielä.
"No ainahan voisit väittää, että pääsin irti."
Darion tiesi itsekkin, ettei selitys olisi mennyt läpi, edes täällä, mutta se oli ensimmäinen asia, mitä hänelle tuli mieleen. Hetken mietittyään Darion jatkoi.
"No, tuossa tapauksessa, eikö pelkästään se, ettet ole tehnyt minulle mitään, herätä epäilyksiä?"
Mitä sitten ikinä Kayden olikaan tarkoittanut, kun kyseessä ei ollut kuulustelu, siitä varmaan jäisi jonkinlainen jälki. Kayden tuskin sentään käytti vankien kiduttamiseen pelkästään puhettaan, vaikka kieltämättä sekin voisi olla aika tehokasta, kun Kaydenista oli kyse.

Darionin uteliaisuus kiinnittyi kuitenkin nopeasti outoon nahkapussiin. Hän ei vaivautunut kysymään mitään, koska saisi varmaan selityksen melko pian. Kuullessaan suunnitelman, Darion pohti sitä hetken ja nyökkäsi.
"Selvä, asia ymmärretty. Milloin sitten tapan itseni? Heti päästyäni takaisin selliin vai?"
Idea oli oikeastaan aika hyvä, se tuntui toimivalta ja tarpeeksi yksinkertaiselta.
"Näet aika paljon kyllä vaivaa takiani. Kiitos."
Darion lisäsi, vähän hiljaisemmalla äänellä.
Avatar @ Forte & Susi

"Demons are red, angels are blue.
Hunters are gross,
but I really like you"


Forten hahmot:
Roherdiron (haltia) - "For Honor, Order and Duty"
Rimedur (ristiverinen) - "Hide, listen, watch, learn… And when the time is right, strike from the shadow"
Darion (ristiverinen) - "We dance to the rhythm of the world"
Acar (old lacerta) - "Do what thou willst"

Viesti Ke Elo 01, 2012 5:12

Darion teki hyvän pointin, jota Kayden oli toki tullut ajatelleeksi jo aiemmin... Jälkien puuttuminen herättäisi epäilyksiä. Hän kuitenkin vain tyytyi myötäilemään yhdellä sanalla; "Totta." Sen sijaan että hän olisi vielä jatkanut aiheesta, hän selitti ensin suunnitelmansa.

"Mieluiten tee se pian. Veri on vielä tuoretta ja juoksevaa, mutta jos odottelet liian kauan, se hyytyy", Kayden vastasi. Vaikka Darion tekisi itsemurhan heti muutaman minuutin sisällä pyövelin visiitistä, se tuskin herättäisi epäilyksiä... Ei nimittäin olisi ensimmäinen kerta. Toisen kiittäessä pyövelin vaivannäöstä, hän vakavoitui. Kaiken sen jälkeen Darion jaksoi edelleen olla kiitollinen hänelle. Mies ei vastannut mitään, vaan tyypilliseen tapaansa vaihtoi puheenaihetta.

"Olit oikeassa kun sanoit, että herättäisi epäilyksiä, jos oletetusta "käsittelystäni" ei jäisi mitään jälkiä", hän sanoi, istuen piinapenkin päälle ja ristien kätensä. "Mutta noiden vihjeiden jälkeen Ainsworth varmasti uskoo minun raiskaavan sinut... Ja tuskinpa hän takapuoltasi tarkistaa", mies sanoi, hymyillen kiusoittelevasti. Hän ei selvästikkään ollut tosissaan, vaikkakin tuo todennäköisesti oli, mitä Ainsworth todella luuli.
Avatar

Ritari
Ritari

Viestit: 1102

Liittynyt: Ti Marras 29, 2011 7:00

Paikkakunta: Haltiametsissä

Viesti Ke Elo 01, 2012 5:30

Darion ei ihan käsittänyt, miksi Kayden halusi vaihtaa joka kerta aihetta, kun hän yritti olla ystävällinen, jollain muulla tavalla, kuin humoristisesti. Joten he eivät tainneet vieläkään olla ihan täysin ystäviä. No, tästä asiasta Darion voisi murehtia myöhemmin, ensin piti päästä pois vankilasta. Suunnitelma oli hyvä, joten Darion nyökkäsi hieman.
"Eiköhän se onnistu. Olisikin aika loogista tehdä itsemurha sinun käsittelysi jälkeen. Ei pahalla."
Puolidemoni virnuili hieman ovelasti ja liikutti raajojaa, sen verran mitä nyt ketjut antoivat myötä. Tämä todella oli epämukava asento pidemmän päälle. Darion tuhahti hieman kommentille jälkien jättämisestä.
"Kun tästä paikasta on kyse, en olisi niinkään varma. Minusta ainakin olisi jo tarpeeksi epäilyttävää, jos vanki kykenisi itse kävelemään ilman kipuja takaisin selliinsä."
Haavojen ja ruhjeiden lavastaminen oli vaikeaa, mutta Darion ei uskonut tämän paikan vartijoiden olevan ihan typeryksiä. Jos he olivat nähneet kipua ja tuskaa koko elämänsä, he luultavasti olivat oppineet tuntemaan jokaiseen kidutukseen liittyvät merkit. Niiden puuttuminen vasta ongelma olikin.

Darion siirsi katseensa taas veripussiin.
"Miten tuo kiinnitetään, että pistohaava tulee näyttämään mahdollisimman aidolta?"
Alunperin Darion oli meinannut kysyä, miten Kayden kykeni työskentelemään näin ikävässä paikassa, mutta hän oli nopeasti vaihtanut kysymystään. Vaikutti siltä, ettei Kayden ollut erityisen innostunut keskustelemaan hänen kanssaan mistään syvällisestä tai itsestään liittyvästä, joten Darion jätti suosiolla aiheen.
Avatar @ Forte & Susi

"Demons are red, angels are blue.
Hunters are gross,
but I really like you"


Forten hahmot:
Roherdiron (haltia) - "For Honor, Order and Duty"
Rimedur (ristiverinen) - "Hide, listen, watch, learn… And when the time is right, strike from the shadow"
Darion (ristiverinen) - "We dance to the rhythm of the world"
Acar (old lacerta) - "Do what thou willst"

Viesti Ke Elo 01, 2012 6:27

Kayden hymähti. Hän piti siitä, että Darion oli sen hetkisestä tilanteestaan huolimatta edelleen sanavalmis. Hän ei ollut menettänyt hiukkaakaan itsekunnioituksestaan, vaikka häntä oli kohdeltu kuin häkkieläintä.

"Tiedän", pyöveli vastasi Darionin realisoidessa tilannetta ruhjeiden suhteen. Hän ymmärsi kyllä sanomattakin, että olisi liian epäilyttävää palauttaa puolidemoni selliinsä ilman minkäänlaisia jälkiä... Mutta hän ei ollut mikään maskeeraaja. Ja Darionin satuttaminen oli jotain, mitä hän ei olisi mielellään tehnyt.

"Sidomme sen vöillä yläruumiiseesi", Kayden vastasi, kohottaen merkitsevästi nahkavöitä kädessään, "Haava ei tule näyttämään uskottavalta lähietäisyydeltä... mutta kuten sanoin, en usko, että vartijat tulevat tarkistamaan asiaa." Mies laski vyöt kädestään ja tarkasteli toista katseellaan. Vaikkei hän siitä pitänytkään, hänen oli pakko tehdä jotain, jotta hänen pikkuvisiittinsä kuulusteluhuoneeseen Darionin kanssa ei vaikuttaisi epäilyttävältä. Yhtäaikaa hän kirosi itseään. Hänkö satuttaisi Darionia vain pitääkseen ammattinsa?

Niin väärältä kuin se kuulostikin, vastaus oli kyllä. Työ oli kaikki mitä Kaydenillä oli. Hän oli rakentanut sen ympärille koko elämänsä - ja itsensä.

Vastahakoisesti Kayden nousi seisomaan. "Darion..." hän aloitti hitaasti, "Taidan joutua satuttamaan sinua." Pyöveli kohotti vakavan katseensa toisen puoleen, niillä tuntui olevan myötätunnon häivähdys, vaikka mies koitti parhaansa mukaan peittää sen. Todennäköisesti puolidemoni oli itsekin ymmärtänyt sen... mutta asian toteaminen ääneen oli silti vaikeaa. Sisältä pyöveli tunsi valtavaa vastustusta. Hän tiesi omasta kokemuksesta, miltä todellinen kipu tuntui. Ja vaikkei hän yleensä välittänyt... hän ei halunnut sitä Darionille.
Avatar

Ritari
Ritari

Viestit: 1102

Liittynyt: Ti Marras 29, 2011 7:00

Paikkakunta: Haltiametsissä

Viesti Ke Elo 01, 2012 6:50

Darion liikutti hieman käsiään epävarmana. He molemmat olivat nähtävästi yhtä tietoisia siitä, mihin tämä keskustelu menisi. Darion ei voisi lähteä huoneesta ilman minkäänlaisia jälkiä pahoinpitelystä. Tietysti ajatus oli pelottava, kuka tahansa pelkäsi kipua, ja vaikka kyseessä oli lavastettu tilanne, Darion oli silti hermostunut. Hän ei ollut erityisen hyvä kestämään kipua, ja vielä vähemmän henkilöltä, josta välitti. Hän oli aavistellut vapauden maksavan paljon, muttei näin paljon.
"En varmana tule pitämään tästä.."
Darion mutisi hiljaa. Mutta jos koko hommaa ei näyttelisi loppuun asti, ulkopuolella oleva vartija saattaisi hyvinkin pahoinpidellä puolidemonin vielä huonompaan kuntoon. Ties vaikka ihmettelisi, kun kuulusteluhuoneesta ei kuulunut mitään tuskan ja kivun huutoja.

Darion katseli vakavana Kaydenia, miehen noustessa seisomaan ja katsoessa puolidemonia. Darion oli näkevinään vakavuuden takaa myös jotain vastahakoisuutta tehtävää kohtaan ja myötätuntoa Darionia kohtaan. Darion hymyili pikkuisen luottavaisesti.
"No jos aikoo tehdä jotain, paras tehdä se kunnolla. Pätee myös huijauksiin. Ei kai ole oikein muita vaihtoehtoja."
Darion huokaisi syvään ja nyökkäsi lopulta.
"Hyvä on. Kunhan..no..olet edes vähän varovainen."
Darion liikahteli ketjujen välissä hiukan levottomana, hän ei pitänyt tilanteesta yhtään.
Avatar @ Forte & Susi

"Demons are red, angels are blue.
Hunters are gross,
but I really like you"


Forten hahmot:
Roherdiron (haltia) - "For Honor, Order and Duty"
Rimedur (ristiverinen) - "Hide, listen, watch, learn… And when the time is right, strike from the shadow"
Darion (ristiverinen) - "We dance to the rhythm of the world"
Acar (old lacerta) - "Do what thou willst"
Seuraava

Paluu Vankityrmä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia