Työ se on minullakin! || Juudas K 15!


Tyrmät ovat paikka, jonne kukaan ei halua joutua. Aikojen saatossa tyrmää on laajennettu syvemmälle maan alle, mistä johtuen tyrmistä löytyy erilaisia sellejä. Maan tasalla sijaitsevat sellit ovat valoisampia, mitä maan alla sijaitsevat loogisesti. Maan pinnalla sijaitsevien sellien ovet ovat suurimmaksi osaksi puisia, joiden yläreunassa on pieni, kalteroitu ikkuna, josta vartijat voivat tarkistaa vankien tilan. Alemmissa kerroksissa sellien ovet ovat suurimmaksi osaksi suuria kalteriovia. Kalterit ovat vankkaa, kestävää terästä, eivätkä helpolla mene rikki. Sellien seinät ovat kiviset ja selleistä löytyy yleensä yksi penkki ja pahnoja.
Jotkut selleistä ovat varustettu niin, ettei magiaa osaavat vangit pääse karkaamaan niistä. Vaikka ihmisillä magian tuntemus on huonompi mitä haltioilla, on muutama maagi onnistunut langettamaan lumouksen tiettyjen sellien ylle, jolloin sellistä ei pääse kävelemään seinien läpi tai katoamaan taikojen avulla. Oli kyseessä sitten maaginen olento tai magiaa omaava henkilö.

Jokaisesta kerroksesta löytyy taukotilat vartijoille, jossa miehet voivat syödä, levätä, vaihtaa kuulumisia ja jopa nukkua. Jokaisesta taukotilasta löytyy aina vähintään kolme vartijaa, tiloja ei koskaan jätetä tyhjäksi, kuten ei myöskään yhtäkään tyrmän kerrosta. Vartiointi on tarkkaa, eikä vangeille anneta etuuksia.
Tyrmät sisältävät myös kidutushuoneita, joissa kuulustellaan enemmän tai vähemmän viattomia vankeja, mitä kyseenalaisimmin menetelmin. Kuulustelijat ovat varautuneet kera kaikenlaisten välineiden, jotta kuulusteltava saataisiin murtumaan ennemmin tai myöhemmin

Valvoja: Crimson

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3984

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Pe Elo 03, 2012 3:23

Työ se on minullakin! || Juudas K 15!

Kalmankoira

Tyrmillä kaikui jopa iltasella se sama tuttu huuto, se korvia ja itsetuntoa repivä tuskan huuto kun kidutettava vanki tai muuten vain tyrmässä kituva vanki valitti kivusta tai itki epätoivosta. siitä olikin pitkä aika kun aavekoira oli sitä raahautunut kuuntelemaan näihin pimeisiin ja ahtaisiin käytäviin. Ennen Kalma oli käynnyt täällä useamminkin ihan vain sammuttaakseen omaa verenhimoaan ihmisiä kohtaan ja samalla toisenpuolensa agresiviota, joka tunnettiin tänä päivänä nimellä Merari, mutta nythän se luopio pomppi vapaana kuin karitsa niityllä pitkin kyliä. Se otti päähän, mutta niin kauan kuin tuo ihmisen sielu olisi kaupungissa oli Kalma voimaton tekemään asialle mitään. Ja niin oli kyllä Merarikin ellei päästään tahtonut erota.
Merari ei kuitenkaan ollut se syy miksi aavekoira oli tyrmille asti raahannut itsensä pitkän tauon jälkeen vaan yksinkertaisesti yleinen vitutus tämän hetkistä yhteiskuntaa kohtaan, jotka olivat yllättäen alkaneet kääntämään selkää kylässä asuville friikeille. Tänä iltana aavekoira oli nimittäin heitetty kapakasta ulos vaikkei mitään väärää ollutkaan tehnyt... suoranaisesti, aukonut vain vähän turhan paljon suutaan ilmeisesti. Pieni kosto olisi ollut siinä vaiheessa mukavaa, mutta koska koiran asema muutenkaan paras ollut oli tuo tyytynyt jättämään miehet rauhaan ja tullut tänne lopettaakseen jonkun vanki paran elämän omaa kiukkuaan vastaan. Shiloh ei asiasta tulisi pitämään, mutta Kalma ajatellut tällä hetkellä mitekään erikoisen selkeästi asioita kiukultaan.

Muutama hassu ilta vartija huomasi aavekoira ja totta kai, kuten aina ennenkin, väistivät aavekoira tieltä puuttumatta tuon menemiseen millään tapaa. Paitsi että tervehtivät vanhaa tuttua ja Kalma tervehti takaisin astetta mörömmin.. Koiralla selvästikkin paha päivä ja vielä pahempi tulisi olemaan jollakin vangilla. Mutta olisipa pyövelillä vähemmän työtä tällä kertaa.
Kalma käveli kaikessa tyrmien ovien ohi, kunnes pysähtyi yhden eteen ja vilkasi vartijoiden päälle tarkistaakseen että saisi tappaa tämän oven takana olevan hepun. Muutama "antaa mennä vain" käden heilautus riitti sen kertomaan vallan hyvin ja Kalma muuttui koiraksi kävellen oven läpi sisään. Vanki kieltämättä säikähti oven läpi tulevaa mustaa koiraa ja perääntyi seinää vasten. Kalma hymähti vain vaisusti moiselle eleelle.
"Toivottavasti saan tämän anteeksi.." Olivat itsekseen mumistut sanat ennen kuin koira paljasti terävät hampaansa ja hyökkäsi melkeinpä puolustuskyvyttömän vangin niskaan repien tuota hitaasti ja varmasti hengiltä leuoillaan. Vanki totta kai yritti saada koiraa pois kimpustaan huutaen apua, mutta vaikka se kuultiinkin ei kukaan tullut, ja muutaman minuutin päästä tämä mies puolinen vanki oli liikunta kyvytön ja nippa nappa hengissä maaten koiran jalkojen juurella. Kalma tapitti apaattisesti miestä edessään kunnes vain iski laukansa tuon kurkkuun ja repi sen auki muutaman veri pisaran roiskahtaessa niin suuhun kuin kasvoillekkin.. loppujen lähtiessä valumaan pitkin lattiaa kaulavaltimon pumpatessa verta tasaisena rytminä. Kalma päästi irti uhristaan, eikä ollut enää niin varma oliko tämä nyt sittenkään niin hieno idea.. oli ainoastaan saannut huonon omantunnon siitä ettei Shiloh tulisi pitämään tästä tempusta. Mutta oli jo tehty eikä sitä voisi peruuttaa.
Kalma muuttui takaisin humaanisemmaksi pyykien verisiä kasvojaan ja suupieliään käteensä.
Viimeksi muokannut suskari päivämäärä To Elo 09, 2012 9:33, muokattu yhteensä 1 kerran
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu

Viesti Pe Elo 03, 2012 5:23

Kayden

Kidutustuomiot... Se, joka luuli kuolemantuomion olevan pahin mahdollinen kohtalo rikolliselle, oli todella väärässä. Pahinta oli saada tuomio, joka sisälsi päivien kidutuksen... ennen kaikesta huolimatta todennäköistä teloitusta.

Tikarien ja veitsien terät kilahtelivat toisiaan vasten mustan laukun sisässä pyövelin kävellessä laiskoin askelin vankilan käytäviä pitkin. Tänään oli jonkun onnekkaan ensimmäinen kidutus, joka jatkuisi kunnes heppu pääsisi viimein hengestään. Oli hän syyllinen tai syytön... Näillä kidutusmetodeilla vangit tunnustivat syyttöminäkin. Kayden ei ollut tyhmä, hän ymmärsi sen hyvin itsekin. Hän vain ei yksinkertaisesti välittänyt, olivatko nuo syyllisiä vai syyttömiä. Hän vain teki työnsä. Nyt kun yhden hyväkkään kidutus oli hoidettu, oli aika viedä toinen mestauspölkylle.

Päästyään oikeaan kerrokseen, Kayden pysähtyi käytävän varressa seisovan vartijan luokse ja nyökkäsi vaisusti tervehdyksensä. "Tuo -niminen kaveri sellistään. Hänen on aika päästä hengestään", pyöveli sanoi, mutta vartija kiirehti pysäyttämään hänet. "Se tuskin on tarpeen, sir", hän sanoi ja viittasi pyövelin mukaansa, avaten oven kyseisen vangin selliin. Pyöveli katsoi vartijaa kysyvästi, mutta seurasi sitten tämän jäljessä sanaakaan sanomatta.

Nähdessään tilanteen pyöveli oli kaikkea muuta kuin huvittunut. Hän katsoi veristä sotkua kulmiensa alta kylmän arvioiva katse silmissään, ennen kuin kohotti sen tähän muukalaiseen, joka seisoi sellissä ruumiin vierellä, itsekin osittain veren tahrimana. Kayden väänsi kasvoilleen pienen, teennäisen hymyn. Toisin kuin hymyilevä vartija, hän oli kaikkea muuta kuin tyytyväinen tilanteeseen. Huomatessaan ilmassa leijuvan jännitteen, vartija kiirehti esittelemään miehet toisilleen. "Herra Coleman, tässä on Jack Fisher", hän selitti viitaten Kalman suuntaan. Kayden hymähti pienesti ja ojensi kätensä muukalaiselle kätelläkseen tätä. "Kayden Coleman", hän esittäytyi, lisäten merkitsevästi; "Pyöveli."

Mies oli vihainen ja se näkyi hänen silmistään, tekaistusta hymystä huolimatta. Hän ei pitänyt siitä, että hänen työhönsä sekaannuttiin ja kaipasi välittömästi selityksiä. "Huomaan, että olet vähän leikkinyt arvon kuolemaantuomitullamme", mies sanoi, katsahtaen silvotun ruumiin suuntaan, mittaillen tuon ruhjeita ja veren määrää huoneessa, naurahtaen sitten pilkallisesti. "Huomaa kyllä, ettet ole ammattilainen", hän sanoi, kääntäen kuolleen miehen päätä jalallaan. Pyöveli tiesi tasan tarkkaan, millä eri tavoilla ihmisen tai muun olennon sai päästettyä hengestään nopeasti ja kivuttomasti. Näytti siltä ettei tuo ollut ollut muukalaisen tavoitteenakaan, mutta ainahan toista saattoi pilkata siitä huolimatta. "Toivottavasti et ole yhtä huono siivoamaan jälkiäsi", hän sanoi, kääntäen jälleen katseensa Jack Fisheriksi kutsutun suuntaan, "Sillä minulla on parempaakin tekemistä kuin olla siivoamassa jonkun epämääräisen friikin sotkuja nurkista."
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3984

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Pe Elo 03, 2012 7:13

Aavekoira säpsähti pienesti kun lukitun oven lukko kävi ja ovi aukeni sisään astuen ensin vartija ja sitten perään joku muu mies. Aavekoira katsoi kaksikkoa hieman kysyvästi. Oliko hän tehnyt jotakin väärin vai oliko tämä mies uusi vanki tänne? Kumpikaan aavekoiran ajatuksista ei kuitenkaan mennyt nappiin, sillä punapää ei vaikuttanut vangitulta tapaukselta eikä vartijalla hänelle asiaa näyttänyt olevan. Tärkeää ainakaan. Miksi nuo sitten täällä olivat?
Aavekoiran huomasi punapään kärttyisen ilmeen siitä mitä hän oli mennyt tekemmään edes menneelle vangille ja katsoi tuota hieman kysyvänä. Mikäs tuota vangin kuolemassa kismitti!? Kalma olikin avaamassa suutaan kun vartija enähti ensin ja ryhtyi esittelemään Kalmaa tälle tuntemattomalle miehelle, josta sitten mies esitteli itsensä Kayden Colemaniksi ojentaen kätensä koiraa kohden. Kalma nosti kätensä hieman vastahakoisesti, mutta kätteli miestä nopeasti ja kohotti hieman kulmiaan kun tämä Kayden ilmoitti olevansa pyöveli. Se selittikin paljon.. Ei ihme että tuo oli vihainen vangin taposta, mutta se ei ollut Kalman ongelma se oli herra pyövelin.

Seuraavaksi punapäinen kävikin huomauttamaan itsestään selvän asian ja alkoi arvostelemaan aavekoira tappo taitoja, joille aavekoira naurahti pilkallisesti. Yrittikö tuo mies koetella hänen hermojaan vai muuten vain vittuilla päin naamaa?
"En tiedä huomasitko, mutta tarkoitukseni ei ollu tappaa kivuttomasti." Kalma kävi huomauttamaan harvinaisen törkeällä äänensävyllä joka oikein huusi pyöveliä lyömään itseään. Hän oli jo tarpeeksi pahalla päällä muutenkin.. hän tarvitsisi kohta toisenkin vangin jos tuo pyöveli tuota rataa jatkaisi.
"Mutta eikös se siivoaminen ole sinun hommaasi pyöveli? Ei se ainakaan minun ole, olen sotilas." Kalma kävi huomauttamaan Kaydenille virnistäen harvinaisen kettumaisesti korottaen oikein sanaa "pyöveli".
"Minun ei ole tarvinnut tähänkään asti siivota sotkujani, joten en tee sitä nytkään." Kalma huomautti vielä varsin mukavan pointtin pyövelille ennen kuin alkoi raahaamaan itseään pois päin sellistä, mutta pysähtyi muutaman askeleen jälkeen.
"Joten pidä hauskaa~ Etpähän ihan työttömäksi jää täksi illaksi." Koira lisäsi vielä ja sai vartijan katsomaan itseään kuin hullua.. Sulkisi jo suunsa tai tulisi nenille!
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu

Viesti Pe Elo 03, 2012 11:13

Pyöveli katsoi toista alentavasti nenän varttaan pitkin, muttei lakannut hymyilemästä pienesti. Vai sotilas. Armeijan väki tuntuikin aina olevan vähän nokkavaa sakkia. Vai kävi tämä 'sotilas' tappamassa kuolemaantuomittajia huvikseen siivoamatta edes jälkiään. Ja vankilan idioottivartijat vain hymyilivät vierestä. Kaydenille maksettiin siitä, että hän teloitti ihmisiä lain nimessä mahdollisimman kivuttomasti ja teloituksen meneminen pieleen jollain tavalla niin että se aiheutti ylimääräistä tuskaa teloitettavissa olisi saattanut johtaa hänet suuriin ongelmiin. Ja täällä sitä vain revittiin hymyissä suin vankeja kappaleiksi.

Pyöveli astui poistumassa olevan muukalaisen eteen, estääkseen tämän lähtemisen ja katsoi tätä tuimasti, vaikkakin edelleen hymyillen. "Eipäs hoppuilla", hän jarrutteli. "Pelkäänpä, että olet ymmärtänyt ammattini sisällön hiukan väärin", Kayden sanoi. "Työhöni kyllä kuuluu itsemurhaajien jälkien siivoaminen... mutta tämä ei ole itsemurha. Vaan murha", hän selitti hymähtäen, "Minä en siivoa murhaajien jälkiä. Minä kidutan ja teloitan murhaajia."

Kayden otti uhmakkaan askeleen muukalaista kohden, katse terävöityen ja hymy vaihtuen puhtaan vihamieliseen ilmeeseen. "Anna yksikin hyvä syy, miksen kirjoittaisi sinun nimeäsi listalleni samantien", hän uhosi, mutta vartija kiirehti puuttumaan tilanteeseen; "Anteeksi, herra Coleman... Herra Fisherillä on lupa tähän..." Pyöveli kääntyi vartijan puoleen silmät palaen. "Kenen lupa??" hän tivasi ärtyneenä, saaden vartijan hiukan hämmentyneeksi. Pyöveli kääntyi Fisherin puoleen halveksiva ilme kasvoillaan. "En välitä kuka sanoi, että sinun sopii leikkiä teloitettavilla. Sinulla ei ole minun lupaani", hän sähisi, tuijottaen toista lähietäisyydeltä silmiin omillaan, "Jos haluat pitää nätin naamasi kuosissa, niin ala siivota."
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3984

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti La Elo 04, 2012 12:35

Pyöveli otti ja astui aavekoiran eteen estääkseen tuota poistumasta paikalta. Kalma katsoi Kaydenia kulmat aavistuksen kurtussa, mutta samalla hieman kysyvästi. Kalma oli avaamassa suutaan kehottaakseen ystävällisesti pyöveliä väistymään tieltään, mutta tuo olikin astetta nopeampi alkaen saarnaamaan siitä että Kalma oli käsittänyt miehen työn kuvan aivan väärin ja alkoi valaistamaan aavekoiraa siitä mitä tuon työ kuvaan kuuluisi oikeasti. Kieltämättä Kalma ei ollut kovinkaan innoissaan kuuntelemassa moista ja sen Kalma näyttikin hyvin ulkoisesti näyttäen hyvin tympääntyneeltä... ainakin siihen asti kun pyöveli alkoi väittämään häntä murhaajaksi pienen kaarteen kautta ja täten hän kuuluisi nyt tuon palkka listoille. Kalma vakavoitui ja tuijotti tuota miestä takaisin kulmiensa alta varoittavasti.
"Kutsuisin tätä enemmänkin tapoksi kuin murhaksi. Niillä kahdella kun on eronsa." Kalma huomautti murahtaen pyövelille.

Pyöveli astui lähemmäksi aavekoiraa pakottaen tuo astumaan taaksepäin kauemmas itsestään, eikä herra Kaydenin ilmekkään paljoa hyvää lupaillut tällä hetkellä. Puhumattakaan tuon sanoista, mies uhkasi laittaa Kalman listoillensa samantien ja Kalma oli ärähtämässä siihen jotakin kun vartija ehti väliin selittäen miten tilanne oli. Se oli totta, Kalmalla oli lupa toimiinsa eikä kukaan ollut sitä vielä käynnyt kumoamaan joten hän sai rellestää täällä miten tahtoi. Eivätkä vartijat saanneet häiritä. Kaydenille vastaus ei kuitenkaan tuntunut olevan riittävä vaan tuo alkoi pimittämään kenenltä lupa oli. Kalma virnisti vahingoniloisesti.
"Edes menneen kuninkaan neuvonantajalta, sekä kuninkaalta itseltään.. ja se on voimassa niin kauan kuin toisin sanotaan." Kalma päätti valaista hieman asiaa herra Kaydenille kerta tuota tuntui ottavan asia enemmän tai vähemmän kaaliin tällä hetkellä.

Pyöveli kääntyi aavekoiran puoleen jälleen hyvin heikosti ystävällisellä tasolla, jos nyt ollenkaan, alkaen saarnaamaan lisää ja alkoi uhmaamaan lupaa, joka koiralle oli annettu kahdelta korkeammalta taholta ja huomautti vielä ettei koiralla ollut itse pyövelin lupaa. Kalma naurahti kuivasti. Mihin hän muka lupaa tarvitsi pyöveliltä kysyä kerta oli saannut luvan kuninkaalta? Hymy kuitenkin hyytyi pyövelin uhkauksen jälkeen.. ainakin muutamaksi sekunniksi kun virne palasi.
"En, laita vaikka seuraava häkkilintu siivoamaan sotkuni." Kalma tuhahti. Hänhän ei siivoasi!
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu

Viesti La Elo 04, 2012 1:38

Vai oli oikein kuninkaan lupa. Kylläpä sitä kansalaisille jaettiin kummallisia oikeuksia nykyään. Kayden ei olisi välittänyt, vaikka tuo muukalainen olisi saanut oikeutuksensa itse jumalalta. Pyöveli ei pitänyt tämän asenteesta. Mies ei välittänyt vankien elämistä hiukkaakaan, mutta hän teki työnsä kunniallisesti. Ruumis huoneen lattialla edusti hänelle ennen kaikkea epäkunnioitusta hänen työtään kohtaan. Fisheriksi kutsuttu ei vaikuttanut tajuavan sitä, mutta käytöksellään hän vähätteli miehen työtä, samoin kuin sen, joka tuon jäljet joutuisi siivoamaan, ellei arvon sotilas tekisi sitä itse. Moinen vastuuttomuus suututti Kaydeniä suuresti.

Mies painoi kulmiaan ja tarttui kiinni toisen paidan rinnuksesta, tuoden kulmikkaat kasvonsa hyvin lähelle. "En välitä, vaikka olisit saanut luvan itse jumalaltasi", hän sanoi, "Sinä sotkit, sinä myös siivoat." Näin sanottuaan Kayden tönäisi toisen kädellään kauemmas, irroittaen samalla otteensa tästä. "Alahan kuurata." Ilmeestä näki, että Kayden oli jo valmis nyrkkitappeluun. Vartija seurasi tapahtumia hiukan hermostuneena, koska näki mihin tilanne alkoi olla menossa.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3984

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti La Elo 04, 2012 10:35

Pyöveli ryhtyi agresiiviseksi tarraten aavekoiraa paidan kauluksesta kiinni ja toi naamansa ehkä turhankin lähelle. Kalma kohotti kysyvästi kulmaansa. Menettikö herra pyöveli jo nyt hermonsa? Ilmeisesti, sillä mies kävi räyhäämään siitä ettei välittänyt vaikka Kalma olisi saannut luvan itse jumalalta. Mieshän uhmasi kuningasta ääneen! Tai no edesmennyttä kuningasta, joka aavekoiralle luvan oli antanut. Mutta niin kauan kuin kukaan ei ollut kieltämässä sai aavekoira täällä käydä, näin ainakin omasta mielestään.
"Hitot." Kalma murahti ennen kuin pyöveli työnsi hänet irti itsestään ja Kalma joutui ottamaan muutaman horjuvan askeleen ettei kaatuisi nurin suinkaan. Aavekoira kurtisti kulmiaan miehen seuraavalle käskylle että hänen pitäisi mukamas käydä siivoamaan aiheuttamaansa sotkua.
"Sanoin jo, en siivoa jos tahdot siistiä tee se itse." Kalma huomautti yksikantaa aikomattakaan olla suostuvainen tämän miehen käskyyn ja lisäsi vielä. "Sinulla ei ole määräys valtaa käskyttää minua." Kalma huomautti vielä pyövelille, jos käskijä olisi ollut joku muu korkea-arvoisempi olisi hän ryhtynyt työhän hieman nuristen.. mutta että pyöveli, hitot hän tottelisi!
Niide hyvineen aavekoira sitten jälleen yritti ottaa askelia kohden ovea poistukaseen paikalta ja jättääkseen pyövelin murehtimaan yksin ruumiista.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu

Viesti La Elo 04, 2012 12:10

Kayden alkoi saada tarpeekseen. Heppu ei tiennyt kenen kanssa oikein leikki. Pyöveli oli puhunut totta sanoessaan, että periaatteessa vain itsemurhaajien jäljet olivat hänen vastuullaan, mutta tuo olikin siksi, että tavallisesti murhat ja tapot olivat rikostilanteita ja siksi vartijoiden vastuulla. Tässä tilanteessa oli paha sanoa, koska kerran arvon sotilaalla oli oikein lupa. Kun huoneen valtaamaa sotkua katsoi alkoi pyövelin mieleen palata kertoja, kun hänelle ilmoitettiin itsemurhasta ja sellissä näytti aivan samalta. Vaikutti siltä, että vartijat olivat käyttäneet hyväkseen sitä, ettei hän tiennyt Kalman leikeistä. Enää pyöveli ei antaisi leikkiä työllään. Hänen ammattinsa kuvaan ei kuulunut seurata vierestä, kun ihmisiä revittii huvikseen kappaleiksi ja siivota sitten toisten jälkiä jälkeenpäin.

Niimpä Fisherin kävellessä kohti, pyöveli pudotti mustan laukkunsa lattialle, terät kilahdellen toisiaan vasten. "Itsepähän kerjäsit tätä", hän murahti, ennen kuin kohotti nyrkkinsä iskuun, jonka tähtäsi suoraan hyväkkään naamatauluun.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3984

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti La Elo 04, 2012 1:18

Kalma jo oletti pääsevänsä ulos tästä ahtaasta tilasta kun pyöveli päätti olla aivan toista mieltä asiasta ja syöskyi murahduksen kera aavekoiran kimppuun nyrkki ojossa. Kalma ei aikonut jäädä ottamaan iskua vastaan pyöveliltä vaan katosi sopivasti pois tieltä kun nyrkki oli turhan lähellä osuakseen ja samana hetkena aavekoira ilmestyi miehen taakse, antamatta aikaa ihmettelyyn, koira tarrasi miehen käsistä vetäen taaksepäin selän taakse lukkoon.
"Anna yksikin hyvä syy miksen revi sinuakin kappaleiksi?" Kalma murahti pyövelille hampaiden välistä saaden vartijan tulemaan väliin ennen kuin koko tapahtuma muuttuisi totaalliseksi verilöylyksi kaksikon välillä.
"Antakaa olla herra Fisher, mutta ehkä teidän kannattaisi totella Colemania?" Oli vartijan ystävällinen kehotus aavekoiralle, joka sai mulkkauksen osakseen Kalmalta ja näytti hetken että koira aikoisi vartija paran ottaa tähtäimeensä seuraavaksi. Niin ei kuitenkaan tehty vaan Kalma tönäsi pyövelin irti otteestaan ja jätti tuon toipumaan lievästä nöyryytyksestä.

"En ole ennenkään siivonut jälkiäni, joten en tee sitä nytkään -onko siinä jotaki jota et käsitä pyöveli?" Kalma murahti kääntyen katsomaan Kaydenia joka toivottavasti tajusi äskeisen vihjeen ja jättäisi hänet rauhaan. Hän melko varmasti tulisi olemaan se joka selättäisi vastustajansa jos tästä kehittyisi harvinaisen naurettava taistelu.. josta saattaisi seurata omia ongelmia, mutta itsehän pyöveli aloitti.
"Enkä tahtoisi päällesi käydä, etenkään kun saatamme kumpikin siitä joutua ongelmiin." Kalma kävi huomauttamaan astetta rauhallisemmalla äänensävyllä. Näinä aikoina ei kannattanut haastaa riitaa turhaan omiensa kanssa, joutuisi vielä ongelmiin.
"Joten mieti tarkkaan, tahdotko tehdä sitä." Kalma lisäsi vielä merkittävästi.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu

Viesti La Elo 04, 2012 2:20

Pyöveli ei kauaa ehtinyt ihmetellä muukalaisen yllättäistä katoamista, kun hänen kätensä jo kaapattiin tiukkaan otteeseen takaapäin. Se oli ollut selvää jo ensinäkemältä oudon punaisen silmän perusteella, ettei tämä Fisher ollut ihminen, mutta Kayden ei ollut tiennyt mitä odottaa tyypin kyvyiltä. Häntä ärsyttivät maagit ja demonit ja muut friikit jotka eivät suostuneet reiluun nyrkkitappeluun, vaan olivat aina käyttämässä jotain ihme kykyjään.

"Pelkuri!" pyöveli ärähti, "Liian peloissasi tapellaksesi pelkillä nyrkeillä, vai?" Kayden oli aikeissa siirtää oikean jalkansa Fisherin jalan taakse ja kampata tämän, mutta tyyppi jo heitti hänet otteestaan. Pyövelin tasapaino ei juuri horjunut, kun hän jo kääntyi toisen puoleen silmät palaen. "Sinun pitäisi joutua ongelmiin ilman, että minä teen asialle mitään", hän sanoi, osoittaen toista syyttävästi sormellaan. "Tämä sinun etuoikeutuksesi on täysin järjetön, eikä hyödytä ketään, paitsi kenties sinua." Pyöveli suoristi nahkatakkiaan ja hymähti halveksuvasti. "Mahtaisikohan nuori kuningas arvostaa leikkejäsi?"
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3984

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti La Elo 04, 2012 3:07

Pelkuri, hänkö? Ei hän yritti vain säästää omaa nahkaansa mahdollisilta ongelmilta ja mahdollisesti myös herra pyövelinkin, mutta tuo ei selvästikkään halunnut huomata asiaa millään suhteella.
"En ole pelkuri, mutta en jaksaisi vapaa-ajallani käydä kenekään kanssa taistelemaan." Kalma huomautti pyövelille sen asian ettei aavekoiraa vain yksinkertaisesti huvittanut käydä tuon kanssa nyrkkitappeluun, etenkin kun se saattaisi päättyä huonosti jomman kumman kohdalla jos jälki seurauksia tulisi.
Seuraaville sanoille aavekoira kohotti kysyvästi kulmiaan kun tuo osoitti syyttävästi sormellaan kohden ja huusi että hänen pitäisi saada syyte ilman että pyövelin tarvitsisi vaivautua. Jatkoksi vielä tuli nälvintää siitä että hänen etuoikeutensa oli täysin järjetön ja vain Kalma itse hyötyisi siitä. Kalma hymähti hieman huvittuneena ja oli sanomassa jotakin vastaan kun viimeinen lause pyövelin suunnalta sai aavekoiran jopa yllättävän hiljaiseksi, jopa vakavaksi. Jaa`a Kalma ei tiennyt eikä välttämättä halunnutkaan tietää mitä nuori kuningas tästä ajattelisi..
"Tämä hyödyttää muitakin usko pois." Kalma sitten tuumasi jättäen viimeiseen kysymykseen loppujen lopuksi vastaamatta. Mistä hän muka sitä tiesi?
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu

Viesti La Elo 04, 2012 5:25

"Niin tapella ei huvita, mutta tappaminen kyllä käy ajanvietteestä, niinkö?" Kayden tivasi naurahtaen pilkallisesti, "Helppohan se on repiä puolustuskyvyttömiä vankeja kappaleiksi, mutta kun toinen nostaa nyrkit pystyyn niin heti sitä ollaan niin rauhallista." Pyöveli ei nähnyt arvon sotilaan toiminnassa mitään logiikkaa. Vangin tappo vaikutti täysin mielivaltaiselta ja perustelemattomalta teolta. Fisherhän itsekin sanoi sen... oli kyse enemmänkin taposta kuin murhasta. Toisin sanoen, hänellä ei ollut mitään henkilökohtaista tätä kyseistä vankia vastaan tai ylipäätään hän ei suunnitellut hyötyvänsä tapostaan mitenkään. Kunhan meni ja tappoi vangin.

Kayden hymähti ilottomasti ja hymyili epäuskoisesti. "Hyödyttää muita? Miten helvetissä tämä" - Kayden viittasi kädellään tyrmän lattialla lojuvaan ruumiiseen - "hyödyttää muita?" Pyöveli tuijotti toista epäuskoinen katse silmissään; hän ei nähnyt tämän toiminnassa mitään logiikkaa. "Onko sinulla hajuakaan, miksi kuolemantuomiot ylipäätään ovat olemassa tai miksi ne toimitetaan julkisesti?" hän kysyi, muttei jäänyt odottamaan vastausta. "Ne ovat varoittava esimerkki. Pelote. Teloituksilla on poliittista ja yhteiskunnallista merkitystä."

Pyöveli sanoi tuon niinkuin asia olisi hänenkin mielestään todella tärkeä. Loppujen lopuksi hän ei kuitenkaan tavannut puuttua siihen, mikä oli yhteiskunnallisesti tai poliittisesti tärkeää. Hän vain suhtautui työhönsä vakavuudella ja kunnioituksella. "Jos vankien tappaminen näin olisi jotenkin hyödyllistä, minulle ei maksettaisi heidän teloittamisestaan, vaan minun sijastani palvelisivat kaltaisesi epäammattimaiset sellin sotkijat", pyöveli sanoi katsoen toista halveksuvasti. Sotilaat osasivat kyllä tappaa, mutta pyövelin työ vaati sellaisia tietoja ja taitoja, joita joka sotilaalta ei löytynyt. Kayden katsoi olevansa ainoa pyöveliksi pätevä henkilö koko kaupungissa, eikä hevillä antaisi kenenkään uskoa toista.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3984

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti La Elo 04, 2012 6:51

Kalma ei voinnut olla virnuilematta pyövelin sanoihin tuon pistaessä kapuloita rattaisiin sen johdosta ettei selvästikkään käsittänyt aavekoiran motiivia tekoon, saati pitänyt koiran perääntymisestä nyrkkitappelusta. Kalmalla vain oli omat syynsä miksei tahtonut pyöveliä haastaa suoraan nyrkki tappeluun ja vastaukseksi olisi varmasti riittänyt ruoskitun selän näyttäminen, mutta jotenkin Kalmasta tuntui että tämä mies olisi vain nauranut.
"Minä en sinun nyrkkejäsi pelkää.. Otetaan sitten jossakin muualla matsia jos noin kaaliin ottaa, mutta ei tässä eikä nyt." Kalma huomautti pienesti hymähtäen miehelle ollen ehkä valmis joskus toisessa paikassa ottamaan tappelua tuon miehen kanssa.

Pyöveli jatkoi huutamistaan osoittaen ruumista ja kysellen seuraavaksi miten kansa voisi mukamas hyötyä siitä että Kalma riehuisi tyrmillä. Kalman kasvoilla ollut virne levisi entisestään jopa likimain pahaenteiseksi tuon tuijottaessa hiljaa pyöveliä kun tuo jatkoi saarnaamistaan kertoen omasta työstään hänelle ja miksi teloitukset olivat julkisia. Haukkui vieläpä sotkijaksi mokoma! Kaydenin saatua suunsa puhtaaksi oli aavekoiran vuoro avata suunsa ilmeen palautuessa peruslukemille.

"Et taida todellakaan tietää minua?" Oli aavekoiran ensinmäinen kysymys pyövelille, joka ei ilmeisesti ollut koskaan kuullut hänestä. Mutta yllätyskö tuo nyt oli kun tapahtuneesta oli jo monta vuotta ja oli alkanut unohtumaan, vaikka sitkeimmät jaksoivatkin sen yhä muistaa.
"Mutta ei se mitään voin itsekkin kertoa ei se suuri salaisuus ole. Yritin aikoinani edes menneen kuninkaan murhaa. Mikä meni pieleen ja pakenin, mutta palasin takaisin kerjäämään pääsyä riveihin.. En tiedä miksi, mutta kuningas hyväksyi minut. Tulin samalla kertoneeksi toisesta puolestani, sairaudestani joka janosi verta. Se on syy miksi kuningas antoi minulle luvan tappaa vankeja kuin olla rellestämässä pitkin katuja." Oli pitkä ja täyttävä selitys pyövelille miksi aavekoira tyrmillä pyöri tappamassa vankeja enemmän tai vähemmän huvikseen, nykyisin vain vähemmän jos ollenkaan. Tietysti Kalmalla oli jo lääkkeensä sairauteensa mutta ei tuon tarvitse sitä tietää.
"Onko sinulla vielä jotakin valitettavaa?" Kalma kysyi katsoen merkittävästi pyövelin päälle. "Vai tahdotko vielläkin nyrkkitappelua?" Kalma kysyi pienesti huvittuneesti naurahtaen.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu

Viesti Ma Elo 06, 2012 1:00

Pyöveli hymähti. Mistä hän tuntisi jonkun satunnaisen sotilaan? Muukalaisen selittäessä hän alkoi kuitenkin ymmärtää. Itseasiassa nyt kun asiaa ajatteli, hän oli kuullut tästä hepusta. Kuninkaan olisi pitänyt lähettää tuo mestattavaksi jo silloin vuosia sitten. Vai vertajanoava sairaus... Kuolema oli varma parannuskeino sairauteen kuin sairauteen.

"Vai niin", Kayden kommentoi, ilman kunnioituksen hiventäkään äänessään. "En edelleenkään näe, miten tuo on muiden edun mukaista. Jos se olisi ollut pääprioriteetti, sinut olisi mestautettu", hän sanoi, ottaen muutaman askeleen puhuessaan. "Jos luulet voivasi pelotella minua sairauksillasi ja säälittävällä yritykselläsi murhata kuningas, olet väärässä", hän sanoi, hymyillen jälleen epäkunnioittavan teennäisesti, "Jos sinä et siivoa jälkiäsi, aion henkilökohtaisesti esittää kuninkaalle pyynnön etuoikeutuksesi kieltämisestä."

Pyöveli ei oikeasti ollut kovinkaan kiinnostunut muukaisesta tai tämän etuoikeuksista, mutta hän halusi tehdä selväksi, että hänelläkin oli jotain vaikutusvaltaa. Tosin, melko vähäistä. Oikeastaan pyövelillä oli neuvottelussa vain se etu, että hänet haluttiin pitää alalla, koska uusia pyöveleitä ei ollut ihan heti jonottamassa hänen paikalleen, jos Coleman joutuisi jostain syystä pois virasta. Kayden ei osannut sanoa pelkän etäisen mielikuvan perusteella tukisiko kuningas hänen kantaansa vai ei, eikä hän oikeastaan välittänyt. Hän vain toivoi, että asialla olisi siinä määrin merkitystä Fisherille, että tämä mieluummin pistäisi itsensä likoon kuin ottaisi sen riskin, että hänen rellestämisensä päättyisi kokonaan.

"Minua ei liikuta, vaikka etuoikeutuksesi pois ottaminen pistäisi viattomat sivulliset vaaraan", Kayden sanoi, hymähtäen, "Sillä tappamalla sivullisia vain joutuisit lopulta minun käsiini... ja sinä kera "vertajanoavan" sairautesi päätyisit mestauspölkylle."

//Jooo, tiedän sanoneeni vastaavani "vielä tänään"... no, lähellä oli kumminkin. : D//
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3984

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ma Elo 06, 2012 8:36

"Siinä tapauksessa voisin sanoa olevani onnekas." Kalma hymähti pyövelin puhuessa että hänet olisi pitänyt mestauttaa jo silloin kuninkaan kanssa sopimusta tehdessään, koska ei nähnyt pyöveli parka siinä mitään hyötyä kansalle. Pyövelin jatkessa ei voinnut aavekoira sanovansa hyppiä erityisesti riemusta kun tuo uhkasi mennä uudelle kuninkaalle valittamaan aavekoiran touhuista tyrmillä ellei hän siivoaisi nyt. Kalma kuitenkin muistutti itseään mielessään että hän oli tehnyt lupauksen Shilohlle, eikä hän enää tarvitsisi tätä.. tätä turhaa tappamista. Sääli vain että hän oli tämän yhden miehen tapettuaan pettänyt enkelin luottamuksen, mutta se olisi sen ajan murhe sitten.
"Yritätkö oikeasti testata kärsivällisyyttäni?" Kalma kysyi lopulta näyttäen siltä että aikoisi sittenkin aloittaa pyövelin toivoman nyrkkitappelun tässä ja nyt. Kalma kuitenkin hillitsi itsensä, toistaiseksi.
"Mutta en siivoa jälkiäni pois edelleenkään vaikka uhkaisit leikata nuppini tässä ja nyt irti." Kalma sitten murahti astetta ärstyneemmällä äänensävyllä ja lisäsi vielä. "En ole mikään siivoja."

"Aivan kuin tahtoisit minut varta vasten eteesi kidutettavaksi?" Kalma kysyi naurahtaen kuivasti kun pyöveli kuulosti aivan siltä kun tahtoisi hänet eteensä kidutettavaksi.. ja lopulta sitten tuon kirveen eteen.
"Eikä kuoleminen pahemmin minua pelota, jos sitä yrität." Kalma tuumasi virnistäen, hän oli kuollut jo kokonaiset kaksikertaa ja vielä tässä seistiin hengissä.. tai no enemmän ja vähemmän hengissä.
"Kuolemaa voi huijata monella tapaa." Kalma lisäsi virnistäen, mutta vakavoitui sitten ottaen askelia pyöveliä kohden. Hän ei enää jaksaisi tuon kanssa kinastella siivoaisiko hän vai ei, sen sijaan mies koitti napata pyövelistä kiinni ja riuhtaista tuon sivuun enemmän ja vähemmän kovakoiraisesti jotta pääsisi lähtemään.

//Hyvin lähelle : D//
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Seuraava

Paluu Vankityrmä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia