Kirjoittaja Juudas » 08 Elo 2012, 20:54
Kävellessään vankilan käytäviä pyöveli vaikutti suorastaan poikkeuksellisen tyytyväiseltä itseensä. Mies ei joutunut paljon taistelemaan työnsä kunnian puolesta; kuningas nimittäin oli kuin olikin hänen puolellaan ja tuo sellejä sotkenut hyväkäs sai nyt maksaa siitä. Loppujen lopuksi pyöveli sai kuin saikin viimeisen sanan.
Pyöveli harppoi niin kutsuttuun kuulusteluhuoneeseen, mustan laukun sisältö kilisten. Vartijat noutaisivat Fisherin hänen puolestaan, joten hän saattoi rauhassa valmistautua ottamaan "asiakkaansa" vastaan. Astuttuaan sisään huoneeseen, Kayden viskasi nahkatakkinsa kuluneelle tuolille ja laski laukun pöydälle, avaten sen ja levittäen välineitään pöydälle siististi vieriviereen. Terät olivat kiiltäviä ja puhtaita, kaikki hiljattain teroitettuja. Mies oli tarkka välineistään, piti niistä parempaa huolta kuin esimerkiksi vaatteistaan, minkä huolimattomasti puolittain lattialla lojuvasta nahkatakista saattoi huomatakin.
Oli keskipäivä ja vankilassa oli tunkkaista. Kuulusteluhuoneeseen tuli valoa kahdesta pienestä ikkunasta katon rajassa, mutta huone oli silti varsin valoisa. Kayden riisui paitansa yltään ja heitti sen takkinsa seuraksi tuolille. Mies siveli hiukan alahuultaan, jossa oli edelleen pieni arpi alle viikko sitten tapahtuneesta yhteenotosta. Se ei kuitenkaan ollut mitään suurien, koko Kaydenin rintakehän poikki kulkevien, leveiden arpien rinnalla. Selässä niitä oli vielä enemmän. Kysyessään tarvitsiko pyöveli hoitoa, vartijat olivat aliarvioineet hänet täysin... hän oli selvinnyt paljon pahemmastakin. Eikä silloin ollut kukaan edes kysymässä häneltä, tarvitsiko hän apua.
Mies hymähti itsekseen. Työn kuvaan kuului, että hänen tuli pitää huppua asianmukaisesti päässään ja huppu oli todella hiostava tällaisella säällä. Silti hän ei vielä pukenut sitä ylleen. Kyllä Fisher hänet varmaan tunnistaisi vähemmästäkin... mutta hän halusi, että heppu tietäisi heti huoneeseen tullessaan, kenen käsissä oli. Kayden oli henkilökohtaisesti pitänyt huolen siitä, että sai tehdä kurjalle mitä haluaa, sujauttamalla pienen palkan lisäyksen asiasta vastaavan viranomaisen taskuun. Hänellä oli melkein vapaat kädet... kunhan sotilas pystyisi vielä kävelemään kokemuksensa jälkeen. No... ainakin jotenkuten.
Ovi aukesi ja pyöveli kääntyi paikalle saapuneen kolmikon puoleen, hymyillen vinosti happamannäköiselle Kalmalle. "Tosiaan", hän vahvisti naurahtaen, "Todellinen yllätys." Tietystikin se oli sarkasmia ja tuon saattoi varmasti nähdä pyövelin kasvoilta. Hän nyökkäsi lyhyesti vartijoille. "Pistäkäähän se kiinni", hän pyysi, vetäen sitten hupun kasvoilleen. Vartijat raahasivat Kalman seinän viereen, ryhtyen ensimmäisenä riisumaan vaatteita tämän yläruumiin yltä. Sen jälkeen he kiinnittivät tämän seinässä roikkuviin ketjuihin käsistään ja jaloistaan, kasvot seinää kohden. Pyöveli poimi pöydältään ruoskan, joka myös yhdeksänhäntäisenä kissana tunnettiin, käteensä, kävellen sitten yhä hiukan hymyilevänä Kalman luokse. "Tiedätkö mistä sinua rangaistaan, sotilas?" hän kysyi, lausuen arvonimen halveksivasti, melkein sylkien sanat suustaan. "Et voi sanoa, ettenkö olisi varoittanut sinua", pyöveli jatkoi, naurahtaen hiljaa, "Aika kova hinta yhdestä siivoamattomasta verilammikosta, vai mitä?"