Lähetetty: 13 Elo 2012, 08:17
Katse kävi pyövelissä tuon huomauttaessa ettei koira saisi kapulaansa suustaan selkänojaa hankaamalla. Olisikin, Kalma olisi ollut harvinaisen iloinen siintä! Pyöveli tuskin. No Kalma jätti sitten kapulan rauhaan suussaan kerta se ei tahtonut irrota ja olisi vain ajan hukkaa sitä käydä enempää yrittämään. Siispä koira jäi hiljaa seuraamaan Kaydenin käsien pyyhkimistä liinaan samalla kun kärvisteli omissa tuskissaan loukkaantuneen käden väristessä kivusta sormien ollessan alkaen turpoamaan. Onneksi ne sai revittyä paikoillensa kunhan tämä olisi ohi. Siltikään hän ei tulisi vähään aikaan töitä tekemään tai edes hankittua ruokaa perheelleen, Rico- Kalman oma poika- saisi hoitaa sen ruuan hankinnan sitten.
Pyöveli sai kätensä pyyhittyä ja jäi tapittamaan Kalmaa jotekin arvioivan näköisesti Kalman vain kohottaessa väsyneenä toista kulmaansa. Käsky kävi vartijoille repiä hänet irti tästä kidutustuolista, eivätkä vartijat pahemmin aikailleet vaan irrottivat Kalman irti tuolista ja kahlitsivat jälleen uudestaan kun olivat irti saanneet. Ihan kuin hän jonnekkin olisi yrittämässä pakenemista. No vartijat raahasivat huonovointisen koiran koukulle, jonka Kayden oli vetänyt alas, ja laittoivat Kalman siihen kiinni käsissä olevista raudoistaan jättäen tuon siihen seisomaan pysymällä kuitenkin lähellä. Kalma tunsi kuinka hänen päässään pyöri silkasta seisomisesta ja käteen sattui, mutta Kalma ei valittanut mitään ääneen tuijotti vain hiljaa eteensä. Pää hieman kallistui Kaydenin suuntaan punapään alkaessa pyörittämään kahvaa jonka mukana ketju, josta Kalma oli kiinni, alkoi nousemaan ärsyttävän hitaasti ylös mutta hoiti asiansa hyvin nostaessaan Kalman ilmaan roikkumaan omien käsiensä varaan. Suoraan sanottuna Kalmalla ei olisi ollut mitään voimia jaksaa pitää itseään mukavasti ylhäällä, eikä Kalma edes pahemmin yrittänytkään. Kunhan piti runnottuja sormia niin etteivät ne kärsineet yhtään sen enempää mitä jo olivat.
Kayden käveli lähemmäksi ja kyseli oliko koiralla hyvä olla vielä kehdaten tuupata jalkoja että Kalman keho jäi hetkeksi heilumaan edes takaisin. Vartijoista moinen näytti olevan hauskaa ja Kalma mulkkasi varoittavasti noiden päälle. Vaikka hän nyt olikin alennus tilassa kannatti pitää mielessä että tämän jälkeen aavekoira oli jälleen vapaa menemään miten tahtoi. Eikä mikään estäisi muutaman miehen "katoavan" metsään haltoiden kysniin.. jos siis ikinä eksyisivät joskus Kalman kanssa samaan tehtävään.
Kalman katse keskittyi kuitenkin takaisin Kaydeniin tuon ollessa kääntynyt tavaroidensa puoleen ja otti sieltä pitkän piiskaruoskan esille. Onneksi siinä ei ollut väkäsiä.. Ruoskiminen alkoi ja jokaisen iskun kohdalla ruumis värähti kivusta, aluksi aavekoiran jopa reagoiden älähdyksellä kipuun ja iskuihin mutta loppua kohden nekin loppuivat aavekoiran voimien alkaessa hiipumaan ja väsymyksen alkaessa ottamaan valtaa kehosta että mielestä. Kun pyöveli lopulta lopetti lopullisesti koiran piinaamisen tuijotti Kalma hiljaa maahan reagoiden vain väsyneellä katseella Kaydenin sanoihin.. seuraten kun tuo lähti jättäen ruoskitun aavekoiran vielä roikkumaan tuskissaan, joita tuo tuskin enää tunsi väsymykseltään, kun itse varmaan taukoa piti.
Huoneen valtasi hiljaisuus Kaydenin lähtiessä minne lähtikään ja Kalma.. no Kalma taisteli yksinään tajuttomuutta vastaan joita vartijat seurasivat kilpaillen keskenään menettäisikö koira sitä vai ei. Vaikka heikossa hapessa olikin Kalma mulkkasi noiden päälle pysymättä kuitenkaan sanomaan mitään vastaan suussaan olevan kapulan takia, vaikka mieli olisikin tehnyt huomauttaa. Kalma jätti vartija kaksikon rauhaan pistäen vain noiden pärstät että hajut muistiin, olihan hän kuitenkin koira, ja palasi taistelemaan tajunnan menetyken mailla. Päässä tosiaankin pyöri kuin karusellissa ikään ja silmät lumppasivat kiinni väkisinkin.. ja lopulta ties kuinka pitkän taistelun jälkeen miehen keho rentoutui täysin tajunnan lähtiessä lopultakin kokonaan.
Pyöveli sai kätensä pyyhittyä ja jäi tapittamaan Kalmaa jotekin arvioivan näköisesti Kalman vain kohottaessa väsyneenä toista kulmaansa. Käsky kävi vartijoille repiä hänet irti tästä kidutustuolista, eivätkä vartijat pahemmin aikailleet vaan irrottivat Kalman irti tuolista ja kahlitsivat jälleen uudestaan kun olivat irti saanneet. Ihan kuin hän jonnekkin olisi yrittämässä pakenemista. No vartijat raahasivat huonovointisen koiran koukulle, jonka Kayden oli vetänyt alas, ja laittoivat Kalman siihen kiinni käsissä olevista raudoistaan jättäen tuon siihen seisomaan pysymällä kuitenkin lähellä. Kalma tunsi kuinka hänen päässään pyöri silkasta seisomisesta ja käteen sattui, mutta Kalma ei valittanut mitään ääneen tuijotti vain hiljaa eteensä. Pää hieman kallistui Kaydenin suuntaan punapään alkaessa pyörittämään kahvaa jonka mukana ketju, josta Kalma oli kiinni, alkoi nousemaan ärsyttävän hitaasti ylös mutta hoiti asiansa hyvin nostaessaan Kalman ilmaan roikkumaan omien käsiensä varaan. Suoraan sanottuna Kalmalla ei olisi ollut mitään voimia jaksaa pitää itseään mukavasti ylhäällä, eikä Kalma edes pahemmin yrittänytkään. Kunhan piti runnottuja sormia niin etteivät ne kärsineet yhtään sen enempää mitä jo olivat.
Kayden käveli lähemmäksi ja kyseli oliko koiralla hyvä olla vielä kehdaten tuupata jalkoja että Kalman keho jäi hetkeksi heilumaan edes takaisin. Vartijoista moinen näytti olevan hauskaa ja Kalma mulkkasi varoittavasti noiden päälle. Vaikka hän nyt olikin alennus tilassa kannatti pitää mielessä että tämän jälkeen aavekoira oli jälleen vapaa menemään miten tahtoi. Eikä mikään estäisi muutaman miehen "katoavan" metsään haltoiden kysniin.. jos siis ikinä eksyisivät joskus Kalman kanssa samaan tehtävään.
Kalman katse keskittyi kuitenkin takaisin Kaydeniin tuon ollessa kääntynyt tavaroidensa puoleen ja otti sieltä pitkän piiskaruoskan esille. Onneksi siinä ei ollut väkäsiä.. Ruoskiminen alkoi ja jokaisen iskun kohdalla ruumis värähti kivusta, aluksi aavekoiran jopa reagoiden älähdyksellä kipuun ja iskuihin mutta loppua kohden nekin loppuivat aavekoiran voimien alkaessa hiipumaan ja väsymyksen alkaessa ottamaan valtaa kehosta että mielestä. Kun pyöveli lopulta lopetti lopullisesti koiran piinaamisen tuijotti Kalma hiljaa maahan reagoiden vain väsyneellä katseella Kaydenin sanoihin.. seuraten kun tuo lähti jättäen ruoskitun aavekoiran vielä roikkumaan tuskissaan, joita tuo tuskin enää tunsi väsymykseltään, kun itse varmaan taukoa piti.
Huoneen valtasi hiljaisuus Kaydenin lähtiessä minne lähtikään ja Kalma.. no Kalma taisteli yksinään tajuttomuutta vastaan joita vartijat seurasivat kilpaillen keskenään menettäisikö koira sitä vai ei. Vaikka heikossa hapessa olikin Kalma mulkkasi noiden päälle pysymättä kuitenkaan sanomaan mitään vastaan suussaan olevan kapulan takia, vaikka mieli olisikin tehnyt huomauttaa. Kalma jätti vartija kaksikon rauhaan pistäen vain noiden pärstät että hajut muistiin, olihan hän kuitenkin koira, ja palasi taistelemaan tajunnan menetyken mailla. Päässä tosiaankin pyöri kuin karusellissa ikään ja silmät lumppasivat kiinni väkisinkin.. ja lopulta ties kuinka pitkän taistelun jälkeen miehen keho rentoutui täysin tajunnan lähtiessä lopultakin kokonaan.